28.2.2012

Yksi ällä riittää.

Käytätkö sinä liikaa älliä? Ällin käyttö on suotavaa, mutta säästäthän l-kirjaimia muillekin.

Welcome - ei weLLcome
Beautiful - ei beautifuLL
Already - ei aLLready


YstäväLLisin terveisin,

ällävastaava.

17.2.2012

Hula & Nina -puppy born 17.2.2012

A beautiful blue brindle girl was born today in Italy!

Proud parents are: Ch Carry On Ramblin´Man & Esedra Endless Night.

Her name is Esedra I Know It.

Hula got his "surprise" birthday present one day after, and such a pleasant one!

16.2.2012

Happy birthday, Hula!



Ch Carry On Ramblin´Man, Hula, turns 9 yrs today!
Have a happy and playful birthday my sweetheart!

Hula Huttunen-Hyttynen-Hytti-Pytti täyttää tänään 9 vuotta!
Pian hän tepastaa alakerrasta istumaan ruokintatuolilleen ja jollei aamiaistarjoilu pelaa kyllin nopeasti, vinkaisee pitkään ja käskevästi kerran, pari.
Ulkona on -7,4 astetta, saattaa olla asteen-pari liikaa auringossa ja lämmössä viihtyvälle Hulalle. Eiköhän me synttärin kunniaksi tepastella kuitenkin meidän vakiolenkki ja sitten onkin taas koirien ruokailu. (Hulan päivän kohokohtia nämä ruokailut ja snäksihetket)
Syntymäpäivälahjaksi Hula saa kynsien leikkuun. Manikyyrin ja pedikyyrin viimeisen päälle.
Ja synttärisankarin suu saadaan em. toimenpiteen jälkeen messingille koirien herkkukaapin antimilla!

Mukavaa, lämpöistä ja leppoisaa synttäriä Hula! You are So Special!


synttäriterkuin,

Anita, Viri, Hupi, Luxi, Huima

10.2.2012

Ollapa 80-128 cm!

Juu, en nyt puhu whippetin mitoista, vaan törmäsin oheiseen takkikuvaan plärätessäni vantaalaisia sanomia; jompikumpi se oli, joko Vartti tai Vantaan Sanomat. Kylläpä nyt ahdistaa, kun en muista kumpi.
a.
Enivei, takki on suorastaan hurmaava ja kyllä kelpaisi tepastella se päällä menemään.
Äkkiä siis valmistajan, Villervalla, sivuille havaitakseen, että se on LASTEN ja saatavana koossa 80-128 cm.
a.
Suomalainen vaateteollisuus on sitkeästi sitä mieltä, että suomalaisten aikuisten tulee tepasteleman mustassa, harmaassa ja ehkä jopa tummansinisessä. Jos oikein vallattomiksi ryhtyvät, saattavat laittaa ohuen punaisen viirun taskun liepeeseen.

Steven Tyler sen tänään American Idolsissa sanoi: I am much too young to be this old. Olen liian nuori näin vanhaksi.
a.
Kehtaisiko sitä mennä täpötäyteen Jumboon, sinne kassajonoon, heittäytyä lattialle ja alkaa takoa nyrkeillä lattiaa; Tahtoo värejä, mä haluun!!! 

5.2.2012

Kursseja, kursseja -ja uusi blogitunniste.

Yritänpä nyt ryhdistäytyä ja alkaa kirjoittaa matkastani kohti tuomarikurssia.
"Paljon" on asian tiimoilta jo ehtinyt tapahtua -ja paljon, paljon on yhä edessä. Katsotaan, mihin rahkeet riittävät ja ennenkaikkea saako tästä aiheesta vaikka oman blogikirjoitussarjan aikaiseksi. Uudeksi blogitunnisteeksi tulee Kurssit ja sen alle tulen kirjoittamaan tätä matkaani.
Voi olla, että sen verran paljon lukemista, perehtymistä ja kouluttautumista on edessä, että ei kohta tänne blogiin edes ennätä... Jo nyt ajan jakaminen kaikkeen tuntuu huisilta, mutta intoa riittää sinne, minne on mielenkiintoa. Sormet vetävät näppäimille ja toimittajahenkisenä tiedon jakaminen on minulle luonteenomaista.
a.
Tähän mennessä olen ehtinyt käydä kehäsihteerikurssin -josta en ole tänne kirjoittanut halaistua sanaa sekä kasvattajakurssin, minkä tiimoilta referoin blogiini aiemmin paria luennoitsijaa (kts. Tietolaari). Jonkin verran on tullut kyselyjä, olenko ryhtymässä kasvattajaksi, mutta kuten tästä nyt ilmenee; haaveeni ovat toisaalla.
Tähän mennessä olen "vain" kilpailuttanut koiriani kehissä (vuodesta 1984) ja maastokisapelloilla (vuodesta 1996), radallakin (startit vuonna -00), mutta ikää karttuu ja ehkä kokemustakin ja koen tulevan orientoitumiseni luonnollisena jatkumona harrastamiselle. Tuleva tie on sekin pitkä ja haasteellinen ja voi olla, että putoan pelistä alkumetreillä -sehän voi tapahtua jo haastattelussa; "Miksi haluat tuomariksi", mutta jo tämä alkumatka on ollut niin mielenkiintoinen ja harrastusta syventävä, että tätä on pakko päästä omaan blogiin purkamaan.
a.
Jos ajatellaan lähtökohtaani koiraharrastamiselle, mikä on se, että olen koirille allerginen, niin se tosiasia, että koiraharrastusvuosia tulee tänä vuonna täyteen 28 -tekee minut sekä ylpeäksi mutta myös nöyräksi jokaisesta vuodesta. Koiravuosiini on sattunut paljon ikävää, surullista, kovettavaa -mutta myös antoisaa, mieliinpainuvaa, kasvattavaa. Vaikka olen menettänyt koiriani penikkataudille, sydänvikaan ja munuaisongelmiin -jokainen koirani on ollut äärimmäisen arvokas ja antava ja vienyt minua yhä syvemmälle harrastamiseen.
Ongelmat ovat saaneet etsimään ratkaisuja ja vastauksia kysymyksiin, eivät lannistaneet. Koettu suru, murhe ja menettäminen ovat avanneet silmiäni ja tajuntaani ja olen enenevässä määrin kiinnostunut kaikesta mikä liittyy koiran luonteeseen ja ylipäätään persoonallisuuteen. Kaiken muun ohella. Vietti- ja vaistomaailman avaaminen on avannut minua itseäni suhteessa koiriini ja kaikki perehtyminen luonneasioihin, sairauksiin, tapaan käsitellä koiria ja tapaani "nähdä koira" on ollut kaiken surun ja koetun arvoinen. Matka on ollut rikas.
a.
Muistan joskus vuosia, vuosia sitten tehneeni jonkun koiralehden testin, jonka tarkoitus oli selvittää, onko minusta laumanjohtajaksi. Olenko enemmän yhden koiran ihminen vai nauttisinko enemmän laumaelämästä. No, tietenkin testin tulos oli se, että olen lauma-ainesta. Mitä tulee allergiaani, niin HYKSin astmaspesialisti sanoi minulle -myös vuosia, vuosia sitten- että "Pidä niitä koiria niin kauan, kun niistä on enemmän iloa, kuin haittaa". Ja totesi, että "psyykellä on suuri osuus allergioissa". Kun pidät siitä mitä teet, miten elät, voit hyvin. Jos stressaat, huolehdit, murehdit ja pelkäät -voit huonosti ja allergiaoireesi pahenevat.
a.
Heräsin viime vuonna siihen tosiasiaan, että jos mielin koirajatkumolleni koirajatkumoa, minun on toimittava, ennen kuin täytän 50 (yläikäraja tuomarikurssille pyrkimiseen). Olin kyllä yrittänyt kehäsihteerikurssille jo pari kertaa aiemmin, mutta HSKP:n kurssit olivat täynnä ennen kuin ehdin painaa enteriä. Onnekseni viime syksynä tuli peruutuksia ja anovat sähköpostini saivat toivottua vastakaikua; sain kurssipaikan.
a.
Kehäsihteerityö on ollut äärimmäisen avartavaa ja avaavaa. Hyvä, että se vaaditaan tulevilta tuomarikurssilaisilta. Vaikka olenkin kuullut tuomarihaastatteluissa, että "On aivan eri asia arvostella koiria/tuomareita kehän laidalta kuin olla itse kehän keskellä" niin olen saanut tätä kirjoittaessa kuudella kehäsihteeriharjoituskerralla uutta perspektiiviä tuomarityöskentelyyn ja ylipäätään "kehässä olemiseen". Tuomarin osa ei ole helppo. Tuomaria on vain helppo arvostella.
Vaikka olenkin tiennyt sen, että jokainen tuomari soveltaa rotumääritelmää omalla, persoonallisella tavallaan ja näkemyksensä mukaisesti, olen tullut tietoiseksi myös siitä, että "kaikki vaikuttaa kaikkeen". Kilpakumppanit, tuomarin kulloisetkin mieltymykset ja painotukset, koiran sen päivän kunto, esiintyminen, säätila, ryhti, kehän pohja, muut ympäristövaikutukset ja niin edelleen ja niin edelleen.
Kehäsihteerityö on ollut hyvin mielenkiintoista mutta myös hyvin vaativaa. Jokainen voi kokeilla kirjoittaa 80 arvostelua englanniksi hälinän ja kuulutusten keskellä tai yrittää ehtiä paimentaa kahdeksaakymmentä näytteilleasettajaa kehään, paikoilleen, palkintopalleille, jakaa nauhoja, kortteja, ruusukkeita ihmisille, jotka "vain katoavat".
a.
Kehäsihteerikurssin jälkeen oli vuorossa kasvattajakurssi. Ykkösen kävin lokakuussa 2011. Tästä olenkin kirjoittanut nuo pari referaattia jo aikaisemmin blogiini. Äärimmäisen mielenkiintoista ja nimenomaan mielenkiintoista! Ilman kasvatustavoitteitakin soisin, että jokainen aktiiviharrastaja "piipahtaisi" ko. kurssilla. Genetiikka, lainalaisuudet, kasvattamisen byrokratia, anatomia, terveysnäkökulmat, haasteet kasvatustyössä ja koiran jalostuksessa -tässä vain muutamia läpikäytyjä aiheita. Mustavalkoisuus ja ehdottomuus -jos niitä joillakuilla vielä on-  karisevat jo ensimmäisen kurssivartin aikana.
Monilla keskustelupalstoilla törmää suorastaan järkyttävään "ylevyyteen" ja "kyllä minä vaan" -asenteeseen, joka kantaa tasan sen 2-3 vuotta, mutta harvoin 23:a vuotta. Koiraharrastus antaa äärimmäisen paljon, mutta valitettavan paljon pitää läpielää, kokea ja kohdata, ennen kuin harrastamiseen tulee syvyyttä ja mustavalkoisuus ja ehdottomuus hälvenevät luonnollista tietään.
a.
Kasvattajakurssin tauoilla, jotka olivat tupakan mittaisia, sain kuulla monta todella mielenkiintoista tarinaa, joita keskustelupalstoilla ei näe eikä lue. Elettyä, koettua ja monella tapaa ruodittua. Keskustelupalstojen kertoma on yksioikoisuudessaan suorastaan ahdistavaa siihen nähden, mitä koirien kanssa vuosikausia eläneet ihmiset jakavat näissä kurssitilaisuuksissa. Voisinpa heti lähettää muutaman ehdottoman ihmisen kurssille-parille ja lukea sen jälkeen heidän kirjoituksiaan!
a.
Nyt olen ilmoittautunut myös kasvattajakurssi kakkoselle. Se on edessä huhtikuussa. Samaan aikaan Lahti KV:n kanssa. Minä istun kursseilla kun toivottavasti Huima saa privaattikyydin paikanpäälle. Tuleva kevät onkin ajan ja resurssien jakamista kurssien, kehäsihteeriharjoittelujen (yksi jäljellä!), viiden kehäsihteerinä toimimisen, itseopiskelun ja kaiken muun kesken. Huimaakin kun pitäisi kehissä pyöräyttää.
Tänään istuin KoiraEXPOssa kahden luennon verran, niistäkin olisi omiksi blogikirjoituksikseen. Perästä kuuluu.
Kun aloin koirien kanssa "touhuta" parikymppisenä, en kyllä ihan äkkiä olisi uskonut, että se on näin mielenkiintoista. Ja mukaansavievää. Mutta nyt kuljettua tuon matkan yhdessä koirieni kanssa, en kyllä yhtään hämmästy, että ovat vieneet minua "tasolta toiselle", kohti uusia kysymyksiä ja kohti uusia vastauksia. Tähän sopiikin taas äitini kertoma; "Liki ensimmäisiä oppimiani sanoja oli MIKSI". Tämä selittänee matkaani aika paljon.
a.
Kaikista "hauskinta" tässä on se, että huolimatta tuosta liki 28:sta harrastusvuodesta olen vasta matkani alussa. Nöyräksi vetää -ja uteliaisuus tulevaan senkun kasvaa!