30.3.2019

Kuvakimarakertomus.

En voi käsittää, etten juuri kuvaa Lumixilla enää lainkaan ja siitä huolimatta heitin muutama viikko sitten tietokoneelta 350 Lumix-kuvaa mäkeen ja tänään vielä 155 lisäkuvaa ja poistin useita turhakkeita kansioitakin - niin tietokoneelta kuin 1geestä.

Ongelmahan tässä kännykkäkuvauksessa on se, että osaatko ja saatko vietyä kännykuvat koneelle? Kovin helppoa se ei ole. Kuvat on helppo viedä kännykältä Facebookiin mutta niiden imuroiminen koneelle on muutaman mutkan takana. Jo kuvien lähettämisen muistaminen koneelle on myös sinällään ongelma...
1g-kuvakansiota yritän siivota aina kuin muistan ja jaksan. Useita kansioita olen siis sieltäkin poistanut ja tiivistänyt ja siivonnut näkymää. Kuvaaminen on niin älyttömän helppoa, mutta sitten se kaikki MUU kuvaamisen ympärillä ei.

Muutama kuukausi sitten minulla oli täällä vielä PIENI pentu, Samui nimeltään. 
Nyt huidellaan jo 50 cm:n säkäkorkeudessa ja pulleutetaan olemusta syöden yhä kolme kertaa päivässä. Taidanpa alkaa kuivatella poikaa... Ruoka maistuu todella hyvin ja lähes joka lenkillä juostaan myös irti. Samui tykkää samoilla ja juoksee oikein railakkaasti vaikka yksinäänkin. Jos Mauin päästää mukaan, menee painiksi. Kun menee painiksi, Hupi pyörtyy. Huiman kanssa taas juoksevat rosvo ja poliisi -leikkiä nätisti. On tämä sellaista säätämistä viisikon kanssa. Hupia en päästä missään nimessä enää rymyämään, mutta kun hän haluaisi - keulien ja kiljuen, pahimmassa tapauksessa tulee sitten se pökräys.

Siinä sitä on taas ihmetelty, että mitä tulikaan ostettua. 
Mauin klassisten piirteiden jälkeen minulla on täällä ponteva poika, joka riippuen kuvakulmasta seisoo kasassa tai jalat venyen viereiseen kaupunkiin. Välimuotoa ei ole. Hauskaa yrittää kuvitella, että mitä se on aikuisena.

Maui sen sijaan ihastui NEU-sarjan tuotteisiin. Lisäksi on löydetty broilerin sydämet, K-menu rusinaton maksalaatikko, naudan maksa, kananmunat ja sinkkijauhe. Hyvin putoaa. Ja jollei päivän mittaan, niin viimeistään ilta-aikaan alkaa kiljunta - yleensä juuri silloin, kun päivän päätteeksi istahdan alas. Silloin Maui menee keittiöön ja alkaa huutaa. Kirjaimellisesti se katsoo joko tiskipöydälle tai jääkaapin oveen  - ja kiljuu.

Mitäpä sitä ei äityli koiriensa/Mauin eteen tekisi.
Raakaruokaa kannetaan kotiin kädet väärinä. Hupin mukaan räätälöidään lenkit. Jollei Hupi ole matkassa, voidaan olla hieman luovempia ja marssia illalla vaikka 7,5-kilometrinen. Samuin kanssa säädetään nyt ruokaa ja kävelyä; poika on ERITTÄIN kova vetämään ja siinä sitä on meillä veiviä. Onneksi sentään irtipitotilanteissa Samui tottelee todella hienosti. Tulee luokse tuossa tuokiossa kutsuttaessa. Aina kaikessa härdellissä jotain hyvääkin!

Lähdetäänpä kuvakansioiden siivouksen myötä parhaimpien (?) tunnelmakuvien pariin:

Tällaisissa tunnelmissa olimme 17.1. - kylläpä sitä lunta taas tulikin! Sitähän tuli tammi-helmikuussa torta på torta på torta - eli aina 3 metriä edellisen kolmen metrin päälle. Jonon ensimmäisenä Bali, sitten Hupi ja kolmantena Maui.

Namipussin tuijotus. Poikien edessä muuten kämppiksen ostama digitaalinen vaaka. Siinä sitä seistään joka ikinen aamu ja ihmetellään, että kuinka monta grammaa on menty alas - tai ylös.

Puupikin rauhallinen olemus ja ilme. 
Hupi täyttää huhtikuussa 14 vuotta ja 6 kuukautta jos Luoja suo. Pidän täysin käsittämättömänä sitä, että minulla yhä on kaunis, upea ja ihana Hupi laumassani ilonamme. Hupi on perusolemukseltaan edelleen erittäin reipas ja aikaan ja paikkaan orientoitunut. Toki se haluaisi syödä kokoajan jotain hyvää ja hakeutuu pehmeimmille pedeille ja rauhallisiin olosuhteisiin - mutta lenkkeilee yhä reippaasti! Laulaa ja leikkiikin! En tahdo millään uskoa, että se on jo 14,5-vuotias!!!

 Hupin ihanan pehmeä ilme. 

 Tällainen aamutunnelma. Kaikki pötköttävät sängyssäni. Ei kiire mihinkään.

 Ilmeikäs ja kaunis Maui.





Nämä kaverukset ovat hyvin usein vierekkäin ja limittäin ja lomittain. 
Toistaiseksi irtijuoksutus menee näillä painiksi mutta kumpikaan ei tunnu "kärsivän" tilanteessa. Leikkivät ja painivat myös kotona, syövät luita yhdessä ja syövät toistensa ruokakupeistakin. Ihan mielettömän suloinen parivaljakko!





Ihania Kenzolatunnelmia meiltä. 
Miten iloinen voinkaan olla laumani toimivuudesta ja poikieni ihanista persoonallisuuksista. Enkkukoirat menevät persoonallisuusbarometrien kärkeen tällä hetkellä. Maui on niin oma lukunsa, että siitä - sen luonteesta - täytynee tehdä tulevaisuudessa oma postauksensa. Samui ei tunnu jäävän pekkaa pahemmaksi. Samui on myös erittäin persoonallinen ja vivahteikas.

Muu lauma jää nyt vähän seinäkukkasiksi kun nämä kaksi säätävät ja säheltävät. Bali kiertyy toki edelleen kiepiksi yön pimeydessä peiton alle. Vakiokohtaan, vatsaani vasten, vakiotiukkuudella. Huima löytyy aamulla tyynyni takaa, siellä se maata makaa selällään ja sen kova kallo tuntuu tyynyni läpi - kovalta. Hupi rakastaa rentoutta ja rauhaa - ja sitä sille suodaan.

Joudun välillä nipistämään itseäni poikieni keskellä - miten minulla onkin näin ihanat koirat. En ottaisi niistä mitään pois, en lisäisi mitään. Näin on hyvä.

18.3.2019

Helposti LTVstä - LTV-alkeita kaikelle kansalle.

En ollut ihan valmistautunut - oikeastaan ollenkaan - kun Mauin kanssa kävimme selkäkuvissa 4.2. Jotenkin lapsellisuuksissani oletin, että kaikki sujuu niks ja naks, ymmärrän "kuvista itse hirveästi" ja eläinlääkäri puhuu selkeitä, ymmärrettäviä lauseita ilman latinaa.

No näinhän ei tietenkään ollut.
Odottaessani odotusaulassa reilun 15-20 minuuttia tein siitä jo rankat ja raskaat johtopäätelmät. Ja kuulin sitten vasta myöhemmin, että jollain klinikalla oli ähisty yli tunti whippetiä pöydälle suoraan. Joten älkää tehkö niin kuin minä vaan niin kuin minä sanon; eli ei johtopäätelmiä jostain odotusajoista. 20 minuuttia ei ole vielä mitään!

Mauilta kuvattiin siis lonkat ja selkä. 
Eläinlääkärin valtavan kokoisen tietokoneruudun äärellä Mauin luusto piirtyi mörököllimäisen näköisenä. Kuin kummitusjunassa olisi ollut ja katsellut hohtavaa luurankoa seinällä, mikä tuijotti suoraan sinuun! Luut olivat VALTAVIA ja ne näyttivät KUMMALLISILTA ja PELOTTAVILTA. Asiaa ei auttanut yhtään se, että ell alkoi otsa rypyssä selittää vakavalla naamalla, että "tämä on LTV3". Hoitaja toi hajusuolaa, sillä olin äimistyksestä pyörtyä siihen paikkaan. Olin tulkinnut, että LTV3 = kuolemantuomio. En voinut ymmärtää, että koira pystyy juoksemaan niin kovaa ja niin hyvin, jos sillä on LTV3. Ell oli sitten kuitenkin sitä mieltä samaan hengenvetoon, että "ei tässä mitään hätää ole, kilpailemaan vain"!?!

LTV oli sittenkin, HAKA-päivän alustuksesta huolimatta, edelleen mörkö mielessäni. 
Kaikki sen muodot olivat lopulta jäsentymättöminä päässäni ja vaadittiin seitsemän konsultaatiopuhelua LTV-alan osaajan kanssa - kiitos Essi - sekä itse ell Anu Lappalaisen kärsivällistä selittämistä ennen kuin asiat alkoivat jäsentyä ja mennä jakeluun.

Osittain - puolustuksekseni - kyse oli käsitteiden jatkuvasta sekoittumisesta.
Minulle koirassa on lanne ja lantio, mutta luuosaajille siellä on ristiluu, risti, lanneristinikama, s4 ja sakralisaatio ja lumbalisaatio. 
Tämähän on kuin Hämeenlinnantie. Joka on myös kolmostie ja Tamperetie. Yksi puhuu yhdellä tapaa, toinen toisella. Silloin, kun minä yritän saada aivoon "jotain tiettyä asiaa" sisäistettyä, tunnun putoavan aina kelkasta kun turvallisen lantio-sanan sijaan käyttöön otetaankin ilman varoitusta risti, lanneristinikama ja ristiluu.

Tein itselleni HELPOT muistiinpanot käymistäni seitsemästä konsultaatiosta. Toivon näistä olevan apua myös Sinulle, jolle LTV-asia on kenties yhä = mörökölli.

LTV:llä tarkoitetaan siis (välimuotoista) lanneristinikamaa. Lanneristinikama on taas SE osa koiran selkää LANNEosassa, joka LIITTÄÄ yhteen koiran selkärangan ja lantion. Tärkeä yhdyskappale, siis.
LTV voi olla vallan 0, kun se on oikein nätti ja on sikiönkehityksen aikana muotoutunut kaikinpuolin normaalisti ja normaalilla tavalla. Nollatuloskaan ei sitten ole tae oireettomuudesta - myös nollaselkäinen whippet voi oireilla. Koira on kokonaisuus ja selässä on paljon muutakin kuin LTV.

Mauilta löytyi s4-tulos, jolla tarkoitetaan ensimmäisen häntänikaman kiinni olemista ristiluussa. 
Tämä löydös on varsin monella ja se voi vaikuttaa hännän nousemiseen liikkeessä - tai sitten ei. S4-löydöksestä käytetään usein selitettä "ensimmäinen häntänikama on luutunut ristiin kiinni" mutta silloin se ei enää ole häntänikama - vaan ristiluu muodostuu neljästä nikamasta, jotka kaikki merkitään s-nikamina (ristinikamina).
Ensimmäinen häntänikama voi siis luutua kiinni ristiluuhun - josta puhutaan s1, s2 ja s3 - siihen ne pitäisikin sitten loppua - mutta s4 tarkoittaa, että yksi nikama ei ole osannut päättää haluaako se olla osa ristiä vai häntää - ja on varmuudeksi molempia! Ja tällöin ristissä on 1 nikama "liikaa".

Kun ristiluu ei ole luutunut kunnolla kiinni - ristiluussa on rako - puhutaan silloin LTV2 - löydöksestä koska ristiluun ensimmäinen nikama "miettii haluaisiko se lähteä seikkailemaan omaksi itsenäiseksi nikamakseen". Jos taas ristiluun keskiharjanteessa on PAINAUMA (eri asia kuin rako!!!) niin silloin tulos on LTV1.

