30.11.2010

Pakkaspäivinä on verraten tylsää...

Aika minimissä on nyt Kenzolassa lenkkeilyt. Ihan suorastaan vetää mielen matalaksi ja luovat ajatukset kaikkoavat, kun ei pääse tutkailemaan lenkkeilymaastoja tuttuun tapaan puolitoistatuntisien verran.
Autolla on jonkinverran piipahdeltu koirapuistoissa juoksuttamassa poikia sen verran minkä pakkasessa haluavat olla. Tepastelu kun on kahden-kolmen kilometrin luokkaa/päivä, joten ankeata on.
Irtipidossakin on näin pakkasten aikaan varjopuolensa. Pökäleitä rouskuu hampaissa eritoten Hulalla ja Hupilla ja meinaa se irtijuoksutuskin mennä vallan paikallaan seisomiseksi kera ruskeiden hymyjen. Sunnuntaina Länsimäen koirapuistossa keräsin kaikki mukana olleet pussit täyteen (sinne jätettyjä!!) pökäleitä ja loppuaika juostiin vielä lapion kanssa Hupin ja Hulan perässä... Yllättävän paljon jättää kyllä porukat kikkareita korjaamatta. Liekö syy pakkasessa vai pimeydessä? Tai niiden kombinaatiossa. No, kakkapartio Hula & Hupi toki tykkäävät. Emäntä sitten ei.


Hula odottaa kevättä...


Luxin päivystysvuoro.
Kuvassa muuten uusi valaisin. Sen Ikea-maanantaikappaleen tilalle ostettu.


Luut tekevät näin pakkasilla kauppansa. Luxi odottaa vaivihkaa, josko Lelulta tipahtaisi sellainen mähmäinen, valmiiksi pureskeltu palanen...


Vaan Lelulla on tikkunsa lujassa otteessa.


Trio "luunsyöntipedillä". Luxi, Lelu & Hula. Ja narske käy.


Tässä vielä uudelleen Kenzolan vastaisku talveen. Pojilla on takit ja vermeet nyt verraten kuosissa ja nämä pitävät emännän varpaat lämpiminä. Kumiseoskin pohjissa tuntuu pitävän hyvin jäällä. Ainakin toistaiseksi.
Lenkkeilysäitä odotellessa....

Takkitarinoita.

Se olisi sitten talvi taas! Kuinka ollakaan kertarykäyksellä tuli lunta ensin tupaan (tai pihaan) ja sitten mojovat pakkaset päälle.
Kenzolassa on hieman varusteet olleet hakusessa. Mimi Chill´s -takit olivat viime talvena erittäin kovassa käytössä -ja se näkyy. Yksi takki peräti revetä rusahti selkäsaumasta pesukoneessa ja on ollut pakko hankkia uusia takkeja täksi talveksi. Nimittäin Luxi on osoittautunut erittäin kylmänaraksi -mitä ei aina ihan tahdo uskoa, kun kaveri viimeksi tänään halusi jäädä seistä jöpöttämään keskelle kenttää ypöyksin. Olin jo muun lauman kanssa useiden satojen metrien päässä jalkakäytävällä ja huutelin hyvän tovin, ennen kuin Luxi vihdoin päätti tulla juoksujalkaa kohti laumaamme. En aina oikein ymmärrä, miksi se haluaisi jäädä koirapuistoihin ja juoksutuskentille. Ehkä paljon puhuttu viettiteoria tarjoaisi tähän jonkinlaista vastausta? Onko Luxin laumavietti puutteellinen, vai peräti olematon? Jos vain jättäisin sen taakseni kutsumatta, jäisikö se haahuilemaan yksin puistoihin ja metsiin etsien virikkeitä ja mielenkiintoisia maastojälkiä? Koska se tulisi omaehtoisesti? Tunnin päästä? Kolmen? Vai pitäisikö se hakea kennel Juppsguardista?

Myös Lelu on kovasti viluinen. Vanhus kun on -liki 13 vuotta plakkarissa. Lenkillä on saattanut jämähtää paikoilleen tassujaan säälittävästi nostellen. No, tossuja meillä ei vielä ole, sensijaan tuplatakitusta kokeiltiin tänään hyvällä menestyksellä.


Anna Mikkosen tekemiä ruusunpunaisia fleecetakkeja Virin ja Hupin yllä.


Voiko enää hellusempia poikia olla?


Tällä hetkellä kuitenkin Hupin takki (kuvassa) on Luxin käytössä ja Hupilla on Luxin fleecetakki.


Virin mielestä kuvaussessio voisi jo päättyä.


Tässä Luxille tehty takki Hupin päällä. :)


Ja Lelulla on ensin vihreä "alustakki" (on muuten vuodelta 1990!) ja päällä MC-verme. Aika pullealtahan poika näyttää tuplatakeissaan, mutta tänään tepsuteltiin kaksikilometrinen reippaasti!

27.11.2010

Ei ole todellista! On se.


Tässähän on nyt saanut vääntää viimeaikoina oikein olan takaa. Ilmankos olka onkin kipeä. Mikä lie revähdys iskenyt niin, että nukkuma-asentoa ei meinannut löytyä koko viimeyönä. Aina vihloi ja viilsi ja paha tuuli on jatkunut koko päivän.

Mahtaako sitten reklamointi olla kuinka yleistä tänä päivänä? Osuuko maanantaikappaleita käsiin sinne sun tänne? Ja osuuko ne kaikki maanantaikappaleet kuinka suurella todennäköisyydellä juuri tänne? Vai riittääkö niitä tasaisesti kaikille?

Ensin kannettiin kotiin vaivalla kaupasta löytynyt Chips Oy:n valmistama American dippi. No kas kummaa, sauma vuoti ja dipit oli pitkin kauppakassia. No, äkkiäkös sitä yhden reklamaation kirjoittaa, pistää kirjeeseen ja merkin päälle. Riemulla ei ollut rajoja, kun Chips pahoitteli valmiiksi yhtiössä luodulla kirjepohjalla ja oli ihan liittänyt mukaan 2 (kaksi) pussia ko. tuotetta.

Sitten ostettiin grilliherkkua, laitettiin filettä marinadiin ja aloitettiin paistaminen. Grilli räiski ja paukkui siihen malliin, että luulin jo paistavani kananmunia. Tehomaatalous ei todellakaan enää käy. Se ei saisi olla mahdollista. Ihmisten ei tulisi hyväksyä sitä! Soitto Poutulle ja stressilihaahan se. Olisiko kuudes kerta neljän vuoden sisään. File maksoi muistaakseni 6,40 ja vaivanpalkkaa tuli tilille 60 senttiä päälle, eli Pouttu pahoitteli ja hyvitteli seitsemällä eurolla.

Nyt kipaisin kaupasta vaalennusainetta. Kuinka ironista, että oikein pähkäilin hyllyn äärellä; ostaako hieman huokeamman ja vaalentaa kerran, vaiko hieman kalliimman ja rustaa väriä päähän kahdesti. Kalliimmassa paketissa kun on tykötarpeita kahteen vaalennuskertaan. Mutta ei tässä paketissa. Schwarzkopf pahoitteli toisen vaalennuspussin puuttumista toteamalla, että pakettia on kaupassa muunneltu. Tuote maksoi 12,90 ja valmistaja muistaa minua 15 euron tilillepanolla kolmen viikon kuluttua.

Tuli ostettua kuvan valaisin kuukausi sitten Ikeasta. Mitäs läksit, on laiha lohtu kaiken väännön jälkeen. Asennus kesti kevyet nelisen tuntia, koska tehtaan viimeistelylinjalla oli kaikki olleet juuri kahvitauolla ostamamme valaisimen saapuessa linjan loppupäähän. Valaisimesta puuttui kytkentä. Siihen oli hankittu Ikeasta (jota itse keksin kysyä; onko tässä kaikki valmiina asennukseen) joku härpäke, mutta sen kiinnittäminen valaisimeen ei suinkaan riittänyt. Jotain johtoja oli peräti katki, ja ne piti älytä yhdistää; lukuisien eri kokeilujen ja variaatioiden jälkeen valaisimeen saatiin valo. Lyhyt ilo. Yksi lamppu oli heti toimintakyvytön ja seuraava lamppu paloi muistaakseni kahden viikon kuluttua. Tänään paloi kolmas valo ja myös meikäläisen pinna. Raskaan työpäivän jälkeen oli reklamoitava Ikeaa ensin puhelimitse ja raahauduttava vielä paikanpäälle myymälään kertomaan, että "en jaksa enää". Lamppu hyvitettiin ja Kodin Anttilasta haettiin uusi.

Mitä vielä? No, ei tähän hätään muuta, mutta nyt tuntuu, että virtaa ei ole enää yhteenkään reklamaatioon. Nyt kun näin sanon, löytyy maksapasteijasta varmaan kokonainen varpaankynsi ja salaattikastikkeesta piraija.

21.11.2010

Tietolaari - elämää pennun kanssa osa 1 (tuhoaminen-autopahoinvointi)

Minulla on ollut ilo oppia tuntemaan kahdeksan erilaista whippetpersoonaa. (omistamieni neljän basenjin ja kahden greyhoundin lisäksi. Unohtamatta ihkaensimmäistä dalmatialaistani, mutta se tuli minulle aikuisena).
Edesmenneitä whippetejä on kolme ja nykyisessä laumassani viisi poikaveijaria. Kaikki kovin erilaisia -jo pienestä pennusta lähtien.
Päätin tällä kertaa yrittää pureutua Tietolaari-osiossa yleisimpiin saamiini kysymyksiin koskien elämää pienen pennun kanssa.
Muistutan jälleen, että esittämäni asiat ja mahdollisesti jopa väitteet ovat omiani. Ne perustuvat omiin kokemuksiini ja lisäksi näkemäni & kuulemani perusteella luomiin mielipiteisiini. On kuitenkin muistettava, että yhtä sapluunaa, jolla "kaikki toimii" ei ole. Jokainen koira on yksilö ja se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.


Pentu tuhoaa, syö wc-paperirullia, kaukosäätimiä, silmälaseja, johtoja.. Mitä tehdä?


Muistan aikoinaan, kun menetin kaksi basenjiani vuonna 1990 penikkataudille. Elin useamman kuukauden ilman koiria. Siitä huolimatta joka aamu ennen töihin lähtöä nostin TV:n kaukosäätimet kirjahyllyyn. Niin selkäytimessä tuo toimenpide oli!


Pentu tosiaan tuhoaa. Olisi outoa, jollei se maistelisi kaikkea eteensattuvaa. Aivan kuin pienet lapset; kaikki laitetaan suuhun. Hampaat kutittavat (pennun purukalusto vaihtuu pysyviin hampaisiin viimeistään 6 kuukauden iässä. Viimeisimpinä lähtevät kulmahampaat.) ja ympäröivää maailmaa on yksinkertaisesti maisteltava.
Jokainen omista koiristani on lisäksi pentuaikanaan erikoistunut tiettyihin esineisiin tai asioihin. Yksi nakersi Tiimarin saviveistoksia, toinen ajokortteja ja passeja, kolmas korkokenkiä. Mitä vain, mitä me, tyhmät ihmiset jätimme saataville. On myöhäistä harmitella Yves Saint Laurentin juuri ostettujen silmälasien murskaksi menoa, jos ne on päiväksi jätetty matalalle olohuoneen pöydälle. Koirallasi on vain loistava maku!
Sitäpaitsi Viron tullivirkailijan kommentti oli molemminpuolin hymyilyä herättävä hänen hypistellessä passiani; "doesn´t your dog have food"? Huumoria pienen pennun kanssa tarvitaankin!


Kaikki kallis ja arvokas siis pois pennun saatavilta. Pentu varmasti kokeilee kekseliäisyyttäsi. Nyt kun kaukosäätimet, prillit ja kännykät on kirjahyllyn ylimmällä tasolla se taatusti keksii johdot! Tai wc:n ovi jää sekunniksi auki, jo lähtee wc-paperirulla pennun matkaan! Pennut ovat hoksaavaisia. Ole sinä hoksaavaisempi! Estä pääsy eteisen kenkähyllyyn, laita takit kaappiin. Johdoillekin on nykyään saatavilla koteloita, olohuoneen uudelle nahkasohvalle voi laittaa keittiön tuolit ylössuin. Sitäpaitsi puutarhasäleiköt ja kompostiverkot ovat edullisia!


Voisi melkeinpä sanoa, että siinä missä koira tutkitusti vähentää verenpainetta (koiran silittely tosiaan alentaa sitä!!) niin pieni pentu huolehtii alkavasta dementiastasi. Siivoa kaikki kallis pois, korkealle, piiloon. Joka päivä. Aina käytön jälkeen. Älä jätä mitään sellaista pennun saataville mitä se EI saa syödä.

Usein kuulee pienen pennun muutettua vasta 2-3 viikkoa sitten uuteen kotiinsa, että "kun sille ei kelpaa luut eikä kongit, se kaivautuu sohvan alle ja vetää johdon sieltä.. se avaa veskin ovenkin ja vaikka mulla on lattialla 100 lelua ja älypelit päälle se haluaa sen vessapaperirullan hinnalla millä hyvänsä". Aivan. Nyt kun on dementiapuoli pennun aktiivisessa hoidossa ja verenpainekin on ainakin osittain kohdillaan, niin kärsivällisyyspuolta on vielä kehitettävä! Se on avainsana. K Ä R S I V Ä L L I S Y Y S! Ensin Tiimaripatsaat, sitten kengät, kaukosäätimet ja koristepensaat. Kun ne on kaikki nakerrettu ja ainakin maisteltu; on kongien ja luiden vuoro!
Ja sitäpaitsi eikö me lapsena opeteltu lukemaan koko ensimmäinen luokka? Kaunokirjoitusta tuherrettiin koko lukukausi ja vielä lukiossakin päntättiin prosenttilaskua kuukausitolkulla ja silti koe meni metsään. Eihän nyt pieni pentu viikossa mitään opi. Eikä kuukaudessakaan. Opetin minä grehoundianikin kolme kuukautta (!!) istumaan.
Kun olet hokenut pennulle niin monta kertaa EI, että se luulee sen olevan jo nimensä, olet jo aika pitkällä. Kun palkkaat sitä sen seitsemänkymmentä kertaa kontaktista ja vahvistat sen oikeaa tekemistä, pahantekeminen jää.
Yksi whippeteistäni vinkui ensimmäiset kolme viikkoa yhtäsoittoa. "Äiti mulla on tylsää". "Miksei mun isä leiki mun kanssa". "Mulla on pissahätä". "Nyt tulis kakka". "Nyt mulla on taas pissahätä". "Vai kävinksmä jo". "Tahtoo pihalle, siellä on lintuja". "Saanksmä ruokaa". "Jätä jämät sun pizzasta". "Tahtoisin sellaisen lelun kun näin telkkarissa". (nämä lauseet ovat siis suomennoksia koirakielestä. Koirakieli kuulosti tältä: piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip-piip -ja boldaus kuvaa äänen voimakkuutta) Niin vain kärsimättömänä ihmisenä kärsivällisesti kuuntelin ja -olin huomioimatta. Piippaus jäi, koska sillä ei saavutettu mitään ja on enää muisto vain.

Ole siis kärsivällinen, ohjaa. Kun koira nakertaa tietokoneesi johtoja muusiksi, kiljahda ja kun pennun huomio on sinussa ja saat sen ottamaan kädestäsi vaihtarin (luvallinen nalle) palkkaa ja kehu. Muista, että myös negatiivinen huomio on koirallesi huomiota. "Ei saa Einari purra äitiä jalkaan" ja pikku-Eikka on haltioissaan. Äitiä puremalla saa äidin jakamattoman huomion. Lähde mieluummin liikkeelle ja kun pennun ote kirpoaa jalastasi, huomioi se silloin.


Esimerkki: englantilaisessa koiraongelmia-sarjassa asiakkaalla oli vieraita vasten pomppiva labradori. Kukaan ei oikein halunnut enää tulla kyläänkään, kun labbis pomppi vasten hullun lailla. Normaali -ja täysin alitajuinen reaktio- on alkaa lällättää; "no moi moi, oletpa sinä innokas (paijausta) huh kun sinä hypit (pään taputtelua). Kouluttaja tuli kylään, omistaja alkoi heti toppuutella koiraansa (turhaan; sekin oli vain huomiota koiralle), kouluttaja kielsi ehdottomasti huomioimasta koiraa mitenkään (eikä tehnyt sitä itsekään), katseli lähinnä omistajan kanssa taivaalle ja puhui Lontoon sumusta. Koira oli aivan äimän käkenä. Se pomppi tovin, katseli hetken hölmistyneenä ja pisti pehvan maahan. NYT se sai huomiota ja paijausta. Näin tehtiin ja toimittiin arviolta 100-1.000.000 kertaa ja riittävien toistojen jälkeen koira oppi. Pomppiminen jäi.


Autopahoinvoinnista olen saanut lukea netin eri keskustelupalstoilta sekä pari yhteydenottoa sähköpostiini. Yhteistä näille viesteille on se, että pentua aletaan sääliä. Pennun koetaan kärsivän ja halutaan säästää se kärsimykseltä lopettamalla autoilu. Harvalla on varaa kuitenkaan helikopteriin, joten ehdoton suositukseni on jatkaa autoilua ja mielellään lisätä sitä. Pienellä pennulla on vielä täysin kehittymätön tasapainoelin ja pahoinvointiin toki vaikuttavat monet muutkin seikat. Vaikkapa perimä tai "muu alttius". Joillain pennuilla sitä esiintyy vain kerran-pari, joillain useita kuukausia. Omassa laumassani on koira, joka kuolasi autoon kokonaisia Näsijärviä. Kuolaaminen loppui kuin seinään n. 1-vuotiaana.

Tärkeätä on antaa pennulle positiivisia kokemuksia tässäkin asiassa. Autoilla mukaviin paikkoihin (koirapuisto, pentumiitinki, makkaratehdas) ja tehdä sitä riittävän usein ja olemalla itse mahdollisimman huoleton. Jos omistaja vuoraa ensin auton elmukelmulla ja säälittelee niin autoa kuin pentuakin vartin ennen jokaista reissua, pentu varmasti imee itseensä omistajansa syvän huolen ja yökkää varmuudeksi jo auton astinlaudalle. On hyvin tärkeätä olla kärsivällinen tässäkin asiassa, eikä saa antaa periksi. Pentu huomaa HETI jos annat sille periksi. Pieni virhe voi kestää pitkään korjata. Esimerkiksi koira ei ole päässyt sen ensimmäisinä neljänä elinkuukautena kertaakaan sohvalle. Se on järjestelmällisesti ollut aina kielletty. Nyt kuitenkin omistaja heltyy saatuaan potkut töistä ja ottaa pentunsa sohvalle kainaloon halikaveriksi. Pentu ei ymmärrä tätä alkuunkaan. Se kokeilee sinua entistä kovemmin seuraavat neljä kuukautta. "Mä pääsin eilen, miksen tänään pääse"? Ja nyt kun se ei taas pääse, purraan omistajan nilkkaa, kiljutaan ja käydään vetämässä wc-paperirulla telineestään ja purraan johtoja omistajan silmien edessä...

Eihän se oksentelu ja kuolaaminen tietenkään kivaa ole. Mutta Sinun tehtäväsi on osoittaa koiralle kaikin tavoin (eleet - olemus - äänensävy ja -painot) että "koirat ovat autoilleet siitä asti kun Ford auton keksi". Koira imee hurjasti vaikutteita ympäristöstään. Myös pieni pentu. Eikä susilaumassa tunneta sääliä. Kaikki koirat oppivat. Kovapäisimmätkin. Jos koira on erityisen pehmeä, sille ikä tuo vääjäämättä lisää itsetuntoa ja varmuutta. Oppia ikä kaikki, sanotaan. Tämä pätee myös koiriin.

Onkin syytä muistaa pienen pennun kanssa, että se ei ole "valmis" vielä pitkään aikaan. Koiran luonne -ja sen koko olemus- jatkaa kehittymistään aina 2-3 -vuotiaaksi asti.

Tällaista tällä erää. Seuraavassa (-issa) blogikirjoituksessa on tarkoitus keskittyä mm. yksinoloon ja pohtia erilaisia pentuluonteita.


Siispä kuulumisiin -ja malttia & kärsivällisyyttä pennun kanssa! Ole hyvä ja oikeudenmukainen ohjaaja ja pentusi luottamuksen arvoinen. Se palkitsee sen kyllä ennenpitkää!

20.11.2010

Jagodas Grain D´or

This beautiful bitch is Nemi, Jagodas Grain D´or (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly).
Pictured at Jyväskylä INT 14.11.2010 where finnish judge, Elina Haapaniemi gave VG to her.

This multitalented & well structured girl has one lure coursing CC and res-Cacil from fields.
Keep up the good work!

16.11.2010

Tietolaari: Viettiteoria -tiivistelmä.




Koirien kanssa eläminen ja oleminen antaa aina uutta ajateltavaa ja pohdittavaa. Vuodesta toiseen. Se, että olen omistanut koiria jo 26 vuotta saa joskus keskustelupalstoilla jonkun lohkaisemaan “luulisi sun pitkänlinjan harrastajana tietävän” mutta myös minut toteamaan, että “en mä mitään tiedä”.

Viimeksi tämä tuli oivallisesti esiin Whippet-Harrastajien luonnetestikyselyssä, jossa kysyttiin mm. omaako koirasi saalistusvietin lisäksi riistaviettiä? Itse käsitin tämän viettierottelun siten, että olen mm. itse omistanut koiria, jotka eivät lähde treeneissä vieheen perään, mutta ajavat kyllä tarvittaessa jänistä. Asia ei ollut ihan näin simppeli. Netissä googlettelu toi esiin monta esimerkkisivua: koiralla kuin koiralla on tunnetut perusvietit, jotka ovat lauma-, sukupuoli-, saalistus- ja puolustusvietti. Me ihmiset olemme sitten tehneet näille perusvieteille omia “alaviettejämme”, joita ovat esimerkiksi riistaviettisyys. Jotkut puhuvat saalistusvietin kohdalla myös ravinnonhankintavietistä.

Lähdetäänpä tutustumaan Viettiteoriaan. Teksti löytyy kokonaisuudessaan Kennel Bacteroidesin sivulta ja olen lainannut sitä tässä osittain. Alkuperäisen tekstin on kirjoittanut Jari Kokkonen.

Koira ei ajattele. Koirat sen sijaan elävät ja oppivat viettien maailmassa. Tämän vuoksi onkin ensisijaisen tärkeää, että koulutettaessa koiraa kouluttaja tuntee koirien vietit ja osaa myös hyödyntää niitä aina tarpeen mukaan.

Mitä vietti sitten on?
Vietti voidaan käsittää käyttäytymismallina, vaikka yksilöllä ei olisikaan etukäteiskokemusta vastaavasta tilanteesta. Jo pienen vastasyntyneen pennun nisän imemisreaktio on esimerkki viettikäyttäytymisestä. Vietti käsitteenä yhdistyy hyvin paljon perimään, emmekä pysty koulutuksella tekemään tai saamaan koiraan lisää viettiä, vaan pystymme joko vahvistamaan tai tukahduttamaan tätä vietin kautta tapahtuvaa käyttäytymistä.
Viettivire on koiran pään sisällä oleva valmiustila, jonka nälkäisen koiran näkemä jänis nostaa saalisvietiksi. Viettivire on siis koiran sisäistä toimintaa. Viettiärsyke on tässä yhteydessä koiran näkemä jänis. Kun molemmat -sekä viettivire että -ärsyke- ovat yhtäaikaisesti päällä, tapahtuu viettikäyttäytyminen. Jos koiran viettikäyttäytyminen johtaa onnistumiseen -koira saa saaliin kiinni- sitä sanotaan viettipäämäärään pääsemiseksi.
Vietit perustuvat nälkään, rakkauteen, laumaan, pakoon ja aggressioon. Nälän ohjaamaa viettiä kutsutaan saalisvietiksi, rakkaus ohjaa sukupuoliviettiä ja laumaviettiä, pako ohjaa väistämiskäyttäytymistä jonka yhteydessä puhutaan vielä erikseen aktiivisesta ja passiivisesta väistämisestä. Aggressio ohjaa puolustusviettiä.

Jari Kokkonen on kirjoittanut erillisen, koiran moninaista viettimaailmaa kuvaavan artikkelin, jossa syvennytään suojelukoiraurheilussa yleisesti tunnettuihin käsitteisiin. Vinttikoirille omistajineen suojelumaailma on joltisenkin vieras, mutta artikkeli on niin antoisa ja ajatuksia herättävä, että sen soisi kuuluvan pakollisena lukukokemuksena jokaiselle koiraa hankkivalle tai jo hankkineelle.
Palataan alkuperäiseen Viettiteoria -artikkeliin ja sen käsitteistöön.

Patoaminen
Patoamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa koiran viettivire nousee, mutta koira ei pääse -tai sitä ei päästetä - käyttämään viettivirettään viettikäyttäytymiseen. Patoaminen kerää viettienergiaa ja sen voidaan katsoa nostavan nimenomaan aggressiota. Ohjatun patoamisen aikana koiran päässä tapahtuu nk. konflikti; koira haluaisi päästä viettikäyttäytymiseen (esim. saalistamaan), mutta sitä ei päästetä (väistämiskäyttäytyminen); koiralla on nyt vastakkain kaksi vastakkaista viettiä -> ja konflikti nostaa aina aggressiota.

Konflikti
Konfliktilla tarkoitetaan viettiristiriitaa, josta edellä oli yksi esimerkki. Konflikti voidaan ymmärtää myös siten, että koiralla on voimassa jonkin vietin ulkoiset ärsykkeet ja sisäinen viettivire, mutta koira ei pääse viettikäyttäytymiseen, kun sen estää toinen yhtä voimakas vietti. Voisi leikitellä ajatusleikillä, että uroswhippet tuodaan maastokisapaikalle, jossa kilpailu on käynnissä. Samalla viereen tuodaan juoksuaikainen narttu. Mitähän mahtaisi tapahtua? Ainakin siis kahden vietin välinen konflikti. Eri viettisien -tai eri viettivoimakkuuksia omaavien uroksien- välillä voisi olla suuriakin käytöseroja? Joka tapauksessa konfliktit aiheuttavat koiralla erilaisia käyttäytymismalleja. Näitä ovat ambivalentti käyttäytyminen, uudelleen orientoiva käyttäytyminen tai ylilyöntikäyttäytyminen.

Ambivalentti käyttäytyminen
Koiralla voi olla esimerkiksi yhtä aikaa halu väistää ja reagoida aggressiivisesti. Tällöin koira ilmentää sekä mahtailua (reaktiivinen aggressio) että alistumista (väistämiskäyttäytyminen) eleillään ja toiminnoillaan. Tilannetta, jossa koira voi esimerkiksi haukkua pontevasti mutta on samalla valmistautunut pakenemaan, kutsutaan ambivalentiksi käyttäytymiseksi.

Uudelleen orientoiva käyttäytyminen
Uudelleen orientoiva käyttäytyminen on yksi konfliktin ilmenemismuoto. Kun luonnossa koira joutuu lauman arvojärjestyksessä ylempiarvoisen jäsenen uhkailun tai jopa varsinaisen hyökkäyksen kohteeksi, se ei uskalla vastustaa puolustautumalla itseään ylempiarvoista vastaan. Vaikka koira osoittaisikin tällaisessa tilanteessa väistämiskäyttäytymistä, se saattaa olla myös puolustuskäyttäytymisen alaisuudessa. Silloinhan syntyy konflikti; joka aiheuttaa aggressiota. Koira ei kuitenkaan pysty purkamaan aggressiotaan laumajärjestyksessä itseään ylempiarvoista vastaan. Kyseisen tilanteen lauettua koira käykin purkamassa aggressionsa laumajärjestyksessä alempiarvoista kohtaan.
Koulutuksessa uudelleen orientoiva käyttäytyminen ilmenee selvimmin tilanteessa, jossa ohjaaja pakottaa koiraansa suojelussa. Tämä herättää koirassa väistämis- ja puolustuskäyttäytymistä, mutta ohjaajan ollessa laumajärjestyksessä koiran yläpuolella (ohjaajan täytyy aina olla koiran yläpuolella laumajärjestyksessä), koira ei pysty ilmentämään puolustuskäyttäytymistään ohjaajaa vastaan. Tilanteen ratkettua koira “kostaa” ja purkaa aggressionsa maalimiehelle, jonka taas pitää aina olla koiran alapuolella.

Ylilyöntikäyttäytyminen
Ylilyöntikäyttäytymisessä koiralla on kaksi yhtä voimakasta vastakkaista viettiä (konflikti), jotka salpaavat toisensa. Tällöin kummankin vietin viettikäyttäytyminen jää tekemättä ja jokin kolmas täysin käsittämätön käyttäytymismalli esiintyy.
Esimerkiksi jos koira viedään keskeneräisenä kokeeseen; sillä voi esiintyä rata- tai maastokokeessa häirintää juoksukaveria kohtaan. Tässä yhteydessä herkästi puhutaan saalisvietin puutteesta. Viettiteorian käsitteistö antaa tähänkin yhteyteen uuden, hyvän ajatusmallin. Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista. Toinen esimerkki voisi olla viehetreenissä koira, joka ei ole näkevinäänkään viehettä vaan alkaa esimerkiksi virtsata. Tällaista käyttäytymistä kutsutaan ylilyöntikäyttäytymiseksi.

Turhauma
Turhauma nostaa koiran aggressiivisuutta, kuten konfliktikin. Kun konfliktissa koiran viettikäyttäytyminen estyy toisen yhtäaikaisen vietin takia, niin turhaumassa koira on viettikäyttäytymisessä, mutta se ei pääse viettipäämäärään.
Selkeä esimerkki turhauman käytöstä on saalisviettinen koira, joka saalistaa ja saalistaa, mutta ei pääse esimerkiksi puremaan saalista. Se ei näin saavuta viettipäämäärää. Tämän jälkeen riippuu lähinnä koiran ärsytyskynnyksestä kuinka nopeasti koira turhautuu. Matalan ärsykekynnyksen omaava koira voi alkaa haukkua nopeasti ja korkean ärsykekynnyksen omaava koira saattaa ennemminkin vain vetää hihnassa tyyliin “happi loppuu”, kuin vaihtaa viettialuetta. Matalan ärsykekynnyksen voidaan katsoa helpottavan koiran turhautumista.
Huom: turhauma ei (eikä konfliktikaan) tuota koiralle aggressiota, ellei koiran perimässä ole aggressiivisuutta!

Kanavointi
Kyseessä on viettienergian siirtäminen (kanavointi) viettialueelta toiselle viettialueelle. Koira pystyy kanavoimaan esimerkiksi aggressiivisuutensa saalisviettiin.
Hyvän hermorakenteen omaava koira pystyy suoraan siirtämään hyvän hermorakenteensa kautta kaiken aggression tuoman voiman saalisalueelle. Heikon hermorakenteen omaava koira sen sijaan ei pysty/ehdi siirtämään (ohutta) hermorakennettaan pitkin kaikkea aggressiivisuuttaan saaliin puolelle. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että hyvän hermorakenteen omaava koira vaihtaa viettialueensa nopeasti ja pystyy kanavoimaan kaiken aggression tuoman voiman vahvaan ja rauhalliseen toimintaan. Heikon hermorakenteen omaava koira on vastaavassa tilanteessa rauhaton ja kuormittunut.
Mitä parempi hermorakenne koiralla on, sitä helpompaa kanavointi kyseiselle koiralle on.

Ärsykekynnys
Ärsykekynnyksellä tarkoitetaan koiran tarvitsemaa minimiärsykemäärää, joka laukaisee koiran viettikäyttäytymisen. Matalan ärsykekynnyksen omaavat koirat reagoivat pienimpiinkin ärsykkeisiin, esimerkiksi syksyllä puusta putoava lehti laukaisee koirassa saaliskäyttäytymisen. Korkean ärsykekynnyksen omaavat koirat taas tarvitsevat voimakkaan ärsykkeen reagoidakseen.
Ärsykekynnys liittyy läheisesti terävyyteen/vahvahermoisuuteen. Terävä koira näkee ja kuulee kaiken ja reagoi kaikkeen. Terävästä koirasta saa usein rauhattoman kuvan. Vahvahermoinen koira taas pystyy esimerkiksi rauhoittumaan harjoitusten aikana autossa ennen ja jälkeen oman suorituksensa.

Erityyppiset koirat
Koirat ovat eläimiä, joiden käyttäytymiseen vaikuttavat sekä perintötekijät että ympäristötekijät. Kun puhutaan koiran luonnetyypistä tarkoitetaan nimenomaan tätä perintötekijäpuolta koiran käyttäytymisessä.
Koiran käyttäytymiseen vaikuttavat lisäksi monet muut tekijät. Esimerkiksi terävyys/vahvahermoisuus, pehmeys/kovuus, passiivisuus/aktiivisuus, viettivoima, dominoivuus jne.
On tärkeää tiedostaa koiran perimän tyyppi, sillä joutuessaan uuteen tilanteeseen koira reagoi aina viettinsä perusteella siten, mikä kyseiselle yksilölle on ominaista.

Saalispainotteinen
Saalispainotteisia koiria kutsutaan usein myös a-tyypin koiriksi (Helmut Raiser). Jos puolustusärsyke ei ole nuorelle a-tyypin koiralle liian voimakas, koira yleensä vastaa siihen perimänsä kautta saaliskäyttäytymisellä.
Huom: jos saalispainotteista koiraa harjoitetaan pelkällä saaliilla nuorena, saattaa koiran saalisvietti nousta niin vahvaksi, että se ehkäisee koiran aggression kehittymisen.
Aggressiopainotteinen koira
Aggressiopainotteisia koiria ovat perinteisesti karkottavat koirarodut. Tällaisilla koirilla ei useinkaan ole halua purra, mutta ne reagoivat erittäin herkästi aggressiivisesti. Varsinkin reviirin aggressiivinen puolustaminen on näille koirille tyypillistä. Aggressiopainotteiset koirat ovat useimmiten omalla reviirillään erittäin voimakkaita ja itsevarmoja, mutta oman reviirin ulkopuolella niiden käyttäytyminen on epävarmempaa ja heikompaa.
Vielä erityyppisistä koirista ja niiden kouluttamisesta
Kuten jo aiemmin on mainittu, pelkän koiran tyypin (esim. saalis- tai aggressiopainotteinen) mukaan ei voida kuitenkaan tehdä kovin pitkälle vieviä johtopäätöksiä, sillä koira koostuu monista muistakin ominaisuuksista, kuten hermorakenne, koulutettavuus, aktiivisuustaso, viettivoima, dominoivuus, itsevarmuus, kuormitettavuus…

Kyllääntyminen
Kyllääntynyttä koiraa ei enää kiinnosta jokin ärsyke tai toiminto, eli koira kyllääntyy kyseessä olevaan ärsykkeeseen tai toimintoon. Kyllääntyvät asiat ovat suoraan osoitettavissa luonnosta; kuten saalis- tai seksuaaliärsykkeeseen kyllääntyminen.
Kyllääntyminen on negatiivinen asia koirien kouluttamisessa. Valitettavasti esimerkiksi saalisvietti on kyllääntyvä viettialue. Jos koira kyllääntyy johonkin ärsykkeeseen tai toimintoon, on koiran saaminen uudelleen siitä kiinnostuneeksi erittäin vaikeata.
Jos jokin asia on toistettavissa yhä uudelleen ja koira reagoi aina vain uudelleen, tällöin tämä asia ei aiheuta kyllääntymistä koirassa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi puolustautuminen tai väistäminen. Jos koira ei luonnossa ole kokoajan valmis puolustautumaan tai väistämään, se ei elä kovin kauan.

Kyllääntyminen toimintaan eli toimintaspesifinen kyllääntyminen
Toimintaspesifinen kyllääntyminen on kyllääntymistä johonkin tiettyyn toimintoon. Esimerkiksi jos koiraa juoksutetaan nuorena liikaa voi koira kyllääntyä juoksemiseen. Tämän jälkeen koko koiran ikänä koiraa ei enää saada pitämään kyseisestä toiminnosta. Koira on siis kyllääntynyt juoksemiseen.

Kyllääntyminen ärsykkeeseen eli ärsykespesifinen kyllääntyminen
Jos koira kyllääntyy johonkin ärsykkeeseen, niin turtumista kutsutaan ärsykespesifiseksi kyllääntymiseksi. Esimerkiksi luonnossa saaliseläin (esim. jänis) toimii saalisvietin ärsykkeenä, joka laukaisee koiran saaliskäyttäytymisen (saalistaminen, takaa-ajo) edellyttäen, että koiran viettivire on sopiva (koiralla on nälkä). Kun koira saa jäniksen kiinni ja syö sen, niin seuraava jänis ei enää laukaisekaan yhtä voimakasta viettikäyttäytymistä. Jos kaavaa toistetaan tarpeeksi usein, ja koira saa useita jäniksiä peräkkäin syödyksi, sitä ei jossain vaiheessa enää kiinnosta uudet jänikset lainkaan. Tällöin koira on kyllääntynyt ärsykkeeseen.

Tyhjäkäynti
Tyhjäkäynti on koiran tapa suojella hermorakennettaan. Tyhjäkäyntitilanne syntyy, kun koiran sisäinen viettivire nousee niin korkeaksi, että koira hermorakennettaan suojellakseen siirtyy viettikäyttäytymiseen, vaikkei varsinaista ulkoista viettiärsykettä olekaan. Esimerkiksi koiran sisäinen aggressio nousee korkealle. Ei kuitenkaan tapahdu mitään, joka voisi synnyttää koirassa aggressiivisen käyttäytymisen. Tällöin koira voi reagoida aggressiivisesti “tyhjyydelle” tai lähinnä puolustusärsykettä olevalle kohteelle.
Tyhjäkäynnissä eli sijaistoiminnossa koira reagoi viettikäyttäytymisellä, vaikka kyseisen vietin viettiärsyke puuttuu. Koira toimii näin, koska sen sisäinen viettivire on liian korkea ja se saattaa vahingoittaa koiran hermorakennetta.

Intentio
Intentiolla eli päämäärähakuisella käyttäytymisellä tarkoitetaan tilannetta, jossa koira näkee viettiärsykkeen, mutta sen sisäinen viettivire ei riitä viettikäyttäytymisen laukaisemiseen. Intentiossa koira pyrkii reagoimaan, mutta se ei ole sisäisesti vielä valmis siihen.

Keskustelin tästä tekemästäni tiivistelmästä vielä pitkään puhelimessa knl Bacteroides-koirien kasvattajan, Riitta Lapinleimun, kanssa. Myös hän korosti koiran olevan kokonaisuus ja kaiken koiran tekemisen koostuvan monesta asiasta ja vielä niiden yhteisvaikutuksesta. Viettiteoria palvelee laajoine käsitteistöineen ja niiden selityksineen erityisesti monipuolisesti koulutettavia palveluskoirarotuja. Koiran viettimaailmaa käytetään hyväksi koulutuksessa ja viettiteorian kautta koira saadaan toimimaan kulloinkin halutulla tavalla. Ja ennenkaikkea koiran viettejä ja viettiteoriaa ymmärtämällä kouluttaja osaa ohjata koiraansa oikein!


Koiran viettien ymmärtäminen ja sen tosiasian tajuaminen ja sisäistäminen että koiran elää viettimaailmassa palvelee kuitenkin kaikkia koiranomistajia; ymmärtämällä koiran viettimaailmaa ymmärtää koiraa. Tilanteissa, joissa koira tekee jotain odottamatonta tai “tarjoaa” aiemmin esiintymätöntä käyttäytymistä on hyvä ymmärtää paitsi koiran viettejä myös koiran hermorakennetta, sen perimää, vallitsevaa tilannetta ja sen haasteita & kuormittavuutta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se, että ihminen ei näe kokonaisuutta ja ymmärrä koiran tapaa toimia, ei tee koirasta “sairasta” tai “poikkeuksellista”.
Olisi mielenkiintoista pohtia laajemmin vinttikoirien kyseessä ollessa pelkän saalisviettisyyden kaiken selittävää käyttäytymistä. Usein kun kuulee puhuttavan vain ja ainoastaan saalisvietin voimakkuudesta tai peräti puutteista siinä. Lisäksi maastokokeissa puuttuva tuomaripalaute on mielestäni selkeä epäkohta. Olen kilpailuttanut eri koiriani maastokokeissa yhteensä 46 kertaa. Vain yhden kerran olen onnistunut saamaan tuomaripalautetta (erikseen kysyttäessä). Tuolloin koirallani oli puutteita sen valitsemissa juoksulinjoissa. Se, olisiko tuomaripalautteesta apua kilpailuttajalle ja hänen koiralleen, onkin kokonaan toinen juttu. Mielenkiintoista se kuitenkin olisi, ottaen huomioon sen, että koira on kokonaisuus ja sen juoksusuoritus (ja pisteyttäminen) koostuu myös monista osa-alueista. Uskoisin, että moni muukin harrastaja haluaisi oppia tuntemaan koiransa paremmin. Pärjääkö se kisoissa vauhdilla? Ketteryydellä? Onko sen innokkuudessa tai seuraamisessa puutteita? Kuinka kestävä se on?

Koira ei siis vain aja tai jätä ajamatta. Se voi ajaa hyvin tai huonosti (ja kaikkea siltä väliltä) ja jättää ajamatta monesta (eri) syystä. Täysin vietitön ei varmasti yksikään koira ole. Maastokisassa kun telineisiin jäänyt koira voi seuraavana päivänä tuoda jäniksen pöytään.

Otin Riitta Lapinleimun haasteen vastaan ja yritän nakittaa hänet seuraamaan yhtä maastokisaa ensi vuonna. Toivottavasti tämä tiivistämäni Viettiteoria -artikkeli saa lisää mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää jatkoa. Ovi on nyt ainakin auki -ja (vintti)koirien toimintaa ja käytöstä selittävää teoriaa on toivottavasti luvassa lisää!

Kuvituskuva (copyright) Irene Vinha

8.11.2010

Lenkillä 7.11.2010

Tällaisissa tunnelmissa lenkkeiltiin 7.11. Matkassa oli Canonin lisäksi käppäilydataa näyttävä kämppiksen Nokia, joka antoi lenkille mitaksi 4,5 km.


Pienenpieniä lumihippusia Hakunilan aamussa.


Lahti on lähellä.


Takiaiset kärvistelevät.


Tämä on Hupin lempipensas.


Kuten kuvasta näkyy. Mitä takkuisempi ryteikkö, sinne ryysää Hupi.


Voi mahoton, mikä punainen marjaterttu. Luxii, Hupii, tulkaa syömään!


Sillä myös ruusunmarjoilla on "parasta ennen" -päiväys.


Viri on löytänyt yhden makoisan marjan.


Kuka on sotkenut pensaan? Tämähän on kuin lankakerä.

7.11.2010

Onnistuneita -ja (enemmän) vähemmän onnistuneita- ostoksia.

Lulla- ja takkiostokset ovat onnistuneet viime aikoina -vaan mitä sanotte seuraavasta.
Kaikki alkoi Röhnisch-merkkisistä housuista. Sellaiset minulla on jo ennestään, joten suunnistin tuttuun nettikauppaan. Vahingossa (!) tilasin väärät ja kun yritin vaihtaa niitä oikeisiin, koko malli oli lopetettu. Kuinka ollakaan.
Kännykän akku alkoi osoittaa väsymisen merkkejä ja handsfreekin oli poks. Aikanaan posti toi netistä ostetun akun, joka oli oikea ja pelittää kuten kuuluukin, sensijaan handsfree ei pysynyt sille tarkoitetussa rei´ässä. Ystävällinen asiakaspalvelu neuvoi vuolemaan puukolla (!!) pistokkeen sopivaksi. Handsfree lähti takaisin sinne, mistä se oli ostettukin.
Sitten ostettiin netistä koiran kaulapanta lahjaksi Viroon lähetettäväksi. Valmistaja sotki kaksi tilausta ja lähetti saajalle väärän. Kömmähdys korjattiin ja aikanaan myös oikea panta saavutti vastaanottajan.
Vielä uskalsin tilata netistä pelihiiren. Hiiri tuntui olevan tarkoitettu lähinnä ristinollan pelaamiseen. Se oli verkkaisempi toiminnoiltaan kuin kuulakärkikynä. Tämäkin kauppa purettiin.


Oli aika uusia lenkkikenkäosasto. Sopivat löytyivät Jumbosta ja kenkien täytettyä tänään kuukauden, ostin kengistä kuuluvaa outoa lonksumista vaimentamaan uudet pohjalliset. Tuli kurkistettua tarkemmin kenkien sisään: no justiinsa. Toisesta kengästä oli kantapään kohdalla oleva "vaimennusristikko" (vai mikä lienee oikealta nimeltään) murentunut ja palaset sinksin sonksin kengän oman pohjallisen alla. Myös molemmissa kengissä oli sisällä rei´ät niiden reunoilla. Ei ole todellista. Lenkkikengät ovat tähän asti kestäneet n. vuoden/1200 km. Näillä mentiin siis kuukausi (n. 100 km). Jumbon Citymarketin kenkävastaava pyysi kiikuttamaan kengät takaisin tavarataloon ja antaa niistä täyden hyvityksen.


Ennen kuin edellisiin kenkiin oli kurkistettu sisään, biibahdimme Budget Sportissa aamulla tonkimassa tarjouslaareja. Näissä oli sisällä lupaava hintalappu; ovh. 100 eur. Voihan se(kin) olla huijausta, mutta toivottavasti alkuperäinen hinta (kontra tämänpäiväinen hintalappu 9,95 eur) ja lupaus GEL-vaimennuksesta sekä kärjen kumisuojaus vastaavat vaativiin whippet-rotuisten koirien ulkoilutustarpeisiin. Jospa varpaat pysyisivät kuivina poikia juoksutellessa ja kantageeli pitäisi AINAKIN 1200 kilsaa!


