10.7.2018

Jatkuvasti Liettuassa.

Johan nyt on kumma kun ei kotimaan karkelot kiinnosta.
Pitääkö sitä jatkuvasti rampata Liettuassa.

Puilla reunustettuja liettualaisia teitä

En ole pitänyt itseäni kovin kummoisena tittelinmetsästäjänä, mutta nyt minusta tuli sellainen. Moletaissahan olimme toukokuussa sangen löysin rantein lähinnä opastamassa Bali-maailmanmatkaajan kanssa Mauille matkustusmentaliteettia.

Silloinen perjantainen junnuluokan voitto sai kuitenkin pään hieman sekaisin ja suun kuivaksi.
Omaa koiraa kun tarpeeksi dissaa, sitä yllättyy kaksinverroin kun tuomarismies laittaa koirasi voittamaan. Moletaissa minulle naurettiin, että kuinka nyt tolleen menit ilmoittamaan koirasi sinksinsonksin eri luokkiin.
Naureskelu muuttui juuri viimeviikonloppuna sanoihin; "actually you were very clever". Vaikka ihan vaistolla vaan laitoin niitä ilmoittautumisrukseja. Yksiristikaksi-henkisesti. Eihän niillä oikeastaan ollut edes mitään väliä, kun mitään ei oltu hakemassa.

Niin sitä sitten taas mentiin. 
Pakattiin autoon Mauin lisäksi Bali reissukaveriksi. Vakiodogsitteri - eikä se 2nd choicekaan päässyt, joten pieni paniikki valtasi jälleen mielen. Onneksi whippetiä sujuvasti puhuva Silja pääsi apuun. Hupi ja Huima jäivät hyviin käsiin. Nämä matkat eivät ikinä onnistuisi, ellei joku Ihana Ihminen suostuisi dogsittaamaan kotiinjääviä. Ihanaa, että juuri Silja suostui ja vieläpä kertoi nauttineensa viikonloppuvisiitistä Kenzolassa. Hupi ja Huima osaavat pikkusormen ympärille kiertämisen taidokkaasti!

Balin laivatunnelmia

Jollain tapaa se Moletain jälkimaininki jäi siis kaivertamaan.
Jos en ole pitänyt itseäni tittelinmetsästäjänä niin en junnuvalio-ihmisenäkään, enkä olisi arvannut olevani kuunaan menossa kansalliseen näyttelyyn Liettuan perimmäiseen kolkkaankaan. Aikani kun kotona kärvistelin Moletain jättämissä tunnelmissa, niin siitä se sitten lähti.
Jospa sittenkin? Lähtisi kokeilemaan? Kerrankos sitä kansallisessa piipahtaa? Lienee kuuluisia "viimeisiä lauseita".
Muistan ajatelleeni, ettei siellä ole lisäkseni ainakaan ketään muita suomalaisia. Ei kukaan lähde kauas Kaliningradin rajan tuntumaan, kansalliseen näyttelyyn. Kuinka väärässä olinkaan. Suomalaisia oli paikalla liki 30.

Ja kun se valioituminen Liettuaan nyt sattui olemaan niin lähellä. 
Tarjolla ei ollut vain junnuvaliotitteli, vaan myös valioituminen ko. maahan sekä Club-valiotitteli, josta en kyllä tähänkään päivään mennessä ymmärrä että "mikä se on"? Mutta ei haittaa. Tuulta päin, yrittänyttä ei laiteta.

Mauin laivatunnelmia

Ajoa Jurbarkasiin riitti, riitti ja riitti. 
Tapasimme matkalla mm. "tappajarekan". Kokopunainen rekka taisi jahdata meitä aina noin sadan kilometrin verran. Puskurissa kiinni ja jossain risteysalueella keuli viereen ja rusautteli vaihteita.
Viimeiset 250 kilometriä tuntuivat etteivät lopu koskaan. Keskellä Liettuan peltomaisemaa oli nimittäin töyssyjä, suojateitä, 70 km:n nopeusrajoituksia ja kuoppaisia, tilkkutäkkimäisiä teitä. Kuoppa, paikka, kuoppa, paikka. Ruuhkiakin riitti, arvioisin äkkiseltään että pelkät ruuhkat lisäsivät matka-aikaamme tunnilla. Tallinnassa seistiin jokaisissa valoissa ja Riikassa samoin. Tappajarekkojen ikeestä puhumattakaan.

B&B Jurbarkas

Vihdoin hotellissa

Kun aamulla 11.15 Tallinnasta startattiin, olimme Liettuan Jurbarkasissa illalla n. 21.15.  
Kämppis keuli lonkeroidensa kanssa, muut asukkaat ryskäsivät koirineen edestakaisin ja kulmilla juhlittiinkin. Pauketta, haukuntaa, ovien mäiskettä, länkätystä... Ehkä se uni siinä puoliltaöin vihdoin tuli.

Itse näyttelypaikka oli todella kaunis puisto, ja peräti 1,5 km hotellilta.



Kokonaista 4 kehää, tiivistä tunnelmaa, paljon suomalaista puheensorinaa. 
Diskopoppi pauhasi ja ihana liettualainen apukäsi, Skaisté, tuli hienosti Mauin kanssa juttuun!
Mikä siinä on, että en itse vie? Jaapajaa. Jotenkin tuo ulkoistus toimii niin loistavasti. Mauin voi antaa kenelle vaan. Siellä se mennä tepsuttaa ja odottaa, että aina vaan parempaa namia tulee suuhun. Skaisté olikin paistanut maksaa uunissa. Siinä lähti Mauilla vähän mopo keulimaan ja häntä liehumaan, kun oli maukasta maksaa tiedossa. Ennen kehää handlerin oma koira teki Mauille kielilävistyksenkin, puraisemalla Maukan maksaa lipovaan kieleen pienen tölväisyn. Aika hauskaa, juuri 37 sekuntia ennnen kehää!! Hienosti kuitenkin niin Skaisté kuin Mauikin homman hoitivat!!




Nimittäin Maukkeli otti kolmoistittelit haltuun heti lauantaina. 
Titteleiden esiinpanossa on vielä hieman opettelemista ja kyllä niitä serttejä vielä tukun tarvitsee varmemmaksi vakuudeksi, maasta jos toisestakin. Liettuan valioitumissäännöt ovat ihan omanlaisensa ja alle 2-vuotiaana valioituminen on melko hämäävää etten sanoisi. Mutta jälleen kerran; kaikki otetaan vastaan, mitä saadaan! Tulevat kinkerit sitten sopeutetaan menneisiin kinkereihin ja voittoihin! Näinhän se menee!

Pientä jännitysmomenttia saatiin kun tuomari puntaroi ROPpia:

kuvassa vasemmalta Maui, junnuluokan narttu Tea In Song Dominija (VSP), avoimen luokan uros Valyrian Steel At Stabmeldys (ROP) ja avoimen luokan narttu Bono Mens Golden Banni.

Illalla päätimme lähteä oikein lenkille ja Sportsräkkeri nakutti kelvon viisikilometrisen paikallista menoa.




Pysyi päälläkin, kun sitä kokoajan kollasi. Lähdimme metsästämään paikallista ravintolaa ja kävelimme kaikessa rauhassa mainstreettiä.... kunnes vasemmalla räyhäsi sakemanni aitaa vasten (ja tietysti koko tontin pituudelta) ja vaihtaessamme kadun puolta, oli siellä terrieri räyhäämässä. Kun menimme keskelle ajotietä, rauhoittaaksemme kaikkien koirien riehaantumista, lähti nyt tien reunasta kulkukoira peräämme... Tilanne oli todella kaoottinen ja jopa surkuhupaisa, kun trooppiset saaret saivat ikäänkuin mätiä tomaatteja niskaan joka ilmansuunnasta!!

Saimme pian huomata, että lähes jokaisen talon pihamaalla räyhäsi, haukkui ja riehui jonkinsortin koira.
Kun vihdoin pääsimme ravintolaan, sieltä ilmoitettiin, että jono on 2 tuntia. Takaisin hotellille, siis. Valitsimme nyt kiertotien, välttääksemme yliaktiiviset tontinvahtijat. Siinä sitten Bali nuuskutteli tsippadippaduidaa-henkisesti kadunvarren puskaa. Hirveä sähähdys ja rähähdys ja Balilla kirsu auki ja kiivaileva kissa kroppa kaarella tulossa uudelleen päälle. Melkein jo nauratti kun vedin poikiani autojen välistä, huusin kaikkia mahdollisia kirosanoja ja paikalliset eivät korviaan lotkauttaneet. Normimenoa siellä. Pyyhimme haavat ja jatkoimme matkaa kohti paikallista grillikioskia.


Kaikki oli lopulta hurjan mukavaa ja kun Maxima-marketkin oli hotellia vastapäätä, ei voi valittaa. Marjaleivos 80 senttiä, mustikkapiirakkapala, puoli kiloa, 3 euroa, mandariinikakku 3 euroa. Kebabain lihalastumikäliekukkaro 2,50 euroa

Kuvatunnelmia vielä hotellistamme:


Hotellin aamiaishuone

Huvittavaa sinänsä, että parhaat eväät sai huoltoasemalta.
Niiden palveluja tulikin hyödynnettyä paljon. Mm.

valokuvaamiseen:

ruokailuun:

piestyt whippetit Peugeotin ajovaloissa. Todellisuudessa koirat odottivat aamiaista. Tarjolla oli pullovettä ja purkkiruokaa. Kyllä maistui.

... ja ulkoiluun. Kämppiksen tyylinäyte.

Aamu sarastaa. Matkaa on vielä n. 60 km tässä vaiheessa.

Circle-ketju, joka on levittäytynyt laajalle, möi ihan uskomattoman hyvää pitaleipälättyä 4,50 eurolla. Ison pitaleivän sisään iskettiin salaattia, tomaattia, punasipulia, kurkkua - oikein reilulla kädellä - ja salaattipedille napakka bratwursti. Ruokaisaa, jopa raikasta, ja äärimmäisen täyttävää.

Vihdoin viimein, kaikkien titteleiden, pysähdysten, bratwurstien, kuvaus- ja pissataukojen jälkeen saavuimme Tallinnaan maanantaiaamuna kello 04.15. Pian sai pään painaa tyynyyn ja ruodon suoraksi. Valokuvaukselle oli kuitenkin vielä satamassakin hyvin aikaa:





Mahtava Maukkel. Ihana reissukoira, jo kahdesti Liettuassa piipahtanut. Narsk sanoi Maui, kun aamulla 05.30 hyttiin pääsi ja hyttiemäntä Anita tarjosi vastapedatulle sängylle dentastiksin. 

Jospa loppuvuosi pysytellään Suomessa ja ihmetellään sitten taas lisää kuvioita kun siltä tuntuu ja niikseen tulee.




1.6.2018

Letkeästi Liettuassa!

Enpä olisi arvannut.
Ulla se soitteli keväällä ja kyseli bussimatkailusta koiran kanssa. Yksi kysymys johti toiseen ja jo kolmannella kysymyksellä kysyttiin kämppikseltä, että "lähdetkö kuskiksi"?  Kyllä se oma Pögötti vaan onnikan voittaa.
Kevät kiiri ja kuin ihmeen kaupalla saatiin kahden koiran ilmoittautumismaksut pulkkaan, eipä ollut kuin 225 euroa. Sitten pala palalta laiva, hotelli, polttoaineet - ja pinacoladat.

Miten mainiot lähtökohdat.
Letkeästi ja rennosti, ohuin odotuksin. "Jos Balille irtoaisi jotain luokkasertin tynkää". No, irtosi vähän muutakin. "Jos Maui ihan kaveripohjalta mukaan, harjoittelemaan laivailua ja autoilua. Tuskin se sieltä mitään saa." No saipa hyvinkin.

Kaunista kyläidylliä Kaltanenaissa.

