29.9.2019

Kartanon kisapelloilla kurvailemassa!

Tämän vuoden maastot on taputeltu. Maukun maastokausi oli tänä vuonna vain neljän -
tapahtumarikkaan - kisan mittainen.
1. Selänpään lentsikkakentällä juostiin vain alkuerät haastavista kisaoloista johtuen. 228 pistettä ja kymmenen kilpurin joukosta seitsemäs sertin kera.
2. Sastamalassa kipitettiin Suomi-CUP -maastot ja siellä komean voltin jäljiltä kimmoisa koira pokkasi valioittavan sertin sijoituksella 6/14. Pisteet 460.
3. Liedossa Maukku kävi ihmettelemässä mäkijuoksua. Alas ja ylös ja heti neulansilmä oikeaan ja vasempaan. Saaliina kaikki 392 pistettä ja kahdentoista yykoon joukosta kahdeksas.
4. Kausi päättyi Kartanon maastoihin joista alkuerän oikaisu ja muu kevyt kenttäjuoksu tuotti 208 pojoa (ensimmäiseltä tuomarilta 62 pistettä - Maukkuliiiiii!!!!!) ja finaali 217, yhteispisteet 425.

Tämä kirvoitti muistelemaan. 
Koira oli mitä iloisin saadessaan kipaista kaksi rundia vehmailla Kartanon pelloilla. Toimihenkilöt olivat ihan huippuja, naurua riitti ja revähtäneellä reidellä tuli konkattua 13 kilometriä. Kotiin tullessa oli naama jäässä, perse jäässä ja varpaat jäässä. Tuloksia odotetaan aina pitkään ja hartaasti niin itse, kuin kotijoukoissakin. Ei tietoa, mitä alkuerien kilpakaveri sai, mutta sinne se jäi meidän jälkeen, joten palkintopallisija oli tulossa. Sertiruusukkeetkin loppuivat kuulema kesken. Monella, monella meni hyvin!

Kartanon peltojen huumaa tässä:

13.10.1996 Greyhound Nopalle 50 pistettä
30.9.2000 Greyhound Pupu sai Kartanolta sertin pistein 434

29.9.2001 Pupu kadotti heti lähdössä vieheen ja saalisti 0 pistettä
30.9.2001 Lelulle 222 pistettä

27.9.2003 Pupu sai huimat 508 pojoa Kartanon pelloilta
28.9.2003 Lelulle 152 pistettä

9.10.2004 Pupulle 419 pistettä

30.9.2007 Juku juoksi Kartanolla 474 pistettä
samassa kisassa Hulalle 196 pistettä
28.9.2008 Hulalle 190 pistettä
samassa kisassa Luxille 419 pistettä
27.9.2009 Luxille 205 pistettä

26.9.2010 Hupille 203 pistettä
25.9.2011 Hupi saalisti 448 pistettä

30.9.2012 Huimalle 182 pistettä

29.9.2018 Mauille 428 pistettä
28.9.2019 Mauille 425 pistettä

Tämähän tarkoittaa sitä, että ollaan koikkelehdittu Kartanon kisapelloilla 13 kertaa, 9:n eri koiran voimin! Saaliina on ollut yksi sertti ja tuloksia katsellessa piirtyy mun kovimman tykin, eli Mauin häviäminen pisteissä niin Pupulle, Jukulle kuin Hupillekin!

Juokseminen on monessa suhteessa myös herkkä laji. Ikuisuushokemani Kaikki vaikuttaa kaikkeen - toteutuu sen kaikissa nyansseissa. Radan profiili, päivän kunto, juoksupari, ilman kosteus, näkyvyys, vieheen koko, juoksulinjojen valinta, tekeekö mieli oikoa/oikooko, oikooko fiksusti vai omaa juoksua helpottaen, ohittaako vai peesaako, himmaileeko maalialueella vai näkyykö taistelutahto läpi juoksun, loppuun asti. Muutamia asioita mainitakseni.

Maukkulin kanssa tulee nyt pieni tenkkapoo, että jatkammeko maastoilua ollenkaan vai jatkammeko sitä "sitten kun huvittaa" -henkisesti. Maukkuli vaikuttaisi orientoituneen radalle kesän jäljiltä ja ratailua nyt ainakin mitä ilmeisimmin jatkamme jonkin matkaa. Eiköhän kuitenkin taas ensikesään mennessä ole juoksuhousut laitettu jalkaan!

Nyt parantelen revähtänyttä reittäni ja mietin, miten Mauin pallokalaolemukseen saisi vähän fittiä - vaikeaa se on, koska tällä hetkellä maistuu kaikki!
Tähän loppuun em. lauseesta johtuen kannustusta kaikille hämähäkkien omistajille; koira alkaa kyllä syödä ennenpitkää! Mauilla taitekohta oli 2,5 vuoden ikä.

Kiitos kaikille tästä maastokisakaudesta ja Kartanolle erityisesti; monen monta kisaa onkin siellä käyty. Hienoja, antoisia muistoja.  

kuvasta kiitos © Antti Ruotsalo

1.9.2019

Maukku kiitää - ja minä yritän pysyä perässä.

Tämähän on FANTTASTISTA oikein kahdella teellä.


Kesä on ollut ihan huikea. 
Miten me olemmekaan kiitäneet kisasta toiseen, ryömineet rappusissa, juosseet juoksumatolla, väistäneet päälle hyppiviä lapsia Hakunilan uimahallissa. Olleet ratatreeneissä, tassuviehetreeneissä, hieronnassa, venytyksessä, lenkeillä. Imeneet sporttijuomaa kaksin käsin ja - tassuin. Piehtaroineet kastemadoissa, syöneet nurmikkoa, liiskaantuneita salmiakkeja, imeneet kiviä tassuihin.
Kaikkea, ja kokorahan edestä.


Huikeeta. 
Siis niin huikeeta, että vain kotona äksönpeliä päivät pääksytysten pelaava nörtti kera sipsipussin ja cocacolan voi vain haaveilla meidän vedoista ja sporttailusta IRL. Voima lisääntyy, jaksaminen samoin - koiralla ja emännällä. Mitä hemmettiä. Mitä täällä tapahtuu?


Viime syksynä tuli totinen paikka, kun kämppiksellä todettiin diabetes. Siinä lähti sitten allekirjoittanut komppaamaan efforttia olla syömättä enää maanantaista sunnuntaihin vaahtomakeisia, baakkellssia ja keksiä. Sporttausta lisättiin, jotta pysyn Maukun vauhdissa ja jaksan juosta sen maalialueelta ilman huohotusta.


Kevät koitti kohisten. Niin kuin tapana on.
Nyt on 1.9. ja ihmettelen, että minne se kesä oikein meni? Se oli ihan yhtä vauhdikas kuin Maui!


Kävimme kipaisemassa maastosertin talvimaastoista, 9.3. Sitten suoritimme kuperkeikan Suomi-CUPissa ja vastaanotimme KVA-sertin.
Liedossa, 18.5.,  kävimme vielä varmemmaksi vakuudeksi juoksemassa alle 400 pinnan juoksun, kaikki 392 pointsia ja moitteet ylä- ja alamäkijuoksuista kaupan ja kirjan päälle. Varmaan kestävyydestäkin taas puhuttiin. No, Maukku on sprintteri. Sen on viisaammat karvanaamat laskeneet. 280 metriä menee paremmalla sykkeellä ja metrit taittuvat vinhempaan. 350:llä  hieman himmaa ja kutosvaihde ei enää vie eteenpäin samoin metrilukemin.


5.6. siirryimme radalle. 
Kellotimme ensialkuun 19,78. 17.7. 19,59.
Eksyimme säntillisesti aina Kartanolle, koska nurmi. Koska nopea rata ja Mauin lempivehmaspaikka. Koko kesä käytiin ottamassa keskiviikkotreenit. Annettiin bäkuppia tuleville tähdille ja treenattiin samalla pallokalaolemusta takaisin lehtikalaan.
Naapurikin lähti mukaan treeneihin ja vedettiin Hakunilan urheilukentällä Maukulle viehettä oikein nahkahanskat kiristyen. Siinä sitä oli Nonalla muuten kädet kovilla, kun jännitettiin viehenarut äärimmilleen. Ei paha. Maukusta oikein hyvä ja ihanaa!


21.7. jatkettiin. 
No perhana, nyt oli nurmikko parhaimmillaan, ilma kuin morsian. 19,49. Niin hemmetin lähellä, että oikein vatsa kipristyi ja päässä humisi.
Vaan 14.8. palattiin back to the reality ja jäätiin tutkimaan kopin seiniä (?); 19,98. Sentään toisen 280 metrin voitto ajalla 19,64 mutta totuus löi tässä vaiheessa jo päin lättyä ilman selityksiä. Näytelmälinjaisella Maukulla on nopeita geenejä, se on selvä. Mutta Maukulla on myös kaikki haasteet edessään. Lähtökoppi, ruuhka, ajolinjojen valinta. Siinä missä ratatykki vetää vaikka kolmella jalalla KV-ajan/-t plakkariin, siinä näytelmälinjainen niiaa, nöyrtyy, vääntää, tunkee, punkee, ähistää - ja menettää niitä kovin kalliita sadasosia. Yksi kerrallaan.


On se. 
Ihan hemmetin huikeeta.
Maukun hakiessa ajolinjoja ja tehdessä 100% parhaansa emäntä ähisti. En olisi ihan äkkiä uskonut, jos Linnanmäen ennustajaeukko olisi 80-luvulla sanonut minulle, että viisvitosena muuten sitten ähistät. No, ensinnäkin ähistin kympin painosta pois ja pidän tempoa yllä. Maanantaina portaat, tiistaina uinti, torstaina juoksumatto.

Jos pistetään kesäkuukaudet: touko-, kesä-, heinä- ja elokuut nippuun, niin  portaita 8 x, uintia 8 x ja juoksumattoa 27 x. Itsekin ihmettelen. Mutta Dexal antaa voimaa.

Whippeteistä on totisesti moneksi. 
Näissä yhdistyy voima ja tyylikkyys. Lihakset ja leppoisa luonne. Tarvittaessa hyppysellinen terrierimäisyyttä ja sadelenkeistä kieltäytyminen samaan lauseeseen. Sitten ne innostuvat vieheen jahtaamisesta ja vievät omistajansa könyämään treeneihin. Siellä sitten riekutaan yhdessä tuntitolkulla ja omaksutaan juoksahteluominaisuus. Koira kun on haettava maalista. Mauille oma urheilujuoma, allekirjoittaneelle omansa.

Tänä kesänä on puhuttu sekunneista. 
Tuntitolkulla, hehe. Nautittu hieman toisenlaisista atmosfääreistä näyttelykehien jälkeen ja solahdettu lihaksikkaaseen ja sporttiseen lajiin jopa helpohkosti hurahtaen. Kesän päätteeksi pääsi toinenkin enkkutuontini, Samui, työntouhuun. Näillä on nimittäin sitä: TAISTELUTAHTOA.

Joutuu listaamaan kaikki ihanuudet:
Jaki - ei ajanut viehettä eikä oikeaa jänistä
Jamo - ei ajanut viehettä
Lelu - ajoi viehettä, paras kellotus n. + 21-22 sekuntia 280 metriä
Hula - ajoi viehettä - mutta turkasen hidas
Viri - ei ajanut viehettä, ykköskaarteesta heti äidin luo
Hupi - alkoi ajaa n. 5-vuotiaana - ei omannut nopeusgeenejä
Juku - innokasta ja taitavaa Jukua ei koskaan saatu lähtökoppiin, ei kukaan
Luxi - innokas vieheenmetsästäjä nuorempana, himmaili aina maalialueella
Huima - vain 1 startti, kortisoni esti etenemisen uralla
Bali - kotitarpeiksi liikaa riistaviettiä, radalla ykköskaarteesta äidin luo
Maui - Härifrån tvättas! Silmät pullistuvat päästä, kuola lentää ja sveduvaljaat paukkuvat kisapaikoilla!
Samui - löi päänsä veräjään, teki sen jälkeen ihme koukkauksia lähtökopeilta mutta juoksi soolon kuin vettä vaan sittemmin - ensimmäinen ratakellotus 20,88/280m


Mutta Maukku ja kesä 2019.
Kaikki loppui hieman liian nopeasti, vaikka kautta onkin inan jäljellä. Toiveissa olisi, että kevät 2020 tulee pian - toivon, että meidän derbyvuosi olisi vieläkin kuumempi ja vauhdikkaampi. 

Whippet-rotu on mahtavan monipuolinen, vauhdikas ja omistajaansakin haastava. 
En voi lakata kehumasta, hehkuttamasta ja pyörtyilemästä. Kiitos tästä kaudesta HVK ja mahtava vieheenveto- ja ajanottotiimi, meitä kannustaneet Antti, Ulla, Osmo, Eeva ja ehkä jopa sadat muut. Ihan parasta treeniseuraa tarjosi Maria & pojat ja lukuisat nimeltämainitsemattomat tsempparit lämppä- ja jäähdytysrundeilla. Tämähän on kuin Oscar-gaalassa, mutta niin pitääkin olla. Yyberkiitollisena.

huikeat ratakuvat kukas muu kuin © Antti Ruotsalo
- silmä lepää - Maui ei! 

Koiranruokatukun mielenkiintoinen uutuus!

Saimme mukavan yllärin Koiranruokatukku.fi valikoimista, nimittäin kokeiluun Abaron Chicken Grain & Pea free -ruokaa.
Suhtaudun usein aika skeptisesti kaikenmaailman "lupauksiin" siitä ja tästä ainesosasta, joka vapauttaa koirasi saalisvietin kiroista, lopettaa vetämisen ja siinä sivussa karva kiiltää ja rasvamaksa pienenee!

Abaron alkoi kuitenkin kiinnostaa - nohh, niiden lupauksien vuoksi.
Se sopisi sisällysluettelon mukaan erinomaisesti herkille ja allergisille koirille, sekä mahaherkille, joilla saattaa esiintyä ruoansulatusongelmia kuten närästystä ja ilmavaivoja. 
Nyt sitten nimittäin osuisi kahteen Kenzolan poikaan, kovasti tuhnauttelevaan Huimaan, joka on kuudetta vuotta allergian takia kortisonilla sekä Mauiin, jolle kuivamuona on yökkk, tai ainakin liian kuivaa.

Koiranruokateollisuus mahtaa tehdä kovasti töitä, että nappula viehättäisi myös sen ostajaa ja antajaa.
Nimittäin Abaron tuoksuu melkeinpä raikkaalle. Metsälle, sammaleelle ja yrteille. Ei yhtään ummehtunutta, teollista, varastomaista härskiintyneen rasvan haisua, päinvastoin. Tarkempi sisällysluettelon tarkistelu tuottikin ainakin paperilla - tai pussin kyljessä - miellyttävän combon. Kanaa/siipikarjaa 44%, päälle lohiöljyä, karpaloa, kasviuutteita ja yrttejä. Viljaton ja herneetön. Persiljaa, rosmariinia, kamomillaa, salviaa, timjamia, korianteria, nokkosta ja voikukkaa! Tästä olisi Kari Aihinenkin ihmeissään - ja ilmeisen tyytyväinen. Kyllä koirakin rosmariininsa ansaitsee ja sitä arvostaa!

Nohh, miten sen kokeilun sitten kävi.
Ihme ja kumma, "Lemu" -lempinimen saanut Huima-poika lopetti tuhnauttelun. Kyllä. Ensialkuun pientä leijojen lennättelyä esiintyi tuttuun tapaan, mutta liekö persilja ja salvia toimittaneet tehtävänsä pidemmän päälle sillä TV-katselun lomassa tuhnautetut tuffauttelut jäivät historiaan. Kakka oli tiivistä pökälettä, vähän niin kuin olisi perhosen kotiloita tuottanut ulos. Ensin kuvittelin olevani piilokamerassa tai näkeväni toiveunta, mutta kun ilta toisensa jälkeen alkoi sujua ilman silmien kirvelyä, pakko oli uskoa Abaronin tuottamaan auvoon. Huiman osalta loistava kokeilu, ruoka todella sopi sille ja rasva-/proteiiniarvot olivat whippetille muutoinkin soveliaat; 25/14,5.

Maui tuotti sensijaan lähes veret seisauttavan äimistyksen.
Tämä kuivaruokaa vieroksuva britti, jonka pentuaika kasvattajan luona sujui aina 11-viikkoiseksi asti broilerin siipiä, maksaa, munuaisia, luita, rustoja, lihaa ja kananmunaa mässyttäen ja joka Suomessa vaivoin nakersi kuuteen ikäkuukauteen pentunappulaa ja lopetti nappulan nikerryksen sittemmin kuin seinään. Tämä lehtikalojen äiti, joka halusi olla hoikka, kevyt ja mankeliinmentävä. Jolle laitettiin sittemmin Suomessa tarjolle maksaa, sydäntä, luita, rustoja, naudan jauhelihaa - muutamia ruoka-aineita mainitakseni, ja joka sai nopeasti lehtikalamaisella olemuksellaan omistajansa repimään hiuksia ja/tai kokeilemaan, että "maistuisiko tämä".

No, turha kai mainitakaan tähän kauniiksi lopuksi, että Maui, kaikkien lehtikalojen äiti, nykyään itkee salaisen Abaron-nappularuokalaatikon edessä. 
Tuijottaa, ja vinkuu. Sitten kun huomio on saatu, hän nakertaa joka ilta annoksen nappulaa kovin tyytyväisenä ja pulleutuu. Lehtikalasta on nyt tullut pullea pallokala, joka herättää kummastusta ratapiireissä pullavalla olemuksellaan muiden ratakireiden joukossa. Kesän ennätys 19,49 s/280 m syntyi pallokalaolemuksella. Rosmariini ja karpalo toimivat radallakin.

Kyllä. Suosittelen. 
Koiranruokatukulla on lisäksi erittäin hyvä palvelu sekä nopea toimitus. Abaron ei ole yhtään hassumpi nappulauutuus ja mikäs se meille koiranomistajille on parempi "palkinto" kuin mahdollisimman tuoksuton TV-katseluhetki raskaan päivän päätteeksi ja vielä ronkelipoika, joka ehdollistuu laatikkoon, jonka sisällä on tätä hyvältä tuoksuvaa ja maistuvaa, voikukalla höystettyä kuivista!

Kiitos Koiranruokatukkulaisille, että saimme kokeilla!
t. Huima ja Maui