26.6.2010

Summerfun 26.6.2010!

Early morning at Team Kenzongos 26.6.:


Viri, Lelu & Hupi waiting for today´s adventures...


Finally at large football field and Luxi and Hupi seems to think "what to do"?


Ahh; W R E S T L I N G! Something we know best!


Hupi shows his best moves behind nest! I am MUCH better than Wayne Rooney!


Hupi found a sock that someone had left behind at field.


Luxi & Hupi wrestling...


Hula chasing Hupi.


Hula chasing Hupi who has a sock in his mouth.


Hula has something else in mind than just chasing....


Such a typical Viri-pic!


A fly seems to bother Viri...

Hupi & his new brides!

Hupi, Ch Twyborn Philadelphia (Ch Klenod´s Qhavat x Ch Twyborn Swanley Gem) has bred two lovely bitches during May-June.


Ayla, EE & LV & LT & Balt Ch Satangin Always On My Mind (Dusilla Armani Suit x Ch Satangin Jasmin Tea) visited Hupi 24.5.2010. More information about this future litter can be found from knl Satangin -webpage.

Puppynews are also waited at knl Mimi Chill´s.
Mona, EE & RU Ch Taraly Black Panther (Ch Taraly Stairway To Heaven x Taraly Too Funky) visited Hupi 20 & 22.6.2010.

For further information click to Satangin & Mimi Chill´s -links above. You can always contact straight to me also to know more ab. Hupi! Hupi´s own site can be found from here.

Ayla´s pic is taken by Laura Tomson and Hupi´s and Mona´s pics by Anna Silmäri.

Silja & Erkki 5.6.2010


My heartfelt congratulations goes to my dear mom Silja and her newly wed fiancé Erkki who got married at Uspenski cathedral 5.6.2010.

You never know when love hits; I am really glad you found eachother!
Keep up the vivid spirit!

Kenzola goes summer!

Some OLD pictures taken 18.6.:


A football field which is a great place to run & have Whippetfun! No players at early morning...


but soon my boys had their own game going on!
From left; Hupi, Luxi & Viri.


Hupi and imposing braking; Luxi trying to get away from beneath..


Hupi chases Luxi.


After running Hupi wants to welter..


Hupi & Luxi middle of high grass; just their faces can be seen!


Viri has fun at open field...


and also middle of high hay!


After running AT grass it is time to EAT it! Hula in pic above.


Hupi


Beautiful Viri and his beautiful pink collar.

20.6.2010

A great day (x2) for Hupikids!

Yesterday I got both txt-messages and phonecalls from rainy Lithuania. There happened a lot:


19.6.2010 at INT show in Lithuania Leevi took BD-1, CC & Cacib!
Leevi became a new INT CH!!! His new title:
C.I.B & FI & EE & LT Ch Best-Looking Brooklyn (Ch Twyborn Philadelphia x Best-Looking Blooming Martha)
judge Markku Mähönen, Finland (Powder Horn)
20.6.2010 at another INT show in Lithuania Leevi took again all; BD-1, CC & Cacib and also Moletai Cup Winner-10 -title!
judge was Espen Engh, Norway (Jet´s)


at same show 19.6.: Gema, SBIS & C.I.B & LT & LV & EE & Balt & RU JCh & LT & LV & EE & Balt & RU & BY & MD & RKF Ch & BaltJW-07 & LTW-08 Bicolour Tourmaline Dominija (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) took BOB!

You both pairs; Jutta & Leevi and Asta & Gema, made us very proud! Heartfelt congratulations to you all!


18.6.2010

Tervetuloa Hakunilan urheilupuistoon lenkille!

Näin iloisissa tunnelmissa Hakunila toivottaa koiran kanssa lenkkeilevät nauttimaan luonnosta.


Tämä oli ensimmäinen kyltti, joka oli meitä vastassa 3,6 kilometrin ulkoilureitin hevoshaan puoleisessa päässä. Odota ensin pitkä talvi, että pääset ulkoilemaan reitille ja kas -se ei enää käy edes kesäisinkään!


Noin puolivälissä reittiä oli seuraava kyltti. Olisiko ollut ulkoilutoimen johtaja, joka loihe lausui, että "kaupungilla ei ole resursseja korjata kakkoja reiteiltä". Herää kysymys, onko heillä resursseja vahtia koirien kanssa reitillä käveleviä kieltomerkkien tultua? Keskustelin reitin varrella mm. rouvan kanssa, joka on useita vuosia kävellyt ulkoilutien PÄIVITTÄIN, eikä hän ole kertaakaan nähnyt kikkareen kikkaretta reitillä.


Tämä kyltti oli 3,6 km reitin toisessa "alkupäässä".
Samainen johtaja oli sitä mieltä, että "koiran kanssa voi lenkkeillä koirapuistossa". Hmm. Mitäpä jos minä ehdottaisin, että hän voisi lenkkeillä työhuoneessaan ikkuna auki?


Tämä ukaasi on varsinaisen Hakunilan urheilustadionin viereisessä pylväässä. Kuvaamatta jäi itse stadionin seinässä oleva kyltti, siinäkin sellainen varmuudeksi on. Turha siis opettaa hakunilalaiselle koiralle keihäänheittoa saati kolmiloikkaa, koska stadionille ko. taitoja on turha mennä harjoittamaan.


Alueelta ulos kävellessä oli varmuudeksi vielä yksi kyltti.


Siispä tervetuloa Hakunilaan koiran kanssa lenkille! Tosin koiran kanssa sopii kävellä ympyrää koirapuistossa ja viedä sitten sesse kotiin ja jatkaa yksin taaperrusta ulkoilureitillä.
Lenkkimme kesti tänään 2 tuntia ja 3,6 kilometrin kävelyllämme "kielletyllä tiellä" tapasin 3 (kolme) vastaantulijaa. Heistä yksi oli sauvakävelijä, joka pysähtyi ihailemaan koiriani; "eihän ne edes välitä minun kävelysauvoistani", toinen oli koirallinen rouva, joka kertoi kokevansa itsensä loukatuksi, koska ei mukamas saa kävellä koiransa kanssa luonnon helmassa. Kolmas oli sauvakävelevä herra, joka hänkin pysähtyi sympatiseeraamaan joukkiotani ja totesi myös, ettei ole koskaan nähnyt ulkoilutiellä kakan kakkaa.
Ulkoilutoimen johtajan mielestä kun reitillä lojuvat kakat olivat syynä koirakieltomerkkien asentamiseen.

Too fast for camera!

Yes, Whippets are very fast! Canon S5IS has trouble to be as fast they are!









12.6.2010

Tietolaari - Whippetin ruokinta


Kuten koirat osaavat olla kovin eri luonteisia ne ovat myös ruokailutavoiltaan ja -tottumuksiltaan erilaisia. Olen itse omistanut kaksi ns. "huonosyömäistä" whippetiä ja tämän asian tiimoilta on tullut viimeaikoina vaihdettua sähköpostejakin.

On vaikea sanoa mikä johtaa siihen, että koira ei syö. Monesti kuulee rotua vuosikausia harrastaneiden suusta, että "kuppi nenän eteen, ja jollei syö, kuppi pois". Kuitenkin helpommin sanottu, kuin tehty. Whippet on luonnostaan hieman säälittävän näköinen; tai sellaiseksi ihmiset sen usein kuvailevat. Tummanpuhuvat, kosteat lehmänsilmät, korvat päätämyöden, häntä koipien välissä -ne kaikki saavat aikaa efektin, että "koiraa tulee sääliä". Säälillä ei luonnollisestikaan ole sijaa koirien kesken, ts. susilaumassa tuskin alfa säälii alempiaan tai alemmat alfaa.

LIV toistaa illasta toiseen Cesar Millanin ja Victoria Stillwellin oppeja ja ne ovat yhteneväiset ainakin siltä osin, että "älä koskaan vahvista koirasi epävarmuutta", "kun koira pelkää tai on epävarma, älä silitä ja paijaa sitä ja lässytä sille". En voisi olla enempää samaa mieltä. Ihmisen, omistajan ja laumanjohtajan on kyettävä osoittamaan omalla toiminnallaan, ruumiinkielellään ja äänenpainoillaan, että "kaikki on hyvin". Kun koira aristelee, nöyristelee tai suorastaan pelkää, siihen ei tulisi kiinnittää mitään huomiota. Omalla käytöksellään voi ja tulee osoittaa, että "homma on hanskassa" ja laumanjohtajalla onkin tässä suuri ja merkityksellinen tehtävä. Pehmeä, arka tai muutoin epävarma koira -kuten itsevarmakin- saa vahvistusta ympäristöstään; jos sitä säälii, sen surkea, senhetkinen, olotila senkuin lisääntyy ja vahvistuu -> epätoivottu käyttäytyminen vahvistuu ja voimistuu. Jos sensijaan siihen suhtautuu viikosta ja kuukaudesta toiseen tyyliin; "ohhoijakkaa, onpa ilmoja pidellyt" se omaksuu omistajansa huolettoman, leppoisan ja pelkäämättömän asenteen ennenpitkää.

Whippet, joka ei syö omaa siihen mitä ilmeisimmin jonkin syyn. Syy voi olla henkinen, mutta toki myös fyysinen.

Ensimmäinen whippetini, Jaki, oli erittäin huono syömään. Jakin kuolemasta on jo useita vuosia; koira eli kuitenkin elinvoimaista ja hyvää elämää liki 13-vuotiaaksi, mutta muistan tuskailleeni sen ruokailun kanssa erittäin paljon. Kokeilin eri ruokamerkkejä liiankin kanssa. Syötin koiraa jopa lusikalla! Jaki kuitenkin vanhemmiten innostui syömään. Jollen ihan väärin muista, niin n. 3-3,5 -vuotiaana "tämä ihme tapahtui".

Nykyisessä laumassani on yksi nuoruudessaan huonosti syönyt; Hula. Hulan kanssa tehtiin myös kaikki "temput" ja kauppojen ale-laarit kävivät tutuiksi. 50% alennuksella ostettiin kasapäin kalkkunaa, lihapullia, veri- ja porkkanalettuja jnejnejne. Kaikki eri maksalaatikkovalmistajat käytiin läpi ja vain Forssan maksalaatikko kelpasi; lienikö muut merkit liian tahmaisia ja Forssan sopivan kostea?

Joskus kuulee koiranomistajien pelkäävän sitä, että ostaessaan koiralleen erityisherkkuja tai valmistaessaan puuroja ja kastrulleja; "se ei koskaan enää syö muuta". No, Jaki ja Hula ovat hyvinkin päinvastaisia esimerkkejä. Niin RIP Jaki kuin Hulakin söivät ja syövät ihan silkkaa nappulaa vanhemmiten.

Liekö whippetin aineenvaihdunta hyvinkin poikkeuksellinen? Whippet "kestää" ja "syö mielellään" ja "sen elimistö tarvitsee & käyttää hyvin hyödykseen" tavanomaista tuhdimpaa ruokaa. Markettien ruokaosasto harvoin vastaa whippetin haasteisiin. Monissa markettiruoissa on olematon proteiini- ja rasvamäärä. Äkkiseltään muisteltuna n. 18-20/8. Omassa laumassani on tällä hetkellä päivittäisruokana neljällä koiristani Jahti&Vahti kanariisi; sen prosentit menevät 25/13. Yksi syö lammasriisiä ja sen prosentit ovat 26/14. Proteiini ja nimenomaan rasva tuovat ehdottomasti maistuvuutta; muistissani on Mustista ja Mirristä hetkenhuumassa ostettu halpisruoka (M&M:n oma merkki) jonka proteiini- ja rasvapitoisuudet olivat aikalailla alhaiset (ns. "ylläpitoruoka") ja joka ei kelvannut koiristani k e n e l l e k ä ä n! Siis edes ahnein koiristani ei sitä syönyt! Siinä oli Mustikka ja Mirrikkä ihmeissään, kun palautin säkin kauppaan ja otin tilalle "tuhdimpaa" ruokaa.

Koiran suolisto ei ole kovin pitkä ja illalla syöty ruoka on valmista kakattavaksi aamulla. Kakan koostumuksesta ja sen muodosta ja määrästä voi päätellä paljon siitä, kuinka paljon koiran elimistö käyttää ruoasta hyväkseen. Onpa kokemusta siitäkin, että on joskus päässyt koiranruoka loppumaan ja on pikaisesti haettu Pirkka-pussi sunnuntaina kaupasta. Eroa kakan määrässä on kuin yöllä ja päivällä; Pirkkaa tulee ulos läjämäärin -kuin lehmänlantaa- ja Jahtia&Vahtia tiivis, tumma ja pieni kikkare; kuin havannalaissikari.

Omaa koiraa pitäisi siis kuulostella ja tuumailla "yhdessä sen kanssa", mikä maistuu, miksi maistuu ja miten ja missä muodossa se tulee ulos. Jos koira on jatkuvasti ripulilla, se syö huonosti, närppii ja on laiha "aina vaan" voi toki olla syytä tutkituttaa koira myös eläinlääkärin toimesta. Ja sitten taas toisaalta; kaikille ei vain maistu ja sovi kaikki. Omassa laumassani Hupi osoittautui löysämahaiseksi viikosta toiseen. Keksin kokeilla sille lammasriisiä ja kas, kakka pakkautui nyt tiiviiseen ja pökälemäiseen muotoon. Luxi syö lenkillä kaiken mahdollisen ja täsmäoksentaa pähkinät. Virille ei sovi makkarankuoret; se täsmäoksentaa ne. Kalannnahat aiheuttavat omassa laumassani ripulia toisille, toisille ei. Rustoista toisilla masu -ja kakka- kovenee, toiset taas täsmäoksentavat isoimmat luunpalat ja ripuloivat päivän.

Jos siis whippetisi ei syö; älä hätäile. Ennenpitkää se syö kuitenkin. Kokeile kohtuudenrajoissa makustaa ruokaa esim. öljyllä, raejuustolla, juustoraasteella, juoksevalla margariinilla, kinkkusuikaleilla, leikatuilla letuin paloilla. Jos koira närppii kuivamuonan joukosta vain nuo em. elementit, älä hermostu äläkä ainakaan tuskastu; jossain vaiheessa menee kuitenkin se nappulakin! Seuraavana aamuna tarjolle sama kuppi kuin eilenkin lisättynä uudella rasva- tai kinkkusuikalesatsilla. Vasta kun ruoka lemahtaa, se heitetään pois. Samaa nappulaa ja em. elementtejä taas seuraavana päivänä uusiksi. Jos koira ei kertakaikkiaan syö, älä tuskastu. Älä hermostu, äläkä menetä toivoasi. En tiedä yhdenkään whippetin näännyttäneen itseään nälkään.
Kokeile kohtuuden rajoissa eri koiranruokamerkkejä ja kokeile, olisiko proteiinin ja rasvamäärän lisäyksellä vaikutusta. Jollei, älä edelleenkään vaivu epätoivoon. Se koirasi lempiruoka löytyy varmasti! Hulalla se oli pizza! Pizzanreunoja olisi mennyt vaikka kuinka; muutoin ruoka-aikaan sama koira nukkui olohuoneen sohvalla!

Oma suhtautumisesi ruokailuun on siis hyvin merkityksellinen. Älä temppuile enempää kuin on tarvis. Jos koirasi temppuilee, so be it. Usko, ja luota, että vuoden päästä tilanne on täysin muuttunut.

Entäpä ne ääripäät sitten? Omassa laumassani Hupi söisi kaiken, koska vaan, milloin vaan ja missä vaan. Virillä taasen on ns. rautamaha. Sen kakka on ollut vuosikaudet tasaista, tummaa sikaria. Luxi natustaa kurkkua, tomaattia, ruusunmarjoja, pähkinöitä -mitä vain!

Mitä tulee kokonaisvaltaisesti whippetin ruokailuun; sille varmasti sopii niin proteiinipitoinen kuivamuonaruokavalio kuin kasvispainotteinen barffauskin. Kokeilemalla löytyy jokaiselle yksilölle se sopivin ja toimivin! -Ai mitä; tarvitseeko sitä kokeilla särvin jos toinenkin läpi? Ei tarvitse. Koira syö sitä mitä Sinä haluat sille antaa ja mitä Sinä katsot parhaimmaksi. Jos sen maha reagoi "ei toivotulla tavalla"; Sinä laumanjohtajana vaihdat ruokailun suuntaa -tai merkkiä.
Ja summasummarum; olen omistanut yhteensä 8 whippetiä; kaksi niistä on ollut ns. junioriaikanaan ronkeleita; kuusi on aina syönyt hyvin.

Suojatiesäännöt hakusessa (naiskuljettajilla)?


Olen tässä poikain kanssa käppäillessä miettinyt useampaan otteeseen, että onko erityisesti naiskuljettajilla ns. suojatiesäännöt päässeet unohtumaan vai ovatko peräti viettäneet autokoulussa hyppytuntia suojatiesäännöistä puhuttaessa?

Sen verran vekkuleita tilanteita on kohdalle osunut:

Korson Metsolassa asustaessa ihan parhaimmasta päästä oli seuraava rouva:
- ylitin koirineni Kulomäentietä Siilitien-Kulomäentien t-risteyksessä. Näin kyllä, että auto tulla töröttää Kulomäentietä, mutta arvelin sen kuitenkin noudattavan a) nopeusrajoituksia ja b) suojatiesääntöjä, niinpä lähdin muun liikenteen ollessa olemattomissa ylittämään rohkeasti SUOJAtietä. Naiskuski päättikin painaa kaasua ja kaikenkukkuraksi vielä TÖÖTTIÄKIN! Ihan rouva tosiaan painoi TÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖTT, koska näin vulgaaristi menin ja kävelin hänen autonsa editse.

Pidemmän aikaa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kun seison koirineni suojatien edessä nimenomaan MIESkuskit tarjoavat tietä. Ne, jotka kiitävät täysillä vain eteenpäin -ja putkinäköisesti katsoen- ovat naisia!?! En muista, että koskaan nainen olisi tarjonnut tietä?

Käppäilimme poikain kanssa pari päivää sitten Hakunilantietä ja lähdimme ylittämään suojatietä ostoskeskuksen suuntaan. Olin päässyt jo ns. keskikorokkeelle ja ohitsemme oli huristanut sen kolmisen autoa. Nyt oli sopiva väli ja lähdin ylittämään suojatietä. Kas, naiskuski se sieltä porhaltaa väkivahvalla farkullaan ja teki erittäin dramaattisen väistöliikkeen, pui nyrkkiään ja suu kävi ratin takana. Heilautin hänelle kättäni iloisesti ja jäin sitten miettimään, että eikö ihminen (+ 5 koiraa) suojatiellä ennemminkin laukaisisi suuvärkin sijaan jarrutusefektin? Sensijaan, että tekisi dramaattisen elokuvakurvauksen liki rotvallia voisi ihan vain kevyesti painaa sitä jarrua, kun ihminen koirineen nyt suojatiellä lyllertää?

Olen tässä yrittänyt päästä sellaisen ihmisen "pääkopan sisään", joka tööttiin nojaa ja nyrkkiään pui ohjauspyörän takana, kun suojatiellä ihminen kehtaakin tukkia esteettömän ajon. Ei onnistu. Sen verran on takaraivossa ja reflekseissä itsellä painaa jarrua, kun ihminen haluaa tien yli. Niin kiire ei saa olla, etteikö jalankulkijalle ehdi tietä antaa! Jotenkin on niin hyvin jäänyt autokoulusta muutenkin mieleen lause; "Nopeammin kulkeva väistää aina hitaammin kulkevaa".

Liikenneturvan sivuilta kopioitua:

"32 §. Kuljettajan suojatiesäännöt. Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. "

Ja Wikipediakin opastaa ihan suomenkielellä sekin:

"Tieliikennelaki määrää ajoneuvon kuljettajan antamaan esteettömän kulun jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on sovitettava nopeutensa siten, että hän pystyy pysähtymään ennen suojatietä."

11.6.2010

Lenkin jälkeen nautittiin terassioleilusta!


Äidin tekemälle pedille mahtuivat Hupi, Lelu ja Luxi.


Lelu menossa sisälle, viileämpään.


Luxi posettaa.



Ja Luxi simahti...

Pojat kesälaitumella!

Ja sitten me pojat ilakoitiin iiiiisolla jalkapallokentällä:


Hula löysi välittömästi mehupurkin..


ja näin komeasti tehtiin tappoloikka!


Myös Hupi potki takajaloillaan menemään kuin varsa kesälaitumella.


Sitten 0li painin vuoro. Hupi & Luxi pystypainivat.


Jiihaa, vääntöä vääntöä!


Hupskeikkaa, välillä matalapainia...


sitten ojapainia...


ja humpsista, enää peput vilkkuivat kun pojat rytkähtivät ojaan.


Sitten vähän nuuskuteltiin...


ja Hupi ryhtyi mielipuuhaansa, piehtarointiin!


Hupi nauttii vehreällä nurmella.


Katsos Luxi, tällattis vaan heität kylkimyyrylle...


Luxi katsoo; "Ai noinko? Onks toi kivaa?".


Lopuksi Viri & varjo.

Olihan taas mukavaa! :D