19.4.2016

Vaasasta Balille Cacib!

Joskus yllärireissut on ihan parhaita. 
En ensialkuun meinannut millään saada matkaseuraa Vaasaan ja olin jo unohtanut koko näyttelyn, kun yht'äkkiä yllytyshullu lähtijä löytyikin; Erica!
Vielä kun saimme kolmannenkin matkaseuralaisen, Emmin, Tehotrio oli kasassa.

Ennakkosuunnitelma oli sangen toimiva. Olin lauantain töissä Messukeskuksen pentunäyttelyssä ansaitsemassa bensarahoja, ja tämän toiminnallisen lauantain tehostamana sain pään tyynyyn jo iltakahdeksalta. Herätys oli 02.00 ja suoraan suihkuun! Kellon ollessa 03.15 ehdin vartin verran tepastella Balin kanssa ja sitten jo mentiinkin kohti Tikkurilaa hakemaan ensin Emmi. Keimolasta kyytiin Erica ja ajoin sitkeästi koko menomatkan. Onneksi aurinko nousi pian ja tiekin alkoi peräti näkyä..

Hieman kuitenkin tylsä tuo Vaasan reitti? 
Aakeeta laakeeta, ei oikein talojakaan saati bensa-asemia. Mutta vauhdilla mentiin ja taidettiin olla puolisen tuntia etuajassakin lasketusta.

Kehä sujui SEKIN vauhdilla ja kotiin kantamisina oli kaksi kassillista Best-In -porokiusausta. Hyvä, että Emmi muistutti minulle palkinnoista. Olisin meinaan jäänyt ilman kymmenen euron ostoseteliä. Eväät olivat sopivat, kolme reissaria, vaikka niitä saikin syödä hieman lennossa; seisten ja ajaen. Energiajuomat ei oikein ole mun juttu, mutta Batteryn magnesium-pohjainen juoma oli erinomaista maultaan. Hyvä tietää, jos jatkossa tarvitsee availla silmiä keskellä yötä.
Koirat eivät energiajuomaa tarvinneet vaan matkustivat rauhallisina ja reporankoina mennen tullen. Sensijaan meillä ihmisillä oli hieman hitskokkia, kun emme ilman asemavastaavan apua saaneet polttoainetta Vaasassa. Miten voikin rahan syöttäminen olla niin vaikeata bensa-automaattiin? Jollette tienneet, niin raha pitää syöttää rauhassa, oikeassa kulmassa, eikä ainakaan jättää sitä roikkumaan; silloin automaatti ei sitä sisään ime.

Itse kehässä hitskokkimomentti koettiin siinä kohdassa, kun Balin kanssa piti mennä pöydälle. Tai ei minun sinne pöydälle tarvinnut mennä, mutta Balipa olisi halunnut hypätä itse. Ja siinä vaiheessa kun olin tuuppaamassa sitä käsiavusteisesti ylös, kaikki menikin pieleen. Bali oli nimittäin tässä vaiheessa muuttanut mielensä ja tekemässä u-käännöstä. Tästä insidentistä olisi saanut erittäin hyvää juutuubikuvaa; "ei näin". Minä, koira ja resco olimme solmussa ja sotkussa. Onneksi tilanteesta selvittiin ja hienosti selvittiinkin, sillä Bali oli VSP ja sai kotiin tuomisina Cacibin, juhuu jihuu ja huhuu!

Olemme juuri saapuneet mestoille ja lapset tuijottavat emäntiään; miksei mökkiä ole vielä kasattu?

Tässä Balin arvostelu, tuomarina Outi Piisi-Putta:
Erinomaista tyyppiä oleva 3-vuotias uros. Hyvä pää, ilme ja korvat. Kaunis kaula. Tasapainoisesti kulmautunut. Rotutyypillinen ylä- ja alalinja. Liikkuu yhdensuuntaisella, hyvällä askelpituudella. Käyttäytyy hyvin. 


VSP & Cacib Ch Pendahr Fred Perry ja ROP & Cacib ja sert Sandbay Stardust
kuva Emmi Merta

Sitten ennen ja jälkeen kuviin:

 Erica & Molly, Softouch Eyecatcher, ERI/3

 Ja Moltsis reissun jälkeen. Vielä on silmät auki.

 Milli, Bonnywapit Funnybunny, EH.

Ja Milli reissun jälkeen. Kaikkensa antaneena.

