30.6.2012

Hypafix-tassuteippaus.

Olen saanut jälleen yhteydenottoja koskien whippeteillä ilmenevää kesäistä tassuvaivaa; kivi anturassa. Blogissani on useita juttuja aiheesta. Katso Tietolaariosiosta tai etsi hakusanoilla kivi tai kivi anturassa blogistani.
Tässä joitakin linkkejä aiempiin postauksiin: KLIK, KLIK, KLIK ja KLIK. Näiden lisäksi "kivi anturassa" antoi vielä kolme osumaa.

Tälle kevättä olen poistanut kiviä anturasta niin Hulalta, Luxilta kuin Viriltäkin. Koska jostain syystä Hulalla on suurin alttius imuroida niitä anturoihinsa, olen aloittanut keväällä ensimmäisen kivien poiston jälkeen sen kanssa säännöllisen teippauksen.
On vaikea sanoa, mikä olisi järkevin, mukavin ja helpoin "ratkaisu" ongelmaan, mutta Hypafix-teippaus vaikuttaisi sopivan minulle ja koirilleni. Jatkuva anturan ronkkiminen ei sekään ole "kivaa", vaikka koirani ovat toimenpiteeseen jo sangen tottuneita ja antavat kaivaa kiviä hyvinkin helposti.
Suurin ongelma kivien poistossa on lähinnä se, että saako anturasta kaikki kivet kerralla pois. Jollei, kiviongelma jatkuu ja jatkuu; koira ontuu yhä ja on vaikeata aina tietää ja analysoidakin johtuuko se kaivelun aiheuttamasta kivusta tai jäikö tassuun vielä tavaraa. Joskus jos kivi/kivet ovat kovin syvällä, tassu jää kipeäksi ja ontumaa ilmenee vielä jopa kahden viikon ajan, kunnes se laantuu. Joskus taas kivien poiston jälkeen ontuma häviää samantien.

Ja kun kivi anturaan asti pääsee, anturassa on hetken selkeä sisäänmenoaukko, joka on auki ja imuroi perään vielä pari lisäkiveä. Ne työntävät ensimmäistä kiveä syvemmälle ja poiston yhteydessä on oltava todella tarkkana, saako kaikki kivet pois. Joskus vain neulalla kokeilemalla voi tuntea neulan kärjen osuvan johonkin kovaan; silloinhan siellä anturassa vielä on tavaraa. Kivet -ikävä kyllä- ovat useasti olleet aivan värittömiä, jolloin ne on todella vaikea havaita anturan sisältä.

Olen nyt saanut kuulla, että joissain whippet-laumoissa joudutaan käymään kesäiseen aikaan useinkin ell:n vastaanotolla ja toimenpide on melko raskas; koira rauhoitetaan, ovatpa saaneet antibioottikuurejakin ja kivienpoistoaukko saattaa jäädä sangen suureksi. Omilla koirillani ei ole ilmennyt omatoimisen kivien poiston jälkeen mitään tulehdukseen viittaavaa!

Yhtäkaikki, jos vain on keino, jolla välttää ell-käynnit tai kotona tapahtuva kaivelu; kelpaa!
Pitkien ja monivaiheisien testauksien jälkeen havaitsin Hypafix-teipin kaikilta ominaisuuksiltaan parhaaksi.
Olen valmis antamaan kädestä pitäen teippausohjeita, tein kuitenkin tähän pitkähkön kuvasarjan ensihätään.

1 kpl Mesoft 5 x 5 cm haavataitos/tassu ja n. 15-kiloisella koiralla 7 kpl Hypafix-teippejä kestää 6-9 km mittaisen tepastelun. 20-kiloisella Virillä tarvitaan n. 2-3 extrateippiä vastaavalla matkalla.
Hypafix ei välttämättä kuulu jokaisen apteekin vakiovalikoimaan, mutta tilaavat sitä mielellään kun pyytää. Käyttämäni Hypafix on kokoa 10 cm x 10 m ja maksaa n. 12-15 euroa/rulla. Jos käytän sitä vain yhdellä koiralla, rulla riittää n. 3-4 viikoksi. Teippaan Hulan etutassut vain yli 3 km:n lenkeille. Mitä pidempi lenkki, sitä suurempi alttius saada kiviä anturaan. Näin olen havainnut. Kevyet, lyhyet iltajolkottelut mennään ilman.
2 kolmeruutuista palaa ja 5 kaksiruutuista vaikuttaisi olevan hyvä ja riittävä määrä/tassu.

Sitten aloitetaan. Haavataitos kolmeruutuisen Hypafix-teipin keskelle.

Teippi asetetaan tassun alle, haavataitos keskelle. Haavataitos saa tulla hieman yli, kuten kuvasta näkyy.

Seuraavaksi toinen kolmeruutuinen pala ylös, siten, että se liimaa haavataitoksen yläosastaan kiinni tassuun, melko korkealle.

Teippausta jatketaan pala palalta. Nyt liimataan etuosastaan hieman ulkoneva osa haavataitosta tiukasti kiinni tassuun. Näin vältetään kivien meneminen tassuteipin edestä sisään.

Edellinen teippi painetaan kynnellä kiinni koiran kynsien alle. Paketista tulee tiivis.

Lopuksi "korotus", jos teippaus jää liian alas, niin lenkkeillessä se saattaa alkaa valua ja koko teippaus putoaa, löystyy ja valahtaa pois. Tosin Hypafix ottaa kotimaista kilpailijaansa Mefix-teippiä paremmin kiinni, mutta olen silti tehnyt ylös vielä ylimääräisen korotuksen, jolla koko teippaus kiinnittyy takaosastaan mahdollisimman ylös ja teippi kiinnitetään vielä edestä ristiin olemassaolevaan teippaukseen.

Valmis tassuteippi koiran vasemmassa etujalassa.

Nyt on siirrytty oikeaan etujalkaan ja tässä vielä havainnollistava kuva, miltä ensimmäinen teippi, joka kiinnittää haavataitoksen, näyttää. Aloin käyttää haavataitoksia lähinnä siksi, että teipistä jäi usein anturan "ihoon" liimaa, tällä vältän sen.
Tassuteipit lähtevät todella helposti pois kotiintultua. Otan teippausta takaa ylhäältä kiinni ja vain "repäisen" sen, lähtee kokonaisena ja kivuttomasti.

Valmiit tassuteipit valmiina lenkille.

Ideaalitilanne. Pöydällä on kaikki tarvittava ja helposti käsiteltävä koira. Jos koiran opettaa alusta alkaen käsittelyyn, ja luottamus pelaa molemminpuolin kuten kuuluukin, koira liki nukkuu pöydällä. Tarvitaan toki myös tarkka lähinäkö, lisävaloa ja tavallinen neula, jolla kivien kaivelu sujuu. 

Olin kaivanut Viriltä ensin kaksi kiveä ja luulin anturan olevan tyhjä. Ontuma jatkui, vaikka Virillä on verraten korkea kipukynnys ja niin ylläolevasta rei´ästä löytyi vielä yksi kivi, melko syvältä. Ja anturan värinen!

 Viri ulkoili operaation jälkeen muutaman päivän teipissä. Tässä näkee kuinka tiivis teippauksen tulee olla.

Jos haluat tietää vielä lisää, älä epäröi ottaa yhteyttä!
Hypafix-teippailemisiin!


25.6.2012

Kenzola goes skateboarding!

No et kai sentään uskonut?
Jalkinemakuni on aina ollut hieman epätavallinen ja marssiessani tänään jälleen tuttuun ja turvalliseen Porttipuiston Tarjoustaloon sadevermeostoksille (takki + saappaat) silmiini osui em. ostosten lisäksi kaksi paria mageita skeittikenkiä. Ja koska ne olivat mojovassa tarjouksessa, niin muuttivat kanariankeltaisten sadetöpsyköiden kera kanssani Kenzolaan!
Veikkaanpa silti, että nyt kun minulla vihdoin on sadetakki ja gummijalkineet, niin Suomeen saapuu voimakas korkeapaineen selänne joka jumittaa Hakunilan seudulla ainakin kuusi viikkoa yhtäsoittoa! Pitääkö sitten seuraavaksi alkaa miettiä hellehatun hankintaa??

Steppailemisiin:

15 euroa

13,95 euroa

10 euroa

23.6.2012

Juhannusaamu koirapuistossa 22.6.2012

Mahdanko yrittää uutta päiväkohtaista postausennätystä - ja kuvauksenkin piti olla tauolla!?

Kenzola nyt vietti kuitenkin aamusella tovin jos toisenkin Länsimäen koirapuistossa tällaisissa juhannustunnelmissa kera Canonin:

Onko kauniimpaa näkyä? Siinä jää tien pientareen kukkaset kevyesti toiseksi,
kun whippetit nakertavat nurminataa reisineen.
Vasemmalla Huiman reisiosasto ja oikealla Virin reisistö.

Brindlen väriset nurmikonleikkurit. Vasemmalla sinibrindle Hula, oikealla brindle Huima.
Nakerr, nakerr, nakerr.

Pienenpieni Puupilli pitää nakerrustaukoa. 

Kolmenlaisia whippetin korvia. Isot lepakkomalliset, keskellä basicmalli
ja oikealla taipuu moneen -malli.
Taustalla oleva Huima ei ole ihan ehtinyt kuvaan. 

Hupi posettaa tikkana pirttipöydällä.

Ja Luxi hakee kylkiinsä luonnon brindleä.

Oliko sulla jotain? Kysyy Hupi suurine korvineen.

Ja nauraa päälle. Korvat lepattavat tuulessa fläp fläp fläp.

Virin euforia. Siinä jää Ruotsin Loreen toiseksi.

Smooth muscles. Vaikka mitä Lori sanoisi.

Tämä neito oli kotoisin Turkista. Ja arvaa ikä? No et kuitenkaan arvaa. 15 vuotta!!!!

Yllä olevan koiran ylpeä omistaja.

Kesäpannat. Vasemmalta Hupi, Luxi, Viri, Hula ja Huima.

22.6.2012

Tuntuuko, ettei kesä etene? Katso ennen ja jälkeen kuvat!

Suomi kuuluu alati Grönlannista puhaltavien tuulien vyöhykkeeseen. Joka ikisellä lenkillä tuulee -ja vastaisesti. Nurmikon kasvu vaatii Hakunilan alueella vähintään kolme ekstraviikkoa mitä se kasvaisi kontra Ahvenanmaalla.
Kuitenkin kun näitä kuvia katselee, on selvää edistystä ja kukkain vihannoinnin lisääntymistä havaittavissa.
Katso, hämmästy ja lohduttaudu - meillä on sittenkin kesä ja rännän sataminen loppui ainakin kaksi viikkoa sitten!

16.5.2012

22.6.2012

16.5.2012

22.6.2012

Huima - Thö Viidakkokoira. Ja hieman kivitarinaa.

Niin, taisin väittää vajaa viikko sitten pitäväni lomaa valokuvauksesta. Kuinkas sitten kävikään?
Juhannus sujuu soljuisasti netin äärellä - kuvia nettiin ja Bloggeriin syöttäen. Tarvitaan "vain" aurinkoa, niin kamera tarttuu kuin väkisin mukaan ja Bloggerpostaukset seuraavat toisiaan. Johan tässä on käyty läpi 1gee, Huiman posetukset, rakkolaastarit ja Footner-sukat, kukkaset ja tien pientareet, eikä loppua näy. 
On se hyvä, että on tämä Ikioma Blogger, jonne voi puheripulissaan toimittaja- ja tutkimushenkisenä avautua postaus postauksen jälkeen.
Vielä kun joku firma tarjoaisi avun hartiajumitukseen ja koeistuttaisi Kenzolassa hierovan istuimen, niin mikäs näitä olisi kirjoittaessa. Nyt on hartiajumppa aika-ajoin paikallaan ja käyttöön on otettava vähintäänkin vinttikoiramaiset venytykset.

Olemme poikain kanssa visiteeranneet useampana viimepäivänä Länsimäen koirapuistoa, lähinnä syynä on ollut Virin tassussa ilmenneet kivivaivat. Poistin eilen heti lenkin aluksi kaksi kiveä ja tänään kolmannen. Sama reikä, ja kaikki värittömiä kiviä. Lenkkimoodi on ollut siksi minimissä ja Hypafix-teippiä on haettu taas kymmenen metriä varastoon.

Uskomaton kaveri myös tämä Viri - pötköttää silmät kiinni, kun mamma kaivelee tassua. Tässä voisi itse Cesar Millan olla ihmeissään, koska it´s all in your mind - ja Kenzola on tästä hyvä esimerkki; luottamus pelaa!
Ja eläinlääkärit jäävät nuolemaan näppejään. Villi veikkaus anturan kiven poistolle on ~ 100 euroa ja rauhoituspiikki päälle, jolle toki oma ekstrahintansa. Poliklinikkamaksusta puhumattakaan!
Onpa netin mukaan kiviä kaiveltu antibioottikuurinkin kera ja kaipailtu Kenzolan kivienpoistokurssia! Alan kyllä olla aika haka asiassa ja odotankin vain kutsua seuraaville eläinlääkäripäiville luennoimaan. Kokemusta on kuuden whippetin verran; Jamolta poistettiin kiviä tasan yhden kerran eläinlääkärissä, sitten opettelin sen itse. Anturan kaivelussa ovat sittemmin olleet keittiön pöydällä Hula, Hupi, Viri, Luxi ja Huima. Tälle kesää Hulaa kaiveltu kahdesti, Luxia ja Viriä samoin kahdesti.
Kenzolassa on nyt Hypafix-teipitys menossa Hulalle jatkuvasti pitkillä lenkeillä (+ 3 km) ja Viriä on teipitetty pari päivää.

Kivikuvan myötä Huiman viidakkokuviin tähän malliin:
Virin tassusta tänä aamuna kaivettu väritön kivi numero kolme. Uskon tassun nyt olevan tyhjä. Näitä samanlaisia värittömiä kiviä oli samaisessa rei´ässä yhteensä kolme.

Huima Thö Viidakkokoira.

Huima maastoutuu.

Vieläkö sä kuvaat? Oota mä stikkaan nurminataa naamariin.

Ahh, so fresh. Italiassa ei kasvakaan näin makoisia salaatteja! Voisitko kasvattaa tätä jossain purkissa läpi vuoden? Mä voin lannoittaa?


Donnay - Don´t let me down!

Porttipuiston Tarjoustalo tarjosi apua lenkkijalkinehätään, kun 7.11.2010 ostettu setti alkoi sananmukaisesti vedellä viimeisiään -ja vettä sisään! Hiertymistä puhumattakaan.

Naisten osaston lenkkijalkinevalikoima oli melko säälittävä, mutta onneksi seuraava hyllymetri miesten puolella pelasti ostospäivän. Budgettiin oli tarkoitus mennä, mutta Porttipuisto on huomattavasti lähempänä, joten Donnay-popojen kera tepastellaan nyt ainakin alkuun.
Hyvä olisi ostaa pari kenkäparia kerralla, nimimerkillä Kokemusta on, Vantaa. Se, mikä tuntuu myymälässä ookoolta, voi olla sen seitsemän rakkoa muutaman viikon päästä. Toinen pari kenkiä tällaisessa tilanteessa on almost siunaus.

Kenzolassa on käyty melkolailla läpi koko apteekin tarjonta mitä tepasteluhelpotukseen tulee; Compeed -rakkolaastareissa on monia kokoja ja pituuksia/leveyksiä ja Footner -sukat, kynät ja voiteet ovat olleet viimeaikoina nekin kovassa käytössä.
Lenkkijalkineteknologiahan on mennyt eteenpäin aimoharppauksin ja eri innovaatiot tarjoavat -ainakin mainosten mukaan- helpotusta; mikä jalkine keventää kantaiskuja ja mikä sopii sadesäähän. Totuus on sitten jotain aivan muuta ja koska Kenzolassa ei ole ihan heti mahdollisuuksia ostaa yli sata euroa maksavia superhypertossuja, lenkkeillään Budgetin ja Tarjoustalon tarjousjalkineilla. Taittuu ne kilometrit niilläkin. Ja Compeedin ja Footnerin avulla! :D

Uudet Donnayt. 34,95 eur ja ihanan leveä lesti. Lenkkikokemus n. 5 km, joten tarvitaan vielä ainakin nolla perään, jotta nähdään rakkotilanne. Rakkoraportti tulossa myöhemmin.
Huomatkaa runsas Hypafix-boxikokoelma taustalla. 


Nämä ovat nyt död. Sama ostopäivä kuin yllä. Ihan mahdottoman lupsakat Budgetin tarjousjalkineet jotka ovat nyt Ämmässuolla. Kiitos leppoisista lenkeistä - joskus halvalla saa hyvää = on mahdollista.


Jukolan jälkeen.

Näinhän siinä sitten kävi.
Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.


Tuhkakuppi on hyvä asia, mutta sen kaataminen ei. :/ Osumatarkkuudessakin olisi parantamisen varaa.






Hula sunbathing 21.6.

Lovely Hula sunbathing 21.6. - three calm and sweet pictures of my precious boy!




Huima äimisteli pääosassa - lenkillä 21.6.2012

Pienenpieni Puimakone täyttää kuun lopussa - ensi keskiviikkona- 15 kuukautta. Nuorten luokka alkaa häämöttää, joskin hän on yhä official Kenzola pup.
Pitäisikö virstanpylvään kunniaksi mennä pojan kanssa Huimalaan vai pitäytyä tutuissa ja turvallisissa kotiympyröissä - nekin kun tarjoavat kosolti huimis.. eiku äimisteltävää. :D

Huima äimistelee. Luxi tarjoaa bäkuppia.



Tuolla meni neljä viikkoa sitten jänis poikineen.



Vai oliko se tuolla?



Jos sitkeästi odotan tässä, niin kyllä se/ne kohta loikkii näköpiiriin.








Ihan vielä viikko sitten kuvatekstin sai omalla metodilla kuvien alle. Nyt Blogger (nörttisetä) pakottaa laittamaan nämä lisää kuvateksti -toolilla (oletusarvolla keskelle). Mitäpä juuri kirjoitin pari topikkia sitten. Huoh. Jos tekstin lisää "vanhaan tuttuun tapaan" se heittyy kuvan oikealle, ei sen alle, vaikka syötettäessä sen kirjoittaa alle -ja sinne se myös näyttäisi menevän. Klikkaapa sitten näytä blogi - niin teksti on missä sattuu. Ai veri mats like this tietotekniikka joka muuttuu evridei.



Kenzola goes luonto.

Lenkillä kukkaisalla 21.6. - pientareiden tarjonta oli upeata!

Valkoinen syreeni täydessä kukinnassaan.


Apila kukertaa.


 Plantagenissä nämä ovat markettoja, tien pientareella päivänkakkaroita.


 Canon PowerShot SX20IS panee parastaan.


 Olisiko tämä herra tai rouva rastas?


Arvoisat matkustajat. Kiinnittäkää turvavyönne. Laskeudumme vantaalaiselle kukkaselle.


 Porttipuistossa on kukkatukku. Huonekalukaupan (Laulumaa) vieressä. 


 Ja tämä on kukkatukun puutarhurin taidonnäyte.


 Auki ja nupullaan oleva.


 Upeata, upeata.


 Villilupiini ja liekö sininen väri dominoiva?


Kenzolan pojat tekivät omaa kukka-analyysiään.