31.10.2017

Balin CIB jäänyt hehkuttamatta!!

Taitaa Kenzolassa nyt sattua ja tapahtua niin paljon, ettei CIBbiyttäkään ole ehtinyt hehkuttamaan. 
Titteli nimittäin vahvistui kovasti etuajassa - joulukuussa kun odottelin vasta postia FCI:stä niin vielä mitä, 22.9. oli tämä Kenzolan Suuri Päivä. Ensimmäinen INT-valioni.

Miltä nyt tuntuu?
No kyllähän se hienolta tuntuu. Eilen tuossa Balia rapsutellessa kävin mielessäni menneitä reissujamme läpi. Monta reissua tehtiin yhdessä - ja mikä ettei vastakin.

Ensimmäinen viimeisen Cacibin metsästyksemmehän oli tammikuussa Kaunaksessa
ja siellä ensimmäisenä päivänä Bali voitti hienosti valioluokan, mutta hävisi Cacibin nuortenluokan voittajalle. Pokkasimme vacan.
Seuraavana päivänä Bali oli valioluokan toinen, mutta kutsuttiin vaca-kilpailuun, koska Cacib meni tällä kertaa valioluokan voittajalle. Nohh, pokkasimme jälleen vacan.
Olipa lähellä, etten sanoisi. Peräti kaksi kertaa.
Olin muuten kuvitellut, ettei tammikuussa kukaan ole jossain keskellä metsää olevassa kuplahallissa. Hah, wipattimia oli n. + 30. Kyllä siinä oli ihan kunnon kilpailua ja myös naapurimaastamme Ruotsista oli useampia koiria.
Tämä oli minun - meidän - ensikokemuksemme bussimatkalla. Takapenkillä oli lystiä ja sain kaksi uutta ystävääkin villakoiramaailmasta, nimittäin Virpin ja Marikan. He opastivat minut muittamutkitta ja suitsait bussimatkailun saloihin. Voin sanoa, että takamus puuduksissa mentiin, mutta nauru raikasi välillä niin, että astmapiippuakin tarvittiin. Varacacibitkaan eivät enää niin harmittaneet, matkaseura korvasi pettymyksen ruhtinaallisesti.

Sunnuntaina oli pitkä odotus, sillä jatkoimme kotimatkaa vasta ryhmien jälkeen. Odotellessani tuhlasin rahojani ruokaostoksiin ja koska meillä ei keittiöhenkilökunnan kanssa ollut yhteistä kieltä, ostin kaikkea. Onneksi, sillä mehevimmän näköiset pallerot olivat kuin taikinaan käärittyä talousjätettä, en tainnut edes Balille antaa tätä "avaamisen jälkeen" rasvaa tihkuvaa sekamössöä. Jonkun palleron sitten söin, sisältö siinä oli oikein maukas. Kaalisalaatti selkeästi rules Liettuassa, sillä sitä sai lautaselle sellaisen hevosenkokoisen kasan, ilman mitään kastikkeita, tietysti.

Kevät ehti ja lähdimme toukokuussa Moletaihin toiselle viimeisen Cacibin metsästykselle.
Jälleen koiria +30 ja Suomesta niistä varmaan 8?
Jos mahdollista, takapuoli oli vielä enemmän kovilla. Hyvä kun kenkiä sai jalkaan ja pois, turvotus oli melkoista. Bali sensijaan matkusti jo tottunein ottein. Ihana reissupoika, Tsukki. Reissukaverina oli tuttu ja turvallinen Virpi ja matkustusosastomme bussissa jälleen takapenkki. Se lienee bussin HAUSKIN osasto?
Bussi oli tällä kertaa hieman levottomampi ja meteliä - haukkumista - riitti. Puhun nyt koirista. Jotenkin sitä sai väännettyä itsensä perjantaiksi kehään, ensin erkkariin. Siellä taisimme olla valioluokan kolmansia, jollen väärin muista. Muistikuvani alkavat olla osin hataria...
Lauantaina Bali oli upeasti (sarkasmia) valioluokan neljäs. Vielä oli kuitenkin yksi yritys ja se tulee jäämään ikuisesti mieleeni:
sunnuntainen tuomarimme, jonka nimeä en nyt tässä mainitse, aloittaa rodun mittaamalla vinoon menneitä koiriamme. Tuomari jopa kysyy esittäjältä, jonka koiran hän on mitannut (väärin) reilusti ylikorkeaksi, että "otatko hylätyn vai poissaolomerkinnän". Tilannetta oli surullista seurata sivusta. Bali mitataan myös reilusti (ja väärin) ylikorkeaksi, oliko se uusi, virallinen kehämitta nyt 54 cm? Lisäksi tuomari kokeilee hännän ja antaa siitä "varman" diagnoosin. Balihan oli siis mitä ilmeisimmin hakannut häntänsä keväällä johonkin, ja hännän loppupäähän nousi kova pallura. Häntä alkaa nyt, lokakuussa, olla normaali. Pallukka on laskeutunut. (huom. tällaiset turvotukset kestävät laskea todella kauan.)
Bali oli hienosti valioluokan toinen palluroineen ja ylikorkeuksineen. Tuomari oikein huusi meidät "Madame, please!" vaca-kilpailuun, joka se olisi muuten riittänyt meille inttiytymiseen, koska Cacibin saanut oli jo intti.
Rouva vetäisee sitten "rastin" käsillään eteemme ja toteaa, "sorry ladies, no reserve today".
Että näin.
Matkaseuralle kuitenkin taas täysi kymppi ja koko peräpään bussiseurueelle. Hauskaa riitti taas siinä määrin, että pissat oli vähällä lirahtaa housuun useamman kerran.

Ilman Cacibia kotiuduttiin ja lohdutusmatkalle lähdettiin kesäkuussa Latviaan.
Pientä hitskokkia tälle matkalle aiheutti matkaseuran peruminen, mutta saatiin seitsemäs dogsitteri suostumaan tulemaan kotiimme ja kämppiskin houkuteltua kuskiksi.
Pieni vastustus näköjään tekee terää, sillä Latviassa saimme valioluokkaan apua huippukäsistä, Timo Aalto esitti Balin valioluokan voittoon. Balille myös ainoa luokan SA! PU-kisassa olin sitten itse puikoissa ja asetuimme jonon hännille, järjestyshän oli ensin JUN-luokan voittanut, sitten NUO-voittaja, AVO-voittaja ja me, VAL-luokan voittaja.
Tuomari, Jose Luis Payro Duenas Mexikosta tepastaa luoksemme ja osoittaa meidät ykkösiksi!!!!!! Tämä on se tunne, jota me olimme odottaneet. NYT me koimme sen, hienoimmalla mahdollisella tavalla, Bali inttiytyi ROP-paikalta saaden vielä LVV-17 tittelin mukaansa.

kuva: Hannu Kervinen

Jihuu, jahuu ja huhuu! Hypin ja pompin ja nauru oli varmasti leveässä ja kuuluvilla! Harmikseni emme voineet jäädä ryhmiin, mutta Super Alko-visiitti lohdutti edes hieman.

Miten hienoa onkaan matkustaa hienon Balin kanssa. Miten hienoa onkaan voida saavuttaa unelma, muuttaa se todeksi. Tuhansia kilometrejä, puutuneita takamuksia, turvonneita nilkkoja, horrostamista bussissa, satoja ja satoja euroja - mutta kaikki oli sen arvoista!

Team Kenzongos on saanut ensimmäisen Kansainvälisen muotovalion. 

Kiitos kuuluu myös sinulle, joka kuljit rinnallamme. Seurasit matkaamme, tsemppasit ja iloitsit kanssamme. 

And last but not least: Thank you Team Pendahr from a fantastic dog, from all your support and walking beside us. Bali is now officially C.I.B FI & EE & LV Ch JWW-14 LVW-17 Pendahr Fred Perry. We did it!!!

21.10.2017

Pieni mainospala. Kenzola suosittelee!

Kenzolassa on ollut paha tapa juosta koiranruokatarjousten perässä. 
Toisaalta mitä Facebookia lukee, niin aika monessa koiraperheessä harrastetaan samaa; kokeillaan, testataan ja vaihdellaan.

Jostain syystä ihan sellainen "väkevä ja muheva" ruoka (joka on tarkoitettu lähinnä Lapissa tarpoville rekikoirille) tai sitten "laiha ja yksinkertainen" ruoka (joka on tarkoitettu saamattomille kotikoirille) menee vain ja ainoastaan Huimalle. Huiman masulle sopii ihan mikä vain. No worries, kaikki käy ja kakka on nättiä.
Sensijaan herkkämasuiset Hupi ja Bali - joiden herkkämasuisuus nyt sekin on ajoittaista, mutta onpahan nyt kuitenkin - syövät "sensitiveä" tai "basic lammasriisiä" TAI kana-/lohipottua. Variaatiota heilläkin.
Olen nyt vain huomannut sen, että kun menen tarjousten ja uutuuksien perässä - palaan takaisin aina yhteen hyvään, erinomaisesti siedettyyn ruokaan, nimittäin HauHau Champion kanaperunaan tai lohiperunaan.
Mikä ihme siinä on, että ko. ruokien koostumus on ensinnäkin erinomaisen maittavaa mutta myös erinomaisen sopivaa - ja meikäläisen laumassa ihan jokaiselle!

Luxikin on alkanut mahaoireilla, jos menee liian väkeväksi tai sekoittelen ruokia liikaa. Sitäkin kun sinne "yleislaariin" teen; saatan miksata 2-3 ruokaa yhteen. Huimalle sopii, muille ei. Iso yleislaari Huimalle ja Mauille, pikkulaarista HauHau Champparia Balille, Hupille ja Luxille. Toimii!

Tai no, lauman uusin tulokas Maui tuntuu sietävän vaihtelua myös hyvin. 
Mauin lempiruoka tosin tällä hetkellä on RC Junior, mutta kun se kyllästyttää, tepastaa hän Huiman kupille ja imuroi sieltä loput. Jos sinne nyt jotain on sattunut jäämään.

HHC:tä - kana- tai lohipottua - suositan lämpimästi kaikille. 
Onpa kelpo ruoka, joka on vielä sopivan hintainenkin. Koirat tykkää - ja ennenkaikkea niiden masut tykkää. Ja kakka on nättiä. Eikä ilmavaivoja!!!!!!

Samaan syssyyn hehkutan myös oivaa vatsan harmoniatuotetta nimeltä Inupekt Forte. 
Jos ja kun masuli sekoaa hetkellisesti, IF balansoi sen nopeasti. Jollet tiennyt, niin IF sisältää inuliinia, joka on luonnollinen prebiootti ja se ylläpitää suoliston hyötybakteereja sekä saa aikaan positiivisen bifidogeenisen vaikutuksen -> vaikutus puhdistaa suolistoa vähentäen haitallisia suolistobakteereja ja johtaa terveempään suolistobakteerikantaan. Tuotteen sisältämä glukaani tehostaa inuliinin vaikutusta ja pektiini puhdistaa suolistoa, suojaa sen limakalvoja ja kiinteyttää ulostetta ripulin aikana.

Luotettavia, hyviä tuotteita. 
Kenzolan viiden pojan testaamia ja hyviksi havaittuja!

kuvituskuva: Kenzolan pojat jälkiruokaa syömässä - syksyiset aronian marjat katoavat parempiin suihin

20.10.2017

Lennokkuutta lähipellolla!

Tai jos ihan tarkkoja ollaan -niin pellon vieressä.
Hakunila on siitä ihana paikka, että se tarjoaa runsaasti aakeita ja laakeita juoksutusalueita koirille. Yksi suosikeistani on ympärysmitaltaan vajaan kilometrin suuruinen pelto Vanhan Lahdentien varressa ja toinen on tämä, itseasiassa jalkapallokenttä. (pelaajia erittäin harvoin! toim.huom.)

Kummatkin sijaitsevat mukavasti lenkin varrella, sen loppupäähän mitoitettuna. Olemme hieman kiristäneet lenkkitahtia ja syyskuuhun verrattuna olemme plussalla parisenkymmentä kilometriä.
Ainahan eivät ainakaan Kenzolan pojat kirmailusta innostu, niinpä laukkalenkkejä ei ole joka päivä tarjolla.
Myöskään Lumix ei innostu aina kuvaamisesta, valo ei riitä, perässä ei pysy ja sen sellaista. Oma haasteensa on, kun Hupi laulaa remmissä ja Luxi pistää hanttiin - tätä poikakaksikkoa kun en tohdi kovin enää juoksaisemaan päästää. Hallitusti tosin, jos olemme isoilla pelloilla. Jaa, onko se sittenkään turvallista? No, kävipä kerran niinkin, että nuorisoketju oli juossut pahimmat laukat ja sinkoilut pois, niin päästin irti loputkin. Vaan Hupipa lähti UUDELLEEN innostuneen trion mukana kiitolaukkaan ja suljin silmäni... onneksi mitään ei sattunut. Mutta oiva osoitus siitä, että välillähän whippetit vain "keräävät voimia" uutta spurttailua varten. Ja sitten kun siihen tulee mukaan uusi jallitettava tai jallittaja niin -taas mennään!

Juoksemisen iloa - ja syksyn nuuhkintaa - keskiviikolta, kas tässä:

 Maui esittelee koreografioitaan!

 Tämä persoonallinen poika pystyy vaikka mihin!

 Kenzolan trooppiset saaret - Maui ja Bali!

 Sametinpehmeällä nurmella on ihanaa päästellä!

 Bali tykkää olla rosvona. Maui ja Huima partiopoliiseina.

 Balilla riittää paukkuja!

Silmä - ja sielu lepää.
Katselin kuitenkin hieman huolestuneena alueen kulmalla olevaa Vantaa rakentaa -taulua. Siinä kerrottiin, että "rakennamme hiihtotunnelia". Emmi pelotteli, että "se tulee tähän nurmelle". Ihan siihen en usko, eiköhän se pistetä menemään jotain nyt olemassa olevaa hiihtoreittiä menemään?

Kiiluvalla, vastaleikatulla nurmella.
Maui on kasvattanut sittenkin reisilihakset, ei ne enää niin litteät ja lehtikalamaiset ole alkuunkaan!

 Ensiviikolla juhlitaan. 26.10. Hupi täyttää 13 vuotta ja Maui 9 kk. Kuinka herttaista!

Mauin lepohetki.

 Kotimatkalla bongattiin aronia.  Mauin ja Luxin suosikkipensas. Ruusupensaan jälkeen.

Luxin kanssa marjastetaan ja Balin kanssa nuuhkitaan syksyä - siis oravia.

Nauttikaa syksystä ja lenkkeilystä, tuntekaa kuinka koiralauman ilo energisoi. Koko syksyhän soi!

Kiitos Kenzolan lenkkitiimin vetäjät: Hupi, Luxi, Huima, Bali ja Maui!


19.10.2017

Syksy saa. Saa sinäkin.

Nimittäin energiabuustausta ihan lähiluonnosta. 
Eilen saimme osaksemme aurinkoa ja järjettömän määrän linnunlaulua. Lähimetsässä oikein kuhisi lintujen elehdintä ja kaikui ruoka- ja muuttolaulut korkealta!
Ulkoilutin pitkästä aikaa myös kameraa ja tepastimme kuohkealle nurmialueelle päästelemään - siitä sitten oma postauksensa myöhemmin.
Avaa silmät - ja näe kuinka kaunista ympärilläsi on:











Kuvat puhuvat enemmän kuin 1000 sanaa. Tämä!

Loppuun vain päivän ja kuun lenkkispeksit: 4,9 km ja 113,0 km.

Kohta on joulu ja sitten mennäänkin taas kohti valoa!