2.10.2010

Ja taas mentiin - lenkillä (& koirapuistossa) 2.10.2010

Tänä aamuna teimme tarkemman tutustumisretken Håkansbölen kartanoon. Liki kartanoa olemme toki tepastaneet menemään useamman kertaa, mutta nyt menimme koirain kanssa ihan pihapiiriin asti. Kartanoaluettahan on kunnostettu useamman vuoden ja mm. kunnostuksesta ja suunnitelmista alueen suhteen voi lukea täältä: KLICK. Myös Wikipediassa on pätkä kartanon historiaa: KLICK.


Kaunis on Håkansbölen kartanosiluetti.


Istutukset kartanon pihamaalla ovat myös ihanan syksyiset.


Kartanotepastelun ja työmaalla piipahduksen jälkeen suunnistimme Vantaan Dumbon (siis Jumbon) kautta Länsimäen koirapuistoon. Lelu ilakoi kääpiöpinserien seurassa näin herttaisesti.


Tässä ollaan korvat ja olemukset ojossa. "Aa juu tooking to mii"? Näyttäisi Lelu kysyvän Luxin antaessa bäkuppia.


Lelu elementissään. "Hei tota pinsetit eiku pinserit mä voin kertoo teille vähän oldies but goldies-juttuja. Mä olen nimittäin nähnyt aika paljon elämää".


Lelun kertoessa pinsereille vinttikoiran elämän sulokkuudesta ja karikoista pisti Luxi laukaten portugalinvesikoirien kanssa; JIIHAA! "Karvat teillä yhteen kalahtaa, vinttikoira sulokkaasti tästä välistä valahtaa"!


Luxista muuten saa aikalailla tällaisia "viipyileviä kuvia". Siinä missä Hupi viuhtoo kaikissa kuvissa lähinnä suhruisesti ja Virikuvissa näkyy yleensä pelkkä hännänpää - osuu Luxi leppoisan olemuksen ja liikehdintänsä kanssa kuvaan Canonmyönteisesti.


"Hei tota miten sä saat ton olemuksen pysymään timminä"? "Kato mä surffaan menemään kaikki Denticksit, Frolicit ja pizzanreunat spiidaten ja sitten luppoaikana mä hiihtelen vaan. Enkä mä aina anna ottaa itteeni kiinnikään.".


No ilmankos. Me diggaillaan enempi tästä soffalla paistattelusta.

2 kommenttia:

Anna Mikkonen kirjoitti...

On tää maailma pieni - tai koiramaailma ehkä ennemin. Olitte sitten tuttujen portugeesien kanssa puistoilemassa. Mulle heti raportoitiin että Länsimäessä oli sellainen nainen jolla oli MONTA whippettiä. Ja olipa hauska, kun seuralaisella oli koirien moniväriset pannat nätissä "kimpussa" kädessä. No, ei ollut montaakaan vaihtoehtoa tähän kertoa, että Anitahan se koirinensa siellä :D

Anita kirjoitti...

Näin se maailma tosiaan on pieni! :D
Minusta se puisto on hulvattoman hauska; koko on ihan mahtava ja pojat ovat tykänneet. Tosin Hula menee siellä hieman varpaisillaan ja hipsii mua aika liki, mutta tapahtunut huomioonottaen menee siis ihan ok. Ei nyt ainakaan syliin halua. ;)
Kaksi kertaa ollaan nyt käyty ja kuultu kumpaisellakin kerralla, että "on täällä nähty muitakin wipuja", joten niiden bongaamista odotellessa! :D