Sain eräältä whippetistä kiinnostuneelta henkilöltä sähköpostin, jossa hän kysyi sen verran mielenkiintoisia kysymyksiä, että päätin kopioida ne blogiini -vastauksieni kera- josko niistä olisi apua muillekin samoja asioita pähkäileville.
Tässä saamani sposti:
Löysin netistä kennelisi sivut sekä blogisi. Olen kiinnostunut whippeteistä ja ajattelin kysyä muutamaa asiaa koiriin liittyen. Olisi mukava jos viitsit vastata, sillä omakohtaiset kokemukset ovat varmasti valaisevampia kuin yleiset luonnekuvaukset rodusta!
Olen lukenut rodusta todella paljon ihania juttuja, mutta muutama asia mietityttää. Kuinka hyvin whippet sopeutuu olemaan yksin? Monilla sivuilla olen törmännyt eroahdistukseen. Opiskeluni ovat vasta edessä päin, joten yksin oloa koiralle tulisi päivässä useita tunteja. Lisäksi asuinpaikkani tuskin on lopullinen, joten muuttojakin saattaa olla edessä. Stressaantuuko whippet, jos asuinpaikka vaihtuu usein? Kaupungissa asuessani koira ei pääse välttämättä kovin usein juoksemaan vapaana, kärsiikö se siitä? Vanhempani asuvat maaseudulla, joten siellä kävisimme kuitenkin aika ajoin ja whippet voisi olla vapaana. Reissailua paikasta toiseen tulisi varmasti myös, onnistuuko se whippetin kanssa?
Kaipaan pitkäaikaista ystävää ja lenkki- ja löhöilyseuraa, joten toivottavasti tämä kaikki ei kuulostanut aivan mahdottomalta yhtälöltä, mutta mitä mieltä olet, voinko harkita whippetin ottoa vakavasti?
Ja tässä kirjoittamani vastaus:
Oli/on sen verran visaisia kysymyksiä sulla, että en ihan heti ehtinyt vastaamaan.
Tässä nyt joitain pohdintoja kuitenkin.
Ja ihan alkuun, kenneliä minulla ei suinkaan ole, vaan olen ihan vain harrastaja; koirani ovat kaikki uroksia. :)
Whippet sopeutuu olemaan yksin ihan siinä missä mikä muukin rotu; asiaa tule toki treenata pennun kanssa. Mitä tulee eroahdistukseen, niin siitä kärsiviä koiria ikävä kyllä rotumme parissa on; jälleen kuten minkä tahansa muunkin rodun parissa. On hyvin vaikeata sanoa, mistä em. asia aina johtuu. Kuinka paljon eroahdistuksessa on perimän "rasitetta", kuinka paljon omistaja on tehnyt "väärin" tai ympäristö on luonut siihen muuten edellytykset. Joskus toki kaikki nämä voivat altistaa pahaankin eroahdistukseen, joskus taas se ilmenee koirassa hyvinkin lievänä.
Neuvoisin Sinua olemaan pentukyselyissäsi aktiivinen kysymään mm. vanhempien luonteista. Kysy pentua vastuullisista kenneleistä, joilla on hyvä maine ja joista saat asiallisia ja kysymyksiisi paneutuvia vastauksia.
Rodussamme esiintyy kasvattajia, joiden "tavoitteen" voisi katsoa olevan lähinnä määrän lisääminen, eikä niinkään jalostaminen ja järkevien & harkittujen yhdistelmien tekeminen. Ns. aktiivikasvattajat, jotka ovat perehtyneitä rotuun esim. 10-20 vuoden verran, ovat hyvin tietoisia omista linjoistaan ja niissä ilmenneistä ikävistäkin asioista, mm. eroahdistuksesta. Kannattaa kysyä emän luonteesta tarkkaan, kuten myös valitusta isästä. Ihan kaikki mahdollinen!
Whippetin ns. ydinluonne on omistajaansa hyvin paljon kiintyvä, mutta myös reipas, avoin ja leppoisa. Etsi yhdistelmää, jossa sekä emä että isä ovat luonteiltaan vakaita ja "helppoja"; sellaisesta yhdistelmästä saat suuremmalla todennäköisyydellä myös leppoisan pennun, jota on helpompi opettaa itsenäiseksi, kuin sellaisesta yhdistelmästä, jossa emä saattaa olla hieman arka ja isäehdokas esim. ylivilkas tai muutoin "puutteellinen hermorakenteltaan".
Itsellä on laumassa pian 12-vuotias whippet, joka asuu kolmannessa kodissaan, siis on muuttanut kanssani nyt kolmanteen kotiin. Ei mitään ongelmia. Koira, jolla on ns. palikat kohdallaan, ei hätkähdä turhista. Ja koira, jonka hermorakenne on vakaa, on erittäin helppo elinkumppani! Sen kanssa voi mennä minne vain, millä kulkuneuvolla vain ja se osaa myös rauhoittua olemaan yksin.
Vastuullinen kasvattaja osaa myös etsiä pentueesta sen Sinulle sopivimman pennun. Pentueessa kun voi olla pentu, joka on melkoisen rasavilli viikari ja taas toinen, joka vaikuttaa jo muutaman viikon ikäisenä itsenäiseltä ja seesteiseltä!
Mitä tulee siihen, että kärsiikö whippet, jollei se saa juosta vapaana - hmm. koirahan sopeutuu periaatteessa ihan mihin vain. Kun sillä on perusasiat ok, ravintoa, rakkautta & rajoja ja se saa sopivasti liikuntaa, se voi hyvin. Whippet on toki luotu juoksemaan, mutta pitkät lenkit ja metsissä samoilu on sille myös hyvin mieluisaa aktiviteettia. Onneksi pääkaupunkiseudulla on myös paikkoja, joissa koiraa voi pitää irti, joten rohkeasti vain; että koira "oppii siihenkin".
Missään nimessä tuo viimeisin lauseesi; kaipaan ystävää ja lenkkeily- ja löhöilyseuraa ei kuulostanut siltä, että "harkitset väärää rotua", päinvastoin, whippetistä on kaikkeen tuohon ja vielä paljon muuhunkin!
Toivottavasti sait kaipaamiasi vastauksia. Kysy lisää, jos mieltäsi jäi vielä vaivaamaan jokin.
Tässä nyt joitain pohdintoja kuitenkin.
Ja ihan alkuun, kenneliä minulla ei suinkaan ole, vaan olen ihan vain harrastaja; koirani ovat kaikki uroksia. :)
Whippet sopeutuu olemaan yksin ihan siinä missä mikä muukin rotu; asiaa tule toki treenata pennun kanssa. Mitä tulee eroahdistukseen, niin siitä kärsiviä koiria ikävä kyllä rotumme parissa on; jälleen kuten minkä tahansa muunkin rodun parissa. On hyvin vaikeata sanoa, mistä em. asia aina johtuu. Kuinka paljon eroahdistuksessa on perimän "rasitetta", kuinka paljon omistaja on tehnyt "väärin" tai ympäristö on luonut siihen muuten edellytykset. Joskus toki kaikki nämä voivat altistaa pahaankin eroahdistukseen, joskus taas se ilmenee koirassa hyvinkin lievänä.
Neuvoisin Sinua olemaan pentukyselyissäsi aktiivinen kysymään mm. vanhempien luonteista. Kysy pentua vastuullisista kenneleistä, joilla on hyvä maine ja joista saat asiallisia ja kysymyksiisi paneutuvia vastauksia.
Rodussamme esiintyy kasvattajia, joiden "tavoitteen" voisi katsoa olevan lähinnä määrän lisääminen, eikä niinkään jalostaminen ja järkevien & harkittujen yhdistelmien tekeminen. Ns. aktiivikasvattajat, jotka ovat perehtyneitä rotuun esim. 10-20 vuoden verran, ovat hyvin tietoisia omista linjoistaan ja niissä ilmenneistä ikävistäkin asioista, mm. eroahdistuksesta. Kannattaa kysyä emän luonteesta tarkkaan, kuten myös valitusta isästä. Ihan kaikki mahdollinen!
Whippetin ns. ydinluonne on omistajaansa hyvin paljon kiintyvä, mutta myös reipas, avoin ja leppoisa. Etsi yhdistelmää, jossa sekä emä että isä ovat luonteiltaan vakaita ja "helppoja"; sellaisesta yhdistelmästä saat suuremmalla todennäköisyydellä myös leppoisan pennun, jota on helpompi opettaa itsenäiseksi, kuin sellaisesta yhdistelmästä, jossa emä saattaa olla hieman arka ja isäehdokas esim. ylivilkas tai muutoin "puutteellinen hermorakenteltaan".
Itsellä on laumassa pian 12-vuotias whippet, joka asuu kolmannessa kodissaan, siis on muuttanut kanssani nyt kolmanteen kotiin. Ei mitään ongelmia. Koira, jolla on ns. palikat kohdallaan, ei hätkähdä turhista. Ja koira, jonka hermorakenne on vakaa, on erittäin helppo elinkumppani! Sen kanssa voi mennä minne vain, millä kulkuneuvolla vain ja se osaa myös rauhoittua olemaan yksin.
Vastuullinen kasvattaja osaa myös etsiä pentueesta sen Sinulle sopivimman pennun. Pentueessa kun voi olla pentu, joka on melkoisen rasavilli viikari ja taas toinen, joka vaikuttaa jo muutaman viikon ikäisenä itsenäiseltä ja seesteiseltä!
Mitä tulee siihen, että kärsiikö whippet, jollei se saa juosta vapaana - hmm. koirahan sopeutuu periaatteessa ihan mihin vain. Kun sillä on perusasiat ok, ravintoa, rakkautta & rajoja ja se saa sopivasti liikuntaa, se voi hyvin. Whippet on toki luotu juoksemaan, mutta pitkät lenkit ja metsissä samoilu on sille myös hyvin mieluisaa aktiviteettia. Onneksi pääkaupunkiseudulla on myös paikkoja, joissa koiraa voi pitää irti, joten rohkeasti vain; että koira "oppii siihenkin".
Missään nimessä tuo viimeisin lauseesi; kaipaan ystävää ja lenkkeily- ja löhöilyseuraa ei kuulostanut siltä, että "harkitset väärää rotua", päinvastoin, whippetistä on kaikkeen tuohon ja vielä paljon muuhunkin!
Toivottavasti sait kaipaamiasi vastauksia. Kysy lisää, jos mieltäsi jäi vielä vaivaamaan jokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti