Niin se vaan on, että lihassyyt vanhenee, ligamentit paukkuu, reittä kiristää ja pohjetta puristaa.
Ja sitä suuremmassa määrin, mitä vanhemmaksi tulee!Oma sporttitaustani menee kymmeniä vuosia taaksepäin, kirkasotsaiseen nuoruuteen, jolloin tulin tovin ratsastaneeksi, pari talvea meni taitoluistellen, hepan selässä edettiin esteille asti ja punttisalilla tarvottiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Ihan pikkuisena tanssin sinnikkäästi balettia, vaikka minusta tuntuu, että lihakseni olivat omimmillaan punttisalin punnerruksissa. Kädenvääntöäkin väänsin jonkun matkaa, mutta minusta ei ollut kikkailijaksi. Se "rannejutska" jäi omaksumatta!
Sittemmin vuosia lähinnä lönköttelin koirieni kanssa lähiöissä remmimarssien ja jossain vaiheessa aloin mitata lenkkejä ensin myLoggerilla - ja nyt jokainen tepastus rekisteröityy Sporstrackerin sovellukseen.
Olen asettanut itselleni ko. sovelluksella minimiviikkotavoitteen, joka on 30 km. Huippuviikkona saattaa taittua liki 50 km, mutta pyrin pitämään tavoitteet maltillisina.
Vuosittainen marssilukema on ollut 1800-2000 kilometrin tuntumassa.
Vuonna 2017 kävelimme 2052 kilometriä, 2018 2039 ja 2019 teimme uuden ennätyksen; 2135 km! Tästä on kiittäminen reipasta nelijalkaisnelikkoani.
En muista ihan tarkkaan, koska löysin itseni hakunilalaisesta Lylleröjumpasta - olisiko noin 3 vuotta sitten, jota veti ensin ikiliikkuja Outi - nyttemmin tuusulalaistunut ja siirtynyt sinne huudeille vetäjäksi.
Meitä jäi Hakunilaan harvalukuinen, mutta innokas pieni porukka, joka sitkeästi jatkaa "liikkuvuuden ylläpitoa".
Jossain vaiheessa sinänsä hauska Lyllis ei enää "riittänyt" ja aloin haikailla vaihtelua viikottaisiin hauiskääntöihin ja keppijumppaan.
Pidän nykyisin sitkeästi kiinni maanantaiportaista ja käyn lyllertämässä niitä ylös ja alas keskimäärin 6 kertaa kerrallaan. Portaita on 99 kappaletta. (huom! En juokse, vaan kävelen.)
Elokuussa 2018 Outi sai minut mukaansa uima-altaaseen (vesijuoksu!) ja nyt myös uinnista on tullut viikottaista.
Olen aina pitänyt vaihtelusta, kaksonen kun olen, joten 2019 maaliskuussa mukaan tuli taloyhtiön ihanasti rahiseva juoksumatto.
Parhaimmillaan olen huhkinut matolla kolmekin kertaa viikossa, mutta nykyisin puuskutan kilometrin-puolitoista kerran viikossa. Taukoa on joskus viikkoja, mutta matto kutsuu varsinkin koiranäyttelyn lähestyessä!
Vaikka olen taustaltani "semiurheilullinen ja liikkuvainen" niin välissä on ollut varmaan vuosikymmen tai kaksi, että olemme lähinnä rusettiluistelleet koirien kanssa hissuksiin tepastaen.
Liekö kyseessä viidenkympin kriisi vai televisiosta näkemäni dokumentti, jossa lääkäri painotti lihaskunnon tärkeyttä ihmisen vanhentuessa, vai oman äitini kunnon romahtamisen näkeminen - vai kaikki yhdessä, että oli pakottava tarve vihdoinkin "tehdä jotain enemmän kuin vain löpsötellä koirien kanssa".
Samaan aikaan minulle osui koira, jolla oli synnynnäiset sporttiominaisuudet ja nopeusgeenit, joten jouduin mukaan siihenkin rumbaan.
Kilpailuissa koira haetaan maalista, eikä sitä huudella "äitylin luokse". Joskus maastokisan lähtöpaikan ja maalialueen ero on useita satoja metrejä ja siinä ei auta pitkittää kisapäivää hitaasti kuin juoksuhiekassa tarpoen vaan sopii lennokkaasti lönkötellen hakea koiransa, jotta seuraava starttipari saadaan liikkeelle. Radallahan on myös ihan kelpo matka omistajan juosta maaliin, joten juoksumatto on ollut hyvä treenialusta tähänkin yhteyteen.
Syksyllä sitten oikea reisilihas suuttui ja sanoi sopimuksen toistaiseksi irti.
Juoksunopeutta en pysty kehässä yhtään nostamaan ja Messukeskuksessa huomasin hyvin, että ISON kehän ollessa kyseessä reisi ei vaan yhtään jousta. Se on kireä, kirraa, sattuu ja vihloo. Jonkunlaista koikkelehtimista pystyn suorittamaan, portaat ja uinti sujuu ja juoksumattokin menee keskinopeudella ~ 6,6 km/h, mutta kehäjuoksu - tai ylipäätään juoksu maton ulkopuolella - ei enää olekaan pala kakkua.
Jossain vaiheessa tätä + 50-vee sporttailun aloittamista aloin sitten perehtyä aamiaisproteiineihin; aamiaisen kun yleensä syön vasta iltapäivällä 14-15 aikaan.
Uusi ennätykseni on aamiainen kello 17.00 (!). Siinä sitä on menty hapoilla jo yleensä useampi tunti, mutta minkäs teet, kun monesti koiralenkin (~ 2 tuntia) jälkeen on yleensä suoraan lähdettävä kohti seuraavaa etappia ja tehtävää potenssiin kolme.
Onneksi masu ja kroppa tykkäävät kahdesta desistä herajuomaa, jota ensin tein Fitnesstukun Star-tuotteista ennen kuin löysin Lidlin edukkaat ja maukkaat heratuotteet. Vanilja on muuten suosikkini ja sitähän voi sotkea ihan mihin vain; veteen, maitoon tai mehuun.
Dexal-tuotteista minulle on ollut entuudestaan tuttu BCAA-poreet, joita juon aina portaissa ja juoksumattoilun jälkeen.
Jostain syystä lihakseni ovat olleet jumiherkät vuosia ja olen kärsinyt myös lähestulkoon kutsun-ambulanssin-henkisistä krampeista - varsinkin öiseen aikaan ja melkeinpä aina koiranäyttelyiden jälkeen!
Itseään saa tietysti syyttää kun en ole osannut kuunnella ja ravita kroppaa oikein, mutta vaikka sporttinutrition-tuotteet ovat loputon, mystinen suo olen nyt selkeästi löytänyt lähteen! Hyvä, että K-supermarket on tarjonnut yhtä lajia, Lidl toista ja netti kolmatta. Oma sekoitukseni onkin ollut Dexal BCAA, Lidlin magnesium-pore ja K-supermarketin C-vitamiini - tämä kombo on ollut paitsi maukas, myös toimiva!
Ilokseni pääsin nyt testaamaan uusia makuja ja tuotteita Oriolalta.
BCAA-sarjasta löytyy perinteisen lemonlimen lisäksi myös Pear- ja Pineapple grapefruit-poreet. Näistä ainakin minä saan potkua puuskutukseen ja jotkut saattavat olla nähneetkin, että nykyään myös näyttelyissä minulla on ollut mukana sporttijuomapullo! Nämä em. maut odottavat kuitenkin vielä testausta.
Ihan mahtava makuelämys ja aamunavaaja on ollut Dexalin Hera- ja kollageeniproteiinijauhe, joka siis toimii minulla aamiaisen korvaajana.
Heti lähtee naamariin, kun silmät on auki. Peach/Mango-maku maistuu erittäin herkulliselta ja hedelmäiseltä ja olen tehnyt sitä rasvattomaan maitoon. Yksi annos sisältää 3,2 g kollageenihydrolysaattia -> kollageenihan on tärkeä proteiini tukikudoksille ja sen muodostuminen kehossa vähenee iän myötä.
Ja jollet tiennyt:
- proteiini edistää ja ylläpitää lihasmassan kasvua ja säilymistä sekä luuston pysymistä normaalina. (tässä yhteydessä hehkutan sitä, että minulle "pakkotehtiin" kehonkoostumusmittaus syksyllä ja sen mukaan lihasmassaa minulla on lähes 10% enemmän kuin ikäiselläni/painoisellani keskimäärin)
- C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa ja edistää normaalia kollageenin muodostumista rustojen ja luiden normaalia toimintaa varten.
Dexalin aamiaisherajuomassa on proteiinia 16 grammaa/annos.
Lisäksi sain testiin Sports Drink + Magnesium lemon-lime urheilujuomajauhetta, joka menee ehdottomasti jatkoon yhdessä herajuoman kanssa. Maku on todella raikas ja pirtsakka ja siinä oikein "maistaa magnesiumin" ja melkeinpä tuntee, kuinka se virtaa lihaksiin! Oli minulla juoksumatolla mukana tiistaina ja ohjeesta poiketen tein sen n. 7 desiin. (ohjeessa 1 pss/2,5 dl). Sokereita yhdessä annoksessa on 5,6 g ja magnesiumia 100 mg. Lisäksi elimistöön menee suolaa, kalsiumia, natriumia, kaliumia ja kloridia.
Summa summarum.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, ottaa itseään niskasta kiinni ja potkia persuuksiin. En olisi itsestäni ihan äkkiä uskonut, että joka maanantai valun portaisiin, keskiviikkoisin sitkeästi uin, puuskutan silloin tällöin juoksumatolla sykkeen huidellessa 140:ssa ja jumpassakin käyn virkistymässä. Olen kuitenkin 55-vuotias ja reilusti ylipainoinen. Uskon ja toivon, että kroppa kiittää ja lääkäreiltäkin on toistaiseksi tullut myötäkarvaan silitystä.
Pienelläkin aktiivisuudella ne lihakset saa jumiin ja pienelläkin vaivalla elimistö huutaa kaliumia ja suolaa. Onneksi on MAUKKAITA ja HYVIÄ tuotteita, joiden avulla jaksaa paremmin!
Oriolan sporttiperhe löytyy täältä: KLIK.
Jos minä pystyn, pystyt sinäkin.
Aktiivista vuotta 2020 kaikille!
