Jossain vaiheessa poikain irtioloa meno yltyy aina tällaiseksi. Vakipainipari on Hupi & Luxi!
Huomatkaa Luxin antautunut asento kintereitä myöten.
Urheilukuvausmoodi on pettämättömän harmaa.
Tässä hieman ujostellaan kuvaajaa ja piilotellaan nassuja.
Huomatkaa jälleen Hupin kirsun sijoiltaanmeno.
Luxi tuumaa, että "et kai sä luovuta, painitaan hamaan tappiin tää matsi"!
Hupi antaa viimeisen osuman. "Jollet tästä usko, että mä olen vahvempi kun sä ja mun isi on vahvempi kun sun, niin jo on kumma!".
Viri tulee kuin varmemmaksi vakuudeksi paikalle sanomaan, että "aika pöljää tollainen vääntö". Maaperästä löytyisi analysoitavaa yllinkyllin ja te roikutte toistenne limaisista kauloista!
Kotiinpäästyä Hupi "unohtaa" tassunsa Luxin selkään ja Luxi kysyy, että "meinaatko kauankin lepuuttaa niitä hikisiä jalkojasi siinä"?
Digitaalikuvaus on siitä hauskaa puuhaa, että kolmessakymmenessä minuutissa saa helposti vähälläkin kuvaushuomiolla aikaan 60 kuvaa. Niiden läpikäyminen: imurointi, nimeäminen, deletointi, muokkaus, nettiin (kuvakansioon) ajaminen, Facebook-säätäminen ja vielä päälle bloggaus kuvien kera vie tuon 30 minuutin päälle helposti 4-5 lisätuntia. Ja tämä siis vaatimattomalla 35 kuvalla, jotka näistä 60:stä pääsivät läpi omasta seulastani.
Kummasti oma -yhä sangen vaatimaton kuvapuuhasteluni- on tuonut respectiä potenssiin kymmenen niille, jotka ovat tehneet kuvaamisen kanssa töitä jo vuosia kalliilla kalustolla ja varmasti istumalihakset/näppäimistö/näyttö/hiiri kovilla. Oman harrastamisensa ohella.
Vaikka prokuvaajilla onkin varmasti käytössään viimeisimmät imurointi- ja nimeämisinnovaatiot, jotka nopeuttavat koneella olemista ja päivystämistä huomattavasti, ei voi muuta kuin nostaa hattua niille moninaisille harrastajakuvaajille, jotka jaksavat innostua aina uusista maastokisoista ja näyttelyistä (ja kuvattavista).
Toisaalta. Koira on mallina mitä mielenkiintoisin ja mukavin kuvattava. Ne koirien omistajat ovat sitten usein niitä kiittämättömiä, jotka julkaisevat kuvia ympäri ämpäri ilman sitä vähäisintäkään kuvaajan toivetta; kuvaajatietoja. Jos julkaisevat. Itseäni kai vaivaa lähinnä se, että tapani käsitellä ja nimetä kuvia on äärimmäisen hidas. Nopeampaakaan tapaa en ole oppinut.. (yrittänyt opiskella kyllä!)
Harras toiveeni onkin, että meistä harrastajista jokainen arvostaa jokaisen kuvaajan panosta, oli se sitten mieleinen tai vähemmän mieleinen!
Siispä iloisiin kuvaamisiin!
3 kommenttia:
Olen kyllä samaa mieltä, että ihanaa, kun ihmiset jaksaa ottaa kuvia! Minulle itelläni tökkii juurikin kuvien jälkikäsittelystä syntyvä vaiva. Pitäisi opetella jokin nopeempi strategia siihen.
Kyllä minun mielestäni suurinosa pistää ylös kuvaajan nimitiedot :) Sitten joskus unohtuu (esim. eihän kenzongos.kuvat.fi:n sivuillakaan ole kaikkiin special pictureihin pistetty kuvaajan tietoja.)
Kuvien ottaminen on tehty todella helpoksi, mutta jälkikäsittelyssä on tällaisella "lyhytjännitteisellä itseoppineella" vaivansa x 10.000. Parhaimmillaan olen käsitellyt ~ 500 näyttelykuvaa 9 tuntia. Ja putkeen.
Special pictures-sivulla myös pahoitellaan kuvaajatietojen puuttumista ja pyydetään lähettämään niitä. :) Monet kuvat osuvat silmään foorumivirrassa, jossa ne on postannut vaikka nimimerkki "Pimpelipom". Pyrin parhaani mukaan kaivelemaan kuvaajatietoja, mutta esim. Pimpelipomin avattaren alla oleva www-namikka johtaa (yleensä) blogiin tai kotisivulle jossa kirjoittajan esittely on tehty näin: "Olen tuttujen kesken Maru vaan ja opiskelen hammashoitajaksi....".
Lainakuvat saattavat myös lojua koneellani pitkiä aikoja. Jos kuvaajatieto on heti saatavilla nimeän kuvan heti: "Seija Suominen Whippetin nenä 1010". :)
Kuitenkin hyvä huomio Elina, täytyy itsekin skarpata tässä!
Tässä yhteydessä painotan vielä sitä, että KAIKKI mitä kirjoitan blogissani EI ole "minua" tai kohdistu pelkästään minuun ollen pelkästään minun mielipiteitäni. Saatan usein kirjoittaa myös jonkun "puolesta". Sellaisen, jota asia v*tuttaa, mutta joka ei jostain syystä sano/halua sanoa sitä ääneen. Minä sanon, ja sitten kaikki ampuvatkin viestintuojan.. ;D
Hyvä, että asioista keskustellaan!
Ugh, I feel your pain. Varsinkin jos kyseessä on sisänäyttelykuvia, joutuu usein kaikki väritkin vielä muokkaamaan! Siihen todella menee aikaa, ja minulla ainakin on seurauksena kauheat niskasäryt (syy, miksi koko graafinen opiskelu jäi kesken!)
Niinjoo, toi on totta, että kovin usein ihmiset ei täsmennä esim. Whippetkuvat-ketjussa, että kuka ne tosiaan oli ottanu, ne kuvat. On tosiaan isompi erhe on pistää kuva väärän ihmisen nimiin kuin jättää nimi kokonaan mainitsematta! Eli oikeassa olet siinä.
Lähetä kommentti