Pitkä menomatka sujui pysähdellen huoltoasemilla, shoppaillen ja autojonoissa seisten. Liettuassa oli pitkiä maantiepätkiä työn alla ja jonotus oli sangen mittavaa. Jahka pääsimme jonoista, saikin loppumatkan posottaa liki tyhjillä maanteillä. Keli oli kuuma ajaa niin koirille kuin ihmisillekin. Pysähdyksiä oli siksi melko paljon. Olisiko navi näyttänyt alkuun perilläoloajaksi klo 19 aikaa, mutta lopulta taisimme olla hotellilla ~ 21 aikaan.


Ajoimme ensin 22 km ohikin hotellista. 
Liettualaiset osoitteet eivät ole ihan helpoimmasta päästä ja kun navi jotain ehdottaa, niin sitä äkkiä painaa ehdotusta ja luulee pääsevänsä perille. Uukkaria sitten ja vihdoin hotelliin. Huomataksemme, että ei siellä hotellissa vastaanotossa juuri englantia puhuttu. Luulimme tinkivämme koirista 10 euroa/huone ja maksavamme 10 euroa late check-innistä, mutta kuinka väärässä olimmekaan.


Hotelli oli siisti - ja todella tyhjä !! - en vain meinaa millään tulla toimeen liettualaisten suihkualtaiden viemäreiden kanssa. Niissä on ihmeellinen "kohotulppa" joka pitää ottaa kokonaan irti, jotta vesi virtaa pois. Muuten suihkualtaasta tulee kylpyamme!
Vesi oli sinänsä oma lukunsa, sillä se HAISI ja maistui hampaidenpesun yhteydessä veren ja mullan sekoitukselle! Jatkossa hampaat oli pestävä pullovedellä. Suihkun aikana yritin olla hengittämättä. Maui ei meinannut osata alkuun ottaa rennosti hotellissa, vaan naukui oven edessä. Muutaman tunnin naukumisen jälkeen menin sitten halpaan ja lähdin yöulkoilulle. Ovi ulos oli lukossa, mutta tämä ei-englantia puhuva, tönköhkö rouva tuli avaamaan oven - ja mitä; molemmat poikani alkoivat haukkua rouvaa kovaäänisesti! No, mitäs oli niin tönkkö.
Kylässä ei sitten ollut katuvaloja, että pissimme siellä kaikki - paitsi minä - kuun valossa. Oli muuten spookya.

 Hotellin edustan puistoa.

Haikaroita, haikaroita ja haikaroita. Olihan noita. Äitihaikara se siellä kurkkii.

Erkkariaamuna 25.5. Rita iski meille kakkupalan kouraan - hämmästyksestä selvittyämme saimme kuulla, että kakku oli pinaattitäytteinen. 
No, jo oli eksoottista - ehkä liiankin!! Niin siinä voi käydä, odottaa mansikkaa, saa pinaattia. Odottaa eehoota, saa serttiä.
Maui vetäisi upean junnuluokan voiton heti kärkeen. Irlantilainen tuomari sijoitti lopulta väsyneen Maukkelin VSP-junnuksi. Bali sai satikutia heavy-sanoin höystettynä. Lammasperuna on kuin onkin ollut liian jytyä whippetin masukalle ja kyljille.

Upea Maui Inga Mayn viemänä BIS-juniorikilpailussa. Reipasta menoa ja heti junnuluokan hieno voitto!
© Simone Imbresiene

Just so focused. My beautiful Maui.

Maukkeli pönötti hotellin vinorinteessä hyttysten, pistiäisten ja öttiäisten seassa serttipönön Ullan käsissä. Hieno Maukkel!

