Ajattelemisen aihetta - kuun viimeiset.

Kaikennäköistä lippua ja lappua pyörii taas Kenzolan pöydillä. En oikein osaa lukea mitään ilman, että nappaan hyvät lauseet ja hokemat talteen. Viimeisin bongaus oli Tea Khalifan päällä ollut t-paita tv-ohjelmassa Neljän tähden illallinen. Mustassa paidassa luki Seija (nimi muutettu). Ihan loistava oivallus!


Cesar Millan pysäytti taas. Ei ehkä niinkään teoillaan, vaan sanoillaan.

"Koira elää hetkessä. Kun omistajan energia muuttuu, niiden tapa reagoida muuttuu. Eläin toimii vaiston, tunteen ja sitten sielun tasolla. Yhteydessä koiraan ei riitä sielun ja tunteen yhteys. Tulee seurata myös (niiden) vaistoa."

Aika monta kertaa tulee huomanneeksi, että sitä ajattelee lähtevänsä ulos tai leikkaavansa koiransa kynnet. Kuinka ollakaan, hetki sitten syvässä unessa olleet koirat reagoivat. Ihminen ehkä luulee niiden ensimmäiseksi lukeneen ajatuksesi, mutta ne mitä luultavimmin reagoivat lähettämääsi energiaan, kehon kieleesi (olet juuri aikeissa nousta, suljet tietokoneen, sytytät tietyn valon) ja hiuksenhienoon ääneen, joka lähtee siitä, kun otat kynsisakset käteesi. Eipä nämä koirat tyhmiä ole, mutta eivät myöskään ajatuksen lukijoita.
Olen kai aiemminkin kommentoinut blogissani sitä, että kun koirakorjaaja tulee kauhukoirakotiisi, tuloksia tulee -kuin elokuvassa- heti kolmen ensimmäisen minuutin aikana enemmän kuin omin eväin vuodessa. Selvähän se, kun kouluttajan äänet, kehon kieli ja tapa reagoida ovat totaalisen toiset kuin omasi koko mennä vuonna. Koira reagoi muuttuneisiin äänenpainoihin, täysin toiseen elekieleen ja itsevarmaan ohjaajaan yleensä välittömästi.
Enkä voinut välttyä kommentoimasta pari päivää sitten rouvalle, joka hoki jatkuvaa EItä koiralleen (sen haukkuessa), että kannattaisi myös palkata/kommentoida sen hetkellistä hiljaisuutta. Koiraa kun saa aika ansiokkaasti koulutettua sen positiivista käytöstä vahvistamalla. Haukkua raikaavassa puistossa kuulosti viisiminuuttisen tasan siltä, että koiran nimi oli "EI". Ei -sana on vahviste siinä missä "hieno poika" -kin. EI on palaute, vaikka onkin sanottu hyittelymielessä, mutta mistä se koira (tällöin) tietää, mikä on oikein ja laumanjohtajan toivomaa/haluamaa käytöstä (jota itseasiassa pitäisi ja tulisi vahvistaa)?

Tässä on toki allekirjoittaneellakin tekemistä ja opettelemista, koska se toruminen on yleensä helpommin mielessä ja käsillä, silloin kun koira tekee ei-toivottua asiaa. Koiralle pitäisi myös muistaa vahvistaa TOIVOTTUA käytöstä, eli kun se on hiljaa ja kontaktissa KEHUA sitä!

Sitten Vantaan Lauriin.

Vartin Retriitti -otsikon alla annettiin taas ajattelemisen aihetta. Peräti 32 kysymystä, joista suurin osa oli aika surullisen riipaisevia. Mutta voisihan sitä näistä kolmestakin lähteä liikkeelle:

- Kenen edestä olen sulkenut oven? Voisinko avata sen?
- Mistä kaikesta olen onnellinen?
- Kiertyykö hyvä tarkoitukseni kuristamaan toisen kaulaa vai pehmeänä peittona hänen kylmänsä yli?

Jutun kirjoitti Kaisa Raittila

Seuraavaksi Kennel Bacteroides -teoria -sivuille. Elmar Mannes on ollut Suomessa vuonna 1997 pitämässä esitelmää BC-seminaarissa, käännöksen on tehnyt Asta Loponen.

Mannes on sanonut mm. näin:

"Koirat ovat luonnostaan järjestelmäuskollisia, minkä vuoksi on tärkeätä huolehtia siitä, että pyöreänmuotoinen esine sijoitetaan pyöreään reikään -sanonnan toteutumisesta. Mikäli meillä on pyöreänmuotoinen kappale vääränmuotoisessa reiässä, sen saaminen pois särkemättä jotain on varmuudella mahdotonta".

Otsikon "Koirat, joilla on voimakas saalisvietti ja matala ärsykekynnys" -alla Mannes toteaa näin; "Näiden koirien kohdalla on edettävä äärimmäisen varovasti, eivätkä ne kovin helposti palaudu niille aiheutetusta stressistä"!

Tätä lausetta tulin miettineeksi hyvin pitkälti Hulalle Mustialassa tapahtuneen välikohtauksen takia.

Sitten Lagottofoorumilta luettua:

Koiran metsästyskäyttäytysmisketju on seuraavanlainen:
1. Etsiminen (koira saa hajun maasta tai ilmasta)
2. Tuijotus ja vaaniminen
3. Takaa-ajo
4. Tarttumispurenta
5. Tappopurenta
6. Paloittelu
7. Syöminen

Metsästyskäyttäytyminen on synnynnäinen käyttäytymismallien ketju, jonka osat seuraavat toisiaan sopivien ärsykkeiden johdosta eli saaliseläimen liikkeiden mukaan.
----
Sitä miten nuo kaikki 7 osaa täsmäävät whippetiin, en osaa sanoa. Vinttikoirathan eivät niinkään etsi ajettavaa, ne reagoivat siinä vaiheessa kun orava heittää niiden nenän edessä voltin ja jänis kuperkeikan. Joku reagoi vain jänikseen, toinen fasaaniin, kolmas harakkaan ja neljäs näihin kaikkiin. Pääasia on liike. Kuitenkin myös hajulla hakevia vinttikoiria ja whippetejä on. Olisipa mielenkiintoista kuulla, ovatko ne olleet ns. syntyjään riistaa hakevia vai kehittyneet sellaisiksi otollisissa olosuhteissa? Minkälaisia ovat ympäristöerojen vaikutukset? Hakevatko maalaisympäristössä elävät koirat enemmän nenällään hetki sitten paikalta pinkoneita jänöjä kaupunkikoirien keskittyessä pissamerkkien (joita on runsaasti kaupunkialueella!) lomassa verkkaiseen ympäristön tarkasteluun?

Ja Jarkko Leinosen luentoon 12.12.2002, muistiinpanot on kirjannut ylös K. Taponen.

Mitä on koiran koulutus?

"Kaiken kasvattamisen ja koulutuksen salaisuus piilee siinä, että tehtävään antautuva kykenee oikeaan aikaan ja oikealla tavalla käyttämään hyväkseen koulutettavassa olevan taipumukset". (Max von Stephanitz, ~1900, saksanpaimenkoirarodun perustaja.)

Puhuttaessa vieteistä; Vietin aiheuttamaa käyttäytymismallia (viettikäyttäytymistä) voidaan vahvistaa tai tukahduttaa.

Vietti jakautuu neljään osaan:
1. Viettivire = pään sisällä oleva valmiustila, esimerkiksi nälkä
2. Viettiärsyke = ulkoinen tekijä, esimerkiksi jänis
3. Viettikäyttäytyminen = koira lähtee saaliseläimen, esim. jänis perään
4. Viettipäämäärä = koira saa saaliin kiinni ja syö sen - nälkä tyydyttyy

Saalisviettiin perustuvassa koulutuksessa (treenaaminen/kilpaileminen, toim. huom. koskien vinttikoiria) hyviä puolia on mm. se, että se tuo varmuutta koiralle.

Laumaviettiä koskevassa osuudessa painotetaan sitä, että koira on laumaeläin, koko elämä pohjautuu tähän; mm. sosiaalinen- ja hoivakäyttäytyminen lähtöisin pentulaatikosta! (emän käyttäytyminen)
Laumaviettiin perustuva koulutus/oppiminen vaatii AINA auktoriteetin!

Termistöä käsiteltäessä; TURHAUMA: koiraa ei lasketa viettipäämäärään -> aiheuttaa aggressiota!
PATOAMINEN: liika kuormitus johtaa varaventtiilin aukeamiseen ja sijaistoimintoihin!

Boldaukset ja kursivoinnit allekirjoittaneen.
Kuvituskuvassa Hupi.

Lokakuun lenkit alkavat olla pulkassa. 29.10.2010 lenkkikuvat!

Tällaisissa tunnelmissa lenkkeiltiin perjantaina, 29.10.
Tiesitkö muuten, että blogini lenkkikuvat ovat aina tarkassa, ajallisesti oikeassa, järjestyksessä? Sangen autenttisia lenkkinäkymiä siis.
Kameran kellosta oli taannoin oiva hahmotusapu, kun yritin haarukoida kilometriaikaamme. Canon antoi kilometrille taaperrusajaksi ~14 minuuttia (kuvasin puolen kilometrin välein kuntoradan merkkitolppia). Sittemmin kämppiksen Nokia E52 antoi tarkempia koordinaatteja. Tunnissa mentiin Nokian mukaan keskimäärin 3,5 kilometriä, huippunopeuden ollessa n. 5,5 km tunnissa (vielä on matkaa Jutta Parkkosen 7 km/t vauhtiin!).
Nokia myös heitti häränpyllyt joillekin omille lenkkiarvioilleni, parhaimmillaan -tai pahimmillaan- oma arvioni lenkin pituudesta heitti kilometrillä. Ja alakanttiin.
Näissä kuvissa mentiin Hevoshaantie-Kehä III-Vanha Lahdentie-Jokiniementie-Liinakkokuja-Hakunilantie-Hevoshaantie.


Rouva kerää roskia. Hatun nosto!
Klo 09.51

Hitskokin linnut lepuuttavat.
Klo 09.52

Marjatertut ovat komeimmillaan!

Klo 10.00

Kuusijärvelle ei olisi enää kuin 4,5 km. Ehkäpä sinne asti vielä joku päivä.

Klo 10.10

Tuli sitten bongattua karhukin puron reunalla. Siellä se röhnötti kieli ulkona.

Klo 10.11

Marjapuuron värinen talo törrötti metsän siimeksessä. Kauniit kontrastit!

Klo 10.20

Näitä ette kyllä vie! Paitsi Luxi vei oikeanpuoleisen oravan.. (kerrankin sai oravan suuhunsa ja ilman pylväskenkiä!)

Klo 10.37

Lehdet ovat tehneet tehtävänsä. On syksy!

Klo 10.47

Viri pähkinöinä - Hanskalla hiekkaa otsikkoon!

Blogger ei nyt wörki -taaskaan- videolatauksen kanssa. :/ Erroria tuli kolmen vartin jälkeen että napsahti ja päätin valppaille lukijoilleni laittaa linkit suoraan 1geehen. 1g wörkkii!

Jos siis haluat kuulla Virin oravakimitystä, klikkaa tähän. (muista äänet täysille!)

Jollei Virin piipitys tehnyt sinuun vaikutusta, katso kuinka Luxi heittää hanskalla hiekkaa Hupin otsikkoon, KLIK.

Ai haluat vielä mukaan meidän lenkille? No mikä ettei. Hupi ja Lelu tepastavat menemään tässä, KLIK ja tässä KLIK. Poissa on Hupin kehäkevennys. ;D Ja vielä hanskariivintää? No sitä on tarjolla tässä KLIK.

Oheisessa kuvassa Hupi miettii pallo päässään, kuinka vaikeata tietotekniikka voikaan olla. Tänään sain kuulla Radio Novasta, että esim. työpaikoilla Wordin ominaisuuksista on suurimmalla osalla käytössään vain 4 (neljä) %!!!

Operaatio karvakäsine.

Wikipedia sanoo käsineestä näin:
Käsine eli hansikas on käsien suojaamiseen tarkoitettu vaatekappale. Yleensä hansikkaalla tarkoitetaan sormikasta, jossa joka sormelle on oma osa, erotuksena tumpuista ja rukkasista, joissa vain peukalo on erillinen.
-------
Toisinaan käsine on myös ulkoillessa joko tarkoituksella tai vahingossa tipautettu vaatekappale, jonka useimmiten sivulliset nostavat rehdisti ylös ja ripustavat sen joko puun oksalle, laittavat sähkökaapin päälle tai kuten allaolevasta kuvasarjasta näkyy; asentavat sen tolpan nokkaan. Em. toimenpiteillä on tarkoitus auttaa kadonnutta käsinettään etsivää. Toimenpiteet kuitenkin myös aktivoivat mainiosti lenkkeileviä whippetejä.
Varsinkin Hupi ja Luxi ovat aina valmiita oravanmetsästyksen lomassa bongaamaan yksinäisiä, oksille hylättyjä hansikkaita. Tämä punainen tumppu tulikin kuin tilauksesta lenkkimme loppupuolella piristämään poikiani. Tehtävä oli tällä kertaa vaatimustasoltaan erittäin vaikea. Tumppu oli vedetty pitkälle tolppaan, jolloin sen suuhun saaminen ja irroittaminen tolpasta oli hyvin haastavaa. Mutta mikäs sen mukavampaa. Oksalta ja sähkökaapin päältä käsineen saa liiankin helposti, nyt tarvittiin aina kolme väkivahvaa whippeturosta puuhaan!



JÄRRRKYTTÄVÄN upea löytö! Pörröinen tumppu! Tahtoo!

Ettekste nyt saa sitä irti! Antakaas kun mä näytän, tuumii Hula.

Nyt tulee jo Lelukin mukaan. Luxilla aika vakuuttavaa riivintää.

12,5 -vee Lelu ja Luxi taistelevat pörrötumpun herruudesta. Ja päättävät yksissätuumin....

pitää sitä suurelta yleisöltä jemmassa. Hyss, ollaan tälleen selin, niin Hupi ei sit vie sitä, sanoo Luxi Lelulle.

Luonnollisesti tästä Pörrötumppuepisodista on myös videoklippi. Siinä Luxi ansiokkaasti roiskaisee märän tumpun avulla hiekkaa Hupin silmille. Pistetään näytille, jahka saadaan nettiin.

Päivän oravapläjäys!

Ystävämme orava. Kaiken pahan alku ja juuri.
Koko tienoon oravat lähtivät liikkeelle parahultaisiksi, kun ysiltä suuntasimme tepastamaan. Canuuna oli matkassa ja sain tallennettua Virin kiljuntaa videollekin, tuupataan tänne, jahka ehditään. Hula oli tapansa mukaan nelisormimangustina, sen mielestä paras näkyvyys oravaan saadaan takajalkaseisonnalla.


Ähäkutti! Tulkaa perässä, te pylväskengättömät pölvästit! Whippetitkö muka ketteriä? In maastokoetuomareiden dreams!

Mihin se meni? Joko se tippui puusta?

Hula mangustina. Mä nään sen, mä nään sen!

Äsken se oli vielä tossa oksalla alimmalla.

Oravaaaaa, tuu tännee, meillä on pähkinöitääää!

Etulinjassa kaksi whippetiä. Takarivissä kolme pystykorvaa.

Uusia silmälasi-innovaatioita!

Edelliset silmälasit täyttivät kolme vuotta ja niiden läpi näkeminen (hyvin) alkoi olla kyseenalaista ja hölskyivätkin päässä jo sen verran, että oli aika suunnistaa Lautta Optiikkaan. Asiantuntevalla avulla löytyi uudet lasit ja luvattiin korjata pahentunutta hajataitteisuutta lisää.

Kun uudet silmälasit oli saatu nenälle, koin valaistuksen. Näkyvyys oli huippuluokkaa. Asiasta oli otettava selvää! Soitto Lautta Optiikkaan; "Miten tämä on mahdollista"? Vastaukseksi sain: "katso http://www.hoya.fi/ ja sieltä haku-toiminnon avulla EYNOA-linssityyppi".

EYNOA on ohuempi, kevyempi, kestävämpi ja luotettavampi. Materiaali tarjoaa käyttäjälleen täydellisen UV-suojan lisäksi monia muita käytännöllisiä etuja; sillä on mm. poikkeuksellisen korkea lämmönkestävyys. Lisäksi materiaali on myös erittäin murtoluja, jolloin se kestää erinomaisesti esim. vääntymistä ja taipumista.

Parin päivän käytön jälkeen hämmästelin myös linssien jatkuvaa puhtautta: (ja luin Hoyan sivuilta): laseissani olevan SHV-pinnoitteen (Super Hi-Vision) naarmuuntumisenkesto on jopa kolminkertainen. Linssit on myös superhelppo puhdistaa, sillä viimeistelykäsittely hylkii tehokkaasti vettä, likaa ja rasvaa. Heijastamattomuuskäsittely takaa miellyttävän näkemisen kaikissa olosuhteissa.

Kyllä kelpaa! Kiitos Hoyan ja Bean!

Lelun kanssa lääkärissä

Oli aika Lelun "vuosihuollon", eli verinäyteanalysoinnin. Pojalta seurataan Barbivet-lääkityksen (epilepsialääke) takia maksa- ja munuaisarvoja. Lisäksi verestä analysoidaan ulkopuolisessa laboratoriossa Barbivet-pitoisuus, koska Lelulla oli 13.10. lenkillä sattunut epilepsiakohtaus.

5.8. 2009 on veri analysoitu ensimmäisen kerran em. asioiden osalta ja tuolloin on alkaalinen fosfataasi ollut 31 (viitearvo 19-106), 5.11.2009 arvo oli noussut 240:een, joka on "normaalia" nousua lääkityksestä johtuen.

Tänään, 28.10.2010, arvo oli 243, pysynyt siis liki samanmoisena vuoden takaiseen. (tällä kertaa tulosliuska antoi viitearvoksi 10-118, se ilmeisesti vaihtelee koiran iän mukaan?).

ALB-arvo oli sekin hienosti viitearvojen sisällä, 36, kun viitearvot ovat 25-44. Tämä arvo kertoo lääkärin mukaan juurikin maksan kyvystä tehdä töitä; sitä miltä sitä toivotaankin nyt, kun lääkitystä edelleen luonnollisesti jatketaan ehkäisemään kohtauksia. Kaikenkaikkiaan verestä analysoitiin eläinklinikan laboratoriossa 14:sta eri asiaa, ja kaikki muut arvot olivat hienosti viitearvojen sisällä -paitsi tuo ALT-arvo.

Sydän kuulosti edelleen "pahalta", mutta toistaiseksi Lelun sydän kompensoi hyvin voimakasta systolista sivuääntä; joka siis tarkoittaa sydämen vajaatoimintaa. Eläinlääkärin mukaan Lelu oli muuten hyvässä kunnossa ja varmasti lenkkeily ja koiran painon pitäminen kurissa edesauttaa sen jaksamista ja vointia.

Lisäksi koko köörin anaalirauhaset käytiin läpi ja Virillä ja Hupilla olikin hieman "kertymää" takalistossaan...

Niin, ja toki puntarillakin käytiin! Hupi 18,9 kg, Hula 15,6, Viri 20,2, Luxi 18,8 ja Lelu 14,2.

Lelu on satunnaisesti viime aikoina hieman kompuroinut portaissa ja lenkillä näkee välillä sen liikeratojen epäpuhtauden. Tassut olivat ell:n mielestä hieman kylmät joka viittaa ääreisverenkierron puutteisiin. Nämäkin "normaaleja" vanhenemiseen liittyviä oireita. Leluahan takitan huomattavasti varhaisemmin jo syksyllä, ja enemmän kuin muita koiriani.

Toistaiseksi kaikki siis kohtuullisen hyvin Lelun kanssa ja toivotaan, että Lelu jaksaa olla ilonamme vielä pitkään!

Eläinlääkärin mielestä muuten laumalla on tässä positiivinen vaikutuksensa. Vanheneva, jo hieman vaivainenkin koira pysyy virkeämpänä ja eloisampana laumassa, kuin jos se olisi ainoa koira. Hyvä niin. Hyvin jaksaa tosiaan Lelu vielä lenkkeillä mukana, ja aika-ajoin innostuu leikkimäänkin!

Ohessa tuore, 18.10., otettu kuva Lelusta.

Happy birthday Hupi!

My sweet Hupi, Ch Twyborn Philadelphia, turns 6 yrs today!

This boy hasn´t lost his childish way to live and learn. Sometimes I think he becomes even more childish when getting older...

Every day is full of FUN with him. His name couldn´t suit better; HUPI means fun in english. :D

Have a happy and funny birthday Hupi!

wishes Anita, Lelu, Hula, Viri & Luxi

It is wrestling time! Hupi ja Luxi GO!

Jossain vaiheessa poikain irtioloa meno yltyy aina tällaiseksi. Vakipainipari on Hupi & Luxi!
Huomatkaa Luxin antautunut asento kintereitä myöten.
Urheilukuvausmoodi on pettämättömän harmaa.

Tässä hieman ujostellaan kuvaajaa ja piilotellaan nassuja.

Huomatkaa jälleen Hupin kirsun sijoiltaanmeno.

Luxi tuumaa, että "et kai sä luovuta, painitaan hamaan tappiin tää matsi"!

Hupi antaa viimeisen osuman. "Jollet tästä usko, että mä olen vahvempi kun sä ja mun isi on vahvempi kun sun, niin jo on kumma!".

Viri tulee kuin varmemmaksi vakuudeksi paikalle sanomaan, että "aika pöljää tollainen vääntö". Maaperästä löytyisi analysoitavaa yllinkyllin ja te roikutte toistenne limaisista kauloista!

Kotiinpäästyä Hupi "unohtaa" tassunsa Luxin selkään ja Luxi kysyy, että "meinaatko kauankin lepuuttaa niitä hikisiä jalkojasi siinä"?

Digitaalikuvaus on siitä hauskaa puuhaa, että kolmessakymmenessä minuutissa saa helposti vähälläkin kuvaushuomiolla aikaan 60 kuvaa. Niiden läpikäyminen: imurointi, nimeäminen, deletointi, muokkaus, nettiin (kuvakansioon) ajaminen, Facebook-säätäminen ja vielä päälle bloggaus kuvien kera vie tuon 30 minuutin päälle helposti 4-5 lisätuntia. Ja tämä siis vaatimattomalla 35 kuvalla, jotka näistä 60:stä pääsivät läpi omasta seulastani.

Kummasti oma -yhä sangen vaatimaton kuvapuuhasteluni- on tuonut respectiä potenssiin kymmenen niille, jotka ovat tehneet kuvaamisen kanssa töitä jo vuosia kalliilla kalustolla ja varmasti istumalihakset/näppäimistö/näyttö/hiiri kovilla. Oman harrastamisensa ohella.

Vaikka prokuvaajilla onkin varmasti käytössään viimeisimmät imurointi- ja nimeämisinnovaatiot, jotka nopeuttavat koneella olemista ja päivystämistä huomattavasti, ei voi muuta kuin nostaa hattua niille moninaisille harrastajakuvaajille, jotka jaksavat innostua aina uusista maastokisoista ja näyttelyistä (ja kuvattavista).

Toisaalta. Koira on mallina mitä mielenkiintoisin ja mukavin kuvattava. Ne koirien omistajat ovat sitten usein niitä kiittämättömiä, jotka julkaisevat kuvia ympäri ämpäri ilman sitä vähäisintäkään kuvaajan toivetta; kuvaajatietoja. Jos julkaisevat. Itseäni kai vaivaa lähinnä se, että tapani käsitellä ja nimetä kuvia on äärimmäisen hidas. Nopeampaakaan tapaa en ole oppinut.. (yrittänyt opiskella kyllä!)

Harras toiveeni onkin, että meistä harrastajista jokainen arvostaa jokaisen kuvaajan panosta, oli se sitten mieleinen tai vähemmän mieleinen!

Siispä iloisiin kuvaamisiin!

Koirapuistoilua 23.10.2010

Jaahaa, sitten me pojat oltiin taas jiihaa, kun leppoisa labradorikin paikalle tupsahti!

Tässä pyöritään koivua ympäri kera pinserin ja setterin. Miksi whippet ei voisi olla myös whipperi, onhan se sellainen flipperi vauhtiin päästessään?

Hula rohkaistui näin hienosti tuttavuutta tekemään ISON ja MUSTAN koiran kanssa, hienoa!

Tässä kuvassa luonnollisesti tulee kiinnittää huomio Lelun takin liepeisiin. Sangen lystikkäästi liehuvat vanhan herran reisien päällä! Jahdattavana Hupi.

Lelu hieman rauhallisemmassa vauhdissa.

Viri tepastaa. Tapansa mukaan osittain kuvasta ulkona.

Kuvausaika: 23.10.2010 n. kl0 15.00

Kuvauspaikka: Länsimäen koirapuisto, Vantaa

Uuden Canonin testaus jatkuu. Onko koirallani sorkka?

Tässähän on hyvin huippulaatuinen valokuva. Jos Antti Ruotsalolta kysytään, niin julistekamaa. Mitä tulee kuvan laadukkuuteen, syväterävyyteen, osumatarkkuuteen, aukkovalintaan ja sommitteluun ym. ammattilaishapatustermistöön; niin niitä ei tässä yhteydessä saa tai tarvitse käyttää vaan voi keskittyä lähinnä siihen, että onko koirallani sorkka?

Niin kauan kuin Kenzolassa käytetään POKKARIA järkkärin sijaan, sadan otoksen joukosta näitä on ~60. Tosin olen saanut kuulla, että sattuuhan tällaisia järkkäriammattilaisdigisteilleKIN.

Sen sijaan Wikipedia sanoo sorkasta näin:

Sorkka on sorkkaeläimen raajan kärkiosa, jossa ensimmäinen varvas on kehityksessä pysähtynyt, sekä toinen ja viides ovat yleensä muita lyhyempia ja muodostavat ns. lisäsorkat. Lisäsorkkia kutsutaan myös kyntysiksi. Naudalla lisäsorkissa ei ole luita sisällä, sialla ja porolla on. Poron kyntysten luut eivät ole nivelletyt raajan muihin luihin. Kolmas ja neljäs varvas muodostavat parin, jolla sorkkaeläin astuu.

Tekstin päätteeksi Wikipedia: "Katso myös kavio".

Niin niistä Canon-moodeista/urheilu vs. AUTO

Pikajuoksijakuvake valintakiekossa ja Hupi etsimessä.

AUTO-toiminto ja Hupi.

Varmaan kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa?

Luxi 23.10.2010

Luxi tunnelmoi näin viehättävän harmaissa koirapuistokuvissa 23.10. Moodi on "pikajuoksija" ja sehän tarkoittaa sitä, että kamera läiskii menemään ilman sen kummempia tarkennuksia ja mitä lie valotuksen tsekkauksia. Mikäs siinä, käy se Luxi harmaampanakin. :D

Ja sanoo etujaloillaan huihai Canonin eri kuvausmoodeille.

Patsastelua Luxityyliin.

Ikea for dogs

Njaaha. Quite a big ball. Is this really for me?
I don´t know what to do with it?

Or maybe this is for Hupi? He is more childish than I am.

Funny though that Ikea makes toys also for dogs. Have seen these balls in many dog homes!

My dear 12,5 yrs old Lelu modeling.

Koiran viettikäyttäytyminen tarjoaa selityksiä

Team Kenzongoksesta löytyy kaksikin esimerkkitapausta joihin lukemani ja tutkimani aineisto on tarjonnut käypää selitystä.

Tapaus 1.

Ilmeisesti Lelun heikkeneminen -sen fyysinen terveys on iän myötä luonnollisesti heikentynyt- ja mitä ilmeisemmin pistetty laumassani merkille, sillä Viri on aloittanut muutama kuukausi sitten seuraavanlaisen -täysin uuden- käyttäytymismallin: leikkaan koirieni kynnet aina yläkerrassa, tietyssä tuolissa, enkä missään tietyssä järjestyksessä. Se koira joka sattuu olemaan lähimpänä; sen kynnet leikataan seuraavaksi. Tapa on ollut vuosia sama; koira asetetaan syliin, selkä minun vatsaani vasten. Kynnet leikataan, koira päästetään alas ja siirrytään seuraavan koiran kynsien pariin. Nyt Viri syöksyy sylistäni suoraan "läksyttämään" Lelua, kuin sanoen "rräyh, oletkos siinä, mä tulin takaisin". Käyttäytyminen luonnollisesti estetään ja "suuttumus" laantuu ja menee ohi puuttumalla siihen + Frolicilla samantien.

BC-tuotanto ja Jari Kokkonen kirjoittaa seuraavaa:

Uudelleen orientoiva käyttäytyminen

Kun luonnossa koira joutuu lauman arvojärjestyksessä ylempiarvoisen jäsenen uhkailun tai jopa varsinaisen hyökkäyksen kohteeksi, se ei uskalla vastustaa puolustautumalla itseään ylempiarvoista vastaan. Vaikka koira siis osoittaakin tässä tilanteessa väistämiskäyttäytymistä, se saattaa olla myös puolustuskäyttäytymisen (eli reaktiivista aggressiota) alaisuudessa. Silloin syntyy konflikti, joka aiheuttaa aggressiota. Koira ei kuitenkaan pysty purkamaan aggressiotaan laumajärjestyksessä itseään ylempiarvoista vastaan. Kyseisen tilanteen lauettua, koira käy purkamassa aggressionsa laumajärjestyksessä alempiarvoista kohtaan (jossa tilanteessa Lelu tuntuu laukaisevan heikkoudellaan (?) tämän reaktion).

(toim. huom. Itse käyttäisin tässä yhteydessä aggression sijasta myös sanaa "kiihtymys".)

Tapaus 2.

Hulalle tapahtui aiemmin tänä vuonna ikävä välikohtaus Mustialan maastokisoissa. Hulaa purtiin kisa-alueella olevalla parkkipaikalla toisen koiran toimesta ns. lukkopurentaotteella seitsemän tikin edestä niskaan. Tilannetta ei edeltänyt minkäänlainen provokaatio, se tuli toisinsanoen ihan puskista ja täysin odottamatta kaikille osapuolille (sekä koirille että meille ihmisillekin). Tilanne aiheutti luonnollisesti niin minulle kuin purreen koiran omistajallekin paljon huolta ja surua. Lisäksi "luonnollista" selitystä oli ainakin heti tilanteen jälkeen vaikea löytää. Jonkin ajan kuluttua mietin omalta osaltani sitä, että oliko koiralle jäänyt jokin viettitila "päälle"; kävikö se kenties vielä ylikierroksilla ja purki tunnetilaansa Hulaan? No, näin kirjoittaa Jari Kokkonen:

Tyhjäkäynti

Tyhjäkäynti on koiran tapa suojella hermorakennettaan. Tyhjäkäyntitilanne syntyy, kun koiran sisäinen viettivire nousee niin korkeaksi, että koira hermorakennettaan suojellakseen siirtyy viettikäyttäytymiseen, vaikkei varsinaista ulkoista viettiärsykettä olekaan. Esimerkiksi koiran sisäinen aggressio nousee korkealle. Ei kuitenkaan tapahdu mitään, joka voisi synnyttää koirassa aggressiivisen käyttäytymisen. Tällöin koira voi reagoida aggressiivisesti "tyhjyydelle" tai lähinnä puolustusärsykettä olevalle kohteelle.

Tyhjäkäynnissä eli sijaistoiminnossa koira reagoi viettikäyttäytymisellä, vaikka kyseisen vietin viettiärsyke puuttuu. Koira toimii näin, koska sen sisäinen viettivire on liian korkea ja se saattaa vahingoittaa koiran hermorakennetta.

-------

Omaa ajatuksenvirtaa: On hyvä muistaa -näiden esimerkkien myötä- että vakiintunutkin lauma elää kokoajan. Mikään ei jää lajitoverilta huomaamatta ja myös koirilla esiintyy "koulukiusaamista". Vahva pyrkii vahvistamaan oloaan ja eloaan ja sairaan koiran ei liene kovin luonnollista (toivottavaa) olla osana laumaa. Toki laumanjohtajan tehtävä on osoittaa kaikin mahdollisin tavoin, että myös vanha, sairas ja heikko yksilö kuuluu osana laumaan, eikä sen kiusaaminen -tai sen heikkouksien hyväksikäyttö- ole sallittua.

Virin Lelun kiusaaminen ei onneksi ilmene millään muulla tavoin (tai missään muussa tilanteessa), kuin tämän kynsienleikkuun jälkeen.

Lisäksi mitä tulee Hulan tapaukseen, olen sitä mieltä, että koira ei koskaan tee mitään ilman syytä. Puskistakin tulevalle käytökselle on aina jokin selitys. Ihmiset ovat taipuvaisia etsimään koiristaan tänä päivänä yhä enenevässä määrin esimerkiksi erilaisia lihasjumeja ja kipupisteitä; se olisikin helppoa jos em. asioista löytyisi aina vastaus kaikkeen. Näin ei kuitenkaan ole. Se miksi vieras koira kävi juuri Hulan päälle saattaa johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että Hula oli lähinnä sitä ja se oli hyökkäävän koiran mielestä laumani "heikoin lenkki". Mene ja tiedä, mutta koirien käyttäytyminen on jokatapauksessa ihanan monimuotoista ja -ilmeistä, emmekä me ihmiset koskaan kykene löytämään niiden omasta mielestään (viettien ja vaistojen ohjaamille) yksinkertaisille teoille kyllin yksinkertaisia selityksiä.

Tietolaari: Koiran vietit ja viettikäyttäytyminen

Whippet-Harrastajien luonnekysely aktivoi minut tutkimaan ja tutustumaan aiheeseen tarkemmin. Aiheeseen, josta minulla on ollut jonkinmoinen käsitys ja ymmärrys, mutta joka monimuotoisuudessaan on totisesti yhtä monimuotoinen kuin koira itse.

Stilisoin tässä jo aiemmin illemmalla reilu 3-sivuisen jutun 12-sivuisesta alkuperäismateriaalista, mutta sen julkaisu tulee myöhemmin. Seuraavaksi siirryin Suomen Spanieliliiton sivuilla julkaistuun Tiina Karlströmin kirjoittamaan juttuun, josta tässä stilisoimani, lyhennetty versio.

Lukekaapa huolella ja ajatuksen kanssa ne, joille aihe on vähänkin vieras:

Vietit ovat koiran sisäsyntyinen käyttäytymismallisto, joiden mukaan se toimii eri tilanteissa.

Kaikilla eri vieteillä on oma tarkoituksensa ja tehtävänsä auttaa yksilöä tai lajia säilymään hengissä. Koira on perinyt viettinsä sudelta, joka on sen esi-isä n. 100.000 vuoden takaa. Viettitoiminnot ovat sekä sudella että koiralla edelleen samanlaiset.
Ihmisen suorittaman jalostuksen seurauksena joillakin koiraroduilla osa vieteistä on estynyt tai heikentynyt. Samoin ihminen on erilaisia taipumuksia omaavia yksilöitä jalostamalla muokannut rodut erilaisiin tehtäviin sopiviksi. Jokainen koira on perinyt esi-isiltään kaikki viettitoiminnot, jotka ilmenevät yksilöillä erivahvuisina ja eri tavalla.

Viettitoiminta
Kaikkeen toimintaan koira tarvitsee ärsykkeen, joka laukaisee tai herättää jonkin viettitoiminnon. Koira pyrkii toimimaan siten, että herätetty vietti tulisi tyydytetyksi, toisin sanoen koira pyrkii kohti viettipäämäärää. Esimerkiksi pimeässä tulee vieras henkilö koiraa vastaan. Tällöin koira tuntee itsensä uhatuksi ja koiran puolustusvietti herää. Koira joko hyökkää ja täten yrittää karkottaa lähestyjän tai pakenemalla pyrkii pääsemään uhasta eroon.
Koiran ärsytyskynnys voi olla joko korkea, eli se tarvitsee voimakkaan ärsykkeen aloittaakseen toiminnan tai jos ärsytyskynnys on matala, koira reagoi jo pieneenkin ärsykkeeseen.

Laumavietti
Koiralla on sisäsyntyinen vietti muodostaa lauma muiden samalla reviirillä asuvien kanssa. Laumavietti on hyvin voimakas ja se on aina aktivoitavissa. Koira haluaa aina vahvistaa lauman yhteenkuuluvuutta ja miellyttää lauman johtajaa. Lauma kommunikoi keskenään erilaisten äänien, eleiden ja ilmeiden välityksellä.
Koulutuksessa laumaviettiä voidaan hyödyntää muun muassa tottelevaisuudessa luoksetuloliikkeessä ja kaikissa lajeissa peruskoulutuksen jälkeen, kun koira haluaa tehdä sille opetetun tehtävän miellyttääkseen laumanjohtajaa.

Sukupuolivietti
Suvunjatkamisvietti kehittyy nuoruusiässä, hormonitoiminnan vaikutuksesta. Vietti ilmenee yksilöillä eri vahvuisena. Sukupuoliviettiä ei voida hyödyntää koiran koulutuksessa.

Saalistusvietti
Ravinnonhankintavietin avulla koira hankkisi ruokansa, ellei ihminen sitä ruokkisi. Nälkä ajaa koiran liikkeelle etsimään ravintoa. Koska ihminen ruokkii koiran, sen ei tarvitse käyttää saalisviettiä ravinnon hankkimisessa. Kuitenkin ravinnonhankintavietti ja saalisvietti ovat säilyneet koiran käyttäytymisessä hyvin näkyvinä ja voimakkaina.
Jo aivan pienet pennut leikkivät keskenään saalistusleikkejä ja näin harjoittelevat saalistuskäyttäytymistä.
Saalisvietti on ns. kyllääntyvä vietti, eli koira ei aina ole kiinnostunut saalistamisesta.
(toim. huom. Onkohan tätä asiaa tutkittu vinttikoirilla, joka on näöllään ajava koira ja voimakkaasti saalisviettinen? Jos vinttikoira ajaisi kiinni esim. 10 jänistä, jatkaisiko se yhä 11:n jäniksen ilmestyessä näköpiiriin vai lopettaisiko se -ja missä vaiheessa - tympäännyttyään? Vietin voimakkuudella on suuria yksilökohtaisia eroja; ehkä joku koekoira lopettaisi kylläännyttyään ja toinen ei saisi koskaan tarpeekseen? Toisaalta mm. maastokokeissa näkee uransa alkutaipaleella upein pistein ajaneita koiria, jotka vuoden-parin jälkeen siirtyvät kisoissa kolmen kärkijoukosta loppupään kastiin? Miksi näin on ja onko siihen olemassakaan yksiselitteistä vastausta?)

Puolustusvietti
Puolustusvietti on koiran luontainen tapa puolustaa itseään tai laumaansa kokemaansa uhkaa vastaan. Avainärsykkeenä toimii koiran kokema uhka. Kun koira joutuu uhatuksi se joko puolustautuu tai pakenee, toiminnan tarkoituksena on saada uhka häviämään. Mitä suurempi puolustushalu, sitä pienemmästä ärsykkeestä koira puolustautuu.
Väistämiskäyttäytyminen (pako) on puolustusvietin toinen ilmenemismuoto. Väistämiskäyttäytymisessä on osatekijänä myös laumavietti eli alistuminen laumanjohtajalle. Väistämiskäyttäytymistä hyödynnetään erittäin usein koirankoulutuksen kaikilla osa-alueilla ei-toivotun käyttäytymisen korjaamisessa, eli ohjaaja antaa koiralle pakotteen, nykäisee taluttimesta ja koira väistää. Pakotteen on tultava oikeaan aikaan ja tarpeeksi voimakkaana, mutta ei liian voimakkaana. Pakote ei saa aiheuttaa pysyvää pelkoa, ainoastaan tarpeen väistää.
Vähintään yhtä tärkeää kuin oikea-aikainen pakote on oikea-aikainen kehuminen!
Huom: koiran tulee myös ymmärtää sille annettuja pakotteita!

Koiran luonne
Koiran yksilöllinen luonne ratkaisee sen reaktioiden nopeuden ja voimakkuuden eri viettialueilla. Luonteen ominaisuudet ovat perittyjä, mutta ominaisuuksien ilmenemisen voimakkuuteen vaikuttaa myös opitut käyttäytymismallit ja kokemukset.
Joskus kuulee kerrottavan koirien “täysin järjettömästä” toiminnasta. Tulee muistaa, että kaikkeen käyttäytymiseen on olemassa joku syy. Jos koirasi toimii oudolla tavalla ja täysin päinvastaisesti kuin olet odottanut tai käskenyt, voi syynä olla sijais- tai konfliktikäyttäytyminen. Tällaisen käyttäytymisen yhteydessä on syytä miettiä millainen ja miten kyseinen toimintaohje sille annettiin.
Sijaiskäyttäytymisessä koira purkaa voimakkaan vireystilan johonkin toisarvoiseen toimintaan. Esimerkiksi juoksuisen nartun haistanut uros alkaa ulvoa, ellei sillä ole mahdollisuutta paritteluun.
Konfliktikäyttäytymisessä kaksi erilaista käyttäytymispyrkimystä aktivoituu yhtä aikaa ja yhtä voimakkaina. Koira purkaa yleensä tilanteen jonkun kolmannen viettialueen kautta. Esimerkiksi koira ryntää kissan perään samalla kun huudat “tänne!”. Koira joutuu ristiriitaan kahden toiminnon välillä -tulla luoksesi tai lähteä kissan perään, se ei voi tehdä molempia yhtä aikaa. Konflikti syntyy kun kilpailevien toistojen purkautumistarve on yhtä suuri. Näiden sijaan laukeaa kolmas käyttäytymistapa ja koira voi esimerkiksi alkaa kieriä maassa. Konfliktin estämiseksi olisi ensin pitänyt huutaa “ei” ja vasta sitten “tänne!”. Näin olisi annettu koiralle selvä toimintaohje.

Koiran käyttäytymistä ohjaavat luonteen ominaisuudet ovat:
Temperamentti eli vilkkaus; kyky sopeutua vaihteleviin tilanteisiin ja huomiokyvyn nopeus. Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus johon ei juurikaan voida koulutuksella tai koiran käsittelyllä vaikuttaa.
Terävyys; koiran luontainen kyky reagoida aggressiivisesti tuntiessaan itsensä uhatuksi. Koiran terävyyttä voidaan lisätä harjoituksilla tai vahvistamalla.
Taisteluhalu; koiran synnynnäinen taipumus nauttia taistelusta ilman, että se perustuu aggressioon (leikkihalu). Koira nauttii leukojen ja lihasten käytöstä eli se pitää lelujen retuuttamisesta ja palloleikeistä. Taisteluhalua voidaan vahvistaa harjoituksilla, mutta ei kuitenkaan loputtomasti. Usein oletetaan, että koira jolla on voimakas taisteluhalu on myös voimakas saalisvietti tai toisinpäin, koira jolla ei ole taisteluhalua ei myöskään ole saalisviettiä. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan koiralla on perimässään saalisvietti vaikka se ei haluakaan taistella tai leikkiä siten kuin me haluaisimme taisteluhalun koiran käyttäytymisessä ilmenevän. Tällaisen koiran saalisvietin herääminen vaatii erilaisen ärsykkeen.
Hyvän taisteluhalun omaava koira ei ota itseensä eteentulevia maastollisia tai ulkopuolisten häiriöiden tuomia ongelmia, vaan pyrkii sinnikkäästi kohti viettipäämääräänsä.
(toim. huom. vinttikoirien treenaamisessa ja kilpailemisessa painotetaan mielestäni (turhaan) liiaksi pelkän saalisvietin osuutta!)
Puolustushalu: koiran taipumus puolustaa aktiivisesti itseään, laumanjäseniä tai reviiriään. Puolustushalua voidaan harjoituksilla vahvistaa tai sammuttaa.
Kovuus: koiran taipumus muistaa epämiellyttävät kokemukset. Kova koira unohtaa kokemansa epämiellyttävyyden hetkessä kun taas pehmeä koira muistaa ne vaikka lopun ikäänsä. Kovuutta ei voida lisätä harjoituksella tai koulutuksella.
Hermorakenne: koiran heikko- tai vahvahermoisuus. Hyvähermoinen koira joutuu harvemmin turvautumaan sijaiskäyttäytymiseen tai konfliktikäyttäytymiseen kuin huonompihermoinen lajitoveri.

Vietit ja luonne
Jokaisella koiralla on perimässään edellä mainitut vietit, jotka tulevat esiin sen oman yksilöllisen luonteen mukaisesti.
Huom: viettitasoa nostettaessa eli kun koiraa ns. viritetään, motivoidaan ennen harjoitusta tai koetta, on varottava ettei koira ylivirity. Tällöin koira käy hetken aikaa hyvinkin voimakkaassa ärsytystilassa, mutta kun se ei pääse purkamaan viettiään sallitulla tavalla se joko purkautuu omia teitään kurittomuutena, sijaiskäyttäytymisenä tai koiran viretila lopahtaa ja samalla mielenkiinto koko tehtävään. Kun koiran viretila on käynyt hyvin korkealla kuitenkaan normaalisti tyydyttymättä, on vaarana koiran väsyminen ja stressaantuminen. Tällöin koulutus (tekeminen) ei ole koirasta enää kovin miellyttävää,
Koiran sopeutuminen ohjaajan käskyihin ja kyky toteuttaa annettuja käskyjä nopeasti, oikein ja halukkaasti, on riippuvainen koiran koulutuksen tasosta, mutta myös pitkälti sen luonteen ominaisuuksista, joita ei pystytä koskaan täysin hyvälläkään koulutuksella korvaamaan. Sen lisäksi, että tunnemme koiran viettirakenteen ja osaamme käyttää sitä koulutuksessa hyväksi, meidän tulee tuntea kunkin koiran luonne, sen vahvuudet ja ennen kaikkea heikkoudet.


Alkuperäinen teksti: Suomen Spanieliliitto
Alkuperäinen juttu otsikolla Koiran vietit ja jälkikoulutus
Kirjoittanut Tiina Karlström

Syksy!

Syksyisiä kuvia lenkeiltä 17. ja 18.10.