Ylipäätään kaikesta on otettava selvää ja taustoitettava lähtötilanne löytääkseen mahdollisen ratkaisun ja/tai selityksen. Tämä pätee niin kantapäihin kuin koiran rakenteeseenkin.
Naamakirjassa on hiljattain ollut parikin topikintynkää koskien koiratalouden "nurmikon katoamista". No voihan haloo, ihanko olette ihmiset yllättyneitä, että nurmikko lähtee menemään?
Jajuu, Kenzola on ollut yhteydessä tyyliin Nurmikko Oy:hyn (no eihän sellaista firmaa ole, mutta jotain sinne päin enivei) ja haastatellut vuosia sitten toimitusjohtaja Nipa Nurmikkoa koiranurmikkotalouteen liittyen.
No voihan otolliset olosuhteet etten sanoisi; kaikki on nurmikkoa vastaan koiratalouksissa.
Ensinnäkin koirat tampuuttavat tassuillaan talvella lumen tiiviiksi peitoksi nurmikon päälle - > happi loppuu - > nurmikko sanoo död. Jos siis oletkin onnistunut kasvattamaan kesällä kohtuullisen nurmen, se kertakaikkiaan ei saa tiiviin ja kovan lumipeitteen alla happea ja nirhautuu pois. Lisäksi urea sisältää siinä määrin typpeä, että happi loppuu nurmelta jo hyvin äkkiä ensimmäisestä siihen kohdistetusta stroolauksesta. Aika harva nurmi kestää äkkiseltään virtsaa ja sen sisältämiä ainesosia.
Ylipäätään nurmea - nurmikkoa - tulisi kasvattaa Nipa Nurmikon mukaan vähintään kaksi vuotta (!) ilman häiriötekijöitä; tallaamista, virtsaamista ja lumen tiivistämistä sen päälle, jotta siitä tulisi kestävä ja vihannoiva.
Hyvä nurmi kestää n. kaksi vuotta koirataloutta.
Sitten sen kasvatus on aloitettava - ikävä kyllä - alusta. Nipa Nurmikon mukaan on toki saatavilla erikoisnurmisiemeniä (ns. hevosaitausseos), mutta senkin pitää antaa ensin kasvaa, ennen kuin sen päälle voidaan päästää kavioeläimiä, saati tassuja. Hänen mukaan piha tulisikin jakaa kahteen osaan; toisessa nurmi kasvaisi rauhassa sen kaksi vuotta toisen osan ollessa tassuttelun ja virtsaamisen alaisena. Helppo rasti? Laita nyt sitten koirapihalle siimoitus ja miinoitus; ei tälle osalle; mene tänne.
Niinpä Kenzola valottaa ohessa kuvien kera, miten kenties voitte onnistua uudiskasvatuksessa.
Nykyisellä pihamaallamme on kaksi osaa; nurmikko ja pensasosasto. Kun kevät saa ja lumen alta paljastuu "ei mitään"; hapettomuuteen ja typen yliannostukseen kuollut osio, sen päälle nakataan keväällä läjä uutta multaa, ns. reilulla kädellä (kuvan alueelle vähintään säkillinen). Nyt kannattaa ostaa iso pussi tai säkki valkoapilaa, itävyys on todella nopea verrattuna perinteiseen nurmikonsiemeneen. Nurmikko itää n. kahdessa viikossa suotuisissa sääolosuhteissa; ilman lämpötilan on oltava n. + 10 yötäpäivää. Apila sensijaan itää n. 4-5 päivässä ja sille ei ole niin nokonuukaa onko ilma juuri +10.
Kenzolassa uutta nurmea kastellaan joka ikinen päivä letkulla; se osaltaan estää koiria menemästä märälle mättäälle; ne asioivat mieluummin kuivalla puolella; pensaiden alla. Nurmikko saa kasvaa kohtuurauhassa.
Uusi nurmikko on valmis n. neljässä viikossa ja kestää jopa käyttöä ja käyskentelyä. Tosin se on juuri kasvettuaan erityisen altis virtsasuihkuille ja koiran toimitettua pissaamisasioita on nurmikko kasteltava vähintään siltä osalta välittömästi. Jollei näin tee, alue on keltainen heti seuraavana päivänä ja nurmi kuolee. Ja vaikka kastelisikin, tulos ei ole taattu. Ylipäätään tuore nurmikko on hyvin altis häiriöille. Ikävä kyllä näin on, vaikka ostaisitkin spesiaali "hevosseoksen, joka on tehty kovaan kulutukseen", virtsa on tappava ruiske.
Kuitenkin kehoitan ja patistan kaikkia koiratalouksia aktiiviseen nurmikonkasvatukseen. Kun vähän panostaa, näky voi olla sangen vehmaisa ja vihreä sensijaan, että tuijottelisi pelkkää multaa ja savipeltoa. Toki siinä on vaivansa ja tarvitaan aurinkoa, vettä, multaa ja pussi jos toinenkin siemeniä mutta näky tässä alakuvassa on jo paljon palkitsevampi kuin ylemmässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti