29.8.2010

Lenkillä 29.8.2010

Hakunilan urheilupuistossa oli tänään Sauvis-tapahtuma. Sauvakävelijöiden kokoontumisajot -vai mitä siinä banderollissa nyt lukikaan. Oli tarkoitus kuvata lenkin aluksi sauvakävelyyn hurahtaneita, mutta lähdimme liikkeelle 1,5 tuntia liian aikaisin. Urheilukentällä ei ollut kuin järjestäjien autoja, telttoja ja lava, jonka backstagella Pekka Porkka Sauvasekoitin-bändeineen varmaan jo odotteli..
Niinpä suunnistimme Canonin kera toisaalle:


Nousimme korkealle kalliolle kukkulalle... (urheilukenttä muuten siintää vasemmalla ylhäällä)


Ainakin Hula ja Lelu uskaltautuivat todistetusti katsomaan alas.


Samassa parvekelaatikossa kilvoittelevat kuivunut yksilö ja rehevämpi versio.


Sommitelma.


Metsän keskeltä pisti silmään tällainen porrasrakennelma..


ja toinen versio. Onko arkkitehdille sanottu, että "kaikki laudat on käytettävä, mitkä on ostettukin"?


Roskiskatokseen lienee hankittu suurin mahdollinen kieltomerkki. Ja laitettu se näyttävästi keskelle...


ettei tarvitse Canonin kautta tihrustaa! ;)


Olisiko tämä palovahinko...




vältetty koirakielto- tai Läpikulku kielletty -merkillä? Näitä Yksityisalue-merkkejä löytyi erään taloyhtiön (samaisen jossa tuo koirakieltomerkki) pihoilta n. 5 kpl. Varmuudeksi, ettei vaan mistään suunnasta lähdettäisi loikkimaan heidän puskiinsa.
Sauvakävelijät jäivät nyt näkemättä, mutta ehkä oli kuitenkin kivampi katsella portaiden, kukkien ja kieltomerkkien sinfoniaa?!

28.8.2010

Koirien kanssa lenkkeily tylsääkö?


Koirien kanssa totisesti sattuu ja tapahtuu. Niinkin arkipäiväisen asian kuin lenkkeilyn yhteydessä. Sen lisäksi, että jään säännöllisesti tepastellessani suustani kiinni; tunnin lenkit venyvät kahteen ja saan sotkeutua päivittäin hihnoihin, korjata bussipysäkki- ja suojatiekakkoja, kiroilla roisisti irtipäässeille koirille, kiertää ja kaartaa paikallaan palaveeraavia koirakkoja, varoa fasaanikatuja, myyräpeltoja ja oravapuita olen alkanut tehdä lenkeillä nyt myös mielenkiintoisia ja mieliinpainuvia löytöjä!

Oluttölkkejä, pulloja, 40 euroa rahaa, nalleja ja viiden kilon käsipaino. Tässä nyt jotain lenkillä eteen osunutta. Käsipaino jäi erityisesti mieleen, olin sattumoisin sellaisesta haaveillut. No, kuinkas ollakaan, löysin viiden kilon painon maasta makaamasta.

Nyt Hulan onnettomuuden satuttua taisin haaveilla -ainakin mielessäni- koiralle paremmin sopivasta töppösestä. Onhan nyt koon 41 tennissukka whippetin tassuun hieman hankala teipattava, sukka menee rullaan ja taitteeseen, hölskyy ja heiluu. Sisälle taiteltu kipsivanu ei tahdo pysyä sille tarkoitetussa muodossaan ja leveämmästäkin kirurginteipistä huolimatta sukka vain leviää...

No ei hätää. Lenkille vain. Ja katse maahan. SIINÄ SE ON! Pienen beibin vauvasukka oli pudonnut asvaltille! Kuvassa tämä hellyttävä, rusettikoristeinen -tehtäväänsä paremmin kuin soveltuva rapsutuksenestoverme!

Eikä tässä vielä kaikki.

Canon S5 IS olisi tänään totisesti pitänyt olla matkassa. Olimme kaartamassa jo kotiinpäin kämppiksen ja koirien kanssa kun saavutimme nuorisojoukkoa Hevoshaantien koulun sivulla olevalla tiellä. Yksi pojista kääntyi epävarmasti; "Ei kai noi oo vinttikoiria"? Toinen; "Ne on whippetejä, onko ne?". Minä; "Kyllä, vinttikoiria ja whippetejä. Whippet on vinttikoiraryhmän toiseksi pienin rotu. Ja toiseksi nopein". "Paljon noi juoksee" utelee yksi ja minä; "Huippunopeus 60 km/h". "Mä olen kyllä nopeampi", johon minä; "Oletko sä pikajuoksija"? Kundi vastaa nopeasti ja varmasti "Olen!".
Seuraavat tapahtumat kehittyivätkin nopeasti. Koska kundi oli niin varma kyvyistään vinttikoiraa vastaan, jätin Hupin kämppikselle (tässä kohtaa kaveri taisi sanoa jotain, että "älä jätä tähän mitään huonoa") ja lähdin muiden koirien kanssa "suoran päähän". Kuulin takaani mm. "tää on nähtävä" ja vinttikoiraa vastaan haluavan nuoren uhon ja innon kavereiden jäädessä kannustamaan Hupin viereen asettunutta nuorta lähtöviivalle. Kävelin n. 50-60 metrin päähän, lausuin "valmiina, paikoille, nyt" ja kundi lähti juoksemaan kylläkin kovaa, mutta aikalailla lähtötelineissä jo Hupille jääneenä... Kämppiksen mukaan kaveri otti vieläpä hienoisen varaslähdön, tuli maaliin kaikkensa antaneena, silmät teelautasina Hupin ollessa maalissa ennen häntä jo hyvän tovin. Epäuskoisena kaveri paiskasi Hupin kanssa kättä (tai tassua) ja totesi pitkin hampain olleensa "hyvä kakkonen". Lähdimme paikalta hymyssä suin, jättäen iloisesti nauravan ja hämmästelevän nuorisojoukon taaksemme.

Kaikkea sitä lenkillä voikin sattua ja kuka tietää, oliko tämä nuori oikeasti pikajuoksua treenaava innokas kaveri, joka nähdään tulevaisuudessa Urheiluruudussa kertomassa tapahtuneesta?

Leevi goes BOB & BIG-4!


Fantastic news from Tervakoski INT today; Leevi, C.I.B & FI & EE & LT Ch Best-Looking Brooklyn (Ch Twyborn Philadelphia x Best-Looking Blooming Martha) took BOB & Cacib and ended up BIG-4!

Judge in breed Kirsti Louhi FI & in group Natasa Blanusa HR.

Way to go Leevi & Jutta, such a really deserved win(s)!!

This beautiful pic of handsome & balanced Leevi is taken by Johanna Gustafsson, Bonnywapit.

25.8.2010

Mitä kuuluu Hulalle?

Hula-potilas popsaisee viimeisen antibiootin huomenna. Haavaan ommellut tikit repsahtivat jokainen apposen auki ja ne on poistettu toimestani eilen. Haavat näyttäisivät paranevan ok, mutta Hulaa rapsututtaa kovasti kaulasiteensä. Haavanpuoleisessa tassussa on siis pidettävä sukkaa, joka "sisältää" kipsivanua ja on teipattu kirurginteipillä kintereeseen.


Hulan hoitopöydällä -siis keittiön pöydällä- on Hulan ikioma hoitotarvikelaatikko.
Se sisältää kapeat ompelusakset, Mesoft haavataitoksia (7.5 x 7.5 cm), joustavia Easifix-sideharsorullia, Pharmacare-tukisiteitä (sininen ja valkoinen, vaihteeksi Suomen värit Ruåttinpojalla ;D), Bacibactia, kipsivanua, kahta eri leveyttä Leukofix-kirurginteippiä sekä raejuustorasian, johon on kerätty poistetut tikit.


Hulan haavat näyttivät tänään, 25.8., aamulla tällaisilta.

Muuten. Vaihdoin jossain vaiheessa haavataitosten päälle tuon joustavan Easifixin pitämään niitä paikoillaan -aiemman suoran Pharmacare-teippauksen sijaan. Kuitenkin kun Hula ravistelee kaulaansa, lähtevät nuo haavataitokset seilaamaan. Oli siis palattava alkuperäiseen teippaussysteemiin. Ensin haavataitokset, sitten Pharmacare tuonne alakaulaan, ja sitten itseliimautuvan tukisiteen päälle joustavaa sideharsoa kohti ylemmäs kaulaa. Näin ei tarvitse kallista Pharmacarea niin paljon. Easifix maksaa vain 0,46 snt/rulla, kuin tämä Cobanin "halpakorvike" Pharmacare-side 4,50 eur/rulla. "Aito" Coban oli vielä n. 2 euroa kalliimpaa.

