29.10.2012

Juttulainat -pohdittavaa tulevaksi viikoksi.

Nämä Vantaan Laurin lehtileikket ovat pyörineet pöydälläni jo jonkin aikaa; naputellaan vihdoin pois.
Jutut on koonnut toimittaja Nina Riutta.

Saarijärven terveyskeskuslääkäri Tapani Kiminkinen on sitä mieltä, että meidän pitäisi avata lukkomme. Lääkärit liian usein hoitavat vain seurauksia, eivätkä huomaa kivun ja säryn todellista syytä, esimerkiksi jumiutunutta ajatusmaailmaa itsestä.
Kiminkinen kertoo Lukot auki! -kirjassaan (Tammi 2012) olleensa itsekin lukossa monet kerrat. Ja pohtii: miksi tunnen tai toimin jossakin tilanteessa tietyllä tavalla?

Tohtorin kunniakkaana tarkoituksena on kirjallaan auttaa meitä kohtaamaan elämä totuudenmukaisesti sellaisena kuin se on. Kyse on oman ainutlaatuisen itsen löytämisestä. Lukkojen takana oleva ajatus voi olla pelkkä luulo. Elämänhistorian tapahtumat ja "oikeiden peilien" puuttuminen saattavat lukita, mutta Kiminkisen mielestä nyt olisi korkea aika avata lukitut ovet ja heittäytyä elämän vietäväksi.

-----------------------------------------

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa:
Onnistumisia saattaa tapahtua syvemmässä merkityksessä juuri silloin, kun uskaltaudun heikkouksieni varaan. Tekemään asioita, joita en hallitse. Silloin mennään tiettömään maastoon. Se on uudelle avautumista ja luovuuden lähde.

28.10.2012

Anatomiakoe takana.

Niinhän siinä sitten kävi, että allekirjoittanut panosti täböllä anatomia-osuuteen ja luki kulmaukset, hampaat ja lavat moneen kertaan ees ja taas.
Aloitin tenttivastaamisen 24.10. Tuomarikurssin peruskurssin alkeiskurssin anatomia-osuudesta ja naputtelin menemään lyijytäytekynällä siihen malliin, että terä katkesi vähän väliä.
Muistisäännöistäni oli apua kosolti ja hyvä niin.
Sensijaan kapsahdin sitten rähmälleni Tuomarietiikka-osiossa. Kuinkas ollakaan, olin niin anatomian lumoissa ja tehnyt Lehkosen osuudesta referaatin, joka EI sisältänyt koetärppejä laisinkaan!
Etiikat, jääviydet ja HYLit ja EVAt olivat minulta karussa ja tietämyksen laitamilla, joten vastaukset lienevät tasoa säälipiste.

Tässä on oiva osoitus siitä, että kun lukee, niin kannattaa lukea laajasti. Pelkkä anatomian osaaminen EI riitä, kun ja jos koealue sisältää MYÖS tuomarityöskentelyyn liittyvää nippelinappelitietoa.
Minun kohdallani ns. yleistietämys ei kovin pitkälle kantanut. Koekysymykset olivat kokonaisvaltaisuudessaan sikäli osuvia, että osui ja upposi. Ja minä upposin.

Piti tietää trimmaukset, liituamiset ja uhoamiset - joista ei ihan heti koetilaisuudessa - eikä jälkeenkäänpäin - löytynyt muistijälkiä. Koe tehdään "kaikille" ja vaikka minua ei henkilökohtaisesti kosketakaan turkin liituaminen ja se, tuleeko "kasvattini" kehään (saati perheenjäseneni kasvatti) minun olisi luonnollisesti pitänyt kirjata em. "säännöt" vastauksiini.
Ottaa päähän JO nyt, vaikka tulosten saamiseen on vielä kaksi viikkoa. Tässä on jo miettinyt uusintakoetta ja sitä, omaksunko kuunaan koko "tuhatsivuista säännöstöä"...

Vastaisen varalle vanhassa vara parempi. 
Keskity olennaiseen, ANATOMIAAN mutta myös perinteisiin näyttelysääntöihin. Lue läpi, omaksu ja referoi mieluummin laajemmin kuin lyhyelti. Älä tee niin kuin minä tein; refaraattini oli 3-sivuinen. Lue mieluummin laajemmin ja laaja-alaisemmin. Kokeessa on osattava myös vastata sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät kosketa henkilökohtaisesti Sinua.

Nöyräksi vetää. Matka kohti tuomariksi tulemista EI tosiaankaan ole "vain" sitä, että tunnet oman rotusi. Eikä se ole sitäkään, että tunnet omaa rotuasi lähellä olevia lajikumppaneita; "tyyppikavereita". Kokeessa on osattava vastata yleismaailmallisesti, yleisiin kysymyksiin laajasti ja laveasti. Oman rotusi nippelitieto ei riitä, saati että osaisit vetää vaikka sokeana oman rotusi kehän.

Ehei.
Säännöt on tunnettava ja tiedettävä; kukaan niitä tuskin 100% osaa, mutta jo 90% tai 80% on hyvä. Veikkaisin, että meikäläisen 48% tuntemuksella on turha yrittää läpi.

Luuliko vielä JOKU, että tuomariksi tuleminen tai yrittäminen on HELPPOA? Toivottavasti ei. Luin kokeeseen 1,5 kuukautta. Paneuduin ja panostin, tein tiivistelmiä ja soitin pitkin ja poikin kyselläkseni, kuulostellakseni ja hakiessani LISÄselvityksiä ja analyysejä. Istuin kolmetuntisen erään tuomarin pakeilla anatomiaa päntäten, luin ja luin ja luin - mutta en tarpeeksi, enkä osannut "varautua kompiin" tai minulle itsestäänselviin kysymyksiin, joihin olisi tullut vastata kuin olisin juuri alkanut harrastaa.

JOS ja KUN nyt tästä eteenpäin, niin maaliskuussa harjoitellaan lisää. Saas nähdä miten käy. Kahden viikon päästä on tulosten vuoro ja sitten ihmetellään, miten jatketaan eteenpäin. Printtaisin ne SÄÄNNÖT ihan heti, mutta en ole varma, riittääkö printterin muste...
Matka on kuitenkin EDELLEEN hyvin pitkä ja edessä on jos jonkinmoista estettä, joiden yli pitää jos ei hyppiä niin ainakin luovia.

Vaikka harrastustausta on pitkä se ei ole tae mistään. Todellakaan. Takkiin voi tarttua nippelitietoa joo, mutta kysytäänkö sitä kokeessa, on toinen asia.

Koe- ja kurssikuulumisiin.

26.10.2012

Happy Bday Hupi!

Twyborn Philadelphia (Klenod's Qhavat x Twyborn Swanley Gem), Hupi, celebrates his 8th birthday today!
Still very childish, such is the nature of Hupi! I have a picture of other occasion too. If there is not a toy in Hupi's mouth - I'm afraid there is dirt..

Have a happy & hilarious Bday my dear Hupi!


wishes Anita, Hula, Viri, Luxi and Huima



17.10.2012

Happy Bday Viri!

Scheik's Comando (Ch Leyendas Spongebobsquarepants x Ch Carmodey Tattoo), Viri, celebrates his 9th birthday today!


Have a nice Bday, sweet (and fast) Viri!


wishes Anita, Hula, Hupi, Luxi & Huima


14.10.2012

Kenzolan snäksikartoitus.

Huomasinpa tuossa Facebookissa hurvitellessani, että meillähän on sangen snäksipitoinen arki.
Koska Blogger on oivempi omakehun temmellyskenttä ja tänne saa kivasti kuvat jonoon ja on tunnisteet ja kaikki, niin mennäänpä Kenzolasnäksien maailmaan tähän tapaan:

lauantaisen työvuoroni päätteeksi minulla on ollut tapana tuoda lapsille tuliaisia. Tuliaisten määrä ja laatu vaihtelee, milloin on ihan perinteistä K-marketmättöä; Pirkkaa ja Frolicia, milloin tullaan Hakunilan pelastusarmeijan kautta kotiin. Mutta kotiin ei ole kuitenkaan tulemista ilman lauantaikarkkeja -tai Pelastusarmeijapehmoja.


Muut koirani eivät ole asiasta niin tarkkoja ja aiheeseen orientoituneita, mutta Hupi pitkine kuonoineen hyökkää oitis kauppakassin uumeniin ja voivoi, jos siellä on vain maitoa ja Reilu-leipää.
Silloin ei hyvä heilu.

