Olin pahaa aavistamatta sanonut Pippe Toursin vakiokuljettajalle, itse Ratinkääntäjä Pippelle, että "salaa toivon, ettei serttiä tule, niin lähtisit vielä kerran Ruotsiin ja me pääsisimme mukaan". Voi herregyyd sentään, Pippen oma batmobiili hyytyi hieman ennen Turkua ja Viikkarit asetti aikarajan missä haarukassa laivamatkaan jo pistetyt rahat tulee käyttää.
Pikainen tutkailu mitä 6 kk:n sisään on tarjolla ja eikun buukkaamaan matkaa 560 kilometrin päähän Skooneen. Ruotsalaisin å-kirjaimin.(kin)
Autoa haarukoitiin tovi, ja päädyttiin vuokra-Octaviaan. Hyvä auto olikin.
Turun kautta Ruotsiin ja kauniita maisemareittejä ja hyvin vetäviä teitä perille. Perillä odotti ihana ja idyllinen hotelli, jossa tosin ei käynyt käteinen. Höörin kylän viimeinenkin pankki oli lopettanut, eikä "kukaan enää ota käteistä vastaan".
Ihana iltalenkkeilymaasto alkoi heti ovelta, vähän töölöönlahti-fiilis, kun lähdettiin lampea kiertämään ja päädyttiin sitten kauniille ja hyvinhoidetulle omakotialueelle. Kaunista.
Ilta sujui ihan mahtavan värielokuvan parissa, nimittäin ruotsiksi dubattu Minions!
Siis niin huippu elokuvakokemus, että en olisi uskonut vielä tällä ikää hurmioituvani piirretyistä!!
Eikun hotellin hamburgare naamariin ja kauneusunille.
Näyttelypaikka oli lentokentällä. Tuulta oli 25 m/s ja asteita +6.
Kaikki päivän hodarirahat meni eläinlääkärille, matoleima vain 250 SEK. Toki Pippe sai leiman halvemmalla, kun ruotsiksi supliikkaa niin sujuvasti, että eläinlääkäritkin syövät kädestä. Minulta kysyttiin vain Balin passin perusteella, että "är du från Norge" ja kun totesin tylsästi olevani Suomesta, alkoi matoleiman päälle tulla toimisto- eikun telttamaksua ja sen sellaista... En ole toipunut vieläkään.
Kehässä oli kelpo kattaus svenssoneita.
Mittasuhteet olivat huomattavan paljon enemmän minun makuun kuin jollain taannoisella Ruotsin reissulla. Rungot olivat vain hieman korkeutta pidempiä. Monia elegantteja, hyvänkokoisia, vinttikoiramaisia. Tuomarilla oli tenkkapoo, ja joutui varmaan tuuli- ja keliolosuhteet huomioonottaen tekemään joitakin myönnytyksiäkin - tai mistä minä tiedän. Koirien katsominen jäi vähän sivuseikaksi kun keskityin niin tulosten ottamiseen.
Eihän siinä nyt ihan huonosti lopulta käynyt, Bali oli 22:sta uroksesta komeasti PU4 ja oliko narttuja 21 ja Bertalle ehkä se pahin mahdollinen ulkomaansijoitus, toinen. Ja varasertti.
Apeissa ja ehkä vähän vihaisissa ja turhautuneissa tunnelmissa lähdettiin Tukholmaa päin niinsanotusti etuajassa; ajattelimme vaihtaa laivan aiempaan.
Pippe Tours kiri upeasti aikaa kiinni alun "olette perillä 18.45" johonkin "perillä 18.25" mutta epäusko iski jossain kohtaa, koska auton navigaattori alkoi yhtäkkiä lisätä minuutteja. Googlemaps kännykästä kertoi, että E4-tiellä oli sattunut onnettomuus. Ihanan informatiivista ja minulle aivan uutta. Että Octavian navi ja mun Honor keskustelee satelliittien kanssa!!!! Mihin teknologia meitä vielä viekään.
Tässä vaiheessa olimme kolaripaikasta vielä n. 200-250 kilometrin päässä. Silti lähellä kolaripaikkaa Octavian navi heitti meidät kiertotielle ja teimme pienen kiekan jossain kyläpahasen pikkutiellä. Takaisin E4:lle ja ohittaessamme kolaripaikkaa, oli jo loppusiivous meneillään. Hienosti muuten paikalla oli "nuoliauto", jossa oli ihan selityskin, muistaakseni vasemmalle kaistalle johtavan nuoliopasteen alla luki "olycka" eikä meidän tarvinnut arvailla mistä oli kyse.
Tukholmassa ja sataman autojonossa olimme oikein hyvissä ajoin, lopulta varmaan 18.30. Kummallakin mahat kurni, itse en ollut syönyt päivän aikana muruakaan. Ilmankos olin niin vihainen. Laivassa vihdoin Balin pissatuksen jälkeen juoksin taxfreet ja punnitusbaarit läpi ja kahmin jogurttia, leipää, hedelmäsalaattia ja proteiinijuomaa. Hytissä vedin sitten evästä kaksinkäsin. Pippe teki saman perässä, tosin söi punnitusbaarissa kötbullarit muussilla ja veikkaanpa että sai puolukkahilloakin.
Ihan huippureissu vaikka resultit eivät olleetkaan mieltä myöden ja eläinlääkärit laskuttivat meikäläistä kuin Kroisos Pennosta konsanaan. Auto oli ihan mahtava, kuskille voi antaa vain 10 +, Minionsleffa oli super ja hotellin hampurilaisesta tuli oikein töräyttävä mahakierre. Balihan sai myös mahakierteen ja yöllä 03.00 pyörimme ripuloitsemassa hotellin ympäristössä. Aamulla kaikki oli onneksi jo toisin. Tosin minun mahasta ei voinut sanoa samaa.
Heti kehän jälkeen sanoin, että "ei koskaan enää" mutta nyt olen jo toista mieltä. Niin se mieli muuttuu.
Kiitos mahtavasta matkaseurasta Pippe & Bertta; you girls rock! Kiitos, että saimme olla mukana!
kaikki matkakuvat:
KLIK
