27.2.2015

Hulvattoman hieno päivä Hupipuppanoilla - Great day for Hupipups!

Whippet-Harrastajien Tapahtuma pidettiin tälle kevättä 21.2. Klaukkalassa 
ja tuomareiksi oli kutsuttu uroksille Ingunn Ohrem (Pendahr) ja nartuille Ewa Westerlund (Carry On). Jätin suosiolla oman poikaviisikkoni kotiin ja otin mieluummin Ingunnin tänne yhdeksi yöksi tutustumaan poikiini kehän ulkopuolella. Ingunnista oli luonnollisesti mukavaa nähdä miten Bali elää ja asuu.

Kuten arvasin ja tiesin ennakkoon, lentokentän ajojärjestelyt ovat suoraan sanottuna takamuksesta.
Yht'äkkiä edessä on "vain" liikennemerkki ja kun tajuat sen, olet ajanut jo liittymän ohi. Reaktioaikaa ei kertakaikkiaan ole. Myöskään mitään tiemerkintöjä ei ole, pitää arvailla montako kaistaa kulloinkin edessä on ja arpoa missä ylipäänsä tien ja rotvallin raja menee. "Onhan sulla navigaattori" - naurattaa näin jälkikäteen, koska niissä kohdin, missä sitä olisi tarvittu, näkyi ruudulla vain harmaa auto ajelemassa keskellä ei mitään... Onneksi määränpäät kuitenkin löytyivät.

Ilta Ingunnin kanssa meni hyvin nopeasti, ehdimme syödä, käydä pienellä iltalenkillä ja katsella hieman kuvia ja videoita koneelta. Sitten olikin jo nukkumaanmenoaika, sillä aamuherätys oli 05.00.

Istuin Tapahtumassa aitiopaikalla ja sain vielä muutaman kotimaisen tuomarinkin viereeni - ihailemaan, kommentoimaan ja ihmettelemään whippetien kirjoa. Sain kuvattua koiria melko hyvin - vaihteeksi - ja lähes 300 kuvan otos yllätti hieman; niinkö paljon ehdin räpsiä? 300 kuvaa = n. 4 tuntia kuvankäsittelyä...
Matolla ja kehän koolla oli varmasti osuutensa, mutta ihmeen paljon näkyi etujalat alla -liikkeitä, muutamat koirat keventelivät ja sitten oli ahtaita ja leveitä takaliikkeitä, kinnerahdasta ja Ewan mukaan myös "single trackingia" jolle en ole (vielä) keksinyt suomenkielistä vastinetta. Google tarjoaa tähän selitystä: A single-track railway is where trains in both directions share the same track. Yhtään hakua ei ainakaan ensimmäisellä sivulla osunut KOIRAmaailmaan.

Muuten koirien katselu meni kyllä nautinnosta. Suomalaiset ovat selvästi treenanneet koiriaan ja koiriensa kanssa, sillä esittäminen oli mielestäni jopa korkeatasoista. Muutamilla esittäjillä oli pieniä ylilyöntejä namin kanssa; lähdetään liikkeelle ja pidetään namia koiran edessä ilmassa kuin aasilla ratsastettaessa konsanaan; kun pidetään tikun päässä porkkanaa.... Luulisi, että kun omistaja liikkuu, liikkuu koirakin. Ilman, että sitä tarvitsee houkutella "ilmanamilla"? Tästä puhuttiinkin siinä kehän reunalla paljon; kuinka esittäjille kehittyy mitä moninaisimpia maneereja. Monet eivät varmasti näistä ole edes tietoisia... Ilmanamilla koira keskittyy vain namiin (ei eteenpäin menoon) ja liikkeistä tulee pomppuiset ja sojottavan sutivat, koiran pää on tuhannen kenossa ja pakka on kyllä hajalla.

Koiria oli moneen lähtöön, kuten aina. Tyyppikirjo rodussamme on suuri. Tuomareilla ei siten ollut mikään helppo tehtävä edessään, mutta kumpikin nautti tehtävästään paljon ja paluumatkalla autossani (kämppiksen avaruusaluksessa) käytiin intensiivistä keskustelua sijoittuneista ja voittajista. Odotan innolla heidän raporttejaan päivästä.

Hupipuppanat menestyivät Tapahtumassa erinomaisen hienosti ja oman blogikirjoituksen ja kuvakavalkadin arvoisesti, joten pidemmittä puheitta keulimaan:

puppy class females 6-9 months:


Softouch Ebony Eyes & Softouch Eyecatcher (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Softouch Hazelnut) no placement for these lovely girls but I wanted to share this picture: both girls look intensively towards junior classes!

open class females:


Bonnywapit Funnybunny (Ch Twyborn Philadelphia x Bonnywapit Earnabuck) took flattering 1st placement among 15 competitors. "Milli" ended up BB-4 and took also BOS-open win!

working class females:


C'mere Malibu (Ch Twyborn Philadelphia x Ch C'mere Icy Crystal) took class win among 10 females. "Cilla" was also BIS-working!!


