29.3.2012

Lenkillä 28.3.2012 - Kenzola goes Ikea!

Ja enkä sitten kysynyt kuin kahdelta ohikulkijalta; "Minne tämä tie vie", mutta hyvä kun kysyin. Ikealta pääsi kuin pääsikin kääntymään kohti Jokiniementietä, kun pelkäsin että joudumme vetämään vain uun Ikean parkkiksella ja kävelemään samaa väylää takaisin.
Voi veikkonen. Hyvät oli tiet mennä ja tulla ja löytyi kelpo uusi lenkki. Yksi lempilenkeistämme piteni näppärästi reilulla kilometrillä. Siis Ikeaan ja takaisin 5,6 km.
Hoplaa ja eikun menoksi!

Toimii!
 Kumpaa merkkiä uskoa?
Lahti se siellä häämöttää.
Maaliskuisia lenkkimaisemia. Saavumme vanhan Lahdentien ylittävälle kävelysillalle.
Näkymä sillalta Lahdentielle.
Ikean kutsuva (?) tarjous.
Värikkäät liput liehuvat harmaassa maaliskuussa.
Ja kyllä; Ikeoiden välissä kulkee kävelytie.
Porttipuistosta löytyi asetelma, joka huutaa jo pian kevätkylvöä!
Kaipaisi laittoa?
Risteyksessä.
No kuka se sinne korkealle kukkulalle halajaa? Hula tietenkin. Lapsi oli onnellinen kun sai kiivetä korkealle asioimaan. Tienviereen kikertäminen on Hulalle aivan liian tavanomaista.

Terassimme lumitilannetiedotus.

Jollei sitä (lumen sulamista) muuten huomaa, niin ainakin kuvista:

19.2.2012 
Lunta oli liki terassin kattoa!
25.2.2012

Terassin takaseinä alkaa näkyä.
28.3.2012 
Kuva tältä päivältä.
29.3.2012

Kai Sandqvist 75 vuotta - Kevätruno Raijalle

Isäni täytti eilen 75 vuotta. Olimme tapaamassa ja onnittelemassa häntä Töölön sairaalassa; isäni toiveesta. Hänen avovaimonsa Raija on hoidettavana ko. sairaalassa.
Onnittelijoiden joukossa oli mm. molemmat isäni siskot, Birgitta ja Carita ja Birgitta  lähetti minulle ystävällisesti tilaisuudesta muutaman kuvan.

Päivänsankari mansikkakaakun ääressä.
Soila Sjöberg, minä ja kämppis.
Birgitta Toivanen toinen vasemmalta.
Birgitan vasemmalla puolen Poju ja oikealla puolen Carita Wikman.











Raijan saama kirjoittamani kevätruno meni näin:


Ja kun valo lisääntyy,
lisääntyvät myös voimat.
Auringonsäteet lämmittävät mielen ja kehon,
virkistävät ajatukset.

Päivä pitenee, kevät herää,
ja niin herää myös toivo.
Hymystä kasvaa nauru,
kukkivat kevätesikot
tuovat toivon tulevasta.

Yhtä väkevästi kuin maasta puskee helmililja,
tulppaanin sipuli versoo vihreää,
on meillä vahva ja voimakas huomen.




Vuodet eivät ole veljiä keskenään.

Vertaillaanpa hieman vallinneita lumitilanteita.

1.4.2011
15.4.2011 
23.3.2012

Pekka Poudan mukaan pahin lumisadealue ohittanee Etelä-Suomen nipinnapin, mutta jokunen sentti saattaa silti osua viikonlopuksi eteläänkin.
Jäämme (kauhulla) seuraamaan tilannetta ja toivomme koko Kenzolan voimin kevään edistyvän. Mielellään harppauksin.

27.3.2012

Huima celebrates his 1st birthday!

Huima, Nerejde Helter Skelter is celebrating his very first birthday today!


I am sure this happy fellow will have a happy day!


With best wishes,
Anita, Hula, Viri, Hupi, Luxi

23.3.2012

Lenkillä 23.3.2012

Canon on saapunut Saksasta! Nyt vaihdettiin sulake ja virtapiiri. Kolme kuukautta sitten optiikka. Peukut pystyyn, että Canon pelittäisi jatkossa entistä ehommin ja pysyisi ehjänä & vastedes Suomessa.

Sitten eikun sulakkeet sojossa ja virtapiiri vinkuen vaihteeksi aurinkoisille lenkille. +10 asteen (auringossa) kunniaksi pojat ulkoilivat takitta ja tällaista tallentui kameran kortille tällä kertaa:


Jouluvalot pihapuussa.

Ensin vähän pällisteltiin ja nuuhkittiin ilmoja.
 Hupi modeling Kana-panta.
Mäyräkoira ylittää tien. Kenzolan pojat tahtoisivat kertoa sille, että he ovat nähneet viereisellä kentällä KÄRPÄN!
Aurinko paistaa helottaa, lumi sulaa ja VIELÄ on näemmä latuja?!
Pojat marssivat. Viri pitää perää. Vasemmalta: Huima, Luxi, Hula ja Hupi.
Pyykkipäivä.
Ole tarkka, ota Pirkka.
Ole vielä tarkempi ja pistä kääreet roskiin.
















Onkohan nyt taloyhtiön hallituksessa unohtunut päivittää koirankieltomerkki-tilanne?!
Kevään koittaessa Rakesta saa varmaan näitä tyyliin: Ota kolme, maksa kaksi. 
Perjantaipalaveri Hakunilan ostoskeskuksessa.
Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella....

Lopuksi koirani olivat S-marketin edustalla tovin.
Huima näyttää kieltä; nyt Canon kiinni ja kotiin!


Lenkkistatistiikka: 4,5 km.

Taivas varjele, miten hän laulaa!

Eilen illalla oli vuorossa American Idol -pläjäys telkusta ja katsoin ohjelmaa vain 1/4 silmällä.
Lueskellen samalla, levittäen pyykkiä...

Jahka oli Joshua Ledetin vuoro kaikki keskeytyi ja aika pysähtyi; taivas varjele mikä laulaja, mikä esitys!

Siispä Joshua Ledet: When A Man Loves A Woman on soinut kompuutterissa tälle aamua ehkä kymmenesti.

Olen koukussa.
& Veikkaan voittajaksi.

Linkki Joshuan videoon: CLICK.

Keep up the good (amazing) work Joshua, you are on your way to a BRIGHT WIN!

Kuva Googlen kuvahaku.

18.3.2012

Vantaan Sanomat on Koirankakkakeskustelun ytimessä.

Vantaan Sanomat julkaisi 14.3. pääsivullaan toimittaja Tiina Örnin kirjoituksen otsikolla: DNA-testistä uusi ase koirankakkasotaan.

Luulin ensin, että on aprillipäivä. Olemme kuitenkin maaliskuussa ja luettuani puolisivuista (!) artikkelia pidemmälle jouduin kauhukseni toteamaan toimittajan olevan tosissaan.

Koirankakka on ns. ikuisuusaihe ja se jauhaa vuodesta toiseen vuodesta toiseen vuodesta toiseen vuodesta toiseen vuodesta toiseen vuodesta toiseen samoja latuja. Toimittajat - ainakin Vantaan Sanomissa - ovat samoilla yleisönosastokirjoitusten laduilla -ja tasolla. Paheksuntaa, raippaa, syytöksiä, sormilla osoittelua. Maksa 500 euroa veroa ja huhuu eduskunta - anyone- ; määrää sakko, rangaistus ja säädä laki.

Mikä kumma siinä on, että sontakeskustelua ei saada uusille urille, kohti jotain uutta? Klikkaapa ajankuluksesi läpi blogini tunniste Koirankakka/koiravastaisuus ja lue aiemmat kirjoitukseni tekemisen puutteessa.
Siellä sitä on ehdotus jos toinenkin; toki kieli poskessa kirjoitettuja ja kärjistettyjä mutta myös uusille urille ohjaavia pointteja. Edes yritystä miettiä ja pohtia JOTAIN MUUTA kuin veroa, sanktiota ja hyihyitä. Miten kummassa meiltä koiraihmisiltä odotetaan vuodesta toiseen 100%:sta moitteettomuutta, muiden ehdotonta huomioonottamista, säntillistä siivollisuutta ja epäitsekkyyttä samalla kun "muu yhteiskunta" on vähintäänkin holtiton ja vaatii muilta vaatimatta itseltään?

Poistuuko työttömyys, alkoholismi, masennus ja ennenaikaiset eläkkeelle jäämiset koirankakan lakisääteisen poiskorjaamisen myötä? Pieneneekö päiväkotien ryhmät, paraneeko kouluruoka ja seestyykö 30-vuotiset avioliitot jos kakkaa ei polulla ole? Loppuuko eriarvoisuus, rasismi tulee tiensä päähän ja tulevat presidentin äänestykset päättyvät 100%:seen yksimielisyyteen kun koirankakkaa ei enää tienpientareella näy?

Toimittaja Tiina Örn oli siis tosissaan kirjoittanut ja toimittanut jutun koirankakan DNA-testauksesta Vantaan Sanomiin. Hän oli kontaktoinut seuraavia firmoja hypetellessään artikkelinsa parissa: Finnzymes Oy; "Emme ainakaan vielä analysoi koirien DNA-profiilia ulosteesta. Periaatteessa se kuitenkin on mahdollista". Genoscoper oli mennyt lausunnossaan hieman pidemmälle: "Saksassa koiranomistajat voivat saada sakkoja ympäristön likaamisesta. Siksi siellä on oltava systeemi, jolla todistetaan, että tietty läjä on tietyn koiran". Örn kertoo surkuhupaisassa artikkelissaan, että hollantilaisessa Van Haeringen laboratoriossa kakkanäytteen analysointi onnistuu. Myös USAlainen BioPet voi auttaa vainoharhaisia ja koirankakkaa pakkomielteenään pitäviä kerrostalokyttääjiä.  BioPetin toimitusjohtaja kertoo auliisti Tiina Örnille ja Vantaan Sanomille, että taloyhtiön on mahdollista määrittää jokaisen talossa asuvan koiran DNA-profiili ja tarvittaessa verrata niitä väärästä paikasta löytyneen kakan DNA-profiiliin.
En enää tiedä itkeäkö vai nauraa.

Mielestäni myös koko taloyhtiön väen DNA:t tulee määrittää. Voihan olla, että sinisilmäiset vanhemmat saavat ruskeasilmäisen lapsen. Naapurin Jakke on ruskeasilmäinen. Aijaijai. Entäpä älykkyyden laita? Haluaako tulevaisuudessa enää shakin maailmanmestari asua vain vaivoin ristipistotöihin kykenevän naapurin vieressä joka vieläpä laulaa karaokea? Koko taloyhtiön tulisi tutkituttaa myös itsensä ei vain älykkyyden, mutta myös DNA:n osalta (kts. Jakke-esimerkki) ja jos nyt ajatellaan, että pihapiirin parkkipaikat ovat verrattain tiuhassa; onhan nyt herranjestas sentään kaikista autoista saatava maali- ja pyyhkäisynäytteet mahdollisten ovenaukaisunaarmujen varalta. Entäpä yön tunteina parvekkeelta nakatut tupakan tumpit? Koska Pena ei myönnä mitään, ei kun topsipuikko suuhun ja sillä selviää yöllisten tupakantumppien nakkelija.

Tiina Örn on haastatellut laajaan artikkeliinsa myös poliisiylitarkastaja Pertti Sihvosta; "Mikäli esimerkiksi taloyhtiö tai yksittäinen asukas haluaa varmistuksen tietyn koiran syyllisyydestä kakkaongelmaan, kulut maksaa testausta vaativa. Kulujen perintä on sitten tulosten selviämisen jälkeen siviilioikeudellinen vaade."
Finnzymes Oy:n kehityspäällikkö Peter Bredbacka päättää Tiina Örnin artikkelin sanoihin:
- Suomalaistenkin on hyvä tiedostaa DNA-testimahdollisuus.
Lopuksi toimittaja Örn listaa faktat otsikolla Testin saa muutamalla kympillä ja kertoo vielä kauniiksi lopuksi BioPetin nettisivujen osoitteen.

Kuinka suuri ongelma koirankakka todellisuudessa on?
Miksi koirankakasta kirjoitetaan likipitäen aina ja vain vuoden pimeimpänä aikana, silloin kun sikarit lumelta parhaiten näkyvät; kun ei pimeässä ylipäätään juuri mikään muu näy; edes sen vieraspaikan säännöllisesti valloittaneen auton rekisterinumero. Miksi koirankakkakeskustelu velloo, versoo ja sikiää helmi-maaliskuun aikana ja vaimenee kohti aurinkoa, lämpöä, festareita, terassikautta?
Miksei keskusteluun reagoi - tai siihen vastausta haeta - koiranruoan valmistajilta (parempaa ruokaa -> parempi sulavuus -> pienemmät jätökset), eduskunnalta, lakivaliokunnista, kaupungilta, poliisilta, ministeriöiltä ja niin edelleen.
Missä ovat autotallien Pelle Pelottomat molekyylianalyysien kanssa; missä ovat todelliset innovaatiot millä koirankakkaongelmaa voisi minimoida? Ruoka, kakkasuihkeet (! suihkauta ja kakka alkaa maatua sillä sekunnilla/muuttuu maaston väriseksi/hajoaa), halvat maatuvat kakkapussit, tienvarsiroskiksia OIKEASTI puolen kilometrin tasaisin välein, kaupunkien näkyvä panostus kaiken MUUNKIN siivoamisen suhteen? Jos pirstaleinen bussikatos saa olla oman onnensa nojassa kolme päivää, festareiden roskat lojua päivätolkulla, oksennuksia on pitkin astereita ostareilla, ihmisten ureaa graffitin täyteisillä seinillä, bussipysäkkien nurkat kuorrutettuja tupakantumpeilla....

Jos jotain tuolla lenkeillä (viime vuonna 1908 km), mailla ja turuilla olen oppinut niin sen, että jokainen luistelija, hiihtäjä, lenkkeilijä, pyöräilijä, autoilija, kävelijä, kännykkään puhuja, lastenvaunuja työntävä jne. on itsekäs. MINÄ olen nyt liikkeellä, MINÄ menen ja muut väistäköön. Varsinkin koiranulkoiluttajat.
Oikein odotan, että ohikulkija kysyy (nythän on tullut jo tööttiä, keskisormea, teräaseella ja poliisilla uhkailua, solvauksia, kirosanoja...)  minulta vastaisuudessa; "Ovatko koirani DNA-testattuja". Ne muuten ovat, mutta eivät kakkasyyllisyyden johdosta vaan koska niiden omistaja on muutoin valveutunut ja haluaa antaa panoksensa jalostuksellisia arvoja silmälläpitäen.

Hauskaksi lopuksi Vantaan Sanomien julkaisema yleisönosastokirjoitus samaisesta lehdestä, julkaistu siis 14.3. (aiemmin lukija oli kysynyt em. palstalla merkittyjen koirahiihtolatujen perään)
Nimimerkki Hiihtäjämummo Martinlaaksosta avautui seuraavasti:
"Viime viikolla latu oli molemmin puolin hyvin merkitty ruskeilla koiran jätöksillä."
Nauroin ääneen.

Hiihtäjämummokin oli asian ytimessä. Kakkaahan on ladut, polut, kujat, tiet, pientareet, taloyhtiön yleiset tilat, pesutuvat, porraskäytävät, ajoväylät, kalliot, parkkipaikat, bussipysäkit, seinustat, vierustat, portinpielet jne. valtoimenaan. Avot, jollei kakkaa olisi, mikäs siinä olisi hiihdellessä upeilla laduilla. Nyt sitä joutuu ulosteita tuijottelemaan sivakoidessaan.
Mutta DNA-testaus tulee kyllä kertomaan syyllisen. Ja jos se on naapurin Kertun Virosta passittomana tuoman Jerin kakkaa, niin kyllä saa isännöitsijä laittaa häätöhenkisen heippalapun, nimimerkillä tietenkin.

Kuvituskuvana kuvaamani Hakunilan ostoskeskus, ja jos oikein tarkkaan katsoo, niin kakkaahan sekin ostari on väärällään. Ilmankos ei ihmisiä näy missään.

14.3.2012

New FI CH: Emeritus Experience Dominija!

Sometimes -actually nowadays- it takes some time to get all news and results here.... It seems to happen so much, which is nice ofcourse!

Eppu, Emeritus Experience Dominija (Ch Carry On Ramblin´Man x Multi Ch Boxing Helena´s Coral Gem) became a Finnish Champion with style; at his 2nd attempt 14.1.2012.
Eppu has been shown only 12 times; taking once res-CC, three times CC and is winner of 2 Cacib´s.

Eppu posing 2011
Eppu at Kajaani INT 14.1.2012 where he ended up BM-2, took his qualifying CC and res-Cacib.
Judge Harri Lehkonen, Finland

pic by Anna Lampela


Way to go & keep up the good work Jaana & Eppu!

12.3.2012

Gaselle´s Top Shot, Hubbe, tulosputkessa!

Gaselle´s Top Shot, Hubbe, (Ch Carry On Ramblin´Man x Gaselle´s Sempre Amore) on saatu parrasvaloihin ja esiin; sinne minne koira kuuluukin!

Viikko sitten Kaarinan ryhmänäyttelyssä tämä komistus oli epävirallinen PU5 kera varasertin ja eilen Talvimaastoissa poika pinkoi toiseksi pistein 243 + 239 = 482 ja SERT!!! Viikon sisään kaksi huikeaa tulosta!

Sanomattakin on selvää, että Kenzolassa haljetaan ylpeydestä.
Onnitteluja kaikille asianosaisille ja toivottavasti saan hypistellä Hubbea taas pian PU-kehissä.....

Kuva Ida Björkqvist

11.3.2012

Säälittäviä lenkkilukemia - lenkillä 29.2.2012.

Aavistuksenomaisesti tulee myöhässä tämäkin onneton lenkkipostaus, mutta tuupataan nyt tänne kun ei uusiakaan kuvia saa.

16 kuukautta vanha Canon PowerShot SX20IS on toista kertaa Saksan maalla korjattavana. Kolme kuukautta sitten uusittiin optiikka ja nyt veikataan ongelmakohdaksi jotain kameran moninaisista virtapiireistä; kamera ei nimittäin suostunut enää aukeamaan ollenkaan.

Olen ollut "palautelomakkeen" avulla yhteydessä Canoniin (Canon.fi:n sivut ei tarjoa muuta tapaa kontaktoida valmistajaa), saapasjalkakissa nähdä vastaako siihen toivomani tuoteryhmäpäällikkö, vai "nimimerkki Cisse help centeristä" valmiine vastauspohjineen tähän tapaan:
"Olemme pahoillamme tuotteemme aiheuttamasta mielipahasta. Canon panostaa tuotekehitykseen ja kaikki palaute on meille tärkeää.
Hankkimanne malli on yksi suosituimmista Canon kameroista. Kuvaamanne kaltaiset ongelmat ovat erittäin harvinaisia kameroissamme. Kokoomalinjoillamme on kuusinkertainen tuotetarkistus ja kahdeksantoistakertainen pakkaustarkistus. Canon kamerat on tehty kestämään vaativissakin kuvausolosuhteissa ja asiakastyytyväisyys on ollut tutkimuksissamme suurta.
Kehitämme jatkuvasti asiakaspalautemahdollisuuksia ja voittekin osallistua asiakastyytyväisyyskyselyyn seuraavasta linkistä KLIK, vastaaminen vie vain 20 minuuttia. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan paristopaketti. Kiitos palautteestanne ja hyvää jatkoa. Toivoo Canon-tiimi".
Palaisin halusta tietää ja kuulla miten esimerkiksi Canonin pääjohtaja suhtautuisi 400 euron arvoiseen kameraan, joka on 16 kuukauden iässä toista kertaa huollossa, koska sillä ei voi kuvata.

Sitten säälittäviin lenkkilukemiin.
Tammikuu: liukkautta, lunta, hiihtäjiä, kapeita kulkuväyliä ja pimeyttä. Pääsimme sentään 138,2 kilometriä marssien sohjossa ja viimassa.
Helmikuu: liukkautta, lunta, hiihtäjiä, kapeita kulkuväyliä ja pimeyttä. Pääsimme säälittävät 94,7 kilometriä marssien lumessa ja pakkasviimassa.
Maaliskuu: 10.3. mennessä olemme marssineet 42,6 km, mutta liukkautta, lunta, hiihtäjiä, kapeita kulkuväyliä ja pimeyttä yhä riittää.

Tikku-ukko lumella.
Huima ihmettelee vimosen päälle viilattua ja siloiteltua hiihtolatua.
Siinä on pipetillä laitettu latu ehtoisaksi hiihtää. Jalankulkijoiden sopii säätää sohjossa mitenkuten.
Jösses, joku on astunut ladulle!!!!!!
Ja Vantaan Sanomien yleisönosastot laulavat; pysykää poissa koirat/lastenrattaat/lenkkeilijät/ jne. Tämä on meille laitettu Thö Latukoneella ja sukset sanoo joka kerran TÖKS kun ladulla on kanin tai koiran kakkaa ja/tai maihinnousukengän 45-numeroinen jälki. Huspois, pysykää suksettomat sohjon keskellä kapeilla teillä! Tai kotona.
Luonnon eläin on mennyt tästä. Eiköhän tähänkin ole joku laki olemassa tai jollain jotain sanomista.
Kyllä jäniksenkin tulisi noudattaa sääntöjä, eittämättä koskemattomalla hangella jonkun silmä lepää ja nyt on migreeni, koska hanki on rikottu.

10.3.2012

Koirankakkakeskustelut alkavat - Vantaan Sanomissa aktiivinen kakkafoorumi.

Vantaan Sanomien mielipideosastolla (= koirankakkafoorumilla) 22.2. oli nimimerkki Entinen kartanonkoskelainen koirien ystävä avautunut mm. seuraavasti:
Asuimme Kartanonkoskella vajaan vuoden, olihan alue arvostettua ja asukkaiden viihtyisyyteen oli satsattu paljon. Pian huomasimme, että alueella on ehkä enemmän koiria kuin ihmisiä.
-----------------------------------------
Ja kirjoittajan nimimerkkihän oli "koirien ystävä" vai oliko hän tarkoittanut nimimerkin luettavaksi entinen koirien ystävä? Yhtä kaikki, Kartanonkoski on selvästikin pilattu hänen mielestään koirien toimesta, joita siis asuu alueella ehkä enemmän kuin ihmisiä. 
Suomihan on hyvällä mallilla kaiken kieltämisessä; parveketupakointi, tupakointi ylipäätään, älä astu nurmikolle, hiljaisuus kello 22:n jälkeen jne. ja lienee vain ajan kysymys, kun Entinen kartanonkoskelainen pääsee toiveidensa mukaiseen ympäristöön; kenties kokonaiseen kuntaan, jossa koirat ovat kiellettyjä. Mikäs sen mukavampaa kun ei tarvitsisi nähdä villilupiinien ja kaljakuppiloiden seassa koiran koiraa. Ainoastaan linnut laulelisivat ja lokitkin olisivat umpinaisia tässä paratiisissa.
-----------------------------------------
Nimimerkki jatkaa: Mielestäni henkilölle, joka ei pysty hallitsemaan koiriaan, ei saisi edes antaa koiraa.
-----------------------------------------
Niin, usein tosiaan kuulee lenkillä: "Älä kakata sitä koiraasi minun siirtonurmelleni", harva ilmeisesti tietää, että koiraa ei voi "kakattaa", vaan se työntää pökäleet ihan minne sattuu ja milloin sattuu.
Omassa laumassani suositaan mm. suojatietä (auto juuri tulossa), bussipysäkkien vierustoja (silloin, kun pysäkillä on mahdollisimman paljon väkeä) ja ylipäätään paikkoja ja tilanteita, jolloin sen seitsemän pellavapäätä juoksevat kädet ojossa meitä kohti: "Saako niitä silittää"? Yleisökakat ovat niiden mielestä ihan maailman parhaita!!

Koirankakkaa ja kakkaamista olisi eittämättä "kiva" hallita. Ihanne olisi koira, jolle voisi sanoa, että "Odota, menee vielä 600 metriä, kun olemme metsässä" ja jopa jonkinlainen tulppa peräpäässä voisi olla ihanteellinen ratkaisu? Ehkäpä peräpään teippaaminen toimisi? Lenkin aluksi, siksi yhdeksi kilometriksi, ennen kuin ollaan metsässä, koiran voisi myös pukea vaippaan tai alushousuihin? Cesar Millan voisi suhisemisen sijaan alkaa miettiä, miten koiraa voisi opettaa ulostamaan käskystä vain mahdollisimman syrjäisille, sallituille paikoille.
-------------------------------------------
Nimimerkki jatkaa: Hyvä koiranomistaja kouluttaa itsensä ja koiransa niin, ettei kummastakaan ole häiriötä naapurustolle ja ympäristölle.
-------------------------------------------
Olen Jimin Poliisit -sarjan koukussa. Toinen toistaan salskeampia poliisimiehiä palvelee yhteiskuntaamme etelästä pohjoiseen. Nokkelia, sanavalmiita ja lupsakoita salskeuksia. Olen tullut sarjan myötä sellaiseen käsitykseen, että yön aikana -riippuen poliisikaksikosta ja partion sijainnista- on keskimäärin 200-300 tehtävää, joissa humalaiset virtsaavat minne sattuu ja tepastavat menemään märät housut nilkoissa keskellä ostoskeskuksia. Humalaiset myös lyövät toisiaan kernaasti nenään, kun toinen sai nakkikioskilla enemmän kurkkurelishiä kuin toinen ja nyt pissahousuisella Jyrillä on myös relishit pitkin rinnuksia ja nenä sijoiltaan.

Poliisit juoksevat suikat vinossa kiireisinä öinä osoitteesta toiseen hillitsemässä remuavia ja naapurustoa ja ympäristöä häiriköiviä illanistujaisia. Musiikki raikaa -ja jää päälle, kun sammutaan sohvalle ja siinä sivussa käryää sitten makaronilaatikkokin paistinpannulla ja puupaa-autoja suhaa leppoisissa nukkumalähiöissä sammuttamassa karrelle palaneita makaroneja.
Autoja varastetaan, harrastetaan ylenmääräistä ilkivaltaa potkien bussikatoksia mäsäksi, sytytetään roskiksia tuleen, riidellään kaulinten, paistinpannujen, puukkojen ja pesäpallomailojen kanssa, ajellaan rallia enempi humalassa kuin selvinpäin.

Kyllä minusta ihmisten pitäisi ensisijaisesti kouluttaa itseään; lukea muutakin kuin kännykän puhelinmuistiota, juoda alkoholia mieluummin vähemmän kuin enemmän; tai ainakin niin, että partioiden työtehtävät eivät muistuttaisi lastenkaitsentaa -onhan aikuisista ihmisistä pääsääntöisesti kysymys.
Kuitenkin, jos saan valita, otan mieluummin naapurin polttamaan sätkää ja räkimään tuohon porttimme eteen, kuin koiranläjän siihen, mutta sitten taas mieluummin koiranläjän, kuin unettoman yön aamuviiteen jatkuvien naapurin pippaloiden takia ja siihen päälle sitten vielä liedelle unohtuneet palavat nauravat nakit ja puupaa-autoja sammuttamaan paloa ja poliisit herättelemään sammunutta.
Toivon Entisen kartanonkoskelaisen löytäneen paratiisin kotomaastamme. Olisiko Lohja vielä pelkkää linnunlaulua? Tai Sipoo?
------------------------------------------
Nimimerkki päättää kirjoituksena mahtipontisesti:  Miten olisi 500 euron koiravero kattamaan yhteiskunnalle aiheutuvia kuluja jätöksien korjaamisesta?
------------------------------------------
Hienoa. Et sitten usko porkkanaan vaan ennemminkin keppiin?
Miten yhteiskunta hoitaa mielestäsi jätöksien korjaamisen? Mielestäni ei mitenkään. Omalla asuinalueellani on verrattain paljon roskiksia, mihin tuupata pökäleitä, ikävä vaan, että talviaikaan ne ovat suurimmalta osin lumen alla. Jos itse olisit himohamstraaja ja asuisit n. miljoonan maitotölkin kanssa, haluaisitko siihen sivullisen puuttumaan, moittimaan ja käskyttämään verorahojen toivossa? Eikö idealaatikostasi löydy mitään muuta kuin marttyyrin osa ja "sakkoja sietäisivät" asenne?

Jos kaupunkimme määräisikin 500 euron koiraveron tai jätösveron, niin olisi vähintäänkin kohtuullista luoda myös lapsivero. Sen verran nuo teletapit ympäristössämme aiheuttavat ilkivaltaa ja tekemisen puutteessaan potkivat mitä milloinkin lommoille ja rikki. Myös humalavero olisi hyvä. Ovelta ovelle partiot puhalluttamaan porukkaa Amazing Racen aikaan ja partiot baarien ja nakkikioskien lähistölle pillien kanssa; jos promillemäärä on esimerkiksi yli 1,5 niin läiskäistään heti 50 euron haittavero, jolla katetaan poliisin maijojen oksennuksien, virtsan ja ulosteen siivoamista ja katetaan esimerkiksi pankkiautomaattien limasiivousta; näppäimissähän on sangen usein kaikenlaisia kokkareita ja tahmaa.
Tässä vaiheessa myös partiot voisivat jakaa pissavaippoja niin estettäisi hieman sitä humalaisten stroolausta pitkin ja poikin.
Myös busseissa ja metroissa tulisi olla liikenneoksennushaittavero; jos puklaa niin taskusta on löydyttävä euroja kattamaan tuo yhteiskunnalle kalliiksi tullut ja tuleva "häiriö". 
Ja luonnollisesti; jos asunnossasi tarvitaan poliiseja/paloautoja enemmän kuin kaksi kertaa vuodessa; viranomaisten vaivaamisvero, ehdottomasti!!

Eiköhän eduskunta voisi myös puuttua haittaverolla koirien ruokiin? Nyt marketeissa myytävät edulliset chapit ja pirkat pitäisi lain turvin velvoittaa paremmiksi. Mitä halvempi ruoka - sitä enemmän ulostetta, ikävä kyllä. Kyllä siellä koiranruokatehtailla professoria ja innovaattoreita on; mitä parempaa ruoka on, sitä paremmin se sulaa ja sitä pienemmät kikkareet!
Avot, ehkä Entinen kartanonkoskelainen voisi jopa muuttaa maanpaosta Lohjalta takaisin kun läjät muuttuisivat sieviksi ja pieniksi kikkareiksi muistuttaen enemmän jäniksen papanaa?!


kuvituskuva: oma arkisto

8.3.2012

No nyt on väriä!!

Onhan huikea kuva -ja paikka!
Minut tuntevat tietävät, että rakastan värejä. Tämän kuvan värikylläisyys hakee vertaansa herkullisuudessaan.

Kuvan on ottanut Yaser Edessa ja kuvateksti kertoi:
Neals Yard Salad Bar, Covent Garden, London.

Match-Show tuomarina Ojangossa 4.3.2012

Minulla oli ilo saada arvostella Border Agility Teamin Match-Showssa Ojangon uudessa upeassa treenihallissa 4.3.
Ensin 12 ihanaa lapsi-koira -paria, joiden kanssa oli monta kertaa tulla tippa silmään silkasta liikutuksesta.
Sitten 15 toinen toistaan hienompaa monirotuista.
Myös nämä koirat omistajineen koskettivat minua; upeasti pidettyjä ja hoidettuja koiria!
Tässä punaisten monirotuisten toiseksi tullut arvosteltavana. Koira on 13-vuotias!
Tuomarityöskentely on vaativaa.
Lapset olivat onneksi kärsivällisiä; päättäminen on vaikeaa kun kaikki tekivät hienoa työtä koiriensa kanssa ja olisin halunnut sijoittaa kaikki!
Järjestäjät toivatkin kaikille osallistujille palkinnot, kenenkään ei tarvinnut lähteä kehästä tyhjin käsin.
 Lapsi ja koirakilpailun voittaja, ihana pari!
Ja tässä 13-vuotias ihana monirotuinen, jonka silmät olivat yhä kirkkaat kuin nuorella koiralla ja se esiintyi ja esitettiin upeasti!


Kiitos BAT-tiimille hienosti järjestetystä päivästä ja kaikista ihanista koirista, jotka tulivat arvosteltavikseni.

Kamerani toimi vielä sunnuntaina ja ottamani luokkasijoituskuvat löytyvät täältä linkistä: KLIK.

Pienenä erikoisuutena: punaisten monirotuisten voittaja oli upeasti liikkuva 9-vuotias koira, joka voitti nyt BAT:in järjestämässä M-S:ssa kolmannen kerran! Sen upeus puhuttelee kerta toisensa jälkeen!


Kuvista kiitos Eija Jantunen ja Marika Nuikka