Kun puhutaan VÄLIMUOTOISESTA lanneristinikamasta, lausuntoon kirjataan joko LTV2 tai LTV3 - nämä kaksi erottaa toisistaan vain symmetria. LTV2 = symmetrinen välimuotoinen lanneristinikama, LTV3 = epäsymmetrinen välimuotoinen lanneristinikama. Mauin tuloshan ei sitten lopulta ollut tuo pahin kummitusjunan vaunu LTV3 vaan LTV2. Kahden viikon kuluttua diagnoosista pystyin jo hengittämään normaalisti ja puhumaan muustakin kuin LTV:stä. 1,5 kuukautta kummitusjunadiagnoosista Maui kipaisi SERT-tuloksen Kouvolan talvimaastoista. Elämää on sittenkin LTV-diagnoosin jälkeen!!!

Vinolantioisuuden voidaan usein katsoa liittyvän epäsymmetriseen lanneristinikamatulokseen, tosin jotta se voidaan aukottomasti diagnosoida, koira tulisi magneettikuvata. Älkää tehkö kuten minä tein, vaan kuten minä sanon; älkää diagnosoiko koirallanne vinolantiota yhdessä eläinlääkärin kanssa tai erikseen vaan tehkää se (diagnoosi) yhdessä magneettikuvauksen kanssa, tosin diagnoosin hinta saattaa yllättää! (varautukaa n. 1000 euron lisäkustannuksiin)
LTV-luokittelu koskee vain RANKAA - vinolantioisuus on "sivulöydös". 

Usein LTV-muutoksen (2-4) voi ennustaa jo sivukuvasta lyhyestä ja takana sijaitsevasta viimeisestä lannenikamasta. Aina näin ei kuitenkaan ole.
Jos koiralla on 8 lannenikamaa -> LTV2:ssa viimeinen = välimuotoinen. Jos viimeinen (8:s) lanneristinikama on epäsymmetrinen, niin tulos ei voi olla LTV4 vaan LTV3.
KAIKKI välimuotoiset ( = eivät siis normaalisti kehittyneet) nikamat ovat aina joko 2 tai 3, riippuen siitä, ovatko symmetrisiä.
Ja huom! Kyseessä on synnynnäinen muutos. Koira ei kehitä LTV-muutosta esim. kaatuessaan tai hypätessään piha-aitojen yli.

Kertaus on opintojen äiti =
VÄLImuotoisella nikamalla tarkoitetaan nikamaa, joka ei oikein tiedä haluaako se olla LANNE- vai RISTInikama - siinä on MOLEMPIA piirteitä!

RISTI = RISTILUU muodostuu yhteenluutuneista ristinikamista (s-nikamat, 1, 2, 3) ja RISTILUU on kiinni lantiossa.

Ja muistinvirkistykseksi - VIIMEINEN lannenikama on juuri ennen RISTIluuta.

LANTIO koostuu useista luista, mutta itse selkärankaan se liittyy ristiluun avulla.

Hupista 2017 otettu röntgenkuva

Olisimme lausuneet epävirallisesti Hupin vuonna 2007 kuvatuista lonkkakuvista Hupin LTV:n asiaan perehtyneen raatimme avustuksella - SKL ystävällisesti toimitti kuvat minulle - mutta valitettavasti lonkkakuvissa ei näy riittävästi Hupin LTV-aluetta - kuvalaadun ollessa myös surkea...
Olemmekin siis  voineet vain epävirallisesti tulkita sen YHTÄ sivukuvaa (yllä) lanne-/lantioalueelta - yritin kovasti ko. ell-käynnillä selittää LTV-asiaa ja tarvetta (selkä)kuville, kun Hupi tuolloin oli rauhoitettuna hammasoperaation ajan, mutta ell otti vain tämän yhden kuvan ja senkin ilman tunnisteita! Tämän kuvan perusteella lanne-/lantioalue on siisti(n näköinen) mutta oikein muuta siitä ei sitten voikaan lausua.

LTV-asia voi siis olla MYÖS eläinlääkäreille kummitusjunamysteeri, joten sinä, joka et ymmärtänyt tästä postauksestani hölkäsen pölähtämää - et ole yksin.

Kun nyt kaikesta huolimatta uskaltaudut kuviin koirasi kanssa ÄLÄ anna kuvanneen eläinlääkärin vaikuttaa sinuun (liiaksi) - varustaudu musiikkikuulokkeilla tai esitä puhuvasi puhelimeen, kun ell pyytää sinua noutamaan koirasi takahuoneesta. 
Varustaudu muutenkin iloisella mielellä ja hurtilla huumorilla - ÄLÄ vedä mitään johtopäätöksiä mistään, ennen kuin SKL on lausunut kuvat. Vasta sitten voit alkaa sisäistää LTV-asiaa ja ylipäätään perehtyä juuri OMAN koirasi diagnoosin.

Ja muista, oli diagnoosi lopulta mikä numero vain; kahta samanlaista rankaa ei ole! Sinulla ja kaverin koiralla voi molemmilla olla esim. LTV2-tulos, mutta mitään muuta samaa koirienne rangoissa ei sitten olekaan.

LTV = luulo ei ole tiedon väärti.
Iloisiin ja rentoihin kuvaamisiin!

kuvituskuvassa hevonen säkki päässä - Googlen kuvahaku - rohkeasti vain säkki silmiltä!

9.3.2019

Helppo ja rento harrastus?

Vinttikoirathan ovat luotuja juoksemaan. Whippetit - kuten muutkin vintit - kipittävät vieheen ja/tai jäniksen perässä ihan jo vietin vieminä, ilman sen kummempia kommervenkkejä. 
Luonnostaan.

Meillä ihmisilläkin on jonkunlaiset vietit, jotka meitä sinne kisapaikoille vievät. 
Onko se sertinmetsästys, tekemisen puute, jännitys, aktiviteetin suominen koiralle - ja siitä ilon saaminen itselle - mikä milloinkin.

Englantilainen Maui, Jothryn Alluring Traits, on suonut minulle tuhannen tunnetta ja euforiaa nyt seitsemän maasto- ja kahden ratakilpailun verran. 
On kaaduttu, oltu selällään, mahallaan, liu'uttu, oltu lapa maassa, jätetty pentuaikana pari hammasta vieheeseen, mietitty lähtökopissa puoli sekuntia; annettu 7 metriä etumatkaa kavereille, hukattu viehe, tokkaistu turhautuneena kaveria, kun ei se viehe ollut silläkään hukan sattuessa ja keulittu kisapaikalla kieli maassa ja itseään kaulapantaan hirttäen.

Siinä sitä on kisameininkiä tiivistettynä. 

Yhdeksän vuotta sitten olen viimeksi ollut talvimaastoissa, kera Hupin. Siinäkin oli jo hitskokkia, mutta tänään haettiin vähän talvimaastomuistoja ja -hitskokkia lisää!

Aamulla ajettiin läpi tuulen ja tuiskun, rattia rystyset valkosina puristaen. 
Tuuli ja tuiskusi, ajoittain tietä ei nähnyt. Puikkomalliset kameratolpat saivat kohdallamme olla toimettomina, sen verran varovaisesti kaasuttelin. Tomppa sanoi alunalkaen saapumisajaksi 08.25 mutta lopulta aika muuttui muotoon 08.50.

Ja oikeastaan suurin syy, miksi aloin kirjoittaa tätä kisapurkua, oli radio Energyllä kerrottu "vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja ovat tarpeen kasvussamme paremmiksi ihmisiksi".
Miten onnellinen oikeastaan olen, että mikään ei koirien kanssa useinkaan mene kuin elokuvissa. Niks ja naks. Tyyliin piece of kakkuviipale.

Saavuimme kisapaikalle ysiksi. 
Kymmeneltä oli tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin, että tarvitaan t-rex tyyppistä traktoria puskemaan väylää ja rouhimaan sateen panemaa lunta. Tähän menee kaksi tuntia. Monta autokuntaa lähti nyt 21 km:n päässä olevalle ABC-asemalle, minä mukaanlukien.

Jo tässä vaiheessa 10 pistettä hopeahileisine kiiltokuvineen Mauille, kuinka upeasti se matkusti, jaksoi ja tsemppasi. 
Inaustakaan ei takapaksista kuulunut. Päinvastoin, kurkkasi ikkunasta, että jaahas, aabeeceelle, meinaatko ottaa pizzan vai kanaa?

