24.8.2008

Hupikids did it again!


What a day Hupikids had today in Valkeakoski NAT.

Judge came from Slovak Republik; Gabriela Ridarcikova.

First in males Best-Looking Brooklyn (Ch Twyborn Philadelphia x Best-Looking Blooming Martha) went classwinner in open class (out of 5 males) and ended up BM-3 with his last qualifying CC to become a new Fin Ch!!!!! (all together 20 males entered in show).

In bitches Gaselle´s Greatest Hits (Ch Twyborn Philadelphia x Fin & Est Ch Gaselle´s La Scala) took her class (out of 11 bitches) and ended up BB-3 gaining her second CC! (all together 29 bitches entered in show)

We couldn´t be more proud in our pack!!

HUGE congratulations to Jutta & Leevi and to Kenia & Irina!


In picture above Leevi flies to his win!


Missä ovat replyt??!!??


Hippahei ja silirimpsis!

Sitä olen tässä vain miettinyt, että postauksia on jo pitkälti ja paljon. On hehkutuksia, sepustuksia, tarinoita ja turinoita, kameran haukkumista ja kehumista, tulosten postaamista, maastotuloksia ja sitä sun tätä. Välillä ihan enkuksikin.

Mutta missä ovat replyt?

Hö.

Nyyh.

Painapa ensi kerralla rohkeasti Kommentoi -nappia ja kommentoi. :)
Otan myös mielelläni vastaan juttuaiheita, kuvia, linkkivinkkejä -ihan mitä vain mieleen juolahtaa. :)


pic by Mikko Koskinen




21.8.2008

Luxi pinkoo numerolla 922!

Viimeisimpänä -vaan ei vähäisimpänä- postauksena hieman Luxiuutisia.
Koska Jukun maastotulokset ovat olleet hieman laskusuuntaisia, päätin ottaa reservistä yhden koiran lisää juoksupuolelle testattavaksi. Vaikka ensimmäisissä treeneissä tulikin käsivieheen vetäjältä hieman latteata palautetta; "No, kylhän se juoksi, mut juoksiko se vieheen perässä vai muuten vain"?

Rättiasia jätettiin siis hieman muhimaan Luxin pääkopan rattaisiin ja suunnistettiin uudelleen Kartanolle whippettien omana juoksupäivänä 7.8. Tällä kertaa lähettäjä suorastaan VAATI juoksuttamaan Luxia kahdesti. (Kiitos, Bea!!) Ensin Luxi Virinpoika lähti kopin vierestä. Singahdus rätin perään oli sen verran vakuuttava, että toinen startti tapahtui kopista veräjän ollessa kiinni, takaportin auki. Lopputulema oli se, että nyt Luxi on sitten ainakin luonteen puolesta kuin Hullu Ratajuoksija konsanaan. Sallinette ilmaukseni. Kiljuntaa, huutoa, haukuntaa. Päälle runsaasti läähätystä ja sylkeä kuin tanskandogin suusta.

Eikun samalla kertaa maastokirjat vetämään ja nyt poika onkin Suomen Vinttikoiraliiton maastorekisterissä koira numero 922. Herra Numero 47:n numero kun oli jo varattu.


Aikafaktaa? Eka startti 21,7 s, seuraava 20, 7 s.

Tiistaina 19.8 startattiin taas. Nyt tuo Hullu Ratajuoksija oli jätettävä suosiolla autoon, koska sen kiljuntaa ei olisi kuunnellut edes kovapintaisin tai -hermoisin rataharrastaja. Vuoromme vihdoin koitettua jäbä sullottiin koppiin ja ovi kiinni. Startti tapahtui heti -mietinnälle ei jäänyt sijaa- ja saatiin aikaakin HUIMASTI alas, kello pysähtyi aikaan 20, 6 s. Ja lähettäjän palaute; "Sehän juoksee ihan tosissaan!"
Päivän teemaan liittyen, Usain Bolt ei olisi pärjännyt Luxille edes kultaisissa piikkareissaan. Kun Luxi oli jo maalissa, Bolt olisi kekkaloinut vasta kakkoskaarteessa. Hihihi.



Miltä se Hullu Ratajuoksija sitten näyttää? Ohessa Luxi ravaa ja laukkaa Havukosken koirapuistossa. Ehkäpä Harjavallan maastoissa joku Ihana Ihminen tallentaa Luxin tositoimissa Pentaxillaan, Nikonillaan tai Canonillaan. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Eiku Luxin emäntä.


Toivottavasti näistä viidestä blogipostauksesta nyt riittää teille vähäksi aikaa!?! ;D




Luca Hupinpoika luonnetestauksessa!


Multitaitava Luca, Gaselle´s Get On, on kunnostautunut tällä kertaa luonnetestauksessa. Johan tuo poika taitaakin maastojuoksun (2 serttiä), ratajuoksun (oma ennätys 19,58 s/280 m), agilityn ja paljon muuta... Mihin vain Ida ja Luca ryhtyvätkään, niin tulokset mairittelevat. Hienoa!!!!

Tässä hieman Idan kirjoittamaa faktaa Lucan testauksesta:

Oulunkylä 19.8.2008, tuomareina Tarja Matsuoi sekä Bengt Söderholm

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 Haluton
Taisteluhalu -1 Pieni
Hermorakenne +2 Tasapainoinen
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Lopputuloksena +173, laukausvarma :)

Tuloksia tuotaessa tuomarit kysyivät, että olenko ollut koiraani tyytyväinen. (Tietysti olen ollut.) Ja totesivat sen jälkeen, että hyvä, niin mekin :)
Kuulema todella hyvä koira, palautui kaikesta nopeasti. Puolustushalua ei ollut, mikä on tietysti rodunomaista. Uhkausten jälkeen antoi heti koskea itseensä, eikä osoittanut minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä. Todella tasapainoinen, eikä missään vaiheessa "seonnut" tai mennyt pois tolaltaan. Reagoi myös kaikkeen, eli siitä tuli tuo määritelmä vilkas. Taisteluhalusta tuli pieni, mutta ajoviettiä on heidän mukaan "kunnolla".

Pic by Markku Lankinen


Koko kööri! Whole gang!

Kuuden koiran kokoonpanon kuvaaminen ei ole ihan piece of cake, eli pala kakkua.
Satunnaisesti sitä tulee kokeiltua lyhtypylväs- tai lipputankoavusteisesti. Koirat panevat tietenkin hanttiin, vetävät kylkimyyryä ja asetteluun menee tovi jos toinenkin.
No, minkäs teet, kun emäntä haluaa ylpeänä esitellä koko laumaansa kaikelle kansalle ja aina kotisivujen main-aukeamalle asti.


Siispä, Here we are, Team Kenzongos -boys!
From left: Hupi, Lelu, Viri, Juku, Hula & Luxi!


Muuten. 1geeläiset. Oletteko huomanneet, että kuvista saa nyt teetettyä esim. t-paitoja?
Mikä olisikaan sen mukavampaa, kun tepastella kaikki pojat rintamuksessa. Rottingilla tietenkin! Alla voisi olla tekstikin; We run faster than worldwinner -runner Usain Bolt!


Vi åkte till Sibbo!

Sateisen harmaana päivänä, 13.8., tuli piipahdettua Luxin kanssa Sipoossa Sofian ja Matin luona. He omistavat Virin ja Dalin pentueesta peräti 3 lasta; Topin, Velin ja Fridan. (Vangoghyellow, Picassoblack & Raphaelgreen).


Veli Anitan halittavana.


Fridasta "pakollinen seisotuskuva". ;D


Topi mittailee pihamaataan.


Juoksemisen hurmaa. Luxia ei kuvassa näy, se otti heti rosvon aseman ja oli mieluusti jahdattavana. Lienee väijymässä puskan takana miettien seuraava siirtoaan.


Välillä haukattiin happea pihalla sijaitsevassa vajassa. Siellä taustalla Luxi etsiskelee kenties lepakoita?


Olipas mukava ja juoksuntäyteinen piipahdus. Emme meinanneet vierailun päätteeksi saada Luxia takaisin autoon, niin mielellään hän olisi jäänyt sisarusparvensa keskelle riehumaan Sipoon aakeille pelloille ja muheviin metsiin!
Kiitos Sofialle ja Matille, että saimme tulla lyhyellä varoitusajalla. Oli mukava nähdä!
Lisää kuvia Virin ja Dalin sivuilla; täällä ja täällä. Muutama videoleike täällä.





Kohinat kohdillaan!

