Haluammeko koiriemme olevan samanlaisia?

Haluamme tai emme - sosiaalinen media on tullut jäädäkseen.
Ja leimatakseen, kyseenalaistaakseen ja verratakseen. Väittelemisineen, vääntämisineen ja loputtomine debatteineen. 
Esimerkiksi lukiessamme sosiaalisen median kanavilta "tärkeän ihmisen" analyysin koirankakan ideaalista koostumuksesta - tulemme vääjäämättä verranneeksi hänen spesifioimaa kakan luokittelua omaan, ehkäpä väljään luokitteluun, ja koemme äkkiä huonommuutta välillä väljä - tärkeän ihmisen ideaali. Kyllä. Kakalle on luokittelu!

On aivan sama, onko kyseessä kakka vai hihna vai koiranruoka, mutta "tärkeän ihmisen" kommentti "hihna on aivan paska, ei kestä yhtään kävelyä" - saa meidät pohtimaan ulkoilutammeko omaa koiraamme täysin kestämättömällä hihnalla. 

Entäpä ruoka sitten. Olemme ostaneet joskus kovan pohdinnan jälkeen - joskus vain alennusmyynnin sattuessa kohdalle - kuivamuonaa johon on uutettu hiiripöllön sulkaöljyä. Saadaksemme seuraavassa hetkessä lukea "tärkeän ihmisen" kertomana, että "hiiripöllöt ovat auton alle jääneitä raatoja tahi kasvatettu undulaattihäkeissä pimeissä kaivoissa. En syöttäisi kuunaan moista paskaa".

Tie on loputon.
Facebook tuntuu auttamatta osaavan laittaa luettavaksemme vastaavia osumia. "Ostin juuri koiralleni valjaat" - iloitset. Hinta oli normaalisti 69 euroa ja nyt sain valjaat 39 euron hintaan. Avaapa Facebook, siellä se on "tärkeän henkilön" juuri postaama varoitus kyseisistä valjaista. "Ompeleet on aivan paskat ja ekalla lenkillä oikeanpuoleinen kiinnitys alkoi heti repsottaa. Varokaa saatana, älkää ostako!"
Ensin kakka. Sitten ruoka. Ja nyt valjaat. 

Eihän tämä ole kenenkään syy.

Mielipiteitä mahtuu maailmaan ja hyvä niin. Pelkään vain sitä, että mihin tämä kaikki voi johtaa?  Haluammeko koiriemme olevan samanlaisia kuin tärkeän ihmisen tärkeä koira? Onko ideaaliasetukset tehty Facebookin ja yleisen mielipiteen mukaan? Haemmeko sosiaalisesta mediasta samankaltaisuutta ja kavahdamme päinvastaisuutta? 

Tärkeän ihmisen postaukset saavat satoja tykkäyksiä. Omamme kuusi.
Kommenttikentän kommentit ovat kaukana mediaanista ja usein provokatiivisia. Omaa erinomaisuutta korostetaan ja alleviivataan - ja joskus muiden kustannuksella. Koiranruokasuosituksia kysellessä ei kukaan neuvo "ostamaan sitä, mikä koirallesi sopii parhaiten" vaan X, Y ja Z -ruoat leimataan "aivan paskoiksi", usein ilman selityksiäkin.
Riittää, että "tehdas vaihtui 6 kk sitten, etkö huomannut että laatu kärsi heti"? - tai "mitä koira tekee broccolilla mitä tuotteeseen on tungettu. Broccoli aiheuttaa koiralla luukatoa, lonkkamaljojen mataluuden lisääntymistä ja yöllistä vaeltamista. Mä en ainakaan syöttäisi"!
Pahaksi onneksi tehdasvaihdos- ja broccoliruokaa on varastossasi 8 säkin verran ja joudut pimeällä sitä sieltä hakemaan koirillesi. Ettei kukaan näe. 

Koiranruuista muuten.

Merkkejä on miljoona. Syötä ihmeessä sitä, mikä koirallesi sopii. Itse muutin hiukan ajattelutapaani ruoan suhteen sen jälkeen, kun kahdella koiristani todettiin haimatulehdus. Unohtamatta kolmatta koiraani, jonka haima meni kuolioon asti (!) koiran ollessa 13-vuotias. Eli en halua syöttää syyttä suotta YLImääräistä rasvaa, jos koiralla on todettu esim. haiman suhteen ongelmia. Enää en anna aikuisen pupeltaa penturuokia.
Kuitenkin koiralleni voi vallan hyvin sopia "paska" ruoka ja syötän sitä hyvällä omallatunnolla vaikka se ei ehkä ole "yleisesti hyväksyttyä". Kunhan PERSE kestää! 

Olen paljon miettinyt tuota samankaltaisuutta viime viikkojen ja kuukausien aikana.

Jokainenhan meistä ymmärtää, että vaikka rotu on sama, kaikki yksilöt ovat (tietenkin) erilaisia. Mutta minua pelottaa ja säikäyttää postaukset, joissa kysytään "ideaalia kakkaa, ruokaa ja luonnetta" - ja kun poikkeamia on, niin "Giardia, magneetti ja sydänultra" - noin karrikoiden. (kyllä, minäkin provosoin) Ei oikein ole postausta, johon em. "diagnooseja" ja tutkimuksia ei tänä päivänä tarjottaisi. 

Jotenkin tuntuu, että kaiken tulee tulla ja olla HETI, pennun sisäsiisti, fiksu ja yhteiskuntakelpoinen kakkakikkareita myöten. Mietimme kaikkia kauhuskenaarioita todella nopeasti, jollei sisäsiisteys ole hallussa 12-viikkoisella, ruoka sula kauniiksi ja kiinteäksi sikariksi HETI ja koirakohtaamiset ole myöskin HETI hallussa. 

Koirat ovat rikkaus. Ja niiden erilaiset persoonallisuudet äärimmäisen kiehtovia.
Jos jotain voin tällä koirakokemuksella todeta, niin tämän.

Jokaisessa koirassani on ollut omat "haasteensa" ja niiden kakat ovat olleet kovin kiehtovia myös. Ulosteiden väritkin vaihtelevat, tummasta vaaleaan ja koostumukset ovat olleet aina suihkukakasta moussekakan kautta sikariin. Vain kahdesti olen tutkinut koirieni kakkoja laboratoriossa asti ja tulokset ovat olleet mairittelevia! Kakka on sittenkin iloinen asia!

Myönnän.
Olen varmasti monen mielestä (liian) rento enkä jaksaisi aina murehtia kaikkea.
Kun ikää tulee ja koiramäärä on (edelleen) iso, niin sitä on oppinut (onneksi) suhteuttamaan asioita ja kaiken murehtimisen sijaan on päivän päätteeksi voinut vaipua ihanaan, omaan pumpuliperspektiiviin. Kehua itse itseään ja siinä sivussa osaamisensa ja varotoimena otetut verinäytteet, ei huolta! 

En haluaisi enää yhdenkään somekommentin osoittavan sabluunaa, jaottelua ja laatikointia, vaikka aina onkin olemassa "ideaali". Kuka sen sitten määrittääkin.
Rotumme varioi ja sen kuuluukin tehdä niin. Jokainen tehköön oman ideaalinsa. Ihanaa, että kakka on koiran näköistä ja maanantaikakka voi jännästi olla erilainen kuin torstaina! Ihanaa myös, että luonteenpiirteissä on joskus haasteita mutta myös usein useitakin asioita "mieltä myöden". Me vain tuppaamme kiinnittämään huomiota niihin negatiivisiin asioihin. Aivan kuten vanhempamme. Muistan kun viihdyin kotona kirjoitellen ja piirtäen ja isäni mielestä minun olisi pitänyt "lähteä ulos". 

Onko koskaan hyvä?
No on. Nyt kun omat makaavat raatona 6,5 km lenkin jälkeen, kolmatta tuntia, oivallan taas jotain. Ne ovat kaikki paljoltikin erilaisia persoonia, mutta niistä jokainen on kykeneväinen rentoutumaan aamun askareiden jälkeen. On syöty aamiainen, lenkkeilty ja syöty jälleen lenkin jälkeen. Nyt on hyvä. Erilaiset yksilöni muodostavat laumaharmonian ja niiden kakka on ihanan erisävyistä ja jollain se on yksi pötkö ja toisella se katkeaa kahdeksi pötköksi. Kolmannella jää pieni kakkatablettikin hännän alle. 

Olkaamme enemmän koiriemme kaltaisia.
Persoonallisia, iloisia veijareita joille ruokailu, lenkkeily ja lämpö ja turva luo ihanteellisen alustan toimia joskus villisti, spontaanisti ja erilaisesti. Sillä yksikään koiramme ei ole samanlainen kuin toinen. 
Jätä yleistys ja ideaali tärkeilijöille. Älä piruuttasikaan pyri samaan. Samanlaisuus on saatanasta ja erilaisuus on geenien ihanaa vallattomuutta, kakasta lähtien!

kuvat: omat (sekalaiset) kuva-albumit