Pieniä (suolakalan kokoisia) pohdintoja.

Katselen aina silloin tällöin ja ohimennen erilaisia "koirahelp" -ohjelmia. Nehän menevät niin, että perhe tekee koirien kanssa yleensä kaiken aina päin peetä, ja koirat ovat sangen "moniongelmaisia". Koirat pomppivat ja ryskäävät eteisessä vieraan tullessa (kuten allekirjoittaneen), vetävät hihnassa (kuten allekirjoittaneen), varastavat ruokaa (no sitä ei meillä tapahdu), harrastavat yleensäkin kaikkea ikävää sijaistoimintoa, kuten astuvat toisiaan, vieraan jalkaa, kiihtyvät ja heiluvat kuin heinämiehet ilman pätevää (koirien käyttäytymistä yhtään ymmärtävää) työnjohtajaa pellossa.

Ongelmaa/ongelmia esitellään ruhtinaallisesti erilaisista kuvakulmista, ongelmia alleviivaten. Omistajat ovat yleensä enemmän ja vähemmän haloo -kuten; "emme käy lenkillä, koska se on niin hankalaa" tai "pakkohan niille on snäksiä pöydästä antaa, koska ne katsovat niin nälkäisinä syömistämme".

Koirahelpperi onkin sitten oma lukunsa. Yleensäkin ottaen nami tuntuu olevan "vastaus kaikkeen". Ei siinä mitään, parempi se, kuin jääkausi, metallikaulain ja jääkaapin oveen kiinnitettävä lappu, missä lukee "Minä olen johtaja". Jossain määrin nimittäin tuntuu siltä, että jos ja kun ihminen avautuu moninaisilla keskustelupalstoilla ongelmineen tai hakee koiralleen kukkatippakuuria valtuutetulta kukkatippain uuttajalta, hyvin pian esitetään vastakysymys; "Mitens se johtajuus teillä? Oletko päällikkö vai kuvitteletko vain olevasi?".

Mutta nämä telkun helpperit. Positiivista palkkaamista palkkaamisen perään. Hyvä niin, mutta televisiossa siihen menee tunnin ohjelmasta minuutti. Kas, nami suuhun, ja heti toimii. Toki näin ei ole, mutta jotenkin se onnistutaan "esittämään niin". Itse uskoisin, että koira reagoi hyvinkin nopeasti "erilaisiin äänenpainoihin, komentoihin ja ruumiinkieleen". Jos koira on tottunut omistajansa nysväilyyn ja nössöilyyn (anteeksi sanavalintani), topakan helpperin astuessa remmiin reaktio on varmasti hyvinkin nopeasti erilainen. Asian näkee jotenkin niin hyvin, kun omistajan itse esittäessä koiraansa kehässä se pomppii ja heiluu menemään kuin villivarsa. Jahka varmaotteinen handleri tarttuu hihnaan ja koiran kintereisiin se seisoo kuin suolapatsas, tai vaihtoehtoisesti on hämmästyksestä äimänkäkenä ja asettuu jo pelkästä äimistelystä asentoon.

Todentotta, namilla saa -ja pitääkin saada- paljon aikaiseksi. Positiivisuus ei ole perseestä, kuten kämppikseni t-paidassa lukee, vaan koira oppii yleensä hyvin johdonmukaisen ja oikea-aikaisen palkkauksen avulla. Ahne koira nopeammin ja vähemmän ahne hitaammin. Miellyttämishalusta puhumattakaan. (nimim. Kaksi kuukautta greyhoundiaan istumaan opettanut, Vantaa) Se, mikä näissä ohjelmissa ohitetaan yleensä ihan lauseella ja parilla, on se tosiasia, että monet ongelmat johtuvat siitä, ettei koira saa tehdä sille ominaista asiaa. Ts. lintukoiraa pidetään lähinnä takanedustalla pötköttelemässä, paimenta sohvatyynynä ja palveluskoiran kanssa katsellaan valokuvia.

Jaksan toistella toistelemasta päästyäni kämppikselleni, kuten viimeksi tänä aamuna päästäessäni ne spiidaamaan (ja kämppiksen sanoessa joka kerran kuivakkaasti; kohta tulee hiihtäjä ja sivakoi sun koirat kumoon/alueella on varmasti riistaa/kohta tulee poliisi ja sakottaa/kohta ne taas kaikki ontuu/täällä on varmasti irtioleva schäfer joka suuttuu koirasi nähtyään tmv....) että "nämä on jalostettu juoksemaan". Niin. Vinttikoiran yksinkertaisesti pitää saada spiidailla aika-ajoin. Siihen ne on luotu, sitä ne tarvitsevat, se on niille ominaista ja irtijuoksutuksen jälkeen ne ovat iloisia, tyytyväisiä ja ennenkaikkea levollisia. Uskoisin hyvin pitkälti, että koira haluaakin antaa kaikkensa, se haluaa tehdä ja toimia!

Kun koira ei pääse toteuttamaan itseään, se varmasti turhautuu. Turhautuminen ilmenee yleensä kaikkena mahdollisena typeryytenä. Viimeisimmässä koirahelp-ohjelmassa taisi pointteri olla suljettuna päiväksi (no okei, muutamaksi tunniksi max.) häkkiin, koska se kärsi "eroahdistuksesta". Hidden camera sitten kertoi, että jos koira jätettiin ilman häkitystä kotiin, se alkoi samantien puuhastella keittiössä. Availla ovia, laatikoita ja kaappeja. Kamat vedettiin lattialle ja keksiä ja suolakalaa nakerrettiin. Koiran toiminta viittasi lähinnä turhautumiseen, ei suinkaan eroahdistukseen. Ohjelmassa näytettiin pieni pätkä siitä, kuinka ko. koira vietiin muoviankkajahtiin ja lystiä oli. Jahka muoviankka oli piilotettu heinäkasaan riittävän monta kertaa ja tarpeeksi usein, koiran päiväpuuhastelut keittiön kaappien parissa jäivät.

Soisin ja toivoisin, että koiralle mielekkään tekemisen järjestämistä omistajan toimesta painotettaisiin vieläkin enemmän. Jokaiselle englantilaiselle koiranomistajalle kävisi erikseen koirahelpperi sanomassa, että pihaliikunta kaksi metriä kertaa kaksi metriä kokoisella takapihalla ei ole riittävästi. Kotikadun käveleminen päästä päähän ei ole riittävästi liikuntaa eikä tarjoa koiralle "haastetta" ja suinkaan väsytä sitä. Se, että koiria on useampi, ei tarkoita sitä, että ne eivät aika-ajoin tarvitsisi myös muiden koirakaverien kanssa treffailua. Koiran kanssa naapurissa kyläily tarjoaa aika vähän koiralle, jonka mieli tekisi maailmalle tajuntaa laajentamaan.

Muuten. Tässä edellisessä ohjelmassa, jota siis satuin katsomaan, niin koiria oli perheessä muistaakseni peräti viisi. Katsoin silmä kovana juurikin sitä, miten alat kouluttaa jotain ongelmaa pois laumassa. Eihän se ihan helppoa ollut. Asiat oli tietenkin tehtävä jokaisen koiran kanssa yksitellen, niiden oma persoonallinen käyttäytyminen huomioonottaen. Mahtoiko sitten kameramies pidellä aina muita koiria sillä aikaa, kun Stillwell syötteli namia aina yhdelle? Tällaista monipäisen lauman kouluttamista ei "selitetty" kovinkaan tyhjentävästi, mieleen jäi vain tuo naminsyöttäminen aina yhdelle kerrallaan.

Haa, jotain sentään olen ohjelmista oppinut uutta. Se on vartaloblokkaus. Se on tehokas keino esim. avatessa farmariauton takaluukkua. Kun seisot luukun takana koirien ulostulon blokaten kropallasi ja topakasti paikallasi seisten, ei kyllä yksikään koira uskalla "liikkua", ainakaan meillä. Pojat kun tietävät, että jos sieltä ruvetaan ryysimään mamma heittää niskaperseotteella autoon takaisin voimakkaasti sadatellen.