28.7.2012

Lenkillä 27.7.2012

Kuvasatoa eiliseltä - olen jo likipitäen reaaliajassa postauksien kanssa! Mitä nyt jonossa on yhtä ja toista...
Tänään kävin muuten klikkaamassa erääseen vuoden 2009 postaukseen ja nykypäiväistin ko. kirjoitusta. Maailma muuttuu ja mielipiteet näemmä kolmessa vuodessa!
(toim. huom.: tämä on tämän päivän viides postaus)
Nyt sinne lenkille:

Ollapa Aarno Kasvi ja osaisi nimetä kuvat kukkain oikeilla nimillä. Pientareet heilimöivät!

 Heinäkuinen piennarkuva Vanhan Lahdentien varresta.

 Pientareella ollaan.

 Ja näinhän siinä joskus käy. Valitessa kuvia ei vain osaa päättää. Kaunista.

 Kuin myös. Sanoisinko värien sinfoniaa.

Huh hellettä sanoi Hupi ja Huima ja läähätti ja pötkötti. Huimalle on laitettu koppa taittamaan pahinta Hupin järsimisreaktiota.

Kun pahin into on taittunut, koppa voidaan ottaa pois. Ja kas, pellolta löytyi talvinen jäänne; TUMPPU! Tämä se muuten  lienee geeneissä. Sen verran paljon tavaraa Hupi on elämänsä varrella suussaan kantanut ja Huima jatkaa perinnettä, kuten kuvasta näkyy. Hupi on eittämättä kateellinen Huiman löydöstä ja jos klikkaat kuvan isommaksi voit nähdä kuinka hampaat irvessä Huima saalistaan juoksuttaa!

Pihamme istutuksia.

Amppeli numero kakkonen menossa. Ykkönen alkoi kellastua - se, minkä olin ostanut valmiina istutuksena - ja tämä on oma tekemäni viritys. Hyvin heilimöi!

Lenkin päätteeksi jin ja jang -muodostelma á la Hupi ja Viri.

Päivän lenkkistatistiikka 9,5 km.


Olisit käynyt Specsaversilla ja muita mielenkiintoisia kuluttajatarinoita.

Silmälasirintamalla on tapahtunut kaikkea hassua ja mielenkiintoista. Tulin aikoinaan löytäneeksi Lauttasaaresta asti edullisen tuntuisen ja hyvin palvelevan optikkoliikkeen. Kuitenkin jossain vaiheessa sangen mieluisista silmälaseista alkoi varista maalaus. Yhteydenotto liikkeeseen ja laseissa oli tietenkin takuu ja eikun uusia hankkimaan. Nohh, samoja sankoja ei ollut (tietenkään) enää saatavilla ja alunalkaen takuuseen meni "vain" sankojen vaihto, vanhojen linssien tuli sopia uusiin sankoihin. Siinä sitten millimetrimitan kanssa mentiin hyllyjä läpi ja niinhän siinä kävi, että oli "pakko" valita vähemmän mieluisat sangat. Jossain vaiheessa liikkeestä kuitenkin soitettiin, että linssejä ei saatu sopimaan uusiin sankoihin. Liike lupasi vaihtaa kokonaan uudet prillit, uusiin sankoihin tehtiin siis myös uudet linssit. Mikäs sen mukavampaa, luulin.

Jos jotain olen oppinut, niin sen, että ei pitäisi valita ja ostaa mitään "väkisin". 
Uudet silmälasit eivät oikein koskaan tuntuneet kotoisilta, tietyssä valaistuksessa ne olivat ookoot, mutta auringossa valokuvasta paistoi vain naama; onko mulla silmälasitkin päässä?
Silmälasit tuovat parhaimmillaan nostetta ja ilmettä kasvoille, pukevat ja ryhdikkäät lasit tekevät melkeinpä meikkaamisenkin turhaksi. Jossain vaiheessa otin sitten harmistuneena yhteyttä Lauttasaareen ja kysyin, että saisinko uudet lasit jollain lailla edukkaammin, mutta kauppias ei tullut yhtään vastaan. Uudet lasit olisivat halvimmillaan 300 euroa, ehkä kuitenkin lähempänä 350 euroa. No hö. Jatkoin vanhoilla laseilla pliisuilua ja katselin kateellisena kaikkien muiden näyttäviä laseja.

Mitä jos - vaikka Specsaversia kaikki kilvan panettelevat (varsinkin kalliimmat pokaliikkeet) ja tepastin Tikkurilan Specsaversiin. Löysin etsimäni ja kas, ihan sain Pentaxin linssit kaikkine härpäkkeineen ja pinnoitteineen minulle sopivilla ja pukevilla pokilla; 179 euroa!
Olisit käynyt Specsaversilla - mainoslause pitää kutinsa.

Tulin sitten ostaneeksi piiiiitkästä aikaa rannekellon.
Kehäsihteerin vaativassa ja hektisessä työssä alkoi tympiä kännykän jatkuva kaivelu ja tarkkailu ja Hakunilan ostarin kelloliikkeen loppuunmyynnistä löytyi kympillä näyttävä ja hieno kello. Muuten kiva, mutta se alkoi jätättää kahden viikon jälkeen, ja kerralla 2 tuntia. Ei kiva. Liike otti alahuuli mutrulla kellon takaisin ja mäkätti kuuluvasti, että "Tässä kellossa ei ole takuuta" ja "on niin halpa" ja sitä rataa. Viittasin turkkilaisiin rantarolexeihin, että nekin nakuttavat aikaa sentään melkein vuoden. Pitkin hampain minulle annettiin uusi kello vieressä olevan asiakkaan osallistuessa epämiellyttävään kellon vaihtohetkeen; "Mulla on näitä monta, ja ei mitään vikaa ole ollut". Mutisin jotain huonosta tuuristani vastaukseksi ja tepastin vaihdettu kello ranteessa kotiin.
No kappanen, meni ihan neljä päivää, kun ranneke hajosi. Ja eikun takaisin liikkeeseen. Samainen asiakaspalvelija nurisi jälleen kuuluvasti, että "Koneistolla on takuu, ei rannekkeessa". Hohhoijaa.
Olkaahan varovaisina autokaupoilla, koska takuu saattaa koskea vain moottoria. Jos pakoputki putoaa, se ei kuulu takuun piiriin.

Sitten Mustikkaan ja Mirriin (Musti & Mirri).
Petikossa on koirain oma Outlet. Poistopuolella on päiväysvanhoja ja rikkinäisiä pusseja tyyliin 20-25 euroa/15 kiloa ja ooveehoot säkeillä on keskimäärin 60 euroa. Hyvää safkaa edukkaasti, siis. Menin sitten ja ostin Nutra Nuggetsin puppya ja sekoitin kotona (kuten usein teen) NN:n sekaan muuta ruokaa, tällä kertaa Brit-nappulaa ja taisi sinne mennä JahtiVahdinkin jämät. Meni kotvanen, koko lauma ripulilla JA teräsvatsa Virikin ripuloi. Olin äimän käkenä ja haastattelin jo Johannankin laumatilanteen, veikkasin stressiä ja vaikka mitä ja aloitin neljän päivän jauhelihariisivihannes- puurokuurin. Vatsat napakoituivat ja nappulaseos uudelleen tarjolle. Ripaska iski jälleen.
En keksinyt mitään muuta kuin nakata 15 kilon ruokatynnyrin pöydälle ja KYLLÄ, aloin pikkukätösin erotella sieltä NN puppya. Viiden tunnin homma (!!) ja reklaa VPG Finlandille ja Mustikkaan ja Mirriin. Nohh, replyt oli tasoa "Voi kuinka ikävää" ja "Politiikkaamme kuuluu, ettei poistopuolen tuotteista korvata yhtään mitään, myymälässä on laput asiasta". Mitäs läksit ja oma vika ja sitä rataa. Varsinaisesti en kyllä odottanutkaan mitään 15 kilon HIGH PERFORMANCEA mielipahasta ja ripaskashowsta korvaukseksi, ehkä kuitenkin tuosta viiden tunnin nyppimissessiosta olisi voinut vaikka 5 euron lahjakortin antaa voivoi:n sijaan. Vein tänään Petikkoon näytteen ruoasta ja sain kuulla sen olevan "melko väkevää", joten ilmeisesti proteiinit ja rasvat ovat olleet TOO HIGH aikuisten koirien masuille ja tuli vähän viittausta siihen, että "näin olisi jollekin muullekin käynyt".

Mitä tästä opimme.

Ei kannata uskoa kaikkia panetteluja mitä tulee muiden kauppiaiden analyyseihin kilpailijasta; "Se on huijausta". Toim. huom., en löytänyt Specsaversin tavasta toimia saati tuotteesta itsestään "huijausta". Ainoa miinus tuli siitä, että uusia laseja sai odottaa 2 viikkoa, koska ne tehtiin Suomen ulkopuolella. Jollei ole kiire saada uusia okulaareja, niin Specsavers ON ratkaisevasti edullisempi ja on pelkästään myönteistä, ettei laseista TARVITSE maksaa 350 euroa, ne on mahdollista saada puolta halvemmalla. 
Kympin kello kannattaa myös ehkä ostaa Torremolinoksen rannalta (viidellä eurolla), koska jos ajan näyttäjä rikkoutuu, ei VOI reklamoida ja ei siten tarvitse kuunnella kauppiaan sadatteluja. Jos kellon ostaa Suomesta kympillä ja se hajoaa - vieläpä kahteen kertaan - saa kelloa vaihtaessaan kuulla ja kuunnella kauppiaan kokolaidallisen siitä, että takuuta ei ensin ole lainkaan ja sitten se on vain jollain tietyllä osalla kellosta.
Mitä tulee koiranruokaan, niin en suosittele radikaaleja ruokakokeiluja kenellekään ainakaan siten, miten minä tein. Pidä uusi ruoka erillään ja jos sotket, sotke se kupeissa. Ei kymmeneen kiloon muuta ruokaa. Viiden kilon nappulannyppiminen käy hartioihin ja jos siitä valittaa, maahantuoja ja myyjä sanovat VOI VOI.

Iloisiin kuluttamisiin.

Huima Kartanon näytelmässä 22.7.2012

Laitetaan nyt pienenpieni Huimafotopäivityskin. Satuimme pääsemään kuviin ja potretteihin aurinkoisena Kartanoweekend-päivänä 22.7. Tästä näyttelystä Huimalle ERI/2 ja kuuluu vielä sanoa, että "hyvällä arvostelulla". Pidemmittä puheitta kuviin:

 Pienenpieni Puima Jutta Parkkosen ottamassa kuvassa.

 Kirsi Aallon upea otos.

Huima hienosti toisena. 

Huima Pia Mannilan käsissä.

Kiitos kuvista Jutta Parkkonen ja Kirsi Aalto. 

Hulapuppies born at knl Ibiza, Australia!

Ch Carry On Ramblin´Man x Federland Highland Lass; 3+4 puppies born at 24.7.2012 at knl Ibiza, Australia!

What a beautiful blue brindle litter!
Link to pedigree: [CLICK]


Congratulations to all concerned. No need to say that I and Hula are VERY proud!


Lenkillä 17.7.2012

Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tällaisia lenkkitunnelmia löytyi kameran kortilta kuvattuna 17.7.:

Melkoisen tyypillinen kesä- ja lenkkeilysää.

 Porttipuiston Hong Kong ja..

 sen sangen mielenkiintoinen kattokasvusto.

Jokiniementiellä. Tummat pilvet olivat ja pysyivät.

Vantaan kaupunki on satsannut kesäistutuksiin. Harmi, kun ruukku on niin korkea, ettei koira tahdo yltää sinne kakalle.

Copywriterin neronleimaus.

Mehiläinen puuhastelee.

Lenkin päätteeksi koirat odottivat minua näin kiltisti S-marketin ulkopuolella.

Päivän lenkkidata 8,8 km.


25.7.2012

Kiitos!

Sain ilon vastaanottaa upean harrastajapalkinnon Whippet-Harrastajien 30-vuotisjuhlissa 14.7.2012 Tuomarinkartanolla.

Kiitos Whippet-Harrastajat ja whippetharrastajat.

Ensimmäinen whippetini Jaki, Jakias Charmiga Filemon, s. 1990, vei persoonallaan minut mennessään ja otti pysyvästi tämän ihanan rodun pariin.
Kuten Facebookissa asian ilmaisin, whippetin kanssa tuli tunne; olen tullut kotiin.
Tunne on pysynyt ja voimissaan. Tämä on 22. harrastusvuoteni whippetien parissa.

Kotisivut ovat muuttuneet, kamera vaihtunut moneen kertaan, tietokonetta on pitänyt päivittää - blogia samoin, kuvasivustoa taidan pyörittää sitäkin jo kuudetta vuotta -  whippetmatka jatkuu ja saa jatkuvasti uusia ulottuvuuksia.

Matkalla olo on ihanaa, kun sen saa tehdä yhdessä whippetin kanssa. Kiitos, että saan olla mukana ja te kaikki kanssani samalla matkalla.

Kiitos.


7.7.2012

Kesälenkkeilytarvikkeiden ABC.

Kenzolassahan on tapana analysoida ihan kaikkea ja kuvien kera.
Tässäpä siis kaikille kuumilla kesälenkeillä koiriaan perässä raahaaville lenkkeilijän ABC:

Hyvät lenkkikengät ovat kaiken a ja o. Jos kaikki menee kuten elokuvissa (harvoin näin pääsee käymään) lenkit taittuvat kuin siivillä ja varpaat ja kantapäät voivat hyvin ja iloitsevat kuumissa kengissä ja sukissa muhimisesta.
Kuvassa olevat lenkkikengät vaikuttavat nyt ainakin alkuun sangen sopivilta. Ne on ostettu Porttipuiston Tarjoustalosta ja ovat miellyttävän leveälestiset.

Jos koirillasi on taipumusta imuroida kiviä anturoihin, tarjoaa Hypafix niille avun. Tassuteippauksesta koiralle voit lukea täältä: KLIK.
Ihmisille on tarjolla erilaisia geeliteippejä rakkoihin, erehdyin ostamaan kuvan Asept -merkkisiä, olisi pitänyt luottaa laatuun. Compeed on paljon parempi.
Asept -teippi (6 kpl) maksoi 5 euroa, Compeed olisi maksanut pari euroa enemmän. Aseptit sinänsä samaa kamaa, mutta eivät pysy laisinkaan niin hyvin kuin kilpailijansa Compeed. Ihan samoissa rakkolukemissa emme ole kuin viime kesänä, tuolloin niitä taisi olla liki sen seitsemän kappaletta, nyt vain kaksi. Halvalla ei siis saa rakkolaastareita, mutta voi saada sangen hyviä lenkkijalkineita. Muista leveä lesti!
Ihan samoissa lenkkilukemissa emme mene kuin viime kesänä, mutta tätä kirjoittaessa on tepasteltu menemään 971, 3 km. Klikkasin www.fonecta.fi ja tutkailin Suomen karttaa; olemme kävelleet hieman yli Kittilän (Vantaalta 960 km) vuoden aikana. Viime vuoden kokonaissaldohan oli 1908, 5 km joten tänä vuonna tuskin pääsemme ihan samoihin lukemiin.

Kuvassa vasemmalla myLogger joka mittaa Kenzolan lenkkidataa. Puolentoista vuoden kokemuksella voisin sanoa että heitto on n. + - 300 metriä (pitkillä lenkeillä, lyhyillä + - 50 m) ja Maloperron sisällä oleva Nokia ynnä korvanapit. Kenzolan perinteistä lenkkicomboa.
Puhelimeen puhuminen on ihan mahdoton yhtälö viiden koiran kanssa ilman korvanappeja. Olisiko Kenzolassa jo neljännet menossa? Näihin piuhoihin tarttuvat koirien tassut ikävästi kun hyppivät vasten, mutta kännykkä on matkassa silti aina oltava. Ennen lenkkeilimme ilman, mutta kun kilsat alkavat paukkua, lenkkiseura luureista on mieluista.

Kesäkuumalla koirille vettä puolen litran putelissa, riittää n. kuuden kilsan lenkillä yhteen juomataukoon, pidemmälle reitille ja VIELÄ kuumemmissa olosuhteissa (+ jos juostaan matkalla esim. pellolla irti) matkaan lähtee isompi vesitankki. Vesikuppi matkassa tietenkin myös.

Fjällräven-reppu. Palvellut jo vuosikausia. Sinne sopii just kaikki.

Kaulassa siis parhaimmillaan niin myLogger, kännykkä kuin usein myös Canon PowerShot SX20IS. Hartiat jumittaa, kyllä!
Kameran kuvalähde LetsGoDigital

Kun ne jalkineet eivät sitten kuitenkaan futaa ja rakkolaastaritkin tarttuvat lähinnä sukkiin, on Footner ollut oiva apu tänä kesänä.
Ensin Footner-sukalla alkuun, sitten kovettumakynällä jatkoa ja nyt sivellään telkkua katsellessa Footner-voiteita. Jalat tykkää!

Lisäksi tarvitaan viisi whippetiä, jotka juovat vettä, hyppivät vasten ja repivät korvanappien johtoja ja väliin seisovat näin säyseästi oravaa päivystäen.
Mutta kyllä lenkkeily on mukavaa ja antoisaa!
- Lenkkeiltiinkö sitä ammoisina aikoina VAIN koirien kanssa??? Ilman gps-laitteita ja digikameroita? Mitä?

Mukaan tarvitaan tietenkin MYÖS kaksi taskullista kakkapusseja, lenkkinameja, talouspaperia ja AIKAA; kuvia ei ehdi ottaa, kukkia päivystää ja ihmisten kanssa länkättää jollei mukana ole tuikitärkeä kiireetön mieli ja lenkkimoodi sekä ylläolevat lenkkivermeet!

Lenkillä 5.7.2012

Torstaiset lenkkikuvat tulevat tässä;
kun aurinko paistaa, pääsee Canonkin tuulettumaan ja nauttimaan auringon säteistä kuvissaan:

"Lounasravintola Kaikille aisteille hyvää päivää. Aistinko äänessänne pöytävarausta, vai tuletteko kaikki tänne heti aistimaan tunnelmaa ja maistelemaan kaikkia ruokiamme? Kokillamme on huomattavan hyvä makuaisti ja kaikki ruokamme on aistittavissa myös tunnustelemalla, jos haluatte?"


Pienenpieni orava ylitti tien. Tapahtuneesta on tovi, mutta sitä äimisteltiin huolella ja pitkään. Huima etunenässä.

20 km is enough. Persoonallinen liftari persoonallisine kyltteineen. Kuvauslupa kysytty kaverilta, ei kuitenkaan autolta.

 Olisinpa ollut autolla liikkeellä. Ja matkalla vaikkapa Lahden kooveehen. ;)

 Tytöt kuin mansikat.

Orvokkien värisinfoniaa naapurin pihalla.

Lenkkistatistiikka: 3,5 km. Koko päivän saldo 6,5 km.

Lenkillä 4.7.2012

Tällaista tarttui kameran kortille tällä kertaa:

 Håkansbölen kartanon edustan poukama heijastuksineen.

Usein lenkeillä tapaamani virkeä, 76-vuotias herra. Tälle aamua oli kävellyt reilun kymmenen kilometrin lenkin! Kun kysyin häneltä "virkeyden salaisuutta", hän sanoi välttävänsä kielteistä ajattelua, pyrkivänsä puhumaan aina kaikista ihmisistä hyvää ja ylipäätään varovansa kyynistymästä koskaan. Upeaa ajattelua hienolta, sivistyneeltä mieheltä! Ja ajattelemisen aihetta itse kullekin.

Lenkkimaisemia.

Pojat bongasivat ojan. Ketkä ne ovatkaan Kenzolan uteliaimmat? No Huima ja Hupi tietenkin. Isä ja poika.

 Olemme 19 km:n päässä Helsingin keskustasta. Kehä III:sen peltoja.

Lunta heinäkuussa?! Luxi ja Huima analysoivat ja toteavat kotvan nuuhkittuaan kyseessä olevan siitepölyn.

Seesteistä.

Lenkkistatistiikka: 6.1 km. 


Kenzola goes haista kukkanen.

Canon Powershot SX20IS ikuistaa kesäistä luontoa näin mallikkaasti:








En ole aivan varma, tulisiko näin paljon nähdyksi ilman kameraa. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan? ;)
Kuvat otettu 4. ja 5.7. Vantaan Hakunilassa.