Kuinkas sitten kävikään. Maui you rock!

Elämässäni on oikeasti aika, kun koirien menetyksen myötä teki mieli laittaa pillit pussiin. 
Mielessä kävi käydä korkealla kalliolla kukkulalla huutamassa naama kohti taivasta: "Riittää jo!"

Onneksi jaksoin ja jatkoin läpi tuon elämänvaiheen.

Sillä nyt ajattelen menestyksen myötä, että minun on täytynyt tehdä jotain oikein. Sateen jälkeen paistaa aurinko. Synkkyyden jälkeen saapuu sees.

Lähdin reilut kaksi vuotta sitten kohti tuntematonta.
Kaivoin kaivamistani ja löysin Mauin, Jothryn Alluring Traitsin, jonka hain Manchesterista vuonna 2017 tietämättä yhtään, mihin ryhdyin. Kuvailin asiaa aikoinaan täällä blogissani "benji-hyppynä". En ikinä tekisi kyseistä hyppyä oikeasti, mutta kyllä tämä koiranhakureissu oli verrattavissa benjimeininkiin.

Nyt, Mauin ollessa 2 vuotta ja 4 kuukautta päälle - voi tätä meidän yhdessä koettua ja elettyä verrata vallan mainiosti benjihyppyyn, ja ihan niin korkealta kuin mihin Pekka Niska yltää!

Olen aina sanonut, että meille annetaan koiria. 
Jotta me oppisimme jotain ensinnäkin koirista - mutta myös itsestämme. Koskaan ei ole mielestäni "vain koiraa" vaan on aina mielettömän monisyinen ja mielenkiintoinen aihio, johon tutustuminen ja kaikkien luonteenpiirteiden ymmärtäminen on mahtava matka itsessään. Harvalla varmaan nykyään edes on vain koiraa vaan on toinen toistaan persoonallisempia otuksia, joiden luonteenpiirteitä me kilvan selitämme ja vertailemme keskenämme. On aina yhtä hauskaa kertoa kaverille, että "mun Rolle piilottaa luun sohvatyynyjen taakse" ja kuulla, että "ei voi olla totta, mun Rintintin piilottaa aina mun sukan vessan maton alle".

Pentua ostaessasi et myöskään koskaan tiedä varmaksi, mitä saat. 
Voit kyllä kai luulla tai ajatella niin, mutta pennun istuttaminen valmiiseen aihioon ei onnistu. Mielikuvat tulevat menemään uusiksi monta kertaa kasvun ja vuosien myötä!
Ulkomuotoa voi yrittää arvailla, mutta luonnetta ei. Ja pentuiän luonne antaa vain osviittaa tulevaan, koiran luonne kun kehittyy ja jalostuu vuosien myötä.
Sellainenkin koira minulle vanhemmiten tuli. Tähdentämään, että "älä lyö luonneleimoja ennen kuin olen valmis ja kypsä". Luonne muuttuu ja elää!! Koko koiran elämän!

Mutta Maui.
Tämä kaikkien juniorhandlereiden "kauhu" ja samalla ihastus. Treenikoira vailla vertaa. Miten taitavasti se painaa meissä nappeja. Miten se laittaa meidät ihmiset tanssimaan sen valloittavan persoonan ympärillä. Kana, maksa, tonnikala, lammas, sardiini - mikä päivä sinulla on Maui tänään? Handlereiden taistellessa Mauin ihanan mutkikkaan ja hersyvän luonteen kanssa, keksin lähteä piipahtamaan "sosiaalistamassa sitä Tuomarinkartanolla". Samalla voisi kokeilla mitä mieltä se on liikkuvasta rätistä.

Ai että mitä mieltä?
Lapsihan syöksyi suikaleiden perään sellaisella intensiteetillä, että tarvittiin Anitalle whippet numero 11 näyttämään, että härifrån tvättas. Lapsikoira repi vieheen veriseksi, vauvahampaita jätettiin tapahtumapaikalle varmaankin useampi.

No eihän se auttanut muu, kuin palata kuuden vuoden tauon jälkeen juoksukentille.
Matka siihen, missä olemme Mauin kanssa nyt, on ollut huikea. Niin huikea, että kaikki sanat tuntuvat latteilta kuvaamaan sitä. Mikään ei ole tullut helposti, mutta sehän siinä niin huikeata onkin. Koira ei ole luovuttanut ja lannistunut missään vaiheessa senttiäkään, päinvastoin, eikä minun ole tarvinnut muuta kuin kulkea vierellä ja haukkoa henkeäni.

Askel askeleelta - monen teistä auttaessa meitä - olemme treenanneet käsivieheet, moottorit, kopat ja kopit. Ja Maukkeli se on vaan tuuminut brittiläisittäin, että "piece of cake". 

Miten huimaa on nähdä ja kokea koira, jolta kaikki sujuu luonnostaan. 
Kaikki mitä juoksemiseen tulee, tulee Mauilta selkäydinkanavasta ja aivojen syvistä alitajunnan lohkoista.
Kaverihan ei meinaa pysyä juoksupaikoilla housuissaan. On pitänyt ostaa erityisvaljaat tälle erityislapselle ja huomioida sen kuumuminen ja kiekuminen. On pitänyt oivaltaa ja ymmärtää sen erityisominaisuudet - opiskelen niitä vieläkin - kuten nyt vaikka sen nopeus, jollaista en omissa koirissani ole ennen nähnyt.

Mauin ensimmäinen maastokausi oli luonnollisesti täynnä "kaikenlaista", ensimmäisestä kisasta lähtien. Alkuerä 169 pistettä ja finaali 236. Sillälailla.
Toinen kisa meni siististi, 460 pistettä. Kolmas kisa 459. Neljännessä kisassa lähdettiin sijalta neljä finaaliin. Viehehukka, molemmille. Maui turhautui ja kävi sanomassa kaverille, että "hittoako sä mun viehettä piilottelet" - ja diski. Kuriositeettina sanottakoon, että KUN se viehe löytyi, niin loppurata meni huipusti.
Viides kisa 472 pistettä. Kuudennessa kisassa sitten taas vähän hitskokkia. Maui kaatui alkuerässä kosteisiin olkituppoihin ja sai ae:stä vain 195 pistettä. Finaalissa vieherikko ja yhden tuomareista sanat: "lämmitelkää niitä siinä" olivat minusta hauskat, kun Maui kiskoi silmät päästä pullistuen jatkamaan.. Finaalista kuitenkin 233 pistettä, mutta jäimme alle serttirajan; 428.

Vieherikko, viehehukka, kaveri vähän tuuppaili, kaatuminen - kaikkea, koko rahan edestä. Tällaista on elämä Mauin kanssa. Ei koskaan tylsää. 

Kohti uutta kautta. Sertti talvimaastoista, neljäs. Kutsu Suomi Cuppiin, jonne menin jännityskäyrän ollessa punaisella varmaan viikon verran. Ihmettelin itsekin, että miten se nyt noin.

Lähettäjä sanoi alkuerässä kohdallamme; "tähän asti paras pari noissa alun kurveissa". Siksakit meni hienosti. Pientä kompurointia oli kuitenkin jo ae:ssä kolmannessa käännöksessä; Mauillakin kun tuota vauhtia on. Maui muuten juoksi viime vuoden Euroopan Mestarin kanssa. Hieno juoksu olikin, molemmilta. Finaalia kohti neljäntoista koiran joukosta sijalta 4.

Lähettäjä sanoi finaalissa kohdallamme; "nyt menee käännökset hienosti". Mutta sitten mentiinkin mukkelismakkelis, Maui kaatui pahan näköisesti kolmannessa käännöksessä. Paha sanoa, mitä tapahtui tai ei tapahtunut. Videota (kiitos Miska!!!) on katsonut nimittäin jälkeenpäin pari maastokoetuomariakin ja todennut lähinnä, että "paha sanoa mitä tuossa tapahtuu, mutta jatkaapa sun koira hienosti".

Tässä onkin taas oivallinen oivalluskenttä tehdä oivalluksia.
Mitä näet? Miten yli näkemästäsi? Miten suhtaudut? Mitä sitten tapahtuu?

No, kisapaikalla muutama tuumi, että "ketteryyspisteitä lähtee" eläinlääkärin veivatessa Mauin raajoja joka suuntaan ja Maui se vaan nautti. Ahh, ihanaa jälkivenyttelyä, ei tunnu missään. Olinkin kytiksellä "valmiit kirjat" -laatikolla hyvän tovin, sillä ajattelin kaiken menneen penkin alle. Mutta ei sitä kirjaa sinne tullut... !!

Maui putosi vain 2 sijaa, kaverille finaalista 230 ja Mauille 229!!!! MUN MAUI!!! HALOO!!! Siis mikä koira toi on? Ei se ole edes koira. Se on joku ambulanssi, joka ajaa vähän pientareelle ja jatkaa tviiiuu tviiuuu kun on kiire. Viehe pitää saada kiinni ja tehtävä hoitaa. 

Ylös pellosta ja HETI kaverin ohi ja kunnon keula. Auts, mun silmiin sattuu. Ei se kaatuminen, vaan se Mauin tahtotila. Sen ketteryys (kyllä, kaatumisesta huolimatta!!), voima, into, periksiantamattomuus, taistelutahto. Kaikki. 

Kahdeksan toinen toistaan jännittävämpää kilpailua.
Olen äimänkäkenä. Kärpäset lentävät suuhuni, sillä en saa hämmästyksestä ammottavaa suutani kiinni. Olen sanaton. Olen polvillani Mauin taitojen ja kykyjen edessä. 
11 whippetiä ja mun ensimmäinen benjihyppy- eiku maastovalio rodussa.

Kaikki pitäisi olla kunnossa
Maui on terveenä
valmennusjohto on terveenä
Ainoa, kenestä on huolta tietysti
Anita, ei aina olla terveenä,
mutta ei sen väliä

Ihanaa Maui, ihanaa
Ihanaa Maui, ihanaa
Ihanaa Maui, ihanaa
Tämä on ihanaa
Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa
Ihanaa Maui, ihanaa
Ihanaa Maui, ihanaa
Tämä on ihanaa

Mutta sitten pitää jo rauhoittua
hellurei hellurei
Vääntö on hurjaa
hellurei hellurei
Ja ei kun lapaa maahan
hellurei hellurei
Mahtava meininki,
siinä on kurvi
Mihin sulla on kiire?!
Hellurei hellurei
Vääntö on hurjaa
hellurei hellurei
Ja nyt lähtee
hellurei hellurei
Kurvit suoraksi
Siinä on Maui ja siellä on viehe
nyt on kiire!

Ihanaa Maui, ihanaa
Ihanaa Maui, ihanaa

Tämä on ihanaa!

Antero Mertarannan sanoja mukaillen

kuvat Anniina Oksanen

Kiitos teille kaikille, jotka olette kulkeneet vierellämme, kannustaneet ja opastaneet. Nyt huudetaan, Ihanaa Maui, ihanaa!