800 km, yksi Cacib, kolme reissumiestä, kaksi energiajuomaa, vaniljadonitsi, omenakampaviineri, pussillinen pähkinöitä, rasiallinen porokiusausta, satasella bensaa, muutamat trippimehut, puhetta mennen tullen niin, että kurkku oli karhea. Näistä oli meidän reissu tehty.
Kiitos Emmi & Erica erittäin mukavasta matkaseurasta ja kaikesta avusta matkan aikana sekä kiitos Bali, Milli ja Molly - kivaa oli pyörähtää Vaasassa ja vilauttaa teitä myös sillä suunnalla Suomea.


12.4.2016

Keväisellä lenkillä 11.4.2016

Kylläpä onkin ollut mukava kanniskella kameraa taas matkassa!
 - Vaikka sainkin yhden huolestuneen (?) ammattikuvaajan heräämään Lahden kuvien tiimoilta.
Julistetaan tässä nyt vielä: kuvaamisen pitää olla hauskaa ja huoletonta. Ehkä myös helppoa. Ainakin minulle. Kun valitsin itselleni uutta kameraa - toim.huom. Canonilla saa edelleen hyviä(kin) kuvia - vaihdon nyt tultua ajankohtaiseksi toivoin oikeastaan vain NOPEUDEN ja VALOVOIMAN osalta parempia speksejä. Niitä sain ja niillä pärjään.

En tule koskaan pahoittelemaan kuvieni mahdollista kohinaa, suttuisuutta ja ISO-arvoja. En asettelua, värejä enkä harrastelijamaisuutta. 
Haluan säilyttää omassa kuvaamisessani lapsenmielisyyden; ilon siitä, että ylipäätään sain kuvan jostain sellaisesta, mistä halusin. Tai ilon siitä, että saan ja sain tuottaa toiselle iloa.
Eilinen toi erityisen paljon iloa. Ainakin pojilleni ja itselleni. Siitä muistona seuraava kuvakavalkadi:

 Sanonta: "Taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan" ei ihan nyt toteudu.

 Ensimmäistä kertaa tälle kevättä kohti tuttua, lumetonta, kuivaa, hiihtäjätöntä kuntopolkua, jei!

 Hevosilla on tuumaustauko. Veikkaisinpa, että ovat nekin hieman iloitelleet piehtaroimalla.

 Metsästä kuuluu kummia.

Kuulostella pitää tietysti kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Hitsikun hienot pojat ja hieno kamera!

 Hupikin on tarkkana.

 Tämä se on ihan parasta parhautta parhaimmillaan. Pelto ja whippetit!

Tässä kuvapari siitä, mitä tarkoitetaan vinttikoiralle tyypillisellä laukalla; double suspension gallop; näinkö jossain peräti suomennoksen "nelitahtilaukasta"? En ole aivan varma. Tosin ylläolevassa (suttuisehkossa, hahah) kuvassa takajalat ovat vielä hieman maassa "kiinni". Mutta idea on se, että koira ojentautuu yhdessä laukan vaiheessa äärimmilleen pitkäksi ja sen raajat ovat hetken irti maassa; ns. liitovaihe.

Ja tässä ponnistusvaihe. Kuvat tulivat siis väärässä järjestyksessä, mutta en aio pahoitella sitä(kään). Myös tässä ponnistusvaiheessa on hetki, kun koiran kaikki raajat ovat irti maassa. Näiden kuvien myötä selitys siis sille, miksi vinttikoira, whippet, on niin nopea. Huippuyksilö voi taittaa jopa viisitoista metriä sekunnissa! Se ei olisi mahdollista ilman äärimmäistä ponnistusvoimaa ja äärimmäistä ojentautumista. Tarvitaan toki myös nopeita lihaksia, soluja ja geenejäkin. Sydämen pumppausvoimasta puhumattakaan.

Tämän tasoisiin kuviin oli Canonilla vaikea päästä - jos olisi päässyt ollenkaan. En muista ihan äkkiä tällaista kirmailusettiä, että kuvia olisi päässyt näin monta tallentamaan ja julkaisemaan. Lumix on erittäin nopea, sillä saa kuvia nopeaan tahtiin ja tarkennus toimii sekin nopeasti.

Tämä on ihan parasta - ja hauskaa - kuvasettiä! Bali ja Huima nauttivat vauhdin hurmasta. Täysin kirsunsiemauksin.

Oli aika päästää Hupi irti. Ihan ensimmäiseksi Hupi kävi huutamassa junnuille, että olkaahan kunnolla!

 Tässä näkee hyvin mitä Huimalla on mielessä..

pienoinen häirintä. Huimalla on jonkinasteinen pakkomielle roikkua isin peesissä, joskus myös rouhaisten sitä perästä. Nykyisin juoksutankin ensin Huiman ja Balin keskenään, jolloin ne päästelevät yhdessä pahimmat höyryt - sitten Hupi mukaan! Nätisti menee näin.
Viriä en uskalla oikein enää päästää irti, se kun tuppaa lähtemään juoksuun kuin nuori koira konsanaan ja joskus mukkelehtii ja makkelehtii pahan näköisesti. Luxi oli eilen hetken irti, mutta se keskittyi vain multapaakkujen riipimiseen ja nielemiseen.

  3-vuotias Bali, 5-vuotias Huima ja 11,5-vuotias Hupi. Vauhdin hurmaa!

Tässä vielä tunnelmakuva eilisestä juoksutusalueesta. Edessä on valtaisa jalkapallokenttä, jolle emme menneet, sillä siellä oli rouva kahden pienen koiran kanssa. Otti ne syliin meidät nähtyämme, mutta jäi haahuilemaan kentän reunaan. Talsimme siis tuonne taaemmalle pellolle, missä pojat saivat irrotella - lihaksiaan ja multapaakkuja!

 Muutama pajunkissa.

Ja keltaisina hohkaavat leskenlehdet.

Vielä kun saisi huoltoyhtiön keräämään TALVISET hiekoitushiekat pihamaalta, niin voisi alkaa uskoa, että kesää kohti mennään!

Lenkkidata eiliseltä: 7.9 km.

6.4.2016

Lahti INT 2.4.2016

Olipas virkistävä visiitti Lahteen. Starttasin assistenttini Emmin kanssa vartin yli seitsemän matkaan ja ennen kuin siinä juuri kissaa ehti sanoa, olimme perillä. 

Halli oli ihanan väljä ja koiria runsaasti; 1 + 40 + 40 jollen väärin muista. Onneksi Emmillä oli varaa ostaa luettelo, muuten olisimme jääneet paitsi kaikesta informaatiosta niin itsellemme kuin muillekin. Otimme nimittäin hoitaaksemme reaaliaikaisen TULOSPALVELUN Facebookin kautta. Postasimme valmiita, merkittyjä tulossivuja allekirjoittaneen profiiliin. Tuloksista huolehti pääasiassa Emmi, mutta myös minä ja Heli osallistuimme tulossavottaan.

Tulos- ja kuvaustiimi; Heli, allekirjoittanut ja Emmi. Tehotrio!

Siinäpä sitä taas olikin. Tuloksia, valokuvia, hiihtelyä, rupattelua - kotiin kun pääsi, olo oli kuin olisi ollut viikon Ibizalla.

Ja vielä jatkui. Päivän päätteeksi käsittelin viitisen tuntia ottamiani kuvia. Kuvat täytyy klikata yksi kerrallaan auki ja pienentää. 1g kyllä pienentäisi kuvat automaattisesti; kokeilin tukun 4-megaisten kuvien lähetystä ja siihen meni viikko. Palasin nyhräämään ja pienentämään kuvia auki yksi kerrallaan. Noin 300 kuvaa läpäisi löyhähkön seulani ja hiekkaisin silmin, veden, viinirypäleiden ja pähkinöiden avulla suoriuduin jotenkuten. Maanantai JA tiistai meni nukkuessa univelkoja ja saadessa silmät taas pelittämään.

Pidemmittä nillityksittä muikeaan tuloskimaraan:

Bali, Ch Pendahr Fred Perry hienosti yhdeksästä valioluokan uroksesta kolmas tuloksella ERI/3 SA.

kuvasta kiitos Emmi

Arvostelu meni näin:
Big male. Typical, nice head. Enough neck. Good topline. Straight by shoulder, well angulated behind. Free movements with enough drive. Excellent temperament. 
(Neljästäkymmenestä uroksesta tuomari antoi neljälletoista SA:n)

Armi, Vi'waun Miumau Maui (Ch Pendahr Fred Perry x Vi'waun Udaya) muikeasti ERI/2 SA kymmenestä juniorinartusta.


Armi ja Bali herkistelivät kehän jälkeen näin:


Cilla, C'mere Malibu (Ch Twyborn Philadelphia x Ch C'mere Icy Crystal) todella upeasti viidestätoista avoimen luokan nartusta ERI/2 SA.



Kiitos vielä Emmi - ja kaikki muutkin mukavasta seurasta ja päivästä. 

Lumix teki sen mihin pystyi - kaikki Lahti INT kuvat nähtävissä täällä: KLIK.