Team Kenzongoksesta löytyy kaksikin esimerkkitapausta joihin lukemani ja tutkimani aineisto on tarjonnut käypää selitystä.
Tapaus 1.
Ilmeisesti Lelun heikkeneminen -sen fyysinen terveys on iän myötä luonnollisesti heikentynyt- ja mitä ilmeisemmin pistetty laumassani merkille, sillä Viri on aloittanut muutama kuukausi sitten seuraavanlaisen -täysin uuden- käyttäytymismallin: leikkaan koirieni kynnet aina yläkerrassa, tietyssä tuolissa, enkä missään tietyssä järjestyksessä. Se koira joka sattuu olemaan lähimpänä; sen kynnet leikataan seuraavaksi. Tapa on ollut vuosia sama; koira asetetaan syliin, selkä minun vatsaani vasten. Kynnet leikataan, koira päästetään alas ja siirrytään seuraavan koiran kynsien pariin. Nyt Viri syöksyy sylistäni suoraan "läksyttämään" Lelua, kuin sanoen "rräyh, oletkos siinä, mä tulin takaisin". Käyttäytyminen luonnollisesti estetään ja "suuttumus" laantuu ja menee ohi puuttumalla siihen + Frolicilla samantien.
BC-tuotanto ja Jari Kokkonen kirjoittaa seuraavaa:
Uudelleen orientoiva käyttäytyminen
Kun luonnossa koira joutuu lauman arvojärjestyksessä ylempiarvoisen jäsenen uhkailun tai jopa varsinaisen hyökkäyksen kohteeksi, se ei uskalla vastustaa puolustautumalla itseään ylempiarvoista vastaan. Vaikka koira siis osoittaakin tässä tilanteessa väistämiskäyttäytymistä, se saattaa olla myös puolustuskäyttäytymisen (eli reaktiivista aggressiota) alaisuudessa. Silloin syntyy konflikti, joka aiheuttaa aggressiota. Koira ei kuitenkaan pysty purkamaan aggressiotaan laumajärjestyksessä itseään ylempiarvoista vastaan. Kyseisen tilanteen lauettua, koira käy purkamassa aggressionsa laumajärjestyksessä alempiarvoista kohtaan (jossa tilanteessa Lelu tuntuu laukaisevan heikkoudellaan (?) tämän reaktion).
(toim. huom. Itse käyttäisin tässä yhteydessä aggression sijasta myös sanaa "kiihtymys".)
Tapaus 2.
Hulalle tapahtui aiemmin tänä vuonna ikävä välikohtaus Mustialan maastokisoissa. Hulaa purtiin kisa-alueella olevalla parkkipaikalla toisen koiran toimesta ns. lukkopurentaotteella seitsemän tikin edestä niskaan. Tilannetta ei edeltänyt minkäänlainen provokaatio, se tuli toisinsanoen ihan puskista ja täysin odottamatta kaikille osapuolille (sekä koirille että meille ihmisillekin). Tilanne aiheutti luonnollisesti niin minulle kuin purreen koiran omistajallekin paljon huolta ja surua. Lisäksi "luonnollista" selitystä oli ainakin heti tilanteen jälkeen vaikea löytää. Jonkin ajan kuluttua mietin omalta osaltani sitä, että oliko koiralle jäänyt jokin viettitila "päälle"; kävikö se kenties vielä ylikierroksilla ja purki tunnetilaansa Hulaan? No, näin kirjoittaa Jari Kokkonen:
Tyhjäkäynti
Tyhjäkäynti on koiran tapa suojella hermorakennettaan. Tyhjäkäyntitilanne syntyy, kun koiran sisäinen viettivire nousee niin korkeaksi, että koira hermorakennettaan suojellakseen siirtyy viettikäyttäytymiseen, vaikkei varsinaista ulkoista viettiärsykettä olekaan. Esimerkiksi koiran sisäinen aggressio nousee korkealle. Ei kuitenkaan tapahdu mitään, joka voisi synnyttää koirassa aggressiivisen käyttäytymisen. Tällöin koira voi reagoida aggressiivisesti "tyhjyydelle" tai lähinnä puolustusärsykettä olevalle kohteelle.
Tyhjäkäynnissä eli sijaistoiminnossa koira reagoi viettikäyttäytymisellä, vaikka kyseisen vietin viettiärsyke puuttuu. Koira toimii näin, koska sen sisäinen viettivire on liian korkea ja se saattaa vahingoittaa koiran hermorakennetta.
-------Omaa ajatuksenvirtaa: On hyvä muistaa -näiden esimerkkien myötä- että vakiintunutkin lauma elää kokoajan. Mikään ei jää lajitoverilta huomaamatta ja myös koirilla esiintyy "koulukiusaamista". Vahva pyrkii vahvistamaan oloaan ja eloaan ja sairaan koiran ei liene kovin luonnollista (toivottavaa) olla osana laumaa. Toki laumanjohtajan tehtävä on osoittaa kaikin mahdollisin tavoin, että myös vanha, sairas ja heikko yksilö kuuluu osana laumaan, eikä sen kiusaaminen -tai sen heikkouksien hyväksikäyttö- ole sallittua.
Virin Lelun kiusaaminen ei onneksi ilmene millään muulla tavoin (tai missään muussa tilanteessa), kuin tämän kynsienleikkuun jälkeen.
Lisäksi mitä tulee Hulan tapaukseen, olen sitä mieltä, että koira ei koskaan tee mitään ilman syytä. Puskistakin tulevalle käytökselle on aina jokin selitys. Ihmiset ovat taipuvaisia etsimään koiristaan tänä päivänä yhä enenevässä määrin esimerkiksi erilaisia lihasjumeja ja kipupisteitä; se olisikin helppoa jos em. asioista löytyisi aina vastaus kaikkeen. Näin ei kuitenkaan ole. Se miksi vieras koira kävi juuri Hulan päälle saattaa johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että Hula oli lähinnä sitä ja se oli hyökkäävän koiran mielestä laumani "heikoin lenkki". Mene ja tiedä, mutta koirien käyttäytyminen on jokatapauksessa ihanan monimuotoista ja -ilmeistä, emmekä me ihmiset koskaan kykene löytämään niiden omasta mielestään (viettien ja vaistojen ohjaamille) yksinkertaisille teoille kyllin yksinkertaisia selityksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti