31.7.2011

Tietolaari: Whippetin häntä poikki!

Olen onnistunut hoitamaan kaksi katkennutta whippetin häntää vuosien varrella teippaamalla. Ensimmäisen onnettomuuden sattuessa ell suositti välittömästi amputaatiota. Kysyin toisen ell:n mielipiteen. Hänen mukaansa kannatti kokeilla hännän tukemista/teippaamista. Oli puhe kaikenmaailman jäätelötikuista ja kipsivanuista sun muista, mutta koirieni lääkekaapin vakiosisällöllä olen onnistunut kahdesti teippaamaan hännän jos ei nyt entiselleen niin ainakin liki. Kuitenkin 99%:sti suoraksi.
a.
Korostan, että tämän jutun kuvat ja teippausohjeet ovat toimineet OMILLA koirillani ja murtumat eivät tietenkään ole yksiyhteen; se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella.
Toisen whippetini häntä jäi oven väliin ja toisen hännän murtumatapaturmaa en tiedä. Kummatkin hännät kuvattiin ja ne olivat selkeästi "katkenneet" nikaman kohdalta (Hupin tapauksessa 5. viimeisen nikaman murtuma); ei kuitenkaan niin, että olisivat menneet millekään 90 asteen mutkalle tai siten, että katkennut häntäosa roikkuisi "kuoliossa" hännän päässä.
a.
Vuosien varrella minuun on ollut kolme whippetharrastajaa yhteydessä teippauksen tiimoilta. Olen auttanut meilitse ja puhelimitse minuun yhteyttä ottaneita ja nyt kuvasin "vaatimattoman" kuvasarjan sellaisesta teippauksesta, jonka tein molemmissa tapauksissa, auttaakseni Tietolaariosiossani vastaisuudessa asiain kanssa painivia.
Vaatimaton on sitaateissa siksi, että allekirjoittanutta ainakin ärsyttää kakkuohjeet, joissa ensimmäisessä kuvassa on kasa jauhoja, toisessa kuvassa aprikoosipurkki ja kolmannessa kuvassa mieletön kohokas pursotuksineen ja hehkeine koristuksineen; ehei, Kenzolassa otettiin 17 kuvaa hännän teippauksesta ja julkaisen ne KAIKKI.
a.
Jos siis whippetisi häntä katkeaa, älä nyt ainakaan ihan heti anna amputoida sitä ja jos ja kun ryhdyt teippaukseen, niin näillä ohjeilla Sinulla on hyvä mahdollisuus saada häntä lähes entiselleen.
Häntään usein jää jonkunlainen "mollukka" pitkäksi aikaa (häntä paranee todella hitaasti; ei hätää, mollukka laskee kuukausien kuluessa kyllä) ja muistutan tässä yhteydessä myös, että teipatessa pidä "tuntuma" paketin tiukkuudesta näpeissäsi; EI liian kireä paketti (verenkierto estyy) EIKÄ liian löysä; teippaus ei pysy.
Ja sitten ohjeisiin; 1,2,3 jne:
a.
Kuva 1
Tarvitset Mesoft-haavataitoksia.
Koko 5x5 cm on hyvä.
Kuva 2
Hypafix-teippi, ottaa karvaan kiinni, on hengittävää kangasteippiä.
Myydään 10 cm x 10 m pakkauksessa.
Kuva 3
Leukofix, ns. kirurginteippi.
Kuva 4
Ota 2 kpl Mesoft-haavataitoksia ja avaa ne näin. Osittain toistensa päälle.
Kuva 5
Leikkaa Hypafix-teipistä paloja. Tässä kuvassa 2 ylimääräistä. Häntäteippiin riittää kolme. Yksi ylös, yksi keskelle, yksi alas.
Käytä ruudukkoa leikkausapuna; neljän ruudun paloja pari, yksi kolmeruutuinen.
Kuva 6
Aseta haavataitokset murtumakohdalle.
Kuva 7
Leikkaa valmiiksi Leukofix-teipistä pari palaa työskentelypöydälle.
Näillä kiinnität haavataitokset murtumakohdan ympärille.
Kuva 8
Aloita teippaus.
Kuvassa haavataitokset on kiinnitetty kahdella palalla Leukofix-teippiä hännän ympärille.
Kuva 9
Aloita Hypafix-teippaus. Ensin ylhäältä.
Kuva 10
Jatka Hypafixillä. Tässä ensimmäinen yläosaan laitettu teippi on kiinnitetty hännän ympärille kiinni.
Kuva 11
Seuraava Hypafix-teippi keskelle, ja kolmas alas, jälleen siten, että se ottaa häntäkarvoihin kiinni.
Kuva 12
Valmis häntäteippi.
Kuva 13
Valmis häntäteippi kuvattuna sivulta. Tämän jytympää teippausta et tarvitse. Tällaisella teippauksella olen hoitanut kaksi murtumaa.
Kuva 14
Kuuden viikon jälkeen poistat teipin aloittamalla sen leikkaamisen ohutteräisillä saksilla (kuvassa pöydällä) teipin alaosasta.
Kuva 15
Teipin poisto/leikkaaminen etenee.
Kuva 16
Teippi on jo lähes kokonaan leikattu auki.
Kuva 17
Teippi on täysin auki ja irtoaa nyt tervehtyneestä hännästä.

Kiitos Hupille kuvausavusta! :)

Lenkillä 25.7.2011

Kameran kortilta löytyi näin viikonlopun ratoksi pitkästä aikaa lenkkikuvaraportti:
a.
Blogger on taas lystikkäällä tuulella. "Menetin" mahdollisuuden kommentoida ylläolevaa kuvaa painamalla ilmeisesti enteriä väärässä kohdassa.
No, ei se mitään. Tungetaan kukkien viereen ensimmäisen kuvan kommentointi: kello on 11.56 ja myLOGGER unohtui kotiin. Koirat kiinni mattotelineeseen ja hakemaan vekotinta.
Kukkakuvan kellotus 12.13. Kohti Itä-Hakkilaa mennään.



Pihasommitelma.
Kello on 12.15.
Hieno oivallus. Kilvetöntä autoa sopii "juhlistaa" näin.
Kello on 12.16.
Pihakukkaidylliä.
Canonin kello sanoo 12.26.
Pelargonit tervehtivät postinjakajaa.
Kello on 12.27.
Hunajaisen kauniita kukkia pihamaalla.
Kello on 12.30.
Lukuhetki.
Kello on 12.32.
Pakollinen koirakuva; hekin olivat mukana!
Kello on 13.06.
Kotia kohti. Hernepöytä lähimarketin pihassa.
Kello on 13.25.
5,3 km mentiin, heinäkuun saldo on nyt 30.7. 176,6 km.
Helteiset ja kosteusprosentiltaan ylettömät kelit ovat rajoittaneet heinäkuun marsseja. Kameraa ei ole jaksanut juurikaan pitää matkassa ja paitaa on vaihdettu parhaimmillaan kolmesti päivässä.
Koirat ovat jaksaneet hyvin lenkeillä, joiden keskisaldo heinäkuulle ~ 6 km/pvä.
a.

Keksin vasta painaa Bloggerin kuva-asetusta "iso". Liekö hyvä vai huono asia? Kaikenlaisia ihme asetuksia on tarjolla joka käänteessä, ja uuteen tietokoneeseen tutustuminen on sekin vielä menossa ja vaiheessa.
Kummallista, että vanhalla Fujitsulla pärjäsin yhdellä selaimella, nyt niitä on aktiivikäytössä (aina tilanteesta riippuen) KOLME! IE, Chrome ja Mozilla Firefox. Hohhoijakkata, Nipa Nörttinen sanoisi varmaan notta "So" ja "Tietotekniikka On".
Jään odottamaan käyttäjäystävällistä ja mutkatonta konetta ja siihen asti suhaan menemään kautta tuhannen valikon.
Kiitos pojat mukavasta lenkistä, jälleen kerran. Lenkeillä hermo lepää! :D

30.7.2011

Oikeaan aikaan oikeassa paikassa?

Tässä taannoin -15.7.2011- odottelimme etupihalla sateen loppumista. Koirat olivat kovin terhakoita ovensuussa ja kipaisin hakemaan Canonin. Naapurit pitivät sopivassa määrin ääniä ja kerrankin ei tarvinnut kuin räpsiä.
Antti Ruotsalon mielestä aukko on ollut varmaan väärä ja suljinaika myös kuvien rajauksesta puhumattakaan, mutta ME LIKE!
a.
Tuota, koska tämä sade loppuu noin suurinpiirtein? Avaapa se tietokone uudelleen ja katso sadetutkaa!
Viri aloittaa hänelle tyypillisen puuhan; Hulan korvan pesun.
Nyt alkoi naapurista kuulua ääniä ja annoin Canonin palaa! Hulan korva jäi rullalle, mutta ilmeet ja tunnelma ovat hienoja!
Hula, nyt tarkkana, ne tulee tänne!!??
Ääni saattaa kuulua lähestyvästä oravalaumasta tai sitten pihalla on Iso Jänis!
Hmm. Viri ja Hula analysoivat äänen lähdettä...
Virin tarkkaavaisuus alkaa herpaantua silmistä päätellen.
Thank you Viri and Hula for modeling!

28.7.2011

Vilsta (n reissu) osa 2.

Siinä se mamman kumihuuli Pienenpieni Puupilli seistä jöpöttää!
kuva Michaela Olsson
Eikä yhtään edes steppaa!
kuva Michaela Olsson 
Hupi ravissa.
kuva Michaela Olsson
Tuomari muuten juoksutti ekstrapaljon. Kehänlaita oli lähes huolissaan, kuinka jaksan juosta kaikki 70 kierrosta. Itseasiassa hyvin, ainoa ongelma oli rillien valuminen nenältä. Kari neuvoi heittämään lasit pois, mutta vaarana olisi sitten ollut törmäileminen. ;)
Osassa kehää oli lisäksi kuoppia ja minähän juoksin niihin joka kierroksella...
kuva Susanne Holst
Ilme on paljonpuhuva. Kai siinä vaan kipristää nenää, että lasit pysyisi päässä.
"Utmärkt typ. Kraftig men mycket goda proportioner. Härligt huvud, kunde haft lite mindre öron. Välvinklad. Välkroppad. God benstomme. Ställs ut i sommarpäls. Utmärkta rörelser."
kuva Marko S.
Twyborn Big Ben ja Twyborn Philadelphia.
kuva Susanne Holst 
Leevi ykkösenä, toisena Khalibadh Snögubbe (joka sijoittui neljänneksi) ja Hupi ja T. Big Ben, joka sijoittui viidenneksi.
kuva Susanne Holst
Toisena valioluokassa Song Sung Blue Golddust (PU-5), kolmas Twyborn Philadelphia, neljäs Khalibadh Snögubbe, viides Twyborn Big Ben.
kuva Susanne Holst 
Onnitteluhali! :)
kuva Marko S.


Hupinpoika Leevi, C.I.B Best-Looking Brooklyn PU-4 Vilstassa 21.7. ja 23.7. Espen Enghillä PU-2. Aikamoinen poika, tämä Leevi!

Vilsta (n reissu) osa 1.

Niin sai Parkkosen Jutta houkuteltua meikäläisen ja Hupin lähtemään Ruotsiin, Vilstaan. Siellä pidettiin ruotsalaisten whippet-harrastajien tapahtuma 21.7., jossa tuomarimuutoksen myötä Sharon Sakson vaihtui norjalaiseen Hanne-Berit Husbyyn.
Tässä koko kööri vielä Turun satamassa 20.7.
Vasemmalta Hula, Viri, Luxi ja Leevi edessä oikealla, takana Hupi.
Muu lauma matkasi takaisin Vantaalle ja Hupin ja Leevin kanssa astuimme laivaan.
Leevi poseeraa Turun satamassa.
Matkasimme melkoista maisemareittiä, tässä yksi tunnelmakuva.
Saaristoa oli kuuleman mukaan suurin osa matkaa, vain n. 1,5 tuntia "avomerta".
Kauniita ovat "rantatönöt"...
Hupi oli aivan äimänkäkenä laivailusta. Konkari Leevi otti lungisti, mutta Hupi läähätteli ja oli ihmeissään.
Ensimmäisenä yönä se kuitenkin rauhoittui n. 2-3:n aikaan... Ja nukkui tiiviisti äidin vieressä.
Tässä laivan kannella Jutan kanssa nuuhkimassa Turun saaristoilmaa.
Menomatkalla Silja Europan hytti oli melkeinpä iso.
Ruotsalaisten upeita ruusukkeita.
Aamulla sateli hieman, mutta onneksi loppupäivä oli sateeton. Tässä toinen suomalaisleiri; Kari, Pia ja Pirjo. 
Susanne Holstin kuvien joukosta löytyi kuva kuvaajasta.
Reilut 300 kuvaa tuli otettua, joita silmät ristissä nimesin ja julkaisin 205. Ihan kaikkia en saanut nimettyä, suurimman osan kuitenkin.
Ja meikäläisen taidoilla reilun 300:n kuvan käsittelyyn meni 6 tuntia.. Paljon enemmänkin kuvia olisi ollut kiva ottaa, mutta kaikkea ei ehdi. Ja suoraan sanoen hirvittää; jos kuvia olisi ollut vaikkapa 600, niin sitten koneella olisi mennyt käsittelyaikaakin tuplaten!
a.
Onneksi otin koti-Suomesta kuvauspiristeeksi mukaan ainoata oikeaa näyttelyvirvoketta; Appelsiini-Cola Grandia! Sitä oli Jutan hämmästykseksi pakattuna niin käsiveskaan kuin matkalaukkuunkin.
 Näin iloisesti toinen Team Finland tervehtii.
Kotimatka on alkanut ja Galaxyn hytti oli paaaaaljon pienempi. Katsokaapa tuota avatun pedin leveyttä. Siinä allekirjoittanut tuuti yhdessä niin Hupin kuin Leevinkin kanssa, kun Jutan petiin ei mahtunut koiran koiraa.....
Onneksi Hupi on Pienenpieni Puupilli. <3


Ai enemmän pitäisi kertoa?
No, olihan tässä matkassa kaikenlaista sattumusta, hauskimmasta päästä menomatkasta se, kun ohitsemme marssi joukkio salskeita nuoria. Juuri sillä hetkellä komensin Hupia ja Leeviä; nyt pojat mennään! Ja salskeat kundit kääntyivät katsomaan; "ai me vai"? Tirskuimme Jutan kanssa kuin teinitytöt ja  jälkeenpäin tietenkin harmiteltiin, että "olisivat vain tulleet mukaamme".

Markon auto, navigaattori ja ajotaidot veivät meidät leikiten paikalle. Menomatkalla ehdittiin pysähtyä paikallisessa McDonaldsissakin ja ihmetellä paikan kiiluvaa säihkettä. Kuin myös unisex-vessoja. Samoissa toileteissa kävivät niin uroot kuin naaraatkin ja toiletit olivat supersiistejä.
Käyn harvoin hamppipaikoissa, mutta tervehdin ilolla McDonaldsin aamiaismenyytä; söin ihanan rapsakan toastin sekä maanmainion McMuffinin. Sitä yritettiin vinkua paluumatkalla toisestakin Mäcistä, mutta em. tuotteita myydään vain kukonlaulun aikaan.
a.
Vilstassa meidät otettiin avosylin vastaan ja todella moni ruotsalainen kävi esittäytymässä teltallamme koirineen ja ilman koiria. Oli todella kiva tavata välittömiä ja iloisia ruotsalaisia.
Koirista meidän kaksi leiriä oli kovin eri mieltä. Jäin sitten miettimään, että koska oma laumani on sangen salskeaa ja pontevaa, pidänkö siksi enemmän pontevasta wiipottimesta, hyväksynkö sellaisen paremmin vai  olivatko koirat tosiaan tavallista isompia?? Tai onko silmäni vain tottunut muhkeampaan koiraan?
Omaan silmään taso oli hyvää, hyviä koiria näkyi selvästi enemmän, kuin meidän kehissämme, vai näyttikö se vain siltä? Ei, kyllä olen sitä mieltä, että meidän kehissä näkee enemmän erityyppisiä koiria, yleistaso on kirjavampi. Vilstassa näkemäni koirat olivat tyypiltään yhteneväisempiä. Koirat myös esitettiin poikkeuksetta hyvin ja itse tuloksiin minulla ei juuri ole nokankoputtamista.
a.
Olimme ensin "varmoja", että Leevin ja Hupin tyyppi on "liikaa"; sitä ainakin allekirjoittanut on Hupistaan kuullut väsymiseen asti, mutta niin vain kävi, että Leevi mennä paukautti valioluokan voiton (11 koiraa esitettiin!!!) ja Hupi liiteli barwaxania (!!!) luokan kolmanneksi.
Liekö näyttelytauko tehnyt hyvää ja Jutan mukaan varaamassa kevythäkissä Hupi sai levätä aamun rauhassa ja oli kehässä suorastaan intopiukeana!
Hupi ei ole ollut mikään maailman helpoin esitettävä, se kun liki nukkuu kehässä, roikottaa päätään ja olemus on lähes piestyn koiran, mutta Vilstassa se innostui näyttämään kyntensä minun ja kasvattajan iloksi. Ihana yllätys olikin Hupin iloisuus kehässä sekä se, että tuomari pisti sen myös merkille. Ennakkoarvostelussa katsoi koiraa ja minua, ja sanoi "FLOTT"; upea!

Ruotsi näytti parhaat puolensa myös paluumatkalla, Mäcissä joukko salskeita nuoria (miten niitä aina minun vieressäni niin kovin parveileekaan??!!) oli menossa eteeni jonossa, kun yksi kysyi; "Är du i kö"? Kun vastasin olevani, joukko väistyi edestäni ystävällisesti. Sanomattakin on selvää, että Suomessa Veijo Verkkarihousu olisi punkenut sivuilleen näkemättä eteeni, varmaan vielä tönäissytkin ja räkäissyt maahan ennen tiskille menoa.

Matka oli antoisa ja väsyttävä. Kotona kaksi ensimmäistä yötä meni kello ympäri nukkuen!
Ihan heti en lähtisi uudelleen ja iltabuffaan olisi kyllä varattava ruokailuaikaa kunnolla!!! Nyt tuli narskutettua ruokaa käytävillä samalla juosten, koska Marko odotteli hytissä vatsa kurnien.
Laivan (laivojen) henkilökunta oli todella ystävällistä ja suhtautui poikkeuksetta koiriin suopeasti. Pina Colada -valikoima kaipaisi kyllä päivitystä. Tupakan kolmihintajärjestelmä oli myös erikoinen. Tupakan hinta oli kartongissa 3,45/aski, baarissa 4,30 ja taxfreessä irtomyynnissä 4 euroa.
Autolla oli myös yllättävän helppoa ja mukavaa matkustaa. Odottelua ei ollut mitenkään ylenmäärin ja passia saati koiran papereita ei kysytty missään vaiheessa.
a.
Ihan halpaa matkailu ei tosin Ruotsiin ole, joskin vuodenvaihde poistaa pakollisen vasta-ainetestauksen, jonka osuus omassa matkabudjetissani oli 115 euroa. Matka oli n. 200 euroa ja syömiseen, limppareihin ja kasvattajan ja oman baarikaappini muistamiseen meni n. 200 euroa. Lisäksi tietysti bensat! Tai dieselit.