30.3.2010

Lelu Laukkanen, 12 yrs!

Yes, ofcourse I made other cards too! ;D I just chose that colourful one to be the "main card" just because of the colourfullness!
Here comes the other ones I made, day after. I LOVE also this type of cards:






HUGS from mom, Lelu. :)

29.3.2010

Happy birthday Lelu!


My sweet & very dear Lelu Laukkanen, Zootsuits Night Flights, turns 12yrs today!


Have a happy, happy birthday,


wishes Anita, Hula, Viri, Hupi & Luxi!

27.3.2010

Kakka tai kepponen.


Muistattehan vielä Voimakävelyn?

On aika hieman päivittää mukavaa yhteislenkkeilyä viiden whippetin kanssa otsikolla Kakka tai kepponen.

Tarvitaan siis viisi whippettiä ja oikein mukava ja lenkillemenoa odottava fiilis.

1. Heti alkuun huomaat, ettet pääse pihapolkua pidemmälle, sillä mäen alla pitää palaveria yleensä juurikin kaksi mustaa isoa koiraa ja heidän iloisesti keskenään rupattelevat emännät. Odottelet tovin rauhallisesti, mutta tässä vaiheessa jo koiristasi yksi on kakannut isot pökäleet pihapolulle. Kykkiessäsi niitä ylös huomaat, että palaveri senkun jatkuu. Alat hieman yskiä ja vihdoin ympäristöään havainnoivat emännät erkanevat ja pääset lenkin alkuun.

2. Otat suunnan lumen ahtaamalle lenkkiväylälle ja pian perässäsi tulee vanhempi pariskunta. Joudut jo hyvissäajoin aloittamaan ns. ryhmittymisen ja vetämään koiriasi tien sivuun. Pariskunta jää kuitenkin ihmettelemään ohilentävää lokkia ja tutkimaan routavauriota asvaltissa. Hässäkkää käyttää hyväksi taas yksi koiristasi ja kakkii tujun läjän kauniin valkoiselle lumelle. Kykkiessäsi läjää ylös saat huomata sivusilmällä emännän tuuppaisevan miestään ja osoittavan meitä sormella. Menisivätpä nyt ja kirjoittaisivat Vantaan Sanomiin; "Herttainen rouva viiden koiran kanssa korjasi ison kakan pussiin. Kiittäen Veijo & Selma".

3. Kakkapussi yhdessä kädessä ja viisi koiraa toisessa tajuat, että seuraavalle roskikselle on vielä matkaa reiluhkosti. Samassa vastaan tulee leveä kuljetus. Äiti, vaunut ja pari tepastelevaa tenavaa. Yrität taas ryhmittää koirasi, jotka eivät tajua tuon taivaallista väistämisvelvollisuudesta ja kakkapussin lätsähdellessä iloisesti takkiasi vasten yrität saada koiriasi kulkemaan sievästi, ripirinnan. Äidille tulee kuitenkin puhelu ja hän seisahtuu vaappuvien tenavien kanssa metrin päähän. Koirasi alkavat iloisesti säntäillä, sillä lapsosilla on päässään isokorvaiset nallepipot. Yrität nyt hillitä nallepipoista riemastuvaa laumaasi, joista yksi yrittää napsia päähinettä suuhunsa; "hei kivaa, metrisen lapsen päässä on nalle"!

4. Selviydyttyäsi nyt avonaisena ammottavalle väylälle huokaiset ensimmäisen kerran; "jaaha, tällainen lenkki taas". Yleensä silloin, kun väylä on niinsanotusti vapaa ja olisi mahdollisuus jolkotella reippaastikin, löytää Luxi maasta jonkun poisheittämän räkärätin ja alkaa imeskellä sitä nautinnollisesti. Luxin keppostellessa ja rääkyessäni; "pudota pois" käyttää taas toinen koira tilaisuuden hyväksi, yleensä Hupi, ja hymyilee sinulle hampaat ruskeina.

5. Ketään ei näy missään moneen sataan metriin. Kukaan koirista ei myöskään nyt kakkaa tai keppostele. Kakkimiseen sopivaa tienpiennarta olisi tarjolla ruhtinaallisesti, mutta pojat ovat päättäneet imeskellä keltaista lunta. Alaleuat väpättäen kävelemme peräti puolisen kilometriä.

6. Nuori matkalla kouluun tai koulusta, kaksi keskenään kihertävää pikkutyttöä, sauvakävelevä mummo, korvanapit korvissa hölkkäävä atleetti. Nämä kaikki odottavat seuraavan kulman takana ja nyt koiriin iskee ulostusvimma. Pikkutytöt ovat juuri kysymässä "saako niitä silittää" kun kaksi koirista alkaa kakkia yhtäaikaa. Kolmas nuolee neljännen pistoolia ja yksi on uppoutunut keltaiseen lumiläikkään. Tytöt nyrpistävät nenäänsä eivätkä halua enää paijata koiriani. Salskean atleetin osuessa kohdalle menee Viri kuin varmuudeksi vääntämään paksua ja mustaa pökälettä korkean lumikinoksen päälle. Sauvakävelevä mummo pysähtyy. "Kyllä on hyvin hoidettuja koiria" ja kuin salaman iskusta alkaa kaksi koirista nylpyttää toisiaan. Soperrat takaisin jotain kiitoksen tapaista ja komennat koirat takaisin ruotuun.

7. Lenkille lähdettäessä taskut pursuivat kakkapusseja ja huomaat, että niitä on mennyt kilometrin matkalla jo liki kaikki matkaan varatut. Alat alitajuisesti pelätä tulevia liikennevalo-ohjattuja suojateitä ja lukuisia bussipysäkkejä. Pitkähkön leppoisan ja tapahtumaköyhän taipaleen jälkeen saavut ensimmäiselle suojatielle. Samalla kun koirasi vääntää kakkaa suojatien reunaan porhaltaa paikalle yltiöystävällinen autoilija, joka painaa oikein tööttiä pysähtyessään näyttävästi suojatien eteen; olkaa hyvä. Hulan kakka ei tule, se kykkii kovasti ja yrittää ja minä yritän vetää sitä kevyesti; nyt pitäisi mennä, kun kerran tietäkin annetaan. Kakit sitten seuraavalle väylälle. Hula hyväksyy tilanteen ja piinaavien sekuntien jälkeen kävelemme pullean auton konepellin edestä.

8. Bussipysäkkikakka tulee vääjäämättä. Olemme kävelleet ohi n. neljän miehittämättömän pysäkin, mutta koirien mielestä kakkaaminen on silloin mukavinta, kun pysäkillä seisoo reilusti väkeä. Riivin jäätyneestä hangesta teelusikallisen ja heitän pussin pysäkin roskikseen, ihmisten katsellessa.

9. Loppumatkasta saavumme ison marketin edustalle. Koirat laittavat yleensä tällöin parastaan. Jos jään ohikulkijan kanssa toviksi suustani kiinni, ne alkavat takuuvarmasti astua toisiaan, nuolla toistensa pippeleitä ja syödä maan antimia, kuten purkkaa ja liiskaantuneita salmiakkeja. Tuntuu uskomattoman hienolta, kun ohikulkija tällaisessa tilanteessa sanoo; "Olen nähnyt teidät monesti lenkillä ja ihmetellyt, kuinka oikein pärjäät noin monen koiran kanssa. Mutta nehän käyttäytyvät todella hienosti ja ovat aivan ihania. Hienoja koiria sinulla."

10. Onneksi kaikki lenkit eivät kuitenkaan ole ihan tällaisia. Mutta suurin osa on. Kyllä elämä olisi tylsää ja tapahtumaköyhää ilman koiria. Huomenna pojat uudelleen; Kakka tai kepponen!

26.3.2010

Vielä Viristä -ja vähän Cesaristakin.


Mitä ilmeisimmin Viri alkaa nyt asettua uuteen asuntoon. Alkuunhan tuli tuota "huutopalautetta" enemmänkin, ennen joulua taisi olla viikko, kun olin joka päivä jossain ja kämpässä oli sillä aikaa Kuorosota!

Nyt on kyllä pakko sanoa, että paljon on tapahtunut, pienillä kikoilla ja toimenpiteillä. Osa aikaansaannoksista menee ihan oman mutun ja aavistusten piikkiin; joskus sitä ihan luontaisesti osaa toimia koiransa kanssa oikein! -Ja osa on varmasti myös Stillwellin tuijotuksen ansiota.

