28.3.2011

Hupi and Dita had their puppies!


27.3.2011 6+2 puppies with lots of stripes were born in Italy, knl Nerejde!

Sire is proud Ch Twyborn Philadelphia and loving & proud mom Dita von Teese.



My heartfelt congratulations to all concerned.



If you are interested ab. this combination, contact knl Nerejde, Italy.

Olihan taas kivaa!!!

Piipahdettiin Helin Olgaa tapaamassa eilen, 27.3. Länsimäen isossa koirapuistossa. Paikalla olivat myös Tarun sohvanvaltaajat sekä paikalle osuneet 2 muuta wiipotinta! Yhteensä yhdeksän whippetiä pitivät lystiä! Sielukas Viri. Leppoisa Hupi. Ja helluinen Hula! Kiitos kuvista Heli! Käytän myös Bloggerin tilaa vuodatukselle: muokkasin aamulla aiemmin tekemääni blogitekstiä. Oli Lindan astutuspäivä virheellinen. En tiedä mikä Bloggerin lopultakin suututti, sillä kuvat ja tekstit menivät miten sattuu tuon muokkauksen jälkeen? No, ei siinä mitään, asettelemaan kuvia ja tekstejä uudelleen. Nyt ne menivät ENEMMÄN solmuun ja pois paikoiltaan? Yritin kolme kertaa. Lopulta keskitin kuvat (aiemman "vasen tasan"-asettelun sijaan) ja muokkasin tuttuun tapaan rivivälit. EI. Ei tullut rivinvälejä, vaikka kuinka yritin? En sitten kolmen alkuperäisasetteluyrityksen JA uuden asettelun kanssa tapahtuneen taistelun jälkeen enää jaksanut vääntää. Liekö Bloggerissa jokin häiriö, vai olenko itse onnistunut painamaan jotain namikkaa niin, että asettelu ei toimi? Sain näin hieman tuntumaa tietokonetaisteluun, mitä lehtemme päätoimittaja taannoin kävi W-H:n lehden kanssa.... Ja tämän Bloggerinhan pitäisi olla helppo.. Heh-heh. edit. näyttäisi olevan Bloggerissa nyt jokin häiriö. Menee nämäKIN tekstit ja kuvat miten sattuu.

26.3.2011

Hupi and Tiara had their puppies!


2+4 beautiful puppies were born at knl C´mere 25.3.2011!

Sire is proud Ch Twyborn Philadelphia and loving & proud mom Ch C´mere Icy Crystal.

One male is brindle and all other puppies fawn in different shades.

If you are interested about puppy from this combination, contact knl C´mere.

Interesting future litters coming!

Noah, Spellbound Forgetmenot Santana (Ch Joska Forgetmenot Idealist x Spellbound´s American Endeavor) has bred 26.3.2011 Ch Gaselle´s Greates Hits (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Gaselle´s La Scala) 27.3.2011 Ch Miyessa Adelinda (Ch Twyborn Philadelphia x Belltown Blackballet). I shall keep my eye on these two combinations!

Collars, collars, collars... (colours, colours, colours)!

Did you know that I L O V E colours! I´ve found a super sewer and designer from Kana making these wonderful Kanacollars to our team!


This is for Hula!


This is for Hupi!


This is for Luxi!


This is for Viri!


Superrr thanx for you Kana, we are happy to have these! They really make our days!


SE Ch Jagodas Grosse Bise


This beautiful bitch, SE Ch Jagodas Grosse Bise (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly) keeps maturing better and better -if possible. Her harmony is breathtaking and I keep adoring her week after week, month after month.

I wish to thank Mia Winroth, knl Aaniston, owner of "Tähti" taking such a good care of her and showing this precious girl to all her super wins and achievements!

At year 2010 she was 8th Best Whippet in Sweden.

Some results of my boys grandchildren!


At France, Montlucon, among 78 Whippets Ch Boxing Helena´s Hilo Sunset (Ch Boxing Helena´s Epos Ena x Ch Balmy Limonite Dominija) a granddaughter of Ch Twyborn Philadelphia took CC, Cacib and BOB under Elina Haapaniemi.


At Russia Ch Durante Vita Jules Verne´s Hero (Ch Yesterday Shadow Of Gentle Mind x Ch Durante Vita Visionary Dream) a grandson of Ch Scheik´s Comando took CC, BOB & BIG-2.

24.3.2011

Juttulaina: Puhumatta paras


Helsingin Sanomat 23.3.2011

Ote Johanna Korhosen kolumnista otsikolla Puhumatta paras:

Meillä onkin laumoittain ihmisiä, jotka ilmaisevat mielipiteitään raivokkaasti verkossa. Kun ihmiset eivät voi ilmaista näkemyksiään normaalisti omana itsenään, he tekevät sen nimettömästi -usein kärjistyneesti, yksisilmäisesti, seurauksista välittämättä.

Ja sitten ihmetellään, mistä ääriliikkeet nousevat.

Olen vuosia miettinyt, miksi suomalaiset esittävät näkemyksensä mieluiten tuntemattomina, vaikka useimmat asiat olisi aivan mahdollista selvittää omana itsenäänkin. Yhteiskunnan pienuus lienee yksi syy, mutta vielä suurempi on kulttuuriimme rakentunut mielipiteen ilmaisemisen pelko. Ihminen, jolla on näkemyksiä, on helposti jotenkin hankala, änkyrä, sopeutumaton ja siksi kartettava. Mielipiteitä saa olla lähinnä valtaeliitin huipulla, mutta matkalla sinne on vaiettava aika monta kertaa.

-----------------------------------------------

Yksi suurimpia vinoumia, mihin itse olen usein törmännyt kirjoittaessani, on se, että lukija olettaa aina automaattisesti kirjoittajan kirjoittavan "omasta elämästään" ja "vain itselle tapahtuneesta". Omissa jutuissani on hyvin paljon lainattua. Yhdisteltyä, koottua, väritettyä, liioiteltuakin. Sehän se kirjoittamisessa onkin niin hauskaa, että voi yhdistellä omaa elämäänsä ja ajatusmaailmaansa muiden vastaaviin.

Tarve kirjoittaa ja kertoa asioita -tuoda niitä esiin- on mielestäni myötäsyntyinen. Se, että kirjoittaa jostain tai jollekin, on myös itse asian esilletuomisen lisäksi oman ajatusmaailman tuomista esiin, ja samalla sen työstämistä.

Lukijahan peilaa aina lukemaansa jossain määrin itseensä. Joku enemmän, joku vähemmän. Itse sanoisin ensijaisesti lukiessani jotain pyrkiväni samalla oppimaan ja ajattelemaan asioita muulta, kuin omalta kantiltani. Nettikirjoittelussa -ja varsinkin keskustelufoorumeilla- on noussut aika-ajoin sanallisia sotia. Paukutetaan omaa mielipidettä julki niin kauan kunnes ympärille tulee komppaajia. Suurin osa kirjoittajista tuntuu kaipaavan juuri näitä pään nyökyttelijöitä ympärilleen. Ja nyt, jos keskusteluun tulee mukaan kirjoittaja, joka vaikka vain haluaa tuoda mukaan toisen tavan katsoa asioita, tumpataan nopeasti palstalta. Jokin, joskus ihan yksi sana, kirvoittaa kärkevimmät kommentit ja mukaan tulee pian "herkkiä lukijoita", jotka ottavat taas yhdestä vasta-argumentista ns. itseensä.

Koirapalstoilla tämä menee niin, että keskustellaan vaikkapa koiran yksinolosta. Aloittaja saattaa olla hyvinkin "vihainen" koiralleen, väsynyt, turhautunut ja murheellinenkin koiransa aiheuttamasta haukunnasta työpäivän aikana. Nyt mukaan tulee joukko kirjoittajia, jotka kertovat, kuinka "heillä menee hyvin" ja kuinka nopeasti "meidän Bella sopeutui kahdeksanteen rivitaloasuntoonsa". Komppaajat ryhmittäytyvät ihailemaan Bellaa ja Bellan omistajaa. Jostain sivusta tulee kirjoittaja pohtimaan yksinolon opettamisen vaikeutta ja sen haasteita yrittäen auttaa alkuperäistä kirjoittajaa. Nyt on mietittävä sanat tarkkaan. Yksikin väärä sanavalinta tai lauseen rakenne voi ajaa komppaajat vihamielisiksi ja takertumaan vaikkapa sivulauseessa olevaan sanaan: "häkki". Komppaajajoukkio kirjoittaa voimakkain sanakääntein "mä en ainakaan" ja "meillä ei ikinä". Se, joka nyt yritti saada komppailijoita pohtimaan asian ydintä ja toi esiin ei vain omaa -vaan kaikkia kuulemiaan esimerkkejä- profiloituu kenties "koiransa häkittäjäksi", vaikka ei olisi koskaan häkittänyt omaa koiraansa.

Tämä on mielenkiintoista.

Itse käytän paljon nettikirjoittelussa erilaisia esimerkkejä; kuultuja ja nähtyjä. Syyllistyn mieluusti herättelemään vakiintuneita käsityksiä asioista ja niiden hoidosta ja pyrin pohdituttamaan ainakin kolikon toista puolta ja mielellään myös monipuolistamaan yksioikoista ajattelutapaa. Yritän myös lukea juttuja monin tavoin; itsenäni, naapurin Seijana ja kissaihmisenäkin. (ei, minulla ei ole kissaa, tämä oli kielikuva)

Mitä tulee koiriin ja koiran pitämiseen ja hoitamiseen, olen monesti sanonut, että "meistä jokainen tekee koiransa kanssa aina jotain sellaista, mitä sinä et koskaan tekisi" ja päinvastoin. Ihminen ei silti pääse karvoistaan ja kun hän lukee tekstin, missä kirjoittaja kertoo "kynsienleikkuun kerran kahdessa kuukaudessa olevan riittävä leikkausväli meidän Murrelle" hän nyt mieluusti syöksyy mukaan keskusteluun tuomaan oman näkemyksensä, usein kärjistäen, ja omaa koiranhoitotapaansa esilletuoden. Kuinka moni kirjoittaja onkaan lähtenyt (??) palstoilta kokonaan pois, kun hän alkaa tuntea itsensä huonoksi koiranomistajaksi? Kuinka moni vastaavasti sinne kirjoittelee siksi, että hän "pääsee" kertomaan omasta tavastaan hoitaa koiraa ja nimenomaan yksioikoisesti ja ikäänkuin julistaen sanomaansa?

Olen sen verran "vanha" ja monissa liemissä porissut koirineni, että väliin uuden koirasukupolven kirjoittelu hirvittää minua. Olen pohtinut ikätovereineni, että kuinka 20 vuotta sitten mahdettiin pärjätäkään koirien kanssa? Ilman eroahdistusdiagnooseja, barffausta ja johtajuuden teroittamista?

Ja olenko tosiaan niin vanha (??), että nettikirjoittelu oli vuosia sitten vielä pääsääntöisesti "mukavaa puuhaa" ja nyt siitä tulee paha mieli? Luettu kalvaa mieltä ja oma koiranhoitoni tuntuu säälittävältä puuhastelulta?

Koiran kanssa yhdessäolo ja tekeminen ei enää riitä, ei ole riittänyt pitkään aikaan. Syöttämäni koiranruoka on EAN-koodeja sisältävää paskaa ja väriaineita, lenkkeilymäärämme onnetonta tepastelua, teettämäni tutkimukset puutteellisia ja vajavaisia, ideologiani suhteessa koiranäyttelyihin ja kilpailemiseen naiivia ja sinisilmäistä, mielipiteeni eläinlääkäreistä, lihashuollosta ja palautusjuomista aikansa elänyttä ja kitkerän (tai katkeran) kyynistä.

Kumpaa siis teen mieluummin; puhun vai teen? Sekäettä. Mutta miten saada oma koiranpitonsa balanssiin? Ja tarvitaanko siihen yleisöä ja komppaamista? Mitä käyttää mittarina? Omaa ajatusmaailmaansa, lainattua ja muiden ajatusmaailmaa, homeopaattia vaiko kardiologia? Onneksi oma mittari on aina paras ja sen kuuluukin olla. Peili on toki myös oiva apuväline.

Voin sittenkin olla ylpeä ja kokea hyvänmielen helkähtävän sisälläni, kun eläinlääkäri kehuu koirieni kuntoa ja hieroja niiden lihaksistoa. Kakka on kiinteää ja pientä, eikä se ole väriaineiden punaamaa. Koirani ovat ainakin omasta mielestäni hyväluonteisia ja iloisia veijareita ja ne tuovat päiviini paljon positiivista sisältöä. Kun vain vielä osaisi pysyä poissa keskustelupalstoilta, tai niiden hurjimmista väännöistä, joissa vain komppaamalla voi kokea yhteisöllisyyttä ja paremmuutta. Kokea olevansa oikeassa, oikeamielinen ja oikealla tiellä.


Kuvituskuvana Senja Säde-Laakon valmistamia pehmokoiria. Niiden värikylläisyys ja moninaisuus kertoo paljon omasta ajatusmaailmastani!

20.3.2011

Juttulaina: Remmirähjäys


Löysin tieni mielenkiintoiseen blogiin: Oudon rannan hiekka. Toivottavasti kirjoittaja ei paheksu juttulainaani, jonka halusin tuoda omaan blogiini kommentointia varten.
Yksi ihan ehdoton koiraharrastuksen suolahan on se, että asiat eivät ole mustavalkoisia ja koira varsinkaan yksiselitteinen. Asioita on ihanan koukuttavaa katsoa monelta kantilta ja tämä juttu soi minulle mielenkiintoisen pohdinnan paikan ja tuumailun temmellyskentän.
Kursivoinnit Annukan blogista.



Onneksi olkoon, sinulla on pentu! Olet varmaan jo huomannut, että remmirähjäys on netin koira-aiheisilla palstoilla yksi yleisimmistä puheenaiheista. Näillä yksinkertaisilla ohjeilla saat takuuvarmasti omasta koirastasikin remmirähjän, ja voit liittyä asiaa nettipalstoilla voivottelevien sankkaan joukkoon!
Näin totisesti varmaan onkin. Remmirähjäys kirvoittaa varmasti kielenkantoja niin rotuun kuin karvoihin katsomatta!

Ihan ensimmäiseksi kannattaa ajatella, että on hirmuisen söpöä, kun pieni pentu koettaa haukahdella lenkillä vieraille koirille ja ihmisille. Onpa se innokas! Kyllä haukahtelu varmasti loppuu sitten isompana itsekseen, eikös juu?
Tässä on muuten loistava itsetutkiskelun paikka. Kuinka moni tosiaan alkuun pitää jotain pikkupennun pikkusöpöä pikkutapaa ihanan hassuna ja lystikkäänä suorastaan? Kuinka moni puuttuu HETI (korostan: h e t i) johonkin ei-toivottuun tapaan koirassaan, joka ilmenee koiralla viikolla 8. Heti kun se on ensimmäisellä lenkillään?

Ota pentu varmuuden vuoksi syliin, jos lenkillä tulee toinen koira vastaan.
Ilmanmuuta. Ja huudahda vielä kaikille, että "tällä ei ole rokotuksia", ja "mun ekalta koiralta araksi väitetty koira söi silmän päästä". Siirrä omat, kuudentoista vuoden takaiset pelot nykyiseen koiraasi. Imeytä ne siihen heti ensimmäiseltä lenkiltä alkaen.

Käy säännöllisesti koirapuistossa nuoren koiran kanssa, koska pentuja täytyy sosiaalistaa. Koirapuistot ovat pennuille eräänlaisia vapaapainikehiä, joissa voi opetella ottamaan turpiinsa ventovierailta ja joista ei pääse karkuun. Narttukoirat oppivat, että jokainen lähestyvä uros on potentiaalinen seksuaalirikollinen.
Hmm. Pentujahan täytyy sosiaalistaa. Toki niin, että laumanjohtajan tulisi kyetä ottamaan vastuu siitä, ettei pentu joutuisi heti 8-viikkoisena rottweilerin puruotteeseen paikallisessa koirapuistossa. Ja oli pentu sitten uros tai narttu, se (ikävä kyllä) provosoi muita (aikuisia) astumaan, kun ei sen sukupuolileima vielä välity ympäristölle. "Hyvin" kuitenkin kärjistetty esimerkki tämä alkuperäinen teksti mitä tulee "seksuaalirikollisiin", koirissa lienee paljon pedofiilejä?
Omani röykyyttivät puistossa kerran ollutta (jo hieman vanhempaa) pentua ja omistaja oli suorastaan hilpeän iloinen tilanteesta. (!) Toiset kun kuitenkin ajattelevat, että "koirani oppivat olemaan", varsinkin kun tilanteessa ei ollut minkäänlaista aggressiota, toisten taas säälitellessä pentuaan. (ja nostaen sen syliin...)

Usko niitä, jotka sanovat, että koirista tulee vihaisia tai arkoja, jos ne eivät pääse hihnassa tutustumaan vieraisiin koiriin. Anna kaikkien vastaantulevien koirien tervehtiä omaasi, koska pentujahan täytyy sosiaalistaa!
Uskoa ei pidä koskaan ketään eikä mitään muuta kuin koirasi "kertomaa", se kertoo jokaisella ilmeellään, eleellään ja äänellään sinulle jotain. Ja yleensä paljon. Koiranlukutaito on ihan must, ja se ei tule hetkessä. Koirista ei koskaan tule automaattisesti "yhtään mitään", vaan sen yhdeksänviikkoinen käytös on sen elämän kahdeksan elinviikon käytöksen summa.

Käytä fleksiä, että koirasi varmasti pääsee moikkaamaan sellaisiakin koiria, joiden omistajat jostakin syystä haluavat välttää remmirähjäyksen ja koettavat kiertää teidät mahdollisimman kaukaa. Sosiaalistetaan toki heidänkin koiransa!
Tähän en voisi enempää yhtyä. Muista kuuluttaa kuuluvasti; "Tää on ihan kiltti" tai "Tällä on juoksuaika".

Anna koirasi jäädä tuijottamaan lähestyviä ja ohi kulkevia koiria.
Nimenomaan. Tuijotus enteilee koirakielessä aina hyökkäystä ja on huisin hassunhauskaa tuijotteluttaa omaa koiraansa kontra kaikkia vastaantulevia.

Tee jokaisesta ohitustilanteesta iso show. Koiralle pitää koko ajan puhua rauhoittavalla äänellä: “Noh Musti, ei mitään hätää Musti, mennäänpäs nyt ohi Musti.” Näin koira oppii, että ohitustilanteissa on jotakin erityisen huolestuttavaa, kun omistajakin ne noteeraa. Kannattaa samaten pidätellä hengitystä, kiristää hihnaa, naksutella klikkerillä, heilutella lelua ja sylkeä hampaista koiralle nameja.
Äänellä ohjaaminen ja koiran rauhoittaminen ei ole mielestäni ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Jos se toimii. Ja sillä saavutetaan kontakti. Jollei näin ole, ts. omistajan lässytys kaikuu niinsanotusti kuuroille korville, onhan se hölmöä ja ainakin tarpeetonta. Koiraan on kuitenkin helppo (no, helppo ja helppo) tartuttaa jossain määrin omaa moodia, joten jos olet itse "sussiunakkoon" -tilassa, koirasikin varmasti on. Hengityksen pidättämistä en minäkään suosittele, en hihnan kiristelyäkään, sen sijaan klikkeri voi toimia, lelun heilutus samoin ja namitkin -ainakin meillä- sangen mainiosti!

Hommaa remmirähjälle koiralle kaveriksi toinen koira, ja pian sinulla on tuplamäärä remmirähjiä!
Omassa laumassa on yksi remmirähjäksi luettava, ja kolme koiraa, jotka eivät ole missään määrin apinoineet tätä yhtä.

Hankkiudu tilanteisiin, joissa pentusi joutuu tekemisiin teille molemmille ennestään tuntemattomien koirien kanssa, kunnes pentu saa pari kertaa niiltä turpiinsa. Sitten saat oikeuden käyttää remmirähjien omistajien yleisintä tekosyytä koiran käytökselle: “sen kimppuun kävi pentuna isompi koira, ja nyt se pelkää”.
Hyvin sanottu ja tiivistetty YKSI monista syistä, joka voi kehittää koirassa remmirähjäyksen.

Ja luonnollisesti: anna koiran rähistä hihnassa, koska sen kimppuun kävi pentuna isompi koira ja nyt sitä pelottaa, eikä tilanteelle luonnollisestikaan voi enää koskaan tehdä mitään.
Koira pelkää, kun sinä pelkäät. En sitä sano, etteikö koiralle voisi jäädä traumoja, mutta jos sillä on palapelit vähänkin pääkopassa paikoillaan, se myös unohtaa ne (traumat). Omistajan tehtävä on kaikin tavoin osoittaa, että jos naapurin Murre on pösilö, ja mummolan Pyry samoin, niin se ei tarkoita sitä, että kaikki lähitienoon 67 koiraa olisivat myös.

Helppoa kuin heinänteko, remmirähjien tekeminen.
Kyllä, jossain määrin. Koiran käytös on kuitenkin aina itseasiassa käyttäytymiskimppu, läjä, pino ja puska useita käytöksiä yhdessä. Tommy Wiren sen osuvasti sanoi, koiranomistajan (yksi) tehtävä on paloitella koiran käytös, siivuttaa se. Löytää mahdollisen ongelmakäyttäytymisen syy, ydin. Ennakoida, kokeilla eri koulutusmetodeja, tunnistaa koiran (ja oma) moodi, vahvistaa toivottua käytöstä ja sivuuttaa ei-toivottu.

Kiitän Oudon rannan hiekka -blogia ajattelemisen aiheen antamisesta sekä terävästä ja oivaltavasta kommentoinnista polttavaan aiheeseen liittyen. Itseäni viehättää ja kiinnostaa suunnattomasti kaikki koiran käyttäytymiseen liittyvä, siitä kirjoitettu ja sanottu. Wiren muuten totesi luennollaan moneen otteeseen, että ihminen (kouluttaja) ei ole koskaan valmis, kuten ei koirakaan. Koira oppii läpi elämän! Tämä on hyvä muistaa.

19.3.2011

Lenkillä 18.3.2011

Kenzolan perjantailenkki kuvin:


"Nyt en jouda lähteä, koska mulla on luunsyönti kesken", tuumii Luxi.


"Mä voin kyllä lähteä mukaan, jos sulla on lenkkinamit matkassa" puntaroi puolestaan Hupi.


Päiväkotilapsetkin ovat lenkillä.


Ja lumihan sulaa!


Tämä on kuin uudenvuoden tina!


"Hupi sanoi, että sulla olisi jotain snäksejä taskussa". Jos oikein nätisti tuijottaa, saa yhden, tuntuu Hula tuumivan.


Takimmainen odottanee luonnon sulattavan, harja ei taida enää yltää?


Tästä uupuu selvästi: "Haitarin soitto kielletty" ja "Kerjuu kielletty" -kyltit. Toki siinä voisi olla vielä koirankieltomerkkikin.


Kenzolan eläinlääkäriasema.


Arvelisimme jäljistä päätellen oravan menneen tästä noin tunti sitten.


Viri on Kenzolan raparipa.


Uusi avaimenperä! Olisiko lempivärinikin? ;)

Mukkelismakkelis!


Luxi kiihdyttää Mustialassa 13.3. Lähtö on juuri tapahtunut.


Suoran päässä siintää kuitenkin 90 asteen käännös...


ja hups! -Vai huMps?!


Eikun syvemmälle hankeen! Myös kaverin jarrutus (käännös) menee pitkäksi.


Luxi: "Miten täältä pääsee pois? Apuja? Anyone?"


Eikun radalle takaisin!


Kiitos kuvista: Pekka Elkelä

14.3.2011

73 - 78 - 83


Ai rinnanympärys, vyötärö ja lantio? Ei, vaan Hupin eiliset maastokisapisteet.

Mustialassa juostiin eilen perinteiset talvimaastot. Mukaan lähti koko Kenzola, joista Luxi ja Hupi kilpailivat. Tuntuma oli sellainen, että josko toinen täräyttäisi finaaliin. Vaan miten kävikään...

Luxi sai hyvän lähdön, mutta oli hetken solmussa 90 asteen käännöksen kanssa ja täräytti lumivalliin. (monen muun koiran tavoin..) Sitkeästi juoksi maaliin asti, vaikka jäikin kilpakumppanista melkoisesti. Oma pistearvio nähdyn perusteella oli n. 170-180 pisteen luokkaa.

Hupin kilpakaveriksi osui myös melkoinen menijä ja lähtöpaikalla huvitimme itseämme; "kumpi niistä on ensin lumivallissa". Kasvain, sanoi kasvain ja kasvoi vain, sillä Hupin hyvän startin jälkeen (sai piikkipaikankin!) juoksukaveri pyöri huolella hangessa hetken oikeita ilmansuuntia (ja eittämättä viehettä) etsien, Hupin kääntyessä jollei nyt mallikkaasti niin ainakin kohtuullisesti. Hupi juoksi väkivahvasti piikkipaikallaan ja antoi näytteen tykityksestään, mihin eittämättä koira parhaimmillaan pystyy! Sen mitä nyt juoksusta näin, niin näin pitkästä aikaa taistelutahtoa ja vääntöä. Hupi meni lumessa eteenpäin kuin marmorikuula pelilaudalla, alun hyvä vauhti siivitti sitä pitkälti yli puolenvälin. Olin pelkkää hymyä. Mielessäni näin Hupin pistetaululla kärkisijoilla; "tuolla juoksulla on päästävä ainakin kärjen tuntumaan". Aivan loppumetreillä ratatykki veti ohi ja Hupi ehkä himppusen antoi periksi. Jokatapauksessa arvoin mielessäni n. 250 pisteen saalista ja ainakin juoksuparin voittoa.

Kuinka väärässä sitä voikaan taas olla. Pokkana kuitenkin julkistan tässä ajatukseni ja lopulliset pisteet: Luxille siis oma arvio oli n. 170-180 ja tulostaululla = 214. Hupin tykityksen arvelin n. 250 pisteen suoritukseksi ja tulostaulu kertoi = 234. Ai se parin voittaminen? Ahahahhahha. Pari sai 244. Entä se kärkijoukkoon pääseminen? No, neljäntoista joukosta Hupi oli seitsemäs ja Luxi yhdestoista. Finaaliraja oli 238, joten 4 pistettä vajaaksi jäi Hupin nappi- eikun tykkijuoksu.

Asiahan jäi asiaankuuluvasti vaivaamaan ja koska kilpailukirjoja odoteltiin liki tunti, niin siinä ajassa sai kysyttyä kilpailun johtajalta monta kysymystä. Kuten, "miten tässä (taas) näin kävi"? Kilpailun johtaja antoi sitten minulle yo. pisterivin, eli kaikkien kolmen tuomarin antamat pisteet. Tykkilähdöstä sai 73, keskialueella tapahtuneesta kiidosta 78 ja maalialueelta nuo parhaat, 83 pistettä. "En nähnyt kyseistä juoksua. On paha sanoa, mitä siellä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta, onko kaveri valinnut juoksulinjansa paremmin (ne juoksulinjat!!), vai mitä." "Juoksun katsominen pellolla on niin eriasia, kuin sivussa. Jokainen tuomari lisäksi painottaa omia pisteperusteitaan." Ja lopuksi: "Tervetuloa katsomaan joskus kisoihin vaikka pariksi tunniksi tuomarin viereen juoksusuorituksia. Homma aukenee ihan eri tavalla".

Niinpäniin. Mitä tästä opimme. Ei pidä antaa niitä omia pisteitään etukäteen, kun metsään ne arviot kuitenkin menee. Ja yleensä juuri näin. Kun mietin, että pieleen menee, niin tuleekin aina enemmän pisteitä kuin oletan ja sitten kun oletan, että nyt oli tykkiä menoa ja pisteitä ropisee, niin niitä ropiseekin vain omassa mielessäni.

Voittihan se Hupi kuitenkin tykimmän tykin yhdellä pisteellä maalialueella; Hupin pojot 83, kaverin 82. Lisäksi Hupi teki oman piste-ennätyksensä, pojan PB on nyt 234. Alkuerät on juostu ennen eilistä seuraavasti: 205 - 179 - 227 - 203.


Hupin ja Hulan lapsia juoksi kuitenkin samaisissa kisoissa sangen kelpo pistein: normikorkeissa Hupinpoika Luca, Gaselle´s Get On 235 + 205 = 440, sijoitus 4/12 ja ylikorkeissa Hulanpoika Hubbe, Gaselle´s Top Shot 245 + 257 = 502, sijoitus 3/14. Tykki-isät onnittelee tykinkuula-poikiaan!

Kuvassa Gaselle´s Get On. Kuva Karoliina Heikkinen.

Leevi´s title starts to be quite long!

Leevi, Ch Best-Looking Brooklyn (Ch Twyborn Philadelphia x Best-Looking Blooming Martha) was shown at Latvija specialty 13.3.2011 under György Tesics, HU.


Leevi stacked at Latvija spec.


Leevi trotting.


Leevi ended up BM-1 & BOS, BOB being CH Amber Sand Lancar Keyzer.
And the new title?
Here: C.I.B FI & SE & EE & LT & LV & Balt Ch Best-Looking Brooklyn

Way to go Jutta & Leevi, we are PROUD!

all pics taken by Absoliuti Idile/Ramune Balciuniene

FI CH Jagodas Gingembre

Here is a few new pics about FI CH Jagodas Gingembre (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly), Tuikku!


Pics are taken at Kaarina groupshow 5.3.2011






Tuikku middle, she ended up BB-2, took her qualifying CC and became a new FI CH!
Judge was Henrik Härling (Play A While), SE

Copyrights missing! Please inform photographers names!

9.3.2011

Hupi and Pipsa had their puppies!


5+3 beautiful pups were born at knl Sopisco 7.3.2011!

Sire is proud Ch Twyborn Philadelphia, and mom Pipsqueak Piparminttu Pipsa, proud as well.

4 boys are brindle, 1 fawn. All girls are fawn.

If you are interested about this litter, contact knl Sopisco: link to webpage.

5.3.2011

Tuikku, 10th champion sired by Hupi!


Today Tuikku, Ch Jagodas Gingembre (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly) became 10th champion-kid, sired by Hupi!

At Kaarina groupshow, Henrik Härling (Play A While) gave the qualifying CC to Tuikku, who took also BB-2 placement!
What a superday & super result for Tuikku & Heli and also her breeder, Piia Issakainen, as well to my sweet Hupi! We are so proud!

Tuikku trotting in picture beside.

pic taken by Kirsi Aalto


All Hupi´s champion children are listed here:

Ch Bicolour Tourmaline Dominija ( x Ch Boxing Helena´s Coral Gem)
Ch Balmy Limonite Dominija
Ch Blissful Rodonite Dominija
Ch Be Pretty Celestine Dominija

Ch Gaselle´s Greatest Hits ( x Ch Gaselle´s La Scala)

Ch Best-Looking Brooklyn ( x Best-Looking Blooming Martha)

Ch Jagodas Gingembre ( x Ch Aaniston An Outstanding Filly)
Ch Jagodas Grosse Bise

Ch Miyessa Aslanthelion ( x Belltown Blackballet)
Ch Miyessa Adelinda

Way to go all boys and girls!