ABC:n jono oli 35 minuuttia, joten Maukan kanssa huoltamolenkille. Sitten pizza naamariin ja reunat dogibägiin. Itse huoltoasemalle oli puolen tunnin ajo, joten keikka vei sellaiset 2 tuntia. Takaisin kisapaikalle kahdeksitoista.

Traktori puski, möyhi ja karhensi. 
Keltatakkista ukkoa viuhui ees ja taas ja pitkällisen möyhinnän ja karhennuksen ja viuhumisen ja touhuamisen jälkeen koejuoksukoira taisi startata joskus yhden-puoli kahden aikoihin? Sormien ja jalkojen kylmettymisen johdosta aikataulu ei tallentunut aivoihin asti complete.

Tässä vaiheessa jo tähdennettiin toimiston puolesta, että juostaan vain alkuerät.
Koejuoksukoiran suoritettua radan alkoi oman vuoron, lähtö 21, odottelu.

Jälleen kredittiä koiralle. 
Marssittiin kisapaikalla vaatimattomat 12,75 km, Maui malttoi, oli kiltti, säyseä, ihana punainen pikku ambulanssi ja Jannekin lämppäsi Maukkaa omien lenkkiemme lomassa! (kiitos!!!) Välillä lämmittelimme autossa ja Maui pötkötti, ehkä hieman kuopi peittoja, mutta kiltisti odotti vuoroaan, joka lopulta oli joskus kolmen-puoli neljän aikaan? Nythän olimmekin kisapaikalle olleet vasta kuutisen tuntia... Jaksaa jaksaa - pumppii pumppii - hoimme marssiessamme ja juostessamme!

Kisapariksi osui Mei Dan-kaveri ja Maukkeli vetäisi heti ykköskaarteessa hieman ulos, kun kaveri piti hienosti ja tiukasti linjansa. Muutoin tultiin melkein tasaparia, ja Maui otti vieheestä vielä vähän suikaletta suuhun, kuin hampaitaan hieman langaten. Lopulta kaveri veti pisimmän korren ja otti 9 pistettä - ja itseasiassa yykoiden voiton - enemmän kuin Maukkelsson.

Kylmä pisti pissattamaan, kävin toiletissa varmaan kuudesti, juoksutin ja talutin Mauia tuon 12 kilsaa ja länkätin menemään tuttujen ja tuntemattomien kanssa, jäädytin varpaani, ajoin arvaten tien reunat ja keskikatkoviivat, koin välillä lumisokeusefektejä, puristin rattia mennen tullen - ja jännitin Maukan pisteitä. Miten niin rentouttava ja huippufiiliksiä tuottava harrastus?

Sormet ja varpaat jäässä pummaat kaverilta kuuman kaakaon, käyt vähän väliä sulattamassa sormia kuuman veden alla, pohdit ja kummastelet keliolosuhteita aamusta iltaan ( = 13 tuntia...), koitat nauttia happirikkaasta päivästä samalla miettien, että onko tässä mitään järkeä?

Päivän päätteeksi pokattu sertti lämmittää nopeasti mielen ja kotimatkalla ratin puristaminen rystyset valkoisina ei tunnu enää ollenkaan niin pahalta kuin mennessä. 
Loppujen lopuksi voit vain olla onnellinen koirasi SINULLE luomasta elämysmatkasta ja siitä, että tänään tuotitte 12 kisakävelykilometrin ja 700 metrin kilparadan verran ILOA toisillenne.

Tässä yhteydessä 10+ kisatoimistoon ja ratahenkilöstölle! Upeasti vedetty kisa haastavista olosuhteista huolimatta.

Mutta minkään asian ei KUULUKAAN tulla helpolla.
Tällainen kisatarina tällä kertaa. Kiitos Maukkeli, IHANA kisapäivä - kuin myös kaikki länkätyskaverit päivän aikana - keep up the good spirit!

Jollen ole sitä vielä riittävästi läyhännyt, niin nyt läyhään;
miten ihanaa on omistaa Mauin kaltainen koira. Sen klassinen ulkomuoto, juoksuominaisuudet ja luonne on kyllä mahtava combo! In English: classic UK-whippet with Finnish SISU and fantastic personality!