27.2.2013

Lenkillä 25.2.2013

Kevätaurinko on nyt innoittanut ulkoiluttamaan myös Canon PowerShot SX20IS:ää. Tällaisia kevätkuvia tallentui maanantaiselta lenkiltä:

 Reppu kulkee matkassa myös näin. Koululaiset matkalla kotiin.

 Kohtaamisia.

Tämä rouva oikein vaati ottamaan kuvaa. Hän on jäänyt leskeksi 15 vuotta sitten, "eikä kukaan ole ottanut hänestä kuvia vuosiin". Kuvan hän pyysi toimittamaan Hakunilan seurakunnan toimistoon.

 Pojat ostarilla.

 Kuvatessani kevätaurinkoa heitti mänty lunta oksaltaan.

Piiitkä vesinoro kattolumien sulaessa.

Päivän lenkkistatistiikka 7,0 km. Tätä kirjoittaessa helmikuun käppäilysaldo 138,3.


25.2.2013

Lenkillä 24.2.2013

Tuleehan se sieltä - nimittäin kevät!
Näin aurinkoisissa tunnelmissa taivallettiin sunnuntaina, 24.2.:

 Tiptap tiptap tipetipetiptap...

 Sininen hetki.

 Siellä se mollottaa! Aurinko!

 Tietyömaa?

 Varjoja lumella.

 Ikeasta tullessa on jollain mennyt kuppi nurin. Taisi syödä lihapullia?

 Tuokiokuva - mistäpä muualta kuin Ikeasta.

Kun on aurinkoista, ollaan sankoin joukoin liikkeellä. Porttipuistossa oli näin ruuhkaisaa kahden aikaan iltapäivästä.


Lumi sulaa!

Päivän lenkkistatistiikka: 6,4 km. Helmikuu tähän mennessä 121 km.

24.2.2013

Tietolaari: Selityksiä. Tätä et ehkä kuullut koirakuiskaajalta. (-ilta)

Tepastinpa tuossa koirain kanssa päivänä eräänä menemään ja mieleeni juolahti television sangen runsas koirankouluttaja-ohjelmatarjonta; mihin on ihan viimeisimpänä liittynyt mukaan suomalainen Tanja Karpela.

Missä ovat "selitykset"?
Koirankoulutusohjelmathan ovat siitä "hauskoja", että niissä "kaikki käy kuin elokuvissa". Stilwell, Millan tai Karpela pölähtää eteiseen namipussukoineen tai "it is all in your mind" -mantroineen ja puolen tunnin tai tunnin aikana käy kuin Dr Philissä konsanaan: "after commercial brake I will tell you exactly what to do" ja mainoskatkon jälkeen huomaat Dr Phil:in (tai Millanin tai whatevö) jaarittelevan samaa diibadaabaa kuin ennen mainoskatkoakin.

Karpelan ohjelmassa on ihan kiva tatsi joo ja ihan symppismeno joo, mutta puolen tunnin ohjelmasta menee 6 minuuttia mainoksiin ja toiset 6 erilaisiin insertteihin, lumessa koirain kanssa pientarointiin kotikonnuilla ja kolmas kuusiminuuttinen meneekin julkkiksen kanssa piipahtaessa erilaisissa tilanteissa kuten nyt vaikka paloasemalla kumikäärmettä pyydystäessä.

Monet (TV)koirankouluttajat ovat karismaattisia, sympaattisia, osaaottavia ja käyttävät hyviksi havaitsemiaan nameja taiten. Mutta. Millania katsoessa olen hämmästellyt hämmästelemästä päästyä sitä, kuinka taitavasti tämä mies puhuukaan ja on selvästi sisäistänyt yhtä ja toista koiran sielunmaailmasta ja kun action sitten alkaa, niin sitä ei oikein voi katsoa. Stilwellhän lähestyy koiraa ja ongelmaa kuin ongelmaa namit ojossa ja kamera tuntuu viipyilevän enemmän hänen hämmästyneissä ilmeissään kuin koiran käytöksen seuraamisessa. Karpelalla on ohjelmassaan kova yritys, mutta liekö tuotantoyhtiö halunnut lisätä liikaakin sivujuonteita, jotka eivät ainakaan allekirjoittanutta jaksa kiinnostaa ja innostaa.

Mahtaako moni muu kaivata selityksiä?
Mitä tarkoitetaan stressitason alentamisella? Miksi kontaktiharjoitukset ovat niin tärkeitä tai miksi lenkkeilyä oikein opetetaan - ainakin amerikkalaisissa ohjelmaversioissa oikein kädestä pitäen?

Alla kirjoittamani perustuu sitten ihan omaan käsitykseeni ja ajatusmaailmaani koirista. En ole koirankouluttaja enkä kurssittautunut millään tavoin koiran ohjaamiseen saati muiden koirakkojen opastamiseen tai kouluttamiseen. 

Asuuko teillä stressi?
Tänäpäivänä sähköpostit paukkuvat, kännykät pirisevät, televisiota katsotaan laptopit sylissä ja harrasteissa mennään rankan työpäivän päätteeksi suuna päänä. Perheissä kinastellaan, kuka vie koiran ulos, onko sitä ylipäätään kukaan vienyt ulos ja jollei, niin kuka sen nyt vie ulos. Koira-aktiiveissa perheissä taas kinastellaan, kuka saa tänään viedä koiran hiihtämään, rauniotreeneihin, juoksemaan Sipoon metsiin, kanametsälle, agilitytreeneihin, uimaan tai pyöräilemään.

Koirahan on siitä hauska eläin, että se pyrkii kaikessa toiminnassaan rauhaan. Koira rakastaa rauhaa, seesteisyyttä, rutiineja, säntillisyyttä ja leppoisaa oloa ja menoa. Se yksinkertaisesti luo ja ylläpitää sen hyvää oloa. Koirakin voi siis stressaantua, jos elämä on hektistä, sekavaa, rutiinitonta ja melskeistä. Kun Karpela puhuu ohjelmassaan koiran stressitason alentamisella, niin luulisin hänen tarkoittavan juuri tätä. Jos koira nyt vaikka sinkoilee päättömästi sinne ja tänne, siihen ei oikein tahdo saada kontaktia ja se on ikäänkuin ylikierroksilla kokoajan, niin kannattaa kiinnittää huomiota em. asioihin. Koiran käyttäytyminen voi muuttua paljonkin ihan sillä, että ulkoilutus, ruokailu ym. perusasiat saadaan kuntoon ja tutkaillaan, onko koiran elämä ns. raiteillaan. Jos koira joutuu elämään stressaavassa ympäristössä ja on osa omistajien stressintäyteistä elämää, voi olla, että ongelmat sen kanssa johtuvat tästä.
Kun koirankouluttaja puhuu koiran stressitason alentamisesta, uskoisin sillä tarkoitettavan tätä: ylikierroksilla oleva koira voidaan saada hyvinkin kuuliaiseksi ja levolliseksi rutiineilla, säännöllisellä ulkoilutuksella ja säännöllisillä ruoka-ajoilla - pari esimerkkiä antaakseni.

Mitä ulkoilutus koiralle merkitsee?
Koirahan on jälleen siitä hauska eläin, että se elää viettien ja vaistojen maailmassa. Me ihmiset usein unohdamme tämän. Me haluamme inhimillistää koiraa ja "selittää" sen käytöstä kuka mitenkin; "Meidän Bella ei tykkää kynsienleikkuusta, joten en viitsi kiusata sitä" tai "Meidän Jeri inhoaa sadetta, joten en viitsi sateella lähteä ulos". 
Koirat ovat yksinkertaisia eläimiä. Eivät tokikaan sanan varsinaisessa merkityksessä, olenhan itsekin omistanut useamman Varsinaisen Persoonan, mutta koira on valtavan helppo tehdä iloiseksi ja tyytyväiseksi. Lenkkeily & ruoka ovat koiran elämässä ihan ykkösasioita. Lämpö, pehmeä peti ja rapsuttelu ovat toki kivoja asioita koiran mielestä myös.

Jaksankin hämmästellä vuodesta toiseen, kun Millan ja Stilwell vievät jenkkejä koirineen lenkille. Jerit ja Bellat "ulkoilevat" perheen pihalla, olkoonkin, että piha on 1000m2, mutta vuodesta toiseen samat kivet, kukat, hajut ja puut. Sitten Bellat ja Jerit tylsyyksissään nakertavat kotona sisustuksen uusiksi - kun ei ole parempaakaan tekemistä ja jenkit ovat ihmeissään.

Koira TARVITSEE riittävää ulkoilua, ihan päivittäin. On hankala sanoa mitään metri - tai KILOmetrimäärää, mutta lähdetään nyt liikkeelle kuitenkin sellaisesta minimi 3-4 kilometristä päivittäin. Koirat merkkaavat (tuliko tämä yllätyksenä?) reviiriään; koirillahan on sellainenkin kuin reviirivietti. Ne kertovat lajitovereilleen mm. että a) minä asun täällä b) minä söin tänään Jahtivahtia c) välipalaksi sain luita d) sitten ne kuittaavat lukemiaan viestejä stroolaamalla niille jätettyjen viestien päälle ja e) koirat katselevat myös maisemia, lintuja, oravia, uusia rakennustyömaita ja havainnoivat kaikilla aisteillaan ympäristöään. Jos koiraa vie tiukalla hihnalla pikaiselle pissatukselle ei voi olettaa, että se saisi "aivotyötä"; mitä se haistellessaan ja havainnoidessaan saa.

Koiraa ei suinkaan tarvitse lenkittää joka päivä kymmentä kilometriä aina vaihtelevassa maastossa ja ympäristössä, mutta sille tulisi suoda sille -ja rodulle- ominaista liikuntaa; vinttikoiran kyseessä ollessa tämä tarkoittaa sitä, että koira päästetään aika-ajoin juoksemaan vapaana.

Luetko itse Hesaria päivittäin? Tai Iltistä? Tai Facebookkia?
Koiralle kolmen-neljän kilsan lenkki on Hesari, Iltis ja Facebook. Koiratkin lukevat mielellään lajitoveriensa viestejä ja analysoivat ja "tykkäävät" niistä kommentoimalla omalla virtsallaan ja ulosteellaan.

Tiesitkö, miksi koira nuuskuttaa kirsullaan edestakaisin? Sniff-sniff-sniff ja vielä kerran sniff? Kun ihminen menee kukkakauppaan, niin haistamme tasan kertaalleen UUUHHH, ihana kukkain tuoksu. Koira sen sijaan nuuskuttelisi kukkakaupassa nuuhh; tulppaaneja, sitten nuuhhh - ruusuja ja vielä nuuuhh - neilikoita ja niin edelleen. Koira pystyy analysoimaan tuoksuja vielä pitkään senkin jälkeen kuin oma nenämme on "turta".
Ihan jo tämän takia sellainen hidastettu lenkkeily - ajan kanssa- on koiralle mieluisaa, antaa sen nuuhkia, analysoida ja tutkia. Tämä on paljon "väsyttävämpää" kuin se, että fillaroit hiki päässä koirasi kanssa Porvooseen ja takaisin. Ja sitä paitsi se on koiralle myös paljon antoisampaakin; koirasi tarvitsee sitä.

Miksi koirankouluttajat namittavat? Mitä se kontakti on?
Ai että minä kärsin joka kerran, kun kuulen ja näen lenkillä tai koirapuistossa koiranomistajien huutavan koiriaan ja sitten toteavan "ei se kuule" tai "ei se nyt tule, kun aurinko häikäisee".
Vaikka koira onkin sinällään yksinkertainen ja simppeli otus - sehän toimii vain ja ainoastaan viettien ja vaistojen varassa JA sitten sen, mitä sille on opetettu; MIKÄ kannattaa ja mikä ei... ja äkkiäkös se oppii, että "tuolla tuo huutelee huvikseen". Kyllä koira kuulee, mutta onko kontakti kunnossa?

Mitä se positiivinen vahvistaminen on?
No ei nyt ainakaan sitä, että huudat koiraasi ja kun se ei tule, niin jätät asian siihen. Ja mietit mielessäsi palaavasi myöhemmin asiaan.
Stilwellin kananamikukkaro on kyllä avain kuuntelemiseen. Ja kontaktin luomiseen. Positiivinen vahvistaminen ylipäätään on pitkälti avain onneen ja auvoon koiran kanssa, ilmankos sitä niin Stillwell ja Karpela tuovat ohjelmissaan esiin - usein kuitenkin ilman selitystä. (toim. huom. ja huomiotta jättäminen on hyväksi epätoivotun käytöksen kitkemisessä)
Välillä kuulen, "ei tälle kelpaa nakkikaan". Nohh, ihmisen tehtävä olisi löytää sellainen nami (ja äänensävy), joka kelpaa ja toimii. Jestas, että sain pelkällä Frolicin puolikkaalla tänään koirapuistossa sen seitsemän kertaa koirani pois ulosteita nikertämästä!

Niin, kaikki perustuu VAHVISTAMISEEN. Oli se sana sitten "täällä" tai pidempi versio "tule katsomaan mitä mulla on täällä" tai sitten vaikka vaan "huhuu" - sana on vapaa - mutta kun tarpeeksi MONTA kertaa namittaa, kyllä yhteinen taajuus on taattu. Namittaa pitää tietenkin alussa ihan ilman syytä ja huvikseen, niin, että koira TAJUAA, että ei tarvitse kuin juosta luokse, niin namibaari on auki.
TÄTÄ ON KONTAKTI.
Tehdä itsestään niin kiinnostava Frolicilla, nakilla, laulamisella, vaakaseisonnalla, maassa makaamisella, että koira OTTAA kontaktin ja sinä palkkaat.

Me suomalaisethan olemme siitä hauskoja (meissä ihmisissä ja koirissamme on paljon hauskaa!), että meitä yleensä hävettää, kun joku katsoo, näkee tai kuulee. Koirat ovat sitten taas siitä hauskoja, että ne nauttivat siitä, kun joku katsoo, näkee tai kuulee. Voi sitä lässytyksen määrää ja läppändeeroksen tasoa, mitä jokapäiväisillä lenkeillämme ympäristö saa kuulla. Mutta mitä sen on väliä, kun homma toimii ja kontakti pelaa. Kontaktiin on hippasen paha päästä tai ylipäätään pyrkiä, jos on kovin estynyt, ujo tai arka ihminen. 

Mitä se "it´s all in your mind" pitää sisällään?
Kaiken ylläolevan. Jos tosiaan itse olet ujo, arka ja estynyt, luultavasti koirasikin on. Jos annat koiralle löysää ihan 8-viikkoisesta alkaen, etkä jatkuvasti pelkää ufojen kaappaavan sitä keskeltä niittyä, koirasi alkaa pitää sinua hyvänä tyyppinä. Jota kannattaa kuunnella, uskoa, seurata ja -kunnioittaa.

Sillointällöin ei niin koiraorientoitunut kämppis kauhistelee kesken lenkkiä, että "sinne läksi" kun päästän koirani irti. Oma ajattelutapani on päinvastainen. Uskon ja luotan koiriini ja olen huomannut, että ne tekevät minun suhteeni saman. Kun annan, niin saan. Voisin toki elää elämäni olemalla "jatkuvasti huolissaan", mutta eivät koiranikaan tee sitä. Ne elävät hetkessä ja yleensä nauttivat elämästään täysin kirsun siemauksin.

Muistan joskus vuosia sitten istuneeni keskellä metsää kannonnokassa ilman huolen häivää koirieni singahdellessa ympärilläni. Muistan tuon tunteen hyvin, kun en pelännyt yhtään, että ne karkaisivat tai lähtisivät jänisjahtiin. Mielestäni tuo hetki oli sellainen "it's all in your mind" - luottavainen, aito ja oikea. Miksi murehtisin, kun koiranikaan eivät sitä tee? Nautin täysin siemauksin niiden ilakoinnin seuraamisesta.

Pari vuotta sitten koin jonkinasteisen dejavun. Ohitin valtaisaa jalkapallokenttää lenkkimme päätteeksi ja hetken mielijohteesta huusin kentällä jalkapalloa pelaaville miehille; "häiritseekö teitä, jos juoksutan koiriani kentän toisessa laidassa". Vastaus oli "ei" ja niin 5 whippetiä kirmasi sydämensä kyllyydestä kentän toisella laidalla miesten potkiessa palloa toisella.
Tätä on it's all in your mind. Älä anna mielesi tai ympäristön paineen tai minkään muunkaan "estää" tai "kahlita". Anna mennä, kun siltä tuntuu!
Ai luulitko, että koirani juoksivat keskelle miesten peliä? Ei, ne juoksivat säntillistä ympyrää omalla laidallaan ja kun oli aika jatkaa matkaa, huusin "täällä" ja ne tulivat viereeni Frolicia odotellen iloisina ja tyytyväisinä viiden kilometrin lenkin päätteeksi.

Jos jäit kaipaamaan jotain selitystä, niin lähesty allekirjoittanutta. Vaikka koirat eivät selittelekään, niin minä mielelläni selittelen niiden tekemisiä - koiran näkökulmasta. 
Muista; it's all in your mind!

21.2.2013

Juttulainat: Jokainen ihminen tulkitsee viestejä omista lähtökohdistaan

Toimittaja Riikka Halme on haastatellut lääkärikeskus Aavan työterveyspsykologi Tiina Niemelää 16-17.2.2013 Vantaan Sanomissa:

Sähköpostiviestejä voi tulla useita kymmeniä päivässä ja Niemelä kertookin ihmisten usein tuskailevan, ettei aika riitä huolelliseen vastaamiseen.
- Pikaviestintäkulttuuriin kuuluu myös tulkintavirheiden vaara. Nopeasti luettuna viesti voi saada ihan eri merkityksen kuin lähettäjä on tarkoittanut.
Niemelä muistuttaa, että jokainen ihminen tulkitsee viestejä omista lähtökohdistaan. Tulkintaan vaikuttavat omat kokemukset ja tunteet. Muunmuassa stressi voi vaikuttaa negatiiviseen ylitulkitsemiseen.

Ja jos tulevaisuus näyttää tulkinnoissamme jotenkin uhkaavalta, suhtaudumme asioihin varovaisemmin ja suojaamme itseämme.
- Yhteisöllisyyden vaaliminen vaatisi avointa vuorovaikutusta. Yhteistyössä on voimaa ja avoin keskustelu on oiva maaperä luovuudelle ja uusien ideoiden synnylle, työterveyspsykologi muistuttaa.

Anita lisää: Ettäs tiedätte.
kuvituskuva oma arkisto

15.2.2013

Lenkillä 15.2.2013

Koska Canon PowerShot SX20IS oli päässyt taas hieman pölyttymään, otin sen tänään lenkille mukaan saamaan raikasta ilmaa ja tallentamaan helmikuisia lenkkinäkymiä ja -tunnelmia. Tähän tapaan:

Ensin haisteltiin -ja maisteltiin- hieman ilmoja. Luxi odottaa lenkille lähtöä.

Pirre tikkana pinkissä pannassaan.

Hupi ottaa ilmavainua.

Josko jostain puusta tippuisi orava? Kyllä mulle variskin käy. Hätätapauksessa myös Frolic.

Jälkiä lumessa.

Koululaiset metsämarssilla.

Kovasti yrittää valoa kajastaa.

Kontrasti Hevoshaantiellä.

Uppeluksissa.

Marja Terttu vai terttu marjoja?

Saako teistä ottaa kuvan? Ja heti alkoi posetus. Huomatkaa alalaidan Huiman ja Hupin kuvattavien toljotus.

Värikäs keinu odottaa kevättä.

 Luonnon taidetta.

Ja loppuun pakollinen parvekekukkabongaus. Hienoja. Uuhh.

Lenkkispeksit 3,2 km. Kevyt kaupunkitaivallus. Vielä on varpi turpeana, onneksi löytyi vanhat talvikengät joissa lesti on lokoisa turvonneelle pikkuvarpaalle. Helmikuista marssia menty tähän mennessä 70 km. Vajaa 10 km ollaan tammikuuta jäljessä. Jaksaa, jaksaa!

3.2.2013

Kana teki sen taas.

Nimittäin pannan jos toisenkin. Kenzolan makuun.

Joudun nyt tässä julkisesti julistamaan oheisen kuvan kera, että HUOM! HALOO! Olemme kukkaisjengiä. 

Arvelisin, että minulle pitäisi maksaa vähintään 5000 euroa, että laittaisin koiralleni pääkallo- ja/tai niittipannan kaulaan ja jos saisinkin tuon 5000 euroa ja pukisin niittiä Pirrelle tai Hupille kaulaan niin ulkoilisin maks. 500 metriä ja sekin pimeällä, ettei kukaan näkisi.

Niin ne ovat maut erilaisia. 
Niitit voisivat mielestäni juuri ja juuri "sopia" bullterrierille edellyttäen, että Jesse James ulkoiluttaisi koiraa. Mitä tulee pääkalloihin, niin niitä olettaisin nähtävän lähinnä hautausmaalla tai ruumishuoneella, en kyllä laittaisi eloisan ja linjakkaan vinttarin kaulaan, en.
No-no osastoon menee myös hämähäkkikuosit, keinotekoiset dimangit, lätkäjengin julistus, Harley Davidson- tai Metallicaihannointi muotopuhtaan whippetin kaulalla!

Onneksi on Kana.
Kanalta saa väriä, kukkaa, tehosteraitaa ja spirittiä ankeaan eloon ja lift-uppia masentaviin loskalenkkeihin. Kana oivaltaa värien päälle, yhdistää niitä alati raikkaasti, eloisasti ja lenkittäjälle iloa ja valoa tuoden.

Jos nyt pääkalloihmisenä ja kuusisataa (pitkää ja terävää) niittiä koirasi pantaan haluavana katsot tätä pantakuvaa, niin ehkä oivallat Kenzolan syvimmän pantaolemuksen. Se on JUURI tällaista ja olen iloinen ja otettu, että Kana pystyy meille väriä, kukkaa ja iloittelua arkeen tarjoamaan.


Vielä kerran. Onneksi on Kana. Kenzola kiittää ei vain väreistä vaan myös hyvästä palvelusta. Kanalla on tatsia ja alati uusiutuva kukkaiskankaisto, joka pitää myös Kenzolan pojat hakunilalaisten ohikulkijoiden puheissa ja saammekin osaksemme alati ihastelua ikähaitarissa 8-88. Iiiiihania pantoja, kuka ne on tehnyt? Iiiihana pinkki tolla, onko se tyttö? Tolla on pöllöjä, katso Mirja.

Tammikuisella lenkillä - kuvia 25.1.2013

Ei mene ihan synkroniassa nämä postaukset. Mutta ei se mitään. Jos jaksat, niin klikkaat vasempaan freimiin ja löydät sieltä pari Tietolaari-postausta mikäli lymfooma ja uroksen siittiöt kiinnostavat.
Jollei, niin sitten tiirailet vain näitä talvisia lenkkikuvia, jotka nekin ovat 2 viikkoa vanhoja.
Mutta ovatpahan nyt kuitenkin talvisen ajankohtaisia lenkkikuvia jotka ovat osuneet Canonin kennolle ja pitäähän muutama niistä saada näytille:







Juuri muuta sanottavaa ei ole, muuta kuin tästä parvekebongauksesta se, että on valtaisan hienoa pitää amppelissa tekokukkia. Nam.

Ja loppuun tämä bongaus läheisen kerrarin ulko-ovesta. Valio-Jukolahan ryysättiin menemään kohta 8 kk sitten. Tämä ilmo on sitten ollut ulko-ovessa kliistrattuna kohta varmaan vaatimattomat 9 kuukautta. Jännä, ettei sitä yksikään huoltomies tai asukas ole saanut ohikulkeissaan irroitettua?

Tammikuussa tepastimme menemään 155,3 km, joka olikin ihan kiva tulos. 2012 tammikuussa köpötimme 138,2 km. Tosin Panda ja Omintakeinen Makeinen on hieman häirinnyt menoamme. Tällä suklaan syönnillä pitäisi nimittäin mennä tuplaten tuo kilometrimäärä.
Panda voisi hieman hillitä uutuuksien markkinoille tuottamista. Mielestäni.


2.2.2013

Tietolaari: Koiran siittiölukuja ja pakaste- ja tuoresperman keruusta














Kiitos lukijapalautteesta. 
Tässä tulee toivejuttu koiran siittiöistä; niiden keruuluvuista ja hieman tietoa ja mutuakin mukana kaikesta liittyen sperman keruuseen ja sen käyttöön.

Koiran sperma on yleisesti ottaen melkoinen tietolaari itsessään
Koiran spermasta voidaan nähdä ja mitata sekä arvioida sitä kerättäessä mm. määrää, liikkuvuutta, tiheyttä, pakastuksen jälkeistä liikkuvuutta, sekä siinä olevien viallisten siittiöiden määrä. 
Koiran spermaa voidaan kerätä ns. tuorespermana sekä sitä voidaan keruun jälkeen pakastaa ja käyttää useidenkin vuosien kuluttua sulatuksen jälkeen.

Hieman tuorespermasta
Keruu tapahtuu asian osaavalla ja siihen erikoistuneella klinikalla. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Mäntsälän eläinlääkäriasema on tällainen. Ell Merja Dahlbom toimii Mäntsälässä ja on varsinainen tietopankki mitä koirien siittiöihin ja ylipäätään siementämiseen tulee.

Tuoresperman kanssa toimiminen on hyvin tarkkaa alkaen tilaajan progesteronimittauksista tilaajamaassa. 
Kun aika on oikea on toimittava mielellään 24 tunnin sisällä. Klinikalle uroksen kanssa mentäessä olisi toivottavaa, että oma houkutusnarttu on mukana (houkutusnartun käytön on todettu vaikuttavan sperman tiheyteen) tai jollei sellaista ole, pyrittävä järjestämään se yhdessä klinikan kanssa. Nartun palkkio on 20 euroa. Itse keruu on hyvin nopea toimenpide ja se maksoi vuonna 2008 240 euroa. Muistelisin hinnan nousseen tätä kirjoittaessa n. 350 euroon.

