Whippet-Harrastajien luonnekysely aktivoi minut tutkimaan ja tutustumaan aiheeseen tarkemmin. Aiheeseen, josta minulla on ollut jonkinmoinen käsitys ja ymmärrys, mutta joka monimuotoisuudessaan on totisesti yhtä monimuotoinen kuin koira itse.
Stilisoin tässä jo aiemmin illemmalla reilu 3-sivuisen jutun 12-sivuisesta alkuperäismateriaalista, mutta sen julkaisu tulee myöhemmin. Seuraavaksi siirryin Suomen Spanieliliiton sivuilla julkaistuun Tiina Karlströmin kirjoittamaan juttuun, josta tässä stilisoimani, lyhennetty versio.
Lukekaapa huolella ja ajatuksen kanssa ne, joille aihe on vähänkin vieras:
Vietit ovat koiran sisäsyntyinen käyttäytymismallisto, joiden mukaan se toimii eri tilanteissa.
Kaikilla eri vieteillä on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä auttaa yksilöä tai lajia säilymään hengissä. Koira on perinyt viettinsä sudelta, joka on sen esi-isä n. 100.000 vuoden takaa. Viettitoiminnot ovat sekä sudella että koiralla edelleen samanlaiset.
Ihmisen suorittaman jalostuksen seurauksena joillakin koiraroduilla osa vieteistä on estynyt tai heikentynyt. Samoin ihminen on erilaisia taipumuksia omaavia yksilöitä jalostamalla muokannut rodut erilaisiin tehtäviin sopiviksi. Jokainen koira on perinyt esi-isiltään kaikki viettitoiminnot, jotka ilmenevät yksilöillä erivahvuisina ja eri tavalla.
Viettitoiminta
Kaikkeen toimintaan koira tarvitsee ärsykkeen, joka laukaisee tai herättää jonkin viettitoiminnon. Koira pyrkii toimimaan siten, että herätetty vietti tulisi tyydytetyksi, toisin sanoen koira pyrkii kohti viettipäämäärää. Esimerkiksi pimeässä tulee vieras henkilö koiraa vastaan. Tällöin koira tuntee itsensä uhatuksi ja koiran puolustusvietti herää. Koira joko hyökkää ja täten yrittää karkottaa lähestyjän tai pakenemalla pyrkii pääsemään uhasta eroon.
Koiran ärsytyskynnys voi olla joko korkea, eli se tarvitsee voimakkaan ärsykkeen aloittaakseen toiminnan tai jos ärsytyskynnys on matala, koira reagoi jo pieneenkin ärsykkeeseen.
Laumavietti
Koiralla on sisäsyntyinen vietti muodostaa lauma muiden samalla reviirillä asuvien kanssa. Laumavietti on hyvin voimakas ja se on aina aktivoitavissa. Koira haluaa aina vahvistaa lauman yhteenkuuluvuutta ja miellyttää lauman johtajaa. Lauma kommunikoi keskenään erilaisten äänien, eleiden ja ilmeiden välityksellä.
Koulutuksessa laumaviettiä voidaan hyödyntää muun muassa tottelevaisuudessa luoksetuloliikkeessä ja kaikissa lajeissa peruskoulutuksen jälkeen, kun koira haluaa tehdä sille opetetun tehtävän miellyttääkseen laumanjohtajaa.
Sukupuolivietti
Suvunjatkamisvietti kehittyy nuoruusiässä, hormonitoiminnan vaikutuksesta. Vietti ilmenee yksilöillä eri vahvuisena. Sukupuoliviettiä ei voida hyödyntää koiran koulutuksessa.
Saalistusvietti
Ravinnonhankintavietin avulla koira hankkisi ruokansa, ellei ihminen sitä ruokkisi. Nälkä ajaa koiran liikkeelle etsimään ravintoa. Koska ihminen ruokkii koiran, sen ei tarvitse käyttää saalisviettiä ravinnon hankkimisessa. Kuitenkin ravinnonhankintavietti ja saalisvietti ovat säilyneet koiran käyttäytymisessä hyvin näkyvinä ja voimakkaina.
