Aina vaan vauhtia!

Muistaako kukaan sitä, kun olimme 17-vuotiaita ja täysi-ikäisyys oli valovuosien päässä?
Saati 20-vuotissyntymäpäivä? 37-vuotiaat vanhempamme olivat ikäloppuja ja sitä vanhemmat mummoikäisiä. Nyt kun olen liki 60 ihmettelen ensinnäkin a) mihin aika on mennyt ja b) miten aika juuri NYT juoksee? Hyvä kun pysyy vauhdissa mukana.

Tämä vuosi on ollut varsin reissupitoinen, ihanaa ja kiitos - ja anteeksi - kun olen mennä viilettänyt niin, että tunnen nykyisin lähinnä hourailevani.

Tartu, Kaunas, Tallinna, Crufts, Riika, Amsterdam, Moletai ja Liepaja!
Sitä on heiluttu huolella niin UllaToursin, TaruTravelsin kuin PippeTurneenkin matkoilla ja ei ole kämppiskään säilynyt kuskauksitta.

On ollut ihanaa voida reissata ja saada tavoitteita ja unelmia täytetyiksi.
Tänä vuonna on ollut Caprin vuoro mutta Tallinnassa mukana pyörähti myös Bali muistelemassa kehäkuvioita. 
Cruftsissa nautittiin brittikoirista ja englantilaisesta vieraanvaraisuudesta, vieläkin sylkeä herahtaa kielelle kun muistelen Kathrynin runsasta kehänvierusbuffettia!!!!!
Amsterdamissa piipahdin koiranhakureissulla, muutenhan matkat ovat olleet näyttelysellaisia.

Juuri Liepajasta viikko sitten kotiutuneena täytyy todeta, että viisisataa baltialaista kilometriä ottaa voimille.
Tiet ovat kuolettavan tylsiä ja kameroita on isketty joka niemennotkoon. Niihin kaikkiin notkoihin, joissa ei ole entuudestaan tietyötä tai esim. TÖYSSYÄ. Liikennevaloista puhumattakaan. Ainoastaan kilometrirajoitukset pitävät hereillä, sillä välillä mennään 70 km/h, sitten taas 50/h, sitten on se tietyömaa ja 30 km/h, sitten taas 50 km/h, oho, nyt 90 km/h ja sitten taas 60 km/h. Sitten on liikennevalot, tappajarekka perseessä ja säiliöauto edessä. Vastaan tulee kaksikaistaisella tiellä ohittavia autoja tuhatta ja sataa ja väistää joutuu rotvallin puolelle, oikein kunnolla hiekkaa, soraa ja heinäsirkkoja pöllyyttäen.

Mutta enhän minä valita.

Aikoinaan Maui toimi minulle personal trainerina ja jouduin kiivaan sporttailun päätteeksi ortopedin juttusille, kun jalkapöytä sanoi sopimuksen irti. Nyt on Maui eläköitynyt radoilta ja en pysty kulkemaan S-marketissa vohveli/mansikkahillo/kermavaahtotiskin ohi sitten millään ilman, että em. kolme tuotetta hyppäävät ostoskoriini. Tämä on tapahtunut nyt kolmasti. Tästä voisin kyllä valittaa, ei olisi vaikea rasti heittää kyseisen tyrkkytornin päälle esim. lakanaa.
Lenkkikilometrejä on tätä kirjoittaessa, tälle vuotta, kertynyt 1104 ja niistä jokaisesta on kiittäminen erästä aurinkoista saariryhmää. Jonkin verran kiroiluahan moni lenkkimme sisältää (irtokissa, irto-orava, irtoantilooppi, irtosorsa) mutta päivän päätteeksi en minä valita. Saatan vain ottaa Sirdaludin.

Kiitollinen olen.

Kivoja saariahan tänne Hakunilaan on rantautunut. Niiden kanssa sitä vauhtia riittää. Tuskinpa olisin lähtenyt sinne ja tänne Baltiaan sinkoilemaan saati Cruftsin pyörteisiin, jos olisin vaikkapa Vantaan Marttojen ristipistotyövastaava?

Hurjan paljon vain jää nykyään päivittämättä.

Oikeastaan sitä seuraa MUIDEN päivityksiä ja sitten PÄIVITTELEE niitä, kun ei omia päivityksiä enää kovin reaaliaikaisesti mukamas ehdi ja jouda. 

Nytkin tuntuu, että PLIM sitä on aamu ja PLOM sitten onkin ilta. Oliko tällaista nuoruudessa. No ei ollut. Päivät olivat pitkiä ja yöt myös. Talvetkin ovat pidentyneet, lunta sataa tupaan lokakuusta huhtikuuhun ja kevät ja kesä on yhdistetty ja yhteispituus on ehkä pikaiset kolme kuukautta kunnes taas sataa ja on ilta, yö ja talvi. Päivittele siinä sitten blogia, kun nyt jo päivittelet muiden päivityksiä, säätä ja sitä, kun kaikki aika menee päivittelemiseen.

Mutta en minä valita vieläkään.

Nohh, välillä ärräpäät lentää, ristiselkä sanoo "en taivu" ja reidet huutaa magnesiumia. Joka lenkillä sataa ja päivän päätteeksi olet vaihtanut paidan kahdesti, sukat kolmesti ja kengät neljästi. Yksissä on lesti liian kapea, yksissä liian leveä, kahdet kengät on litimärät. 

Vaikka vierivä kivi ei sammaloidu niin kyllä se osumia ottaa.

Selkä juilii, reidet juilii, jalkapöytä juilii, oikeassa jalassa varpaiden luut menee vinksinvonksin, pohkeet särkee, silmät kuivuu päähän, unta et yöllä saa. Tulihan se valitus sieltä!! 

Onneksi kuitenkin koirat pitävät liikkeessä ja vaikka juiliikin, niin liikehän on lääke niin kuin JVGkin laulaa. 
Onneksi kuitenkin meillä on näyttelyissä jänteviä nuorempia koiranomistajia, joilta voi pyytää esitysapua silloin, kun kehä on iso ja pitää juosta ensin kuudesti, sitten kahdesti ja lopuksi vielä neljästi.

Sittenkin kiitollinen, että valitsin koiraharrastuksen ristipistotöiden sijaan!

Ole kuin koirasi - nauti hetkestä! Silloinkin kun on kiire. Blogi on ja pysyy ja odottaa Sinua, Anita. :)

kuvat Liepajan reissulta 28.-31.7.2023 by Honor70