Kenzolan kesäkuun lenkit - ja kuvankäsittelyt - on (oli) pahasti vaiheessa - tätä kirjoittaessa vaivaiset 99 kesäkuista kilometriä, ja kuvakansioitakin käytiin läpi varmaan neljältä viikolta, mutta oli meillä viikko sitten lystiä.
Tämä se on vanhan Lahdentien varressa oleva pelto, jonka ympärikävely tuottaa sellaiset 700 metriä lenkkiekstraa. Hupihan tunnistaa ja muistaa pellon joka ikinen kerta ohittaessamme sen (vetää sinne kuin hinaaja), mutta aina ei voida/jakseta/kyetä mennä ja nytkin Luxi-parka joutui olemaan hihnassa, koska sen raadontunnistusmekanismi on lyömätön. Ja aina ei jaksa pestä koiraa lenkin päälle.
Siispä näillä eväillä tällä kertaa poikettiin pellolle pelmahtavalle:
Ensin mentiin.
Ja sitten tultiin.
Ihanaisia poikia pellolla. Voihan timotei sentään!
Ja nyt alkaa ryskä ja timoteit katkeilevat!
Viri peltohuumassa.
Takaisin kohti Lahdentietä. Pojat idyllisellä sillanpätkällä.
1 kommentti:
Kertakaikkiaan valloittavia kuvia ja ihania ajatuksia!
Lähetä kommentti