29.5.2015

Koirallani on (oli) kiveskasvain!

Kaikkea taas.
Toukokuun alkupuolella, ihan ohimennen ja vahingossa huomasin, että Luxin toinen kives oli omituisesti surkastunut toisen kiveksen ollessa "normaali". Enpä ollut moista koskaan nähnyt saati kuullut, mistä voisi olla kyse.
Aina niin muodikas ja ajankohtainen Googlailu ei tuottanut suoranaisia osumia aiheeseen liittyen, joten kilautus kaverille oli agendassa heti toisena. Kiveskasvain.

Sitten alkoi kova äimistely ja ihmettely, että "eikö kasvain yleensä suurenna jotain tai tee jonkun lisäulokkeen"? Näin olin asian mieltänyt.

Testosteronin tuotanto kuulema tällaisessa kasvaincasessa "sekoaa" ja saa sitten kaverin surkastumaan. Näky oli Luxin tapauksessa tällainen:

oikeanpuolenen kives tosiaan on ihan normaalikokoinen ja vasen on surkastunut viinirypäleen kokoiseksi. Hoitona kiveskasvaimissa on kastraatio.

Se hyvä puoli näissä kiveskasvaimissa on, että eivät yleensä lähetä mitään etäispesäkkeitä. Nyt kun Luxi on kastroitu ja kivekset pois niin elon pitäisi sujua ja jatkua ihan entiseen malliin. Ehkäpä jopa hieman rennommin rantein.

Sittemmin sain kuulla, että kiveskasvaimet vanhemmalla koiralla ovat "verrattain yleisiä", tai mikä nyt on yleistä ja mikä ei, mutta mistään kovin eksoottisesta ja harvinaisesta asiasta ei ollut kyse. Jotenkin "hauskaa", että tämä nyt sattui Luxille, joka esim. astutuksissa täällä kotona on kiekunut oven takana hengen hädässä ja pullauttanut silmät päästään ja kielen lattiaan. Luxin kohdalla olen siis aiempina vuosina kastraatiota miettinyt em. tilanteista johtuen: olisi koiralle elo helpompaa, ei tarvitsisi stressailla kaverien astutuksia tai muutenkaan naisasioita.

Kastraatio tehtiin 15.5. Karvakamuissa ja samalla rapsuteltiin hammaskivet pois. 
Leikkaushaavaan laitettiin sulavat tikit ja kaulurikehoite tuli kahdeksi viikoksi. Luxi on niin kiltti ja säyseä poika, että kauluria ei tarvittu päiväksikään. Sensijaan Huima rakastui Luxin leikkaustuoksuihin niin kovin, että sekosi useammaksi päiväksi!! Jo samana päivänä, vartioinnin petettyä, se pääsi tutkailemaan Luxin leikkaushaavaa likeltä; tutkailun tarkoittaessa tässä yhteydessä lähinnä nuolemista. Leikkaushaava oli yhdessä vaiheessa pinkkiäkin pinkimpi, mutta huolellisella Bepanthen-voitelulla pippeli saatiin taas pelittämään!
Leikkaukseen liittyen urokselta joudutaan melkoisesti karvoja ajelemaan ja jokainen voi kuvitella kuinka arkaa ja herkkää iho on genitaalialueella. Taisi yhdessä vaiheessa jäljelle jääneet kivespussit olla ihan ruvellakin.

Mitä kastraation jälkeen?
Karvakamujen saatesanoissa tuodaan esiin seuraavaa: huomioi, että hedelmöittämiskyvyn katoamiseen kuluu noin pari viikkoa kastraatiosta. Kastrointi aiheuttaa myös muutoksia koiran aineenvaihduntaan. Leikkauksen jälkeen koiran energiantarve vähenee kun taas ruokahalun tiedetään lisääntyvän.

Mitään erityistä "muutosta" Luxissa en ole (vielä) huomannut, ihan oma helppo ja kiltti itsensä vaikuttaa olevan.
Enpä voisi taas olla kiitollisempi Susanille ja Ollille, jotka tulivat apuun leikkauksen järjestämisessä, kiitos kaunis. 
Ihanaa, kun Luxi sai nopean avun ja pääsee nauttimaan eläkepäivistään - hieman keventyneenä.

20.5.2015

Hyvästä johtajuudesta ei voi koskaan puhua liikaa.

Ei koirien kanssa - eikä tietenkään (varsinkaan) työelämässä. 

