28.5.2011

Kenzola kiittää!

Muutamissa Kenzolan suosikkiblogeissa on kiertänyt oheinen tunnustus. En ole ihan varma, mistä ja miksi se on saanut alkunsa, mutta on ollut mukavaa seurata tunnustuksen kulkua ja perusteluita ja törmätä siihen seuraamissani blogeissa.
Nyt se osui tänne!
a.

Anna Silmärille kiitos seuraavasta:
"Ja koska tunnustus on mitä ilmeisimminkin kohteliasta antaa eteenpäin, minun valintani on Team Kenzongos ja Anita Sandqvist. Miten paljon Anita jaksaakaan nähdä vaivaa ja kaivella tietoa blogi-jutun vuoksi. Kerrassaan ihaltavaa asioihin perehtymistä, oivaltavaa ja monesti myös hyvin osuvaa kielenkäyttöä."a
a..
Team Kenzongos lähettää tämän tunnustuksen eteenpäin Marjaana Siltaselle ja hänen ylläpitämälleen Sökövintin Sissi -blogille missä Marjaana jaksaa laaja-alaisesti sekä koskettavasti kirjoittaa ja kertoa ikävistäkin asioista ja sattumuksista. Hänen avoimuutensa on ihailtavaa!
Marjaana on myös tehnyt upeaa työtä rotumme hyväksi järjestäen mm. terveystarkastuksia ja DLA-testauksia ja hänen huolenpitonsa rodustamme kokonaisuudessaan on silmiinpistävää. Siinä missä monet harrastajat luovat raja-aitoja ja tuijottavat lähintä koivua metsän sijaan, Marjaana pyrkii esimerkillään purkamaan raja-aitoja. Hänen tapansa kirjoittaa ja kertoa asioista on ehdottomasti tämän tunnustuksen arvoinen! 

Lenkillä 27.5.2011 - kameran vihoviimeiset!


Tältä näytti Kenzolan pihalla 27.5.2011.


Kukkaloistoa lenkkimme varrella...




Hakunilan matonpesupaikka.

Voikukat ovat voimissaan!

Lenkillä 27.5.2011 - together ja hauskat?

Mitäpä muuta siellä lenkillä osui kameran kortille? Tiedättehän, päättömiä koiria ja tarkennuksia koiran pään edessä olevaan ruohonkorteen. Siis normikamaa. ~ 140 kuvaa, joista yli puolet meni mäkeen. Ai nämä se säästi, nauraa Ruotsalon Antti ja ihmettelee tykönään millaisia ne deletoidut kuvat olivat, kun näissäkin on kaikissa valkotasapaino, kontrastit ja kaikki mahdollinen pielessä.
Ei kuitenkaan hullumpi tuo automatiikka mielestäni tällaiselle lenkkikuvaajalle, joka haluaa lähinnä tallentaa tunnelmia. Hyvä, että Canon on ajatellut "meitäkin". :) Liikekuvaus on varmaan ainoa (??) missä SX20 IS on aika "jälkeenjäänyt" mitä whippetien spiidauskuvaamiseen tulee.
En silti voi olla muistelematta erästä ammattikuvaajaa, joka tuli kuvaajakseni Yhtyneiden juttukeikalle kuvaamaan ratakisoja Kaupissa. Oli moottoriperät ja viimeisen päälle vehkeet, asemapaikka oli tarkkaan mietitty ja kuinkas kävikään. Jutun kuvat jouduttiin ostamaan kuvatoimistosta.


Hulan ja Hupin synergiaa.


Ja sitten menevät Hula ja Viri yhes koos.


Hula huomaa tilaisuutensa koittaneen. Hupi nuuhkii hiekkaa pahaa-aavistamatta ja Hula on totisesti valmiudessa!


Hupi viipottaa pienine korvineen.


Tästä se on väännetty peistä muunmuassa foorumeilla.
Kuitenkin jos koiralla on yhtään laumaviettiä -toki monet muutkin koiran ominaisuudet asiassa auttavat- onnistuu whippetin irtipito parhaimmillaan lupsakasti. Asiaa auttaa n. miljoona eri asiaa -ja samat asiat voivat sotia toki vastaankin- mutta irti heti pienestä pennusta (siis 8-viikkoisesta), yksikään kohtaaminen ei saa olla "ihmeellinen", eikä siitä saa tehdä numeroa.
Koiraa ei nosteta syliin, ei säälitellä, eikä varota. Pieni pentu pannaan kohtaamaan maailma sellaisena kuin se on; sellainenhan se on sille aikuisenakin. Ohikulkijat ovat ohikulkijoita, ei sen enempää eikä ihmeellisempää. Ai helpommin sanottu kuin tehty, sitä se onkin. Tarvitaan paljon lahjontaa, palkkausta ja itsensä alttiiksi panemista. Eikä se siltikään aina onnistu. Hyvä lähtökohta harjoittelulle on kuitenkin se, että "pannaan onnistumaan", eikä lannistuta. Silmistä selässä ja takaraivossa on suuri apu ja ennakoinnista myös. Koirat ovat kuitenkin aina helppoja, me ihmiset monimutkaisia. Koira ajattelee simppelisti, me ihmiset monimutkaisesti; monesti ongelmien ennakoinnin sijaan niitä luoden. Vältä paniikkia; koirasikaan ei silloin panikoidu.


Kuoppa-analyysiä.


Canonissa on kätevä keinukytkin tarkennukseen. Se on kuitenkin hyvin usein väärässä moodissa, kuten kuvasta näkyy. Koiran moodissahan ei ole mitään vikaa!


Pojat pellolla - ja ihmisiä horisontissa. Pelto on kiinnostavampi.


Aina on aikaa ilahduttaa koirista pitäviä.

Ja sitten ollaan jo kotona. Olipa taas tapahtumarikas lenkki!

Lenkillä 27.5.2011 - Viripics!

Ja sitten on Virin vuoro:
a.

Heinikossa suhisee.


Viri terhakkana.


Nuuhkutusta Hakunilan koirapuistossa.


Ja reidet pinkeinä voikukkapellossa.


Viri usein peesaa Hulaa...


antaa bäkuppia. :)

Tässä tosin reidet piukeina katsoo poikansa perään.

Lenkillä 27.5.2011 - Luxipics!

Luxin kuvapostaus tässä:
a.

NuuhKISS.


Täältä tullaan, onko Canon valmis? No ei.


Voisimmeko jo jatkaa matkaa?


Luxi voikukkapellossa.


Ja taas mentiin!

Ohikulkijat saavat mennä Kenzolan pojilta rauhassa. :)

Lenkillä 27.5.2011 - Hulapics!

Hula osui Canonin eteen näin:
a.

Hipsunhipsun menee hän!


Ja nämä ilmeet ovat vaan niin puhuttelevia. Karvaita sanoi kettu pihlajanmarjoista, eiku Hula ruohonkorsista.


Nirskis narskis.

Ja sinibrindleä voikukkien seassa.

Lenkillä 27.5.2011 - Hupipics!

Pidemmittä puheitta suoraan kuviin. Hupi patsasteli tapansa mukaan Canonin edessä huolella ja pitkään:
a.

Koirapuistossa



Voikukkapellolla. Missä on makoisin ruohonkorsi?



Tätä täytyy hieman miettiä...



olisiko se täällä... nuuhh...



vai kenties täällä oikein syvällä?



Asiaa täytyy huolella analysoida.



Ja jollei heti osu oikea korsi kirsuun niin pitää vaihtaa paikkaa!



Ruohostelun lomassa patsastellaan näin.



Ja sitten taas mennään reidet piukeina.



Jottei korsi katoa, on syytä laittaa välillä laukaksi!


Ja ravaten ehtii ehkä paremmin nuuhkia kuitenkin? :)

25.5.2011

Linkkivinkki - link tip!

In this magnificent video you can watch Whippets running at track - slowly.
It is really breathtaking and beautiful clip.
a.
Surffaillessa löytyi tällainen videoklippi - whippetejä radalla - hidastettuna.
Eri laukan vaiheet näkyvät selvästi ja todella henkeäsalpaavan kauniisti.
a.
Nauttikaa - enjoy! CLICK

Muutama peltokuva!

Nyt tuntuu kyllä kokoajan olevan koneella kaikenlaista sälää ja kuvaa "purkamatta" ja pistämättä pakettiin. Asiaa ei auta yhtään se, että menin ja ostin uuden tietokonenäytön ja sitten tämä "vanha" kone ei "ymmärtänyt" näyttöä. Saamme siis jatkumoa viimeaikaisiin Kenzola-ostoksiin, muistattehan: Nokian känny, jota piti kuljettaa laukussa käärittynä staattiseen pölyliinaan, koska sen näyttö naarmuuntui jopa häiritsevässä määrin yhden laukkupiipahduksen jäljiltä ja takakansi ei pysynyt kiinni, digiboksi, joka pätki ja meni huoltoon kahden päivän käytön jälkeen ja nyt näyttö, jonka hienouksia, resoluutioita sunmuita ei vanha Fujitsu jaksanut pyörittää... Kalliiksi tulee tämä ostelu ja aikaa ja voimavaroja menee kaupoissa juoksemisiin, reklamointeihin ja soitteluihin. Ollaan siis varovaisia ja tarkkoja kauppaliikkeissä, että ei käy kuten Kenzolassa; uuteen näyttöön on ostettava kokonaan uusi tietokone!
a.
Ihan auvoista ei ole myLOGGERinkaan kanssa meno, kiva laite on ja varmasti innostanut lenkkeilemään lisää ja pidemmälti, mutta yksiyhteen ei mene Nokian GPS:n kanssa mitat ja määreet, ja selitystäkään ei oikein tunnu löytyvän, joten koska asia tietenkin vaivaa, "asiaa yhä selvitellään".
a. 
Muistattehan -ei se mitään, minä muistutan kyllä- Virin taannoista ojan yli -liitoa? Asia jäi vaivaamaan siinä määrin, että ojahan piti myöhemmällä lenkillä käydä mittaamassa! Ollapa vähemmän tiedonhaluinen ja toimittajahenkinen!
a.

Ja sitten niihin kuviin. Tämä mukavankokoinen pelto löytyy vanhan Lahdentien vierestä. Kokonaismittaa lenkille peltopyörimisineen tuli 6,7 km. Hula on oitis ruohostamassa irti päästyään!


Hupin, Hulan ja Virin takamukset!


Hupi lipoo huuliaan. Liekö nielaissut juuri peltomyyrän?


Koska peltoalue on Luxin mielestä niiiiin nähty, se lähtee mieluusti omille tutkimusmatkoilleen ja on tässä ottanut Hupin mukaansa. Loikkaata siis viereiselle pellolle, joka odottaa (?) kylvöä.


Ja kun kutsu käy, Hupi kilttinä poikana tulee takaisin, mutta Luxi ei tapansa mukaan lotkauta korviaan.


Aina eivät whippetitkään näe kaikkea. Luxi nuuskuttelee ruohonkorsia, kun fasaanipaisti tepastaa horisontissa. Sai ihan rauhassa tepastaa pöpelikköön.


Viri ja Hula kesäisessä mielipuuhassaan.


Viri tutkailee pellolta löytynyttä "koroketta".



Ja sitten hepuli; viuh ja vauh, Hupi ja Hula saivat peltohepulin. Ja Canon (tai/ja kuvaaja) yritti pysyä vauhdissa!