30.11.2008

Kehtaako tällaista tunnustaakaan?


No, kai se on vain ryhdyttävä rohkeasti tuumasta toimeen, voihan tästä olla vinkiksi jollekin saman asian kanssa tuskailevalle?

Hula on ollut pienestä pitäen hyvin omanlaisensa. Oma tarinansa on se, kun kaksi whippetkasvattajaa olivat Hulaa tapaamassa sen ollessa n. 3-kuinen. Suunnatonta hämmästystä herätti pojan rauhallisuus, jopa siinä määrin, että Hulan luultiin olevan sairas. Toki Hula pentuaikanaan harrasti pennuille kuuluvia aktiviteetteja ja söi kenkiä ja pihan pensaita. Muuten se on kyllä aina ollut -kieltämättä- hyvin rauhallinen ja sellainen hötkyilemätön koira. Autossa ei ole koskaan yökkinyt, läähätellyt tai ollut hermona, päinvastoin, käynyt tuutimaan ja heräillyt sitten määränpäässä silmiään siristellen.

Se ei ole koskaan tehnyt numeroa itsestään, eikä osoittanut mm. minkäänlaista aggressiota, edes uhattuna. Taannoinhan borzoilauma höykytti sitä Kartanon ulkoilupäivänä ja napsi pepun verille ja aina tikattavaksi asti. Hula parkui sydäntäsärkevästi ja onkin tapahtuneen jälkeen ollut "hyvin vihainen" nähdessään isompia lajitovereitaan. Kesken Haminan kehän se alkoi haukkua äänekkäästi ja tarkemmin ympäristöä tutkailtuani huomasin kehän reunalle asettuneen yhden borzoin omistajineen. Borzoikammo on sittemmin laajentunut ja selän karvat nostetaan tarvittaessa harjakselle ja haukutaan voimakkaasti kun näköpiiriin ilmestyy saluki, afgaani, irlis... jne. Mutta murissut en ole sen kuullut koskaan. Se on aina enemmänkin hillitty ja sofistikoitunut kuin mitään muuta.

Nyt siihen tunnustukseen.

Hula oli pentuna ja nuorena erittäin huono syömään. Jo ihan heti se osoitti ruokailuhetken olevan sille "ei kiinnostava asia" ja kun muut koirat parveilivat keittiössä ruokakippojaan odotellen, makoili Hula olohuoneen sohvalla. Toki joskus vaivautui myös paikalle nyrpistelemään nenäänsä ruokakipolle. Pian huomasin sellaisen seikan, että kun se aikoi avata suunsa ja napata kuivamuonaa aina kitaan asti, se lopetti heti aikeensa, jos joku muu koiristani tuli lähelle. Se aina väistyi ja poistui. Kun Hulan ruokahalu sitten heräsi sen ollessa noin 2-3 -vuotias sama käytös jatkui kuitenkin edelleen.

Hulan kanssa on siis tehty ns. kaikki temput. Yritetty eri ruokia, eri ruokailupaikkoja, yksinsyömistä ja tehty temppu jos toinenkin, että saataisi se a) tulemaan keittiöön ja b) käymään ruokansa kimppuun, kuten muut koirani. Koska se tuntui häiriintyvän pienestäkin seikasta, eikä keittiössä jaksettu enää temppuilla toimestani aloin ruokkia sitä lusikalla. No, temppuhan tuokin on, mutta eipä tarvitse maanitella koiraa syömään, eikä juosta sen perässä ruokakippo kädessä. Välillä se napsi itse kupistaan kaksi nappulaa ja katsoi sen jälkeen minua syvälle silmiin; "äiti auta, mä en halua tunkea kirsuani tuonne kuppiin"?! Sitten kun sille ojensi lusikalla kukkurallisen se avasi suunsa kauniisti ja meni narskuttamaan suullistaan yleensä toiseen huoneeseen. Pian juoksi takaisin ja kita taas auki odottaen lusikallistaan..
Koska muutenkin vahdin koirieni ruokailua, ettei Hupi mm. mene muiden kupeille ahmittuaan oman satsinsa ja Viri poikansa kupille samoin kytikselle, syöttelin sitten vuosia Hulaa lusikalla... Siinähän se meni samalla muiden ruokailua vahtiessa.

No. Tapanani on ruokkia koirat kerran päivässä, aina iltasella. Laitan kippoon ruoan ja päälle vettä. Ilmeisesti oma temperamenttini on sen verran tarttunut koiriinikin, että eihän meillä mitään likoamisia odotella. Ruoka on veden ja papanan "vetinen yhdistelmä". Keksin sitten tässä muutama ilta taaksepäin laittaa Hulan ruoan lautaselle -juu lusikalla annostelin satsin, niin, ettei vettä tullut mukaan. Ja kas, herra Hula narskutti ruokansa äärimmäisen suurella ruokahalulla ja ilman lusikkaa! Toki piti vahtia, ettei ahneimmat tulleet osingoille, mutta Hula ei enää häiriintynyt kyttääjistä vaan söi Ihan Itse!

Jäin sitten miettimään, että näinköhän tätä Originellia Koiraani on kaikki nämä vuodet häirinnyt ruoan vetisyys ja kenties se, että sen tunkiessa kuononsa kippoon vettä menee kirsuun???? Eihän nyt ruokaillessa sovi veden tukkia Hulan hienostunutta kuono-osaa?

Että näin meillä syötettiin koiraa vuosikaudet lusikalla, kun olisi vain pitänyt oivaltaa sen haluavan raksunsa rapeina ja ilman vesilillua.

Oppia ikä kaikki ja kaikkea sitä näkee ja kokeekin näin nelikymppisenä. Koiraihmisenä ei totisesti ole koskaan "valmis" ja koirakohtaista soveltamistiedettä ja -oppia tarvitaan!



Kuvassa Hula syö Ihan Itse. ;)



Lumi tuli ja meni.


Lumi on sulanut vauhdilla ja enää muutamia kinosten rippeitä on nähtävissä paikoitellen.

Kasvit ovat taas näyttäneet sopeutumiskykynsä ja ohessa onkin tämänpäiväinen kuva etupihan amppelistamme. Olen sitä ollut heittämässä jo moneen kertaan pois -kalenterin mukaan se olisi kai kuulunut tehdä jo kauan sitten? Amppelissa on kuitenkin yhä kukkia -toki vain jokunen- ja lumesta ja pakkasista huolimatta se on yhä elossa. En sitten ole hennonnut heittää poiskaan ja tuohan se väriä tähän harmaan talon edustalle.

Roskakoriin vienti kuitenkin häämöttää ja amppelin tilalle on tulossa vihreä lasilyhty. Ehkä ensiviikolla tai seuraavalla? ;)


Miyessa Addictedtolove

Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy joskus yllättäviäkin kuvia. ;) Yllättäviä sikäli, etten ole näitä kuvia aiemmin nähnyt.


Aada-tyttönen ansaitsee ihan oman postauksensa, kuvissa siis Miyessa Addictedtolove (Ch Twyborn Philadelphia x Belltown Blackballet).


Kaunis tyttö ja Hupi-isi on kyllä "tunnistettavissa". ;)

Kuvat Anu Prinkkilä.

Hmmmm. Miten tämän nyt laittaisi?


Onkohan blogienpito yleistynyt? Niihin törmää nykyään todella paljon. Ja jokaisen kohdalla miettii; "onpa hyvä toteutus" ja "mitenköhän kirjoittaja on tehnyt tuon kuvallisen otsikon" ja "miksi tässä Bloggerissa kuvissa on kehykset"?

Oma blogini taitaa pian täyttää kaksi vuotta ja olen pohtinut aiemminkin tuota kuvanlisäys-toimintoa. Vihdoin tänään sain tutustuttua lisää Bloggerin maailmaan ja vaihteeksi ajatuksen kanssa. ;D Blogini ilme onkin hieman muuttunut -ihan vielä en muuttanut ilmettä kokonaan, vaikka sekin on suunnitteilla.

Kuvien asettuminen blogiini aiheutti alkuun hämmennystä. Enter-napilla kun on suuri vaikutus. Tässäkin asiassa. Jostain syystä kadehdin erityisesti toisissa Blogger-blogeissa näkemiäni kuvien kehyksiä. Sittemmin ilmeni, että kehykset vain kuuluvat tiettyihin blogimalleihin, ei omaani. Onpa toisissa blogeissa kuvissa oikein kauniit valkoiset kehyksetkin, tyylikästä!

Tänään siis tutkailin oman blogini asetuksia ja löysin sieltä yhtä sun toista mielenkiintoista. Ehkä melko yleisesti nähdyssä vihreäsävyisessä blogissa on myös mahdollisuus muuttaa värejä? Asiaa täytyy tutkia lisää. Jokatapauksessa kuvien asettelu vaivaa mieltäni. Yhden kuvan liittäminen sujuu omassakin blogipohjassani mallikkaasti, mutta kun kuvia on useampia, toiminto "ei mitään" (kuvamäärittely; oikea, vasen, keskitetty tai ei mitään) pistää kaikki kuvat tiukasti vasempaan reunaan. Toisissa Blogger-blogeissa kun ne nyt vain asettuvat tätä asettelumallia kauniimmin. Aiemmassa postauksessa olleet lumikuvat pihalta on "keskitetty" ja asettelu ei kyllä hivele silmää...

Jään siis miettimään tulevia asetteluja, Blogger-pohjia ja niiden tarjoamia vaihtoehtoja.


Kuvaksi valikoitui Mikko Koskisen ottama kuva miettiväisestä allekirjoittaneesta ja Luxista yhdistyksemme erikoisnäyttelystä.

24.11.2008

We have snow!

Winter has arrived to Finland!
From sunday morning everything started to become white; and now we have ~20 cm snow!!!
This is how our backyard looked like in sunday evening 23.11...

.. and pictured also this morning, 24.11. when Viri went brave enough to make a visit there!

23.11.2008

Stakkedistack-we all stack our dogs in our own way.

I went curious in stacking pics when surfing in internert and found a bunch of different stacked pics ab. my dogs.
My history is in Basenjis and with Greyhounds and I have wondered now and then do I stack my Whippets as I used to stack my Basenjis or Greys which were my first breeds? I enclose a LOT of stacked pics here showing my Whippets/Greyhounds and Basenjis stacked with different handlers.
I think every handler has his/her own touch in showing dogs and I also think that my touch is not the best one.. ;) Or more like my experience is from Basenji-rings, so it took a while to fit my knowledge from showing Basenjis to show Greys and Whippets!
Anyway you can show your dog in so many different ways and the showing in ring is not just the sum of your dog´s condition added with the day´s weather and circumstances but also soooo much about the handler!
Enjoy this huge amount of stacked pics and SEE how you can show your dog in so many ways!


Viri, Ch Scheik´s Comando, stacked as a junior by Timo Aalto. Pic by Peter Hjalmarsson.


In this show Viri took his CH-title. Handled by me and pic taken by Antti Ruotsalo.


Viri pictured in Helsinki Messukeskus INT show taking G from Åge Gjetnes, Norway and handled by me.


Doublechampion Misakan Barthez Chris, Pupu, handled by me.


Luxi, Monetblue, handled by Pia Mannila.


And Luxi handled by me in same show.


Luxi handled later on at home by me.


My BIS-winner Basenji, Ch Kenzongo´s Kinongo, handled by me.


Ch Kenzongo´s Kinongo taking BIG handled by me.


Strippoker´s Breathless Jamo Boy handled by me.


Ch Twyborn Philadelphia handled by Timo Aalto. Pic by Pirjo Muhonen.

Ch Twyborn Philadelphia handled by Marina Aaltio. Pic is taken by Kirsi Aalto.


Ch Twyborn Philadelphia, Hupi, handled by me.
Pic is taken by Kirsi Aalto.


Ch Twyborn Philadelphia, Hupi, handled by me. Pic is taken by Kirsi Aalto.

Ch Twyborn Philadelphia handled by me. Pic is taken by Mikko Koskinen.


Ch Twyborn Philadelphia handled by Asta Simonelyte.


Hula, Ch Carry On Ramblin´Man, handled by me.


Hula, Ch Carry On Ramblin´Man, handled by me.


Hula, Ch Carry On Ramblin´Man handled by me. Pic is taken by Kirsi Aalto.


Hula, Ch Carry On Ramblin´Man handled by me. Pic is taken by Kirsi Aalto.


Hula, Ch Carry On Ramblin´Man handled by me. Pic is taken by Kirsi Aalto.

Me and Hula at early days in rings. Pic is taken by Kirsi Aalto.


Me showing Calypso Invincible Dominija.

22.11.2008

Juoksufaktaa Suomesta - Some runningfacts from Finland!


Vuonna 2008 koiristani kolme kilpaili maastoissa. Juku RIP neljästi, Luxi kahdesti ja Hula kolmasti. Kaikenkaikkiaan 187 whippettiä kilpaili maastoissa, joista huippumaximipisteet yksittäisestä juoksusuorituksesta, 282, menivät Finlady V. Dia-Robinnelle. Luxin maximipisteet olivat 256 ja Hulan 228. (Jukun 234).

Ratastatistiikka kertoo, että nopein suomalainen whippeturos, Sökövintin JX-Bounty, on juossut 280 m aikaan 18,10. Sekunnissa tuo koira on taittanut 15,47 metriä. Nopein narttuwhippet on ollut MaXwin Delaware, 280 m/18,32 ja sekunnissa on taittunut 15,28 metriä.

Listalla ensimmäinen "tuttu koira" on Hupin poika, Gaselle´s Get On, jonka ennätys 280 metrillä on 19,46 ja sijoitus uroslistalla 41. (listalla 51 urosta). Luca on taittanut 14,30 metriä sekunnissa.

At year 2008 three of my dogs competed at lurecoursing. Juku RIP four times, Luxi twice and Hula three times. All together 187 Whippets competed at lurecoursing tracks on year 2008. Maximum points went to Finlady V. Dia-Robinne, who took 282 points from lc-track. Luxi´s best were 256 and Hula´s 228. (Juku´s 234).

Racestatistics tell that the fastest finnish Whippet is Sökövintin JX-Bounty who ran 280 m at 18,10 seconds. It means that he ran 15,47 metres within a second. Fastest bitch were MaXwin Delaware who ran 280 m in 18,32 seconds. On tracklist the only Whippet "I know" is my Hupi´s (Ch Twyborn Philadelphia) son, Gaselle´s Get On, Luca, whos personal best is 19,46/280 m. He runs 14,30 m/second and is 41. in list. (total amount of racing Whippet-males is 51).
Finnish TOP-TEN track list can be seen here. It shows that the fastest runners names can be different when comparing different tracks and different distances. (280/350/480).

Pic is taken by Antti Ruotsalo.


Some Whippetfun!

Today we visited our local & HUGE dogpark near us. After running in park we took a hike and went to a wide field behind the park. My boys enjoyed running and I took ~250 pictures... After couple of hours work with the pics I saved ~120 of them. I choose these ones to show in public! Enjoy!



Viri at field.


Viri smelling something interesting..


Viri´s melting face.


Hupi, Luxi & Viri running!

It´s a bit crowdy.


Some running.


Luxi speeding.


Luxi shouting to Hupi´s ear.

Luxi running.


Luxi chasing Hupi.


Luxi and Hula alerted.


Hupi & Luxi.


You find ALL pics taken today clicking this link. (just remember I replace pics to their own folders within 1-2 weeks)
Anyway in this folder I keep ALL the latest pics taken from our pack!





Pakasteorava ja muita pakkastarinoita.


Pakkanen on hiipinyt Etelä-Suomeen. Sehän tarkoittaa sitä, että Hula muistaa oitis pakkaskauden tarjoamat ilot, nimittäin pakastepökäleet! Hula on koiristani nimittäin juuri se, joka narskuttaa lajitoveriensa pökäleitä nimenomaan talvisaikaan; ilmeisesti kakan pakastunut olomuoto luo juuri sille sen kimmokkeen OTTAA kakka suuhun! No, mitä todennäköisimmin ulosteen normi lötkö olomuoto ei nappaa Hienohelma-Hulaa, vaan pötkäleen pakastuminen tuo muossaan nautinnollisen narskeen ja mukavaa pinkeyttä pökäleeseen! Great!

Vaan metsä tarjoaa muutakin narskutettavaa ja iloa, nimittäin pakastettuja oravia! Tämä ilmiö koettiin pari päivää sitten lähimetsässä, kun Hupi iloisesti hymy -ja pakasteorava- suussa tuli luokseni laumaa vislattuani. Onneksi Hupi vaihtoi pakasteoravan oitis tarjolla olleeseen Pedigree-keksiin ja pääsin ripustamaan RIP-Kurren läheiseen puuhun pois koirieni ulottumattomista. Ikuistin oheen hieman todistemateriaalia, likistynyt ja pakastunut orava lepää oksalla.

Olimme tänään koirien kanssa Havukosken maisemissa. Sattui sitten seuraavaa; Havukosken koirapuiston takana on useita isoja viljelemättömiä peltoja. Nooh, spiidasimme yhdellä pelloista keskenämme, kunnes eräs nuori neito lähti kiertämään spiidauspeltoamme kahden pienehkön terrierin kanssa. Tihrustin hänen koirien olevan irti, joten annoin omieni lähteä luomaan heihin tuttavuutta. Terrierit saivat hjärtteslaagin ja toinen singahti menojaan omille teilleen toisen jäädessä kiljumaan omistajansa jalkoihin. Noo, ei siinä mitään, mutta omistaja päätti koppaista "hätää kärsivän" pienokaisensa syliin ja siitäkös laumani innostui entisestään. Kuin vakuudeksi omistaja potki omia koiriani kylkiin ja oma luoksetuloni kesti (liian) pitkän tovin; olimmehan pellon toisella laidalla. Saatuani omat koirani hallintaan, tyttö lähti sanaakaan sanomatta paikalta. Jäin sitten vain miettimään, mitä tilanteessa olisi itseasiassa pitänyt tehdä.... Tunnetustihan syliin nostaminen provosoi koiria; ja varsinkin laumaa. Käsittääkseni paras keino tilanteessa olisi asettua kyykkyyn ja sitäkautta rauhoittaa omaa koiraa samalla luoden sille tukea ja turvaa. Kun kiljuva ja hermostunut koira saadaan näin rauhoittumaan, rauhoittuvat myös koirat sen ympärillä. Näin uskoisin.

Kuitenkin ulkoilupäivämme oli em. episodista huolimatta sangen antoisa, ja tätä blogipostausta kirjoittaessa (21.52) koirani ovat yhä sangen väsyneitä ja lepäilevät omissa oloissaan. Kaikenkaikkiaan ulkoilimme tänään 2,5 tuntia ja kyllähän moinen ulkoilu "tekee tehtävänsä", eikä näinollen lelulaatikkoon lisäämäni luut edes ole kelvanneet. ;)

17.11.2008

Suomi-Cup listan kertomaa.


Suomi-Cup lista on julkaistu. Whippettejä starttasi vuonna 2008 huikeat 187 kpl maastokisoissa! 109 kpl pääsi listalle, sillä listaukseen vaaditaan 2 hyväksyttyä starttia. 16 whippettiä kutsutaan kilpailuun suoraan (+ 5 varakoiraa) ja Luca, Gaselle´s Get On (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Gaselle´s La Scala) oli hienosti sijalla 11. ja pääsee näinollen kisaamaan tuohon arvokilpailuun, hienoa!

Onnittelut Idalle & Lucalle ja tietysti Irina-kasvattajalle!

Omat poikani olivat myös hienosti sijoittuneet, Luxi sijalla 72. kahdella startilla ja Hula sijalla 106. kolmella startilla. Tästä on hyvä jatkaa! Pikainen laskutoimitushan tuottaa tulokseksi 37 taaksejätettyä koiraa Luxille ja 3 Hulalle! ;) Jos lasketaan kaikki 187 koiraa mukaan, niin Luxi jätti taakseen 115 koiraa ja Hulakin näin kaunistellulla laskutavalla 81.



Kuvassa hymyillään onnistuneen kisasuorituksen jälkeen Tuomarinkartanolla syyskuussa. (Kyllä, Luxikin hymyilee, sitä ei vain kuvasta näe.)
Kuvasta kiitos Antti Ruotsalo.


Isä ja poika.


Tässä kuvassa on sitä jotain. Isä ja poika katsovat toisiinsa vaivihkaa, mutta kuitenkin hyvin intensiivisesti ja voi kuulla heidän ajatuksensa:

"Mitä sä olet isi mieltä, jos alkaisin juosta kilpaa maastokisoissa"? johon Viri kannustavasti "Toki, poikani, se olisi hieno harrastus. Olet aivan yhtä sähäkkä, kuin minä sinun ikäisenä. Juokseminen on meillä verissä."

Jos kuun asennot ovat suotuisia ja Mars ja Pluto suopeissa asemissa, aion kokeilla ensi keväänä myös Viriä moottorivieheen perässä. Jospa sekin innostuisi vanhempana ja viisastuneena juoksemaan aina maaliin asti! :)




Ja rapa roiskui!

Sunnuntaina, 16.11., piipahdimme Siltamäen koirapuistossa moikkaamassa Virin poikaa ja Luxin veljeä, Ruskaa! Alun ujostelun jälkeen Ruska pisti tuulemaan ja johdatti nuorimmaiseni villiin puiston ympärijuoksuun! Ja Ruska totisesti pisti jalalla koreasti ollen keulilla "rosvona" omien poikieni toimiessa "poliiseina" ja jahdatessa Ruskaa.
Juoksuhetki oli niin koirille kuin myös meille katsojille antoisa; lukuisia ihmisiä pysähtyikin puiston aidan taakse tuijottamaan koiriemme juoksua pitkiksi toveiksi. Kuin varmuudeksi he huusivat toisilleen; "KATO, KATO, KATO!" kuin huumaantuneina!


Raparipat yhteispotretissa. Hupi "huutaa" Ruskalle; "Mennään taas, GO!"


Sateen johdosta nurmipohjainen puisto sai aikaan ihanan ravan roiskeen, vai mitä pidätte Luxin ja Hupin olemuksista? (Minusta Luxin kuvassa olisi ainesta Kuukauden Kuvaksi whippetaiheiseen blogiin tai kalenteriin, selvästi Lokakuun koira! ;D)


Hupi yltäpäältä ravassa...



Kisoissa nähdään -toivottavasti- tätä ilmeistä luonnonlahjakkuutta, Ruskaa! Katso itse Ruskan menoa tästä!