Lauantaina kämppis jäi hotellille hypistelemään vesimelonilonkeroitaan ja me matkasimme Ullan kanssa kahdestaan Moletaihin.
Nyt olikin JYTKYä tulossa. Viereisen teltan suomalainen afgaanileiri veti norjalaisella affella ropiksi, perään Suvi ranskalaisella greyllä ropiksi ja sitten allekirjoittanut täräytti norjalaiselle Balille roppiresultin! Siinä sitä huusi suomalainen jos toinenkin, että HYVÄ SUOMI -kunnes joku meistä äkkäsi, että nohh, koirat eivät kenelläkään meistä olleet suomalaisia. Kuivaa tilannehuumoria kolmenkymmenen asteen auringonpaisteessa.

Sitä samaa tässä.
Suvi demonstroi INFO-teltan henkilökuntaa. Allekirjoittanut sipaisi Suvi vanavedessään kysymään "excuse me but, is the group competitions going to be 1 to 10, in order"? Siinä Info-Ingela katsoi meikäläistä erittäin hitaasti ja päästä varpaisiin, eikä pystynyt hämmästykseltä edes vastaamaan. Sivusta tuli Helppi-Helena ja totesi, että "yes, 1 to 10, no changes".
Suvi demoaa Info-Ingelan hämmästystä, kun kehtasimme porhaltaa heidän telttaansa kysymään joutavia.

Tässä oli muutenkin moneen otteeseen ihan pihalla ja pönttö sekaisin, kun komennettiin kokoajan uudelleen kehään. 
Siellä kävi nyt Maui kilpailemassa vara-Cacibista ja Muumi täräytti nartuissa vielä voiton ja oli hienosti VSP. Korttia, resulttia ja tulosta tuli ovista ja ikkunoista. Piti jo lainata rahaakin, että sai lunastettua kaikki tittelit - pankkikortit kun eivät lunastustelttaan käyneet.

Ihan käsittämättömän hienoa kuumalla Moletain lentokentällä - Bali otti ison sertin, valioitui Liettuaan, sai Crufts-qualificationin (jo toista kertaa!!) ja tuli Baltian valioksi.
Maui otti hienosti luokkasertin liettualaisen handlerin Ingan kanssa, jo toisena päivänä peräkkäin.
Muumi ja Madde veti serttiä, korttia ja titteliä siihen malliin, että ei perässä pysynyt meikäläinen jos ei omistajakaan... Uskomattoman hieno päivä!
Bali kävi pyörähtämässä vielä ryhmäkehässäkin ja pääsi hienosti viiden parhaan joukkoon - tuomarin ottaessa 5 jatkoon - mutta sen parempaa sijoitusta ei sitten enää herunut. Iloisen pyörryksissä oltiin näistäkin!!

 Näkymä hotellin ikkunasta.

Jännästi oli paikalliset ruokakaupat piilotettuina. Tämä nimittäin oli paikallinen K-market.

Hotelli oli muuten todella kivassa paikassa.
Vieressä oli idyllinen puisto jokineen ja jumppatelineineen. Höystettynä pistiäisillä, ampiaisilla, hyttysillä, moskiitoilla ja hyppiäisillä. Ja ruokailipa naapuritalon haikarakin siellä aina aamutuimaan.


Yhtenä aamuna päästin pojat puistoon hieman päästelemään, ja Maui käytti tilaisuuden oitis hyväksi ja piehtaroi kuolleessa sammakon- ja madonraadossa. 
Kiitos S-marketin kosteuspyyhkeiden, kokkareet saatiin turkista pois.
Kylä itsessään oli hyvin idyllinen - kuten kuvista näkyy. Kauniita vanhoja taloja, todella hyvin ja hienosti hoidettuja pihoja istutuksineen ja sipuli- ja salaattipalstoineen. Kaunis kirkko kirkkomaineen (sielläkin pojat päästelivät yhtenä aamuna!), hyvin hoidettu puisto ja kadut ja tiet. Matkaa Moletain näyttelyyn kertyi n. 50-55 km/suunta. Ei paha. Itse Moletaissa ei tainnut kuin 1 tai 2 hotellia/motellia olla, jotka oli tietysti varattuja jo vuosi ennakkoon. Hyvä kun pääsimme tänne!
Aamiainen oli hauska. Se tilattiin edellisenä päivänä ennalta. Rasti ruutuun; mitä haluaa ja monelta.