Hula voi olosuhteisiin nähden hyvin ja on mielestäni kuntoutunut traumaattisesta kokemuksestaan hyvin. Hula on myös -kuinkas ollakaan- äärimmäisen kiltti hoidettava ja tepsuttelee sukassaan menemään kiltisti; ei siis yritä esim. purra sukkaa pois. Tänään hän yritti sukattomalla takajalallaan raapia kaulan sitä puolta, missä on "vain" pienet yläkulmureiden aiheuttamat -jo hyvin tervehtyneet- reiät, mutta lopetti kiltisti käskystä. Joskin tuijotti pitkään; "ai minä vai, en mä mitään raapinu".
Jostain syystä ruokailu ei vielä oikein suju kupista, kirraako haavat tai jotain, joten hän asettuu ruokailun ajaksi ruokintatuoliinsa (tunnetaan myös Hupin tuumaustuolina) ja odottaa siinä suu avoimena että ruoka annostellaan hänelle lusikalla.. Ehdollistui myös nopeasti maksamakkaran sisällä annettuihin antibiootteihin ja asettuu vaativasti keittiön pöytää vasten pompsahtaen aamu- ja iltatablettejaan odottamaan.

Reipas & ihana Hula, parane pian!

Puppies born at knl Mimi Chill´s!


2+3 puppies were born 21.8.2010 in knl Mimi Chill´s, Finland, out of FI Ch & FIJW-05 Twyborn Philadelphia x EE & RU Ch Taraly Black Panther.

All puppies are reserved.

More info ab. this litter at knl Mimi Chill´s -webpage.

Hupi run! Mustiala 15.8.2010 FINAALI


Sitten oli Hupin finaalijuoksun vuoro! Katseet vieheessä! (ei kaverissa... ;D)






Kuin kenguru konsanaan!


Reidet pulleina!






Finaalista Hupille 224 pistettä, yhdessä ae-pisteiden kanssa 451 pojoa ja SA! Kokonaissijoitus pysyi samana, eli 6/19.
Samalla pistemäärällä (451), viidentenä, oli toinenkin whippet, ja kun tarkemmin katsoi, niin sillä oli identtiset ae- ja finaalipisteet Hupin kanssa. Olen aiemmin nähnyt kisoissa jaettuja sijoja, mutta KV-kisoissa niitä ei kuuleman tunneta.
Tarkempi selvittely paljasti, että pisteiden ollessa identtiset katsotaan seuraavaksi kestävyyspisteet finaalissa ja tässä tapauksessa neKIN olivat samat; 45 pojoa kumpaisellekin. Nyt tarkastelun alle tulevat ketteryyspisteet ja niissä viidenneksi tullut koira päihitti Hupin 1:llä (yhdellä) pisteellä! Viidenneksi tulleella koiralla finaalista ketteryyspojoja 42, Hupille 41.
Että näin se pullealihaksinen, muheva Hupi vaan mennä posotti -ketterästiKIN!

Hupi siis saavutti kolmannessa kisassaan sen, minkä asetin sille/meille tavoitteeksi; SA = sertin arvoinen juoksu! Kuinka komeata koiralta, jota viehe ei sen elämän alkutaipaleella olisi voinut vähempää kiinnostaa! Wau, wau ja vielä kerran wau Hupi!

Kuvista kiitos ja copyrightit Irene Vinha.


KAIKKI Mustialan kuvat täällä: KLIK.

Hupi Mustiala 15.8.2010 -toisen valokuvaajan näkemys! :D

Näistä kuvista kiitos Jonna Suvanto!


Tulimme hiukan liian aikaisin Hupin kanssa lähtöaluetta liki. Edelliset kisaajat olivat juuri kurvaamassa maalialueelle. Maaliintuloahan ei voinut tietenkään "näyttää" Hupille, niinpä peitin sen silmät ja selitin; "ei saa katsoa, missä maali on ja mihin pupu pysähtyy".


Tässäkin kuvassa näyttää Hupi kovasti seuraavan kaveria... ;D Ai miten niin mua vaivaa se 2.5. kisoissa lohkaistu?
Kuva finaalijuoksusta.


Pellon kupeessa oli matalarantainen järvi. Sinne oli hyvä pulahtaa jäähdyttelemään.


Malta vielä hetki. :)

Hupi run! Mustiala 15.8.2010 ALKUERÄ

Ja näin pääsi Ch Twyborn Philadelphia, Hupi, irti!


Reipas startti!


Jiihaa, sanoo Hupi ja antaa palaa! Kuvassa samainen Hupi, josta eräs silminnäkijä totesi sen W-H:n maastoissa ajaneen kaveria....


Taitaa kaveri ajaa ennemminkin Hupia! ;D


Ensin jalat sykkyrällä vähän maltillisemmalla ilmeellä...


sitten leegot tuulettumaan!


Kurvailua...


ja kertakaikkista juoksemisen riemua! Hyvä Hupi!
Alkuerästä tälle väkivahvalle liki 6-vuotiaalle muikeat 227 pistettä ja finaaliin 19:sta kilpailijan joukosta sijalta 6!

Kuvista kiitos ja copyrightit Irene Vinha.

Luxi run! Mustiala 15.8.2010

Blogin päivitys laahaa pahasti jäljessä, mutta tästä lähtee kuvalliset postaukset! Kuvista kiitos ja copyrightit Irene Vinha!


Luxi, Monetblue, arvottiin juoksemaan ypöyksin. Luximaiseen tapaan se lasketteli vihellellen maalialueelle ja pisteitä alkuerästä maltillisesti, 202.


Kuten alkuerien jälkeen sain kuulla, KV-kisoissa 150 pisteen "sääntö" koskee myös ylikorkeita. Luxi olisi näinollen päässyt iloisesti finaaliin, mutta Hulalle tapahtuneen puremavahingon takia vedin Luxin pois finaalista. Olisi ollut turhan hankalaa kilpailuttaa kahta koiraa ja vahtia yhtä. Tällä kertaa näin, mutta Luxilla oli silminnähden mukavaa yhden startin verran!

18.8.2010

Sopot INT 15.8.2010

Hula- and Hupipuppies had again great success in showrings, this time in Poland!


Ch Essential Alternative Dominija (Ch Carry On Ramblin´Man x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) was among 8 males in his class only one who took EXC! "William" ended up BOB & BIG-4 and took also CC & Cacib!
pic by Olga


William hurrying up in movement!
pic by Madart


Gema, Multi Ch Bicolour Tourmaline Dominija (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) took BOS with CC & Cacib!
pic by Absoliuti Idile


Marko, Ch Everlasting Desire Dominija (Ch Carry On Ramblin´Man x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) was VG/2 among 8 males in his class.
pic by Madart


Marko move
pic by Madart


Ch Carry On Ramblin´Man grandson "Sushi", Izanagi Urashima Dominija (Ch Everlasting Desire Dominija x Cindirella Naomi Dominija) was BOS-puppy in his very first competition at his new homeland, Poland!
pic by Olga
Judge was Sue Bownds, Australia

40 Whippets entered, and Team Dominija showed its best once again! Congratulations to all concerned.

16.8.2010

Onnea -ja epäonnea!


Eilen sunnuntaina Team Kenzongos matkasi Mustialan KV-maastokisoihin. Ilmoitettuina juoksemaan Luxi & Hupi. Matkaseuraksi päätettiin kuitenkin ottaa koko tiimi mukaan, koska päivät tuppaavat venymään melkoisiksi; nytkin lähdimme aamulla liikenteeseen klo 07 ja palasimme kotiin 20.00, liikenteessä oltiin siis 13 tuntia!

Päivä alkoi sikäli vekkulisti, että auto ajettiin "pahaa-aavistamatta" toimihenkilöiden parkkiin. Olin varustanut mukaan ison häkin, ettei koiria tarvitsisi pitää autossa. Jossain vaiheessa -kun itse tepastelin kilometrin päässä olevalla pellolla- auto oli "käsketty" siirtämään. Kämppis teki työtä käskettyä ja oli ajanut sen parkkipaikan kauimmaiseen nurkkaan. Sikäli hankalaa, että oli pystyttävä olemaan jotenkuten kuulutusten etäisyydellä, lämmiteltävä juoksemaan meneviä koiria ja huolehdittava myös muun lauman hyvinvoinnista.
Autoa lähdettiinkin siirtämään edes hiukan lähemmäksi, ja valikoitiin paikaksi tien vierusta, jossa jo oli muitakin autoja. Eikös siinä lähistöllä heti kysytty aktiivisesti; "siihenkö sä meinaat sen jättää" johon tokaisin, että "kannattaa sitten mennä motkottamaan varmaan noille neljälle muullekin tähän parkkeeranneelle". Tämä huomauttajan kommentti ärsytti näin jälkeenpäin ajatellen erityisesti; palaan siihen tekstissä myöhemmin.

Autoa lähdettiin jälleen siirtämään. Tässä vaiheessa niin Luxi kuin Hupikin oli juossut alkuerälähtönsä. Ja tässä sen taas taas taas näkee, että "kauneus on katsojan silmässä". Kukahan se oli, kun "varoitteli" minua iloitessani KV-maastokisasäännöistä, että "ei ne ylikorkeat saa kuitenkaan juosta KV-säännöin" (150 pistettä minimi, että pääsee finaaliin) Siksi KV-kisaan ikäänkuin lähdettiinkin, että saisin Hupille haaveilemani SA-tuloksen... Luxin juostua viimeisessä ponilähdössä yksin toivoin nimittäin lähettäjälle, että "toivottavasti nähdään vielä". Lähettäjä; "Kyllä tämä koira ainakin. Ässäjuoksu". Hmm. Pisteiden ilmestyttyä nimittäin väkivahva Hupi oli saanut alkueräpisteitä 227 ja tämä "ässäjuoksija" 202........

Sitten kysymään, mikä on ylikorkeiden finaaliraja. Kas, ei sitä ollutkaan. Se oli se sama kuin KV-kisalaisillakin, eli 150. Molemmat pojat siis finaaliin.

Vaan tätä autonsiirtoa; oltiinko sitä ajamassa jo neljännelle paikalle? Jaksoin hiki päässä hiihdellessäni laumani kanssa ihmetellä tätä vääntöä ja sitä kun piti olla taas miljoonassa paikassa yhtä aikaa ja miettiä ketkä häkkiin, ketkä jaloittelevat jne. Kämppis siis siirsi autoa sen neljännelle paikalle ja minä koirineni törmäsin yhteen kilpailuttajaan, jonka kanssa olin puhellut jo aiemmin. Ehdin kysyä, että "miten koirasi suoritus meni" ja sitten kaikki tapahtuikin sekunnissa. Omistaja ei ehtinyt koskaan vastata, kun hänen koiransa "vastasi hänen puolestaan" tarraamalla Hulaa aivan varoittamatta lukkopurentaotteella kaulasta! Tilanne oli täysin käsittämätön ja yht´äkkisyydessään järkyttävä!

Jaksankin nyt hämmästellä sitä, että yleisöä ja kilpailuttajia huoletti kyllä autojen parkkaamiset ja he jaksoivat huudella autoistaan "et kai sä sitä siihen jätä" mutta kun NYT olisi tarvittu APUA järkyttävässä purentatilanteessa nämä parkkipaikoista huolestuneet ihmiset seisoivat tumput suorina suut ammollansa suolapatsaiksi jähmettyneinä!

Yritin ensin avata purevan whippetin kitaa, mutta koska Hula huusi kuin sikaa tapettaessa, innostui ja kiihtyi nyt muu laumani ja kävi Hulan päälle kiihkoissaan. Oli siis pidettävä neljää koiraa toisessa kädessä ja "syötettävä Hulaa yhdellä kädellä tämän toisen suussa"! Huusin kuin hinaaja, kiroilin ja siis aivan suoraan: "tulkaa nyt s*tana joku auttamaan". Väki vain seisoi. Yleisöä kertyi paikalle nojailemaan aitoihin ja äimistelemään. Jaksaa kyllä hämmästyttää, joskin aina asioita monelta kantilta pohtivana ymmärrän, että kovin, kovin harva ihminen oikeasti osaa toimia. Miettiikö siinä sitten, ettei halua puruja itseensä vai miettiikö siinä, ettei osaa auttaa? Ettei "tiedä, mitä tehdä"?? Olisi nyt edes joku tullut ottamaan toisesta kädestäni neljä muuta koiraani, jollei kättään sinne purutilanteeseen halunnut laittaa. Purevan koiran omistaja oli ilmeisesti myös jonkinlaisessa shokissa, osaamatta toimia.

