25.6.2011

Tätä tuskin jaksaa kovin moni lukea - Uutta tietokonetekniikkaa Kenzolassa!

Päädyin laittamaan em. varoituksen jo otsikkoon. Jutusta tullee pitkä ja ankea.
Ehkä kuitenkin Microsoftilla joku painaa Google-kääntäjää kahvitauollaan ja pohtii syvällä sisimmässään, että "tällaisia kuluttajapalautteita olisi syytä ruotia maanantaipalavereissa".
a.
Tekniikka etenee tänä päivänä harppauksittain. Vuosi on sangen pitkä aikaväli; uutta ja parempaa (???) on kokoajan -lähinnä puolivuosittain-  tarjottava vaativille kuluttajille.
Mutta kuka tekisi kännyköitä, digibokseja ja tietokoneita ns. pitkäkestoisilla ja tärkeimmillä ominaisuuksilla "tavallisille kuluttajille"? Sellaisille, jotka pääsääntöisesti katsovat digiboksillaan VAIN televisiota ja tallentelevat sillointällöin. Sellaisille, joiden toiveena olisi LÄHINNÄ soittaa kännykällään. Ja sellaisille, jotka haluaisivat surffailla tietokoneillaan huoletta menemään.
a.
Tarinahan menee niin, että menin ostamaan uuden hulppean kilometrin levyisen tietokonenäytön. Haaveilin kuvien paremmasta näkyvyydestä ruudulla ja niiden paremmasta käsittelevyydestä sekä mm. siitä, että Canonin laajakuvaiset videoklipit näkyisivät kunnolla.
Ahahahhahahhaaaaa.
Kytkin näytön PERÄTI 5- (viisi) vuotiaaseen tietokoneeseen. Kummasti n. 10 vuotta vanha imurini imuroi pölyä vanhaan malliin, mutta 5 vuotta vanhan tietokoneeni näytönohjain yski. Apuun saapui vanha työkaverini uusine näytönohjaimineen, minkä paketissa TIETENKIN luki, että se on WIN XP -yhteensopiva.
Ahhahahhahahhhaa.
Kahden tunnin hikoilun jälkeen hän luovutti. Kovasti paljon pelittäneen Fujitsun kuorta avattiin menemään -ja suljettiin- siihen malliin, että ritinä, rutina ja kilinä vain kävi sen koommin.
Hermo meni. Tietokoneorientoituneiden ystävieni avustuksella ostaa pläjäytin uuden Acer-myllyn.
Ahhahhahahhahaaaa.
Näitä nauruja nyt tulee spontaanisti tätä kirjoittaessa, koska kaikki on niin perinjuurin lystikästä. Onko vielä sellaisia tietokonemyyjiä ja yleensäkin tietotekniikkaihmisiä, joiden worldissa kaikki menee kuin elokuvissa? On niitä.
Varmaan koko Microsoftin office täys.
Nakitettiin tänne Nörtti Nörttinen, jota lahjottiin ennen ja jälkeen. Eikä mennyt kuin 4,5 tuntia tapella Fujitsua ja Aceria yhteen.
Hatunnosto ja nöyrä kiitos, mutta mitä sitten tapahtui, se onkin jo kokonaan oma lukunsa, ja Blogger senkun venyy.
Ahahahahhhaaa.
a.
Uusi tietokone on uusine ohjelmineen sunmuine härpäkkeineen aina uusi. Ehta ja kiiluva ja äänetön, vauhdikas ja ripeä kaikinpuolin. No, se ei ole koskaan KOKO totuus.
Sillä voi surffata ja hillua päivän kaksi, mutta siihen se päättyy. Valitettavasti.
Älä koskaan tuudittaudu siihen, että millainen kone oli perjantaina -juuri kun aloit ikäänkuin ymmärtää uutta käyttistä ja selainta- sillä sunnuntaina kaikki on toisin.
a.
Automaattipäivitykset ovat heittäneet hurlumheitä ja selain on päivitetty kuin vaivihkaa uusimpaan versioon, joka on selvästikin lähtenyt nörteiltä lapasesta.
Tässä tapauksessa perjantaina moitteetta pyörinyt kone jumitti sunnuntaina jokaikisellä sivulla kuittaillen Flashin uusimmasta päivityksestä; "Sallitko", no, sallinhan minä, muttakun Flash ja IE9 ei kommunikoi.
Pelit ei pyörineet, juntturaa juntturan perään, pop-uppeja, ihme ikkunoita ja sitä rataa. Arpomalla mentiin ikkuna kerrallaan eteenpäin.
Siinä sitten soiteltiin niin Acerille kuin Mustaan Pörssiinkin - sinne, missä sanottiin, että isket vain koneen seinään ja alat puuhastella.
Ahahahhhahhhaaaa. 
Sanomattakin on selvää, että MYÖS viikon verran on pällistelty ja ihmetelty uutta Outlook Expressiä, joka siis on jonkinlainen Windows Mails nykyään. Jokaikinen meili on -kuten tämä blogikirjoituskin- varustettu punaisella alleviivauksella -sellaisella, joka viestittää väärästä oikeinkirjoitusasusta- ja popuppia se pukkaa sieltäkin. Haluttaessa liittää kuvia sähköpostin liitteeksi se VÄKISIN hinasi Hotmailin tiedot Elisan sähköpostiin. No sehän kiva.
Luet siis useamman lootan meilejä Elisan .kolumbus.fi -osoitteesta. Näkymä on kummallistakin kummallisempi ja kuvien liittäminen tosiaan käy jonkin IHMEEN kuvakansion kautta. Normisti kuvia ei liitteenä enää näe. Saati pysty enää liittämään.
Hahahhhhaaaa.
Nimenomaan. Eikä tässä vielä kaikki.
Latasin MP:n vinkistä Chromen koneelle, millä selaimella olenkin pystynyt nyt viikon pelailemaan. Tänään aina klo 15:sta asti. Ilmeisesti jokin Free Pass päättyi kohdallani kello kolmeen, sillä vaikka kone oli kokoajan auki ja juhannusvieraiden lähdettyä palasin illan mittaan pelisivuille - herja herjastahan kaikenmaailman evästeistä ja "solmuista" tuli näytölle niin Chromella kuin hätäpäissäni lataamallani Firefoxillakin.
Pelisivuille EI päässyt.
HERVOTONTA jumppia kaikenmaailman asetuksissa ja KAKSI kertaa on pitänyt kone sammuttaa välissä, että pelit on lähteneet pyörimään.
Siis haloo.
Ottaisin surisevan ja kilisevän Fujitsun koska vain takaisin. Vaikka se mietti ja runksutti välillä, niin se ainakin pyöri, eikä lässyttänyt vähän väliä kaikenmaailman pop-uppien kanssa; Sallitko seuraavien ohjelmien tehdä muutoksia tähän tietokoneeseen: Adobe Flash Player. Juu, salli, ja sama pop-up sekunnin päästä.
Traxmeet ei toimi, siellä sivustolla on ihan sama Adobe-läppä ja pojat "tuessa" neuvoivat asettamaan asetuksia oletusselaimesta uusiksi. No joo, mitenhän sekin tehdään?
a.
Kaikenkaikkiaan näitä ASETUKSIA ja MÄÄREITÄ mitä kone saa tehdä/koska/ja milloin OSAA varmaan sellainen tietokoneorientoitunut tehdä tuosta vain, mutta BASIC käyttäjä on JOKAIKISEN ikkunan kohdalla että HALOO!?
MIKSI kone yleensäkin automaattilataa sellaista, joka ei toimi?? (IE9) Kas siinäpä kysymys. Miksi jotain peliä voi pelata kello kolmeen perjantaina, mutta ei enää seitsemän jälkeen? Miksi keksiasetuksia ei edes Firefoxista löytynyt, miksei Wordpad auennut ja antanut tehdä/liittää Print Screeniä, miksi Chromen keksiasetuksia piti klikata sen seitsemään kertaan ja sulkea kone välillä? Miksi punainen alleviivaus on käytössä täällä Bloggerissa ja uudessa spostilaatikossa KOKOAJAN, todella rasittavaa....... Siis JOKAINEN sana on alleviivattu punaisella. Miksi kuvan liittäminen sähköpostiin VAATI lataamaan sähköpostiin myös Hotmail-osoitteen? Miksi kuvat latautuvat liitteeksi johonkin ihme kuvakansioon?
Paljon kysymyksiä ja zero vastauksia.
Vanhassa vara parempi on kyllä hyvä lause tähän yhteyteen. Kun uudistuksia tehdään ohjelmiin ja sovelluksiin, tuntuu että ne tuovat muassaan myös paljon huononnuksia ja sellaista ei-loogista; pop-uppeja jotka eivät todellakaan ole yksiselitteisiä saati kansantajuisia.

Osatapa tietotekniikkaa -voisi sanoa koneelle, että "Lakkaa rasittamasta käyttäjää".


ps. tämä juttu on kirjoitettu Chromen kautta. IE9 ei näytä Neocounteria eikä Weather-laatikkoa, Chrome kyllä. 

19.6.2011

MTR Hakunila 18.6.2011

Lenkkeilyn lomassa bongasimme MTR-tunnelmia tähän tapaan:
a.

Kenzolan pojat ihmettelemässä jonoa urheilukentälle.



Olennainen info kiinni aidassa.



Festariväkeä.



Myötätuulirock - MTR 2011.



Pelkkä käyntikin narikassa maksaa.



Tuumaustauko.



Värikästä festariväkeä.



Tällaisen haluaisin omaan aitaan!


MTR-nosturi vasten tummanpuhuvaa taivasta.

Lenkillä 18.6.2011

Ja taaaaaas mentiin!
a.

Lenkkeilytahtimme on hieman viime päivinä hiipunut. Säät eivät ole olleet kovin suosiollisia ja muuta selityksentynkää. 142,7 km plakkarissa kesäkuun osalta.
Tänään tepsutimme urhoollisesti mustista pilvistä välittämättä ja saimme sadetta niskaamme lenkillä vain n. kolmeen otteeseen...
Yllä lähipeltomme, johon oli käyty vetäisemässä oikein oivat spiidausradat KOIRILLE!



Koirat olivat ihan innoissaan, kun pääsivät pitkästä aikaa remmilenkkeilyn lomassa irti.



Niityllä riitti analysoitavaa.



Hieman on harmaata taivaanrantaa...



Myötätuulirockin nosturi tummaa taivasta vasten.



Kuuron jälkeen lapsukaiset olivat näin touhukkaina toistensa kimpussa.



Jiihaa, lähti Hupi laukkaan pitkine häntineen.



Fudiskentällä oli tällainen meno!



Hupi lempipuuhassaan; piehtaroimassa nurmella ja Luxi nuolee itseään taustalla "kuivaksi" sateen jälkeen.














Sitten vähän painiotteita!
Ja lopuksi Hupi rentoreiskana!

12.6.2011

Ja eikun lenkille! -10.6.2011


Voi hyvä tavaton, kuka näitä kuvia oikein ottaa!!??
Mikäs niitä on ottaessa, mutta tänä päivänä niitä ei tuupata enää nätisti vain kuvakansioon nettiin kaiken kansan pällisteltäväksi, vaan ne on tuupattava hetimiten framille Feisbuukkiin ja sitten vielä tänne Bloggeriin kuvakertomukseksi.
Ja kun tallennat ne nimillä, niin kronologinen kuvausjärjestys rikkoontuu, ja myLOGGERIN tallentamat lenkkispeksit ja kuvat täällä eivät enää vastaa.
Kauhistuksen kanahäkki sentään. Ja vielä tuhat tulimmaista päälle.


No onneksi on sentään juomatauko. +30 astetta oli kyllä aika vaativa lenkkilämpötila niin koirille kuin emännällekin. Sitkeästi marssittiin kuitenkin 6,1 km ja latkittiin vettä n. puolen kilsan välein.


Alkulenkistä näytti tältä.


Kohti Itä-Hakkilaa survotaan.


Kuvasarjaa "Miten erotan Luxin ja Hupin". Luxi vasemmalla, Hupi oikealla.


Itä-Hakkilan Koulutietä. Eikä varjon varjoa lähimpään kilsaan...


Fudiskentän nurmikin on korvattu muovisellaisella.


Vihdoin Vanhan Lahdentien varressa on luvassa jälleen varjoisia kujia.


Onko tämä sellainen Piilopirtti?


Puskasta kuului rapsaus. Hupi sangen terhakkana. Olisiko mahdollista saada oravabändiä kehän reunalle?


Matkalle osui myös koirapuisto.
Tämä myös sarjaa "Miten erotan Luxin ja Hupin". Luxi etualalla, Hupi taustalla.
a.

Tässä rakennuksessa on ollut kuuleman n. 15 vuotta sitten Elanto. Nyt se on remontoitu asunnoiksi. Nice!


Vanhan Lahdentien varressa on myös Opvet. Piipahdimme pihassa.

Sorjat pyöräilijätytöt rivissä.
Saapasjalkakissa nähdä, miten kesäkuun lenkkeilymme edistyvät. Tänään 11.6. 94,8 km pulkassa ja tätä kirjoittaessa hervoton pohdinta käynnissä; "Minne huomenna".
Sitä se myLOGGERIN tilaaminen teetti ja lenkkikärpäsen purema myös.

11.6.2011

Erkkaria ja muuta jutuntynkää.

Kävimme sitten piipahtamassa koko Kenzolan voimin W-H:n erkkarissa 4.6. Tosin kehässä pyörähtivät vain Viri ja Hula. Mutta kelvosti pyörähtivätkin.
a.
Oli ihan ekstraüberhienoa esittää poikia, jotka menivät kuin vettä vain, vaikka viimeisimmistä esiintymisistä em. poikien kohdalla oli vierähtänyt jo sangen pitkä tovi. Puhutaan vuosista. Seisoivat kuin suolapatsaat siinä paikalla, mihin ne asetin. Ja ihan kehäsihteerin toimesta tultiin huomauttamaan (kuten kuuluukin!), että olivatten väärin päin. Nykyään kun kaikki koirat pitäisi seistä ihan sääntöjen mukaan nenä samaan suuntaan.
Kyllä on liki viisikymppäsellä kova rasti alkaa opetella sitä "oikeinpäin esittämistä". Tatsi kun on oikeassa hanskassa, että mihin sen kintereen ja kulmauksen ja tassun tulee osua. Nyt pitää alkaa vasenta kättä opettaa tuohon samaan tatsiin. Voivoi. No, pöydällä saatiin vielä olla "sääntöjen vastaisesti", mutta kaipa sekin pian kielletään.
a.
Tässä Virin arvostelu, judge Editha Newton, GB:
"He is a very sound mover forward and back. And uses his angles well in profile. He has good muscle tone and the lovely packet." EXC/-
Ja Hula:
"In excellent condition and of correct size. He uses himself well on the move". EXC/CQ (sa)
a.
Aikamoista tulosta tuli sitten Hulan ja Hupin lapsenlapsille, siis WAUTSI! Siinä sai Parkkosen Jutta juosta objektiivi tanassa uros- ja narttukehien väliä ja naatiskella koko erkkari-ilmorahan edestä Hupinpoika Leevin, C.I.B Best-Looking Brooklynin jälkeläisten antimista. Mutta tämähän menee niin, että ilman Hupia ei olisi Leeviä ja ilman Leeviä ei olisi niitä lapsia ja lapsenlapsia, joiden tuloksista nauttia. ;)
a.
Junnu-uroksissa Belltown Force India (Ch Best-Looking Brooklyn x Belltown Diamond Eyes) oli ERI/2 kera SA:n, Belltown Forces of Nature (pentueveli) ERI/3 kera SA:n.
Valiouroksissa Leevi, Ch Best-Looking Brooklyn (Ch Twyborn Philadelphia x Best-Looking Blooming Martha) hienosti ERI/2, SA (9 urosta luokassa).
Junnunartuissa Belltown Fly Little Witch (Ch Best-Looking Brooklyn x Belltown Diamond Eyes) ERI/2 kera SA:n, Belltown Fate´n Fantasy ERI/4, SA.
Hulan lapsenlapsi se meni sitten ja kajautti aina BIS-junioriksi napaten myös varasertin; Gaselle´s Puttin´On The Ritz (Gaselle´s Tiger Woods x My Camelot Sun City) siis ERI/1, SA ja BIS-juniori & va-sert. (luokassa 17 koiraa). WAUTSI toiseen kertaan.
Avoimissa nartuissa Silentkaze Endlessentertainment (Ch Best-Looking Brooklyn x Plaudite Rareantiquelove) nappasi koko potin: ERI/1, SA, PN 2, sert -> FI CH ja VSP-avoin. WAUTSI kolmanteen kertaan. (luokassa 23 narttua!)

Erkkarikuvassa Hula, Ch Carry On Ramblin´Man ja kuvasta kiitos Simo Hahtalalle.

Tapahtui sitten viikolla koirapuistossa seuraavaa:
olimme lenkkeilemässä ensin koirapuiston viertä, mutta päätimmekin mennä puiston(-jen) läpi, kun sitenkin pääsee "kuntoradalta" oivasti kävelytielle takaisin. Puistossa oli muutama koira, mm. kaksi basenjia. Toisen basenjin (uros) omistaja oli ottamassa koiraansa kiinni, "kun tuli niin monta urosta". Cesar Millan -henkisesti (toki unohtaen, että "älkää kokeilko tätä kotona") pyysin naista päästämään basenjin irti, sillä omat koirani eivät ole "provokaatioon vastaavia". Uskoin, että tilanne asettuu ja rauhoittuu, koska omani eivät tosiaan tapaa vastata muiden koirien niille esittämiin tappeluhaasteisiin.
a.
NORMAALISTI koira, siis nimim. Kokemusta on, Vantaa (ja neljän basenjin edestä, huom.) asettuu kun se huomaa, ettei sen uhoilu tuota mitään. Mutta tämä basenji teki kaikkensa, murisi, ärisi ja haastoi haastamasta päästyä. Hupi katseli puupillit päästä pullistuen basenjia; "siis oletsä ihan vajaa" -henkisesti Virin ja Hulan syödessä sivummalla ruohoa, Luxin silmien ollessa myös teelautasina; "mitä sä veivaat tota murinavirttä, se on kuultu jo"?
a.
Alku sujui siis lupaavasti ja jatkoimme Cesar Millan-henkeen. Koska kyseessä ovat kuitenkin eläimet, tulevaa ei voinut ennustaa. Hupi sai juoksuhepulin. Se lähti 60 km/h (joo´o, usko vaan Ana) laukkaan turhautunut basenji perässään. Basenjin ehkä (?) jo laskeneet kierrokset nousivat, ja sitä otti todenteolla pattiin se, että kukaan ei suostunut tappelemaan sen kanssa Hakunilan koirapuiston herruudesta. Vieläpä Hupi otti ja lähti näytösluontoiseen laukkaan koko sydämensä kyllyydestä ja pilasi näin hitaamman basenjin päivän perin juurin. Kun sitten spiidailu vihdoin päättyi, niin basenji otti ja rouhaisi Hupin pyöreän reiden suuhunsa. Hupi kiljaisi, alkoi ontua ja nyt suuttui Luxi (!!). Onneksi ei tullut kuitenkaan reikää, reisi saatiin hieromalla pelittämään. Luxin huumori oli kuitenkin päättynyt ja se puolusti isoveljeään pontevasti. Omistaja nappasi basenjin tilanteesta nopeasti ja häipyi paikalta.
a.
Mitä tästä opimme? Kaikki ei tosiaan mene aina -tai yleensä- kuten elokuvissa, eikä varsinkaan Cesar Millanin rankasti leikatuissa (?!) ohjelmissa. Koiriin voi ja pitää luottaa, mutta koska ne ovat "vain" eläimiä, käyttäytymistä ei sittenkään voi lopulta ennustaa 100%:sesti.
Ja vaikka olenkin sangen kokenut basenji-ihminen, niin siinä missä omat basenjini luovuttivat -jos nyt yleensä yhtä pontevasti haastoivatkaan kuten tämä yksilö- kun jonninjoutavaan pörinään ja uhitteluun ei vastattu muiden koirien toimesta, niin koirathan eivät tunnetusti toimi yksiyhteen, vaikka rotu onkin sama. Tällä basenjilla selvästi kiehui ja sen silmissä pehmeät ja huolettomat whippetit olivat lähinnä ylenpalttisen ärsyttäviä ja niiden välinpitämättömyys oli pakko haastaa tappiin asti.
Katso siis Millania kriittisesti ja jollei ohjelmissa usein nähtyä tennismailaa satu olemaan matkassa, niin "älä kokeile tätä kotona".
Lenkki jatkui em. episodi pian unohtuen, mutta halusin sen kuitenkin kanssanne jakaa.
a.
Hupi käyttäytyi itseasiassa hyvin pitkälti, 99,99%:sti, kuten oletinkin (se spiidauskohtaus tuli vähän puskista), mutta Luxi pääsi yllättämään pontevalla puolustuksellaan: "älä pure mun kaveria".

Hupi (ja Viri & Hula) aina yhtä valokuvauksellisina!

Mennään suoraan sen enempää voivottelematta "vanhentuneisiin", viikon takaisiin kuviin:
a.

Pihakeekoilua á la Viri ja Hupi. Hupihan bongaa siis aina pihan parhaat paikat! (-n)



Ja toiseksi parhaat -tai omasta mielestään parhaan- Hula. Kirsu tietysti vahvasti auringossa!



Pienenpieni Puupilli siinä päivystää.



Enkös mä olekin syötävän suloinen? :)



Jonkinlaista grillimakkaran tuoksua tuntuisi nyt tulvivan tuolta suunnasta, nuuhhh..



Ihan herahti vesi kielelle.



Taitaa olla juustokabanossia.



Kelpaisi kyllä mullekin, mutta esitän välinpitämätöntä.



Tuota, olisiko tässä tilaa vielä yhdelle?



Jaa, no ei sitten.


Ja Hupi pihan parhaalla paikalla. Päivystää muuten sangen usein tässä portailla olevalla pihapedillä.

2.6.2011

Onko pyöräilijöillä aina kiire?

Kenzolassahan on aina pidetty lenkkeilystä. Se on todella mukavaa ja ilmaista huvia. Liikunnallisesti kävely nyt ei maailman rasittavinta ole, mutta kilometrejä kertyy kuin huomaamatta ja myLOGGERin hankinnan myötä teimme myös uuden lenkkiennätyksen toukokuussa: 181 km! Vanha ennätys oli 131 km/kk.
Tepastellessa kaupunkitietous kasvaa, lähitienoot käyvät tutuiksi ja mieli lepää (yleensä) ja koirat tietenkin nauttivat.
Mikä kumma siinä sitten on, että äärimmäisen lumisen talven jälkeen, kun vihdoin on lämmintä, aurinkoista ja kaikinpuolin hehkeää ulkoilla -ja on kuukausitolkulla odotettu hiihtäjien kesäteloille vetäytymistä- tulevat aggressiiviset ja päällepäsmäröivät pyöräilijät esiin ja kävelyteille!?
a.
Kävelimme aamusella 7,1 km Itä-Hakkilan suunnassa ja palasimme Vanhan Lahdentien viertä Hakunilaan päin. Kävelemme aina tien reunaa ja pyrimme havainnoimaan muut tiellä liikkujat parhaan taidon mukaan. Mistä tämä pyöräilijöiden "pois alta, jahvat tuloo" -henkisyys oikein kumpuaa? Pysähdyin tien reunaan kuikuillakseni kauempana näkyvää tienviittaa. Kämppis oli ryhmittyneenä tien toiseen laitaan. Haaveilin siinä koko rahan edestä, koska tienviitta oli sangen kaukana, liekö kroppani ollut oikein kaarella ja taittuneena konsanaan tihrustellessani? No, eikös siitä suhahda pariskunta pyörineen ohi ja pariskunnan kauniimpi osapuoli karjaisemaan jotain "tien tukkona" -olemisesta. Temperamenttinen vereni kuohahti samantein ja karjaisin takaisin, että "Näin kauniilla kesäilmalla sitä kehdataankin seistä tiellä ja tutkia tienviittoja, häpeä minä"!
a.
Eikä tässä vielä kaikki. Niin kuin ei koskaan meillä.
Kiireellä menin sitten vielä kotiin palattuamme autolla asioimaan paikallisen S-marketin pankkiautomaatilla. Tiedättehän, kaupat ovat kiinni, pyhäpäivän hiljaisuus, ja kopioin usein paikalla näkemiäni takseja ja menin sitten pysäköimään autoni kahdeksi kokonaiseksi minuutiksi pankkiautomaatin eteen, leveälle kadulle, josta pääsee solahtamaan suoraan takaisin ajotielle katuun tehdyn rampin myötä. Kuinkas ollakaan, herra Pyöräilijä solahtaa kaupan lipan alta ja moittii oitis: "Mikäs parkkipaikka se tämä on". Kiihdyin nollasta sataan taas alle sekunnin ja en voinut olla huutamatta takaisin, että "Missä sinä olet silloin palautteinesi, kun noudatan säntillisesti liikennesääntöjä"?
a.
Suomalainen luonnehan on tunnetusti melankolinen ja asioita pääsääntöisesti omalta kantilta ajatteleva. Ja: koska minulla on pyörä, minun tulee päästä sillä mukavaa matkavauhtia eteenpäin k o k o  matkan ajan. Ja jollen pääse tai havannoin esimerkiksi minuutiksi jalkakäytävälle (leveälle sellaiselle) jätetyn auton, minun täytyy puuttua asiaan. Kävelyteillä on myös mentävä koirien kanssa (varsinkin niiden!) pitkin rotvalleja säntillistä matkavauhtia ja liikenne- tai opasmerkkien luona pysähtymistä välttäen jotta minä saan posottaa menemään.
Tähän vielä liittyen: oli eräskin lenkki, jonka aikana minulta oli mennyt jo kaikki kakkapussit ja yksi koiristani ähisti liki kotia teelusikallisen ja jätin tuotoksen maatumaan pussien puutoksen vuoksi. Siitä sitten meni ohi ryhdikäs rouva pyörineen ja palaute oli välitön: "korjaa se paska pois". Pyöräilijät: keep up the good spirit!
Mutta miten on pyöräilijöiden oman liikennetuntemuksen laita? Sitähän voi opiskella vaikka täältä: KLIK.

Nomen est omen - linkkivinkki!

Taas sitä on netin syövereistä löydetty yhtä ja toista. Kuten nyt Nomen est omen -sivusto, jonka avulla voi laskea mm. oman sukunimensä "eliittikertoimen" ja katsoa muuta mielenkiintoista dataa omaa sukunimeään koskien. Oman sukunimeni eliittikerroin oli 79,66 %.
a.
Väestörekisterikeskuksesta löytyy 456 Sandqvistia. Nykyisenä nimenä 259 kpl, entisenä nimenä 85, kuolleilla 112. Nykyisenä nimenä Suomessa 207, ulkomailla 52.
Vuoden 1640-1852 ylioppilailla 0 kpl, 1853-1899 ylioppilailla 3 kpl.
Biografiakeskuksen sivuilta löytyi yksi osuma seuraavalla tekstillä:
Franck, Nadja (1867-1932)
taitoluistelija
Taito- eli kaunoluistelusta tuli maassamme urheilulaji, jossa naiset ensimmäiseksi pääsivät esille ja kilpailemaan myös ulkomailla. Nadja Franck oli Suomen ensimmäinen kansainvälisen taitoluistelu-uran ja samalla maan ensimmäisen kansainvälisen urheilu-uran luonut nainen. Hän valloitti kansainväliset jääradat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ensin amatöörinä ja myöhemmin ammattilaisena.
Suomen kuvataiteilijoiden verkkomatrikkeli antoi yhden osuman: Rolf (John) Sandqvist, ammatti kuvataiteilija.
Suomen sodissa 1939-1945 kaatuneet: sotamies Erik Sandqvist (26.10.1941), sotamies Gustav Sandqvist (27.1.1944) ja alokas Leo Sandqvist (12.2.1942).
a.
kuva: Antti Ruotsalo