31.10.2010

Ajattelemisen aihetta - kuun viimeiset.



Kaikennäköistä lippua ja lappua pyörii taas Kenzolan pöydillä. En oikein osaa lukea mitään ilman, että nappaan hyvät lauseet ja hokemat talteen. Viimeisin bongaus oli Tea Khalifan päällä ollut t-paita tv-ohjelmassa Neljän tähden illallinen. Mustassa paidassa luki Seija (nimi muutettu). Ihan loistava oivallus!


Cesar Millan pysäytti taas. Ei ehkä niinkään teoillaan, vaan sanoillaan.

"Koira elää hetkessä. Kun omistajan energia muuttuu, niiden tapa reagoida muuttuu. Eläin toimii vaiston, tunteen ja sitten sielun tasolla. Yhteydessä koiraan ei riitä sielun ja tunteen yhteys. Tulee seurata myös (niiden) vaistoa."

Aika monta kertaa tulee huomanneeksi, että sitä ajattelee lähtevänsä ulos tai leikkaavansa koiransa kynnet. Kuinka ollakaan, hetki sitten syvässä unessa olleet koirat reagoivat. Ihminen ehkä luulee niiden ensimmäiseksi lukeneen ajatuksesi, mutta ne mitä luultavimmin reagoivat lähettämääsi energiaan, kehon kieleesi (olet juuri aikeissa nousta, suljet tietokoneen, sytytät tietyn valon) ja hiuksenhienoon ääneen, joka lähtee siitä, kun otat kynsisakset käteesi. Eipä nämä koirat tyhmiä ole, mutta eivät myöskään ajatuksen lukijoita.
Olen kai aiemminkin kommentoinut blogissani sitä, että kun koirakorjaaja tulee kauhukoirakotiisi, tuloksia tulee -kuin elokuvassa- heti kolmen ensimmäisen minuutin aikana enemmän kuin omin eväin vuodessa. Selvähän se, kun kouluttajan äänet, kehon kieli ja tapa reagoida ovat totaalisen toiset kuin omasi koko mennä vuonna. Koira reagoi muuttuneisiin äänenpainoihin, täysin toiseen elekieleen ja itsevarmaan ohjaajaan yleensä välittömästi.
Enkä voinut välttyä kommentoimasta pari päivää sitten rouvalle, joka hoki jatkuvaa EItä koiralleen (sen haukkuessa), että kannattaisi myös palkata/kommentoida sen hetkellistä hiljaisuutta. Koiraa kun saa aika ansiokkaasti koulutettua sen positiivista käytöstä vahvistamalla. Haukkua raikaavassa puistossa kuulosti viisiminuuttisen tasan siltä, että koiran nimi oli "EI". Ei -sana on vahviste siinä missä "hieno poika" -kin. EI on palaute, vaikka onkin sanottu hyittelymielessä, mutta mistä se koira (tällöin) tietää, mikä on oikein ja laumanjohtajan toivomaa/haluamaa käytöstä (jota itseasiassa pitäisi ja tulisi vahvistaa)?

Tässä on toki allekirjoittaneellakin tekemistä ja opettelemista, koska se toruminen on yleensä helpommin mielessä ja käsillä, silloin kun koira tekee ei-toivottua asiaa. Koiralle pitäisi myös muistaa vahvistaa TOIVOTTUA käytöstä, eli kun se on hiljaa ja kontaktissa KEHUA sitä!

Sitten Vantaan Lauriin.

Vartin Retriitti -otsikon alla annettiin taas ajattelemisen aihetta. Peräti 32 kysymystä, joista suurin osa oli aika surullisen riipaisevia. Mutta voisihan sitä näistä kolmestakin lähteä liikkeelle:

- Kenen edestä olen sulkenut oven? Voisinko avata sen?
- Mistä kaikesta olen onnellinen?
- Kiertyykö hyvä tarkoitukseni kuristamaan toisen kaulaa vai pehmeänä peittona hänen kylmänsä yli?

Jutun kirjoitti Kaisa Raittila

Seuraavaksi Kennel Bacteroides -teoria -sivuille. Elmar Mannes on ollut Suomessa vuonna 1997 pitämässä esitelmää BC-seminaarissa, käännöksen on tehnyt Asta Loponen.

Mannes on sanonut mm. näin:

"Koirat ovat luonnostaan järjestelmäuskollisia, minkä vuoksi on tärkeätä huolehtia siitä, että pyöreänmuotoinen esine sijoitetaan pyöreään reikään -sanonnan toteutumisesta. Mikäli meillä on pyöreänmuotoinen kappale vääränmuotoisessa reiässä, sen saaminen pois särkemättä jotain on varmuudella mahdotonta".

Otsikon "Koirat, joilla on voimakas saalisvietti ja matala ärsykekynnys" -alla Mannes toteaa näin; "Näiden koirien kohdalla on edettävä äärimmäisen varovasti, eivätkä ne kovin helposti palaudu niille aiheutetusta stressistä"!

Tätä lausetta tulin miettineeksi hyvin pitkälti Hulalle Mustialassa tapahtuneen välikohtauksen takia.

Sitten Lagottofoorumilta luettua:

Koiran metsästyskäyttäytysmisketju on seuraavanlainen:
1. Etsiminen (koira saa hajun maasta tai ilmasta)
2. Tuijotus ja vaaniminen
3. Takaa-ajo
4. Tarttumispurenta
5. Tappopurenta
6. Paloittelu
7. Syöminen

Metsästyskäyttäytyminen on synnynnäinen käyttäytymismallien ketju, jonka osat seuraavat toisiaan sopivien ärsykkeiden johdosta eli saaliseläimen liikkeiden mukaan.
----
Sitä miten nuo kaikki 7 osaa täsmäävät whippetiin, en osaa sanoa. Vinttikoirathan eivät niinkään etsi ajettavaa, ne reagoivat siinä vaiheessa kun orava heittää niiden nenän edessä voltin ja jänis kuperkeikan. Joku reagoi vain jänikseen, toinen fasaaniin, kolmas harakkaan ja neljäs näihin kaikkiin. Pääasia on liike. Kuitenkin myös hajulla hakevia vinttikoiria ja whippetejä on. Olisipa mielenkiintoista kuulla, ovatko ne olleet ns. syntyjään riistaa hakevia vai kehittyneet sellaisiksi otollisissa olosuhteissa? Minkälaisia ovat ympäristöerojen vaikutukset? Hakevatko maalaisympäristössä elävät koirat enemmän nenällään hetki sitten paikalta pinkoneita jänöjä kaupunkikoirien keskittyessä pissamerkkien (joita on runsaasti kaupunkialueella!) lomassa verkkaiseen ympäristön tarkasteluun?

Ja Jarkko Leinosen luentoon 12.12.2002, muistiinpanot on kirjannut ylös K. Taponen.

Mitä on koiran koulutus?

"Kaiken kasvattamisen ja koulutuksen salaisuus piilee siinä, että tehtävään antautuva kykenee oikeaan aikaan ja oikealla tavalla käyttämään hyväkseen koulutettavassa olevan taipumukset". (Max von Stephanitz, ~1900, saksanpaimenkoirarodun perustaja.)

Puhuttaessa vieteistä; Vietin aiheuttamaa käyttäytymismallia (viettikäyttäytymistä) voidaan vahvistaa tai tukahduttaa.

Vietti jakautuu neljään osaan:
1. Viettivire = pään sisällä oleva valmiustila, esimerkiksi nälkä
2. Viettiärsyke = ulkoinen tekijä, esimerkiksi jänis
3. Viettikäyttäytyminen = koira lähtee saaliseläimen, esim. jänis perään
4. Viettipäämäärä = koira saa saaliin kiinni ja syö sen - nälkä tyydyttyy

Saalisviettiin perustuvassa koulutuksessa (treenaaminen/kilpaileminen, toim. huom. koskien vinttikoiria) hyviä puolia on mm. se, että se tuo varmuutta koiralle.

Laumaviettiä koskevassa osuudessa painotetaan sitä, että koira on laumaeläin, koko elämä pohjautuu tähän; mm. sosiaalinen- ja hoivakäyttäytyminen lähtöisin pentulaatikosta! (emän käyttäytyminen)
Laumaviettiin perustuva koulutus/oppiminen vaatii AINA auktoriteetin!

Termistöä käsiteltäessä; TURHAUMA: koiraa ei lasketa viettipäämäärään -> aiheuttaa aggressiota!
PATOAMINEN: liika kuormitus johtaa varaventtiilin aukeamiseen ja sijaistoimintoihin!

Boldaukset ja kursivoinnit allekirjoittaneen.
Kuvituskuvassa Hupi.

30.10.2010

Lokakuun lenkit alkavat olla pulkassa. 29.10.2010 lenkkikuvat!

Tällaisissa tunnelmissa lenkkeiltiin perjantaina, 29.10.
Tiesitkö muuten, että blogini lenkkikuvat ovat aina tarkassa, ajallisesti oikeassa, järjestyksessä? Sangen autenttisia lenkkinäkymiä siis.
Kameran kellosta oli taannoin oiva hahmotusapu, kun yritin haarukoida kilometriaikaamme. Canon antoi kilometrille taaperrusajaksi ~14 minuuttia (kuvasin puolen kilometrin välein kuntoradan merkkitolppia). Sittemmin kämppiksen Nokia E52 antoi tarkempia koordinaatteja. Tunnissa mentiin Nokian mukaan keskimäärin 3,5 kilometriä, huippunopeuden ollessa n. 5,5 km tunnissa (vielä on matkaa Jutta Parkkosen 7 km/t vauhtiin!).
Nokia myös heitti häränpyllyt joillekin omille lenkkiarvioilleni, parhaimmillaan -tai pahimmillaan- oma arvioni lenkin pituudesta heitti kilometrillä. Ja alakanttiin.
Näissä kuvissa mentiin Hevoshaantie-Kehä III-Vanha Lahdentie-Jokiniementie-Liinakkokuja-Hakunilantie-Hevoshaantie.


Rouva kerää roskia. Hatun nosto!
Klo 09.51


Hitskokin linnut lepuuttavat.
Klo 09.52


Marjatertut ovat komeimmillaan!
Klo 10.00


Kuusijärvelle ei olisi enää kuin 4,5 km. Ehkäpä sinne asti vielä joku päivä.
Klo 10.10


Tuli sitten bongattua karhukin puron reunalla. Siellä se röhnötti kieli ulkona.
Klo 10.11


Marjapuuron värinen talo törrötti metsän siimeksessä. Kauniit kontrastit!
Klo 10.20


Näitä ette kyllä vie! Paitsi Luxi vei oikeanpuoleisen oravan.. (kerrankin sai oravan suuhunsa ja ilman pylväskenkiä!)
Klo 10.37


Lehdet ovat tehneet tehtävänsä. On syksy!
Klo 10.47

Viri pähkinöinä - Hanskalla hiekkaa otsikkoon!




Blogger ei nyt wörki -taaskaan- videolatauksen kanssa. :/ Erroria tuli kolmen vartin jälkeen että napsahti ja päätin valppaille lukijoilleni laittaa linkit suoraan 1geehen. 1g wörkkii!

Jos siis haluat kuulla Virin oravakimitystä, klikkaa tähän. (muista äänet täysille!)

Jollei Virin piipitys tehnyt sinuun vaikutusta, katso kuinka Luxi heittää hanskalla hiekkaa Hupin otsikkoon, KLIK.

Ai haluat vielä mukaan meidän lenkille? No mikä ettei. Hupi ja Lelu tepastavat menemään tässä, KLIK ja tässä KLIK. Poissa on Hupin kehäkevennys. ;D Ja vielä hanskariivintää? No sitä on tarjolla tässä KLIK.

Oheisessa kuvassa Hupi miettii pallo päässään, kuinka vaikeata tietotekniikka voikaan olla. Tänään sain kuulla Radio Novasta, että esim. työpaikoilla Wordin ominaisuuksista on suurimmalla osalla käytössään vain 4 (neljä) %!!!

Operaatio karvakäsine.

Wikipedia sanoo käsineestä näin:
Käsine eli hansikas on käsien suojaamiseen tarkoitettu vaatekappale. Yleensä hansikkaalla tarkoitetaan sormikasta, jossa joka sormelle on oma osa, erotuksena tumpuista ja rukkasista, joissa vain peukalo on erillinen.
-------
Toisinaan käsine on myös ulkoillessa joko tarkoituksella tai vahingossa tipautettu vaatekappale, jonka useimmiten sivulliset nostavat rehdisti ylös ja ripustavat sen joko puun oksalle, laittavat sähkökaapin päälle tai kuten allaolevasta kuvasarjasta näkyy; asentavat sen tolpan nokkaan. Em. toimenpiteillä on tarkoitus auttaa kadonnutta käsinettään etsivää. Toimenpiteet kuitenkin myös aktivoivat mainiosti lenkkeileviä whippetejä.
Varsinkin Hupi ja Luxi ovat aina valmiita oravanmetsästyksen lomassa bongaamaan yksinäisiä, oksille hylättyjä hansikkaita. Tämä punainen tumppu tulikin kuin tilauksesta lenkkimme loppupuolella piristämään poikiani. Tehtävä oli tällä kertaa vaatimustasoltaan erittäin vaikea. Tumppu oli vedetty pitkälle tolppaan, jolloin sen suuhun saaminen ja irroittaminen tolpasta oli hyvin haastavaa. Mutta mikäs sen mukavampaa. Oksalta ja sähkökaapin päältä käsineen saa liiankin helposti, nyt tarvittiin aina kolme väkivahvaa whippeturosta puuhaan!



JÄRRRKYTTÄVÄN upea löytö! Pörröinen tumppu! Tahtoo!


Ettekste nyt saa sitä irti! Antakaas kun mä näytän, tuumii Hula.


Nyt tulee jo Lelukin mukaan. Luxilla aika vakuuttavaa riivintää.


12,5 -vee Lelu ja Luxi taistelevat pörrötumpun herruudesta. Ja päättävät yksissätuumin....


pitää sitä suurelta yleisöltä jemmassa. Hyss, ollaan tälleen selin, niin Hupi ei sit vie sitä, sanoo Luxi Lelulle.
Luonnollisesti tästä Pörrötumppuepisodista on myös videoklippi. Siinä Luxi ansiokkaasti roiskaisee märän tumpun avulla hiekkaa Hupin silmille. Pistetään näytille, jahka saadaan nettiin.

29.10.2010

Päivän oravapläjäys!

Ystävämme orava. Kaiken pahan alku ja juuri.
Koko tienoon oravat lähtivät liikkeelle parahultaisiksi, kun ysiltä suuntasimme tepastamaan. Canuuna oli matkassa ja sain tallennettua Virin kiljuntaa videollekin, tuupataan tänne, jahka ehditään. Hula oli tapansa mukaan nelisormimangustina, sen mielestä paras näkyvyys oravaan saadaan takajalkaseisonnalla.


Ähäkutti! Tulkaa perässä, te pylväskengättömät pölvästit! Whippetitkö muka ketteriä? In maastokoetuomareiden dreams!


Mihin se meni? Joko se tippui puusta?


Hula mangustina. Mä nään sen, mä nään sen!


Äsken se oli vielä tossa oksalla alimmalla.


Oravaaaaa, tuu tännee, meillä on pähkinöitääää!


Etulinjassa kaksi whippetiä. Takarivissä kolme pystykorvaa.

Uusia silmälasi-innovaatioita!


Edelliset silmälasit täyttivät kolme vuotta ja niiden läpi näkeminen (hyvin) alkoi olla kyseenalaista ja hölskyivätkin päässä jo sen verran, että oli aika suunnistaa Lautta Optiikkaan. Asiantuntevalla avulla löytyi uudet lasit ja luvattiin korjata pahentunutta hajataitteisuutta lisää.

Kun uudet silmälasit oli saatu nenälle, koin valaistuksen. Näkyvyys oli huippuluokkaa. Asiasta oli otettava selvää! Soitto Lautta Optiikkaan; "Miten tämä on mahdollista"? Vastaukseksi sain: "katso http://www.hoya.fi/ ja sieltä haku-toiminnon avulla EYNOA-linssityyppi".
EYNOA on ohuempi, kevyempi, kestävämpi ja luotettavampi. Materiaali tarjoaa käyttäjälleen täydellisen UV-suojan lisäksi monia muita käytännöllisiä etuja; sillä on mm. poikkeuksellisen korkea lämmönkestävyys. Lisäksi materiaali on myös erittäin murtoluja, jolloin se kestää erinomaisesti esim. vääntymistä ja taipumista.