Olen hyvin laiska koirankouluttaja. Oma suhtautumiseni asiaan on melkeinpä se, että hyvin pitkälle ja monesti toivottuunkin tulokseen pääsee omalla olemuksellaan, äänenpainoilla, reagointitavalla asioihin, oikea-aikaisella palkkaamisella ja toivotun käytöksen vahvistamisella ja ei-toivotun käytöksen huomiotta jättämisellä. Olen aina ajatellut, että ei koiran tarvitse osata istua, mennä maate ja antaa tassua. Mitä em. asioilla koira oikeastaan tekee? Viihdyttää vieraita?

Mielestäni siis jos koiran omistaja on omalla olemuksellaan "järkevä", luo rauhaa ja hyvää ilmapiiriä ympärilleen ennemminkin kuin aiheuttaa levottomuutta ja on jämäkkä sekä oikeudenmukainen ja ennenkaikkea johdonmukainen, saavuttaa jo paljon.

Eilen tapasin, ikävä kyllä, koiran jolla oli törkeän pitkät kynnet. Pahoittelin ensin asiaani, mutta sanoinpa kuitenkin, eli kerroin omistajalle kuinka vaaralliset tuollaiset kynnet voivat olla sekä tarjosin kynnenleikkausapua. (kyseessä oli whippet) Omistaja kertoi, että "kun ei se anna leikata niitä". Sanoin sitten, että kannattaa olla kärsivällinen eikä koskaan milloinkaan ikinä antaa koiralle periksi, silloin kun on päättänyt leikata kynnet. Äkkiäkös koira oppii, että kun vähän luikertelee sylissä niin pääsee pois.

Otin siis Virin kanssa käyttöön nuo aiemmissakin postauksissa mainitut asiat (D.A.P jne) mutta kuinka kummassa osasinkin oivaltaa oikein, eli alkaa harjoittaa Virin kanssa tuota mielestäni niin "tarpeetonta" istumista? En muista tarkkaan, koska tuo istumakehoite otettiin käyttöön (n. 2 kk sitten?), mutta kuinka noin pienellä asialla onkin voinut olla niin kokonaisvaltainen vaikutus. Virillä oli siis tapana ennen ruokailua mennä megalomaanisille kierroksille. Se haukkui, ikäänkuin komensi laittamaan ruokaa kirsun eteen vähän vauhdikkaammin, ja heilui kämpässä kuin heinämies. Yksinkertaisella pyynnöllä istu -se sai ruokansa. Seuraavaksi liitin mukaan sanan rauhoitu, ja viimeisenä sanan odottaa. Sama sana, mitä hoen lähtiessäni esim. töihin. Viimeksi eilen hämmästelin kun Viri oli hipihiljaa, nakersi luuta ja asteli sitten keittiöön innokkaana kuitenkin. Istu, odottaa, hyvä. Ja ruoka annettiin. Ei haukahduksen haukahdusta!

Mitään ei mielestäni koiran kanssa saa aikaan, jollei ensin usko asiaansa. Miksi koira uskoisi, jollet itsekään usko asiaasi tai siihen, mitä pyydät ja odotat siltä? On oltava päämäärätietoinen ja vaikkei koira istuisi kahteen ensimmäiseen viikkoon ja ymmärtäisi ns. asiayhteyttä, on vain jatkettava. Mahtavaa tässä ruokaesimerkissä on mielestäni se, että koira itse "laajensi" mielessään ja ajatusketjussaan tuon keittiössä juuri ennen ruoan saamista annetun "käyttäytymiskehoitteen" koskemaan koko sitä aikaa, mitä ruoan laittamiseen esille menee!

Toinen esimerkki Viristä. Poikahan ei nuorena miehenä antanut kehässä koskea jalkoihinsa ennen kuin sen suun oli ladannut täyteen Frolicia. Muistan kerran saapuneeni johonkin näyttelyyn tapani mukaan anivarhain. Kehä oli tyhjä. Menin harjoittamaan Viriä pöydälle ja yksinkertaisesti vain päätin, että nyt loppui namien syönti. Näytin kuin vakuudeksi Virille taskujani ja sanoin, "katso, ei yhtään nasseja". Ja siitä päivästä ja siitä hetkestä loppui kehävenkoilu eikä enää yhtään Frolicia ole tarvinnut ladata naamariin ennen seisotusta.

No, aina on koiria ja tilanteita, että vaikka mitä päätät ja vaikka kuinka osoitat sen ruumiinkielellä ja olemuksellasi, perille ei mene. Tarvitaan tietysti paljon onnea ja otollisia tilanteitakin, että jotain saa syötettyä koiran päähän uudella tekstityypillä. Päättäväisyys on kuitenkin hyvästä koirien kanssa. Tarvitaan toki kynsisaksetkin, mutta kyllä päättäväisyydellä niitä kynsiä myös pitkälti leikataan.

En ole muuten luonteeltani kovin kärsivällinen ihminen, mutta koirien suhteen jaksan ja osaan sitä olla!

Lueskelin hieman huvittuneena Cesar Millanin innoittamaa ketjua eräällä koirafoorumilla. Olen tainnut nähdä peräti kaksi Millanin ohjelmaa telkusta ja foorumilta klikkasin yhteen n. 3,5 -minuuttiseen You Tube videoon ja huvittuneisuus senkun lisääntyi. Tämä se on hauska "koirakuiskaaja"; videolla riehui isohko koira eteisessä emäntäänsä vasten hyppien ja riehuen. Millan päästi suustaan sihauksia (sihautteli muuten hyvin paljon myös kahdessa näkemässäni tv-osassa) ja taisipa tökätä koiraa. En nyt sanoisi, että ongelma sillä hoitui, vaan lähinnä että koira "reagoi". Koirahan reagoi (mielestäni) aina johonkin uuteen tai outoon. Kuten äsken, kun avasin oven pihalle, alkoi Viri välittömästi nuuskia ja tutkia portailla olevaa koria. (kori ollut aiemmin roskiksen alla) Kaikki mikä poikkeaa rutiinista ja totutusta; on koiralle uutta -> aiheuttaa aina jonkinlaisen reaktion. Jollei tuon videon koiran omistaja ole aiemmin sihissyt -> reagoi koira nyt uuteen ääneen, tässä tapauksessa äimistellen "mitä sä mies siinä sihiset, oletko olevinasi jokin kyy"? Ja lopetti hyppimisen. Kun koira alkoi hyppiä uudelleen, tämä kyykäärmeeksi tekeytynyt mies tökkäsi koiraa -> koira reagoi, ja lopetti hyppimisen. Tämä "koulutusosa" (sihinä + tökkäisy) kesti videolla ehkä n. 5 sekuntia, ja loppuaika menikin sitten Millanin löpinään siitä, kuinka omistajan juurikin pitää päättää, että nyt loppuu meuhkaaminen eteisessä ja eikös olekin nyt hienoa, kun koira on ihan äimänkäkenä? Johon omistajat parin minuutin verran: "en olisi ikinä uskonut, Crazy ei ole ikinä reagoinut näin". No ei kai, kun omistajat eivät ole sihisseet eivätkä tökkineet koiraa aiemmin.

Yhtäkaikki, jokainen kouluttaja, joka telkussa esiintyy, on varmasti ohjelmansa ansainnut. Aina niistä jotain hyvää ja uutta tarttuu matkaan, mitä voi sitten soveltaa omiin koiriinsa. Ja kyllähän näillä kaikilla kouluttajilla on sama yhteinen sävel siinä, että paljon riippuu ihmisestä itsestään. Salliiko ja sietääkö jotain vai yrittääkö sitten suhista, kävellä pois, tökkiä tai jättää huomiotta.

23.3.2010

TOP 1 Whippet & sighthound in Lithuania!


Gema, SBIS INT Ch Bicolour Tourmaline Dominija (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) has received showresults from year 2009.
And the winner is; Gema! She is not just TOP 1 Whippet but also TOP 1 sighthound in Lithuania! My warmest congratulations Asta & Gema!


I & Hupi couldn´t be more proud.

Lithuania, Vilnius INT 13.3.2010

Got great news from Lithuania;


Gema, SBIS INT Ch Bicolour Tourmaline Dominija (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) took BOB & Cacib!


Sunny, Multi Ch Be Pretty Celestine Dominija (Ch Twyborn Philadelphia x Ch Boxing Helena´s Coral Gem) took classwin in open class.
Show was judged by Tanya Ahlman-Stockmari, Finland.

BIG congratulations to you all!

20.3.2010

Kirkoissa kuohuu. Niin Suomessa kuin maailmalla.


Katselin tuossa iltana eräänä Marja-Sisko Aallosta tehtyä liikuttavaa ja herkkää dokumenttia. Siinä "kohupapiksi" ristitty Marja-Sisko avasi elämäänsä ja ajatuksiaan.


Luin äsken Elisan sivuilta STT:n uutisen koskien katolista kirkkoa:

"Paavi Benedictus XVI on pyytänyt anteeksi Irlannin pedofiilipappien uhreilta. Vatikaanin julkaisemassa paimenkirjeessä paavi myöntää myös, että Irlannin katolisen kirkon johto teki vakavia virheitä vastauksissaan pedofiliasyytöksiin.
Katolinen kirkko aloittaa virallisen tutkinnan Irlannin hiippakuntien toiminnasta. Paavin mukaan hyväksikäyttöön syyllistyneiden pappien tulee vastata teoistaan.
Irlannissa tutkimukset ovat paljastaneet yli 300 hyväksikäyttötapausta viimeisen 35 vuoden aikana. Irlannin lisäksi pedofiliakohu ravistelee myös Saksan, Itävallan, Hollannin ja Brasilian katolisia kirkkoja.
Uutistoimisto DPA:n mukaan Saksan kirkko tutkii parhaillaan yli 250:tä tapausta, joissa pappien epäillään käyttäneen lapsia seksuaalisesti hyväkseen.
Itävallassa hyväksikäytön uhrit suunnittelevat joukkokannetta kirkkoa vastaan. Sanomalehti Der Standardin mukaan uhrit haluavat kirkolta kymmenientuhansien eurojen korvaukset."


Nyt kun Marja-Sisko noudatti ja kuunteli sisintään ja laittoi ripsiväriä ja mekon päälleen -aiheuttamatta kenellekään em. toiminnallaan pahaa, erosi Imatran kirkosta 600 (kuusisataa) jäsentä.

Tätä taustaa vasten Irlannin katolisessa kirkossa ei pitäisi olla enää yhtäkään jäsentä????

kuva Iltalehti


Harrastajamietteitä.


Tässä kun sitä pitää (näköjään) pidempääkin taukoa näytelmistä; tai osallistuimmehan me monen koiran voimin viime kesänä sentään Erkkariin, on aikaa ollut äimistellä tapahtunutta jos toistakin.

Liekö taloudellinen tilanteemme, maailmanhintojen jatkuva nousu ja työpaikkojen yt-neuvottelut tehneet meidät vapaallakin kireiksi kuin viulunkieli?

Kun koira puetaan ja pakataan mukaan harrasteisiin, on kaiken oltava täydellistä ja justiinsa eikä melkein. Kotona saavat pölypallot pullistella sängyn alla ja töissä kahvihuone repsottaa, mutta harrasteissa ja kilpailuissa ei saa olla moitteen sijaa.
Viimeaikoina on foorumeilla saaneet niin eläinlääkärit kuin ratamestarit ojennusta osakseen. Kilpailupaikalla on eläinlääkärin tutkittava kisaan ilmoitettu koira huolella ja antaumuksella tai saa huonon eläinlääkärin leiman otsaansa lopuksi ikää. Ratamestarin on vedettävä sääntökirjan mukainen rata vaikka väkisin tai kilpailusuoritteita vaaditaan myöhemmin mitätöitäviksi.

Mikä on kun muualla inhimilliseksi katsottava sangen ihmismäinen toiminta katsotaan koiraharrasteissa välinpitämättömyydeksi, huolimattomuudeksi ja säännöistä piittaamattomuudeksi? Yksi harrastaja kirjoitti kahdenkymmenen sivun väännön jälkeen halunneensa "vain" herättää asiallista keskustelua ell:n toiminnasta menneessä kisassa. Ehkäpä myös eläinlääkäreille tulisi kirjoittaa oma sääntövihkonsa? Kuinka kauan tutkimus saa ja sen pitää kestää ja pitääkö esim. koiran sydän kuunnella kyljen molemmilta puolilta? Kisapaikalla onkin jatkossa oltava eläinlääkärin sihteerin lisäksi myös sääntökirjatarkastaja, joka plärää ell:n sääntövihkoa eessuntaas ja sekuntikello kädessä, että kuuntelut ja tassuntutkimukset kestävät sääntökirjassa säädetyn ajan. Ratamestarin apuna on myös oltava valantehnyt ratatarkastaja, joka kalibroitujen mittareiden ja anturoiden kanssa valvoo radan suunnittelua ja koeajaa radan laserilla ja tietokoneavusteisella ohjelmalla läpi jokaisen suoritteen jälkeen, ettei vain joku mutapaakku ole muuttanut radan profiilia.

Sitäpaitsi aika harvassa ja vähäistä on "asiallinen keskustelu" silloin kun kisan jälkeen tympii märät saappaat, kulutettu bensa ja koiran keskinkertainen suoritus. Olo olisi huomattavasti auvoisempi, jos edes eläinlääkäri olisi ollut äärimmäisen paneutuva ja uhrautuva.

Aina on pilkunviilaajia ollut ja oleva, ja hyvä niin. Jonkun täytyy tuijottaa niitä pilkkujakin, kun kaikki eivät jaksa ja viitsi. Eriasia sitten on, "eläisimmekö me tosiaan pellossa", jollei joku ottaisi aina esiin sääntöjä, lakeja, artikloja ja sitä, mitä siellä rotumääritelmässä lukee?

Mutta kun. Me ihmiset kuitenkin olemme kaikki erilaisia ja tilanteet ja kisat ovat kaukana määritelmästä "veljiä keskenään". Aina kaikkea voi yrittää tehdä -ja haluta tehdä- samalla tavalla kuin viimeviikolla ja viimekerralla. Niputtaa ja laatikoida tilanteet, kisat & näyttelyt yhteen toivoen niiden olevan aina samankaltaisia ja jatkumoa toinen toisilleen.

Jotenkin tuntuu, että ihmisillä yleensäkin ottaen on kova tarve määrittää asioita oman -joskus mustavalkoisen- katsantokannan mukaan, ja pohjata tehdyt suoritteet asetettuihin normeihin ja määreisiin. Joku ihminen nekin normit ja asetukset on luonut ja tuokin ihminen on varmasti ihan yhtä erehtyväinen kuin me kaikki muutkin, eikö?

Hyvin sanottu!


Helsingin Sanomat 20.3.2010. Toimittaja Leena Pallarin haastattelu tanssija Sorella Englundista:


"Joko katkeruus ja itsesääli, tai se, että kasvaa ja yrittää antaa rakkautta muille."

"Tiedän matkalaukkuni sisällön. Siellä ei ole tikittävää pommia, mutta siitä ei pääse eroon. Se on pakaasini, ja kannan sitä."

Collars, collars...


Finally (??) all my boys have A Special collar each. They are made by Kana and designed by me. From left: "Double Fleece" which has fleece band on lightly blue fleece; colours and design suits beautifully to Hula!
Yellow fleece with jungle fabric is called "Viidakon Jytä" (Rumble in Jungle) and it is made for Hupi!
"PalloSammakko", Ball Frog is made for Luxi, such a crazy combination of textiles!
Last but not least is pink collar which is Viri´s! Viri is macho enough to wear this kind of combination!


These two collars are still on their way, and they are made by EFFI-HAU and designed by me to my dear Lelu who celebrates his 12 yr birthday on 29.3. I couldn´t decide which one to select, so I took both!

13.3.2010

Istu! a la Stillwell


Niinhän siinä sitten kävi, että innostuin kokeilemaan It´s me or the dog -ohjelmassa nähtyä käsiohjattua istumista ja laumastani sen sisäisti ainoana n. viidellä treenikerralla: VIRI!
Istu-sanan käyttö ei itseasiassa mennyt lainkaan jakeluun ruotsalaisilta; Hulaa ja Hupia en saanut istumaan millään. Aika pian keskityinkin vain Viriin, kun sen kanssa nyt on muutenkin hieman treenattu istumista, odottamista ja rauhoittumista.

Virin huutamisesta ei ole sitten viime kerran tullut naapurilta enää palautetta, ilmeisesti tilanne on rauhoittunut. Sitä en osaa sanoa, että mikä tai mitkä keinot lopulta tepsivät. Sen verran useita niitä otettiin samanaikaisesti käyttöön; tilan rajaaminen (koirat työpäivän ajan alakerrassa, oma huoneeni + kylpyhuone suljettuna), koirien käytössä on kämppikseni huone sekä alakerran aula. Yläkertaan pääseminen on estetty portaiden päässä olevalla portilla. Virillä oli myös käytössään DAP-panta sekä DAP-hauhdutin seinässä. Kukkatippakuuri käytettiin myös hyväksi ja lisäksi jätän koirilleni luita ja kongeja ollessani päivällä poissa. Yläkerrassa on myös TV seurana. Eiväthän koirat sitä tietenkään näe, mutta YLE pitää puheellaan muuten seuraa.

Virillä on ollut tapana kiihtyä kovasti lähestyvästä ruoka-ajasta. Se saattaa riehaantua melkoisestikin, ja mm. haukkua voimakkaasti. Tämän vuoksi otin pienet sulkeiset käyttöön. Ennen ruokaa Virin tulee istua ja ISTU-komennon lisäksi se saa kuulla ODOTTAA-kehoitteen. Tämä on selvästi vähentänyt riehaantumista, lähestulkoon lopettanut haukkumisen ja sulkeisilla on ollut näin toivottava ja rauhoittava vaikutus. Kotoa lähtiessähän myös toistan tuota odottaa-sanaa.

"Istu" oli siis Virillä jo hyvin hanskassa ennen kuin aloin opettaa sille sanatonta viestintää, eli Stillwellin käyttämää pelkkää namikäden kääntämistä ylös. Viri oivalsi sen todella nopeasti ja istua napottaa mieluusti Frolic-käden kääntyessä ilman, että minun tarvitsee sanoa sanaakaan!

Nokkela poika -ja kuten 5,5 -vuotias Hupi osoitti ensimmäisissä maastokisoissaan 2 vkoa sitten, osoittaa nyt Viri 6,5-vuotiaana, että vanha koira oppii kuin oppiikin uusia temppuja!

6.3.2010

Hula and an empty juice can!


My roommate found a rubbish, actually an empty juice can and throwed it to Hula and if you didn´t know; Hula loves empty juice cans!

I have had my boys loose at this week maybe already four times. Well, when I today decided to take my camera with they all seemed to know it and were already bored to run at this particular hillside. So, we had to use all efforts to make them play, run & have fun! ( so I could take pictures....)

Empty juice can make Hula this happy!

Some Luxi-fun!


Quite a match with all colours in this pic, don´t you think?


Luxi tries to dig something..


And finally he found some treasures; rose hips! Frozen ones!


Njam, they taste really good! (and actually, my feet feels really cold!!)

Our running area!

Team Kenzongos lives in Hakunila, Vantaa. Just about 300 metres from a huge sporting park where you can run, ski, skate, swim, play football etc. etc.


This morning ~07.30 our "morning walk" looked like this.


My roommate tries to inspire my dogs to run.


Here he looks like a "director" showing them where to go.


Lelu, 12 yrs, chasing Luxi, 3 yrs!


Come here, boys! Our flat can be seen behind.


Viri chases his son, Luxi.

Hula & Lelu playing!

I don´t very often nowadays keep Lelu loose. He is almost 12yrs (his birthday is 29.3.) and he has epilepsy as heart disease as well. Today I let him run free and he happily played with Hula & stick; he was so happy and really enjoyed himself:


Some struggling going on; who´s the stick really is?


Lelu keeps tight on.


As you may see!


Lelu has always enjoyed stick-games!


And fights on hard towards Hula!


Hula has to take his paw with trying to make his situation clear?

Team Kenzongos together!

Looking after new adventures, wishing to go speeding:


Lelu, 12yrs, and Viri 6,5 yrs. (Lelu 50,2 cm and Viri 54, 8 cm)


Hupi speeding into Hula´s and Lelu´s game.


Luxi and Hupi above the hill.


Lelu, 12 yrs, speeding! (Behind Hupi is a bit amazed)


Viri tries to tease Hula to play. Luxi behind.


Team Kenzongos boys with their coats.


Viri & Hula alerted.


Viri has a new coat!

What a beautiful morning!

Due an early wake up to work we took Whippets out ~ 07.15 am this morning. Finally I remembered to take my Canon S5 IS with and managed to capture these shots from our walk.


View from our yard.


This picture is taken at same time as pic above. A bit different limiting.


What a beautiful landscape we have here.


Snow drift where no one has been. Yet.


Sun is really powerful behind trees. But is already March!



MORE Hupi coursing!

Hupi, Ch Twyborn Philadelphia in his very first lc-competition! I am so proud of him; first time with muzzle, SECOND time chasing motor rabbit. (I trained him only once with motor lure last summer....)
But I knew he will be eager! He chases so eagerly all kind of (!!!) birds, plastic bags, squirrels etc. Hupi shows to all that also 5,5 yr old Whippet can learn new things!












These fantastic (copyrighted) pictures are taken by Irene Vinha.