29.4.2011

Hupi run! Ylästö 25.4.2011








189 + 212 = 401 points and CC! Hupi was in veterans 2/4.


All pics taken by Irene Vinha - thank you!

Luxi run! Ylästö 25.4.2011






206 + 214 = 420 points, placement 10/17.
Luxi took his 7th CQ.


All pics taken by Irene Vinha - thank you!

26.4.2011

Hupi teki sen!

Mistä meillä on haaveiltu 10 vuotta! Nimittäin nappasi maastokoesertin!!
Ja näin kaikki kävi:
suunnistimme eilen maanantaina, 25.4., Whippet-Harrastajien Pääsiäismaastoihin Vantaalle, Ylästöön. Tarkemmin Tolkinkylän ratsastuskoulun peltoalueelle.


Koko kööri oli matkassa, kisaan osallistuivat tuttuun tapaan Luxi (Luxin 11. kisa) ja ensimmäistä kertaa veteraaneissa starttasi Hupi, kuudennessa kisassaan. Hupihan on koiristani se, joka alkoi ajaa viehettä vasta 5-vuotiaana, syyskuussa 2009. Sen ensimmäinen treenikerta oli taivaan lintujen katselua ja seuraavat 2-3 kertaa jotain "juoksentelun tapaista jonnekin suuntaan". Hupi on nyt sitten esimerkillään osoittanut sen, että periksi ei kannata antaa. Ihmettelin nimittäin vuosia sen kanssa sitä, että kyllä se lenkillä lähtee mäkeä vierivän omenan perään, tai keksii puiden oksilta kaikki hylätyt hanskat, mutta miksi kummassa se ei syty muovisuikaleisiin? Niinpä. Se vain tarvitsi hieman herättelyä. Kun se kerran keksi, kuinka hauskaa muovisuikaleiden perässä on viilettää, se tekisi sitä nyt into piukeana kun vain tilaisuuden saa.


Ensimmäisessä kisassaan Hupi sai 205 pistettä ja moitteita ajolinjojen valinnasta. Seuraavat maastot olivat nekin W-H:n, ja siellä pistesaalis oli vaatimaton 179. Elokuussa 2010, kolmannessa kisassaan, Hupi nappasi sille toivomani SA-tuloksen yhteispistein 451. Sitten piipahdettiin Kartanon maastoissa, joissa pistein 203 ei ollut asiaa finaaliin. Tänä vuonna talvimaastossa ropisi 234 pistettä, mutta jäätiin kahdella pojolla korkeahkosta finaalirajasta. Kovin korkein toivein ei lähdetty nyt pääsiäismaastoihinkaan. Tiesin, että ylikorkeissa veteraaneissa kisaa 4, ja lähdin tavoittelemaan finaalipaikkaa ja kenties sitä viimeistä sijaa. Edes. En tohtinut odottaa mitään muuta.


Pääsiäismaastot ja Hupi tarjosivatkin sitten jännitettävää aina loppumetreille asti. Kisaparina oli kokenut konkari, joka oli myös maastovalio. Juoksu näytti hyvältä, mutta pisteitä tuli jälleen vaatimattomat 189. Yllätys oli melkoinen -ja tietenkin meille mieluinen- kun Hupi otettiin em. pistein finaaliin. Valitettavasti kahdella muulla koiralla meni vieläkin heikommin, finaalissa siis vain 2 yk veteraania.
Luxin kisakaveri karkasi lähtöalueella käsistä ja tuomittiin poistumaan lähtöpaikalta. Luxi juoksi siis oman lähtönsä yksin. Juoksu oli Luximainen, 206 pisteen arvoinen. Jännä juttu, että luulisi Hupin olevan ns. "tykimpi" juoksija, mutta tykkisyys ei tällä kertaa sen pisteissä juuri näkynyt. Toki kilpakaverin ollessa tykimpi, eroa tulee pisteisiin varmasti eri tavalla, kun ja jos koira juoksee yksin, kuten Luxi nyt.
Radan reunalta tuli hieman hassuhkoa palautetta. Eräs katselija totesi Luxin juoksun jälkeen, että "Ei mennyt ihan putkeen". Taisin äimistyneenä todeta siihen, että "Tekikö se jotain hassua"? Katselija; "No ei se oikein täysiä vetänyt". Jaa, tarkoitti siis sitä. Kuten edellä totesin, Luximainen juoksu. Minulle on aina pääasia, että koirani juoksee puhtaasti ja ehjänä maaliin. En ole koskaan tohtinut muuta odottaa ja edellyttääkään, siellä jollekin totesinkin, että "Meillä ei mitään erityisyyksiä treenin suhteen tehdä". Uskon aina, että koira juoksee sen, mitkä geenit ja lihassyyt ja pää antaa myöden, toki treenillä varmaan voi jonkin verran vaikuttaa juoksuun, mutta geenejä ei muuksi muuteta. Eikä sitä pääkoppaakaan. Kai?
Myös Luxin pisteet riittivät finaaliin, mikä oli hienoa!


Aikataulukirjeessä väitettiin, että kisapellolle on matkaa n. 600 metriä toimistolta. Matka tuntui hirvittävän pitkältä, varsinkin kun sai kahden koiran kanssa säätää menemään ja Hupin kanssa lähdettäessä veteraanilähtöön, ei yk urosten juoksujärjestystä ollut edes vielä arvottu. Hiihdettiin siis hirmuvauhtia 22,5 plusasteessa ja kiireenvilkkaa hakemaan Luxin lähtönumeroa ja Hupi kämppiksen käsiin. Pojat muuten juoksivat onnennumeroillani, Hupi lähdössä 6 ja Luxi lähdössä 16. Luxin kanssa tuli hätäiltyä takaisin pellolle ehtimistä, mutta paikalle osunut Raila nakitettiin kyyditsemään meidät kisapaikalle. Hyvin ehdittiin hänen avullaan, kiitos!


Kun nyt marssimme pois, nakitin seuraavaksi kämppiksen Nokian kanssa mittaamaan matkaa. Matkakaveriksi osui whippetin omistaja, joka kertoi kävelevänsä koirineen "sellaisia 15 kilometrin lenkkejä, ei tää matka varmaan edes oo sitä 600 metriä" väitti hän. Meikäläisen 5 kilometrin lenkit kalpenivat hänen rinnallaan ja inttämiseni; "on tää pidempi matka kuin 600 metriä" ei saanut vastakaikua. Nokia kertoi kuitenkin toisin. 750 metriä + siihen "toimistolisä" (matka mitattiin parkkikselta), joten 800 metriä oli todellinen matka! Se tuli käveltyä 5 kertaa, kisapäivän lenkkeilyä tuli siis osaksemme 4 km. Siihen toki muun lauman kanssa tehdyt kaksi lenkkiä päälle + aamuinen lenkkimme!


Finaalissa Hupi juoksi siis saman parin kanssa kuin alkuerässäkin ja nyt saimme yleisöstä toisenlaista palautetta, joka muuten ihan ekstrasti lämmitti mieltä; Salmelan Eeva kertoi juoksun olleen "veteraanilähdöistä paras"! (finaalissa niitä taidettiin nähdä 3 tai 4?) Kysyin sitten varovasti, että "Mitenkäs tämä mun koira", niin siihen Eeva; "No kyllä tuo oli päivän veteraaneista toiseksi paras juoksija ja juoksu"! Siinä sitä sitten jännitettiin, että riittävätkö pisteet, serttiraja kun on 400 ja finaalista "tarvittiin" 211 pojoa. 
Luxin pariksi osui äärimmäisen innokas koira, joka piti metelistä huolen lähtöpaikalla. Kaikenlaista viivettä siinä vielä oli, taisi viehe rikkoutua ja suikaleita vaihdettiin, mutta nyt nähtiin sitten jo paljon innokkaampaa Luxia! Kumma juttu muuten, moni koiristani saa finaaleista parempia pisteitä kun alkueristä. Taitaa paikat aueta sopivasti ja sitä joidenkin sivullisten koiristani näkemää "huonokuntoisuutta" ei enää olekaan? Luxille finaalista 214 pistettä, keulillakin poika veteli pariin otteeseen. 17:sta joukosta Luxi oli loppupisteissä 10:s.


Maastokokeessahan ei tiedä finaali- eikä yhteispisteitä kuin vasta siinä vaiheessa kun kirjoja jaetaan palkintojenjaon yhteydessä. Siinä silmät kostuivat, kun Hupin pisteet ja sijoitus sanottiin; ylikorkeitten veteraanien toinen yhteispistein 401 ja sert!! Tarvittiin 10 vuotta, 31 kilpailusuoritusta, 5 eri kilpailevaa koiraa laumastani ja muovisuikaleitten jahtaus tuotti sinivalkoisen ruusukkeen kera "hopealautasen", huh-huh. Ihan huima tunne. Ja epäuskoinenkin. Maastoharrastus on meille ollut aina sellaista "mukavaa yhdessäpuuhastelua", aikaisia aamuja, pitkiä päiviä, paljon jutustelua kisakavereiden kanssa ja grillimakkaroiden rouskutusta. Halua tuoda kilpakentille myös niitä "näyttelylinjaisia, jotka ajavat sen minkä osaavat ja pääsevät". SA-tuloksia on matkan varrella tippunut yhteensä 14 kappaletta, joten hävetä ei ole tarvinnut. Diskiä whippeteilleni ei ole tullut koskaan. Yksi nolla kylläkin Lelu Laukkaselle, joka ensimmäisessä kisassaan ajoi lähinnä kaveria. Helluinen Lelu.
Nostaako tämä sertti sitten vaatimustasoani? Tuskin. Yhtä lystiä aiotaan maastokisoissa pitää vastakin, ollaan yhä realisteja ja katsotaan, josko onnenpyörä pyörisi jatkossakin kohdallemme tuoden hillomunkin.


Kuvasta kiitos Antti Ruotsalo. Canonisti vailla vertaa, joka osui putkineen paikalle todistamaan Hupin muhevaa menoa!

19.4.2011

Lenkillä 15.4.2011


Viime perjantain, 15.4., kuvat kamerasta vihdoin tässä. Tällaista nähtiin tällä kertaa.



Håkansbölen kartanon puukuja.



Harmaa maa alkaa puskea värejä!



Sorsapariskunta kartanon edustalla.



Yhdessä liikkeelle!



Näin kiltisti tai vaihtoehtoisesti malttamattomana pojat odottavat liikkeelle lähtöä.



Harmaaseen maahan saa väriä myös näin! (toim. huom. karkit eivät ole omiani. Olen ollut karkkilakossa tammikuusta lähtien. toim. huom2. karkkilakkoni ei koske jäätelöä. toim. huom. 3; ei, koirani eivät huomanneet näitä. Hyvä niin!)


Hakunilantielläkin pukkaa kukkaa!



Kotipihassamme oli tällainen vastaanotto tällä kertaa.



Lapsia ja koiria! :)

18.4.2011

Menivätkö porkkanat väärään riviin?

Raskaan viikonlopun jälkeen sain tänään nukkua vaihteeksi pidempään. Lähdimmekin koirien kanssa "rentouttavalle" happihyppelylle vasta hieman 11:sta jälkeen.
Lumet ovat pikkuhiljaa sulaneet myös Hakunilan lukumääräisesti runsailta ulkoiluteiltä, joten suunnistimme pitkästä aikaa kohti Håkansbölen kartanoa ja sen editse kulkevaa ulkoilutietä. Kyseinen ulkoilutie johtaa aina koirapuistolle asti, Hevoshaantien toiseen päähän.
Ennen koirapuistoa on kuitenkin ihanteellinen, valtaisa peltoalue, jossa olen joitakin kertoja koirien kanssa käynyt niitä juoksuttamassa. Peltoalueelle pääsee koirapuiston vierestä tai sitten kulkemalla viljelypalstojen ohi. Päädyimme tällä kertaa kulkemaan palstojen ohi, itseasiassa ensimmäistä kertaa.

Aktiiviset viljelijät olivatkin kevätauringon innostamina käyneet Rautiassa ja iskeneet palstojensa "suojaksi" useita koirankieltomerkkejä. Panin ne merkille hieman huvittuneena, koska palsta-alue on suhteellisen pieni ja kieltomerkkejä oli tietenkin "hirvittävä määrä" suhteessa palstan kokoon.
Suunnistimme kuitenkin päämäärätietoisesti palstan ohi kulkevaa tietä kohti peltoa. Palstalla puuhasteli vanhempi pariskunta. Olimme jo melkein pellolla kun huomasin miehen alkavan osoitella meitä sormella. Hän teki sormensa kanssa laajaa edestakaisliikettä; kuin John Travolta tanssiessaan Saturday night feveriä.
Nyt aukesi myös suu: "Korjatkaa koirien paskat pois"! Korotin hieman ääntäni: "Kuljemme tästä nyt koirien kanssa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen". Ja näin jatkettiin:
Viljelijä: Tie on ihan täynnä paskaa!
Minä: Meinaatko, että alan korjata muiden koirien jätöksiä?
V: Siinä ei saa kulkea.
M: Sinunko tämä tie on?
V: Se kuuluu meille. Me on vuokrattu se kaupungilta. Soita vaikka kaupungille ja kysy.
M: *hieman epäselvää, mitä kaikkea huusin vastaan, koska sappi alkoi kiehua voimakkaasti* Eiköhän se palsta-alue kuulu teille ja tämä on ihan yleinen tie. *taisin siinä huutaa jo perussuomalaisia apuun, niitähän nyt eduskunnassa riittää*
V: Meidän lapset leikkii siinä ja se on ihan täynnä koiranpaskaa.
M: *ajattelin mielessäni, että pariskunnan lapsien täytyy olla kyllä jo n. viisikymppisiä*
V: Tämä on meidän alue - ja sitä rataa jatkoi herra.
Tiellä oli kieltämättä useampia maatumisen loppuvaiheessa olevia läjiä. Kuitenkin voisi luulla, että viljelypalstoilta löytyy myös kananlantaa. Miten "meidän lapset" suhtautuvat siihen isineen ja äiteineen? Ja miten tiellä olleet läjät liittyivät nyt meihin? Olenko minä niistä vastuullinen? Oikeuttaako minun rauhallinen ohikävely itse palsta-alueesta reilusti syrjässä sormella osoitteluun?
M: En minäkään tule teitä sormella osoittelemaan. Eikö täällä saa rauhassa ihmiset kulkea?

Jäin miettimään tapahtumaketjun jälkeen, oliko pariskunnalla menneet porkkanan siemenet väärään paikkaan ja nyt salaatin siemenet eivät mahdu enää mihinkään?
Piipahdin vielä koirapuistossa ja kohtasin siellä kaksi koiranomistajaa, joille kerroin tapahtuneesta. Molemmat katsoivat minua silmät ymmyrkäisinä, "ei meille vaan kukaan ole huudellut ja osoitellut sormella, vaikka siitä ollaan ohi menty".
Ilmeisesti runsas koiramääräni provosoi tällaiseen?
Jatkakaa porkkanan ja turnipsin viljelyä puolestani kaikessa rauhassa, mutta Perussuomalaisten kansanedustajamäärän huimasta lisäyksestä huolimatta toivoisin hieman suvaitsevaisuutta myös toisin päin. Kaikki eivät "kakata" koiriaan missä sattuu ja miten sattuu, eikä muiden teot oikeuta mielestäni huutamaan älyttömyyksiä "kaikille".
Pure porkkanaa, kun ottaa päähän. Arvosta viljelyrauhaasi jota minä eikä koirani ole koskaan häirinneet. Anna meidänkin nauttia heräävästä keväästä ja kulkea yleisellä tiellä rauhassa. Kiitos.

17.4.2011

Lenkillä 14.4.2011


Ja taas mentiin. Canon on halunnut kovasti viimepäivinä lenkeille mukaan. Kevättuuli onkin putsannut kivasti kameran pölyjä.
Kuvassa oleva jäte sensijaan ei kivasti maadu.



Puissa on muutakin kuin oravia.



Palanut auton raato on hinattu pois. Ei tuota pakoputkea ja puskurin palaa olisi millään saanut mukaan? Nehän olisi voinut heittää auton sisään vaikka risoista ikkunoista.



Kadut olivat kuivia torstaina, 14.4. Metsässä lunta vielä riitti kävelyteillä ja pientareilla. Hupi ja Luxi ihmettelevät lumista ja mäkistä maastoa.



Bongaa puro! Purojen katselussa ja kuvaamisessa on jotain hyvin rauhoittavaa.



Ystävämme naakka kuopsuttelee multaa Alepan kulmilla.


Tyttöset paistattelevat kevätpäivää kalliolla.

Lenkit rästissä!!! Lenkillä 11.4.2011


Valtaisan tärkeät ja oleelliset Kenzolan lenkkiraportit kuvineen ovat pahasti rästissä.... Pääsin tyhjentämään kameran korttia vasta tänään (!!) ja siellä olikin kuvia aina viideltä eri päivältä!
Ylläolevassa kuvassa ruåtsalaispojat Hupi ja Hula tuntuvat ihmettelevän lumen katoamista. Rapa roiskui vielä viikko sitten.



Lumen alta paljastuu selvästi hyyyyvin tärkeitä tuoksuja. Pojat nuuskuttelevat nyt paljon enemmän
-ja tarkempaan. Canon tuntuu myös välillä värittävän kuvia. Sinifawni muuttuu melkeinpä punaiseksi ja Hulakin on saanut ekstraväriä!



Luxi ja Hupi marssivat tasatahtiin. Hyvin tärkeä raportoitava asia tämäkin.



Hupi ja Hula uusissa Kanapannoissaan. Hula pyytää vauhtia lenkkiin...


Hakunilan ostarin "menoa" 11.4. maanantaina. "Tuleeks tää johonkin lehteen"? "Ihan vaan mun blogiin, teen tällaisia lenkkijuttuja." "Ai, no kuvaa sitten". Oli käymämme keskustelu.

9.4.2011

Hupin pihaperformanssi 9.4.2011.

(Postaus numero viisi) Sattui Canon SX20 IS olemaan käsillä, kun aina niin kuvauksellinen Hupi järjesti pihaperformanssin. Kas näin se sujui:


Lidlin naruverhot olivat ensin edessä. á 4,99 kpl. Juuei, koirat eivät ole jääneet niihin kiinni. Oviaukossa 2 kpl, väri violetti.


Verhot pois edestä, nyt pullistellaan!


Siinä on teille perää! Hupi lähtötelineissä.


Aikamoinen kinos tässä vielä. Pitäisikö sitä vähän sulatella?

 

Menin sitten painamaan jotain kivaa namikkaa tässä Uudessa ja Hienossa tekstieditorissa ja en päässyt enää kohdistamaan kursoria tämän kuvan yläpuolella olevan kuvan alle. Jiihaa, I lav tis nyy texteditor! Enivei, kaksi Hupin haahuilukuvaa. Etsii, etsii hän.


Give me some privacy. Canon on armoton. Hupi helpottaa oloaan.

Väsynyt malli kuvauskeikan jälkeen. Tuntuu tuumivan eteisessä, että "Voisin kyllä lähteä ihan lenkillekin. Mulla jäi sinne Hakunilantielle yksi hanska eilen".

Verrokkikuvat!

Postaus numero neljä. Lupaamani verrokkikuvat:


Ylläoleva kuva on kuvattu 11.4.2010


Ja tämä 8.4.2011. Vuosi sitten oltiin lumen sulamisessa hippasen edellä.
Tosin onhan tässä vielä 2 päivää aikaa..


Vain ohjaustanko näkyi 28.1.2011...

...ja tässä on koko fillari 8.4.2011!