18.2.2017

Harrastajavinkkejä vanhemmille harrastajille.

Sitä huomaa olevansa harrastusuransa "paremmalla puolen" monestakin asiasta. Huomaa
hokevansa, että "ei koskaan ennen" tai "kaikenlaista sitä taas onkin". 
Tänä päivänä nuoret ja uudet harrastajat ovat erittäin valveutuneita. Osin somen vaikutuksesta. Sitä ei meidän nuoruudessa ollut.
Missä minulla meni tutustua uuteen rotuun omassa nuoruudessani kuutisen vuotta, nykyharrastajalta siihen menee kaksi vuotta. Tietoa on valtavasti - ehkä jopa liikaa - saatavilla. Pystyykö kukaan kuitenkaan prosessoimaan kaikkea lukemaansa, omaksumisesta ja sisäistämisestä puhumattakaan? Ajan oloon tietenkin, mutta suuret kokonaisuudet, syvä ymmärrys, vaatii aikaa. Perspektiivi ei synny hetkessä.
Yksi mielenkiintoinen aihe, johon me vanhemmat harrastajat aina keskusteluissa palaamme on terveystarkastukset. Tietoa on olemassa valtavasti, mutta mitä "sydänaorttaläpänahtauma" kenellekään lopulta kertoo? Vielä kun tulos tai diagnoosi on "lievä" tai "avoin"?

Tietoa on paljon. Mutta mitä sillä tehdään?

Tällä ikää huomaa harrastusvuosiin mahtuneen valtavasti. 
Kun taakseen katsoo, niin siellä vilistää koiraa, tapahtumaa, näyttelyä, rata- ja maastojuoksukilpailua, sairastuneita koiria, kuolleita koiria, vääriä diagnooseja, vääriä tuomioita kehissä ja kilparadoilla. Miljoonia ruokakokeiluja, tuhansia eläinlääkäriasemia ja kasoittain hihnoja, pantoja ja takkeja. Kaikkea. Myös älyttömän ihanaa, rikasta ja voimaannuttavaa.

Koiraharrastus - kuten mikä tahansa harrastus - kasvaa harrastajansa mukana. 
Elää, muotoutuu ja muovautuu.  AINA tulee uusi, parempi paita koiralle. Jännä juttu, että kaikki mallit eivät tule koskaan kerralla  markkinoille. Ensin tulee basicpaituli, ostammepa niitä viisi. Sitten tulee KOSTEUTTA kestävä paituli ja sen perään erikoispitkä paita ja vielä siitäkin parannellumpi versio joka kestää tuulta, sadetta ja pikkupakkastakin. Ja torjuu ehkä myös hyttysiä.
Enää ei ole Canonin yksinoikeus kehittää puolivuosittain uusi kamera, nyt koiravaatetus ja kaikenlainen varustelu on muodissa. On kuivaa kehänamia, kosteaa kehänamia, punaista, mustaa ja ruskeaa. Koirilla on jopa omat "lauantaikarkkipussit". Hihnat kiiluvat kilpaa auringon kanssa, talvilenkkeily tehdään töppösissä ja valopannassa. Uusinta uutta on trackerit, joita ostetaan innokkaasti koirien kaulapantaan estämään karkureissuja. Tai ei ne karkureissuja estä, mutta edesauttavat LÖYTYMISTÄ, jos koira on lähtenyt omille teilleen.

Koiraharrastus menee kovaa vauhtia eteenpäin, uusia innovatiivisia ja vähemmän innovatiivisia keksintöjä helpottamaan koira-arkea syntyy kuin sieniä sateella. 


Vanha harrastaja (lasken sellaiseksi +25 vuotta rodun parissa olleet, +45-vuotiaat) kokee jäävänsä pulkasta ja ihanista, innovatiivisista keksinnöistä tulee meille olemme ilmankin pärjänneet -henkistä. Meidän mielenkiintomme alkaa olla toisaalla. Kuten kuminauhoissa.

1. Näyttelypäivän aamiainen
Suosittelen lämpimästi jotain monivitamiiniporetablettia, jossa on mukana esim. kofeiinia. Piristävää vaikutusta tarvitaan heti aamusta. Varsinkin jos olet saanut unen päästä kiinni joskus puoliltaöin ja herätys on 04. Magnesium on ehdoton, mielellään veteen liuotettuna sekin. Ajomatkalla on hyvä ryystää esim. Batterya. Uudet lime- ja vihreä tee Batteryt ovat sangen raikkaita. Jollei ruoka vielä maistu, pakkaa ruisleivät ja juomajogurtit matkaan, niillä pärjää pitkälle päivään.

2. Näyttelyvaatetuksessa kuminauha on ehdoton.
Nuorena ja pinkeänä oli hyvä tepastaa farkuissa ja ns. valmishousuissa. Nykyisellään, kilojen eittämättä karttuessa voi tilata housut vaikka tanssihousukaupasta. Esim. Piruetti tekee omien mittojen mukaan kuminauhavyötäröisiä housuja. Rennoissa housuissa on helppo olla pitkä päivä autossa, kehässä ja kehän vieressä.

3. Kuminauhaa on hyvä olla myös rintaliiveissä.
Luulenpa, että kaarituelliset rintaliivit ovat miesten keksimiä. Vaikka ne olisivatkin "oikeaa kokoa", niin mikään ei ole epämieluisampaa kuin se, että kumartuessasi asettelemaan koirasi jalkoja rintasi plumpsahtavat antavista liiveistä ulos! Eikä tässä vielä kaikki, esitä siinä sitten koiraa kun kaarituki puhkaisee kriittisellä hetkellä reiän pitsiliiveihin ja kaarituki painaa rintavarustustasi! Ratkaisu: sporttiliivit. Joustavat, mukavat ja mikä parasta, rinnat pysyvät niissä sisällä. Sporttiliiveissä eivät myöskään olkaimet valu ja koska niitä saa kaikissa mahdollisissa väreissä ei haittaa, vaikka sporttiolkaimet vilkkuisivat paidan altakaan. Turkoosi paita, turkoosit sporttiliivit.

4. Paljastava pyllistely.
Pinkeät nuoret pajunvitsaneidot jotka esittävät koiria pyllistellen, tulevat usein paljastaneeksi osan takamusta ja timanttisomisteisia alusvaatteitaan. Uskoisin, että kehänreunus ei halua kovasti ainakaan katsella +50 vuotiaan pyllistelyä ja alushousuja, joten joku pitkä liivi viimeisenä silauksena pitää hyllyvät takalistot piilossa. Allit sensijaan viihtyvät hihojen sisällä.

5. Vanhemman harrastusväen koiratreeni.
On syytä pitää rentona. Olen jo pudonnut ahkiosta, aikapäivää sitten, enkä oikeastaan halua takaisin, koska haluan säilyttää rentouden harrastamisessa. Vaikka hampaat sitten irvessä, mutta yritän edes. Jos nyt joskus annat vähän namia ja sanot "seiso", niin sillä pääsee jo pitkälle.
Silmät minulla taas revähtivät tässä teelautasiksi kun luin erään suomalaisen kouluttajan kursseista. Olikohan se ykköskurssi siinä 250 euroa (pakollinen päästäkseen kakkoskurssille) ja kakkonen oli sitten n. 350 euroa. Ja pointtina näillä kursseilla oli opetella oikea-aikaista palkkausta. Kuusisataa euroa riihikuivaa kertonee osaltaan siitä, kuinka vaikeasta asiasta on kyse.
Kysy, jos joku naapurisi treenaa esim. agilitya ja pyydä häneltä vinkki tai kaksi oikea-aikaiseen palkkaukseen. Muutoin hoe sitä seiso-sanaa, kyllä se koira aina välillä seisahtuu ja voit sitten sen namin antaa. Jahka saat kaivettua sen taskusta.

6. Näyttelytavarat on syytä pitää minimissä.
Kukaan ei jaksa raahata - tahi vetää vetokärryillä, tosin minulla ei sellaisia edes ole - järjettömiä tavaravuoria. Kevythäkki (kannattaa muuten ostaa olkahihnallinen tai sitten sellainen koko, että pystyt sitä kantamaan suorana kävellessä ilman että kättä tarvitsee pitää koukussa), tuoli, eväslaukku. Näillä pääsee jo pitkälle. Testattu on, että Vaasaan asti.

7. Näyttelykilometrit.
Näyttelyyn ilmoittautuessa "Kiihtelysvaara" kuulostaa kivalta, mutta kannattaa tsekata Google mapsista ennen kuin maksaa. Nimittäin 150 kilometriä rupeaa olemaan meikäläisen kilometreillä ajomaksimi. Vaikka kuinka ryystää Batterya, magnesiumia, ruisleipää ja poretablettia, takamus on kovilla, selkä on kovilla, ajonäkö on kovilla. Niin se vaan on. Suosi lähinäyttelyitä. Pääkaupunkiseudulla asuvan on hyvä ilmoittaa koira KAIKKIIN Tuomarinkartanon kinkereihin.

8. Koirat pysyvät yllättävän hyväkuntoisina, kun et kokoajan kyylää niitä.
Harrastan itsekin intensiivistä koirieni kyyläystä, mutta samalla kun minusta vanhetessa tulee itseäni kohtaan armollisempi, alan olla sitä myös koirilleni. Ripuli silloin tällöin ei maata kaada, pieni muuttumaton patti vanhalla koiralla luo vain uskottavuutta ja jos koira on kuiva ja hoikka, sitä lihotetaan antamalla tujumpaa ruokaa. Jos koira on lihava, sitä laihdutetaan antamalla vähemmän ruokaa.
Pidä irti aakealla, laakealla, samettipohjaisella niityllä jossa timoteit heilimöivät ja sinisiivet lentävät yhdessä sitruunaperhosten kanssa. Älä tietentahtoen vie kivikkoon ja ohdakkeisiin. Vältä koirapuistoja, konflikteja, elä rentoa, seesteistä arkea, pidä koirien stressitaso alhaisena. Suosi ostarikävelyä. Varo manaamasta. "Minulla ei ole ollut flunssaa kuuteen vuoteen". Olen varma, että flunssa iskee tämän kommentin sanomisen jälkeen noin kolmessa päivässä.

9. Jalkineet.
Nämä eivät nyt oikein tule kronologisessa järjestyksessä, mutta siitä viis. Bongasin aikoinaan somesta italialaisella handlerilla värikkäät lenkkarit. Eikun lenkkarikauppaan. Vihdoinkin sellainen muoti, joka istuu minulle! Pois mustat, hiostavat nahkakengät, joiden traktoripohjat painoivat kuusi kiloa kumpainenkin, tilalle Hobbarin hyllystä osamaksulenkkarit kirkuvissa pinkin, oranssin ja keltaisen väreissä, jiihaa! Näillä pysyt pystyssä kehässä kuin kehässä - jälleen testattu Kaunaksessa asti. Vaikka juoksin kehäteippiin ja pää oli jo viestinyt kropalle, että "nyt kaadutaan, valmistaudu" -sain kun sainkin pidettyä itseni pystyssä! Lenkkarit rules.

10. Koiranäyttelyiden sisääntulot on muuten tehty kuusikätisille. Oletko huomannut?
Kehtasin joskus julkisesti valittaa siitä, että näyttelyiden sisääntulossa ei ole pöytiä. Iloinen näyttelyjoukkio kiirehti kommentoimaan, kuinka he kaivavat paperit jo parkkipaikalla esiin ja heillä on häkki yhdessä kädessä, koira toisessa kädessä, paperit kolmannessa kädessä, näyttelytuoli kainalossa, eväslaukku neljännessä kädessä, näyttelykassi viidennessä kädessä ja tasaraha luettelon ostamista varten kuudennessa kädessä. Ei mitään ongelmia, he vielä iloisesti heläyttävät. 
Minä pakkaan kaiken näyttelyaamuna kuten olen tehnyt jo ~ 30 vuoden ajan, ja pyydän nokkelia papereiden tarkastajia kaivamaan selässäni olevasta repusta paperit. Toimii, joskin hieman hidasta.

11. Hyväksikäytä handlereita ja assistentteja.
Koiramaailma on siitäKIN ihana maailma, että se on täynnä samanhenkisiä ihmisiä, yli roturajojen. Joukossa on nokkelia, näppäriä, osaavia nuoria, jotka ovat valmiita auttamaan. Heidän motiivinsa voi olla päästä pääkallopaikalle, näyttelyyn, nähdä siellä oma rotu ja oman rodun ihmiset, ostaa halvalla koiratavaraa, oppia, ammentaa ja näyttäytyä. Esittää koiria, tutustua uusiin rotuihin ja uusiin koirayksilöihin, oppia paremmaksi esittäjäksi. Heistä on valtavasti iloa ja hyötyä ja kun muistat kertoa ja näyttää sen heille, yhteisestä matkastanne voi tulla vieläkin antoisampi. Suosittelen lämpimästi.

12. Osta valmismatka.
Jos nyt käy niin hassusti, että riehaannut vanhoilla päivilläsi vallan vallattomaksi ja päätät suunnata kaikki "ylimääräiset" rahat koirasi kanssa ulkomaisissa kehissä pyörimiseen, suositan valmismatkailua. Vaikka Pirjo-Travelit ja Susu-Travelit ovat valtavan mukavia ja osaavia matkanjärjestäjiä ja matkakumppaneita, ei välttämättä minun ja heidän matkatoiveet ja -kohteet menekään yksiin. Valmisbussimatka on oikein oiva vaihtoehto. Siinä on kuitenkin muutama niksinsä ja tipsinsä mikä on hyvä muistaa. Varaa evästä, tyyny ja vettä. Noin ensialkuun, sinne onnikkaan mukaan.

13. Herää ja lähde ajoissa.
Kautta vuosien olen herättänyt ihmetystä heräämisaikojeni suhteen. Vaikka minulla olisi Kartanolle matkaa vain reilut 16 kilometriä, herään samaan aikaan kuin se näyttelyttäjä, joka asuu Turussa. Minusta on ruhtinaallisen hienoa herätä ajoissa, avata silmät hiljaksiin, lenkittää koirat ja vääntää lyhyet "helppohoitoiset" hiukseni kolmella eri muotoilutuotteella sojoon. Joskus ne menevät kerralla, joskus joku suortuva vaatii voimaotteita. Aikaa on oltava. Vielä lakankin suihkimiseen.
Ja mitä aikaisemmin lähdet, sitä paremman parkki- ja kehänvieruspaikan saat!

Ikääntyminen on siitä hieno juttu, että se tuo armeliaisuutta. Perspektiiviä ja kokemuspohjaa, sekä luo värisävyjä mustan ja valkoisen väliin. Joskus niin intohimoinen ja mustavalkoinen harrastaminen, ehdottomuus ja oman statuksen tavoittelu väistyvät rentouden tieltä. Seesteinen ja rullaava koira-arki ostarikävelyineen luo valtavasti sisältöä jo sinällään päivään ja tyytyväinen omistaja heijastuu koirien mieliin ja päinvastoin.
Harrastuksen eläminen ja sen eri muotojen muuttuminen on hieno juttu. Pysykää siis ratsailla ja jos putoattekin, on whippet-rotumme hyvä syy kiivetä takaisin!

Testaamme HauHau riista -makkaraa.

HauHau championilta on tullut uusi makkaramaku, riista. 
Makuja oli ennestään jo viisi; lohi, lammas, kalkkuna, kana ja liha.


Meillä Kenzolassa ei paljon käytetä makkaroita.
Siihen on muutamia syitä. Makkarapötköt ovat isoja ja joskus turhan kosteita ja löllöjä. Kun ~ 500-grammainen makkara ei mene kerralla, se on laitettu pieneen muovipussiin ja se on siellä sitten usein valunut ja mähmäytynyt. Olen pelännyt väri- ja lisäaineita, en halua kakan olevan oranssia enkä punaista. Vaikka tuohan värillinen kakka valkoisella hangella toki "väriä elämään".
Makkarat ovat myös olleet jotenkin "teennäisiä", pelottaviakin (!) kaikkine ainesosineen ja lupauksineen ja niissä on usein ollut "epäilyttäviä klönttejä".

Innostuin hieman riistauutuudesta ja testasin sitä pari päivää, sen minkä pari makkaraa laumassani riitti. 
Makkaran sisällysluettelossa luvataan, että se EI sisällä vehnää EIKÄ väriaineita. Tästä heti pisteet. Proteiinin osuus on 14%, rasvan 10%. LISÄKSI makkarassa EI ole säilöntäaineita. Vielä parempaa. Lihan ja eläinperäisten tuotteiden osuudeksi luvataan 95%, josta riistaa minimissään 10%. Riisiä on 4%.


Ensimmäinen mukava yllätys oli koostumus ja tuoksu. 
Riistariisimakkara on hyvinkin kiinteää, eikä siinä ole mitään kosteaa kuorta (joskus joidenkin makkaroiden päällä on ollut rasvainen ja kostea "harso"), se ei valu, eikä mene mössöksi, se säilyttää muotonsa yön yli jääkaapissakin. Sitä on myös helppo leikata ja pilkkoa. Tuoksu on mieto ja melkeinpä miellyttävä. Ehkä hieman ruisleipämäinen?

Koirat söivät makkaraa mieluusti. 
Ensimmäisenä aamuna he saivat sitä aamiaiseksi ja loput makkarat pilkottiin kahtena päivänä kuivamuonan sekaan. Kakka säilytti värinsä ja omat ennakkoluuloni koiranmakkaroita kohtaan saivat myös tuuletusta.
Kokeilemisen arvoinen uutuus, jota uskon ostavani tulevaisuudessakin.

14.2.2017

Hurlumheistä helmikuuta!

Helmikuu on jo pitkällä ja Kenzolassa on menty taas tuhattajasataa. 
Kaunaksen koettelemukset alkavat olla jo kaukana vaikkakin koko tunneskaala piti tietenkin vielä kotiuduttua käydä läpi.
Ensifiilikset olivat, että "kylläpä matkailu on hauskaa ja avartavaa" ja sitten tuli smäk in the face, että "pitikö sitä porkkanaa nyt heiluttaa sentin päässä nenästä. Ja vielä kahtena päivänä"? Mutta ei hätää, päällimmäisenä on tietysti tunne mukavasta matkasta, mukavassa seurassa. Tietysti kävisin mieluiten kokeilemassa sitä "porkkanan nappaamista" minulle kovin tutuksi tulleessa lähinäyttelypaikassa, eli Tuomarinkartanolla. Mutta tasan ei mene nallekarkit eikä porkkanatkaan, joten uutta matkaa sitten vaan tilaamaan ja kananmunien syönti jatkukoon. Ja en tiennytkään, että kaurapuuropaketin saa yhä alle eurolla. 

Pidemmittä nillityksittä helmikuisiin tunnelmiin.
Herttoniemen sairaalan kirurgi leikkasi vasemman käteni 7.2. Nyt on siis myös siellä hermoilla tilaa temmeltää ja toivottavasti minun ei enää tarvitse kärsiä sormien puutumisesta. Hassunhauskaa oli kuunnella odotushuoneessa kun erinäisiä naksusormi- ja mitälie ranneleikkauksia läpikäyneet potilaat pelottelivat minua sillä, että "se voi uusia". Jaaha, että ranteet auki aina muutaman vuoden välein, vai?
Tällä kertaa verenpaineitani ei kauhisteltu, päinvastoin, olivat kuulema hyvät läpi leikkauksen. Meinasin itseasiassa nukahtaa toimenpiteen aikana. Kun hoitaja kysyi leikkauksenaikaisia tuntemuksia, haukottelin "miettiväni päivän kauppalistaa". On ihan toista olla leikkauksessa TOISTA kertaa kun tietää jo, mitä siellä noin suurinpiirtein tapahtuu. Voi ottaa jopa rennosti.

Hiljattain Facebookin ihmeellisestä maailmasta löytyi handleriapu nimeltä Lotta, joka piti kuun alussa Balia luonaan kolme päivää. 
Koin tuon treenin Balille hyvin tärkeäksi ja mieltä lämmitti tietysti jälkeenpäin kuulla, että olivat Lotan kanssa bondanneet. Kuten pitikin. Ihanaa, että sekä Lotalta että minulta että Balilta löytyi rohkeutta ja intoa moiseen. Wau meille kaikille.

© Lotta

Sitten Tapahtumaan!