Lainaan blogiini tunneälystä väitelleen filosofian tohtori Timo Kultasen tekstiä jonka on toimittaja Teija Varis toimittanut Vantaan Sanomille:

Esimiestyössä pärjäävät parhaiten älykkyysosamäärältään keskiarvoiset henkilöt. Tunneälytaidot erottavat hyvän esimiehen huonosta.

Johtajien ja avainihmisten henkilökohtaisena valmentajanakin toimiva Kultanen kertoo, että joidenkin tutkimusten mukaan menestyksekäs johtaminen on peräti 75% tunneälytaitoa ja vain 25% matemaattisloogista älykkyyttä.
Tunneälyllä tarkoitetaan muun muassa tarkoituksenmukaista ajattelua ja käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa.

Johtajalla on oltava selkeät tavoitteet, sillä niillä motivoidaan työntekijät. 
Hyvä johtaja on myös tuottavuussuuntautunut. Tutkimusten mukaan tuottavuus kulkee käsi kädessä  työntekijöiden motivaation ja tyytyväisyyden kanssa, eli kun tuottavuus on hyvä, ihmisetkin voivat paremmin.

Hyvään johtajuuteen kuuluu myös terve minäkuva. 
Johtajalla on oltava kohtalaisen hyvä itsentunto ja selkeä ammatti-identiteetti, mikä tarkoittaa että johtaja uskoo itseensä johtajana. Nämä ovat Kultasen mukaan eri asioita kuin itseluottamus, joka on enemmän tilannekohtainen ja syntyy muistista ja muistoista, tai itsetunto, joka on omien tulkintojen summa.
Tutkimusten mukaan ainoastaan suomalaiset kokivat, että heidän itsetuntonsa oli huonompi kuin mitä muut siitä ajattelivat!

Itsetunnon lisäksi johtaminen vaatii maltillista ongelmanratkaisukykyä. 
Tunteita ei saa liikaa heittää peliin. Hyvään johtajuuteen kuuluu myös stressittömyys, itsehillintä ja itsenäisyys. Johtajan on oltava riittävän itsenäinen organisaatiossa. Johtajan tehtävä on johtaa ja ellei hän hoida tehtävää, joku toinen ottaa sen haltuunsa.
Yksi johtajan tärkeimpiä tehtäviä on alaisten itsetunnon nostaminen. 
- Itsetunnon nostamisella on aivan keskeinen merkitys työntekijöiden hyvinvoinnissa, työpaikan ilmapiirissä sekä työtuloksissa.

(muuttakaa sanan 'työntekijä/alainen' kohdalle sana 'koira')

jutun tiivistäminen, otsikoinnit, boldaukset ja kursivoinnit allekirjoittaneen
kuvituskuva Kenzolan kuva-arkisto

14.5.2015

Nettiostoksia - Kenzola ei suosittele ja suosittelee.

Kuulun huulikiiltojen ystäviin. 
Huulikiiltoa on helppo ja nopea sipaista huuliin ja näin lenkillä puhe soljuu sujuvasti. Huulikiilloissa on kivasti hieman makua, niistä saa hiukan väriä ja niitä on todella nopea käyttää.
Huulirasvat ovat usein hieman tahmaavia, niitä pitää sormella kaivaa (!) rasiasta tai vedellä huulipuikkoa kuusi kertaa huulilla edestakaisin ja vartin kuluttua huulet ovat taas kuivat.

Kuitenkin markkinamiehet (?) ja -naiset keksivät aika-ajoin uusia innovaatioita ja sitten hyllyt notkuvat näitä uusia tuotteita ja vanhoja, hyviä innovaatioita, ei tahdo enää löytää mistään uusien tieltä. Kuten Maybellinen huulikiillot. Ne hävisivät kuin tuhka tuuleen Tarjoustalon hyllyiltä. Kun klikkaa Maybellinen nettisivuille, huulikiilto-sectionissa on tasan yksi tuote, sekin lähinnä huuliLAKKA. Jäljitin kaikkien aikojen suosikkihuulikiiltoni Sokoksen sivuille, mutta yllättäen Maybellinea sai ostaa vain tavaratalosta?
Nyt on muotia hinkata huuliin huulikiiltoKYNÄÄ, josta sitten hyvällä tsägällä tulee vartin hinkkauksen jälkeen huuliin minimaalisesti sävyä ja minimaalisesti sitä kiiltoa.

ARGH.

Vasemmalla kolme huuliTAHMAA ja oikealla kolme huuliKIILTOA.

Nettiostoksille.
Ensin tilasin Pretty.fi -sivustolta kolme huulikiiltoa yhteissummalla 13,87 eur. Valitettavasti huulikiillot olivat lähinnä huuliTAHMAA, sipaisun jälkeen hyvä kun huulia sai enää auki. Kontakti asiakaspalveluun tuotti liibalaaban:
Kosmetiikan pakkausmerkinnöissä on sellainen käytäntö, että parasta ennen päiväykset tulee merkitä sellaisiin tuotteisiin, jotka säilyvät alle 30 kk. Mikäli tuote säilyy yli 30 kk, merkintää ei tarvitse olla.  e.l.f. Essential Super Glossy Lip Shine huulikiillot säilyvät pakkauksessa avaamattomana yli 30 kk ja kyseinen tuote-erä on valmistettu n. 12 kk sitten. Tuote säilyy siis paketissa vielä 1,5 vuotta ja avaamishetkestä vuoden. Tilauksessasi olleet tuotteet pitäisivät siis kyllä olla päiväysten puolesta kunnossa.

Huulikiilloissa on monenlaisia rakenteita ja oikean löytyminen voi olla haasteellista. Omakohtaista tietoa tai kokemusta minulle ei juuri tuon kyseisen kiillon kohdalta ole, mutta tiedustelin asiaa maahantuojalta. Heidän mukaan sen rakenne on paksua ja ohuempia koostumuksia löytyy saman merkin Studio-linjasta; Glossy Gloss ja Glitter Gloss huulikiilloista.


Yli 30 kuukautta! 
En ihan osta tuota. Vaikka kyseessä olivat verrattain halvat tuotteet, voisi firma vaivautua kirjoittamaan pienet tuote-esittelyt missä kerrotaan esim. tuotteen tahmaisuusaste. Valitettavasti en tämän yksittäisen ostokokemuksen perusteella suosittele Pretty.fi -kauppaa, koska kaikki saamani kolme huuliKIILTOA olivat huuliLIIMAA.

Seuraavaksi siirryin shoppailemaan MakeUpShop.fi-kauppaan. Tein huulikiilto-ostoksia 11,97 euron edestä ja tällä kertaa tärppäsi. Huulikiillot olivat huulikiiltoja. Tätä kauppaa siis mielelläni suosittelen ja saatan ostaa ko. sivustolta jotain toisenkin kerran.

Suosittelen vielä lämpimästi Yumpro BioActiv -ruoansulatuskanavaa tukevia ja balansoivia tabletteja, jotka olivat meillä akuutissa käytössä poikien masutaudin yhteydessä. 
Melkeinpä harmittaa, että loppuivat niin pian, kun kaikkien ruoan sekaan niitä reilun viikon verran laitoin.


Yumpro on Lintbells Ltdn tuotemerkki ja sitä jälleenmyy Suomessa Podunk Oy, www.podunk.fi.

Lyhyesti tuotteesta:
Edistää ruoansulatuskanavan hyvinvointia - Ylläpitää ulosteen koostumusta - Lisää hyödyllisiä bakteereja.

Yumpro on monipuolinen yhdistelmä probiootteja ja prebiootteja. Se tasapainottaa koiran ruoansulatuskanavan mikrobistoa ja probiootin Enterococcus faecium E1707 (koirille EU:n rekisteröimä ja hyväksymä probioottikanta) luvataan tasapainottavan koiran immuunijärjestelmän toimintaa.
Puhtaat probiootit, MOS ja scFOS sekä beetaglukaanit auttavat torjumaan suoliston haitallisia bakteereja edistämällä hyvien bakteerien lisääntymistä ja toimintaa paksusuolessa.

Vuorokausiannos whippetin kokoiselle koiralle 2 tbl - purkissa 120 tbl.

13.5.2015

Terassille väriä!

Kalenterissa lukee 13. toukokuuta tätä kirjoittaessa. 
Kukkasia olen ostellut jo parisen viikkoa, 80 euron edestä kantanut niitä sisään ja ulos. Kovin toukokuiselta ei kyllä kelit tunnu. Ilkeämielinen sääTYYPPI on jämähtänyt Suomen päälle. Tuulta, tuulta ja tuulta ja aina kylmää ja kovaa. Mittari voi näyttää yli plus kymmentä, mutta ilma tuntuu enempi pariasteiselta! Koiria saa edelleen takittaa, vettä vihmoo ja tuuli ottaa luihin ja ytimiin.

Plantagen ja Pirilän kukkatalo ovat tuoneet väri-iloa Kenzolaan, tästä se lähtee:

Ihmeellistä. Aurinko paistaa! 10.5. istuttelin toisen laatikon, annansilmiä. Toisessa on markettoja ja muratti. Pari istutusta myös seinustalla, toinen aakeassa laakeassa ruukussa, toinen amppelissa.

 Tässä myös yksi istuttamani amppeli.

Dahlia on viety ulos liian aikaisin, kuinka ollakaan. Penkissä myös kolme kivikkokasviostosta, kukkivia sellaisia. Vasemmalla yrittää lähteä kasvuun humala, siitä olisi kiva saada hieman näkösuojaa tuohon yllä olevaan ritilän tapaiseen.

 Astu ulos!

Pojat ovat tulleet terassille päivystämään. Naapurin kissa on pihalla, sitä kuvassa kuikuilevat erityisesti Luxi ja Bali.

Satelee sen verran paljon - ja terassillamme ei (vielä) ole katosta, joten saa nähdä mitä kukat pitävät uimisesta. Täytynee jossain vaiheessa puuttua asiaan, ellei se sääTYYPPI pian muutu.

10.5.2015

Lenkillä 10.5.2015

Äitienpäivän kunniaksi lähdimme jo ysiksi lenkkipolulle. 
Kuvittelin pienessä mielessäni, että perheissä nautitaan vielä aamukahvia ja baakkelssia siihen aikaan. Vielä mitä. Porukkaa oli melkeinpä enemmän liikkeellä kuin mihin kuunaan olen joenvarsireiteillä törmännyt! Fleksit naksuivat ja paukkuivat ja fillaristit soittivat kelloa millin päässä korvastani, pariskunnat juoksivat kimppalenkkejä ja jänikset, fasaanit ja lokit venyttelivät ja aamujumppailivat heinikoissa.

Ihan hauskinta oli pysäyttää vetreä kahdeksankymppinen rouva polkupyörällään ja kysyä "minne tuo tie vie". 
Siinä tuli kuultua miehen kuolema, vaimon lonkkaleikkaus ja se että pariskunta ehti asua Tikkurilassa 60 vuotta! Sain hyvät ohjeet matkaan, mutta tiet menivät sittenkin miten sattuu. Kävelin varmaan jo ensimmäisessä risteyksessä harhaan ja pian olivat Tikkuritiet ja Tikkurilantiet päässäni sekaisin. Karttahahmotus ei vain onnistu - varsinkin, kun tiet ovat outoja ja ne risteävät "miten sattuu".

Suunniteltu kahden tunnin lenkki muuttui kolmeksi tunniksi ja vartiksi. Loistavasta lenkkiseurasta huolehtivat tällä kertaa Hupi, Huima ja Bali. Reipas kolmikko, jotka tutustuivat lenkin aikana kauniin ympäröivän luonnon lisäksi erilaisiin eläimiin; bongatuksi tuli niin lokki, rottweiler, jänis, fasaani kuin kuollut päästäinenkin.

Pidemmittä puheitta itse kuviin - myös Canon lenkkeili reippaasti mukana:

Joen varressa, aivan kävelytietä liki, on lokki sisustanut itselleen ja lapsilleen pesän kuolleen puun katkaistulle rungolle.

 Siinä se tyynesti hautoi ja katseli ympärilleen.

 Kaunista. Kuin postikortti.

 Ollaan päästy jo näin pitkälle. TÄNNE ja TÄÄLLÄ meni tietä sinne, tänne ja tuonne...

 ja kauaa ei voinut miettiä, koska pysähtyminen oli näin ankarasti kielletty.

Mielestäni menin vasemmalle, TIKKURILAN suuntaan. Tätä - kuten varmasti miljoonaa muutakin opastetolppaa - oli kyllä pyöritelty!

Ystävämme jänis odotti kärsivällisesti, että ensin Hupi havaitsi sen ja myöhemmin myös Bali otti ilmavainua..

kuvan otto ei olisi nimittäin onnistunut Balin pomppiessa vierellä kärrynpyörää. Tässä vaiheessa se ei vielä ollut havainnut pitkäkorvaa. Tämä tie on muuten Tikkurilantie, eikä tullut katsastettua, mihin se "päättyy", koska vastaan tuli tuttuja taloja ja kurvasin takaisin joenvarteen.

 Tässä taloyhtiössä säästetään ikkunalaseissa.

 Hyvin näyttävä fasaaniherra.

 Lapset tähystävät.

Tämän kuvan myötä vielä kaunista ja sinivalkoista äitienpäivää - oli mukava piipahtaa eilen kylässä!

Aamun lenkkidata: 9,5 km.

1.5.2015

Kenzolan vappumarssi - lenkillä 1.5. 2015

Jaahanstaa. Ensin alkusilli - eikun alkusanat.
Masutauti oli tuhma ja ilkeä. Se ei ihan helpolla antanut periksi. Itsekin tein siinä KOIRIENI oksujen ja ripulien lomassa varmaan vähän virhearviointeja, eli aloin lisätä ruoan annoskokoa liian nopeasti ja liian vahvana. Tuli lopulta keiteltyä useampi kattilallinen puuroa pojille ja tauti saatiin noin viikon riehunnan jälkeen selätettyä. Kuvaavaa oli, että kun koira a oli maanantaina ok ja koira b ripuloi yöllä tunnin välein, niin osat olivat tiistaina vaihtuneet, koira a ripuloi ja koira b oli kunnossa.

Huhtikuu on tepasteltu ja loppusaldoksi saatiin 178,1 km. 
Siellä jo Facebookissa kuittailtiin Lidlistä ostamiani lenkkareita, että "etkö sä just ostanut" - niin, mähän pidänkin noita lenkkareita pokaalikaapissa, pölyä keräämässä. Tämä alkuvuosi on kulutettu tennarin pohjia oikein mallikkaasti, tammikuussa 161,8 km, helmikuussa 159,0, maaliskuussa 179,1 ja huhtikuussa 178,1 - yhteensä 678 kilometriä. Saapas nähdä - ei saapas kuitenkaan, vaan lenkkari - että koska joutuu taas kenkäkaupoille tätä tahtia. Välillä miettii, että onko noita ulkoilujalkineita tehty kulutukseen ollenkaan??

Eilen vappuaattona innostuin lähtemään uutuuslenkille kolmen koplan kanssa (Hupi, Huima, Bali) ja sain peräti 4,3 km/h lukemat 8,7 kilometrin lenkille. Huomaa, ettei tullut puhuneeksi puheluita eikä kamerakaan ollut matkassa! Jotenkin snadisti uuvuttavaa kävellä silti outoja katuja ja tienoita, kun ei tiedä mihin mistäkin kannattaa kääntyä vai jatkaako suoraan? Lopulta suuntavaisto oli ihan oikeassa, välillä vain usko meinasi loppua. Noin kaksi kilometriä ennen kotikatua se loppuikin ja kämppis korjasi uupuneen tepastajan kera trion avaruusalukseen.

Tänään sensijaan keskituntinopeutemme oli himpun yli 2 - ja saimme tuhraantumaan vappuihmettelylenkille melkein kaksi tuntia!

Tässä syy(t):

 Vappuaamun siivous käynnissä. Raaps raaps - haravalla roskat pois!

 Melko keltaista.

 Street Art Vantaa - yksityiskohta jalankulkutunnelista.

 Selvisi sitten tämäkin - talo on Vantaan kaupunginmuseo.

Vapputori oli vallannut Tikkurilan! Ostoskäytävällä ei koirien kanssa pystynyt kävelemään, paikalla oli tukkoisempaa kuin koiranäyttelyssä.

 Ihmisiä oli keskustassa paljon liikkeellä.

 Ilmapallot ovat aika erinäköisiä kuin meikäläisen lapsuudessa. "Minkä hahmon otat"?

 Copywriterillä on taas välähtänyt.

 Tikkurilalaista arkkitehtuuria. "Hauska syvennys" normikerrarissa.

Ehkä Dixin sisäänajoramppi yrittää myös olla hauska? Luiska ja suuaukko - kauppakeskuksesta puhumattakaan - tuo mieleen lähinnä laivan. Huomatkaa myös, kuinka hiljaista Tikkurilan laitamilla on vappupäivänä.

 Kauppakeskuksen vieressä on mm. tällainen ympyrätalo. Olikohan sen nimi Tikkurilan Piccadilly?

 Arkkitehti - ja talo - ovat venyneet äärimmilleen.

Sensijaan täällä taitaa laituri hieman painua.

Vappulenkillä oli mittaa 4,2 km.