Tuoresperman keruun yhteydessä spermasta mitataan tiheys (Hupi vuonna 2008 690 miljoonaa siittiötä millilitrassa), sen liikkuvuus (Hupi 80%) sekä viallisten siittiöiden määrä (Hupi 10%).
Sperma pakataan klinikalla pakettiin, jonka joko klinikka lähettää kuljetusfirman avulla lentokentälle tai sitten omistaja kiikuttaa sen itse Finnairin Cargoon (tai muun lentoyhtiön cargoon).
Siittiöt elävät liuoksessaan niiden elinvoimasta riippuen päivästä-parista jopa muutamaan päivään. Paketti lähtee yleensä samana päivänä tai seuraavana aamuna lentäen määränpäähän, jossa sitä jo varmasti malttamattomana odotetaan. Usein siemennys tehdään samana päivänä, kun vastaanottaja siemenen on saanut.

Pakastespermasta ja sen käytöstä
Pakastesperman ottaminen - ja sen käyttö- onkin sitten hieman työläämpää sekä lähettäjä- että vastaanottajamaassa. Pakastespermaa otettaessa ei useinkaan ole kiire, ja sitä tilattiinkin omalla kohdallani vuonna 2009 ja käytettiin ensimmäisen kerran vasta 2011 ja sittemmin 2012.

Syytä muistaa ja tietää -osioon.
Kun tilaaja tekee tilauksen, on varmistettava mieluiten jollain "mukavalla tavalla ja keinolla" tilaajan maksuvalmius. Omalla kohdallani kävi niin, että spermaa kerättiin Hulan kohdalla kolmesti ja Hupin kohdalla kahdesti ja tilaus maksettiin vasta vuoden päästä sen otosta niin, että jouduin lopulta itse lunastamaan toisen koiran (Hupin) siemenet tilaajan maksuvaikeuksien vuoksi.
Pääkaupunkiseudun pakastesperman otto- ja säilytyspaikka Opvet onkin siirtynyt käteislaskutukseen.

Opvet "tarjoaa" Opaskoirakoulun yhteydessä toimiessaan houkutusnartun käytön helposti, hinta on 20 euroa, sama kuin Mäntsälässä. Jälleen houkutusnartun käytön on todettu nostavan (ainakin hieman) sperman tiheyttä.

Keruun yhteydessä mitataan nyt keruumäärä: omilla koirillani ollut: 2,0 ml, 3,7 ml, 3,0 ml, 4,2 ml ja 3,0 ml, kuten näemme, määrä voi vaihdella kovastikin. Keruumäärä vaikuttaa osaltaan niistä saataviin olkimääriin.

Miksi ne ovat olkia?
Tämä nimitys johtuu niiden pakkaustavasta. Kts. kuva. Oljet ovat kuin pillejä ja väriltään keltaisia. Olen kuullut myös tablettipakasteesta, mutta tästä minulla ei ole omakohtaista tietoa. Pakkaustapa voi siis vaihdella maittain. Suomessa on käytössä oljet.

Olkien määrät ovat koirillani menneet seuraavasti:
2,0 ml = 8 olkea (Hupi)
3,0 ml = 7 olkea (Hula)
3,0 ml = 4 olkea (Hula)
3,7 ml = 5 olkea (Hupi)
4,2 ml = 5 olkea (Hula)

Hupin  2,0 millilitraa 3.7. 2009 on antanut 8 olkea
Olkimäärään on vaikuttanut niin tiheys kuin muukin sperman laatu. Tiheys on ollut 500 miljoonaa siittiötä/ml, liikkuvuus ennen pakastusta 90% ja progressiivisesti liikkuvia siittiöitä ejakulaatiossa on ollut 900 miljoonaa. Liikkuvuus kontrollissa, eli koepakastus-sulatus on ollut 65 %.
Rajana lähettämiselle tilaajamaahan pidetään 40%:n liikkuvuutta sulatuksen jälkeen. Jokainen 5% lisää liikkuvuudessa lisää myös tiinehtyvyysprosenttia. 65% on jo todella hyvä sulatuksen jälkeinen liikkuvuus.
Siittiöitä per olki on ollut 100 miljoonaa.

Hulan 3,0 millilitraa 3.7.2009 on antanut 4 olkea
Tiheys on ollut 188 miljoonaa, progressiivisesti liikkuvia siittiöitä 500 miljoonaa (tätä eroa en osaa selittää), liikkuvuus ennen pakastusta 90% ja pakastuksen jälkeinen liikkuvuus 65%.
Siittiöitä per olki 100 miljoonaa.

Hulan 3,0 millilitraa 15.7.2009 on antanut 7 olkea
Tiheys on ollut 188 miljoonaa, progressiivisesti liikkuvia siittiöitä on ollut 507 miljoonaa ja liikkuvuus ennen pakastusta 90% ja pakastuksen jälkeen 55%. Siittiöitä per olki 94 miljoonaa.

Hupin 3,7 millilitraa 10.6.2009 on antanut 5 olkea
Tiheys on ollut 328 miljoonaa, progressiivisesti liikkuvia siittiöitä on ollut 571 miljoonaa ja liikkuvuus ennen pakastusta 95% ja pakastuksen jälkeen 70%. Siittiöitä per olki 110 miljoonaa.

Hulan 4,2 millilitraa 10.6.2009 on antanut 5 olkea
Tiheys 121 miljoonaa, progressiivisesti liikkuvia siittiöitä 523 miljoonaa ja liikkuvuus ennen pakastusta 95% ja pakastuksen jälkeen 60%.
Siittiöitä per olki 100 miljoonaa.

Kuten ylläolevista luvuista näemme tiheydet, progressiiviset liikkuvuudet, liikkuvuus ennen pakastusta ja sen jälkeen sekä olkimäärä vaihtelevat paljonkin. 
Kasvattajakurssilla sivuttiin asiaa hieman ja luennoitsija totesi tiheyden vaihtelevan koirilla keskimäärin 300 - ja jopa 1800 miljoonan siittiön välillä. Luonnollisesti isolta koiralta saadaan enemmän spermaa kuin pieneltä ja tämä vaikuttanee osaltaan siittiötiheyteen. Siihen vaikuttaa toki moni muukin seikka. Kuun asento, koiran mieliala, kiihottuneisuus, ikä ja niin edelleen. 

Vertailun vuoksi tutkimusfaktaa Helsingin Sanomista koskien miehiä 
HeSa 27.1.2013 juttu otsikolla B-luokan spermaa. Toimittaja Jussi Konttinen:
Vielä 1990-luvulla miehillä on ollut Suomessa keskimäärin hieman yli 80 miljoonaa siittiötä/millilitra. Nykytutkimuksen valossa HeSan jutussa haastateltu professori Jorma Toppari sanoo: "Mitä nuorempi suomalainen mies, sitä huonompaa spermaa. Kun 1979-1981 syntyneillä tiheys on hieman yli 60 miljoonaa siittiötä/millilitra se on 1987 syntyneillä enää hieman yli 40 miljoonaa."

Toki koira hedelmöittää yleensä useamman munasolun ja saa kerralla kenties 6-8 pentua, kun miehen tehtävänä on hedelmöittää vain yksi munasolu.

Tilaajamaa määrittää vaatimuksia Suomessa
Riippuen tilaajamaasta eri vaatimukset sperman keruun suhteen vaihtelevat. Mm. Australia vaatii voimassa olevan Rabies-rokotuksen, joka tosin lienee vähimmäisvaatimus maahan kuin maahan. Nyt myös Australia on tiukentanut keruuvaatimuksia. Vuonna 2009 koiriltani otettiin keruun yhteydessä myös mm. karvanäytteet mahdollista DNA-tutkimusta varten. Tästä en tosin ole varma, oliko se juuri Australian vaatimus vai vain yleinen vaatimus.
Lisäksi koiralta vaaditaan tietyn ajan jälkeen keruusta tapahtuva terveystutkimus, jonka tilaaja luonnollisesti maksaa. Todistus on oltava liitteenä spermaa lähetettäessä. (Terveystutkimustodistuksessa tutkiva ell vakuuttaa koiran olevan tutkimushetkellä terve. Tutkimus sisältää mm. sydänkuuntelun, limakalvojen tutkimisen ym. päällisin puolin tehtäviä tutkimuksia.)

Viimeisimpänä maana, jonka vaatimuksiin olen päässyt tutustumaan, on Uusi-Seelanti.
Sinne vaaditaan parikin erillistä verikoetta, joissa tutkitaan niin Brucella kuin Leptospirakin. Leptospira otetaan Opvetissa keruun yhteydessä (ensimmäinen keruu) ja Brucella 3-6 viikon aikaikkunassa keruun jälkeen tapahtuvan terveystutkimuksen yhteydessä omalla ell-klinikalla. Vain Evirassa analysoitu näyte hyväksytään.

Paperityötä riittää, oli tilaajamaa mikä tahansa. 
Useimpiin maihin vaaditaan urokselta ns. certified pedigree, jolla tarkoitetaan Suomen Kennelliiton leimalla ja allekirjoituksin varustettua rekisterikirjan kopiota, pelkkä kopio ilman tuota leimaa ei siis riitä.
Lähetyksen mukaan on liitettävä toki paljon muutakin paperia ja todistusta, tässä Opvet - tai muu spermankeruuklinikka auttaa kertoen mitä mikäkin maa vaatii. Lisäksi tilaaja on usein selvittänyt oman maansa Kennelliitosta sen vaatimat paperit ja selvittää näitä usein sangen seikkaperäisesti.

Mikä merkitys milläkin asialla on nartun tiinehtyvyyteen?
Pakastesperman käyttö on suuri mysteeri. Miten sperma voikaan elää - useiden vuosien jälkeenkin- maattuaan nestetyppitankissa -196 asteessa? Jaa'a, kun tietäisin. Eikä sitä osaa selittää varmaan eläinlääkäritkään. Ainakaan kansantajuisesti.
Jokatapauksessa oli astutus sitten luomu, käytettäneen tuore- tai pakastespermaa yksiselitteistä vastausta ei ole. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ajoitus tulee entistä määräävämpään asemaan pakasteen käytössä. 
Nartun progesteronin on oltava pakasteen käytön yhteydessä melkoisen korkea (käsittääkseni yli 20), ja määrityksiä voidaan joutua tekemään useita kertoja jotta oikea "aikaikkuna" löytyy.
Kun tuoresperma/luomuastutus-siittiöt, voivat nartun sisällä iloitella ja elää jopa seitsemänkin vuorokautta odotellessaan munasolujen kypsymistä, pakastesiittiöt eivät tähän pysty. Ne tarvitsevat mahdollisimman oikea-aikaisen siemennyshetken ja pysyvät toimintakykyisinä huomattavasti pienemmän ajan nartun sisällä. Olen kuullut puhuttavan jopa tunneista.

Kuten yllä kerroin, rajana pakastesperman lähetykselle pidetään 40% liikkuvuutta sulatuksen jälkeen. Olen tullut siihen käsitykseen, että Suomessa arvot merkataan hieman alakanttiin, jotta määränpäässä "yllätys" olisi sitten mieluummin positiivisempi kuin negatiivisempi, kun spermaa sulatetaan. Olen kuullut, että Hulan kohdalla lukemat ovat olleet paljon mairittelevampia kuin mitä ne olivat Suomesta lähetettäessä. Minulle on raportoitu jopa lähes 80% liikkuvuudesta Italiasta ja Australiasta.
Jokatapauksessa jokainen +5% lisää tiinehtyvyyttä merkittävästi. Kun liikkuvuus sulatuksen jälkeen on esim. 60% tai jopa yli sen, vastaavasti tiinehtyvyysprosentti on korkeampi ja ylipäätään mitä korkeampi liikkuvuus pakastuksen jälkeen on, sen suurempi on myös tiinehtyvyysprosentti kun siemennys tehdään oikea-aikaisesti.

Pakastesperman keruu, sen pakastaminen ja käyttö tilaajamaassa ovat kaikki tekijöitä, mitkä vaikuttavat osaltaan tiinehtymiseen. 
Suomessa asiat ovat varsin hyvällä tolalla. Eläinlääkäreillä on meillä korkea tietotaito ja osaava laboratoriohenkilöstö on pakastuksessa suuressa roolissa. Kun keruu ja pakastus hoidetaan ammattitaidolla, voidaan likipitäen taata vastaanottajan tyytyväisyys - jopa korkeammat prosentit sulatettaessa ja korkeampi tiinehtyvyysprosentti pelkästään tällä korkealla ammattitaidolla mitä siemenen käsittelyyn tulee. Tätä kaikkea taitoa ja osaamista toki vaaditaan myös vastaanottajamaassa.

Siemennys on siis monen asian summa.
Todella monen. Tiheydeltään "heikko" sperma voi antaa mieleisen tuloksen, jos muut arvot ovat hyviä. Tiheydeltään "vahva" sperma voi antaa heikomman tuloksen, jos pakastuksen jälkeinen prosenttiluku laskee liian alas. Ajoitus on tärkeässä asemassa, nartun hedelmöittymiskyky ja oikea ajankohta samoin, mutta uroksen sperman laadulla on toki vahva tehtävä toivotussa lopputuloksessa. Joskin se ei yksin riitä.

Viimeisimmässä koekeruussa Hupilla raportoitiin 30% epäkelpoja siittiöitä. Jälleen löydöstä voidaan pitää kohtuunormaalina kerättäessä spermaa yli 7-vuotiaalta koiralta (Hupi täytti 8 vuotta viime lokakuussa). Epäkelvot siittiöt (mm. pinnit) eivät kuitenkaan "häiritse" hedelmöittymistä, koska ne eivät yksinkertaisesti "mene perille", eivätkä kykene hedelmöittämään. Terveet, kunnolliset siittiöt, kilpailevat pääsystä munasoluun.
Lähtöliikkuvuutena 28.1.2013 tehdyssä koekeruussa pidettiin 70-80%:a, joka on hyvä arvo tämän ikäiselle koiralle.

Mutta mitä tapahtuu pakastuksessa ja sen jälkeen?
Sperman sielunelämä on mysteeri. Voimme lähinnä arvailla kunkin keruukerran tuloksien johtumisia. Todennäköistä on, että vanhemmilla uroksilla siemen on heikompaa ja harvempaa kuin nuorilla. Kuitenkin laatu ja määrä vaihtelevat riippuen keruukerroista, ajankohdista, lähtötilanteesta. Myös nuori koira voi antaa heikkoa siementä tai arvoiltaan heikompaa siementä. 
Keruut, pakastukset ja siemennykset ja koko prosessi on tietenkin aina "riskiä". Näin on aina eläinten kanssa toimiessa. Oli sitten kyseessä normaali astutus, tuoresperman tai pakastesperman käyttö. 100% tulosta ei voida koskaan luvata tai taata, vaikka sperman tiheys- ym. arvot olisivat "huippuluokkaa".

Pakastesperman hinnoittelusta
Tähän lienee vaikeinta antaa ohjeistusta. Omalla kohdallani hinnoittelu on ollut melkoisen vaihtelevaa, aina tilanteesta ja tilaajan vaatimuksista riippuen. Tilaajamaa, -ehdot ja määrä ovat osiltaan määrääviä tekijöitä. Ylipäätään pakastesperma yleensä myydään "könttähinnalla", ehkä johtuen siitä (?) että tilaaja saattaa käyttää sperman vasta vaikka 10 vuoden kuluttua. Jokatapauksessa käyttö saattaa ajoittua vasta syksyyn, seuraavan vuoden kevääseen tai vuoden-parin päähän. Jos tilaaja kuitenkin haluaa, kuten Hulan tapauksessa, suuren määrän: 12 olkea kerralla käyttöönsä, sen hinnoittelu menee niin vaikeaksi, että on melkeinpä helpompaa myydä se normaalilla "pentuhinnalla"; X euroa/pentu. 12 olkea kun riittää kuuteen siemennykseen. Harvoin kukaan tilaa noin suurta määrää. Yleensä tilataan yksi tai kaksi siemennysannosta; 2 tai 4 olkea.

Miten olkien kanssa kävi?
Olen ollut spermaa myydessäni alkuun sangen skeptinen. Käytin mm. hinnoitteluarviossani alkuun Suomessa kuulemiani tuloksia. 0 pentua, 0 pentua, 8 pentua, 0 pentua, 2 pentua, 1 pentu.....
Hulan pakasteesta syntyi Italiaan 1 pentu 17.2.2012/4 olkea
Hupin pakasteesta syntyi Italiaan 8 pentua 27.3.2011/2 olkea
Hulan pakasteesta syntyi Australiaan 7 pentua 25.7.2012/2 olkea
Hupin pakasteesta syntyi Australiaan 6 pentua 22.9.2012/2 olkea
Hulan pakasteesta syntyi Australiaan 8 pentua 23.1.2013/2 olkea (1 pentu menehtyi)
Hulan pakasteesta syntyi Australiaan 4 pentua 17.3.2013/2 olkea
Hulan pakasteesta syntyi Australiaan 12 pentua 10.10.2015/1 olki (2 pentua menehtyi)
Hupin pakasteesta syntyi Australiaan 8 pentua 18.11.2015/2 olkea (1 kitalakihalkio)
Hupin pakasteesta syntyi Australiaan 7 pentua 20.6.2016/2 olkea

Luontoa on kunnioitettava.
Se tekee mitä tekee. Voimme laskea prosentteja, tiheyksiä ja liikkuvuuksia paperilla ja sanoa, VAU, mitä lukuja. Tulos voi olla 0. Voimme ajatella, että "ei tästä mitään tule" ja syntyy 8 pentua. Voimme toivoa parasta ja pelätä pahinta tai sitten pelätä pahinta ja toivoa parasta. Niin tai näin, tuore- ja pakastesperman käyttö on ensisijaisesti osaavan eläinlääkärihenkilökunnan ja laboranttien käsissä mutta lopulta pennut ja pentueet "luojan suomaa".


Jos sinulle jäi kysyttävää tai epäselvää näiden kaikkien numeroiden jälkeen, kysy!

Tässä vielä muutama linkki:
Mäntsälän eläinlääkäriasema
Opvet
Artikkeli keinosiemmennyksestä
Hupin pennut
Hulan pennut

edit. lisätty pentueita 6.4.2018

Tietolaari: Koiran lymfoomasta

Hula, Carry On Ramblin'Man lopetettiin 29.12.2012. Sen saama ensimmäinen diagnoosi oli virtsatulehdus, jota hoidettiin katetroimalla (koiralla oli siis myös virtsaumpi = se ei kyennyt virtsaamaan lainkaan) sekä antibiootilla. Kolmantena hoitopäivänä se ultrattiin, jolloin koiralla diagnosoitiin suurentunut eturauhanen. Nyt lääkitys muutettiin eturauhasta pienentäväksi hormonihoidoksi, mutta samalla Hulalla todettiin voimakkaasti koholla olevat maksa-arvot. Ne ovat normaalisti koiralla ALP 20-150, Hula = 1148 ja ALT 10-118, Hula = 1038. Nyt koira sai mahdollisen maksakasvaindiagnoosin eturauhasvaivan lisäksi sekä maksaa tukevaa lääkehoitoa.

Kaikenkaikkiaan Hulaa katetroitiin neljä päivää ja lopulta koira oksenteli useita kertoja päivässä. Lääkityksen antaminen oli siksi vaikeaa. Koiraa myös nesteytettiin kahdesti ja odotettiin hoitovastetta. Neljäntenä hoitopäivänä ehdotin kuitenkin eutanasiaa, johon ell heti suostui todeten sen maksan pettämisen näkyvän koiran silmissä.

Hula avattiin seuraavana maanantaina Evirassa ja tulokset tulivat reilu kolme viikkoa avauksen jälkeen: Useisiin eri sisäelimiin levinnyt lymfooma.
Avaustuloksen myötä todettiin myös, että Hulalla EI ollut perineaalityrää ja sen eturauhanen oli suurentunut kolminkertaiseksi. Suurentuma johtui lymfoomasta. Hulan elinajan ennuste olisi ollut n. 1-2 viikkoa.

Kun Hulalla ilmeni n. puoli vuotta sitten ruoan imeytymisongelmia, avannut ell katsoi sen olleen ensioireen lymfoomasta. BARF-ravinnolla saavutettiin kuitenkin siinä mielessä "vastetta", että ulostemäärät olivat liki olemattomia. Koira vaikutti voivan hyvin ja se oli jopa jossain määrin eloisan pirteä ja innostui koirapuistoissa kirmailemaan sydämensä kyllyydestä. Aivan viime päivinä se vaikutti ehkä hieman väsyneemmältä mutta oli muutoin täysin oma itsensä. Mitään muita oireita ei ollut kuin tuo virtsaumpi (ruoan imeytymisongelman (erittäin runsas uloste) lisäksi, jota ilmeni ennen BARF-ravinnon aloittamista ehkä kahdesti). Luultavasti jollei virtsaumpea olisi tullut, lymfooma olisi saattanut jäädä täysin huomaamatta ja koira olisi mennyt viime päivinään todella huonoon kuntoon tai vain kuollut.

Tässä hieman tiivistelmätietoa koiran lymfoomasta:
LYMFOOMA on imukudossyöpä (valkosolusyöpä) ja se on kolmanneksi yleisin koirien kasvainsairaus joka saa alkunsa lymfosyyteistä.
Suurimmalla osalla koirista se on lähtöisin B-soluista.
Yleisin lymfooman muoto on multisentrinen lymfooma, jonka tyypillisin oire on suurentuneet imusolmukkeet.
Primaarikasvaimena sitä voidaan kuitenkin tavata myös muissa elimissä kuten ruoansulatuskanavassa tai ihossa.

Hulalla kasvain oli levinnyt ja löytyi seuraavista sisäelimistä: eturauhanen, maksa, munuaiset, ohutsuoli, imusolmukkeet, perna, virtsarakko ja haima. Keuhkot, kilpirauhaset ja kivekset: ei spesifisiä muutoksia.
Lymfooma voidaan tavata ihan nuorella koiralla siinä missä vanhemmallakin. Ilman hoitoa koirien keskimääräinen elinikä vaihtelee 4 viikosta 3 kuukauteen.

Mitään yksittäistä lymfoomaa aiheuttavaa tekijää ei tunneta, mutta lymfooma on pääasiassa keski-ikäisten ja vanhojen koirien sairaus. 
Useiden geneettisten ja ympäristöperäisten tekijöiden on todistettu lisäävän sairastumisriskiä.
Mm. boksereilla, rottweilereilla, kultaisillanoutajilla ja bullmastiffeilla on todettu suurempi alttius sairastua lymfoomaan.
Sairastuneiden koirien genomeista on löytynyt useita eri kromosomimuutoksia sekä mutaatioita p53- ja ras-proteiineja koodaavissa geeneissä. Näiden samojen mutaatioiden on todistettu olevan myös ihmisillä taustalla monissa eri syöpätyypeissä. Puutteellisesti toimivan immuunipuolustuksen on todettu koirilla suurentavan riskiä sairastua lymfoomaan.
Myös ympäristötekijöistä muun muassa koirien asuminen teollisuusalueella sekä liuottimien käsittely lisää koirien riskiä sairastua.

Lymfooma voidaan jakaa eri luokkiin anatomisen sijainnin ja fenotyypin perusteella.
Multisentriseen = yleistyneeseen lymfoomaan, välikarsinan tai ruoansulatuskanavan lymfoomaan sekä muotoon, jossa lymfooma on primaarikasvaimena yksittäisessä elimessä lymfaattisen järjestelmän ulkopuolella. Multisentristä lymfoomaa tavataan n. 80%:lla sairastuneista koirista. Tässä muodossa pinnalliset imusolmukkeet ovat suurentuneet ja joskus kasvainsoluja voidaan havaita myös sisäelimissä, kuten pernassa ja maksassa. Kasvainsoluja voi olla myös luuytimessä tai rinta- ja vatsaontelon imusolmukkeissa.

Välikarsinan ja ruoansulatuskanavan lymfooma ovat lähes yhtä yleisiä ja molempia on n. 5%:lla sairastuneista koirista. Ruoansulatuskanavan lymfooma on yleisempää uroksilla ja bokserit ja shar peit ovat yliedustettuina tässä lymfooman muodossa.

Loput 10% lymfooman ilmenemismuodoista koostuvat lymfaattisen järjestelmän ulkopuolisista primaarikasvaimista.

Normaalisti elimistön puolustukseen osallistuvat lymfosyytit voidaan karkeasti jakaa kahteen eri pääluokkaan, B- ja T-soluihin. Molemmat solulinjat saavat alkunsa luuytimen kantasoluista, mutta T-solut siirtyvät kypsymään kateenkorvaan kun taas B-solut kypsyvät luuytimessä. B-solut osallistuvat elimistön puolustukseen tuottamalla vasta-aineita ja T-solut vastaavat soluvälitteisestä puolustuksesta.
Koirien lymfoomista n. 60-83% on B-solulymfoomia ja T-solulymfoomien osuus vaihtelee 10-38% välillä eri tutkimuksissa.

Sairastuneen koiran oireina voi olla syömättömyyttä, väsymystä, laihtumista, lisääntynyttä juomista ja virtsaamista sekä kuumetta. Lisäksi jopa n. 40%:lla sairastuneista koirista voi olla muutoksia silmissä, kuten kasvainsolujen kertymistä iirikseen tai suonikalvotulehdusta.
Ruoansulatuskanavan lymfoomassa koirilla voi esiintyä oksentelua, ripulia, ruoan imeytymishäiriötä ja laihtumista.

Lähde: Helsingin Yliopisto
Lymfooma koirilla
ELK Hanna Pihlman 2009

Hulan avauslausunto:
Evira Patologian tutkimusyksikkö/Tutkija Veera Karkamo 18.1.2013

kuva: Acer Kuvanäytteet