29.1.2012

Mitä Maskun mainonnassa ei vielä ole osattu hyödyntää?

Sukari viihdyttää parhaillaan MTV3:lla samaan aikaan kun Facebookkaajat linkittävät kilvan Haaviston ja Niinistön koulutodistuksia ja vertailevat intohimoisesti presidenttiehdokkaiden uskonnon ja biologian numeroita.
Numerot mairittelevat haastajaa, eli Haavistoa. Yhdessätuumin sitten peukutellaan ja ollaan hyvin tohkeissaan, kuinka Niinistön koulunumerot ovat alhaiset ja antavat oikeaa ohjausta "oikeaan äänestämiseen". 
a.
Sukari keksi hankkia viimeisimmässä ohjelmassa avaruuslentoa jonkin kilpailun pääpalkinnoksi. Kuulin ohjelmaa vain sivukorvalla, mutta luku 250.000 euroa (tai dollaria) tarttui korvaan. Voinee olla jonkun kymppitonnin pielessä. Sukari on kouluja käymätön, tunnustautuu julkisesti kieliä taitamattomaksi ja on "joutunut" palkkaamaan miljoonayritykseensä "ammattiekonomeja".
Siis onko väki nyt ihan tosissaan sitä mieltä, että jos kemia ja uskonto ja biologia on 5, ei ole mitään asiaa presidentiksi? Kaunokirjoitusnumerosta puhumattakaan.
a.
Maskun mainonta on kieltämättä värikästä ja ihanan simppeliä. Hinta, hinta ja hinta ja soffa sopivasti törölleen ja siihen sitten räiskähdys; osta sohva, saat kilon makkaraa ja lentolipun Espanjaan kaupanpäälle. Vain hullu jättää ostamatta.
Mutta tätä Masku ja Sukari ei vielä ole hyödyntänyt: Kuinka monta whippetiä mahtuu 160 cm levyiseen alejenkkisänkyyn? VIISI. Ja vieläpä näin mukavasti. Vain vaivoin punkee emäntä viereen katsomaan Emmerdalea.
Mutta pussijouset joustavat ja pitävät huolen siitä, että joka kulmassa on mukava olla. Mitä väliä on makkaralla ja Espanjan matkalla; avaruusmatkasta puhumattakaan, kun jenkkisängyssä on NÄIN mukavaa kera whippetien!?
Kilpailevalla sohvamyyjällä kävi tunnettuja urheilijoita istumassa sohvillaan. Koiria pelkäävä Sukari voisikin istuttaa (makuuttaa) upeita koiria mainoskuviinsa ja luvata (koiralliselle) sohvanostajalle "vuoden teippiharjat" ja sängynostajalle "uusi petari vuoden kuluttua kaupasta". Koiria kun nyt sattuu useimmissa kodeissa olemaan.

Uusi (pehmo)perheenjäsen!

Äitini oli tuttuun tapaansa piipahtanut kirpputorilla. Mukaan oli tarttunut suurehko pehmohundens, jolla todistettavasti OLI kaksi silmää ja kirsukin. Vaan vartti Kenzolassa riitti ja em. silmänapit ja nenänappi oli nakerrettu irti.
Alla autenttista kuvamateriaalia. Kuvat ovat siis AITOJA, pehmokoiraa ei ole aseteltu tai tungettu kuviin.
Hupilla on tapana hypähtää lenkiltätultua omaan tuumaustuoliinsa. Nyt hän nappasi pehmokoiran mukaan ja pudotti viereen. Ja kuinkas sitten kävikään; autenttiset kuvat tässä.
a.
Tämä pehmokoira ei nyt käyttäytynyt ihan kuten halusin. Nappasin sen niskasta mukaan ja tuohon lösähti. Tylsä.
Toisaalta aika pehmeä päänalusta.
Aww. Yhdessä olemme söpöjä.

Hupi mietintätuolissaan "tyynynsä" kera. Olisiko mitään kevyttä snäksiä tarjolla meille? Mulle?

28.1.2012

Ajattelemisen aihetta: pieni lehdistökatsaus.

HeSa 18.12.

Toimittaja Pekka Mykkäsen tekemä haastattelu Maria Guzenina-Richardsonista ja sieltä sangen osuva sitaatti:

- Sivustahuutelijoita löytyy aina. Mutta vähän kun tonkii, huomaa että heidän kaunaisuutensa kumpuaa aivan muusta kuin mistä he väittävät olevansa huolissaan.

------------------------------------------


Olen seurannut vuosia väliin sangen kuumanakin vellovaa keskustelua whippetin koosta eräällä -(itseasiassa useammalla) vinttikoirafoorumilla. Koska olen erittäin toimittajahenkinen, halusin yrittää löytää taustoja erään henkilön jatkuvaan asian esilleottamiseen yhdellä foorumeista. Lähtiessäni selvittämään taustoja tälle kiivaalle asian esille ottamiselle, minulle vastattiin näin (vastausta on stilisoitu):
Mulle ei joku sentin ylikorkeus ole mikään punainen vaate... eikä herätä mitään tuntemuksia. Ne tuntemukset tulee siitä vähättelevästä ilmapiiristä, mikä on kun ottaa yk-asian puheeksi.
Ihan samaa paskaa kun aikoinani kuuntelin kisapelloilla noista terveysasioista... "ei terve rotu tutkimista kaipaa".
Ja sitten, mitä järkeä on siinä, että todella iso wipukka saa kisata muutaman millin ylikorkeen kanssa?

---------------------------------------------------------

Yllä kuvataan vähättelevää ilmapiiriä, johon kirjoittaja on törmännyt. Samalla toivotaan "järkeä" esim. kisapariin, jonka toinen osapuoli on 51,1 cm ja toinen 56,5 cm sitä taustaa vasten, että tuo reilu 5 cm korkeampi voi mahdollisesti törmätä pienempään kisakumppaniinsa kohtalokkain seurauksin. Kirjoittaja peilaa kokemiaan vähätteleviä tuntemuksia siihen, että suuret korkeuserot (koirien, ei kisapellon) voivat aiheuttaa onnettomuuksia ja siihen, että "asiasta pitää keskustella ja sitä pitää miettiä".
 
Olen ollut whippetrodun parissa vuodesta 1990. Itseäni hämmentää se, että ylipäätään luullaan, ettei asiaa olisi tiedostettu ja sen eteen tehty töitä. Ulkosiitos kasvattaa kokoa ja sisäsiittoisuutta pyritään yksiselitteisesti välttämään rodussa kuin rodussa. Jokainen kasvattaja puntaroi yhdistelmän hyvät ja huonot puolet; ja moni näkee yksiselitteisesti sisäsiittoisuuden vältettävimpänä asiana.
 
Asiat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, ja jakavat monisyisyydessään aina mielipiteitä -joissa ne pyritään yksinkertaistamaan. Äärilaitailmiöt ovat kotiutuneet rotuumme varmasti pysyvästi ja herättävät voimakkaitakin tunteita. Hyvä niin. Kuitenkin on ylipäätään hankalaa alkaa kahlita -tai yrittää alkaa kahlita geenejä- sillä kuten loistavilla kasvattajakurssiluennoilla opin; geenit eivät tottele. Geenit elävät omaa elämäänsä.
Olet laskenut sukusiitoskertoimet kuudesti, mittauttanut haplot ja tutkinut epämieluisat geenit kolmesti. Sitten tulee mutaatio ja nauraa sinulle. Ja sitten tulee harrastaja, jonka mielestä tuo mutaatio ei saisi käydä kilpailuissa. Tai ainakaan se ei ole toivottavaa ja sitä (kilpailemista) tulisi tarkkaan säännöstellä.
a.
Ja jotta asiassa ei ole mitään epäselvää; ottaisin mieluummin 50-senttisen kuin 55-senttisen uroksen. Mutta miksi minun tekee mieli kirjoittaa tähän "syyksi"; koska elämä mittoihin menevän koiran kanssa on helpompaa? Kuitenkin elämä ja yhdessäelo myös 55-senttisen TERVEEN ja mukavaluonteisen whippetin kanssa on äärimmäisen HYVÄÄ. Pitäisi vain osata pysyä poissa keskustelupalstoilta mieltään pahoittamasta.
----------------------------------------------------------
 
Emmi Manninen kirjoittaa Koiramme 1-2 2012 otsikolla Kille on ensimmäinen kuurosokean opaskoira:
opaskoirakoulun vanhempi kouluttaja Janne Ruokonen:
- Pyrin kaikessa koulutuksessa harmoniaan koiran kanssa. Tavoitteenani on saavuttaa koiraan syvällisempi yhteys kuin pelkästään se, että koira tekee jotain käskystäni. Se on jonkinlaista sanatonta ymmärrystä, joka syvenee koulutuksen loppuvaiheessa.
 
-----------------------------------------------------------
 
Luottamus. Siinä sana, jota ihannoin omassa koiranpidossani. Yllä on kauniisti kuvattu asia harmonian kautta. Kuinka selittää tuo sana; luottamus (harmonia) sellaiselle, joka sitä erikseen kysyy ja sen merkitystä perää?
Pysähdyin miettimään. Itse en koskaan pyydä koiraani luokse, kun näen, että sillä on ihan muut asiat mielessä. Turha huutaa; ja vahvistaa ei-toivottua käytöstä. En myöskään koskaan huutele negatiivisella äänellä; vaan aina innostuneesti, iloisena. Annan myös koirieni olla koiria ja pyrin välttämään kaikin tavoin epävarmaa käytöstä niiden kanssa.
Esimerkkinä tulee mieleen tällainen tositilanne: olin kämppäkaverini kanssa talvisella lenkillä, myöhään illalla. Mitään liikennettä ei ollut missään. Yksi koiristani bongasi ison, korkean lumikasan, ja osoitti haluavansa mennä sen laelle. Päästin koirani irti ja sen tavoittelemaan kumpareen herruutta. Kämppikseni tokaisi tässä vaiheessa: "Sinne läksi". Välitön negaatio. Itse koin antavani koiralleni sen haluaman elämyksen, ja hymyilin luottavaisesti sen kiivetessä vuoren huipulle, sanomatta sanaakaan.  Kun koirani oli kiivennyt mäen harjalle se tuli samantien takaisin, iloisena; "Olipa hauskaa kiivetä". Kiteytyisikö tässä sanan "luottamus" syvin olemus? Anna tehdä; elää ja kokea ja luota siihen, että koirasi luottaa luottamukseesi; se palkitsee sen aina takaisin.
a.
Kun olet huolissasi, pelkäät, varot ja olet epävarma -koirasi imee asenteesi. Usko ja anna vapauksia, ole samalla päämäärätietoinen ja johdonmukainen toimissasi, ja huomaat, että koirasi haluaa olla lähelläsi eikä lähde sen irtipäästyä "sooloilemaan" vaan pitää katsekontaktin ja ylipäätään kontaktin ihmiseen, joka luottaa siihen eikä omalla asennoitumisellaan "odota pahinta". Kuten sanoin, se palkitsee sen takaisin.
Olen tosissani, kun sanon, etten koskaan ole pelännyt sanan varsinaisessa merkityksessä koiriani irti päästäessäni, että "Sinne meni". Päinvastoin, olen pysähtynyt nauttimaan siitä, kun koirani nauttivat. Jos joskus on ollut "tilanne päällä" ja lähistölle on tullut vaikkapa seepra, olen saanut koirani niille ehdollistetulla "täällä" -kutsulla luokse. Se -täällä-kutsu- on niille aina kannattanut, ja sitä ei huudella huvikseen. Sitä kannattaa kuunnella ja se palkitaan ruhtinaallisesti. Parhaimmillaan pakastekakkapökäle on vaihdettu 1/4 palaan Frolicia. Ja kyllä se naksu tarvittaessa seeprankin voittaa -kun ennakoi hyvin ja oikein!
--------------------------------------------------------
 
Vantaan Sanomat 4.1.2012
Lukijan areenalla nimimerkki "Mikä järki" kirjoittaa seuraavaa:
Jos joku tulisi kieltää kokonaan, niin eriarvoisuus, työttömyys, masentuminen ja köyhyys. Noi kun kiellätte, niin eiköhän se alkoholin kulutuskin laske.
--------------------------------------------------------
 
Juuri näin. Hienoa, että Suomessa kielletään parveketupakointi, kerjääminen ja puututaan mm. temmokkaasti koirien ulostamiseen luontoon. Kertakaikkisella kieltämisen kulttuurilla torjutaan upeasti eriarvoisuutta ja masentuneet ja köyhät liki lakaistaan maton alle; ovathan tupakat piilossa.
Sanomattakin on selvää, että tervehdin iloisesti erään suomalaisen kunnan vuokrankorotusta koirallisille asukkaille. 10 euroa per kirsu; ja oli ihan isännöitsijä haalittu haastateltavaksi toteamaan, kuinka "koiriakin pestään" (naurua; omani käyvät suihkussa rapapesussa ehkä jopa kerran vuoteen!!!!!) ja lattialistoissakin on nähtävissä jälkiä.
Koska kieltäminen on IN, päätän lehdistökatsaukseni toteamukseen, että eikö ylikorkeiden whippetien olemassaoloa voisi kertakaikkiaan vain kieltää?  Ja luoda mittavat sanktiot. Jos kenneli tuottaa pentueessaan esim. yhden ylikorkean/vuosi; hän on kasvattajakiellossa seuraavan vuoden. Jos ylikorkeita on kaksi; vastaavasti kasvattajakielto on kahden vuoden mittainen. Jos 47-senttinen narttu sattuu saamaan 50-senttisen uroksen kanssa peräti yhdeksän ylikorkeaa pentua, on kasvatuskielto yhdeksän vuoden mittainen. Oppiipahan olemaan.

22.1.2012

Lenkillä 18.1.2012

Piiiitkästä aikaa ulkoilutin talvisäässä myös Canon SX20IS:sää. Ja kuinka iloinen tuo Powershotti olikaan, kun pääsi mukaan!
Päivän yhteissaldo 6,2 km, tulkaa mukaan:

Pulkkamäessä on vipinää. Näkymä aamusella keittiön ikkunasta.
 Ja silmä lepää.


Pieni koululainen taapertaa lumessa kotia kohti.
 Kohtaaminen.
 Fazerin sininen. Made in Finland.
 Värejä talven keskellä.
Juoksuaikainen narttu on jättänyt viestin. Päätoimittajan palstaa lukevat vasemmalta:
Huima, Hupi, Luxi, Viri ja Hula.
 Luonto osaa.
 Kaksi omenaa on jäänyt poimimatta.
Ja kaksi terassilintua laulamaan.


Olihan taas mukava lenkki ja ennen kaikkea kauniit näkymät! Kiitos Canon. You made my trip and perpetuated it!

21.1.2012

Juttulainat: Tarvitaanko ihmisen ja koiran laumassa johtajuutta?

Koiramme 1-2 2012 tarjosi mielenkiintoisen lukuhetken ylläolevan otsikon parissa.
Jutun on kirjoittanut Katri Syvärinen.
Alkuperäisen tekstin lyhentäminen ja tiivistäminen sekä kursivoinnit allekirjoittaneen.
Perinteisesti koiran tapakasvatukseen ja peruskoulutukseen on lainattu mallia susilaumasta, jossa lauman hierarkia on voimakas. Muuttuuko tilanne kun kyseesä on ihmisten ja koirien muodostama lauma? Onko ihmisen syytä olla koiralauman johtaja?
Johtajuuden merkityksestä käydään koulutusmaailmassa keskustelua, ja eri tahoilla on asiasta erilaisia näkemyksiä.
Yliopistollisen eläinsairaalan käyttäytymisklinikan johtaja, eläinten käyttäytymistieteilijä David Appleby painottaa, että ajatus kesyttämättömään luontoon ja laumanjohtajaksi palaamisesta ei ole tarpeen. Koirat ovat domestikoituneita eläimiä, jotka ovat Applebyn mielestä sopeutuneet elämään ihmisen kanssa eivätkä käyttäydy susilauman tavoin.
a.
Yli 30 vuotta koiramaailmassa toiminut Palveluskoiraliiton puheenjohtaja ja Kennelliiton hallituksen jäsen Tapio Toivola puolestaan on huomannut, että johtajuudesta luopuminen on aiheuttanut viime vuosina ongelmia. Koulutusmenetelmät ovat Toivolan mielestä menneet monelta osin positiiviseen suuntaan, mutta hän toivoo, että johtajuus säilyisi yhä peruskasvatuksen ja -koulutuksen tavoitteena.
a.
Davin Appleby puolestaan kertoo, että johtajuusongelmaksi tulkitaan monenlaisia käyttäytymishäiriöitä ja suurin osa tulkinnoista on virheellisiä.
- Ei-toivotun käyttäytymisen luokittelu johtajuusongelmaksi ei automaattisesti tarkoita fyysisen väkivallan käyttöä, mutta ääritapauksissa väärin tulkittuja oireita pyritään hoitamaan fyysisellä voimankäytöllä.
Koiran satuttaminen uhkaa sen hyvinvointia ja samalla ihmisen ja koiran välistä suhdetta. Tällöin ei toteudu se tavoite, että ihminen ja koira ovat toisilleen hyviä seuralaisia. Molempien elämänlaatu heikkenee.
Myös voimakas henkinen johtajuuden osoittaminen saattaa aiheuttaa sen, että omistaja aiheuttaa koirassa ahdistusta. - Tällöin koira saattaa jopa vaikuttaa tavallista kiintyneemmältä omistajaansa, koska se on levoton ja pyrkii tyynnyttelemään omistajaansa.
Applebyn mukaan ei ole kyse siitä, etteikö dominanssia olisi lainkaan olemassa, mutta eri asia on, miten se määritellään. Koira luokitellaan helposti dominoivaksi, ja sen jälkeen hoidetaan kaikkea ei-toivottua käyttäytymistä johtajuusongelmana.
Mikään koira ei kuitenkaan ole jatkuvasti dominoiva, vaan se on huomattavasti älykkäämpi ja monimutkaisempi eläin. Yksinkertaista koiran leimaamista tietynlaiseksi olisi syytä välttää ja perehtyä mieluummin tarkemmin sen käyttäytymiseen ja tunnetiloihin kullakin hetkellä.
- Jos ongelma johtuu jostakin tietystä tunnetilasta, kuten pelosta, mutta sitä hoidetaan väärän tulkinnan vuoksi johtajuusongelmana, voi olla, että pelko purkautuu myöhemmin jonakin muuna käyttäytymishäiriönä.
Johtajuusongelmiin ei pitäisi vedota, jos koira on puolustuskannalla pelätessään omistajansa aikeita. Näin käy usein, kun omistaja käyttää rankaisemista estääkseen ei-toivotun käytöksen. Johtajuusongelmista ei pitäisi myöskään puhua, kun todellinen ongelma on se, että koira on riippuvainen omistajastaan ja tämän huomiosta. Koira oppii usein ei-toivottuja käytöstapoja kiinnittääkseen tai säilyttääkseen omistajansa huomion.
Kun ei-toivottua käytöstä pyritään estämään osoittamalla johtajuutta ankarin keinoin, koira voi stressaantua ja sen mieliala voi riippua entistä enemmän omistajan huomiosta. Tällöin ei-toivottu käytös lisääntyy, kun koira pyrkii saamaan huomiota.
a.
Todellinen ongelma on yleensä muualla kuin ihmisen ja koiran välisen asetelman epäselvyydessä. Esimerkiksi koira, joka puolustaa paikkaansa tai luutaan, saattaa todennäköisesti tuntea ennemmin resurssien menettämisen pelkoa kuin puolustushalua dominanssin vuoksi.
- Tärkeä kouluttamisen keino on se, miten kontrolloidaan koiran tavoittelemia resursseja, kuten ruokaa, tilaa ja ihmisen huomiota. Ja muistaa, että resurssien arvo koiran silmissä vaihtelee eri tilanteissa.
Sillä ei ole merkitystä, kuka kulkee ovesta ensin tai kuka syö ensin: pääasia, että koira on osannut käyttäytyä toivotulla tavalla, ennen kuin se saa ruokaa tai pääsee ulosta ovesta.
a.
Ihmisen tulee keskittyä siihen käyttäytymiseen, jota koiralta haluaa, eikä siihen, jota ei haluta. Ei-toivotusta käyttäytymisestä rankaisemisen sijaan opetetaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän.
Palveluskoiraliiton puheenjohtaja ja palveluskoirakokeiden ylituomari Tapio Toivola:
- Siitä aiheutuu usein ongelmia, jos ihminen luopuu laumanjohtajuudestaan. Jotta koirien kanssa voi säällisesti elää, asua ja liikkua, pitää olla koiralle täysin selvää, että ihminen on lauman johtaja. Hän määrittelee reunaehdot, pitää niistä joka kerta kiinni ja ratkaisee vastaan tulevat tilanteet. Koira ei siihen laumanjohtajana pysty, vaikka haluaisikin. Se tarvitsee ohjausta, Toivola toteaa.
- Johtajuus ei saa perustua pelkoon. Koiralla pitää olla hyvä olla ihmisen lähellä. Jos koira on ihmisen lähellä siksi, että se on ainoa paikka jossa sitä ei rankaista, silloin ihminen ei ole oivaltanut kouluttamisen ideaa.
Myös Toivola toteaa, että sillä, kuka kulkee ovesta ensimmäisenä, ei ole mitään tekemistä johtajuuden kanssa.
- Koulutuksessa edetään palkitsemisen kautta. Kuitenkin jos koira puolustaa kuppiaan, ei anna keppiä tai lelua pois tai ei tule suosiolla alas sängyltä, voit tulkita, että olet menettämässä johtajuuden. Tällöin koiralle osoitetaan ilmeillä ja eleillä, että nyt tuli tehtyä väärin.
a.
Tapio Toivola on seurannut koirien käyttäytymisen kehitystä huolestuneena. Kentällä näkee yhä enemmän koiria, jotka eivät ole ohjaajiensa hallinnassa. Aggressiivinen käyttäytyminen on lisääntynyt ja sen huomaa palveluskoirakokeissa, miten koirat reagoivat tuomarin tekemään tarkastukseen. Jopa SM-tasolla koira saattaa purra sekä ohjaajaa että tuomaria. Koirat myös käyvät kokeissa yhä useammin toistensa kimppuun.
Syitä käyttäytymisongelmien lisääntymiseen on Toivolan arvion mukaan lukuisia. Koiranjalostus on yksi ongelma: siinä olisi jo kauan sitten pitänyt korostaa luonteen merkitystä. Joissain roduissa ja lajeissa suorastaan ihannoidaan yliteräviä koiria.
- Johtajuudesta luopuminen on mielestäni yksi lisääntyneiden ongelmien syy. Johtajuutta ei osata tai uskalleta ottaa, ja seurauksia näkee kaikkien koirarotujen parissa. Myös koiralajien urheilulliset tavoitteet ohjaavat koirien käyttäytymistä huonoon suuntaan. Kokeissa pärjäävät koirat, joiden energiamäärä vaatii koko ajan jonkin kohteen energian purkamiseksi. Nopeaa, hektistä suoritusta suositaan, ja koirien energiaa ei haluta vähentää komentamalla.
a.
Toivola kannattaa uusia positiivisia, koiran huomioivia koulutustapoja, mutta nyt hänen mielestään on menty liikaakin sallivaan äärilaitaan, jossa koiraa ei uskalleta kontrolloida.
a.
Lopuksi Tapio Eerola kommentoi omalla Täällä vartioin minä -palstallaan juttua näin:
David Appleby korostaa, että palkkion antaminen ja pidättäminen on toimiva koulutusmetodi kaikille koirille. Se on totta, mutta tavallisen kansalaisen koirankoulutustaito ja viitseliäisyys loppuvat usein tasan tähän. Omistajalla menee sormi suuhun kun voimakkaampi vietti alkaa viedä koiraa ja jokin muu asia kiinnostaa makupalaa enemmän. Arkielämässä näkeekin turhan usein ei-toivotulla tavalla käyttäytyvän koiran, jolle omistaja avuttoman kaavamaisesti tyrkyttää kokoajan palkkiota.
Tavallisen kansalaisen onkin varminta olla koiransa laumanjohtaja, joka jo pennun tapakasvatusvaiheessa varmistaa, että koira on omistajansa hallinnassa. Johtajuus ei tarkoita väkivallan käyttöä, vaan luottamuksen saavuttamista puhumalla sekä opitun ja sovitun seurantaa.
Ja miksi koirakoulukuntien väliin ei jo avaudu kolmatta tietä? Jos Cesar Millan vetää yli 10.000 suomalaista koiranomistajaa tulevaan "konserttiinsa", eikö se kerro arvotyhjiöstä koirien tapakasvatuksessa ja koulutuksessa. Johtajuus on julistettu harhaopiksi ja tilalle tarjotut uudet opit koetaan liian vaikeiksi ja korkealentoisiksi. Koiranomistajat kuitenkin janoavat toimivia menetelmiä ja kerääntyvät kuuntelemaan taikuria, joka ottaa koirat haltuunsa niitä tökkimällä ja omalaatuisesti suhauttelemalla.
Kohtuus-koulukunnan koiran tapakasvatusteorian ja käytännön menetelmät voisi jo joku kirjoittaa vaikkapa kirjaksi.
---------------------------------------------------------
Yksi esimerkki tulee mieleeni: olin isossa koirapuistossa koirineni ja paikalla oli erittäin aktiivinen ja innokas 6-kuinen russeli. Se seurasi iloisena laumaani ja leikki leikkimästä päästyä nuorimman koirani kanssa. Omistaja seisoi keskellä koirapuistoa paikallaan ja huuteli jatkuvasti koiraansa nimeltä, yrittäen saada sen tulemaan luokseen. Kun olin kiertänyt oman laumani kanssa takaisin koirapuiston keskelle -russelin ollessa kokoajan laumani jatkona- kysyin omistajalta ystävällisesti: Saanko neuvoa? Omistajan vastattua myöntävästi, sanoin, että koiraa kannattaisi kutsua silloin, kun se on "kuulolla". Nyt kun huudat kokoajan sen nimeä, se oppii, että "huuteletkin vain huvikseen ja tulla voi sitten, kun itseä huvittaa".
Omasta mielestäni yksi koiranpidon peruspilareita onkin se, kuinka tehdä itsestään Niin Hyvä Tyyppi koiran silmissä, että kuunteleminen kannattaa (aina) ja äänen lähteen luokse on mukava mennä! (namitus + kontaktiharjoitukset ensin häiriöttömässä ympäristössä) Ja se, että luoksekutsua ei tehdä "varmuuden vuoksi" tai "omaa epävarmuuttaan", vaan vain tosi mielellä ja silloin, kun koira pitää saada kiinni.


Kuvituskuva Asta Simonelyte   

Juttulainat: Koiramme 1-2 2012

Kennelliiton puheenjohtaja Helena Suni kirjoittaa Puheenjohtajalta -palstalla:
Koira on luotu liikkumaan
Kaikenkokoiset koirat on luotu liikkumaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän rotuominaisuuksiensa mukaan. Joulukuun alussa pidetyillä eläinlääkäripäivillä avajaisten aiheena oli eläinsuojelu. Koirien kohdalla tietysti esillä oli ensisijaisesti jalostus, mutta yllätys yllätys, eläinlääkäreiden kommenttien mukaan suomalaiset koirat eivät voi hyvin, koska ne saavat liian vähän liikuntaa ja virikkeitä!
Jos koira olisi tarkoitettu kannettavaksi, sillä ei olisi jalkoja.
Liikutaan koiriemme kanssa ja pidetään oikeiden jalostusperiaatteiden avulla huoli siitä, että koirillamme on liikuntaan mahdollisuus. Lopuksi toivon, että tänä vuonna keskustelemme lisäksi harrastuksemme moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.
------------------------------------------------------------------
Mitä tähän lisäämään.
Kuvituskuvassa Viri näyttää mallia whippetille ominaisesta menosta ja meiningistä.

18.1.2012

Kivi anturassa -viimeisimmät selvitykset.

Olen kirjoittanut jo aiemmin ainakin 2-3 kertaa aiheesta blogissani. Aihe on sen verran kiinnostava -ja omakohtainen- joten aihe jatkuu ja tässä viimeisimmät keräämäni tiedot asian tiimoilta:

olin yhteydessä mm. Vantaan kaupunkiin ja selvittelin (valitettavasti nimi hukassa...) hiekotusasioista vastaavan ja tietävän kanssa seuraavaa:
Vantaan kaupunki käyttää jalkakäytävillä ns. luonnonhiekkaa, joka on muodoltaan pyöreää. Ajoradoilla on käytössä mursketta; kivet ovat tällöin kulmikkaampia ja terävämpireunaisia. Hyvin avuliasta palvelua sain -kiitos!- ja minun kanssani keskustellut jopa selvitti asiaa välipuhelulla.
a.
Lähetin myös ell Jan Räihälle pitkän meilin asiasta -olen haastatellut häntä asiasta jo aiemmin- ja tällä kertaa keskustelimme puhelimitse seuraavaa:
ongelma on tosiaan yleinen whippeteillä ja greyhoundeilla. Hänelle oli jopa hiljan tullut lähetteellä whippet, joka oli tutkittu ontuman vuoksi muutoin läpikotaisin, mutta ei mahdollisen vierasesineen anturassa -osalta. Hiekkaa anturasta sitten löytyikin.
Jan Räihä kertoi, että whippetillä (ja greyllä) anturapinta on pieni verrattuna esim. noutajaan. Noutajan antura "leviää" askeltaessa kuin hanska, mutta whippetin antura on pieni ja tiivis osuessa maahan. Jos whippetin laittaa seisomaan lasipöydälle ja menee itse sen alle tarkastelemaan lasiin osuvaa anturapintaa, se on sangen pieni.
Koiran painosta 60-70% on etujaloilla, mikä osaltaan selittää asiaa. Lisäksi nivelillä on erilainen jousto; noutajan nivelet joustavat ihan eri tavalla kuin esim. whippetin. Whippetillä on lisäksi sangen jämäkät varpaat, ne ovat osittain jopa "kulmautuneet" eri tavalla kuin muilla koiraroduilla. Ja kun antura ei astuttaessa leviä kuin hanska maahan, pinta-ala pysyy pienenä astuttaessa.
a.
Kun anturaa sitten joudutaan ronkkimaan ja avaamaan, menee jopa neljä viikkoa ja ylikin, ennen kuin kudos on kestävää ja ennallaan. Jos siis poistat koiraltasi hiekkaa anturasta, on antura suojattava useaksi viikoksi, jottei poistoreikään pääse uusia kiviä. Ja anturakudos kasvaa muutoinkin ennalleen; kestäväksi.
a.
Tarvitaan myös kova alusta, jotta kiviä menee anturaan. Hiekkaahan on kaikkialla, myös mökkitiellä ja pellolla, mutta tarvitaan asvaltti tai jää alle, jotta optimaaliset olosuhteet täyttyvät; ja hiekkaa voi mennä anturaan. Pehmeällä pururadalla tai pellolla tmv. hiekka ei muodosta alustasta johtuen yhtä optimaalista sisäänmenotilannetta.
Olimme myös huomanneet saman asian: anturasta löytyvät kivet ovat usein värittömiä; ns. ihon värisiä tai läpikuultavia.
Jan Räihä lupasi selvitellä asiaa lisää tulevissa eläinlääkäritilaisuuksissa, joissa hänellä on siihen mahdollisuus. Asia tuntui kiinnostavan häntäkin kovin. Hän jopa heitti minulle idean olla yhteydessä YESsiin ja kysyä, josko heiltä löytyisi innostunutta eläinlääkäriä, joka voisi asiaa tutkia vaikkapa lopputyönään. Aion olla YESsiin yhteydessä. Lupasimme palata puolin ja toisin asiaan lähitulevaisuudessa -lähivuosina.

7.1.2012

It is time for some 1g statistics - 1g statistiikkaa!

Kenzolassa tunnetusti tykätään laskea ja seurata yhtä jos sun toista asiaa, so let´s do some 1g-statistics!
Here comes the most favourite sites - Top 10- from my 1g -photosite.


1. Some showpics by Kenzongos
You have clicked in 3103 times.
(2010: 2639 clicks)















2. On the video! Clicked in 1973 times.
(2010: 1664 clicks)

3. Special pictures found from web!
Clicked in 1699 times.
(2010: 1306 clicks)

photo beside:
Laura Tomson


















4. Newest Clicked in 1679 times.
(2010: 1305 clicks)

5. Hupipuppies Clicked in 1592 times.
(2010: 1172)

6. Some of my favourite Whippets!
Clicked in 1529 times.
(2010: 1253)

Picture beside:
Burnt Sienna Midsummer Breeze by
Jessica Bolander
7. Go for a walk!
Clicked in 1368 times.
(2010: 1022)
8. Hupipics
Clicked in 1343 times.
(2010: 1029)
9. Hulapics
Clicked in 1282 times.
(2010: 990)















10. Hulapuppies
Clicked in 1226 times.

Keep on clicking!
It is nice to know that you like our pics!

edit:  I tried to correct the bonus (huge) enters in text. No luck. Just thank you Blogger being so SIMPLE! ;)