28.9.2012

Juttulainat: Aggressiot hallintaan

Löytyipä lupsakka juttu Vantaan Lauri -lehdestä 23, julkaistu 21.6.2012.

Kuikalla on kolme tapaa käsitellä aggressioita. Monella ihmisellä ei ainuttakaan. Ehkä voisimme ottaa oppia kuikasta.
Biologi, luontomatkaaja ja valokuvaaja Mauri Leivo on seurannut kuikkien elämää ja tehnyt niistä kiinnostavan kirjan Kuikka alkulintu (Docendo 2012).

Virtaviivainen kuikka on vesilintu eli hyvä uimari ja sukeltaja. Sillä on vettä hylkivä, rasvakiiltoinen höyhenistö ja peräpäähän sijoittuneet räpylät. Joka päivä kuikan toimiin kuuluu höyhenistön putsaus, järjestely ja voitelu.
Pinnan alla kuikka pystyy olemaan monta minuuttia ja sukeltamaan sen aikana noin puoli kilometriä. Pisimmillään kuikan sukellus voi kestää kahdeksan minuuttia ja yltää 75 metrin syvyyteen. Kaloja se jahtaa tavallisesti 3-6 metrin syvyydessä, matalikoilla alle metrissäkin.

Kuikka on puhdasverinen kalansyöjä. Kuikat kalastavat useimmiten parvissa, joissa kalastus on helpompaa. Joskus on arvioitu, että kuikka syö pesimäkauden aikana suunnilleen tonnin kalaa. Täysikasvuiset syövät pari kiloa päivässä.
Kuikka on rauhallinen lintu. Sille on aikojen kuluessa kehittynyt moniulotteisia sosiaalisia rituaaleja, joilla se pyrkii välttämään aggressioita ja selviämään tukalista tilanteista.

Kehäuinti on kuikan peruslääke ärtymykseen, mustasukkaisuuteen, vihanpuuskiin ja muihin tunkeilijoiden aiheuttamiin oireisiin. Siinä linnut kiertävät pientä kehää tuijottaen samalla toisiaan tiukasti silmiin.
Tunnekuohuja kuikka vähentää myös kastamalla nokkansa veteen. Kolmas hyvä keino tukalissa tilanteissa on valenukkuminen. Kun kaveri yrittää häiritä, kuikka alkaa yhtäkkiä muka nukkua. Valenukkuminen on muille kehotus jättää nukkuja rauhaan.

--------------------------------------
Olisiko meillä oppimista kuikasta ja sen tavoista hallita aggressioitaan? ;)

Kuvituskuva oma 1g. Kuvan koira ei liity juttuun.

16.9.2012

Lenkillä 15.9.2012

Kameran kortin viimeiset ja (kuluvan vuoden) lenkkistatistiikat tässä:

 Hakunilan kartanomaisemia syyskuun 15. päivä 2012.

Huima 18 kk - ja tikkana töröllään.

 Hula 9 vee ja 7 kk - still going strong.

 Ruskaa ja tuskaa - taivas on tumma ja sadetta pukkaa.

 Vihreän seassa on pinkeän punaista.

Hevoskastanjat pullistelevat.

Statistiikka?
Lenkkibarometri näyttää seuraavaa; kuluvan vuoden huippukuukausia ovat olleet toukokuun 208,3 km ja elokuun 204,4 km. Kun vuoden remmimarssit laskee yhteen tätä kirjoittaessa olemme tepastaneet 1389 km.
3,5 kuukautta jäljellä kuluvaa vuotta, viimevuotinen kokonaissaldohan oli 1908 km. 148/kk pitäisi tepastaa saavuttaakseemme viimevuotisen kokonaislukeman - onhan se mahdollista, kun keskimäärin olemme menneet remmimarssia 173 km/kk. Hmm. Jos säät suosivat, niin mikä ettei.
Lenkkeilemisiin!

Komia on pack! Pitääkö se kertoa niin monella kuvalla?

Tiedättehän ongelman nimeltä Minkä kuvan valitsisin? 
Varsinkin, jos kuvassa on useampi koira, aina jossain kuvassa JOKU on sangen edustava (edustavampi?) ja toinen ei ja vaikka ei laumakuvasta olisikaan kyse, PÄÄTTÄMINEN on vaikeata.

Onneksi on Blogger, jonne voi tuupata kuvan poikineen ja sitten vaan rasvaamaan hiiren scrollia itse kukin. Jaksatko scrollata koko setin läpi?!
Varta vasten menimme Håkansbölen kartanon edustalle hulppeisiin maisemiin Canon tötteröllä -ja 8 kuvaa pitää tunkea tänne; siispä oolalaa, vaikuttukaa ja eikun scrollaamaan, kyllä on komea lauma;



 Jestax, että on booring. Sanoo Huima.



 UU-UU-UU - saiskos kuvaussnäksiä?! -laulaa Hupi.

 Huomatkaa Hupin kuvauskuolema.


Ilmeitä on kyllä monenmoisia, laittakaahan ihan itse lisää puhekuplia. Tästä ei lauma, ilmeet eikä setti parane!


Aina yhtä lapsellinen Hupi!

Olenkos puhunut koiran ehdollistamisesta? Varmaankin. Minulla on ollut tapana piipahtaa lauantaisin työmaalta palatessa Hakunilan Pelastusarmeijan kautta kotiin; nimittäin sieltä saa hyvin edullisia ja kivoja leluja. 
Hintahaarukka on peräti 0,50 snt - 1 eur.

Mehän tiedämme, että vartin sisään pehmojen silmät olisivat wiipottimiemme masuissa ja seuraavana päivänä fyllingit pitkin olohuoneen lattioita. Kolmantena päivänä jäljellä olisi enää vain lelun raato, joten mielestäni puolen euron-euron hinta on sangen kohtuullinen ottaen huomioon lelujen kohtalon.

Se ehdollistaminen?
No niinpä niin. Hupi hyppii kotiintultua minua ja kauppakassia vasten: MISSÄ on tuliaiset? Se on löytänyt kassista kerran pari pehmon ja vaikutus on tietenkin ollut niin suuri, että tuliaisia tahdotaan vastakin joka kerta!

Nyt matkaan tarttui 3 lelua, joista yksi piti iki-ihanaa ääntä (vedä pehmon kaulasta ja pimpotus alkaa, jiihaa) ja toiset kaksi olivat muuten vain värikkäitä ja iki-ihania riepoteltavia. Canon kehiin pöydältä ikuistamaan lapsen riemua. Lapsen, joka täyttää lokakuun 26. päivä 8 vuotta. Ei uskoisi, kun kuvia katsoo:

 Hupi ja Herra Juures. OMG tää on kiva!

Kirputuspirputus. Narsk ja nirsk.

 Voi mikä maku ja bukee!

 Jos nyt hieman maistaisin myös ankkaa. Juures odottaa vierellä sen aikaa.

 Ohhoh, kun oli rankkaa. Nyt pieni tauko.

Kirsu vinoon ja pause.

Ja vielä tähän loppuun; ikää on 8 vee.
Mikäs hänelle on pehmoja tuodessa kun on aina yhtä iloinen ja otettu tuliaisista!

Omenavääntö!

No kuinkas kävikään kun Pienenpieni Puupilli bongasi omppulin pihamaalta?

Kuvat kertovat:

 Hui mikä ihana punaposkinen omppu keskellä pihamaata!!

 Huima-poika pyrkii osingoille. Etten sanoisi osuva kuva! Tahtoo maistaa myös!

Hupi ei luovuta. Omppuli on tiukassa otteessa ja Huima voi vain yrittää saada siitä edes pienen slaissin.

 Omena on Hupin tiukassa otteessa. Huima tekee kaikkensa...



 ... kuten kuvasta näkyy!

No kuka vei voiton? Hupi tietenkin.

NYT tuoksuu!

Kuulun Buzzaajiin. Buzzadorina saan kokeiltavaksi uutuustuotteita - ja Buzzadorina jaan uutuustuotenäytteitä myös eteenpäin; sitä on Buzzaus.
Saan kampanjakutsuja silloin tällöin, mutta aina en ilmoita halukkuutta lähteä mukaan; otan mieluiten vastaan ne kampanjakutsut jotka tuntuvat omimmilta. 
Nyt osui ja upposi, nimittäin AirWick tarjosi upeita huonetuoksuja kokeiltavaksi.

Keskusteltuani maahantuojan kanssa olen saanut kuulla, että suomalaiset eivät ole niin tuoksuinnokkaita kuin esim. virolaiset (missä on erittäin laaja tuoksuvalikoima kaupassa kuin kaupassa), joten Suomessa valikoima on siksi huomattavasti maltillisempi ellei jopa olematon.
Jos nyt tästä äkkiseltään menee K- tai S-markettiin, niin samat kaksi tai yksi tuoksuspreytä on hyllyssä ja halutessaan kolmatta tai neljättä lajia on ajettava autolla Jumboon tai mentävä muuhun erikoisliikkeeseen.

Suomalaiset haluavat MIETOJA tuoksuja ja jos nyt satut ostamaan vaikkapa Puttipajan JOULUkynttilän, niin kyllä sitä saa poltella sen seitsemän tuntia, että hieman pipari tuoksuu.
Joitakin vuosia sitten keskustelin Valion jäätelövastaavan kanssa, joka sanoi suomalaisten suosikkimaun olevan vuosikymmenestä toiseen VANILJA. Pyydä siinä sitten ROCKY ROAD -jäätelöä takaisin.
Maidot ovat laktoosittomia, maksapasteijat gluteenittomia, kaikesta on viety kermat, mausteet, valkosipulit ja maut pois tai ainakin minimiin ja shampoot ja hoitoaineet ovat vuodesta toiseen valkoisia, koska vaniljakansa haluaa väritöntä shampoota ja tuoksut on oltava minimissä.

Mitenkäs sitten ME, jotka haluamme kämpän tuoksuvan muultakin kuin seiniltä? 
Olin sangen iloinen, kun taannoin löysin XZ-tuotesarjan, jossa on sinistä, punaista ja vihreää shampoota ja hoitoainetta KERA herkullisten tuoksujen.
Innostuin kuin pieni lapsi, kun LINNA-sarja lanseerasi Lasten shampoon jonka tuoksu oli huumaavan ihana villivadelma!

Olisiko jo kolmas pullo menossa?! Hyvä, etten kulauta pullosta ja jätä shampoot päähän.

Tällaiselle kuluttajalle AirWick tuoksutikku-uutuus osui kuin tikku silmään.
Varustin yhden setin olohuoneen pöydälle ja toisen toilettiin. NYT TUOKSUU!
Ja tuoksua voi ja on helppo säädellä itse; mitä useampi tikku tuoksuastiassa on, sen voimakkaampaa tuoksua AirWick levittää. Pieneen toilettiin riittää kaksi tikkua ja isoon olohuoneeseen 3-4 tikkua; ja asunnossa on raikas ja miellyttävä tuoksu kauttaaltaan.
Maahantuojan kanssa käymäni keskustelun mukaan suomalaiset haluavat mietoja tuoksuja, mutta meitä on myös sellaisia, jotka haluavat voimakkaampia tuoksuja ympärilleen. On hyvä, että tarjolla on myös sellaisia vaihtoehtoja, joissa huonetuoksu on haluttaessa voimakkaampi + sitä voi helposti itse säädellä.

Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka haluavat asuntoonsa voimakkaampaa huonetuoksua AirWickin tuoksutikkuja. Pakkauksen kesto on 4 viikkoa ja OVH n. 6 eur/pkt. 

15.9.2012

Top of the kevythäkki!

Jaa, mikä kevythäkki on englanniksi? 
Ei aavistustakaan. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin katsokaahan näitä brindlejä wiipottimia:

Tämä Trendy-häkki sisustettiin (kasattiin) olohuoneeseen ihan hetken mielijohteesta; tarkoitus oli opettaa Huima-vaava häkkeilyyn ja siihenhän se häkki sitten jäi. Toimi todella hyvin ja opasti Huiman hyvin möksäilyyn ja olemiseen "suljetusssa ja turvallisessa tilassa" itsekseen ja toki kaverin kanssa. Kevythäkki antoi itsessään turvaa ja kavereina suljetun verkon takana piipahtivat muista koiristani kuka milloinkin; antamassa omalla rennolla olemuksellaan Huimalle häkissäolo-opastusta.
Kuinkas sitten kävikään?
Jossain vaiheessa möksän katolle hiipi ensin Luxi pötköttelemään ja eipä aikaakan kun siellä kölli niin Huima kuin Hulakin. Tässä sulassa sovussa ja kimpassa, kuten brindlejen kuuluu! (niillä on jokin yhteinen brindle feng shui!?)

Really?! Kyllä. Ennen me mentiin tuonne sisään, mutta tämä boksin päällä lepuuttelu on MUCH MORE trendYkkäämpää!

As you can see. Toisinaan sisällä (alakerrassa) on esimerkiksi Luxi ja nämä kaksi katolla, joten tämä se on kaksikerroksinen koirakämppä!

Syysterassitunnelmia!

Olihan yhdyssana. Ne muuten ovat vaikeita. Opiskelen parhaillaan KOIRAA kirjasta, jossa yhdys sanat ovat hieman hakusessa. Tyyliin kaikki yhteen tarkoitettaviksi olevat sanat ovat erikseen ja kaikki erikseen tarkoitettavat yhdessä.

Luin kerran oivan ohjeen Helsingin Sanomien Torsti tietää -palstalta, että jos LUET sanan mielessäsi ÄÄNEEN yhteen, kuten nyt vaikka sanan yhdyssana, niin silloin se kirjoitetaan myös yhteen. Hyvä ohje, muuten.

Jos siis epäröit, sano ääneen; koirankoulutusopas; ja kirjoita se myös yhteen putkeen. Koska et kuitenkaan sano sitä näin: koiran koulutus opas. Taukojen kera. Tai jos sanotkin, niin sitten olet harvinaisen hidas ääntäjä. :D
Mennään siis kuvien kera Kenzolan terassille, siellä on värit yhä kukkeimmillaan? Yhdessä ja erikseen.

Krysanteemin komia värikombo Kenzolan portailla.

Tämä se on kesäkuussa ostettu begonia. Pirkka-plaatua ja on kukkinut kuin heikkopää tässä seinällä kolmatta kuukautta. Paikka on ollut sille eittämättä mieluisa ja kastelu sopiva, koska kukkaa pukkaa siihen malliin, että harvoin neljällä eurolla saa moista pitkäkestoista kukkaloistetta!?

Yli kymmenen vuoden ikäiset terassikalusteet tulivat tiensä päähän. 
Niissä oli enemmän hämähäkkejä ja hometta kuin istuvia ihmisiä. Kämppis innostui Maskun syysalesta siinä määrin, että vanhat homeiset kalusteet muuttivat jollekin intohimoiselle hiojalle ja hinkkaajalle ja tämä SÄÄNKESTÄVÄ kaluste muutti Kenzolaan. Siinä ei varmasti koirien mielestä ole mitään muuta HUONOA kuin se, että sohvaa ei enää ole pehmusteineen vaan tällainen tiivis ja kompakti NELIÖ, mutta antaahan se ryhtiä niin terassiin kuin vieraisiinkin? Tässähän voisi pelata vaikka bridgeä?

Sitä on käyty Tiimarissa? Kyllä.

Tiimarista nämäkin. 

Sen verran olisi itsessään harmaa ja melkoisen pelkistetty tämä terde, että väriläiskät krysanteemin, begonian ja Tiimari-somisteiden kera luovat siihen mielestäni sangen Kenzolamaisen säväyksen?
Elämässä pitää olla väriä!


14.9.2012

Hulan MUSCH-kokemuksia!

Olemme Hulan kanssa päässeet Muschaamisen makuun. 
Palautetaanpa mieliin: pari kuukautta sitten ostin Mustin ja Mirrin Outletista violetin säkin Nutra Nuggetsia. Sotkin sen edellisten papanoiden joukkoon, 15 kilon ruokaämpäriin. Koko lauman pakit menivät sekaisin. En ihan ensimmäiseksi epäillyt ruokaa, koska laumani on syönyt vuosien varrella useita erilaisia kuivamuonia ilman minkäänlaisia masukurinoita. Tapanani on ollut myös useasti sotkea eri ruokia keskenään.
Siispä riisipata porisemaan:


Masut rauhoittuivat ja palasin kuivamuonan pariin. Masut uudelleen löysät! Sitten legendaarinen usean tunnin (!) nappuloiden erottelu, siinä sitä meni tunti poikineen kun nypin NN -nappulat muiden krokettien seasta. Mitäpä sitä ei koiriensa hyväksi tekisi. Mustiin ja Mirriin meni ruoasta näyte, vielä ei ole kuulunut raporttia.

Kattila on 10-litrainen, siellä on puolikas vihannesliemikuutio, 3 pussia pakastevihanneksia ja reilu 6 dl riisiä. 
Hulan vatsaa väänsi edelleen (ostin sille jopa erikseen Senior-ruokaa, minkä luvattiin olevan "huippusulavaa"). Poika herätteli yöllä, joskus jopa kolmeen kertaan (kahden tunnin välein!!) ja olipa hän asioinut myös saunan lauteiden alla, jos ei ollut saanut meitä kaksijalkaisia herätetyksi. Ulostetta tuli melkoisia läjiä!?
Nyt piti oikein pähkäillä, että missä vika piilee.
Onko Hula kehittänyt 10-vuotispäivänsä kynnyksellä imeytymishäiriön, joista toki silloin tällöin koirilla kuulee. Lähdin siitä olettamuksesta, että kuivamuonailu on tullut Hulan kanssa tiensä päähän, enkä lähde kokeilemaan edes ell-asemilta saatavia I/D -ruokia, sellainen toki olisi voinut Hulalle sopia.

Apu löytyi lähempää kuin arvasinkaan.
Naapurini Arita Lindblad työskentelee MUSCH-koiranruoan parissa ja hän kehoitti minua kokeilemaan raakaravintoa. Pakastimeen hankittiin lajitelma erilaista lihaa; oli sikanautaa, broileria, kalkkunaa ja lohta. Pötköt ovat 500-grammaisia ja 15-kiloisen koiran päiväannos on n. 400 grammaa, toki koiran linjoja seuraten. Hulan tapauksessa lihan määrää sanelee toki riisilisä; jokaisessa annoksessa (aamu- ja iltaruoka) on seassa pari kauhallista myös riisiseosta:


Keitän riisin melko "kuohkeaksi", ts. missään nimessä se ei minun ja Hulan (!) mielestä saa olla tahmaista, vaan lohkeavaa, irtonaista. Meillä suositaan Rainbow -riisiä, ihan tavallista ruoka-sellaista. Ei siis puuroriisiä. Vihannessekoitukset ovat/kattilallinen 1 suikalevihannespussi ja 2 kuutiovihannespussia. Näin on Hula minulle sanonut ja toivonut. Ja hyvin maistuu!
Yksi kattilallinen kestää Hulalla n. viikon, joten viikon välein porisee uusi kattilallinen. Helppoa kuin heinänteko. Kiehautus ja puoli tuntia liedellä. Jäähdytys ja rasiaan. Asiaa!

