Vaihteeksi emäntä sairastaa, ja oikein huolella.
Suussani on majaillut jo pitkään yksi murheenkryyni (osittain lohjennut + juurivaurioinen) hammas, tai oikeastaan kahden hampaan väli. Jokaisen ruokailun jälkeen sai kaivaa tuota hammasväliä puhtaaksi ja muutenkin huoltaa sitä niin tikuttamalla kuin langallakin. Meridol oli myös ahkerassa käytössä.
Viime sunnuntaina hakeuduin sitten Haartmanin sairaalan särkypäivystykseen ja siellä lääkäri totesi kättelyssä, että hammas vaatisi erikoislääkärin toimenpiteitä ja hoitoennuste on silti surkea. Siksi hän nopeasti suosittikin koko hampaan poistoa.
Olin jo ennalta valmistautunut sanomaan hyvästi hampaalleni ja tervehdinkin lääkärin diagnoosia "ilolla". Puudutusainetta roiskittiin siihen malliin, että pois vetäminen oli "helppoa", jos nyt niin voi sanoa.
Mutta kuinkas kävikään. Poistokuoppa ei lähtenytkään paranemaan toivotusti. Särkyä riitti ja Buranaa meni alas kuin viinikumeja. Viime yö oli unen kannalta surkea; heräsin yöllä kahden aikaan napsaisemaan yhden Buranan ja kuudelta heräsin taas särkyyn. Sain läheiselle hammaslääkärille ajan kello yhdeksäksi ja kiirehdin paikanpäälle.
Pari puudutuspistosta pistettiin ja samantein alkoi kuoppaan mennä jyrsin- ja kaivinkoneita. Ainakin se siltä tuntui. Lääkäri ei puhua pukahtanut, tunki vain tavaraa kipeään kuoppaan ja puristeli kuin voimapihdein hampaan, korjaan, poistokuopan ympärystää. "Täällä näkyy hammasluu". No niinpäniin. "Tämä on varmasti ollut kipeä"? No niinpäniin. Kuin vakuudeksi poistokuoppaan laitettiin vuoroin erilaisia "huljutteita" ja perään tykyteltiin vähän jääpiikillä, taltalla ja ruuvimeisselillä. Välineet eivät välttämättä olleet juuri edellämainittuja, mutta siltä ne "tuntuivat".
Hauskin kohta hammashoidossa -korjaan kuivan poistokuopan hoidossa- oli se, kun lääkäri pahoitteli -hän siis puhuu!!!- "Tämä on tosiaan pahanmakuista tämä aine" ja laittoi nyt poistokuoppaan lastenrattaat, taulutelevision ja kuuden hengen kulmasohvan. Kyyneleet alkoivat väkisinkin valua, niin ilkeältä tuo kaikki tavara siellä kolossa tuntui. Joku pahanmakuinen neste oli ihan piece of cake, mutta lääkärillä kävi varmaan itsellään nenään tuo voimakkaan hajuinen neste, jota hän töpötteli kuoppaan?
Lopulta sain penisilliinikuurin ja kolmiolääkkeitä kotiinvietäväksi. Kipuennuste on kuulema n. ~ 3 vkoa. Ihan kiva.
Mitä tästä opimme? Kannattaa rassata niitä hampaita rassaamasta päästyä, niin välttyy kuivilta poistokuopilta.
Myötätunnon osoitukset voi osoittaa tähän alle, kommentointi-osioon, tai lähettää kotiosoitteeseeni otan osaa -toivotukset.
Jaksamisia Anita-emännälle, toivovat alati pissaa lipittävät Lelu, Hula, Viri, Hupi ja Luxi!
2 kommenttia:
Auts! Paranemisia sinne ja Epulta puseja! Täytyy varmaan itsekin kauhusta kankeana kävellä hampihoitolaan ennenkuin on liian myöhäistä :o
Tuota juuri samaa olen nyt kokemassa, minulla oli jo toissapäivänä tuo vaihe taulutelevisio, kulmasohva, autonperäkärri, sitä huuhteluainetta valitti että maistuu pahalle, se oli tosiaan niin kuin olisi lakkalikööriä saanut siihen verrattuna kun se rautakangella raaputti luun pohjaa ikuisuuden, siinä tuli kyyneleet ja kaikki muu, tämä on kiva tauti siinä mielessä että se ei parane se vain joka päivä pahenee ja yöt lyhenee, jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää niin niin en olisi tervettä alaviisaudenhammasta mennyt ottamaan pois, ihan järkyttävät tuskat, kuiva poistokuoppa ja ien aivan tulehtunut, voisipa tänne liittää kuvan tilanteesta, huomenna taas kello 13.00 sinne samalle espanjalaiselle lääkärille, alkaa piikkiä tulla ensin tulehtuneeseen ikeneen, se on alkulämmittelyä kidutukseen ja sitten kaivaminen, pianon ja lastenrattaiden laitto sinne reikään, nopeammin paranee katkennut jalka kuin tämä, on tämä helvettiä, mikähän voisi olla tuskallisempaa, ehkä kaasukammio mutta sielläkin tuska loppuu nopeasti.
Lähetä kommentti