Enhän minä nyt VOI pitkän työpäivän päätteeksi tulla kotiin pelkkien tuikkukynttilöiden kanssa, koirille ON oltava myös jotain. Alkuun se saattoi olla pelkkä "lihaliuskapaketti"; mutta pian siitä tuli LAJITELMA.

Snäksivalmistajat luovat osaltaan meille koiranomistajille paineita. Alkuun oli tosiaan vain lihaliuska, sitten tuli Frolicit, sitten KOSTEAT snäksit ja PIKKUsnäksit lenkille ja koulutukseen, Frolic Jumbonekin mentiin viipaloimaan; koirasi haluaa VIIPALEITA





Tämä se on hyvä; Pirkka Koiran hammastikku. Tämäkin sarjassamme lauantaikarkki.

Ennen luut olivat luita. Ja ennen OLI vain ns. perinteisiä luita.
Nyt ne ovat tikkuja, solmuluita, solmuttomia luita, paistettuja, kevytluita ja niin edelleen...


Ennen lenkkiä tulee NÄITÄ; Hau-Hau kierretikkuja. Kapeita, pieniä ja somia. Juuri sellaisia, jotka nakertaa SILLÄ AIKAA kun emäntä solmii kengännauhoja ja virittää kännykän handsfreen.

Koiranruokavalmistajat ovat ajatelleet kaikkea. 
Kuten edellä kerroin, on kevyttä, normia, kuivaa ja kosteaa, ohutta, leveää, solmullista ja solmutonta. On lenkkinamia, koulutusnamia, pientä ja isompaa - tilanteen mukaan. Miten nuo snäksi- ja luupussit sitten kukakin valitsee?

Itsellä kun laumakoko on 5, se panee ostamaan luupussit edullisimmasta päästä. Meille ei lähde kahden luun pussi, vaan sellainen, missä on mieluiten 20-50 luuta. Vaikka olisi kuinka pitkää ja tiukkaakin nakerrettavaa pussissa, niin jos hinta on 5 euroa/3 luuta, niin hyllyyn jää.
Myös snäksipusseissa hinta on määräävä tekijä. Jos pussi on 2 eur, se tarttuu matkaan herkemmin kuin viiden euron pussi, vaikka olisi kuinka herkullisen näköinen TV-MIX.

MEILLÄ snäksejä menee toki ja tietenkin eri tarkoituksiin. 
On "äiti menee töihin, pojat jää odottamaan" -snäksejä, jotka ovat yleensä Mustista ja Mirristä tai eläinlääkärin vastaanotolta saatuja ilmaispusseja; Free sample.


Niitä on pienessä pussissa paljon ja niitä annetaan pojille pari pussia, kun on töihinlähdön aika; ns. hei-hei -namit. 
Vaikka ovatkin ihan ehtaa koiranruokaa. Ja kuten kuvassa; labradorille ja schäferille. Koirani eivät tätä rotuerottelua toki tiedä.

Sitten ovat lauantaisnäksit, joita ovat mm. edellä kuvatut Pedigree Jumbonet ja mm. Pirkka-lihaherkut. Tämä se on yksi laumani favourite.



Frolic Completet ovat lenkkinameja; niitä kaapissa ja takin taskussa on AINA.


Kynsienleikkuun jälkeen tulee Frolic ja lenkillä luoksetullessa tulee Frolic. Toimivat Virillä myös ns. ohitusnameina.


Frolic Walky Bites on myös uusi löytö. Sopivan kostea ja napakka nami, joka menee lenkkitakin taskussa hyvin ja toimii; luoksetulo on taattu!


Pirkka-koirankeksit eivät juuri jää toiseksi; ne valpastavat lauman niin kotona kuin lenkilläkin! Kun Hula käy iltamyöhällä kovin nälkäiseksi ja kaipaa "yötävastennamia"; kaikki saavat yhden keksin. Hulan vaatimuksesta.


Näitä meillä on kaapissa, mitä teillä?

Osa kuvista Pirkka-tuotehaku; osa oma kuva-arkisto.

13.10.2012

Onko patjasi liian pehmeä? Ratkaisu löytyy IKEAsta.

Jenkkisänky on siitä mukava, että se on pehmeä ja patjaisa. Jenkkisänky on siitä ikävä, että se on pehmeä ja patjaisa.

Viimeisimmän fysioterapiakäynnin mukaan olen yläselästä oikoryhtinen ja alaselästä sangen notkoisa. Lisäksi selkärankani on yliliikkuva.

Pyörtyi liki nuori fyssatyttö, kun aloin selkää kiertää oikeaan ja vasempaan ja läsäytin sormet lattiaan.

Kai se nyt on yliliikkuva, selitän, kun Suomen talvi on viiden kuukauden mittainen, koiria on viisi, viisi talvitakkia puetaan ja riisutaan kahdesti päivässä ( = 10 pukemiskertaa + 10 riisumiskertaa), viisi ruokakippoa on lattiatasossa, 15-kiloinen ruokatynnyri seKIN nostetaan kerran päivään HOPS ylös ja annostellaan...
No ilmankos, sanoo fyssaneito ja on osaaottavan näköinen.
Kun vielä kerroin ETUpihastamme ja siitä, että parhaimmillaan teen tunnin lumityöt ennen lenkille pääsyä ja kannan raskaita lumilapiollisia metrien päähän pihastamme osanotto oli jo syvää sympatiaa.
"Josko hakisit talveksi meiltä tukivyön?" hän ehdotti ja pyysi taas tekemään jonkin vartalonkierron. "No kylläpä sulla kääntyy tuo ranka, ohhoh".

Surffasin jokin aika sitten IKEAn sivuilla etsien ehkäpä taas jotain säilytystilaratkaisua. Päädyin katsomaan IKEAn sänkyjä, ihan vain tyyliin, mitähän ne mahtaa maksaa ja millaisia ne ovat.

Koin valaistuksen.

Tuo valaistus sai vihdoin täyttymyksen keskiviikkona, kun patistin kämppiksen piipahtamaan IKEAn noutovarastossa nappasemassa yhden sälepohjan nimeltä Sultan Laden; 90x197 cm á 15 eur/kpl.
Kolme yötä takana - ja kyllä; TOIMII!
Tuuppasin sälepohjan "ison patjan" ja alapatjan väliin, heti tuli vakautta, tiiviyttä ja tukea! Patjalla on ollut huomattavasti mukavampi lojua ja lukea.
Pehmeä patja ei nimittäin välttämättä ole ollenkaan hyvä makuualusta notkoisalle alaselälle, se kun on tuntunut notkistavan alaselkääni vain entisestään; kipupiste on ollut ja pysynyt - levosta huolimatta tai juuri siitä johtuen.

En siis todellakaan ole kuunaan kuullut, että kukaan olisi laittanut sälepohjaa patjojensa väliin - tämä saattaisi olla jopa Niksi-Pirkka -vihjeen veroinen, niin hyvin se toimii! 
Ja kuinka ollakaan, apu oli vain 15 euron hintainen ja löytyi kolmen kilometrin päästä Vantaan Ikeasta!

6.10.2012

Tuomarikurssin peruskurssin alkeiskurssi - luetaan, luetaan...

Allekirjoittanut on viimeaikoina ollut tiiviisti lukujen parissa. Olen lukenut Harri Lehkosen luentomateriaalin kertaalleen, mistä olen myös tehnyt kolmesivuisen tiivistelmän. Juha Kareksen ~ 160-sivuisesta kirjasta syntyi 21-sivuinen tiivistelmä. Riitta Ahon teos on toisella lukukierroksella.

Luvut liittyvät tuomarihaaveeseeni, joka aina välillä tuntuu toooodella kaukaiselta ja väliin "ihan mahdolliselta".
Mahtavaa matkallaoloa tämä on, siitä ei pääse mihinkään. Mielestäni minulla ei koskaan ole ollut vain koiria; pelkkiä lemmikkejä tai harrastuskavereita;
Minua on aina kiinnostanut tietää lisää ja sitten taas hieman lisää ja sitten taas lisää. 
Alunalkaen lemmikeistä ja harrastuskavereista on auennut uusi maailma ja sitten taas kokonaan uusi maailma.  Koirat haastavat. Se, mitä tiesit eilen ei päde enää tänään.
Aiemmin minua ovat eniten puhuttaneet erityisesti käyttäytyminen, vietit ja vaistomaailma ja koirani ovatkin olleet minulle vuosikaudet mielenkiintoista "tutkimusmateriaalia"; miksi koira tekee niin kuin se tekee? 

Nyt oli tullut aika astua anatomian maailmaan.

Koirat ovat ottaneet mutta myös antaneet. 
Valtavasti haasteita, lukuisia kysymyksiä mutta myös vastauksia -ja ihan pelkällä olemassaolollaan - oivalluksista puhumattakaan. Jokainen näyttely, kisamatka ja maastotreeni koirapuistojuoksutuksesta puhumattakaan on niitä  oivalluksia ja ahaa-elämyksiä antanut!
Yksi asia on johtanut toiseen ja pian on oltu ihan uusien haasteiden edessä - taas. Koskaan ei koiran kanssa elämisessä ja olemisessa ole valmis ja se on kohdallani harrastamisen ydin. Mennä eteenpäin, oppia ja oivaltaa - ymmärtää koiraa, paremmin ja enemmän.
En voisi olla kiitollisempi ihan jokaiselle koiralleni, jotka ovat vieneet minua kukin tavallaan eteenpäin ja omilla persoonillaan patistaneet eteenpäinmenoon.

Jos läpäisen anatomiakurssin kokeen, edessä on vielä lukuisia vaiheita ennen varsinaista tuomarikurssia. Jossain vaiheessa edessä on haastattelu, jossa minulta kysytään; "Miksi haluat tuomariksi"?
Erilaisia vastausvaihtoehtoja on risteillyt päässäni. Kuten "luonnollista jatkumoa harrastusvuosilleni" ja "haluan oppia lisää - ja kokoajan enemmän" - mutta viime aikoina päässäni on pyörinyt eniten se, että koska "olen saanut niin paljon koirieni kautta, haluan jakaa saamaani eteenpäin". 
En ole ihan varma, onko se hyvä tai oikea vastaus, tai olenko rodun parissa ylipäätään henkilö, joka on "sovelias" jakamaan, mutta siitä huolimatta minua ajaa eteenpäin valtava palo; oppia ja sisäistää ja toimia rakastamani rodun parissa.
Ja jos voin oman rotuni kautta oppia lisää, ja jakaa oppimaani, mikä sen parempaa ja mukavampaa!
Saada ja jakaa - upein yhtälö!

Koen, että koirat jakavat ja antavat niin paljon; miksen jakaisi takaisin sitä mitä saan!
Kurssilaisten kesken viriää keskusteluja tulevasta kokeesta, mitä siellä mahdollisesti kysytään ja mitä pitää osata; kuten nyt vaikka "Mikä on tuomarin tehtävä"? Harva se näyttely tuomari herättää (voimakkaita) tunteita. Milloin tuomari on puusilmä ja milloin "linja oli hakusessa" tai vain "väärä koira voitti". Arvostelijat ovat harvoin itse olleet tuomaritehtävissä, edes match-showssa. Tai jos ovat olleetkin, niin vain he ymmärtävät sellaista, mitä tuomari ei. Kauneus on aina katsojan silmässä ja arvostelijat aina oikeassa.

Olen täällä omassa blogissani lainannut mm. Paula Heikkinen-Lehkosen Whippet-Harrastajien lehdessäkin ollutta sangen hyvää ja selventävää kirjoitusta missä todetaan mm. se, että jokainen tuomari tulkitsee rotumääritelmää omalla persoonallisella tavallaan. 
Useat rotumääritelmät ovat sangen laveasti kirjoitettuja - suoden mahdollisuuden - laveaan tulkintaan! Jokainen ymmärtää ne omalla tavallaan, omin painotuksin. Lukekaapa Mari Kääriäisen tekemä whippetin rotumääritelmän tulkinta; tällainen jokaisen vähänkään enemmän rotua harrastavan tulisi tehdä omakohtaisesti: KLIK.

Jokaisella tuomarilla on oma henkilökohtainen koiramenneisyys ja -tausta, johon he peilaavat rotumääritelmää ja -määritelmiä ja rotutyyppiä. 
Mahdollinen metsästystausta, käyttöominaisuuksien syvempi tietämys -jopa eläinlääkäritausta -  määrittävät tulkintaa.
Joku on harrastanut syvemmin 10 vuotta, toinen 30. Jokainen persoonallisella - ja henkilökohtaisella tavallaan. 

Jokaisella kurssilla, minkä olen käynyt, olen saanut useita, jopa useita kymmeniä oivalluksia. 
Olen saanut oppia, että mitä pidempi lapa on, sitä pidempi lihas siihen kiinnittyy -> lapalihas on usein tällöin kuiva, pitkä ja litteä. Jos taas lapa on lyhyt, lihaksen kiinnityspinta on vastaavasti lyhyt ja lavat saattavat tällöin pullottaa -> raskaat lavat. Olen aiemmin vain luullut, että lihas kasvaa sen, minkä se kasvaa; geenien määräämänä. Nyt opin sen, että myös luut määräävät lihaksen tyyppiä; onko se pullottava tai litteä.

En ollut myöskään aiemmin tiennyt sitä, että jos lantio on pitkä; reisikin on silloin yleensä leveämpi; lantion tilavuus määrää reiden leveyttä. Lyhytlantioisella koiralla reisi voi olla em. syystä kapea. Enkä ollut tienyt sitäkään, että vinttikoiralla lanneosa on yleensä korostuneempi siitä syystä, että korostuneempi lanneosa mahdollistaa laukkaavalle koiralle suuremman vauhdin. Suoraselkäinen koira ei kykene vinttikoiran vauhtiin; suoraselkäisyydestä johtuen. Koiran lanne ja lantio ikäänkuin vie takajalkojen liikkeen eteenpäin; selkään ja etuosaan; vipumekanismi! Toki suoraselkäinenkin koira pääsee näyttävään kehäraviin, mutta vinttikoirille sallitaan korostuneempi lanneosa juuri niiden laukkaominaisuuksien vuoksi.

Tällä hetkellä monet tenttiasiat ovat päässäni vielä jäsentymättä.
Reisi- ja sääriluun pituudet ovat kurssimateriaalissa kerrottu ja kerrattu moneen kertaan, mutta esim. hampaistosta on vain yksi lyhyt kappale kurssikirjassa. Hampaat pitää kuitenkin osata! Kirjassa voi olla otsikko: Koiran lanne ja lantio ja otsikon alla puhutaan kuitenkin -taas- sääriluusta huutomerkein.
Kareksella on monelle kirjoittajalle sangen yleinen ongelma; miten pysyä otsikossa! 
Toki koirassa ja koiralla kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei voi puhua vain selkärangasta tai etuosasta - on puhuttava KOKO koirasta ja kokonaisuudesta; tasapainosta. Yksi kohta koirassa ei suinkaan luo tasapainoa, sen luo monta osaa - yhdessä.

Olen joutunut tekemään itselleni useita muistisääntöjä.
Lukiossa - tai muutenkaan koulussa - en oppinut yhtään matemaattista kaavaa. Kuitenkin Kareksen kirjaa lukiessa huomasin, että omaksuin heti kaavan 7-13-7-3 - onhan siinä nyt selkeä logiikka! Seiskaa ja kolmosta, ja vain yksi ykkönen. Siihen perään sitten KA-RI-LA-LA, niin johan selkeni; koiralla on 7 kaulanikamaa, 13 rintanikamaa, 7 lannenikamaa ja 3 lantionikamaa! 

Kumpi on ensin - lapa vai olkavarsi-  tuotti myös päänvaivaa. Opin sen näin; säkä on lyhyt sana, lapa myös, se on siis heti sään jälkeen. Entäpä värttinä- ja kyynärluut sitten? No taas muistisääntö: ää ja ä; eli ensin ää; värttinä ja sitten ä, kyynär. Minulla moinen toimii.

Se, mikä minua ajaa eteenpäin, ei kuitenkaan ole pelkkä tiedonhalu ja uuden oppiminen, vaan kaikki se mitä olen koirieni avulla ja niiden kautta saanut käydä läpi ja oppinut yhdessä heidän kanssaan harrasteissa ja jokapäiväisessä elämässä. Mihin asti se minua vie, jää nähtäväksi.

Ilman koiriani, en olisi tässä nyt. Kurssikirjojen parissa, illasta toiseen.

Kuvituskuva Googlen kuvahaulla Koiran anatomia.

5.10.2012

Happy Bday Luxi!

Monetblue (Ch Scheik's Comando x Nicoret's Happy Smile), Luxi, celebrates his 6th birthday today!

Have a nice Bday little Luxi!


wishes Anita, Hula, Viri, Hupi and Huima