Jo aivan pienet pennut leikkivät keskenään saalistusleikkejä ja näin harjoittelevat saalistuskäyttäytymistä.
Saalisvietti on ns. kyllääntyvä vietti, eli koira ei aina ole kiinnostunut saalistamisesta.
(toim. huom. Onkohan tätä asiaa tutkittu vinttikoirilla, joka on näöllään ajava koira ja voimakkaasti saalisviettinen? Jos vinttikoira ajaisi kiinni esim. 10 jänistä, jatkaisiko se yhä 11:n jäniksen ilmestyessä näköpiiriin vai lopettaisiko se -ja missä vaiheessa - tympäännyttyään? Vietin voimakkuudella on suuria yksilökohtaisia eroja; ehkä joku koekoira lopettaisi kylläännyttyään ja toinen ei saisi koskaan tarpeekseen? Toisaalta mm. maastokokeissa näkee uransa alkutaipaleella upein pistein ajaneita koiria, jotka vuoden-parin jälkeen siirtyvät kisoissa kolmen kärkijoukosta loppupään kastiin? Miksi näin on ja onko siihen olemassakaan yksiselitteistä vastausta?)
Puolustusvietti
Puolustusvietti on koiran luontainen tapa puolustaa itseään tai laumaansa kokemaansa uhkaa vastaan. Avainärsykkeenä toimii koiran kokema uhka. Kun koira joutuu uhatuksi se joko puolustautuu tai pakenee, toiminnan tarkoituksena on saada uhka häviämään. Mitä suurempi puolustushalu, sitä pienemmästä ärsykkeestä koira puolustautuu.
Väistämiskäyttäytyminen (pako) on puolustusvietin toinen ilmenemismuoto. Väistämiskäyttäytymisessä on osatekijänä myös laumavietti eli alistuminen laumanjohtajalle. Väistämiskäyttäytymistä hyödynnetään erittäin usein koirankoulutuksen kaikilla osa-alueilla ei-toivotun käyttäytymisen korjaamisessa, eli ohjaaja antaa koiralle pakotteen, nykäisee taluttimesta ja koira väistää. Pakotteen on tultava oikeaan aikaan ja tarpeeksi voimakkaana, mutta ei liian voimakkaana. Pakote ei saa aiheuttaa pysyvää pelkoa, ainoastaan tarpeen väistää.
Vähintään yhtä tärkeää kuin oikea-aikainen pakote on oikea-aikainen kehuminen!
Huom: koiran tulee myös ymmärtää sille annettuja pakotteita!
Koiran luonne
Koiran yksilöllinen luonne ratkaisee sen reaktioiden nopeuden ja voimakkuuden eri viettialueilla. Luonteen ominaisuudet ovat perittyjä, mutta ominaisuuksien ilmenemisen voimakkuuteen vaikuttaa myös opitut käyttäytymismallit ja kokemukset.
Joskus kuulee kerrottavan koirien “täysin järjettömästä” toiminnasta. Tulee muistaa, että kaikkeen käyttäytymiseen on olemassa joku syy. Jos koirasi toimii oudolla tavalla ja täysin päinvastaisesti kuin olet odottanut tai käskenyt, voi syynä olla sijais- tai konfliktikäyttäytyminen. Tällaisen käyttäytymisen yhteydessä on syytä miettiä millainen ja miten kyseinen toimintaohje sille annettiin.
Sijaiskäyttäytymisessä koira purkaa voimakkaan vireystilan johonkin toisarvoiseen toimintaan. Esimerkiksi juoksuisen nartun haistanut uros alkaa ulvoa, ellei sillä ole mahdollisuutta paritteluun.
Konfliktikäyttäytymisessä kaksi erilaista käyttäytymispyrkimystä aktivoituu yhtä aikaa ja yhtä voimakkaina. Koira purkaa yleensä tilanteen jonkun kolmannen viettialueen kautta. Esimerkiksi koira ryntää kissan perään samalla kun huudat “tänne!”. Koira joutuu ristiriitaan kahden toiminnon välillä -tulla luoksesi tai lähteä kissan perään, se ei voi tehdä molempia yhtä aikaa. Konflikti syntyy kun kilpailevien toistojen purkautumistarve on yhtä suuri. Näiden sijaan laukeaa kolmas käyttäytymistapa ja koira voi esimerkiksi alkaa kieriä maassa. Konfliktin estämiseksi olisi ensin pitänyt huutaa “ei” ja vasta sitten “tänne!”. Näin olisi annettu koiralle selvä toimintaohje.
Koiran käyttäytymistä ohjaavat luonteen ominaisuudet ovat:
Temperamentti eli vilkkaus; kyky sopeutua vaihteleviin tilanteisiin ja huomiokyvyn nopeus. Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus johon ei juurikaan voida koulutuksella tai koiran käsittelyllä vaikuttaa.
Terävyys; koiran luontainen kyky reagoida aggressiivisesti tuntiessaan itsensä uhatuksi. Koiran terävyyttä voidaan lisätä harjoituksilla tai vahvistamalla.
Taisteluhalu; koiran synnynnäinen taipumus nauttia taistelusta ilman, että se perustuu aggressioon (leikkihalu). Koira nauttii leukojen ja lihasten käytöstä eli se pitää lelujen retuuttamisesta ja palloleikeistä. Taisteluhalua voidaan vahvistaa harjoituksilla, mutta ei kuitenkaan loputtomasti. Usein oletetaan, että koira jolla on voimakas taisteluhalu on myös voimakas saalisvietti tai toisinpäin, koira jolla ei ole taisteluhalua ei myöskään ole saalisviettiä. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan koiralla on perimässään saalisvietti vaikka se ei haluakaan taistella tai leikkiä siten kuin me haluaisimme taisteluhalun koiran käyttäytymisessä ilmenevän. Tällaisen koiran saalisvietin herääminen vaatii erilaisen ärsykkeen.
Hyvän taisteluhalun omaava koira ei ota itseensä eteentulevia maastollisia tai ulkopuolisten häiriöiden tuomia ongelmia, vaan pyrkii sinnikkäästi kohti viettipäämääräänsä.
(toim. huom. vinttikoirien treenaamisessa ja kilpailemisessa painotetaan mielestäni (turhaan) liiaksi pelkän saalisvietin osuutta!)
Puolustushalu: koiran taipumus puolustaa aktiivisesti itseään, laumanjäseniä tai reviiriään. Puolustushalua voidaan harjoituksilla vahvistaa tai sammuttaa.
Kovuus: koiran taipumus muistaa epämiellyttävät kokemukset. Kova koira unohtaa kokemansa epämiellyttävyyden hetkessä kun taas pehmeä koira muistaa ne vaikka lopun ikäänsä. Kovuutta ei voida lisätä harjoituksella tai koulutuksella.
Hermorakenne: koiran heikko- tai vahvahermoisuus. Hyvähermoinen koira joutuu harvemmin turvautumaan sijaiskäyttäytymiseen tai konfliktikäyttäytymiseen kuin huonompihermoinen lajitoveri.
Vietit ja luonne
Jokaisella koiralla on perimässään edellä mainitut vietit, jotka tulevat esiin sen oman yksilöllisen luonteen mukaisesti.
Huom: viettitasoa nostettaessa eli kun koiraa ns. viritetään, motivoidaan ennen harjoitusta tai koetta, on varottava ettei koira ylivirity. Tällöin koira käy hetken aikaa hyvinkin voimakkaassa ärsytystilassa, mutta kun se ei pääse purkamaan viettiään sallitulla tavalla se joko purkautuu omia teitään kurittomuutena, sijaiskäyttäytymisenä tai koiran viretila lopahtaa ja samalla mielenkiinto koko tehtävään. Kun koiran viretila on käynyt hyvin korkealla kuitenkaan normaalisti tyydyttymättä, on vaarana koiran väsyminen ja stressaantuminen. Tällöin koulutus (tekeminen) ei ole koirasta enää kovin miellyttävää,
Koiran sopeutuminen ohjaajan käskyihin ja kyky toteuttaa annettuja käskyjä nopeasti, oikein ja halukkaasti, on riippuvainen koiran koulutuksen tasosta, mutta myös pitkälti sen luonteen ominaisuuksista, joita ei pystytä koskaan täysin hyvälläkään koulutuksella korvaamaan. Sen lisäksi, että tunnemme koiran viettirakenteen ja osaamme käyttää sitä koulutuksessa hyväksi, meidän tulee tuntea kunkin koiran luonne, sen vahvuudet ja ennen kaikkea heikkoudet.
Alkuperäinen teksti: Suomen Spanieliliitto
Alkuperäinen juttu otsikolla Koiran vietit ja jälkikoulutus
Kirjoittanut Tiina Karlström
Ihmisen suorittaman jalostuksen seurauksena joillakin koiraroduilla osa vieteistä on estynyt tai heikentynyt. Samoin ihminen on erilaisia taipumuksia omaavia yksilöitä jalostamalla muokannut rodut erilaisiin tehtäviin sopiviksi. Jokainen koira on perinyt esi-isiltään kaikki viettitoiminnot, jotka ilmenevät yksilöillä erivahvuisina ja eri tavalla.
Viettitoiminta
Kaikkeen toimintaan koira tarvitsee ärsykkeen, joka laukaisee tai herättää jonkin viettitoiminnon. Koira pyrkii toimimaan siten, että herätetty vietti tulisi tyydytetyksi, toisin sanoen koira pyrkii kohti viettipäämäärää. Esimerkiksi pimeässä tulee vieras henkilö koiraa vastaan. Tällöin koira tuntee itsensä uhatuksi ja koiran puolustusvietti herää. Koira joko hyökkää ja täten yrittää karkottaa lähestyjän tai pakenemalla pyrkii pääsemään uhasta eroon.
Koiran ärsytyskynnys voi olla joko korkea, eli se tarvitsee voimakkaan ärsykkeen aloittaakseen toiminnan tai jos ärsytyskynnys on matala, koira reagoi jo pieneenkin ärsykkeeseen.
Laumavietti
Koiralla on sisäsyntyinen vietti muodostaa lauma muiden samalla reviirillä asuvien kanssa. Laumavietti on hyvin voimakas ja se on aina aktivoitavissa. Koira haluaa aina vahvistaa lauman yhteenkuuluvuutta ja miellyttää lauman johtajaa. Lauma kommunikoi keskenään erilaisten äänien, eleiden ja ilmeiden välityksellä.
Koulutuksessa laumaviettiä voidaan hyödyntää muun muassa tottelevaisuudessa luoksetuloliikkeessä ja kaikissa lajeissa peruskoulutuksen jälkeen, kun koira haluaa tehdä sille opetetun tehtävän miellyttääkseen laumanjohtajaa.
Sukupuolivietti
Suvunjatkamisvietti kehittyy nuoruusiässä, hormonitoiminnan vaikutuksesta. Vietti ilmenee yksilöillä eri vahvuisena. Sukupuoliviettiä ei voida hyödyntää koiran koulutuksessa.
Saalistusvietti
Ravinnonhankintavietin avulla koira hankkisi ruokansa, ellei ihminen sitä ruokkisi. Nälkä ajaa koiran liikkeelle etsimään ravintoa. Koska ihminen ruokkii koiran, sen ei tarvitse käyttää saalisviettiä ravinnon hankkimisessa. Kuitenkin ravinnonhankintavietti ja saalisvietti ovat säilyneet koiran käyttäytymisessä hyvin näkyvinä ja voimakkaina.
Jo aivan pienet pennut leikkivät keskenään saalistusleikkejä ja näin harjoittelevat saalistuskäyttäytymistä.
Saalisvietti on ns. kyllääntyvä vietti, eli koira ei aina ole kiinnostunut saalistamisesta.
(toim. huom. Onkohan tätä asiaa tutkittu vinttikoirilla, joka on näöllään ajava koira ja voimakkaasti saalisviettinen? Jos vinttikoira ajaisi kiinni esim. 10 jänistä, jatkaisiko se yhä 11:n jäniksen ilmestyessä näköpiiriin vai lopettaisiko se -ja missä vaiheessa - tympäännyttyään? Vietin voimakkuudella on suuria yksilökohtaisia eroja; ehkä joku koekoira lopettaisi kylläännyttyään ja toinen ei saisi koskaan tarpeekseen? Toisaalta mm. maastokokeissa näkee uransa alkutaipaleella upein pistein ajaneita koiria, jotka vuoden-parin jälkeen siirtyvät kisoissa kolmen kärkijoukosta loppupään kastiin? Miksi näin on ja onko siihen olemassakaan yksiselitteistä vastausta?)
Puolustusvietti
Puolustusvietti on koiran luontainen tapa puolustaa itseään tai laumaansa kokemaansa uhkaa vastaan. Avainärsykkeenä toimii koiran kokema uhka. Kun koira joutuu uhatuksi se joko puolustautuu tai pakenee, toiminnan tarkoituksena on saada uhka häviämään. Mitä suurempi puolustushalu, sitä pienemmästä ärsykkeestä koira puolustautuu.
Väistämiskäyttäytyminen (pako) on puolustusvietin toinen ilmenemismuoto. Väistämiskäyttäytymisessä on osatekijänä myös laumavietti eli alistuminen laumanjohtajalle. Väistämiskäyttäytymistä hyödynnetään erittäin usein koirankoulutuksen kaikilla osa-alueilla ei-toivotun käyttäytymisen korjaamisessa, eli ohjaaja antaa koiralle pakotteen, nykäisee taluttimesta ja koira väistää. Pakotteen on tultava oikeaan aikaan ja tarpeeksi voimakkaana, mutta ei liian voimakkaana. Pakote ei saa aiheuttaa pysyvää pelkoa, ainoastaan tarpeen väistää.
Vähintään yhtä tärkeää kuin oikea-aikainen pakote on oikea-aikainen kehuminen!
Huom: koiran tulee myös ymmärtää sille annettuja pakotteita!
Koiran luonne
Koiran yksilöllinen luonne ratkaisee sen reaktioiden nopeuden ja voimakkuuden eri viettialueilla. Luonteen ominaisuudet ovat perittyjä, mutta ominaisuuksien ilmenemisen voimakkuuteen vaikuttaa myös opitut käyttäytymismallit ja kokemukset.
Joskus kuulee kerrottavan koirien “täysin järjettömästä” toiminnasta. Tulee muistaa, että kaikkeen käyttäytymiseen on olemassa joku syy. Jos koirasi toimii oudolla tavalla ja täysin päinvastaisesti kuin olet odottanut tai käskenyt, voi syynä olla sijais- tai konfliktikäyttäytyminen. Tällaisen käyttäytymisen yhteydessä on syytä miettiä millainen ja miten kyseinen toimintaohje sille annettiin.
Sijaiskäyttäytymisessä koira purkaa voimakkaan vireystilan johonkin toisarvoiseen toimintaan. Esimerkiksi juoksuisen nartun haistanut uros alkaa ulvoa, ellei sillä ole mahdollisuutta paritteluun.
Konfliktikäyttäytymisessä kaksi erilaista käyttäytymispyrkimystä aktivoituu yhtä aikaa ja yhtä voimakkaina. Koira purkaa yleensä tilanteen jonkun kolmannen viettialueen kautta. Esimerkiksi koira ryntää kissan perään samalla kun huudat “tänne!”. Koira joutuu ristiriitaan kahden toiminnon välillä -tulla luoksesi tai lähteä kissan perään, se ei voi tehdä molempia yhtä aikaa. Konflikti syntyy kun kilpailevien toistojen purkautumistarve on yhtä suuri. Näiden sijaan laukeaa kolmas käyttäytymistapa ja koira voi esimerkiksi alkaa kieriä maassa. Konfliktin estämiseksi olisi ensin pitänyt huutaa “ei” ja vasta sitten “tänne!”. Näin olisi annettu koiralle selvä toimintaohje.
Koiran käyttäytymistä ohjaavat luonteen ominaisuudet ovat:
Temperamentti eli vilkkaus; kyky sopeutua vaihteleviin tilanteisiin ja huomiokyvyn nopeus. Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus johon ei juurikaan voida koulutuksella tai koiran käsittelyllä vaikuttaa.
Terävyys; koiran luontainen kyky reagoida aggressiivisesti tuntiessaan itsensä uhatuksi. Koiran terävyyttä voidaan lisätä harjoituksilla tai vahvistamalla.
Taisteluhalu; koiran synnynnäinen taipumus nauttia taistelusta ilman, että se perustuu aggressioon (leikkihalu). Koira nauttii leukojen ja lihasten käytöstä eli se pitää lelujen retuuttamisesta ja palloleikeistä. Taisteluhalua voidaan vahvistaa harjoituksilla, mutta ei kuitenkaan loputtomasti. Usein oletetaan, että koira jolla on voimakas taisteluhalu on myös voimakas saalisvietti tai toisinpäin, koira jolla ei ole taisteluhalua ei myöskään ole saalisviettiä. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan koiralla on perimässään saalisvietti vaikka se ei haluakaan taistella tai leikkiä siten kuin me haluaisimme taisteluhalun koiran käyttäytymisessä ilmenevän. Tällaisen koiran saalisvietin herääminen vaatii erilaisen ärsykkeen.
Hyvän taisteluhalun omaava koira ei ota itseensä eteentulevia maastollisia tai ulkopuolisten häiriöiden tuomia ongelmia, vaan pyrkii sinnikkäästi kohti viettipäämääräänsä.
(toim. huom. vinttikoirien treenaamisessa ja kilpailemisessa painotetaan mielestäni (turhaan) liiaksi pelkän saalisvietin osuutta!)
Puolustushalu: koiran taipumus puolustaa aktiivisesti itseään, laumanjäseniä tai reviiriään. Puolustushalua voidaan harjoituksilla vahvistaa tai sammuttaa.
Kovuus: koiran taipumus muistaa epämiellyttävät kokemukset. Kova koira unohtaa kokemansa epämiellyttävyyden hetkessä kun taas pehmeä koira muistaa ne vaikka lopun ikäänsä. Kovuutta ei voida lisätä harjoituksella tai koulutuksella.
Hermorakenne: koiran heikko- tai vahvahermoisuus. Hyvähermoinen koira joutuu harvemmin turvautumaan sijaiskäyttäytymiseen tai konfliktikäyttäytymiseen kuin huonompihermoinen lajitoveri.
Vietit ja luonne
Jokaisella koiralla on perimässään edellä mainitut vietit, jotka tulevat esiin sen oman yksilöllisen luonteen mukaisesti.
Huom: viettitasoa nostettaessa eli kun koiraa ns. viritetään, motivoidaan ennen harjoitusta tai koetta, on varottava ettei koira ylivirity. Tällöin koira käy hetken aikaa hyvinkin voimakkaassa ärsytystilassa, mutta kun se ei pääse purkamaan viettiään sallitulla tavalla se joko purkautuu omia teitään kurittomuutena, sijaiskäyttäytymisenä tai koiran viretila lopahtaa ja samalla mielenkiinto koko tehtävään. Kun koiran viretila on käynyt hyvin korkealla kuitenkaan normaalisti tyydyttymättä, on vaarana koiran väsyminen ja stressaantuminen. Tällöin koulutus (tekeminen) ei ole koirasta enää kovin miellyttävää,
Koiran sopeutuminen ohjaajan käskyihin ja kyky toteuttaa annettuja käskyjä nopeasti, oikein ja halukkaasti, on riippuvainen koiran koulutuksen tasosta, mutta myös pitkälti sen luonteen ominaisuuksista, joita ei pystytä koskaan täysin hyvälläkään koulutuksella korvaamaan. Sen lisäksi, että tunnemme koiran viettirakenteen ja osaamme käyttää sitä koulutuksessa hyväksi, meidän tulee tuntea kunkin koiran luonne, sen vahvuudet ja ennen kaikkea heikkoudet.
Alkuperäinen teksti: Suomen Spanieliliitto
Alkuperäinen juttu otsikolla Koiran vietit ja jälkikoulutus
Kirjoittanut Tiina Karlström
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti