31.10.2011

C´mere Milwaukee BIS2-puppy!!!

At Lahti puppyshow 30.10.2011 Rosee, C´mere Milwaukee (Ch Twyborn Philadelphia x Ch C´mere Icy Crystal) did her very first and magnificent show debut.
She did not just take the breed, but also group and ended up BIS-2!!!!

We couldn´t be more proud at Team Kenzongos. Hupi, Rosee´s father, sends his heartfelt congratulations to all concerned.
Superly well done Rosee & Pia & Kirsi, we are proud!

Huima, Nerejde Helter Skelter at his first show 30.10.2011!

Huima visited Lahti puppyshow today with very nice result indeed.
Ja välittömästi takaisin suomeen, koska suomenkielessä on hauskemmat ja värikkäämmät adjektiivit, nominatiivit ja illatiivit.
a. 

Olin aika latteasti "treenannut Huimaa"...

Muutamia portituksia toki tehnyt (olin yläkerrassa ja koirat alakerrassa portin takana),
Huima oli häkissä ja häkin ovi kiinni joitakin kertoja, tein myös satunnaisia ja tarkoituksellisia visiteerauksia postilaatikolle/naapuriin/roskakatokseen ja Huima jäi oven/portin taakse, olimme Huiman kanssa kahdestaan Kartanolla, Sipoossa ja lenkillä, Huimaa pidettiin eristettynä kämppiksen huoneeseen tunnin verran ja sitä rataa.
No, ilmeisesti portitukset/eristykset ja ignooraukset tuottivat hedelmää, sillä tänään autoiltiin kahdestaan 200 km ja Huima krohasi mennen tullen Skoda Superbin takapaksissa ja jopa hakeutui näytelmäalueella itse Trendyyn pötkölleen.
Huimaa veivasivat niin allekirjoittanut kuin Elomaan Tuija ynnä Mannilan  Pia, joille molemmille suurensuuret kiitokset händläyksestä fotosessiooneissa. (puppyshowpics here: CLICK)
Itse vein Huiman kehään Eeva Reskon arvioitavaksi, ja näin hän kirjoitutti Pienenpienestä Puimasta:
"Erittäin hyväntyyppinen urospentu. Kaunis ilme, hyvä pää, alaleuka voisi olla voimakkaampi. Hyvä ylälinja. Erittäin hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen runko, erinomaiset liikkeet ikäisekseen."
Neljän joukosta Huima oli tänään toinen kunniapalkinnolla, joten hienostihan se ensidebyytti meni!
Ja käytös oli tosiaan kymppiplus.
a.

Niin. Jos pennun kanssa lässyttää ja halittelee, pusii ja herkistelee, niin oppiiko se koskaan olemaan "oma itse" ja luottamaan omiin vietteihin ja vaistoihinsa, jotka siihen on kirjoitettu ja asennettu? Lukeudun niihin koiranomistajiin, jotka ajattelevat omistajien tekevän karhunpalveluksen piiperoilleen alunalkaen säälivällä asenteellaan; "sehän on pieni pentu, minun pitää suojella, sääliä ja sylittää sitä". Kolme pahaa ässää sssä. Mieluummin tue itsenäisyyttä, rohkaise, opasta ja ohjaa; se mitä haluat pentusi/koirasi tulevaisuudelta, tee se pennullesi "normaaliksi" olotilaksi jo heti kättelyssä. Portti, eristys ja yksinäisyys auton takapaksissa eivät ole rangaistuksia, vaan normielämää, arkea.
a.
Huimalle siis +1000 pistettä ja Facebook-creditit päälle tämänpäiväisestä, en voisi olla ylpeämpi. Toki tunnustan, että odotin jotain tooodella huimamaista hömpöttelyä ja ihmettelyä käytöksen tiimoilta -onhan kyseessä kuitenkin seitsenkuinen pentu- mutta niin vain joudun jälleen kerran toteamaan, että LUOTA koiraasi, anna hihnaa ja luottoa, se palkitsee sen takaisin!
Huima made my day very huima indeed! PROUD!!

30.10.2011

Lenkillä 28.10.2011

Kumpi tulee ensin täyteen, 1000 km/13.5. laskien, vai 1000 blogipostausta (alkaen vsta 2007)? Kilsoista uupuu ~ 40 ja postauksista 30. Tässähän tulee stressi. Jonossa on juttua jos toista, kuviakin törröllään - kun vain saisi niitä tänne suollettua.
Lähdetäänpä nyt alkajaisiksi perjantaiselle lenkille, jonka pituus oli 4,7 km. Lenkkeily kun on hyvä stressikaristin. ;)

Huhuu, olen täällä! Haloja, tsäktsäk ja *jumppaääniä* ottakaa kiinni, jos saatte!
Hupi ja Luxi miettivät positioneeja; kyetäkö kiipeämään vaiko ei. Hmm. Olisikohan amerikkalaiset kehittäneet koirille kiipeilykengät? "Tuo oravahan pitää meitä pilkkanaan"! Putoa, kapinen kurre, ei me sua syödä..... 
Rouva tomutti mattoja piiska paukkuen. Ja Huimahan tuijotti. Ja tuijotti. Ja tuijotti.
 Lokakuun värejä.
Verrokkikuva. Kaksi kuukautta sitten näytti tältä: CLICK.
Verrokkikuva. Pyörässä oli todistetusti (ainakin) ohjaustanko tallessa 28.1., siis 9 kk sitten. CLICK.
Luonnon oma verho.
 Joulukorttikauppa (!) on alkanut!
Parillakympillä lähtisi mekkoa ja paitaa. Huom, tarjous!
 Markkinointioivallus.
 Riviin järjesty.
Syksyinen terde.

Lenkillä 25.10.2011

Juu, ei se lenkkikuvaus jäänyt noihin sumukuviin... Tässä loput sarjassamme "lenkillä bongattua". Ai lenkkistatistiikka? No, pian paukkuu 1000 km - myLOGGER mittaushan alkoi Kenzolassa 13.5.  Syyskuussa marssittiin 169,7 km, lokakuu jäänee 160 kilometrin tuntumaan.


Olemme juuri astumassa piha-alueeltamme pois -vaan tässä on heti oravien jumppakeskus. Pojat kuikuilevatkin paikalla kuvan tapaan valppaina alati paikalla aerobiccaavia kurreja.
Huomatkaa Huiman tähystyspaikka.
Hula kaikuluotaa oravien ääniä.
Hupi luottaa vainuun.
Värikylläistä.


Joskin myös haaleanvaaleaa.
Huima pönöttää. Paikalla on lastentarha ja Huimahan tunnetusti tuijottaa kaikkea mikä vaan liikkuu ja pitää veikeää ääntä, kuten nyt vaikka riemusta kiljahdellen keinuvat lapset.
Bussin odotusta - kuin suihkuverhon takana.
Syksyistä Hakunilaa.
Kohtaaminen ostoskeskuksessa.
Tarkkana kuin porkkana(n punaisessa takissaan).

27.10.2011

Sumuinen aamu Hakunilassa 25.10.2011

Tällaisia tunnelmakuvia tallentui aikaisella aamulenkillä Canonin kortille:
a.







Lassila & Tikanoja kävi täällä. Osa 2.

Älä valita, vaan toimi itse. Niinhän tuossa aiemmassa Lassila & Tikanoja kävi täällä -postauksessa ihan itse sanoin.
a.
Vantaan kaupunki -tai jokin sen alihankkijoista- toi muoviset tapit varoittamaan kuopista. Juu, minä se sinne soitin. Tapit nakattiin ainakin kolmesti läheiseen metsään, josta minä kannoin ne päiväni ja lenkkini ratoksi takaisin paikoilleen.
Sen koommin ei kuopille muuta tapahtunut.
a.
Ennen tietokoneen laittoa nukkumaan laitoin sitten aktiivisuuksissani vielä L&T:lle meiliä ja työnjohtaja kiitti kirjeestä ja lupasi panna kuopat sileiksi. Tadaa! Katso kuva.
Hohoi, tapit jäivät! Ja juu, olivat taas taas taas pitkin metsiä.
a.
Kilautus sitten päiväni ja lenkkini ratoksi Vantaan kaupungille ja siellä hämmästeltiin asiaa ihan koko rahan edestä. Tähän tapaan:
- Millaisia ne tapit ovat? Ovatko ne sellaisia kartioita vai minkälaisia? Kuinka monta niitä on? Ovatko ne Lassila & Tikanojan? Onko se mäki millainen tie?
*huokaus*
Kannattaisiko tarmonsa laittaa kenties pidempiin lenkkeihin tai ehkäpä orkideoiden kasvatukseen?
a.
Yksi Vantaan kaupungin alihankkijoista, Siven, piipahti tänään Hevoshaantiellä, ihan tappien tuntumassa, keräämässä roskia. Hohoi, tapit jäivät! Juu, heiluin keskellä tietä yrittäen saada pois paikalta ajavan auton huomion. Katseli varmaan peruutuspeilistään, että mitä tuo hullu naikkonen huitoo keskellä tietä...
Soitin sitten Sivenillekin.
- Millaisia ne tapit ovat? Montako niitä on? Onko se mäki missä kohtaa sitä Hevoshaantietä....

26.10.2011

Happy birthday, Hupi!

Twyborn Philadelphia, Hupi, celebrates his 7th birthday today!


Have a lovely & playful day my sweet Hupi!


wishes Anita, Hula, Viri, Luxi and Huima

24.10.2011

Koirassani asuu 19.300 geeniä!

Takana on erittäin mielenkiintoinen, antoisa ja raskaskin viikonloppu. Olen ollut Helsingin seudun kennelpiirin Kasvattajakurssi 1:llä. Vielä pitäisi käydä kakkoskurssi, joka onkin edessä huhtikuussa.
Jos nyt satut ihmettelemään, että olenko alkamassa kasvattajaksi, niin en. Tämä on vain yli 25-vuotisen koiraharrastukseni jatkumoa, ja katson nyt, mihin rahkeet ja kyvyt riittävät.
a.
Kurssilla oli kaikenkaikkiaan 154 osallistujaa (!) ja mielenkiintoiset luennot, joista Kirsi Sainion osuus oli minua innostavin.
Eläinlääkäri Nina Mennan luento oli myös ajatuksia herättävä, siitä ehkä oma tiivistelmänsä tuonnempana.
a.
Mutta ne geenit! Tiesitkö, että koiralla on 19.300 geeniä! Ja 2,5 miljardia emäsparia!
Suurin koirien haplotyyppien monimuotoisuus on löydetty Aasiasta. Kun taas tutkittiin eurooppalaisia koiria havaittiin monimuotoisuuden vähenevän.
Lähinnä sutta olevia rotuja olivat mm. basenji, afgaani, samojedi, saluki, dingo ja akita. Yhdessä Sainion esitelmäkalvossa oli vinttikoirat mainittu roturyhmänä ja kyllä, koko roturyhmän takaa -ja voidaan siis tulkita kaikista vinttikoirista- löytyi ripaus sutta! Tutkimusryhmä oli siis tutkinut ihan "kotikoirien"  DNA:ta.
Rotujen syntyyn on myös tarvittu takaisinristeytyksiä. Kesy narttu on voinut paritella uudelleen villin suden kanssa.
a.
Vielä tuosta geenimäärästä (kohta löytyy muistiinpanoistani uudelleen); koiralla siis 19.300 geeniä kun ihmisellä on 20.000.
Geenien eri versiot = alleelit, määräävät periytyvistä ominaisuuksista. Sainio toivotti kaikille uusille kasvattajille "onnea kasvatustyöhön" kertoessaan koiralla olevan 274 877 906 944 mahdollista yhdistelmää sukusoluissa!!
Homotsygotiasta Sainio kertoi:
Homotsygotia merkitsee sitä, että kanta muuttuu geneettisesti yhdenmukaiseksi ja resessiivit alleelit häviävät. Sukukadon ja kasvavan sukusiitosasteen myötä kanta muuttuu geenialleelien suhteen homotsygoottisemmaksi.
Voi olla, että myös resessiiviset sairausalleelit saadaan näin häviämään, mutta tilalle voi rikastua uusia tai homotsygotian muut haitat tulevat tehokkaasti kannassa näkyviin.
Homotsygotia voi aiheuttaa mm. pentuekoon pienenemistä, autoimmuunisairauksien kasvua sekä siitoskyvyn- ja halun vähenemistä.
Sainio myös totesi, että puhtaita linjoja ei ole olemassa. Mutaatioita syntyy kokoajan.
a.
Tiesitkö, että koiralta puuttuvat solisluut? Koiran koko etuosa on pelkkien lihasten varassa.
Luuston rakenne vaikuttaa eniten liikkeisiin, mutta lihaskunnolla on suuri merkitys.
Rotumääritelmistä Sainio sanoi; ne on helppo oppia ulkoa mutta ymmärtämiseen menee vuosia.
Sainio käytti rotumääritelmäesimerkissään whippetiä ja totesi; "rodun pysyneen "luojankiitos" suunnilleen samanlaisena". Aihe tosin käsiteltiin hyvin nopeasti, joten tarkempi vertailukohta jäi saamatta. Jutellessani luennon jälkeen hetken hänen kanssaan hän totesi nähneen paljon todella suuria whippetejä, mutta nyt näyttäisi siltä, että asiaan on alettu kiinnittää huomiota ja se myös näkyy. Hän on itse terrierituomari, mutta on kiinnostunut whippeteistä ja seuraa rotuamme.
Loppukoe käsitti 40 kysymystä, 5 vastausta meni metsään. 28 oikeaa vastausta oli läpäisyraja, joten kotiinviemisinä oli hyväksytty kurssitodistus.

Jätän jatkossakin geenitieteilyn sen osaaville ja keskityn hämmästelemään koiriemme geenistön monimuotoisuutta johon mutaatiot tuovat lisäjännittävyyttä.
Koira on totisesti "rikas" ja elämäämme niin monin tavoin rikastuttava!

18.10.2011

Lenkillä 17.10.2011 incl. Viisas orava.

Canonista lähtivät taas eilen aamulla pölyt, kun ulkoilutin sitä tuulisella säällä yhdessä poikaviisikon kanssa.

Piha-alueemme on sangen täplittynyt puiden lehdistä.
Jokohan kohta sataa lunta? Lukijoille tiedoksi; lunta alkaa tupruttaa 2.12.; kämppikseni lähtee tuolloin Thaimaaseen. Lunta sataakin sitten ainakin kolme viikkoa putkeen ja sade taukoaa joulukuun viimeisellä viikolla kun kone Bangkokista laskeutuu.
Tämä ennuste on toiminut nyt kaksi vuotta peräkkäin, kyllä se pätee nytkin.
Heti pihalta päästyä alkoi armoton tuijotus.
Ystävämme orava oli läheisessä puussa tehnyt juuri kolme volttia kerien.
Oli kuitenkin sen verran viisas, että älysi volttien teon jälkeen jähmettyä paikalleen.
Kenzola kiittää ja toivottaa Sinulle pähkinärikasta syksyn jatkoa.
Brindlet johtavat ryhmää yksissätuumin.
Ai miksi Hupilla on takki?
Hupilla on kyljessä reikä ja takki suojaa kylkiteippausta. Lisäksi takin alla on maastomantteli (!); kämppikseni sangen oiva idea, jolla myös tuetaan teipin pysymistä haavan päällä. En sitten kuitenkaan ihan viitsi ulkoiluttaa Hupia pelkässä maastomanttelissa...
Huima watching.
part 5.

Jäniksen ajamiseen jalostetut whippetit innostuvat tarvittaessa myös sorsista. Ja oravista. Ja variksista. Ja kastemadoista. Ja siilistä. Ja sammakoista. Listaa voinee jatkaa loputtomiin.
a.
Asuinalueellamme ilmennyt uusin villitys on nakella lihapiirakan ja kanan roiskeita pitkin rotvalleja. Odottelenkin tässä Hulan oksennusta. Eiköhän se yöllä pyri ylös ja takuuvarmasti sänkyyni.
Luxi patsastelee lokakuun auringossa.
Amppeli jaksaa vielä vihannoida. Kuvauspäivä 17.10.
Pihakoristeita.
Ainoa paikka, missä Kenzolassa on enää tilaa on terassimme kattoparrut, tämän äitini on tiedostanut vähän liiankin kirjaimellisesti.

Onko hiiren scrolli rasvattu? Huima selfstakkedoi lenkillä 17.10.2011

Kuulutko siihen kuvaajaryhmään, jonka on vaikeata valita ja päättää, minkä kuvan valitsee kotisivulle/kuvakansioon/Facebookiin/blogiin?
Tervetuloa joukkoon.
Onneksi on Oma Blogi. Täällä saa mellestää mielinmäärin ja laittaa kuvaa kuvan perään, edellyttäen, että katselijan sormi jaksaa niitä scrollailla. Jokaisessa kuvassa kun kuitenkin jalka on vähän eri tavalla ja kuono eri suuntaan ja taustakin on inan eri.
Huimalla on tapana tuijotella lenkillä milloin ohikulkijaa, milloin puuta ja milloin talitiaista. Kamera siis matkaan ja tällä lailla Pienenpieni Puima selfstakkedoi (onkohan tämä kelpo uudissana? vrt. barwaxan-ravi). Sitten vain scrollaamaan!

Huima watching.
part 1.
Huima watching.
part 2.
Huima watching.
part 3.
Huima watching.
part 4.


Ai tässäkö nää nyt sitten oli?
No on niitä jokunen lisää täällä:
click ja täällä click.