Parin päivän käytön jälkeen hämmästelin myös linssien jatkuvaa puhtautta: (ja luin Hoyan sivuilta): laseissani olevan SHV-pinnoitteen (Super Hi-Vision) naarmuuntumisenkesto on jopa kolminkertainen. Linssit on myös superhelppo puhdistaa, sillä viimeistelykäsittely hylkii tehokkaasti vettä, likaa ja rasvaa. Heijastamattomuuskäsittely takaa miellyttävän näkemisen kaikissa olosuhteissa.

Kyllä kelpaa! Kiitos Hoyan ja Bean!

28.10.2010

Lelun kanssa lääkärissä


Oli aika Lelun "vuosihuollon", eli verinäyteanalysoinnin. Pojalta seurataan Barbivet-lääkityksen (epilepsialääke) takia maksa- ja munuaisarvoja. Lisäksi verestä analysoidaan ulkopuolisessa laboratoriossa Barbivet-pitoisuus, koska Lelulla oli 13.10. lenkillä sattunut epilepsiakohtaus.

5.8. 2009 on veri analysoitu ensimmäisen kerran em. asioiden osalta ja tuolloin on alkaalinen fosfataasi ollut 31 (viitearvo 19-106), 5.11.2009 arvo oli noussut 240:een, joka on "normaalia" nousua lääkityksestä johtuen.
Tänään, 28.10.2010, arvo oli 243, pysynyt siis liki samanmoisena vuoden takaiseen. (tällä kertaa tulosliuska antoi viitearvoksi 10-118, se ilmeisesti vaihtelee koiran iän mukaan?).
ALB-arvo oli sekin hienosti viitearvojen sisällä, 36, kun viitearvot ovat 25-44. Tämä arvo kertoo lääkärin mukaan juurikin maksan kyvystä tehdä töitä; sitä miltä sitä toivotaankin nyt, kun lääkitystä edelleen luonnollisesti jatketaan ehkäisemään kohtauksia. Kaikenkaikkiaan verestä analysoitiin eläinklinikan laboratoriossa 14:sta eri asiaa, ja kaikki muut arvot olivat hienosti viitearvojen sisällä -paitsi tuo ALT-arvo.

Sydän kuulosti edelleen "pahalta", mutta toistaiseksi Lelun sydän kompensoi hyvin voimakasta systolista sivuääntä; joka siis tarkoittaa sydämen vajaatoimintaa. Eläinlääkärin mukaan Lelu oli muuten hyvässä kunnossa ja varmasti lenkkeily ja koiran painon pitäminen kurissa edesauttaa sen jaksamista ja vointia.

Lisäksi koko köörin anaalirauhaset käytiin läpi ja Virillä ja Hupilla olikin hieman "kertymää" takalistossaan...
Niin, ja toki puntarillakin käytiin! Hupi 18,9 kg, Hula 15,6, Viri 20,2, Luxi 18,8 ja Lelu 14,2.

Lelu on satunnaisesti viime aikoina hieman kompuroinut portaissa ja lenkillä näkee välillä sen liikeratojen epäpuhtauden. Tassut olivat ell:n mielestä hieman kylmät joka viittaa ääreisverenkierron puutteisiin. Nämäkin "normaaleja" vanhenemiseen liittyviä oireita. Leluahan takitan huomattavasti varhaisemmin jo syksyllä, ja enemmän kuin muita koiriani.

Toistaiseksi kaikki siis kohtuullisen hyvin Lelun kanssa ja toivotaan, että Lelu jaksaa olla ilonamme vielä pitkään!

Eläinlääkärin mielestä muuten laumalla on tässä positiivinen vaikutuksensa. Vanheneva, jo hieman vaivainenkin koira pysyy virkeämpänä ja eloisampana laumassa, kuin jos se olisi ainoa koira. Hyvä niin. Hyvin jaksaa tosiaan Lelu vielä lenkkeillä mukana, ja aika-ajoin innostuu leikkimäänkin!

Ohessa tuore, 18.10., otettu kuva Lelusta.

26.10.2010

FEW more for today´s birthday boy, Hupi!

Hupi, Ch Twyborn Philadelphia -pictures & PicJoke.com:
Happy 6th Birthday, Hupi!


original: Antti Ruotsalo




original: Antti Ruotsalo




original: Antti Ruotsalo


2nd pic: Antti Ruotsalo

Want to make a pic of your own: go to
www.picjoke.com

Birthday cards for Viri!

Viri, Ch Scheik´s Comando had his 7th birthday 17.10.
This is what I made with help of PicJoke to Viri!






original: Antti Ruotsalo






original: Antti Ruotsalo

Birthday cards for Luxi!

Luxi, Monetblue, had his 4th birthday 5.10. and I made these cards for him!
I didn´t remember how FUN is it to make your own cards with help of PicJoke.com! :D











Birthday cards for Hupi!

I have forgotten how lovely free ecards internet offers you! I made these three for birthdayboy Hupi! :)


Me and Hupi like green colour... Look at his collar! ;)






Cards made in FunPhotoBox.com

Happy birthday Hupi!


My sweet Hupi, Ch Twyborn Philadelphia, turns 6 yrs today!

This boy hasn´t lost his childish way to live and learn. Sometimes I think he becomes even more childish when getting older...

Every day is full of FUN with him. His name couldn´t suit better; HUPI means fun in english. :D

Have a happy and funny birthday Hupi!

wishes Anita, Lelu, Hula, Viri & Luxi

24.10.2010

It is wrestling time! Hupi ja Luxi GO!


Jossain vaiheessa poikain irtioloa meno yltyy aina tällaiseksi. Vakipainipari on Hupi & Luxi!
Huomatkaa Luxin antautunut asento kintereitä myöten.
Urheilukuvausmoodi on pettämättömän harmaa.


Tässä hieman ujostellaan kuvaajaa ja piilotellaan nassuja.


Huomatkaa jälleen Hupin kirsun sijoiltaanmeno.


Luxi tuumaa, että "et kai sä luovuta, painitaan hamaan tappiin tää matsi"!


Hupi antaa viimeisen osuman. "Jollet tästä usko, että mä olen vahvempi kun sä ja mun isi on vahvempi kun sun, niin jo on kumma!".


Viri tulee kuin varmemmaksi vakuudeksi paikalle sanomaan, että "aika pöljää tollainen vääntö". Maaperästä löytyisi analysoitavaa yllinkyllin ja te roikutte toistenne limaisista kauloista!


Kotiinpäästyä Hupi "unohtaa" tassunsa Luxin selkään ja Luxi kysyy, että "meinaatko kauankin lepuuttaa niitä hikisiä jalkojasi siinä"?


Digitaalikuvaus on siitä hauskaa puuhaa, että kolmessakymmenessä minuutissa saa helposti vähälläkin kuvaushuomiolla aikaan 60 kuvaa. Niiden läpikäyminen: imurointi, nimeäminen, deletointi, muokkaus, nettiin (kuvakansioon) ajaminen, Facebook-säätäminen ja vielä päälle bloggaus kuvien kera vie tuon 30 minuutin päälle helposti 4-5 lisätuntia. Ja tämä siis vaatimattomalla 35 kuvalla, jotka näistä 60:stä pääsivät läpi omasta seulastani.
Kummasti oma -yhä sangen vaatimaton kuvapuuhasteluni- on tuonut respectiä potenssiin kymmenen niille, jotka ovat tehneet kuvaamisen kanssa töitä jo vuosia kalliilla kalustolla ja varmasti istumalihakset/näppäimistö/näyttö/hiiri kovilla. Oman harrastamisensa ohella.
Vaikka prokuvaajilla onkin varmasti käytössään viimeisimmät imurointi- ja nimeämisinnovaatiot, jotka nopeuttavat koneella olemista ja päivystämistä huomattavasti, ei voi muuta kuin nostaa hattua niille moninaisille harrastajakuvaajille, jotka jaksavat innostua aina uusista maastokisoista ja näyttelyistä (ja kuvattavista).
Toisaalta. Koira on mallina mitä mielenkiintoisin ja mukavin kuvattava. Ne koirien omistajat ovat sitten usein niitä kiittämättömiä, jotka julkaisevat kuvia ympäri ämpäri ilman sitä vähäisintäkään kuvaajan toivetta; kuvaajatietoja. Jos julkaisevat. Itseäni kai vaivaa lähinnä se, että tapani käsitellä ja nimetä kuvia on äärimmäisen hidas. Nopeampaakaan tapaa en ole oppinut.. (yrittänyt opiskella kyllä!)
Harras toiveeni onkin, että meistä harrastajista jokainen arvostaa jokaisen kuvaajan panosta, oli se sitten mieleinen tai vähemmän mieleinen!

Siispä iloisiin kuvaamisiin!