Onpas taas vierähtänyt aikaa viimeisimmästä postauksesta. Olen ehtinyt saada useammastakin suunnasta toiveita uusien tekstien pikaisesta toimittamisesta sivuille. Jostain syystä aikaa ei vain ole riittänyt tänne blogiin asti. Nyt päätin ryhdistäytyä. Semminkin, että vaikka juttuidea -ideoita olisikin, on oma päänvaivansa miettiä liitettäviä kuvia ja saada idea kuvineen tänne asti... ;D
Canon S5 IS on pitänyt minut puuhakkaana. Kuvia tulee räpsittyä reilusti yli tarpeen ja kuvien muokkaukseen, käsittelyyn ja siirtelyyn menee uskomattoman paljon aikaa. Jonkinasteinen ongelma on se, että käyttämäni 3 (kolme!) kuvankäsittelyohjelmaa osaavat kukin vain jonkun tai joitakin asioita hyvin. Imurointi ja allekirjoitus Canonin omalla ohjelmalla, kääntäminen HP:n ohjelmalla ja kuvakoon muuttaminen Irfanilla. Noin lyhykäisyydessään.



Koko kööri; vas. Viri, Lelu, Hula, Hupi, Luxi ja Juku.


Käänsin sitten Canonin vivut kaakkoon ja löysin ohjelmakiekosta jamaicalaisen maailmanennätysmiehen Usain Boltin kuvan. Ja eikun Havukosken koirapuistoon. Tarkkasilmäisimmät voinevat havaita, että oheisessa kuvapläjäyksessä onkin kohinat ja valkotasapainot kaukana toivotusta. Jonkin (??) määritelmän mukaan tietenkin kohdillaan!
Mutta mitä mieltä olette rakeisuudesta, tarkennuksesta, värilämpötilasta, pikselisyydestä, ISO-herkkyydestä, valotusajasta ja -aukosta ja vallitsevasta aika- ja aukkoautomatiikasta. Hehheh. En ymmärrä em. sanoista hölkäsen pölähtämää, mutta poimin ne joltain digikuvaukseen erikoistuneelta sivulta... ;D
Väittäisin, että kaikki nuo em. asiat ja Usain Bolt -asetukset ovat kuvissa kuitenkin enemmän jossain kukkakuvauksessa?
Ehkäpä tuo Bolt-asento tarkoitti S5 IS:sä enemmänkin sitä, että kamera on nopeasti valmis uuteen kuvaan, minkä kuvatessani toki huomasin. Vihreät tarkennusruudut vain olivat järjestään keltaisia ja koirat olivat kuvasta jo joko vartti sitten menneet tai suurella suhruprosentilla itse kuvassa. Vekkulia.
Koska koirat myös sinkoilevat -ikävä kyllä- jatkuvasti eri etäisyyksillä, tsuumaaminen ja osittainenkin tarkennus on liki mahdotonta. No, pääasia, että koirilla oli hauskaa. Noin 160 kuvaa tuli räpsittyä ja taisin tallentaa kokonaista kolmekymmentä.


Mielenkiintoisen kuvan sain kuitenkin aikaiseksi Virin kintereen joustavuudesta!


Luxin venymisestä saa tästä kuvasta kuitenkin jonkunlaisen käsityksen?!


Jukun piehtarointi stimuloi Hupin leikkiin.


Hupi pyytämässä Luxia riehuntaan.


Kun ei Jukusta ja Luxista ollut konnankoukkuihin, Hupi lähtee itse takaa-ajettavaksi.


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.
Ja pakollinen FAQ-osio:
"Kohteen liikahtamisesta johtuva kuvan epäselvyys johtuu joko siitä, että kamera liikkuu tai kohde liikkuu sinä aikana kun kuva valottuu". Älä!?!

Hupi innostamassa Jukua ja Luxia.



Ilma oli harmaa ja tihkusateinen, silläkin oli varmasti osavaikutuksensa kuvien kohinoihin?
Tähän yhteyteen sopii hauska sattumus joitakin viikkoja takaperin. Kuvasin Canonillani jossain näyttelyssä yrittäen saada kehässä juosseesta koirasta liikekuvaa. Kun oma kamerani sanoi kerran RÄPS sanoi viereisen kuvaajan kamera kolmenkymmenen sentin päässä RÄPSRÄPSRÄPSRÄPSRÄPSRÄPS...


Räpsymisiin,
Anita ja Canon S5IS.



6.8.2008

Jukun ja Herra Hirven viimeinen yhteinen yö. Shoot well, Mr Moose!


Kuten tarkkakorvaisimmat ovat saaneet kuulla urheilulähetyksiä seuratessaan, on Herra Hirvi valittu Suomen lipunkantajaksi Pekingin olympialaisiin.

Herra Hirvi on myös Jukun mieluisin kanniskelulelu. Kuten kuvasta saatamme nähdä. Aamulla varhain Herra Hirvi astuu Finnairin Pekingin koneeseen ja Jukun täytyy pärjätä kolmisen viikkoa ilman kainaloistaan.

Juku toivottaa kuitenkin Herra Hirvelle antoisaa ja menestyksekästä kilpailumatkaa ja on varmasti Helsinki Vantaan lentoasemalla ottamassa mielitiettyään vastaan! Ammu hyvin!

Mr Juha Hirvi is going to be Finland´s flag carrier in Peking Olympics next weekend. Mr Hirvi; in english Mr Moose, is also Juku´s best friend as you can see from picture. Juku wishes all the best to his dearest teddybear during his stay in Peking; shoot well!

Aitojen takana tapahtuu!


Tänään käppäillessäni aamulenkillä tapahtui jotain aivan outoa. Mutta ennen kuin menen siihen, kerron hieman taustaa.

Asuinalueellani, Vantaan Metsolassa, asuu erittäin paljon koiria. Ja koska alue pitää sisällään lähinnä omakoti- ja rivitaloja tarkoittaa se sitä, että koiria pidetään paljon pihoilla. Ei siinä mitään, mutta lenkkeily on vaikeaa jo irtiolevien kissojen takia, saati oravien, harakoiden, fasaanien jne... Ja; oma lukunsa ovat nämä pihakoirat.

Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun hiljan tepastelimme kapeaa pihakatua ja koiria meuhkasi ainakin neljän talon pihamaalla. Todellakin MEUHKASI. Ne haukkuivat, juoksivat piha-aitaa edestakaisin ja pomppivat ilmaankin. Hämmästelen lähinnä sitä, että yhdelläkin pihalla oli mies haravan varressa ja pieni villakoira melskasi minkä kerkesi miehestä n. 1,5 metrin päässä. Mies oli niin keskittynyt tutkimaan Fiskarsin haravaansa, ettei saanut sanotuksi koiralleen yhtään mitään?

Toisissa taloissa pihaovet olivat auki, mutta ärräpäitä päästelevien koirien omistajia ei näkynyt mailla eikä halmeilla, eikä edes oven suussa puuttumassa räksytykseen millään tavalla? Onko näiden koiranomistajien mielestä mukavaa ja hassunhauskaa, että heidän koiransa haukkuvat kaikkea liikkuvaa ja aidan takana menijää?

Eikä tässä vielä kaikki. Ei tietenkään.

Olen varmasti avautunut aiemminkin siitä, että kodistamme on tasan 2 poistumisreittiä. Lähellä on omakotitalo, jonka aidan alta on kahdesti hyökännyt kaksi pumia laumani kimppuun. Hyvästi "rauhallinen" ja "normaali" ohitus tuostakin talosta, kun pumit ovat pihalla valtoimenaan. Muutaman metrin päässä on rivitalopiha, jonka pihakeinussa on erittäin usein äksy terrieri kiinni. Tuokin veijari on kertaalleen karannut laumani kimppuun. Lue edeltä, mitä kirjoitin rauhallisesta jne. ohituksesta, mitä tulee tämänkin pihan kohdalle.

Taas ei tiedä itkeäkö vai nauraa -lue = kierrettävähän sekin piha on- kun terrieri on ulkona... Juuri taas eräänä aamuna käännyin kotitielle ja terrieri aloitti räksytyksensä ja hyökkimisensä pihakeinussa. Sanomattakin on selvää, että omistajat eivät puuttuneet koiransa käytökseen. Terrierin hihna riittää tiestä aina noin puolen metrin päähän ja se tarkoittaa sitä, että meidän on ihan mahdotonta kävellä kotiin tuota kautta. Siispä kiertämään ja lenkkiimme hieman bonusmetrejä.

En tiedä, mutta vaikka asummekin omakotialueella, mihin ääntä ja haukkuakin mahtuu, olisi miellyttävää (??), että muille tienkäyttäjille voitaisi taata rauhallinen kävely ilman, että tarvitsee tehdä u-käännöstä ja kiertämään aluetta päästäkseen kotiin?

Muuttaessamme omaan rivarikotiimme, tein paljon töitä Virin kanssa, että sain kitkettyä siitä turhan haukkumisen. En katso hyvällä turhaa räksytystä ja koirieni tai koirani muiden provosointia. Ja koska en tee sitä omien koirieni suhteen, minun on vaikeata ymmärtää sitä muidenkaan koirien kohdalla.

Voinee olla, että koirien omistajat ajattelevat perisuomalaiseen tapaan; "mitäs läksit", "kävele muualla" tai "mitäs hankit niin paljon koiria", mutta minusta se on aika itsekästä?

Näiden 7,5 vuoden aikana olen törmännyt vain satunnaisesti siihen, että omistajat kieltävät koiriaan turhasta räksytyksestä tai puuttuvat koiransa pomppimiseen ja riehumiseen edestakaisin aitojensa takana.

Voihan se toki olla niinkin, että minä olen itsekäs vaatiessani rauhallisia ja häiriöttömiä lenkkejä? Ymmärrän toki jossain määrin koirien tarvetta puolustaa reviiriään ja haukkua kutsumattomat vieraat ja kulkijat hornan kuuseen, mutta Fiskars-miehen tapaiset ihmiset saavat minut hämmentymään. Hän seisoi liki koiraansa ja olisi koska tahansa voinut puuttua tilanteeseen edes huutamalla "EI!". Turha toivo.

No, tänään oli liki, etten pysähtynyt tekemään aaltoja.

Norppatielle on erääseen omakotitaloon muuttanut kaksin kappalein dobermanneja. Olen itseasiassa ohittanut tuon talon jo laumoineni kahdesti. Toisella kerralla mies kasteli letkun kanssa pihaa ja dobermannin äityessä kumeaan haukkuun, mies loiskaisi letkusta vettä koiransa niskaan ja koira hiljeni oitis.

Tänään ohittaessamme taloa, olivat molemmat koirat aidan takana huutamassa hälytystä; "Wouwouwou, whippetvaara, whippetvaara!!!". Nainen ilmestyi heti pihaovesta ja käskytti koiransa hiljaisiksi. Omassa laumassani Juku ja Viri olivat ehtineet äityä antamaan palautetta; "Wuhwuhwuh, dobermannvaara, dobermannvaara!" ja minä suhauttelin omat poikani hiljaisiksi.

Siispä kiitos ja kumarrus, että ajattelevaisiakin koiranomistajia on.

Ison lauman kanssa koirapihojen ohittaminen ei ole ihan maailman helpoimpia tehtäviä, silloin kun siellä elämöidään ja juostaan eessuntaas. Semminkin, että pojillani on hieman huonoja kokemuksia aitojen kestävyydestä ja pidättelevyydestä.

5.8.2008

Nousu- ja laskusuhdannetta.


Hula, Carry On Ramblin´Man ja Juku, Strippoker´s Forbidden Love, pääsivät tositoimiin Tampereen KV-maastoihin 3.8.2008!

Melkoinen päivä olikin, huhuh. Herätys oli 03.00 ja Skoda hurahti käyntiin 05.10. Takaisin taidettiin olla noin 19.30, joten pitkä päivähän siitä tuli niin kisaajille, kuin kotiinjääneillekin.

Kummatkin pojat saivat juosta koko rahan edestä, niin sanoakseni ja tyytyväinenhän siitä pitää olla. Viralliset tulokset eivät ole vielä tulleet nettiin, mutta muistaakseni nolla-tuloksia tuli liki 15 ja pari diskiäkin. Melkoisesti siis vieheen hukkaamisia ja juoksu saatettiin myös totaalisesti jättää kesken. Siinä suhteessa täytyy olla iloinen, että omien poikieni kunto kesti -ja tahto juosta aina maaliin asti!

Rata oli pitkä ja sikäli melko vaativa. Pituutta oli n. 700 metriä. Rataan sisältyi myös tiukkoja käännöksiä ja vaativia nousuja ja laskuja. Omien koirien suoritusta on aina hieman hankalaa arvioida, kun kaikkea ei näe -eikä ymmärrä. :)

Ensin kuitenkin starttasi Juku ns. ylikorkeiden sarjassa ja piti hienosti pitkää kaulaa takana tulevaan. Jukuhan juoksee hyvin vaivattoman näköisesti ja pitkänä koirana aikaansaa näyttävän laukan ja liidon. Puolivälissä rataa herraa alkoi ilmeisesti tympiä saavuttamaton viehe tai mitä lie ajatteli, kun aloitti taas loppupäässä suoritetta surffailun. Alkueräpisteet vaatimattomat 219. Viime kisassa nähty huomattava parannus finaalissa (Lieto 18.5. +25 pistettä enemmän kuin alkuerässä) muuttui nyt huononnukseksi ja finaalissa Juku sai 212 pistettä yhteispisteiden ollessa 431. Sijoitus 9/14 ja SA:n arvoinen juoksu.

Melkein "säikähdin" kun alkuerässä juoksukaverin omistaja äityi kiittämään; "Kiitos hyvästä juoksuseurasta"! Mukavaa saada tuollaista palautetta välittömästi suorituksen jälkeen. Kiitos itsellesi! :)

Hula oli vuorossa KV-luokassa (mitoissa olevat) ja kirittikin upealla tahdolla, venymisellä ja muutamaan otteeseen haukkuen itselleen muikeat 225 pistettä! Nyt näin jotain "hauskaa"; pitkän suoran jälkeen viehe teki tiukan käännöksen oikeaan, kohti mäkeä ja Hula jarrutti! Jollain käsittämättömällä tavalla se tajusi/kuuli/näki, että nyt tulee käännös ja jarruttamalla valmistautui kääntymään!
Jälleen saimme vastaanottaa kiitoksia suoritteen jälkeen kilpakaverin isännältä. Hieno tapa tuo, meinaan heti omia sen!

Hauska (?) välikohtaus sattui juoksun jälkeen. Eräs nainen huudahti "katsomosta"; "Katso sen takajalkaa, ihan kuin se ontuisi" johon minä loihe lausuin "Sillä on vaan niin lonksuvat kintereet" ja nainen äimisteli silmät teelautasina moista kommenttia. No mikä ettei. Eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen Hulalla oli kuitenkin katse jo tulevassa, eli finaaliin mentiin, että paukahti. Mitä tekeekään Hula, yllättää emännän totaalisesti ja nappaa finaalista hienosti 228 pistettä ratalinjaisen kaverina ja saa yhteispisteet 453 ja oli hienosti kymmenes, 10/18 ja SA:n arvoinen juoksu.

Näin nähdään, että Juku Thö Taitolentokoneen suoritukset tippuvat kuin lehmänhäntä ja Hula Thö Tahtokoira kiihdyttää ja vääntää itselleen kisasta toiseen parempia pojoja.

Finaalissa toki tapahtui Jukun kohdalla se pakollinen mokaaminen, Juku kun leikkii hissiä pituussuunnassa ja pitäessäni sitä vain kaulapannasta kiinni, oli se lähdön hetkellä kolmisen metriä (pientä liioittelua, toki) maaliviivasta ja kaveri sai huomattavan paljon paremman lähdön. Johannan neuvosta aiomme kokeilla vastaisuudessa ns. kuppilähtöä. Tässä omistaja menee koiran taakse kyykkyyn, jolloin jalat muodostavat kupin, eikä koira pääse peruuttamaan senttiäkään saati tuota kolmea metriä... ;D

Kuitenkin hattua nostan molemmille veijareilleni. Hienosti tajuavat pellolla sen, mistä siellä on kyse. Kunto tuntuu riittävän myös pitkille radoille ja ainakin Hulan kohdalla tahto vie korkeallekin, upeata!

Jos nyt vielä jotain, niin tein pieniä laskelmia kotona. Kaikenkaikkiaanhan wipukoita starttasi 71 kappaletta. Hulan pisteet olisivat oikeuttaneet sen kaikkien joukosta 30. tilalle tutkailtaessa kaikkien saamia yhteispisteitä; sarjojahan oli kaikenkaikkiaan neljä: kansalliset - nartut, kansalliset -urokset, KV-nartut ja KV-urokset. Näin 453 pisteellä Hula jätti 41 koiraa taakseen. Melkoisen hyvin 5,5 -vuotiaalta, kolmannessa kisassaan ja läskiä lanteilla. ;D

Pitkät päivät ovat vaativia ei vaan koirille vaan emännille ja isännille. Mukavaa ajanvietettä ja hauskaa juttuseuraa tarjosivat Anna ja Johanna, kiitos teille! Päivä kuluu huomattavan paljon mukavammin ja rattoisammin hyvässä ja hauskassa seurassa!


Tällä kertaa ei itse kisasta tuoretta kuvaa ole, mutta kuvapläjäyksenä liitän tällä kertaa vanhemman kuvan (Lieto 18.5.) hämmästelevästä Hulasta taustalla. Kiitos kuvasta Jaska S!