Ruokahetken ollessa käsillä, keittiön pöydällä näyttää tältä:


Teen aina kerralla kaksi annosta. Etualalla oikealla on MUSCH-broilerin jauhelihaa, josta jaan aamuannokseen, taustalla olevaan kuppiin, jossa onkin jo riisi valmiina. Joskus jommasta kummasta annoksesta tuppaa tulemaan hieman iso (alan kyllä jo oppia oikean annostuksen!) jolloin sitten miksailen kahden kupin välillä tai laitan ylimääräisiä muiden koirien kuppeihin. Jokainen koira saa kyllä myös herkkuruokalusikallisen raakalihaa nappuloidensa joukkoon. En siis säilö enää kerran avaamaani pötköä; vaan meillä menee yksi lihapötkö päivässä. Jääkaapissa on aina valmiiksi yksi jo sulanut pötkö, josta teen päivän pääannoksen ja aamulla otettu toinen pötkö, joka on sulanut seuraavaksi päiväksi.

Joskus pötköt hieman vuotavat, mutta sulatan ne aina muovipussissa, parin serlan sisällä. Varsinkin sikanauta saattaa vuotaa hieman verta, mutta jääkaappi on pysynyt puhtaana tämän pussitussysteemin kanssa.

Lohimix ei Hulalle oikein putoa; veikkaanpa, että johtuu ruoan koostumuksen ylenmääräisestä kosteudesta. Hulahan ei halua kirsuaan työntää mihinkään kovin vetiseen ja löllöön, lohi on siis pitänyt sille syöttää erikseen (lusikalla!). Lohimixin tuoksu on myös erittäin voimakas, joten Hulan toivomuksesta emme osta enää lohta, vaan kombo on aina riisin kanssa joko sikanautaa, broileria tai kalkkunaa. Olen ostanut nyt myös joitakin Maukas-aterioita (M&M oma tuotemerkki, Musch valmistajana), mutta niitä emme ole vielä kokeilleet. Odottavat pakastimessa vuoroaan. Näissä aterioissa "kaikki on mukana", joten täytynee syöttää niinä päivinä kun riisi on loppumassa tai jo loppunut.

Valmis ateria näyttää sitten tältä:


Broileri-MUSCH, riisi ja vihannekset sulassa sovussa.

Ja hyvin maistuu:


Mitä mieltä Hula on MUSCHista?
Kupit syödään tyhjiksi ja uloste on suorastaan MINIMAALISTA! Jopa niin minimaalista, että sitä on joutunut ähistämään luisen kalkkunan ollessa kyseessä tovi jos toinenkin. Koska minä ja Hula emme halua, että kakkaa joutuu ähistämään, olen lisännyt ruoan joukkoon myös 3 ruokalusikallista vehnälesettä. Uloste tulee näin jouhevasti ulos, on kiinteääkin kiinteämpää ja yhä pientä.

Minulla ja Hulalla on pelkkää positiivista sanottavaa MUSCH-ruokakokeilusta, joka eittämättä on tullut jäädäkseen. Luulin aluksi homman olevan huomattavasti hankalampaa kuin se onkaan. Pakastimen alaosa - yksi laatikko- on Hulan ruoan valtakuntaa, kaapissa on aina paketti riisiä ja vihannespussitkaan eivät paljoa paina kauppakassissa neljästi kuussa.
Sanovat, että raakaruoan kanssa tulisi antaa vitamiineja. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että Hulan turkki kiiltää ja koko koira on ikäänkuin kiinteytynyt ja erittäin timmissä kunnossa. Se on myös iloinen, reipas ja innostunut vanhoilla päivillään jopa leikkimään ja spurttailemaan ollessamme niityillä ja pelloilla, joten en ihan äkkiä osaa alkaa antaa sille vitamiinilisiä. Voisin kuvitella, että vitamiinit olisivat tähdellisempiä nuorempien koirien ollessa kyseessä.

Hulan suosikki?
Se on broileri. Sikanauta on myös pop, mutta broileri tuntuu suorastaan lentävän sen suuhun!

Kuvituskuvat oma 1g.



Juttulainat: Hyvin sanottu ja ajattelemisen aihetta!

Kenzolassa on luettu jälleen Helsingin Sanomia ja sieltä lainaan blogiini seuraavaa:
HeSa 1.9.2012 Mielipide-sivulla Virpi Paananen kirjoittaa lapsen luottamuksen ansaitsemisesta. Tämä seuraava lause sopii mielestäni niin hyvin myös KOIRAN luottamuksen ansaitsemiseen, että muokkaan sen suoraan tähän koskien koiraa:
"Koiran luottamuksen arvoinen isäntä/emäntä saa koiran avautumaan antamalla tilaa, aikaa, olemalla läsnä ja kuuntelemalla sen sijaan, että olettaa tietävänsä mikä on koiran parhaaksi".

Olen aiemmin kirjoittanut blogissani luottamuksesta; miten se saavutetaan, ja se ei olekaan ihan yksiselitteinen asia yrittää kuvata. Se ei synny pakottamalla eikä käskemällä, eikä tosiaankaan olettaen, että "edellinen koira oppi olemaan, kun tein näin" tai "kun pidän hihnan tiukalla, koira on paremmin käskyn alla" noin karrikoiden.
Jokainen koira -vaikkakin samaa rotua- on aina erilainen ja pentuna sinulle tullessaan pelkkä kehys. Sinä maalaat kehyksiin -niiden sisään; koiralle aikaa antaen, sitä "kuuntelemalla" ja seuraamalla, olemalla läsnä. Luottamus ansaitaan, sitä ei "odoteta syntyväksi tietyn ajan kuluttua" tai "edellytetä treenin päätteeksi", se syntyy ajan kanssa ja koiran kanssa yhdessä eläen ja kokien.

Tämä luottamus-aihe on yksi lempiaiheitani elämässäni koirien kanssa, se on antanut laaja-alaisuudessaan minulle eniten oivalluksia ja ymmärrystä; kun luotan, koirani luottaa minuun takaisin. Olkoon se sitten feng shuita tai mitä lie oikeita taajuuksia suhteessa kulloiseenkin koiraan, mutta mikään ei ole niin hieno hetki, kuin päästää koirat irti kirmaamaan ja sen sijaan, että "pelkäisin koirieni karkaavan oitis seuraavaan kuntaan" voin luottaa siihen, että ne pysyvät lähelläni. Koirani purkavat juoksemisen riemua ottaen kontaktia halukkaasti ja lähellä ollen.
Luottamuksen voi siis saavuttaa koiraan luottaen ja lopettaen jatkuvan "epäilemisen".
Luota siis koiraasi. Luottamus ruokkii luottamusta. Molemminpuolista.

HeSa 1.9.2012 toimittaja Juhani Karila on haastatellut Finlandia-ehdokas Mari Möröä. 

Juhani Karila kirjoittaa:
Hän lyö pöytään Ernest Hemingwayn postuumisti ilmestyneen, lehtiteksteistä kootun kirjan Täyttä elämää (1968). Eräässä jutussa kirjailijaksi mielivä ihmisvesa lähtee kalaan Papan kanssa ja kysyy, kuinka saavutetaan sanojen mestaruus:
Hemingway sanoo: "Tämä ei ole yliopisto. Tämä on vene".
Mörön mielestä Hemingway yrittää sanoa, ettei pidä piiloutua elämältä.
"Arto Salminen hankki yhteiskunnallisen näkemyksen tekemällä hanttihommia. Nykyään suurin epäkohta tuntuu olevan Facebookin kaatuminen tai häiriö julkisessa minäkuvassa. Jos asiat ovat tuolla tolalla, näköalapaikka yhteiskuntaan on napanöyhdän peitossa."

Kuvituskuva Ida-Maria Alanko

7.9.2012

HYI vai palkka?

Satuinpa katsastamaan Hännänheiluttajat -jakson, joka pisti mietteliääksi. Jaksossa nuorella parilla oli kaksi koiraa. Toinen oli naisen omistama laiskanletkeänpulskea kultainen noutaja ja toinen miehen omistama hermostunut ja epävarma monirotuinen. Mies oli huoleton hemmo, eikä osannut ohjata koiraansa oikein -tai oikein mitenkään, vaan tyytyi lähinnä "ymmärtämään" ja "säälimään" traumaattisen menneisyyden omaavaa koiraansa. Nainen taasen oli jossain määrin kontrollifriikki, joka sisusti kämppää verkoilla, porteilla, kielloilla ja estoilla ja katseli miehensä koiraa nenänvarttaan pitkin; "Kultainen noutajani ei ole koskaan kaivanut kuoppia" -tyyliin.

Olipa ikävä jakson avaus. Hätkähdin heti ensimmäisenä tätä vertailua; jos x on tällainen, miksi yynkin pitäisi olla? Lisäksi tietenkin monirotuisen hermoilu ja epävarmuus oli ikävää katsottavaa; ja tässäKIN jaksossa (kuten niin monessa muussakin jenkkikoiraongelm(i)a -jaksossa) koiran/-ien kanssa ei viitsitä lähteä sitten lainkaan lenkille, kun "se on niin hankalaa", Max vetää ja Moritz hyökkäilee. Sitäpaitsi television katselu on paljon mukavampaa ja tietokoneellekin herkästi unohtuu tuntikausiksi...

En ole mikään koirankouluttaja -aktiivi, enkä edes koulutushenkinen, mutta tämä jakso totisesti sai mietteliääksi; MITEN tärkeää on koiran oikea OHJAUS. Varsinkin jos koira on jostain syystä arka, epävarma ja ikäänkuin hukassa, kuinka tärkeää sille on ja olisi omistajan kyky ja taito ohjata sitä oikein.
Olen itse onnistunut vahingossa -varmaankin- koska minulla on ollut epävarma ja ujo koira, Hupi, joka puhkesi kukkaan ja uljaaksi Me Myself and I -henkiseksi tuella, ymmärryksellä, oikealla ohjauksella - ja kehumisella.

Aivan liikaa kuulee hyitä, eitä ja "eksä pahviaivo tajua" -huutoa, näkee hihnasta repimistä ja suoranaista raivoamista, kun koira ei kertakaikkiaan osaa, tiedä eikä taida. Ikävä kyllä negatiivinen käytös - niin koiran kuin omistajankin- synnyttää lisää negatiivista käytöstä. On  syytä muistaa, että HYIkin on palkka, äkkiäkös koira oppii, että lirautan tässä pissat lattialle, kun emäntä on istunut Facebookissa jo kolmatta tuntia; JIIHAA, nyt se huomasi minut. Negatiivinen toimi sentään TUOTTAA jotain. Jos koira tekeekin oikein; esim. lepää siivosti ja tyytyväisenä ja nakertaa luuta sievästi tassut ristissä, harvoin kuulee omistajan sitä siitä kehuvan ja ylistävän?

Itsekukin voisi sisimmässään miettiä, koska on viimeksi KEHUNUT koiraansa vuolaasti?
Ja jollei nyt vuolaasti, niin sanonut HYVÄ poika tai HYVÄ tyttö, kun se  hyppää hienosti autoon, odottaa nätisti kaupan edessä tai tervehtii sinua nätisti hyppimättä? Kuinka paljon koiran kanssa mennään vain äänetöntä arkea eteenpäin ja ainoa koiran saama huomio on juurikin sillä hetkellä sen saama huuto osakseen kun se ottaa lenkillä vaikkapa liiskaantuneen purkan suuhun?
Ihan varmasti meikäläinenkin hermostuu ja huuto kohoaa sfääreihin leppoisalla lenkillä viimeistään siinä vaiheessa kun koirani äkkäävät puskassa lojuvan mädän oravan.
Mutta yritän aina myös muistaa kiittää koiriani yhdessä ja erikseen niiden tehtyä hyvin, oikein ja mallikkaasti. Positiivinen vahvistaminen vahvistaa positiivista käyttäytymistä.
Huomioidessasi VAIN negatiivista; "Jeri, EI saa kaivaa kuoppaa", "Nyt Max justiinsa pois sieltä pihalta haukkumasta, HYI", Jeri kaivaa seuraavana päivänä kaksi kuoppaa ja Max haukkuu HYIttelystä huolimatta enemmän tai juurikin siitä innostuneena. Kun koira haukkuu ja sinä menet siihen mukaan huutamalla, se on koiran korvassa äkkiä tuplahaukku; jee, mamma tuli mukaan!

Meillä on myös taipumus mennä mukaan koiran moodeihin; minä olen siitä hyvä esimerkki. Koiranäyttelyissä on yhä yleistymään päin namilla seisottaminen. Kun koira tuijottaa intensiivisesti namiin se esiintyy yleensä huomattavasti edustavammin  kuin kasassa ja kökössä seisten. No, yritin kovasti namiseisotusta Huiman kanssa ja kuten edellä kerroin, en ole yhtään koulutushenkinen. Olen kuitenkin onnistunut opettamaan Pupu-greyni istumaan (kahden kuukauden mittainen sessio!!), Virin istumaan (nokkela poika oppi sen illassa) ja nyt minulla on Huima-poika, joka joko katsoi seinään namia tarjotessa, teki päällään pulu-efektiä tai istui. No missä kohtaa se nami nyt sitten pitäisi tai olisi pitänyt antaa?
Niinpä niin. Se oikea ohjaus. Sitä tarvitsee tietysti koiran lisäksi yleensä myös (mielellään) omistaja. Menin siis mukaan Huiman moodiin; en tiedä, mitä tehdä; "En minäkään tiedä"! Se haluaa vain istua, namit pois ja koira kehässä kökköön.

Kyseisessä Hännänheiluttajat -jaksossa kouluttaja Brad Pattison saapuu selittämään pariskunnalle "koiraa", ensinnäkin tämä vertailu kahden koiran välillä jouti romukoppaan; eihän sillä "korjata" epävarmaa koiraa, päinvastoin, se näkee kuinka leppoisaa ja lupsakkaa koiraa hellitään ja hyvitellään ja sille itselleen huudetaan ja ollaan vihaisia koko ajan. Mitä kasvattamista ja opastamista se on? Nuori pari sitoutui (onneksi) kouluttamiseen ja koiraa alettiin ohjata oikeaan suuntaan; sen itsetuntoa vahvistettiin erilaisin harjoittein ja se löysi kuin löysikin omistajistaan JOHTAJAT, ja sen ei enää tarvinnut olla epävarma ja epävakaa, koska ihmiset ottivat johtajuuden järkevällä tavalla. Se saattoi puhjeta kukkaan ja löytää itsensä ja vahvuutensa. Se ikäänkuin jätti epävarman menneisyyden taakseen ja astui uuteen olomuotoon, jossa sen ei tarvinnut olla kokoajan huolissaan kaikesta.
On helppo mennä mukaan koiransa uskon puutteeseen, kun se ei pärjää, eikä usko, eikä tottele, eikä osaa "se on sellainen", ikäänkuin sille ei voisi mitään tehdäkään? Omistajastakin tulee osaamaton. Koira on herkkä, arka ja ujo, eikä siitä mitään tule. Antaa sen olla tuollainen. Sinänsä minulla ei ole mitään ujoa ja arkaa koiraa "vastaan", sellaisiakin koiria kun nyt on, mutta joskus aivan väärissä käsissä ja ihmisillä, jotka vain vahvistavat oman koiransa arkaa käytöstä. Osin tietämättään, toki.

Niin. Minä tarvitsin kaksi iltaa naapurin Aritan luona, omassa alitajunnassani kun velloi Tommy Wirenin luennollaan kertoma; "Jos opettaisin oikea-aikaista koiran palkkausta ihmisille heidän koiriensa kanssa, aikaa menisi viisi viikonloppua. Koska käytän kanoja, selviämme kurssista yhdessä viikonlopussa".
Koska Huima ei ole kana, minun täytyi ottaa itseäni niskasta kiinni, alkaa uskoa niin itseeni kuin koiraanikin ja tepastaa läpi ison kiinteistömme aina A-puolelle asti ja pyytää Aritaa näyttämään. Kyllä, hän näytti 10, 20 ja 30 kertaa kuinka sormet laitetaan ensin rinkulaan ja sitten sormet levitetään -> nami. Ja kyllä, harjoittelin heti seuraavana päivänä ja sitä seuraavana ja vielä kolmantena ja neljäntenäkin päivänä. Me opimme sen. Minä lopetin hirveän sohimisen ja heilumisen ja Huima otti tuijotusposetuksen, juuri niin kuin pitikin. Ei se ilmaiseksi tullut. Mutta ei siihen kovin montaakaan päivää mennyt. Ja lopussa kiitos seisoi -ja koira. Huima oli sormitekniikalla esitettynä 1.9. Tuomarinkartanolla PU-1 ja VSP. Ei hassumpi resultti.
Ainiin. On meille naureskeltukin. "Miiikä tekniikka, hahhahhaa, se vasta tyhmän näköistä on". Olkoon. Jos koirani seisoo katsoen peukaloa ja etusormea, so be it. Mikä vain toimii koirasi kanssa, on hyvä asia. Jollei toimi, vaihda tekniikkaa. Jollet jaksa tai viitsi, älä silloin hauku koiraasi. Katso peiliin ja lakkaa valittamasta.

Kuvituskuva oma 1g.
("Kuinka noi sun koirat on aina niin rauhallisina tässä kaupan edessä? Ne ei koskaan hauku tai vingu tai mitään"? "Ei niiden tarvitse. Niillä on hyvä olla.")


5.9.2012

Official pönötyskuva 1.9.2012


Huima, Nerejde Helter Skelter BOS Ch Softouch Hazelnut BOB


judge was Ewa Nielsen, Sweden

kiitos kuvasta Jaana Jyläntö

3.9.2012

Huima VSP 1.9.2012! Huima took BOS 1.9.2012!


Näin pääsimme opiskelemani sormitekniikan kanssa heti tositoimiin Tuomarinkartanon näyttelyyn 1.9. ja etten sanoisi huimin tuloksin!
Tuomarinkartano ei muuten ole ollut meille hassumpi näytelmäalue, sillä Huiman kaikki 3 serttiä on samaisesta paikasta.
On aina mukavaa pärjätä, mutta on se outoakin. Pönöttää siellä nyt loppukilpailussa kun ei pääse perinteisiä ROP VSP-kuviakaan ottamaan.
Niitä on muuten tänne linkin alle kertynyt vuodesta 2006: KLIK.

Arita oli lainannut meille myös opettamansa sormitekniikan lisäksi hihnan, joka oli  erityisen hyvän tuntuinen, mutta se sanoi NAPS ja katkesi, onneksi ei sentään kehässä. Huima esiintyi minusta oikein mallikkaasti ja "vastasi" hyvin saamaansa oppiin. Ihan lopussa huomasin sen alkavan taas tarjota istumista, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja meille kumpaisellekin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki; Huima oli PU-1 (Paras Uros 1, koska äitini tätä kuitenkin kohta sähköpostilla kysyy) ja sai kolmannen serttinsä ja vielä huikeaksi lopuksi pokkasi VSP (Vastakkaisen sukupuolen paras) -ruusukkeen.

Tuomari oli Ewa Nielsen Ruotsista ja näin hän kirjoitti Huimasta:
Vacker helhet, med fin sidsilhuett. Maskulint huvud, något tunn underkäke. Utmärkt över- och underlinje. I utmärkt kondition. Rör sig med aningen lösa armbågar, i övrigt mycket trevligt.

Koska Suomi on kaksikielinen maa, en käännä arvostelua suomeksi enkä englanniksi.

Huima, Nerejde Helter Skelter (Ch Twyborn Philadelphia x C.I.B Dita) took his 3rd CC and ended up BOS at Helsinki NAT 1.9.2012. Judge was Ewa Nielsen, Sweden.


 Ylläoleva liikekuva on Ida Björqkvistin ottama elokuussa Tuomarinkartanolla.