1.6.2018

Letkeästi Liettuassa!

Enpä olisi arvannut.
Ulla se soitteli keväällä ja kyseli bussimatkailusta koiran kanssa. Yksi kysymys johti toiseen ja jo kolmannella kysymyksellä kysyttiin kämppikseltä, että "lähdetkö kuskiksi"?  Kyllä se oma Pögötti vaan onnikan voittaa.
Kevät kiiri ja kuin ihmeen kaupalla saatiin kahden koiran ilmoittautumismaksut pulkkaan, eipä ollut kuin 225 euroa. Sitten pala palalta laiva, hotelli, polttoaineet - ja pinacoladat.

Miten mainiot lähtökohdat.
Letkeästi ja rennosti, ohuin odotuksin. "Jos Balille irtoaisi jotain luokkasertin tynkää". No, irtosi vähän muutakin. "Jos Maui ihan kaveripohjalta mukaan, harjoittelemaan laivailua ja autoilua. Tuskin se sieltä mitään saa." No saipa hyvinkin.

Kaunista kyläidylliä Kaltanenaissa.

Pitkä menomatka sujui pysähdellen huoltoasemilla, shoppaillen ja autojonoissa seisten. Liettuassa oli pitkiä maantiepätkiä työn alla ja jonotus oli sangen mittavaa. Jahka pääsimme jonoista, saikin loppumatkan posottaa liki tyhjillä maanteillä. Keli oli kuuma ajaa niin koirille kuin ihmisillekin. Pysähdyksiä oli siksi melko paljon. Olisiko navi näyttänyt alkuun perilläoloajaksi klo 19 aikaa, mutta lopulta taisimme olla hotellilla ~ 21 aikaan.


Ajoimme ensin 22 km ohikin hotellista. 
Liettualaiset osoitteet eivät ole ihan helpoimmasta päästä ja kun navi jotain ehdottaa, niin sitä äkkiä painaa ehdotusta ja luulee pääsevänsä perille. Uukkaria sitten ja vihdoin hotelliin. Huomataksemme, että ei siellä hotellissa vastaanotossa juuri englantia puhuttu. Luulimme tinkivämme koirista 10 euroa/huone ja maksavamme 10 euroa late check-innistä, mutta kuinka väärässä olimmekaan.


Hotelli oli siisti - ja todella tyhjä !! - en vain meinaa millään tulla toimeen liettualaisten suihkualtaiden viemäreiden kanssa. Niissä on ihmeellinen "kohotulppa" joka pitää ottaa kokonaan irti, jotta vesi virtaa pois. Muuten suihkualtaasta tulee kylpyamme!
Vesi oli sinänsä oma lukunsa, sillä se HAISI ja maistui hampaidenpesun yhteydessä veren ja mullan sekoitukselle! Jatkossa hampaat oli pestävä pullovedellä. Suihkun aikana yritin olla hengittämättä. Maui ei meinannut osata alkuun ottaa rennosti hotellissa, vaan naukui oven edessä. Muutaman tunnin naukumisen jälkeen menin sitten halpaan ja lähdin yöulkoilulle. Ovi ulos oli lukossa, mutta tämä ei-englantia puhuva, tönköhkö rouva tuli avaamaan oven - ja mitä; molemmat poikani alkoivat haukkua rouvaa kovaäänisesti! No, mitäs oli niin tönkkö.
Kylässä ei sitten ollut katuvaloja, että pissimme siellä kaikki - paitsi minä - kuun valossa. Oli muuten spookya.

 Hotellin edustan puistoa.

Haikaroita, haikaroita ja haikaroita. Olihan noita. Äitihaikara se siellä kurkkii.

Erkkariaamuna 25.5. Rita iski meille kakkupalan kouraan - hämmästyksestä selvittyämme saimme kuulla, että kakku oli pinaattitäytteinen. 
No, jo oli eksoottista - ehkä liiankin!! Niin siinä voi käydä, odottaa mansikkaa, saa pinaattia. Odottaa eehoota, saa serttiä.
Maui vetäisi upean junnuluokan voiton heti kärkeen. Irlantilainen tuomari sijoitti lopulta väsyneen Maukkelin VSP-junnuksi. Bali sai satikutia heavy-sanoin höystettynä. Lammasperuna on kuin onkin ollut liian jytyä whippetin masukalle ja kyljille.

Upea Maui Inga Mayn viemänä BIS-juniorikilpailussa. Reipasta menoa ja heti junnuluokan hieno voitto!
© Simone Imbresiene

Just so focused. My beautiful Maui.

Maukkeli pönötti hotellin vinorinteessä hyttysten, pistiäisten ja öttiäisten seassa serttipönön Ullan käsissä. Hieno Maukkel!

Lauantaina kämppis jäi hotellille hypistelemään vesimelonilonkeroitaan ja me matkasimme Ullan kanssa kahdestaan Moletaihin.
Nyt olikin JYTKYä tulossa. Viereisen teltan suomalainen afgaanileiri veti norjalaisella affella ropiksi, perään Suvi ranskalaisella greyllä ropiksi ja sitten allekirjoittanut täräytti norjalaiselle Balille roppiresultin! Siinä sitä huusi suomalainen jos toinenkin, että HYVÄ SUOMI -kunnes joku meistä äkkäsi, että nohh, koirat eivät kenelläkään meistä olleet suomalaisia. Kuivaa tilannehuumoria kolmenkymmenen asteen auringonpaisteessa.

Sitä samaa tässä.
Suvi demonstroi INFO-teltan henkilökuntaa. Allekirjoittanut sipaisi Suvi vanavedessään kysymään "excuse me but, is the group competitions going to be 1 to 10, in order"? Siinä Info-Ingela katsoi meikäläistä erittäin hitaasti ja päästä varpaisiin, eikä pystynyt hämmästykseltä edes vastaamaan. Sivusta tuli Helppi-Helena ja totesi, että "yes, 1 to 10, no changes".
Suvi demoaa Info-Ingelan hämmästystä, kun kehtasimme porhaltaa heidän telttaansa kysymään joutavia.

Tässä oli muutenkin moneen otteeseen ihan pihalla ja pönttö sekaisin, kun komennettiin kokoajan uudelleen kehään. 
Siellä kävi nyt Maui kilpailemassa vara-Cacibista ja Muumi täräytti nartuissa vielä voiton ja oli hienosti VSP. Korttia, resulttia ja tulosta tuli ovista ja ikkunoista. Piti jo lainata rahaakin, että sai lunastettua kaikki tittelit - pankkikortit kun eivät lunastustelttaan käyneet.

Ihan käsittämättömän hienoa kuumalla Moletain lentokentällä - Bali otti ison sertin, valioitui Liettuaan, sai Crufts-qualificationin (jo toista kertaa!!) ja tuli Baltian valioksi.
Maui otti hienosti luokkasertin liettualaisen handlerin Ingan kanssa, jo toisena päivänä peräkkäin.
Muumi ja Madde veti serttiä, korttia ja titteliä siihen malliin, että ei perässä pysynyt meikäläinen jos ei omistajakaan... Uskomattoman hieno päivä!
Bali kävi pyörähtämässä vielä ryhmäkehässäkin ja pääsi hienosti viiden parhaan joukkoon - tuomarin ottaessa 5 jatkoon - mutta sen parempaa sijoitusta ei sitten enää herunut. Iloisen pyörryksissä oltiin näistäkin!!

 Näkymä hotellin ikkunasta.

Jännästi oli paikalliset ruokakaupat piilotettuina. Tämä nimittäin oli paikallinen K-market.

Hotelli oli muuten todella kivassa paikassa.
Vieressä oli idyllinen puisto jokineen ja jumppatelineineen. Höystettynä pistiäisillä, ampiaisilla, hyttysillä, moskiitoilla ja hyppiäisillä. Ja ruokailipa naapuritalon haikarakin siellä aina aamutuimaan.


Yhtenä aamuna päästin pojat puistoon hieman päästelemään, ja Maui käytti tilaisuuden oitis hyväksi ja piehtaroi kuolleessa sammakon- ja madonraadossa. 
Kiitos S-marketin kosteuspyyhkeiden, kokkareet saatiin turkista pois.
Kylä itsessään oli hyvin idyllinen - kuten kuvista näkyy. Kauniita vanhoja taloja, todella hyvin ja hienosti hoidettuja pihoja istutuksineen ja sipuli- ja salaattipalstoineen. Kaunis kirkko kirkkomaineen (sielläkin pojat päästelivät yhtenä aamuna!), hyvin hoidettu puisto ja kadut ja tiet. Matkaa Moletain näyttelyyn kertyi n. 50-55 km/suunta. Ei paha. Itse Moletaissa ei tainnut kuin 1 tai 2 hotellia/motellia olla, jotka oli tietysti varattuja jo vuosi ennakkoon. Hyvä kun pääsimme tänne!
Aamiainen oli hauska. Se tilattiin edellisenä päivänä ennalta. Rasti ruutuun; mitä haluaa ja monelta.

Hotellin vieressä sijainnut kirkko.

Joka näytti näin tummanpuhuvalta aamuauringossa.

Aamulenkiltä bongattu aamumummukka. Good morning - osasi myös hän sanoa englanniksi. Pulla ja veitsi kädessään.
Kehien jälkeen autoiltiin milloin Hesburgeriin (niitä oli muuten joka niemessä ja notkossa!!) ja milloin Maximaan.
Maximassa, muuten, oli vallan oma kakkuosasto! Siellä herkulliset kakkupalat olivat peräti 50 senttiä kappale! Iso knööli vadelmakaakkua taisi maksaa jopa 2 euroa. Ihan hyvä, että meillä Suomessa kakkupalan voi saada ehkä 7 eurolla...

Telttajengin tunnelmia näyttelypaikalla. 

Aurinko paistoi - onneksi Ullalla oli pätevä teltta, jonka suojissa saimme istua ja oleilla. 
Nimittäin auringossa patsastelu ottaa voimille! Jollet tiennyt. Olin harrastanut juoksahtelua noin kuukauden ennalta, mutta auringossa kuoppaisella pellolla pomppiminen otti kyllä voimille. Varsinkin lauantain tuomari juoksutti runsaasti. Olimme jossain vaiheessa Balin kanssa toisena valiokehässä, mutta seuraavien kahden juoksukierroksen jälkeen tuomari pisti meidät ensimmäisiksi. Ja taas juostiin. Kotimaan hölkkä asvaltilla oli pala kakkua (!) verrattuna paahteessa koikkarointiin perunapellossa.

Upeat norjalainen ja englantilainen. Nams.

Ulla oli ihana matkakumppani. 
Rento, rempseä ja rauhallinen ja mukava. Miten ihanaa on, kun me kämppiksen kanssa kiukuttelemme ja matkakumppanille kaikki on ok ja jee. Bali ja Maukkeli ulkoilivat Ullan kanssa runsaasti sillä aikaa kun minä juoksin pina coladaa ja kakkupalaa kaupoista. Ulla oli myös liikkeellä loivin odotuksin ja vähän kun odottaa, on palkinnot sitäkin mieluisammat. Hykertelimme molemmat koko lauantain - ja itseasiassa koko paluumatkan.

 Tässä päästellään kirkkomaalla. Sitä riemua ja iloa, mitä pojat saivat aikaan vartissa, ihanaa!

Maukkeli. Ravi tai laukka - aina kaunis katsoa!

Yritimme kovasti sunnuntaiksi saada late check-inniä, josta luulimme jo maksaneemmekin, mutta tönkkö hotellivirkailija näytti meille lappua: "hotel closes 16.00". Olisimme kai saaneet jotain ovenaukaisua illalla, mutta kaikki meni niin vaikeaksi ja hankalaksi, että päädyimme pakkaamaan kamat autoon ja lähdimme sunnuntaina koko konkkaronkka näyttelypaikalle jättäen hotellin ja kylän taaksemme. Aamulla juoksutin pojat ihanalla kirkkomaalla, kaikessa rauhassa, lintujen laulun keskellä. Pojat päästelivät oikein urakalla ja hetki oli kovin kaunis ja nautinnollinen. Kello oli 06.20 aamulla ja mihinkään ei ollut kiire. Ympärillä oli vain kauneutta ja pojat juoksivat virtaviivaisina, ympäristöään kunnioittaen. Ihana hetki.

Madde, Muumi ja Bali. Ihana matkatrio.

Näyttelystä Mauille sunnuntaina taas luokkaserti - olipa muuten valioituminen lähellä Liettuaan... 
Soo close. Bali sijoittui hienosti valioluokan toiseksi ja kilpaili nyt Viljon voittaessa Cacibin vara-Cacibista, jonka Bali hienosti voittikin! Samassa vaca-kehässä kilpaili myös Maui.
Vladimir Piskay tuumi hakiessani kortteja, että "a very nice dog, just a bit heavy". Lohdutin tuomaria sanomalla, että "the fawn dog is also mine, and he is more like thin". Haha, nauroi tuomari; "they are in balance then".

Niin alkoi kotimatka - pitkä etappi kohti Tallinnaa.
Olimme Tallinnassa n. 01.00 ja yritimme saada jostain hostellista mahdollisuutta saada päätä tyynyyn, mutta kaikissa hostelleissa vastaanotot olivat sulkeutuneet klo 00.00. Yritimme nuokkua autossa - taisimme onnistuakin siinä noin tunnin verran, mutta ilkeä hyttynen piti meitä hermostuneessa tilassa ininällään.
Noin kahden aikaan lähdimme autoilemaan kohti satamaa ja kuin ihmeen kaupalla saimme aikamme jotenkuten kulumaan ja pääsimme VIHDOIN laivaan!!!!! Pää välittömästi tyynyyn ja krooh. Uskoakseni sammuin samantien. Madde kainalossa.

Serttipönö.
En ole ihan varma, montako niitä tuli. Koiria oli neljä, joten paljon.

Joka kylässä oli kaunis kirkko.

Hieno reissu. Miten hienoa onkaan lähteä underdoggina liikkeelle, with low expectations, tai ei mitään odotuksia lainkaan - ja saada tuliaisiksi moiset tulokset koirilleen! 
Minusta on tullut hurjan kriittinen harrastusvuosien myötä - ja kiitos tuomarikoulutuksen - mutta samalla olen ihanan naiivi ja leppoisaan luppoisuuteen tarvittaessa kykenevä: "tulee mitä tulee". Ja tällä asenteella on ihan PARHAUTTA, kun tuomari löytää siitä sinun kriittisesti tuomitsemasta koirastasi niitä laatutekijöitä, joita siinä koirassa kuitenkin ON. 
Jokaisella koiralla on päivänsä ja jokainen koira erottuu tarvittaessa edukseen. Löysin rantein ja letkeästi kaikki on kaksinverroin mukavampaa!


Suomessa on joskus vallalla joidenkin harrastajien toimesta ajattelu, että joku koira ANSAITSEE voittaa ja toinen ei. 
Joku koira on "paljon hienompi ja laadukkaampi" ja se toinen sitten taas "minun makuun kamala, joten se ei "ansaitse" voittaa tai pärjätä" - tai jos pärjääkin, niin asiaa pitää päivitellä.
Lähden joskus myös itse herkästi jakamaan sijoituksia ennakkoon, mutta olen niin monta kertaa saanut nähdä tuomarin tekevän "jotain aivan muuta" joten kehän tuloksia ei kannata ennalta jakaa. Minusta on vain valtavan raikasta, kun tuomari tekee juuri niin kuin haluaa, eikä kysy lupaa keneltäkään, että "ansaitseeko tämä nyt voiton"?
Kauniiksi lopuksi.
Virheetöntä koiraa ei ole. Jokaisessa koirassa on paljon hyvää. Siinä kakkanvärisessäkin, joka ei ehkä edusta valtavirtaa muodoiltaan.


Valtavan kiitollisena kivasta reissusta; kiitos kämppis & Ulla ja valtavan iloisena koiriensa hienoista Liettuan tulostuliaisista; on meillä vaan hienot koirot ja kaikki tulokset olivat hienosti ANSAITTUJA ja oikein kolmen tuomarin voimin kolmasti kohdennettujakin


Kiitos Liettua - ja Latvia ja Viro - tässä ollaan satamassa aamutuimaan pällistelemässä kuun valossa. 
Se on sitten Bali uudelta titteliriviltään C.I.B FI & EE & LV & LT & Balt Ch & JWW-14 & LVW-17 Pendahr Fred Perry. Ja pahasti näyttää nyt tässä siltä, että kakkanvärinen Maui seuraa perässä.

Stay tuned.

Vielä kerran kiitos Ulla mahtavasta reissuseurasta ja Suvi & Riku naurujoogasta päivittäin. Koirat ja porukka tekee reissun - we sure made it!