Kaikennäköistä lippua ja lappua pyörii taas Kenzolan pöydillä. En oikein osaa lukea mitään ilman, että nappaan hyvät lauseet ja hokemat talteen. Viimeisin bongaus oli Tea Khalifan päällä ollut t-paita tv-ohjelmassa Neljän tähden illallinen. Mustassa paidassa luki Seija (nimi muutettu). Ihan loistava oivallus!
Cesar Millan pysäytti taas. Ei ehkä niinkään teoillaan, vaan sanoillaan.
"Koira elää hetkessä. Kun omistajan energia muuttuu, niiden tapa reagoida muuttuu. Eläin toimii vaiston, tunteen ja sitten sielun tasolla. Yhteydessä koiraan ei riitä sielun ja tunteen yhteys. Tulee seurata myös (niiden) vaistoa."
Aika monta kertaa tulee huomanneeksi, että sitä ajattelee lähtevänsä ulos tai leikkaavansa koiransa kynnet. Kuinka ollakaan, hetki sitten syvässä unessa olleet koirat reagoivat. Ihminen ehkä luulee niiden ensimmäiseksi lukeneen ajatuksesi, mutta ne mitä luultavimmin reagoivat lähettämääsi energiaan, kehon kieleesi (olet juuri aikeissa nousta, suljet tietokoneen, sytytät tietyn valon) ja hiuksenhienoon ääneen, joka lähtee siitä, kun otat kynsisakset käteesi. Eipä nämä koirat tyhmiä ole, mutta eivät myöskään ajatuksen lukijoita.
Olen kai aiemminkin kommentoinut blogissani sitä, että kun koirakorjaaja tulee kauhukoirakotiisi, tuloksia tulee -kuin elokuvassa- heti kolmen ensimmäisen minuutin aikana enemmän kuin omin eväin vuodessa. Selvähän se, kun kouluttajan äänet, kehon kieli ja tapa reagoida ovat totaalisen toiset kuin omasi koko mennä vuonna. Koira reagoi muuttuneisiin äänenpainoihin, täysin toiseen elekieleen ja itsevarmaan ohjaajaan yleensä välittömästi.
Enkä voinut välttyä kommentoimasta pari päivää sitten rouvalle, joka hoki jatkuvaa EItä koiralleen (sen haukkuessa), että kannattaisi myös palkata/kommentoida sen hetkellistä hiljaisuutta. Koiraa kun saa aika ansiokkaasti koulutettua sen positiivista käytöstä vahvistamalla. Haukkua raikaavassa puistossa kuulosti viisiminuuttisen tasan siltä, että koiran nimi oli "EI". Ei -sana on vahviste siinä missä "hieno poika" -kin. EI on palaute, vaikka onkin sanottu hyittelymielessä, mutta mistä se koira (tällöin) tietää, mikä on oikein ja laumanjohtajan toivomaa/haluamaa käytöstä (jota itseasiassa pitäisi ja tulisi vahvistaa)?
Tässä on toki allekirjoittaneellakin tekemistä ja opettelemista, koska se toruminen on yleensä helpommin mielessä ja käsillä, silloin kun koira tekee ei-toivottua asiaa. Koiralle pitäisi myös muistaa vahvistaa TOIVOTTUA käytöstä, eli kun se on hiljaa ja kontaktissa KEHUA sitä!
Sitten Vantaan Lauriin.
Vartin Retriitti -otsikon alla annettiin taas ajattelemisen aihetta. Peräti 32 kysymystä, joista suurin osa oli aika surullisen riipaisevia. Mutta voisihan sitä näistä kolmestakin lähteä liikkeelle:
- Kenen edestä olen sulkenut oven? Voisinko avata sen?
- Mistä kaikesta olen onnellinen?
- Kiertyykö hyvä tarkoitukseni kuristamaan toisen kaulaa vai pehmeänä peittona hänen kylmänsä yli?
Jutun kirjoitti Kaisa Raittila
Seuraavaksi Kennel Bacteroides -teoria -sivuille. Elmar Mannes on ollut Suomessa vuonna 1997 pitämässä esitelmää BC-seminaarissa, käännöksen on tehnyt Asta Loponen.
Mannes on sanonut mm. näin:
"Koirat ovat luonnostaan järjestelmäuskollisia, minkä vuoksi on tärkeätä huolehtia siitä, että pyöreänmuotoinen esine sijoitetaan pyöreään reikään -sanonnan toteutumisesta. Mikäli meillä on pyöreänmuotoinen kappale vääränmuotoisessa reiässä, sen saaminen pois särkemättä jotain on varmuudella mahdotonta".
Otsikon "Koirat, joilla on voimakas saalisvietti ja matala ärsykekynnys" -alla Mannes toteaa näin; "Näiden koirien kohdalla on edettävä äärimmäisen varovasti, eivätkä ne kovin helposti palaudu niille aiheutetusta stressistä"!
Tätä lausetta tulin miettineeksi hyvin pitkälti Hulalle Mustialassa tapahtuneen välikohtauksen takia.
Sitten Lagottofoorumilta luettua:
Koiran metsästyskäyttäytysmisketju on seuraavanlainen:
1. Etsiminen (koira saa hajun maasta tai ilmasta)
2. Tuijotus ja vaaniminen
3. Takaa-ajo
4. Tarttumispurenta
5. Tappopurenta
6. Paloittelu
7. Syöminen
Metsästyskäyttäytyminen on synnynnäinen käyttäytymismallien ketju, jonka osat seuraavat toisiaan sopivien ärsykkeiden johdosta eli saaliseläimen liikkeiden mukaan.
----
Sitä miten nuo kaikki 7 osaa täsmäävät whippetiin, en osaa sanoa. Vinttikoirathan eivät niinkään etsi ajettavaa, ne reagoivat siinä vaiheessa kun orava heittää niiden nenän edessä voltin ja jänis kuperkeikan. Joku reagoi vain jänikseen, toinen fasaaniin, kolmas harakkaan ja neljäs näihin kaikkiin. Pääasia on liike. Kuitenkin myös hajulla hakevia vinttikoiria ja whippetejä on. Olisipa mielenkiintoista kuulla, ovatko ne olleet ns. syntyjään riistaa hakevia vai kehittyneet sellaisiksi otollisissa olosuhteissa? Minkälaisia ovat ympäristöerojen vaikutukset? Hakevatko maalaisympäristössä elävät koirat enemmän nenällään hetki sitten paikalta pinkoneita jänöjä kaupunkikoirien keskittyessä pissamerkkien (joita on runsaasti kaupunkialueella!) lomassa verkkaiseen ympäristön tarkasteluun?
Ja Jarkko Leinosen luentoon 12.12.2002, muistiinpanot on kirjannut ylös K. Taponen.
Mitä on koiran koulutus?
"Kaiken kasvattamisen ja koulutuksen salaisuus piilee siinä, että tehtävään antautuva kykenee oikeaan aikaan ja oikealla tavalla käyttämään hyväkseen koulutettavassa olevan taipumukset". (Max von Stephanitz, ~1900, saksanpaimenkoirarodun perustaja.)
Puhuttaessa vieteistä; Vietin aiheuttamaa käyttäytymismallia (viettikäyttäytymistä) voidaan vahvistaa tai tukahduttaa.
Vietti jakautuu neljään osaan:
1. Viettivire = pään sisällä oleva valmiustila, esimerkiksi nälkä
2. Viettiärsyke = ulkoinen tekijä, esimerkiksi jänis
3. Viettikäyttäytyminen = koira lähtee saaliseläimen, esim. jänis perään
4. Viettipäämäärä = koira saa saaliin kiinni ja syö sen - nälkä tyydyttyy
Saalisviettiin perustuvassa koulutuksessa (treenaaminen/kilpaileminen, toim. huom. koskien vinttikoiria) hyviä puolia on mm. se, että se tuo varmuutta koiralle.
Laumaviettiä koskevassa osuudessa painotetaan sitä, että koira on laumaeläin, koko elämä pohjautuu tähän; mm. sosiaalinen- ja hoivakäyttäytyminen lähtöisin pentulaatikosta! (emän käyttäytyminen)
Laumaviettiin perustuva koulutus/oppiminen vaatii AINA auktoriteetin!
Termistöä käsiteltäessä; TURHAUMA: koiraa ei lasketa viettipäämäärään -> aiheuttaa aggressiota!
PATOAMINEN: liika kuormitus johtaa varaventtiilin aukeamiseen ja sijaistoimintoihin!
Boldaukset ja kursivoinnit allekirjoittaneen.
Kuvituskuvassa Hupi.
3 kommenttia:
Mielenkiintoinen juttu jälleen!
Tuota koirien metsästymiskäyttäytymisen ketjua on käsitelty ansiokkaasti myös Tuire Kaimion "Koirien käyttäytyminen" -kirjassa. Roduilla - ja yksilöillä - ketjun ilmenemisessä esiintyvät erot ovat juuri niitä, joiden perusteella rotuja on lähdetty jalostamaan kohti omia nichejään. Hurjan kiinnostavaa luettavaa ihan hemma beastinkin omistajalle!
Pitää kommentoida tuohon kysymykseen,että kun osa whippeteistä hakee saalista myös hajulla, onko käytös ollut aina vaiko tullut jostakin. Mun tytöt ei vielä vuos sitten tajunneet oikein mitään jänöjen hajun päälle, perään lähdettiin kun saalistettava osui näköpiiriin. Nyt, kun on ajettu viehettä ja juostu "pariin" otteeseen pupun perässä (ja kerran sellainen otettu myöskin kiinni ja tapettu)tytöt on selvästi oppineet hakemaan hajua, ja harvassa on ne hiekkakuoppa/metsälenkit, jolloin Bea ja Uni ei jänistä ajaisi jossain vaiheen.
Vaikutusta ei ole ollut maalla-asumisessa, siellä ei jäniksiä oikeasti tule niin paljon vastaan,(vrt.kaupungissa lähes päivittäin, maalla, jossa me ollaan kesät ja lomilla yhteensä kolme kertaa reilun kahden vuoden aikana) kun tilaa riittää ja ne osaa varmaan paremmin varoakin ihmistä/koiraa, mitä kaupunkien läheisyydessä elävät jänikset. Kaupunkialueella kiinnostus koirien hajuista häviää nopeasti, kun nenään osuu tuore pupun jälki. Eikä nämä oikein muita hajuja haistelekaan, kuin riistan.
Samoin nämä oppii heti, missä jäniksiä liikkuu, ja samoissa paikoissa tuijotetaan tarkasti pusikkoihin jokaisella lenkillä.
Nyt syksyllä, kun keskustassa iltapissillä lähes joka ilta jänö juoksee jostakin, on tyttöjen käytös selvästi rauhoittunut remmissä. Ne lähinnä tuijottaa kania ja zoomailee hihna kireänä perään, eivät riehu tai huuda irtipäästäkseen. Oravat ei jaksa enää herättää niin suurta kiinnostusta kuin aiemmin. Ja ei voi sanoa, että vietti olisi mihinkään hävinnyt, tytöt juoksee maastoissa todella hyviä pisteitä.
Oon monesti pohtinut, miten näiden saalistuskäyttäytyminen onkaan muuttunut vajaassa vuodessa todella radikaalisti. En saa kuitenkaan päähäni milloin suurin muutos tapahtui. Ehkä se on tullut pikkuhiljaa, kun pupun perään on päästy. Ja nyt päästäänkin paljon usemmin, kun lenkeillä ei enää keskitytä hepulijuoksuun, vaan jänisten hakemiseen sekä näöllä, että hajulla.
Silti meidän lenkit ei onneksi oo vielä menny siihen, et tytöt katoaisi metsään pitkiksi ajoiksi, vaan ne pysyttelee suhteellisen lähellä (n.50-100m säteellä)ja ajolta tullaan yleensä muutamassa minuutissa takaisin.
Tulipas romaani. Mutta mielenkiintoinen aihe pohtia!
Kiitos kommenteista!
"Anonyymi"; minulle sopii hyvin syventyä tiiviisiin aihekohtaisiin teksteihin, 12-15 sivua alkaa olla jo aika maksimi, että omaksuisinkin jotain... ;D
"Pikkunokan Bedazzled"; kiitos pitkästä kirjoituksestasi! Arvelinkin, että whippetille tällainen hajutyöskentely voisi kehittyä ajan kanssa; se ei välttämättä olisi koiralla ns. myötäsyntyisenä.
Tuo muisti on kyllä uskomaton. Vaikka Millan painottaa koiran elävän hetkessä, niin kyllä meilläkin tuijotetaan kaikki vanhat pusikot joissa kolme kuukautta sitten lymysi "jotain". Lisäksi Hupi muistaa kaikki "aikoja sitten" lenkillä tehdyt käännökset ja "tarjoaa" aina hyvissä ajoin käännöstä "sinne, minne käännyttiin myös 3 vkoa sitten".
Jännä myös lukea kirjoittamastasi "kyllääntymisestä", eli selvästi sellaista tapahtuu. Olen itse ollut huomaavinani nyt samaa; syksy on jo pitkällä, talvi ovella ja oravat on NIIN nähty! ;D
Kiitos vielä kommenteistanne. Niitä on mukava lukea!
Lähetä kommentti