29.10.2009

Hupi- & Hulapups had great success in Lithuania, Vilnius!

There were two INT-shows in Lithuania, Vilnius, 24-25.10. Saturday´s show was judged by Carla Molinari, PT and Sunday´s show by Stefan Stefik, SK.
Here comes the results:


Gema, Ch Bicolour Tourmaline Dominija (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) took BOB with CC & Cacib both days and ALSO BIG-3; both days!


Marko, JCh Everlasting Desire Dominija (Ch Carry On Ramblin´Man x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) took BOS with CC & Cacib both days!


Teise, JCh Extraordinary Delight Dominija (Ch Carry On Ramblin´Man x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) took CC both days and also res-Cacib on Sunday.

We are extremely proud in Team Kenzongos and want to congratulate all concerned. Well done Asta & your team!

26.10.2009

Happy birthday Hupi!


My sweet Hupi, Ch Twyborn Philadelphia celebrates his 5th birthday today!

Happy birthday to you Hupi wishes Anita, Lelu, Hula, Viri & Luxi!

Here is a typical portrait of Hupi, he never gets disturbed when I start to take pictures. Actually I think he likes to be pictured!

25.10.2009

In spotlight: Emeritus Experience Dominija running!

Eppu, Emeritus Experience Dominija (Ch Carry On Ramblin´Man x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) participated in unofficial lurecoursing competition in Kuopio 10.10. and became 5th out of 17 competitors!
Here are some fantastic pictures about Eppu!





Superly well done Eppu & Jaana, you made us very proud!


Here they are, my October-boys!


Luxi, Monetblue became 3 year old 5.10. Viri, Ch Scheik´s Comando became 6 year old 17.10. and Hupi, Ch Twyborn Philadelphia turns 5 year old on Monday, 26.10.
These three musketeers are my October-boys! ;)

From the left: Viri, Luxi, Hupi.

Two lurecoursingpics about Luxi!

These pictures has waited long to be published. But here they are:


Hula´s son Papu, Gaselle´s Top Spin behind, Luxi, Monetblue front.


Luxi at lure.

Pics by Antti Ruotsalo. They are taken 27.9.

In spotlight: Viri! (who just turned 6yrs)

Special & typical pictures out of Viri, Ch Scheik´s Comando:


Viri can fly. He really does. And does it often.


When he is not flying he poses like this. Handsome and alerted.


Viri goes agility? No. Just thinking about it.


And poses again.


Viri galloping & having fun!


All paws wet and dirty.


Viri found some interesting smell to follow.


Viri behind Hupi.


Such a typical Viri-pic, again!


Like this too!


And Viri knows when it is time to show his tattoo!

24.10.2009

Koiravastaisuus on löytänyt fooruminsa Vantaan Sanomista.


Vantaan Sanomissa on hiljattain julkaistu kaksi sangen koiravastaista kannanottoa. Toisessa niistä oli ihan toimittaja lähtenyt paikanpäälle haastattelemaan "nimetöntä koiria kuollakseen pelkäävää kahden lapsen äitiä", joka hädintuskin uskalsi viedä lapsensa aamulla päiväkotiin, koska irtiolevat koirat juoksivat eessuntaas päiväkodin portin edessä. Paikalliset koirat olivat myös jutun mukaan kakkineet tienoon mustaksi ja käyttäytyivät muutenkin sangen sopimattomasti ja edesvastuuttomasti.

Kirjoitin jutun toimittaneelle toimittajalle sangen laajan vastineen toivomuksena, että MINUA olisi tultu haastattelemaan. Ko. toimittaja ei koskaan ottanut yhteyttä. Vastineessani toivoin uutta ajattelua koiravastaisuuteen. Uskalsin jopa toivoa, että "nimetön kahden lapsen äiti eksyisi, ja koirapartio löytäisi hänet hätääntyneenä kahdeksan tunnin sienimetsäilyn jälkeen".

Koirapelko on toki vakavasti otettava asia, mutta kun päiväkotilapset niputetaan järjestään koiria "kuollakseen pelkääviksi", nousevat niskakarvani pystyyn ja tuntosarveni ojoon. Hiljan ohitin laumani kanssa hakunilalaisen päiväkodin, jolloin aidan viereen ryhmittyi iso lauma lapsia huutamaan kilpaa; "Mä olenkin nähnyt noi koirat ainakin kaksi kertaa" ja vierustoveri; "Mä olen nähnyt ne ainakin viisi kertaa. Niillä on tosi lämmin turkki".

Minusta on sääli, että jos äiti pelkää, niin sitten oppivat lapsetkin pelkäämään. Lapsi kun ei luontaisesti pelkää koiria.

Viikolla äiti käveli takanamme noin nelivuotiaan lapsen kanssa ja lapsi kiiruhti silittämään koiriani. Koirani eivät reagoineet mitenkään siihen, että niitä ei tervehditty ensin, vaan pieni poika alkoi samantien läpsytellä koirieni takamuksia, vetää niitä hännästä ja korvista. Äiti toki yritti toppuutella poikaansa ja sanoi, että "ei saa vetää hännästä, koira voi suuttua". Tähän minun oli vain todettava yksikantaan, että "ei nämä välitä, ovat tottuneet lapsiin". Kaikki koirat eivät tietenkään ole, mutta uskallan sanoa, että suurin osa koirista osaa suhtautua lapsiin. Ja nimenomaan oikein. Harvassa ovat ne, jotka rupeavat murisemaan tai puremaan. Ja jos koira/koirat eivät lapsista pitäisi, eiköhän omistaja siitä kertoisi ja valistaisi lasta/äitiä?

Koskaanhan ei voi tietää, mitä tapahtuu ja mitä kulman takaa tulee eteen. Yhtälailla vastaantuleva ihminen voi olla aggressiivinen ja vihamielinen?

Mitä tulee siihen, että "kuollakseen koiria pelkäävä" äiti ei ollut saanut vastinetta "koira kiinni" -huudoilleen, niin väistämättä mietin, miten vastaava huuto toimisi vaikkapa bussikatosta rikkipotkivaan nuoreen? Sivullisen tuntemattomalle annetut elämänohjeet ja lainluku ei vain välttämättä toimi ja luulisi "koiria kuollakseen pelkäävän äidin" tämän ymmärtävän. Toisiakin tapoja kun on suhtautua ympäristöönsä ja esim. vaikkapa vihaamiinsa koiriin. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä ja ymmärtää, mutta jos pystyisi vaikka sen tosiasian hyväksymään, että monelle esim. lapsettomalle Se Koira on kaikki kaikessa; lapseen ainakin omistajansa mielessä verrannollinen, Kumppani, Rakas ja Tärkeä.

Uusin Vantaan Sanomat räväytti sitten Lukijan areena -kirjoituksellaan. Nyt nimimerkki "Farmissa asuja" oli sitä mieltä, että koirat häiritsevät kerrostaloissa ja syynä tähän on koiraveron poistaminen. Kirjoittajan mielestä koiria "hankitaan nyt jokaiselle perheenjäsenelle" ja vain veron palauttaminen hillitsisi tätä koirien hankintavimmaa. Koirat likaavat kirjoittajan mukaan niin KAIKKI kerrostalojen käytävät kuin matot ja piha-alueetkin. Kirjoittajan mielestä Euroopassa on maita, joissa koirien pito on kielletty kerrostaloissa. (mitkä nämä maat ovat?) Kirjoittajan mielestä koira on myös ylellisyyshankinta, jota ilman "tulee kyllä toimeen".

Niin. Omasta elämästäni on kyllä ylellisyys kaukana ja lukuisat ja taas lukuisat ovat ne kerrat, kun olen kerännyt pihamaaltamme limutölkkejä, nenäliinoja, tyhjiä karkkipusseja ja -kääreitä, tupakantumppeja ja tyhjiä kaljapulloja. Parhaimmillaan ihan puolen metrin päästä roskiksesta. Liekö vastuuttomat verovapaat koirat olleet asialla?

En ihan jaksa ymmärtää miten koiraveron palautus auttaisi kyseistä kerrostalossa asujaa. Hän ehdotti koiraveroksi sataa euroa ja ilmeisesti koiraverotulon ohjattavan suoraan oman taloyhtiönsä virkistykseen ja puunaukseen?

Siinä missä koirat -eittämättä- likaavat ympäristöämme, on mielestäni kuitenkin ihminen se ykkönen. Omalta piha-alueeltani korjaamistani jätteistä päätellen. Puoli vuotta asumisaikaa tässä, ja yhdet -jonkun toisen koiran kakat- olen korjannut ja tuota muuta moskaa senkin edestä.

Koiravastaisuus nostaa aina aika-ajoin päätään ja jossain määrin koen itse sen niin, että "paha olo on helpoin projisoida nelijalkaisiin". Joku ihan varmasti jossain kuvittelee ja ajattelee, että "jollei koiria olisi tässä talossa, olisi kaikki muutkin melu-, haju- ja roskahaitat historiaa"? Joku jossain oikeasti ajattelee, että elämä olisi yhtä auvoa, jollei se sekarotuinen rakki osuisi joka maanantaiaamu päiväkodin portille samaan aikaan kuin minä ja Miska?

Suotakoon se heille. Samalla heittäisin kuitenkin ajatuksen takaisin, että mitä jos maailma oikeasti olisi koiraton ja koirankakaton? Mikä olisi sitten target? Pihallaan tupakkaa tuprutteleva naapuri? Naapurin kissa? Naapurin karaokeharrastus? Yleensäkin naapurin tyyli tampata mattoja? Naapurin savua tuprutteleva vanha dieselauto? Naapurissa sijaitseva kapakka? Kaikki ne pihan koivut, jotka allergisoivat joka jumalankevät?

Ja jos nyt pureuduttaisiinkin vain niihin "pelkoa kuollakseen herättäviin asioihin", niin kuka meistä pelkää mitäkin? Yksi koiraa, yksi kissoja, yksi hämähäkkejä. Toinen kiljuvia lapsia, kolmas aggressiivisia teinejä ja neljäs kaikkia vastaantulevia?

Siinä missä koira kakkaa pientareelle ja haukkuu postiljoonille on yksi Silja Linen lauantaialus sotatantere. Ja joo, sieltä voi vapaaehtoisesti jäädä pois ja matkustaa vain maanantaivuoroilla, mutta naapurin koira on kirous ja rappu kakkagiljotiini, johon lasten saappaat uppoavat varsiaan myöten nielaisten ne kokonaan.

Koiraihmisen mielestä se koirien huonoin puoli? Nekin osaavat olla itsekkäitä. Kuten ihminen.

Harmaana päivänä kun kuvaat.

Mikä se sellainen kuvanvakain on? Onko se kamerassa oleva "lisäosa", joka toimii kun olosuhteet ovat optimaalistakin optimaalisemmat? Mitä sillä silloin tekee??
Tänään sangen harmaana syyspäivä ensimmäinen otos näytti tältä:


Käsi ja koira (?) heilahtavat.


Käsi skarppina malli (Viri) näytti tältä.

Osuva vertaus?

Joitakin vuosia sitten tepastellessani basenji/grey/whippet -laumani kanssa pysäytti kolmihenkinen poikateletappijoukko minut; sormi osoitti Pupu-greyhin ja taisi kysymys kuulua suorasukaisuudessaan "Miksi toi on ton näköinen"? "Aika laiha" sanoi toinen ja kolmas: "Ja litteä".
Selitin siinä sitten vinttikoirien rakenteesta jotenkin tähän tapaan; "Ne on luotu juoksemaan ja pystyvät juoksemaan todella lujaa, kaikki on näillä semmoista aerodynaamista, siksi ne on paljon nopeampia kuin monet muut rodut". Koska kaikilla kolmella oli haavi edelleen hämmästyksestä apposellaan ja aerodynamiikka sanana oli varmasti sangen outo, keksin:


"Esimerkiksi labradori on vähän niin kuin kartanovolvo."


"Ja sitten vinttikoira urheiluauto, kuten vaikkapa Ferrari."

AHHAAAA, kiljahtivat nyt kaikki yhteen ääneen ja nyökkäilivät toisilleen jatkaen puuhiaan.

In spotlight: Hupi! (who celebrates his 4th birthday on monday)

This is extremely photogenic Hupi, Ch Twyborn Philadelphia! These pictures shows his personality in all angles! ;D Hupi celebrates his 4th birthday on monday, 26th.


Hupi is very talented in decorating & moderating his bed.


He always finds all the best and softest spots to lie his head.


In car he looks like this. He takes his place always behind all my other dogs.


Calm Hupi with one of his toys.


With balloons he can look this crazy.


When it is time to run, he gets instantly wild!


After running he cleans and cools himself like this.


Hupi enjoys; and has sometimes a bit funny sleeping positions.


When he is in hurry, his ears helps him to stop ;D.


Did I say he cleans himself? Well, here he might make a camouflage.


And smells afterwards like soil.


Happy birthday my sweet Hupi!

19.10.2009

Vuoden viimeiset maastokisat - last lc-competition in Finland.


Olipas sangen muikeat maastot Ricolla, Gaselle´s Tiger Woods (Ch Carry On Ramblin´Man x Gaselle´s Sempre Amore) ynnä Lucalla, Gaselle´s Get On (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Gaselle´s La Scala)Hailuodossa eilen. Rico nasautti 230 + 248 = 478 pistettä ollen ylikorkeissa kuudes SA-tuloksella. Luca oli löytänyt juoksuinnon uudelleen ja nappasi 249 + 249 = 498 pistettä ja sijoittui derbyssä hienosti hopealle saaden kolmannen maastoserttinsä, WAU ja tuhannesti onnea molempien poikien pirteistä suoritteista!


Well done Rico, Gaselle´s Tiger Woods (Ch Carry On Ramblin´Man x Gaselle´s Sempre Amore) & Luca, Gaselle´s Get On (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Gaselle´s La Scala) who both ran eagerly at Hailuoto yesterday which was the last lurecoursing competition in Finland this year. Rico was 6th in oversized males with total points of 478 & took CQ. Luca ran in Derby and took 2nd place with total points of 498 and gained his 3rd CC! Huge & massive congratulations!!


Talvi on jo ovella, kuva omalta pihalta tänään 19.10. Winter is coming, picture taken from our frontyard this morning.

18.10.2009

Ne nukkumatavat.


No niitähän täällä riittää, erilaisia.

Luxi ei ole aiemmin niinkään viihtynyt peiton alla, mutta silloin tällöin haluaa lämpimään kuitenkin pujahtaa. Hänen tapanaan on ennemminkin "lakanan kiristäminen" ja silloin alkaa allekirjoittanutta ahdistaa. Luxi heittää maate mieluusti jalkopäähän ja siten, että lakana kiristyy äärimmilleen allekirjoittaneen pohkeeseen. Kun hätistän Luxin matkoihinsa lakanaa kiristämästä tepastelee hän pää-päähän ja kalauttaa sarvennaiset tai selkärangan luut -tai minkä tahansa mahdollisimman kovan päähäni. Luxin lempimakuupaikka on kuitenkin kämppiksen huoneessa, sinne se sitten häipyy viimeistään siinä vaiheessa kun on häädetty meikäläisen toimesta sekä kiristämästä peittoa että kalauttelemasta luitaan kallooni.

Lelu on varmaan ollut edellisessä elämässään pyöriäinen. Kun katselen huoneessani telkkua patsastelee hän tovin päämäärätiedottoman näköisenä suoraan kuvaruudun edessä. Sitten pedataan tuolilta niin tyyny kuin päiväpeitto mäkeen. Välillä maataan lattialla olevilla koiranpedeillä ja sitten taas telkun eteen seisomaan. Kun nostan peittoa, asettuu hän samantien "jysähtäen" kerälle ja tuhisee uneen vaipuen. Vihdoin! Joskin sama show alkaa kohta uudelleen...

Hula kuuluu myös teeveen edessä seisojiin -sekä kämppiksen huoneessa viihtyjiin. Tekstipalkin edessä hän miettii, ja miettii ja miettii. Eikä meinaa edes millään siirtyä paikalta seisoksimasta kun yritän häntä siirtää. Käsijarru on päällä ja ilme äärimmäisen syyllistävä; "kuinka kehtaat tuuppia mua takalistosta nainen"? Peittoa nostettaessa hän heiluu ja pyörii siellä alla kuin heinämies ja saa peiton tietenkin aivan ruttuun. Lopulta sitä ei ole meikäläisen päällä saati hänen itsensä. Kun vihdoin oikea asento ja paikka löytyy, nukkuu onneksi suhteellisen rauhallisesti. Joskin tapoihinsa kuuluu aamulla äänekkäästi haukkua kerran-pari, jolloin ryntään ylös avaamaan ulko-ovea, luullen hänellä olevan masun sekaisin tmv. Kun palaan alas, tuhisee hän tyynylläni silmiään lupsotellen ja suupieliään maiskutellen; "Got ya!"

Viri on pää-päässä viihtyvä ja nukkuu yönsä hyvin rauhallisesti. Sängyssäni onkin runsaasti tyynyjä, joiden väliin hän asettautuu ja tuutii huulet pullottaen hengityksen tahtiin. Virillä olikin pentuna unikoulu, joka kantaa aikuisiässäkin hyvin hedelmää. Yöt nukutaan, eikä ravata ja heiluta ympäriinsä äidin unta häiriten.

Hupi on oma lukunsa. Nykyisessä kontaktihakuisuudessaan asettaa alkuillasta päänsä ja tassunsa sievästi ristiin rintakehäni päälle ja tuijottaa pehmeällä katseellaan; "koska otat kaapista tv-namit"? Hupi tietää saavansa aina liitulakun tai kaksi! Ei onneksi tapaa seistä telkun edessä, mutta hiipii milloin mistäkin nurkasta peiton alle. Oheisessa kuvassa esimerkki hänen petaustaidoistaan. Kaivautumisen mestari ja saa peitot näyttäväksi turbaaniksi päälleen!

Ai miten minä nukun? Aamulla yleensä herään 160 cm leveästä sängystäni aivan reunalta, joskus ilman peittoa ja whippet tyynynä. Ja muut koirat makoilevat leveästi vieden sängystä arviolta 150 cm; tassut ojossa mustelmia kylkeeni tuuppien.

17.10.2009

Happy birthday Viri!


My sweet Viri, Scheik´s Comando, celebrates his 6th birthday today! Time really flies, but so does Viri too! When he is not speeding outside he is very much alerted; like in this picture. :) But most of all he is veeeery sweet boy, my birthday boy!

Have a happy birthday,

wishes Anita, Lelu, Hula, Hupi & Luxi!

13.10.2009

Lyhyesti ja ytimekkäästi.


Olisit vain lainannut suoraan Runar Naessia halutessasi kertoa, että parempi koiran kanssa harrasteissa kun ei mitään tehden:


Meidän ihmisten tulisi antaa koiriemme tehdä sellaista, missä ne ovat hyviä. Kun jälkikoira seuraa hajuvanaa, se on johdossa. Emme kai kuvittele itse olevamme parempia jäljittäjiä? Jäljityksen jälkeen koira on kotona kuitenkin omalla paikallaan. Se on tyytyväinen, kun siihen luotettiin ja se sai tehdä sellaista, mitä se osaa parhaiten. Koira voi turhautua, mikäli sen vietit ja vaistot toistuvasti tukahdutetaan.

11.10.2009

Palautetta!


Kommenttiosio blogissani on usein tyhjää täynnä, mutta sähköposti sensijaan laulaa kivasti! Onpa äidytty kehumaan kuviani ja jopa toivomaan niitä lisää! HiAnoa, ottaen huomioon, että kamerani on pokkarisellainen ja mallikin on varmaan ainakin 5 vuotta vanha. Sehän on jo nykyteknologialla yhtäkuin ~25 vuotta.

Parasta antia oli hiljan TÄMÄ kommentti, jonka tähän anonyymisti postaan suoraan spostistani:

"Senpä takia olen tekstejäsi lukenut, koska mielestäni kirjoitat ajatuksia nostattavasti." TÄHÄN juuri pyrinkin ja haluan kaikkien RESULTTIEN ja lapsien menestyksien hehkutuksen lomaan kirjaillakin; ajatuksia jotka ehkä herättävät uusia sellaisia ja osoittavat eri harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välissä!
Kiitos siis Sinulle palautteestasi! :)

Ihan simppelisti pykäsin tuon laskurinkin tuohon, kun ajattelin, että kirjoitanko suotta enkuksi, no en, kun 41:stä maasta on eksytty blogiani pläräämään. Ilolla olen myös huomannut, että sangen varteenotettavat juoksuharrastajatkin ovat tänne löytäneet, itse kun edustan kuitenkin kukkahattuosastoa, mitä nopeisiin lihassyihin tulee.

Hauskaa, että olette kaikki löytäneet tänne ja diggailette -ainakin salaa- Tiim Kentsiksen pojista! -Ja emäntänsä jaaritteluista. Ja jollette usko Team Kenzongoksen katu-uskottavuuteen, on varmuudeksi kuvassa Virin tattoo, jota hän mieluusti esittelee Juuri Tällaisissa Tilanteissa!

10.10.2009

Tietolaari - Whippetin luonne


Se on jotain se. En aina itse kyllin osaa olla otettu siitä, että laumassani on viisi urosta, ne kun ovat whippettejä. Pidän vallitsevaa sangen mukavaa niin omaa kuin koirieni elämäntapaa selviönä.
Whippet on rotu, jota voit useinkin nähdä ihmisillä useampia. Kaksi on ihan arkea, kolme arkipäivää, neljäkin menee mainiosti, viisi on jo ihanaa luxusta!

Koirahan on laumaeläin (!) mutta se ei tietenkään aina tarkoita sitä, ettäkö laumassa vallitsisi symbioosi ja rauha. Kuitenkin koirarotuja on onneksi moneen lähtöön ja voi hyvinkin äkkiseltään sanoa, että whippet on laumaeläin parhaimmasta päästä! Jotenkin jopa tuntuisi siltä, että mahdollisessa riitatilanteessa whippet jos kuka kääntää toisen poskensa. Siinä missä esim. basenji ottaa toisesta mittaa loppuun asti taistellen voitosta ja asemastaan kalifiksi kalifin paikalle ja on luontaisesti varpaisillaan suhteessa ympäristöönsä, whippet ottaa huomattavasti rennommin. Päämäärätietoisen, järkevän ja johdonmukaisen laumanjohtajan kanssa sen ei yksinkertaisesti tarvitse ruveta haastamaan ympäristöään ja se voi ottaa elämänsä monia lajitovereitaan lungimmin.

Whippet on parhaimmillaan ja jopa pahimmillaan rauhaa rakastava, sopeutuva, kotona alati rauhallinen ja seesteinen, pötköttelyyn taipuvainen koira. Whippetlauman omistajan voi olla vaikeata suhtautua epäilevän naapurin kommenttiin; "Miten te mahdutte teidän kämppään noin monen koiran kanssa"? No, koirahan nyt tyypillisimmillään nukkuu ja lepäilee liki 70% vuorokaudesta, mutta miten selittää koirattomalle äimistelijälle, että aikuinen whippet ei todellakaan roiku jatkuvasti -tai itseasiassa koskaan- kaikilla tassuillaan kattokruunussa ja revi huvikseen verhoja alas olohuoneen verhotangoilta saati juokse 60 km/h pitkin olohuonetta.

Voi olla, että whippet ulvoo yksinäisyyttään ja työssä olevan emäntänsä perään, nakertaa jalkalistoja ja muotoilee saunan lauteet uuteen uskoon, mutta sen suhteen se on kuin kuka tahansa koira ja opetettavissa tavoille siinä missä bichon frise ja kleinspitz.

Whippetin kanssa todellakin mahtuu pieneenkin asuntoon ja viisi whippettiähän vastaa vain kahta greytä tai yhtä tanskandoggia. Ja asunnon koko ei todellakaan ole mikään edellytys pitää whippetlaumaa -tai mitään muutakaan koiralaumaa, oli niitä sitten kaksi, kolme tai enemmän- ennemminkin on kyse rodun ominaisuuksien ja sen taipumuksien ymmärtämisestä.

Nimittäin whippetin luonnehan tulee esiin ja on parhaimmillaan JUURI laumassa ja silloin, kun se tekee sitä, mihin se alunperin on jalostettu; JUOKSEE! Whippetin kanssa ei tarvitse ollenkaan välttämättä jolkotella maratooneja päivästä toiseen tai kilpailla sähköistä ajanottoa vastaan vaan riittää kun sen päästää muutaman kerran viikossa irti spiidailemaan; silloin voi melkeinpä nähdä sen nauravan!

Whippet osaa nauttia siitä, mistä omistajansakin. Lokoisista lenkeistä, töllön tuijottelusta ja hyvästä ruoasta. Se on vähään tyytyväinen ja ilmentää omistajaansa niin sohvalla loikoillessaan kuin seistessään näyttelyssä pöydällä tuomarin kaivellessa sen hampaita tai juostessaan maasto- tai ratakisoissa. Vaikka se ei kävisi ensimmäisissäkään ratakisoissa ollen ensimmäinen tai ryhmänsä viimeinen, se osaa ottaa ilon irti ihan pelkästä oravan tuijottelusta tai ostoskeskukseen suuntautuvasta lenkistä.

Whippet on sopeutuva, leppoisa, lempeä, aina iloinen, sosiaalinen, sydämellinen, mukavuudenhaluinen, rakastettava, huumorintajuinen -melkeinpä ihan mitä vain haluat ja lemmikiltäsi odotat ja toivotkaan. Ehkä se ei ole niin pakkasenkestävä kuin siperianhusky, mutta peittoaa monet lajitoverinsa joviaalilla luonteellaan.

Sen suosiota vinttikoiraharrastajien piireissä EI ole vaikeata ymmärtää ja kun ottaa huomioon sen "kätevän" koon, mukavaakin mukavamman luonteen ja ympäristöönsä leppoisasti suhtautuvan uteliaisuuden, harvoin nähtävän roturasismin ja helpon -jossain määrin opportunistisen asenteen elämään- ei ole vaikeata ymmärtää sen suosiota.

Whippet on hyvinkin Koirien Koira, joka tekee Sinustakin paremman ihmisen! Whippet opettaa omistajansa vähintäänkin yhtä leppoisaksi kuin se itsekin on! Jokainen puhuu tietenkin rotunsa puolesta, mutta whippetin ei tarvitse valjastaa omistajaansa tähän; kun hankit yhden whippetin huomaat niitä olevan pian monta. Niin se vaan menee!


Lenkillä mukavalla.

Hippanenhei, Canuuna oli matkassa tänäänvei!


Voisiko tämän hiAnompaa whippetgänggiä tavata lenkillä? Vasemmalta Hupi, Viri, Luxi, Lelu ja Hula. :)


Pojat ovat ehdollistuneet Oliver Stoneen. Sen päälle pompsahdus kun tuo yleensä naksua suuhun. Niin tänäänkin. Ahneimmat patsastelemassa; Hupi ja Viri.


Kiven päällä patsastelua.


Hupi tsuumaa vasempaan, Viri oikeaan.


Taistelevat metsot? Eiku Luxi ja Hupi löytäneet The Tuoksun.


Ja Hupi bongannut lapsen lapasen. Ja sitä suuhun ottamaan ja ravistaen tappamaan. Äidin Pupilli. :)


Tää on LÖYTÖ; tuumii Hupi!


Viri arvonsa mukaisesti pakkasnurmella.