Bonnywapit Feefifofum (Ch Twyborn Philadelphia x Bonnywapit Earnabuck) was 3rd with HP in working class.

And what happened in champion class? Rosee, Ch C'mere Milwaukee took her class and was BB-1..


BB-1 Ch C'mere Milwaukee, BB-2 Wolf Tone Mirabelle, BB-3 Ch Softouch Hazelnut, BB-4 Bonnywapit Funnybunny

In champion class Tuikku, Ch Jagodas Gingembre (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly) was 3rd with HP:


Tuikku showed also BIS-progeny class.


Then -  it was time to compete in BIS:


BIS Ch C'mere Milwaukee and judges Ewa Westerlund & Ingunn Ohrem & BOS Ch Miyessa Born To Run.


Way to go girls! Couldn't be more proud.

11.2.2015

Sitä sun tätä.

Kera kuvakavalkadin. Kuvahan tunnetusti puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. En ole omasta mielestäni juurikaan kuvia ottanut, mutta kas, kun rupesin koneen kansioita käymään läpi niin johan sieltä löytyi sitä sun tätä:

Tällainen rykelmä täältä aamulla portin takaa lähtee. Nykyisessä Kenzolassa ei ole kuin tämä yläportti.

Muistan ikuisesti kuinka vuosia sitten osuimme keväällä Bauhausiin oikeaan aikaan. 40 euron hintaiset pajuaitaelementit lähtivät kympillä/kpl, kun niissä oli pieniä homepisteitä. Nyt osuimme Hong Kongiin oikea-aikaisesti, nimittäin en juurikaan ole tekokasvi-ihminen, mutta jos halvalla saa, niin... Asunnossamme on valoa ajatellen muutamia haasteellisia kohteita ja niihin on hyvä tökkäistä "hieman vihreää".

Tikkurilan Kontti myy sangen edullista käytettyä. Paikka on iso ja siellä on värilajiteltuina mm. verhoja. Sekosin sen verran kiireessä ja ERITTÄIN täysiä rekkejä plärätessä - olivat muuten laittaneet verhorekkeihin sitten myös tyynyliinoja, kaitaliinoja, pöytäliinoja jne - että jos näin jotain nättiä ja halpaa niin ostopäätös syntyi siinä. Kotona irrotin laput ja liput verhoista ja HAH, olivat niin kauniisti ja pulleasti aseteltuja, että halpaan menin. Kirjaimellisesti. Kutakin verhoa oli nimittäin vain yksi. Ilmankos olivat halpoja. Mutta ei hätää, Kenzola innovoi tällaisen ratkaisun.

Lapset ovat majailleet työhuoneessani tähän malliin. Peti on enemmänkin tuollainen terassi- ja pihakäyttöön sopiva, lörppö ja letku laidoiltaan. Aikani koirien spagettiolomuotoja siinä katsellessani..

 päätin hankkia hieman ryhtiä. Biltemasta löytyi tämä muotonsa pitävä peti edukkaasti, 19,90.

Eteisen kaapista on löytynyt pimeydestä pitäviä vilistäviä, joten siitäs saatte, valoa. Hupi ja Bali möllöttävät matolla; ohjelmaa odotellen.

Sitä sitten löytyi mm. täältä. Tämä ulkoilutie johtaa isolle urheilukentälle; siellä on pojat jo hieman päästelleetkin. Raitin oikeassa reunassa, muutamien satojen metrien päässä, on myös koirapuisto ja sielläkin on tullut visiteerattua.

 Kaunista kylän raittia.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että voin lakata haaveilemasta tänne mitään mätsäreitä järjestämästä. Tämä Spondan omistama kiinteistö odottaa purkua. Ja on käyttökiellossa.

Mutta kuka oli Henrik Forsius? Wikipedian mukaan Helsingin ensimmäisen historian kirjoittaja, Kirkkoherra, filosofian maisteri ja hän eli vuosina 1733-1813.

Tällainen pitkäkoipi loikkasi eilen Kenzolaan visiitille. Aivan ihana, YLIreipas, iloinen, häntä vispasi ja kietoi sekunnissa pojat pikkuvarpaansa ympärille. Tosin "Sofi"-tytön Anni-äiti oli myös matkassa sekoittamassa poikieni päitä. Hurmaava vemmelsääri tämä Vi'waun Miumau Maui.
Kiitos Iitu, ihanaa, kun ehditte käydä moikkaamassa!


10.2.2015

Kun saan jotain päähäni...

- et sitten parempaa otsikkoa keksinyt? LOL

Lollit sikseen. Olen tepastanut lenkillä ohi valtaisan, tyhjän, teollisuuskiinteistön muutamaan otteeseen. Maanantaiaamun ratoksi ajattelin "ohimennen" selvittää, kuka tuon kiinteistön omistaa ja mahtaisiko sinne olla mitään saumaa päästä koirien ryskäämään. Siellä olisi nimittäin ideaalit tilat niin näyttelyille kuin koulutuksillekin. Ja ainahan voi kysyä.


Olin nähnyt talossa Martelan logoja, siispä kilautus Martelaan, asia varmaan selviää tuossa tuokiossa. Kuinka väärässä olinkaan.


- Minä olen ollut täällä 30 vuotta töissä, ei se meidän talo ole, emme me... ei me.... ehkä siellä on joskus jotain... ei se kyllä...
Olin jo heti ensimmäisen puhelun aikana haavi auki? Ei se meidän talo ole? Niin, talohan voi olla vaikka Hjallis Harkimon rakennuttama ja omistama, mutta äkkiseltään luulisi, jos Martela siellä on joskus ollut, niin tietoa talosta löytyisi.
Sain yhteystiedot Martelan kiinteistöistä vastaavalle, jota ei päivän aikana saanut missään vaiheessa kiinni. Eikä hän vastannut myöskään soittopyyntöön.

Pirautus Helsingin kaupungin ystävälliseen palvelunumeroon.
- Tarvitaan tarkka osoite - ainakin - ja asiaa voi kysellä tästä, tästä ja tästä numerosta.
Voi veikkonen, sain niitä monta. Siis numeroa.

Kukaan ei vain oikein vastannut mistään, oli numeroa, joka kyllä soi ns. normaalisti, mutta sitten kuului KLONK. Sitten oli numeroa, jossa vaadittiin jotain kiinteistönumeroa;
- Ei me täällä millään osoitteella etsitä
Tuota, mitenköhän minä selvitän kiinteistönumeron?
- Menkää kansalaisen karttapalvelu-sivustolle ja sieltä sitten hakekaa.
Minua alkoi naurattaa. Ette te voisi auttaa löytämään sitä?
- Emme me täällä... en minä... me emme millään osoitteella etsi. Pitää olla kiinteistönumero.
Puhelun aikana istuin koneella ja menin tuolle sivustolle sadatellen. Ja kuten arvelinkin, sivu näytti joltain hepreankieliseltä mystiikkasivulta - mutta päätin yrittää. Koska luulin jälleen olevani piilokamerassa ja rouva ähisi luurissa mantraansa; Emme me, me ei täällä, minä en - naputin kiireessä osoitteen väärin. (Martelan Outlet on sijainnut osoitteessa Henrik Forsiuksentie 39 ei 38) mutta rouva vain painosti menemään: Me emme täällä - minä en.
Sivusto avasi sitten Tapulikaupungintie 6:lla (vastapäätä sijaitsevan Sjömanin varikon osoite) leppäkerttua muistuttavan kuvan. Äärimmäisen sekava kuva, jossa oli miljoonia mustia pisteitä siellä täällä, junarata ja mitään muuta tunnistettavaa ei. Ei esimerkiksi teiden nimiä ollenkaan.

Tilanne oli aika absurdi. Rouva, joka työskentelee kaupungin karttapalveluissa hokee hokemistaan, että minä en ja me emme täällä ja klikkaa sitä isommaksi (mustat pisteet vain suurenivat) ja meikäläinen yrittää saada kiristämällä, anomalla, huumorin avulla jne. APUA mutta puhelu on tuomittu lopetettavaksi tuloksettomana.

Että semmoinen Helsingin kaupungin PALVELUnumero.

Illan aikana sähköpostiini ilmestyi kuitenkin Martelan asiakaspalvelusta meili, jossa epäiltiin talon kuuluvan Spondalle.
Vielä ehdin soittaa sinne!


Spondalla oltiin erittäin ystävällisiä ja avuliaita ja luvattiin selvittää asiaa. Asiakaspalvelu lupasi soittaa tänään - josko talosta selviäisi pian lisää!

Semmoinen taloepisodi. Ihan vaan soitan ja kysäisen...

Valitettavasti en saanut kuvaa talon julkisivusta (nämä ovat kaikki talon takaa...) kun Canon kieltäytyi pakkaseen vedoten enää toimimasta.