Mikäli sammakkoennustajaa on uskominen, Suomeen saadaan tänäkin talvena loskaa, lunta, vettä, jäätä ja kylmää. Toivon näiden saapikkaiden auttavan taistelussa päästä eteenpäin Hakunilan lumisohjoisilla teillä.

Mitä tästä opimme? Kannattaa säilyttää ostokuitit ja jollei; niin kuvata ostokset luotettavalla Canon -merkkisellä kameralla. Oli lysti soittaa Citymarketin kenkäosastolle ja kertoa, että "kuittia ei enää ole, mutta kuvaan kaikkea, kuten nämä kengätkin. Kuvasta näkee ostopäivän, 2.10.". Myyjä oli sanaton.

Lullaatilullaa!

Whippeteillä on ominainen tapa pedata. Monet niistä tyytyvät pienoiseen lakanan ja peiton rullaukseen, turbanisoimiseen tai tyynyjen lattialle heittelyyn. Toiset ovat sinnikkäämpiä ja temmokkaampia petailijoita. Kuten Hupi. Jos jo kaikki tyynyt ja peitot on heitetty lattialle, lakanaa kuopaistaan äänekkään vaativasti toivoen, että joku kämpässä älyää pian palauttaa lattialle pudonneet petaustarpeet uuteen muotoilukäsittelyyn.
Oli aika suunnistaa Saastamoisen Annen lullakauppaan.


Lulla on kannettu postista kotiin. Koirat ovat silminnähden häkeltyneitä. Siis mikä tää on? Onko tää joku lelu, viehe vai peräti uusi lattiapatja?


Tällä on suuuuri suuaukko! Miten tähän saa käyttöopastuksen?


Turha Luxi tiirailla siellä. Mä jaan tässä kämpässä lullavuorot!


Lulla kiikutettiin sängylle. Sitten alkoi kuvankaltainen viuhdonta...


ja lopulta Hupi mönki sisään ja Hulakin puoliksi. ;D


Hyvää yötä ja kiitos Annelle lämpimästä ja mukavasta lullasta!

Luxilla on (oli) kylmä!

Viime talvi oli mieliinpainuva niin lumen, pakkasen kuin takittamisenkin osalta. Luxissa on jo nyt ennen pakkasia, viimaisalla ja vilpoisella syyssäällä havaittavissa melkoista värinää ja tutinaa. Lenkeillähän sitä ei muuten havaitse, paitsi jäädessäni suustani kiinni... Oli siis syytä päivittää Luxin vaatekaappia. Luxi peri isältään, Viriltä, sen pesukoneen runteleman takin, josta 2-3 vesipesua vei kankaan ns. rullalle. Poistin auenneen selkäsauman kautta kankaasta irronneen "pohjakelmun" tai miksi sitä nyt sanoisi ja kuroin auttavalla ompelijantaidollani selkäsauman kasaan. Sittemmin MC-tallissa selkäsaumaan ommeltiin kanttinauha, mutta kaunis takki oli ikävä kyllä menettänyt loistonsa.
Kiitokset näiden kuvien myötä Mikkosen Annalle, joka tuli nopealla aikataululla hätiin! Pidemmittä puheitta paparazzasin Luxia aurinkoisessa syyssäässä tähän tapaan:


Ai posettaa pitäisi? Ei pöllömpi tämä pöllötakki!


Siis sä haluat sivukuvaa? Hei haloo, missä vaiheessa saan kuvauspalkkioni??!!


Paikallaan seisomiseen tylsistynyt Luxi aloittaa steppauksen...


vaan katsokaa kuinka hyvin tämä sivullisen "peitoksi" kutsuma takki peittää reidet ja masun!


Lopuksi nakerrettiin kuvauspalkkio. :)

6.11.2010

Ihanat suomen kielen täytesanat!


Joista Kenzolan suosikkeja ovat mm. hyvin pitkälti, äkkiseltään ja siinä mielessä! Täytynee teettää vielä ainakin Mörököllimäistä-paita ja Päivi (nimi muutettu)!

Vistaprintistä näitä saa. Ja valmiita t-paitapohjia on varmaan liki sata. Kaikkia malleja en jaksanut kahlata läpi, kun löytyi heti ensimmäisten joukosta pohja, johon oheisen rimpsun sai mainiosti!

Kesäiseen aikaan, kun ei takkia tarvitse, voisi painattaa valmiiksi kaikille kyselijöille t-paidan etumukseen; On ne kaikki omia. Ja selkään tekstin: Lenkkiämme sponsoroi Pirkka- pakastuspussit.

Voihan hilarious sentään!

Suomi-CUP tilasto 2010


Taas on aika tutkailla Suomi-Cup -tilastoja ja katsoa, miten se kausi kunkin osalta meni. Ilahduttavan paljon Hupin ja Hulan lapsia kisasi mennä kaudella. Kiitos siitä aktiivisille omistajille!

Omasta laumastani kisasivat Hupi, Twyborn Philadelphia ja Luxi, Monetblue. Hupi sai juosta 4 kisaa, Luxi 3.
Ylikorkeissa uroksissa kilpaili kaikkiaan 57 koiraa, ja Hupi sijoittui loppupisteissä sijalle 27. Tyytyväinen pitää olla, kun kuitenkin 30 koiraa jäi taakse. Hieno sijoitus puolenvälin paremmalla puolen! Luxin sijoitus oli pykälää huonompi, 28.

Sitten lasten sijoituksiin:

normikorkuiset nartut, 79 kilpailijaa (!)
41. Jagodas Grain D´Or (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly), 2 kisaa
57. Jagodas Girouette, 1 kisa

normikorkuiset urokset, 55 kilpailijaa
31. Gaselle´s Get On (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Gaselle´s La Scala), 3 kisaa

ylikorkeat nartut, 36 kilpailijaa
16. Jagodas Groseille, 2 kisaa
31. Jagodas Gingembre, 1 kisa

ylikorkeat urokset, 57 kilpailijaa
27. Twyborn Philadelphia, 4 kisaa
28. Monetblue, 3 kisaa (joista yhdessä jäätiin Hulan onnettomuuden takia pois finaalista)
31. Gaselle´s Tiger Woods (Ch Carry On Ramblin´Man x Gaselle´s Sempre Amore), 2 kisaa
32. Gaselle´s Top Shot, 2 kisaa
44. Gaselle´s Top Spin, 2 kisaa
50. Emeritus Experience Dominija (Ch Carry On Ramblin´Man x Ch Boxing Helena´s Coral Gem), 1 kisa
53. Best-Looking Brooklyn (Ch Twyborn Philadelphia x Best-Looking Blooming Martha), 1 kisa

Irene Vinhan ottamassa kuvassa Hupin syöksy vieheelle.