© Minna Puukko

Oli erittäin mieluisaa saada kokonainen tyttötrio avuksi Whippet-Harrastajien Tapahtumaan. Nimittäin Emmi, Lotta ja Viivi. Siellä nuoret ja energiset pajunvitsatytöt juoksuttivat kerta toisensa jälkeen Balia, Hupia, Balia, Jiveä, Hupia, Balia, Salsaa, Balia, Hupia, Jiveä ja Salsaa. Aika huippua. Emmi oli vieläpä kattanut tiimibrunssin Pandan häkin päälle ja allekirjoittanut rouskutti viinirypäleet ja vohvelit omien eväidensä päälle.

Rouske käy. Viinirypäleitä poskessa. Viivi vielä miettii rypäleen ja vohvelien välillä.
© Antti Ruotsalo

Balin kehämenosta näki selvästi, että kolmipäiväinen vierailu Lotan luona oli ollut hyvä idea. Sensijaan Hupin tullessa boksista ulos ei siinä (tuttuun tapaan) ehtinyt sanoa edes kissaa, kun se oli työntänyt päänsä Lotan laukkuun ja syönyt hänen eväänsä. Folion sentään jätti jäljelle. Hupi meni tuttuun tapaan kehässä Emmin kanssa nauttien huomiosta ja nakkitarjoilusta.

Balin arvostelu:
"Very nice dog. Beautiful head. Nice balanced. Very nice topline. Beautiful movement in up and down and correct from the side."

Vitsailinkin muuten paikanpäällä, että taidan seuraaviin näyttelyihin pakata käteni kolmioliinaan ja pyytää kainosti samaa trioa avuksi, koska kädessäni "on venähdys".
Tosin heistä kaikista sai vaikutelman, että auttaisivat yhtä iloisesti ilman ranteen tikkejä tai venähdystäkin.
Jotenkin ihanalla, hellyttävällä tavalla whippetien kanssa samalla taajuudella olevia nuoria.

Tapahtuma oli yleisö- tai koiramenestys. 
Koiria oli ilmoitettu lähemmäs 140 ja poissaolleita oli ehkä kymmenisen? Paikka oli myös suksee, autoille hyvin tilaa ja kehätkin mahtuivat hyvin tilaan. Lisäksi palvelu oli mitä mainiointa.
Jaana Porkka (Sopisco) arvosteli rauhallisesti ja pennuille aikaansa antaen.
Balin pojista kaksi ilmoitettua oli jäänyt erinäisten syiden johdosta kotiin, mutta paikalla olivat Tuiskuniityn Ilohäntä (ei sij.) ja edellistä viikkoa nuorempi Geada Flor Joyous Jive.

© Minna Puukko
Geada Flor Joyous Jive (Ch Pendahr Fred Perry x Vi'waun Ingrid)
upeasti VSP-pentu 4-6 kk 

Geada Flor Swirly Salsa (ei sij.)
Kaikkia teitä oli todella kiva nähdä ja harmi, kun kaksi jäi pois. Ehkäpä ensikerralla sitten?

Tamara Howarth (Taraly) nautti myös tehtävästään silminnähden. Oli ilo vastaanottaa hänen koiriamme ihailevia kritiikkejä. Vaihteeksi näinkin päin, ettei aina vikalistoja.

Hupi BIS-veteraani 12,5 vuoden iässä:


"12,5 years. The oldest dog today but the highest quality. Most beautiful glamorous head, but yet masculine. Everything is in the right place. In perfect balance of strength and elegance. Moving very well from all sides. He seem to be happy in the show today."
VSP-veteraani Pipsqueak Lovely Whipster

Hupin jälkeläisluokka BIS:


"High quality group. 4 different litters showing a great quality of their sire. Very even in type, quality and size. All 4 individuals are high quality individuals. All are superb movers."
Ryhmässä Ch Bonnywapit Flowerpower, Softouch Ebony Eyes, LC Ch C'mere Malibu ja Ch Jagodas Gingembre.

Kaikki tapahtumasta ottamani kuvat täällä: KLIK.


Kertakaikkiaan kiva päivä. Kiitos! Miten olisi taas Syystapahtuma?