Loputtoman pitkien sekuntien jälkeen -arvioisin tilanteen kestäneen noin minuutin- koira irroitti otteensa ja pääsin juoksemaan eläinlääkäriin. Hula rauhoitettiin ja sille annettiin injektiona kipulääkettä. Paikalla ollut eläinlääkäri Teresa Skrzypczak toimi todella hienosti ja ammattimaisesti ja teki sen minkä mukana olleilla välineillään pystyi. Hula siis ommeltiin paikanpäällä; seitsemän tikin verran. Puremahaavat olivat verrattain syviä.

Nyt tein päätöksen vetää Luxi pois finaalista, koska olisi ollut todella hankalaa seurata Hulaa samalla kun juoksisi kahden eri koiran kanssa kilometrin päässä olevalla kilpailupellolla. Ja näin Hula "järjesti" meille vihdoin asianmukaisen parkkipaikan, eli saimme ajaa automme eläinlääkärin välittömään läheisyyteen, koska Hula oli kuvassa olevassa isossa häkissä eläinlääkärin ja meidän muiden tarkkailtavana. Rakas Hula, emme toki olisi halunneet näin Sinun järjestävän meille parkkipaikkaa keskeiseltä paikalta!

Todella, todella valitettava tilanne ja äärimmäisen sääli, että sen piti tapahtua juuri Hulalle, jota aiemmin on viiden tikin verran röykyyttänyt borzoilauma.

On vaikea sanoa, mistä moinen lukkopureminen whippetillä voi johtua? Olin ollut omistajaa ja koiraa "vasten" ehkä 2-3 sekuntia, kun koira iski täysin varoittamatta ja heti hyvin tosissaan. Mitään hihnoja ei ollut solmussa, kukaan ei haastanut ketään eikä mitään tuijottelua tai muuta vastaavaa ehtinyt esiintyä. Toki koirat voivat olla välittömästi juoksusuorituksen jälkeen kiihkeitä tai niillä voi vain naksahtaa päässä? On hyvin vaikeata spekuloida sitä, mitä tuon puremaan ryhtyneen koiran päässä pyöri juuri tuolla hetkellä tai missä fyysisessä tai psyykkisessä tilassa se oli.

Purrut koira valitettavasti suljettiin pois kilpailusta, vähintä mitä järjestäjät saattoivat tilanteessa tehdä.
Kiitos kaikille meitä tilanteen jälkeen auttaneita ja tukeneita ihmisiä. Oli hienoa, että löytyi ihmisiä Hulaa "vahtimaan" ja kantamaan ja saimme mm. Heliltä Hulalle valjaat lainaksi! Suuri kiitos kaikesta tuesta kisapaikalla ja kaikesta tuesta, jota olemme Hulan kanssa saaneet tänään!

Hula ei syönyt eilen illalla yhtään mitään, vain vaivoin sain sille lääkkeet annetuksi. Antibioottikuuria tuli 10:n päivän verran ja lisäksi muutamaksi päiväksi kipulääkitys. Aamulla syömättömyys kuitenkin jatkui ja lenkillelähtökin tuotti vaikeuksia. Hula tuntui olevan edelleen hieman shokissa ja levoton. Lenkillä sen uloste oli suoranaista vettä, herkkä Hula reagoi selvästi vatsallaan.

Tänään kävimme uudelleen eläinlääkärissä ja haava oli selvästi tulehtunut. Tikkejä ei ruvettu kuitenkaan repimään auki vaan haava spoolattiin siinä avoimesta olleesta reiästä; onkaloa ei "onneksi" ollut alhaalla vaan lähinnä ylhäällä; niskassa. Mukaan kotiin vatsaa rauhoittava lääkitys, pari purkkia herkän vatsan i/d -ruokaa sekä neljäksi päiväksi valmiiksi tehdyt spoolausruiskut.

Hulalle sattunut valitettava tapahtuma jätti Hupin huikean kisasuorituksen varjoonsa. Tämä äärimmäisen väkivahva, iloinen ja lupsakka, juoksemiseen syttynyt veijari nimittäin juoksi 19:sta kilpailijan joukosta hienosti kuudenneksi ja saavutti sen, mitä tälle liki 6-vuotiaalle pojalle oli kolmen kisan verran tavoiteltu; SA-juoksu, eli sertin arvoinen metsästys! 451 pistettä ja pokaalikaappiin lisätäytettä! Ihan kertakaikkisen ihana "balsamia haavoille" -veto Hupilta!

Lystikästä oli se, kun lähtöpaikalla oli joitakin toimihenkilöitä ja siellä eräs heistä tokaisi "Salovaaran Kallen sanoneen, että kattokaa sen lihaksia ja mä sanoin Kallelle, että kyllä mä nyt p*kele huomasin ne muutenkin"! Hupin lihakset ja sen olemus kehuttiin maasta taivaaseen ja "tollaset ne pitää vinttarilla s*tana ollakin"! "On se nyt kumma, jos näyttelyssä haukutaan. Tää on juokseva rotu. Eikö ne tuomarit tajua sitä, hä"? Ja vielä: "Mitä sä teit sille alkuerien jälkeen? Sehän vetäsi finaalin vielä upeammin"!
Tosin pisteissä tuo väkivahva finaaliveto ei näkynyt ja vaikka Hupi tulikin maaliin ennen kilpakaveria, ei tästä Team Kenzongoksen pojilla harvoin nähdystä "taistelutahdosta" ropissut lisäpisteitä.
Luxihan vihelteli tapansa mukaan maalialueelle tullessa ja näki, kuinka se alkoi miettiä mansikoiden päivän hintaa ja öljyn mahdollisia tulevia maailmanhinnan nousuja!

Kakun päälle kerman toi Jagodas Grain D´Or (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Aaniston An Outstanding Filly) juosten ensimmäisessä kisassaan 243+231 = 474 ja SERT & V-Cacil:n arvoisesti! Huikea suoritus!

12.8.2010

Ja sitten vielä pahnan pohjimmaiset kuvat!

VIELÄ tällaisia kuvia oli tallentunut Canon S5IS:n muistikortille:


Sen lisäksi, että Viri harrastaa näin kesäaikaan kärpäsenjahtausta on hän myös erikoistunut rivitalokyttäämiseen. Keittiön ikkunasta on suora näkymä alas Hevoshaantielle, jossa kulkee mielenkiintoisia seurattavia.


Millä perusteella valitset lenkkisi varrella kaupan, jossa piipahtaa? Meillä kriteerinä toimii mahdollisimman pitkä aita.
Hakunilan S-marketin edessä on viidelle whippetille riittävän pitkä sellainen. Ai miksi ne on noin erillään? No koska jos ne olisivat kaikki samassa kohtaa kiinni, kaupasta palattua minua odottaisi viiden koiran muodostama Pendolino ja niiden ympärillä seitsemän teletappia nauramassa; "kattokaa mitä noi tekee"!
Ainoastaan Virin ja Hupin voi laittaa "kimppaan", muut astuvaiset on oltava omissa yksiköissään.


Lelu ottaa kesäpäivänä lunkisti. Helluinen Lelu.


Tämä on Mustista ja Mirristä kympillä ostettu peti, joka oli päällisestään jo melkoisen eltaantunut. Jostain syystä tämä peti toimii mitä parhaimpana luunsyöntialustana Kenzolan pojille. Ja sen se oli näköinenkin. Myös jostain syystä oletin, ettei siitä voisi koskaan tulla tämän näköistä. Näköjään voi. 40 astetta ja Surfia.

Jumitusta!

Mikähän kumma siinä on, että kun pitäisi mennä tai tulla, niin porukka jumittaa?


Ensin lauma kiihtyy; "jiihaa, lenkille" ja ryysii ovelle. Sitten kun KAIKKI rituaalit on tehty, kuten tyhjennetty koirien kidat luista, vyötetty lenkkitakki, varustettu kakkapussit ja nenäliinat ynnä snäksit matkaan, tarkistettu avainten mukanaolo ja olisi aika astua ovesta ulos; Kenzolan pojat jumittavat portaille. Tähän tapaan.


Onko tämä jokin; "me ei liikuta, ennen kuin sä liikut" -juttu?


Nyt ollaan tultu lenkiltä ja sama jengi jumittaa tällä kertaa pihatielle? Miten tästä pääsee ohikaan avaamaan ovea? Mitä? Vinkkejä?