Hotellin vieressä sijainnut kirkko.

Joka näytti näin tummanpuhuvalta aamuauringossa.

Aamulenkiltä bongattu aamumummukka. Good morning - osasi myös hän sanoa englanniksi. Pulla ja veitsi kädessään.
Kehien jälkeen autoiltiin milloin Hesburgeriin (niitä oli muuten joka niemessä ja notkossa!!) ja milloin Maximaan.
Maximassa, muuten, oli vallan oma kakkuosasto! Siellä herkulliset kakkupalat olivat peräti 50 senttiä kappale! Iso knööli vadelmakaakkua taisi maksaa jopa 2 euroa. Ihan hyvä, että meillä Suomessa kakkupalan voi saada ehkä 7 eurolla...

Telttajengin tunnelmia näyttelypaikalla. 

Aurinko paistoi - onneksi Ullalla oli pätevä teltta, jonka suojissa saimme istua ja oleilla. 
Nimittäin auringossa patsastelu ottaa voimille! Jollet tiennyt. Olin harrastanut juoksahtelua noin kuukauden ennalta, mutta auringossa kuoppaisella pellolla pomppiminen otti kyllä voimille. Varsinkin lauantain tuomari juoksutti runsaasti. Olimme jossain vaiheessa Balin kanssa toisena valiokehässä, mutta seuraavien kahden juoksukierroksen jälkeen tuomari pisti meidät ensimmäisiksi. Ja taas juostiin. Kotimaan hölkkä asvaltilla oli pala kakkua (!) verrattuna paahteessa koikkarointiin perunapellossa.

Upeat norjalainen ja englantilainen. Nams.

Ulla oli ihana matkakumppani. 
Rento, rempseä ja rauhallinen ja mukava. Miten ihanaa on, kun me kämppiksen kanssa kiukuttelemme ja matkakumppanille kaikki on ok ja jee. Bali ja Maukkeli ulkoilivat Ullan kanssa runsaasti sillä aikaa kun minä juoksin pina coladaa ja kakkupalaa kaupoista. Ulla oli myös liikkeellä loivin odotuksin ja vähän kun odottaa, on palkinnot sitäkin mieluisammat. Hykertelimme molemmat koko lauantain - ja itseasiassa koko paluumatkan.

 Tässä päästellään kirkkomaalla. Sitä riemua ja iloa, mitä pojat saivat aikaan vartissa, ihanaa!

Maukkeli. Ravi tai laukka - aina kaunis katsoa!

Yritimme kovasti sunnuntaiksi saada late check-inniä, josta luulimme jo maksaneemmekin, mutta tönkkö hotellivirkailija näytti meille lappua: "hotel closes 16.00". Olisimme kai saaneet jotain ovenaukaisua illalla, mutta kaikki meni niin vaikeaksi ja hankalaksi, että päädyimme pakkaamaan kamat autoon ja lähdimme sunnuntaina koko konkkaronkka näyttelypaikalle jättäen hotellin ja kylän taaksemme. Aamulla juoksutin pojat ihanalla kirkkomaalla, kaikessa rauhassa, lintujen laulun keskellä. Pojat päästelivät oikein urakalla ja hetki oli kovin kaunis ja nautinnollinen. Kello oli 06.20 aamulla ja mihinkään ei ollut kiire. Ympärillä oli vain kauneutta ja pojat juoksivat virtaviivaisina, ympäristöään kunnioittaen. Ihana hetki.

Madde, Muumi ja Bali. Ihana matkatrio.

Näyttelystä Mauille sunnuntaina taas luokkaserti - olipa muuten valioituminen lähellä Liettuaan... 
Soo close. Bali sijoittui hienosti valioluokan toiseksi ja kilpaili nyt Viljon voittaessa Cacibin vara-Cacibista, jonka Bali hienosti voittikin! Samassa vaca-kehässä kilpaili myös Maui.
Vladimir Piskay tuumi hakiessani kortteja, että "a very nice dog, just a bit heavy". Lohdutin tuomaria sanomalla, että "the fawn dog is also mine, and he is more like thin". Haha, nauroi tuomari; "they are in balance then".

Niin alkoi kotimatka - pitkä etappi kohti Tallinnaa.
Olimme Tallinnassa n. 01.00 ja yritimme saada jostain hostellista mahdollisuutta saada päätä tyynyyn, mutta kaikissa hostelleissa vastaanotot olivat sulkeutuneet klo 00.00. Yritimme nuokkua autossa - taisimme onnistuakin siinä noin tunnin verran, mutta ilkeä hyttynen piti meitä hermostuneessa tilassa ininällään.
Noin kahden aikaan lähdimme autoilemaan kohti satamaa ja kuin ihmeen kaupalla saimme aikamme jotenkuten kulumaan ja pääsimme VIHDOIN laivaan!!!!! Pää välittömästi tyynyyn ja krooh. Uskoakseni sammuin samantien. Madde kainalossa.

Serttipönö.
En ole ihan varma, montako niitä tuli. Koiria oli neljä, joten paljon.

Joka kylässä oli kaunis kirkko.

Hieno reissu. Miten hienoa onkaan lähteä underdoggina liikkeelle, with low expectations, tai ei mitään odotuksia lainkaan - ja saada tuliaisiksi moiset tulokset koirilleen! 
Minusta on tullut hurjan kriittinen harrastusvuosien myötä - ja kiitos tuomarikoulutuksen - mutta samalla olen ihanan naiivi ja leppoisaan luppoisuuteen tarvittaessa kykenevä: "tulee mitä tulee". Ja tällä asenteella on ihan PARHAUTTA, kun tuomari löytää siitä sinun kriittisesti tuomitsemasta koirastasi niitä laatutekijöitä, joita siinä koirassa kuitenkin ON. 
Jokaisella koiralla on päivänsä ja jokainen koira erottuu tarvittaessa edukseen. Löysin rantein ja letkeästi kaikki on kaksinverroin mukavampaa!


Suomessa on joskus vallalla joidenkin harrastajien toimesta ajattelu, että joku koira ANSAITSEE voittaa ja toinen ei. 
Joku koira on "paljon hienompi ja laadukkaampi" ja se toinen sitten taas "minun makuun kamala, joten se ei "ansaitse" voittaa tai pärjätä" - tai jos pärjääkin, niin asiaa pitää päivitellä.
Lähden joskus myös itse herkästi jakamaan sijoituksia ennakkoon, mutta olen niin monta kertaa saanut nähdä tuomarin tekevän "jotain aivan muuta" joten kehän tuloksia ei kannata ennalta jakaa. Minusta on vain valtavan raikasta, kun tuomari tekee juuri niin kuin haluaa, eikä kysy lupaa keneltäkään, että "ansaitseeko tämä nyt voiton"?
Kauniiksi lopuksi.
Virheetöntä koiraa ei ole. Jokaisessa koirassa on paljon hyvää. Siinä kakkanvärisessäkin, joka ei ehkä edusta valtavirtaa muodoiltaan.


Valtavan kiitollisena kivasta reissusta; kiitos kämppis & Ulla ja valtavan iloisena koiriensa hienoista Liettuan tulostuliaisista; on meillä vaan hienot koirot ja kaikki tulokset olivat hienosti ANSAITTUJA ja oikein kolmen tuomarin voimin kolmasti kohdennettujakin


Kiitos Liettua - ja Latvia ja Viro - tässä ollaan satamassa aamutuimaan pällistelemässä kuun valossa. 
Se on sitten Bali uudelta titteliriviltään C.I.B FI & EE & LV & LT & Balt Ch & JWW-14 & LVW-17 Pendahr Fred Perry. Ja pahasti näyttää nyt tässä siltä, että kakkanvärinen Maui seuraa perässä.

Stay tuned.

Vielä kerran kiitos Ulla mahtavasta reissuseurasta ja Suvi & Riku naurujoogasta päivittäin. Koirat ja porukka tekee reissun - we sure made it!