25.2.2010

Lumi luo oman haasteensa ulkoiluun!


Lumi totisesti luo oman haasteensa ja säväyksensä talviulkoiluun. Kuka enää pakkasista puhuu, niihin on jo totuttu, mutta lunta se vaan jaksaa tupruta lisää. Mitä enemmän sitä tupruaa, sitä ahtaammaksi kadut käyvät.
Kauhamiehet ovat tietysti ensin ykkösluokitetuilla alueilla ja auraavat ajotiet kiiluviksi ja sileiksi. Sitten kun ehtivät jalkakäytäville lienevät jo kovin uupuneita ja turtuneita valkoiseen lumeen, sillä semmoisia perunapeltoja täällä saa kyllä tarpoa! Eikä se ole edes pieni pätkä, missä pitää tsempata, vaan eilen Hakunilantietä kävellessä manailin kyllä ääneen korkeaa lumivallia ajotien ja jalkakäytävän välissä; olisin nimittäin halunnut ajotielle kävelemään!
Lumen määrästä johtuen (?) kauha ei aina ota maahan asti tai se alkaa auratessa vetää ylösalas (?) tai nousee muuten vain puoli metriä maan pinnasta (?), nimittäin; jalkakäytävän reunoilla on traktorin renkaiden leveät ja syvät urat ja keskellä on 20-30 senttiä mössöä. Kuka siinä kävelee, kun sinne ensinnäkin a) uppoaa ja toisekseen b) jalat nuljuvat liukkaalla höttölumella miten sattuu. Koiratkin valitsevat mieluummin nuo renkaiden urat, kuin kävelevät keskisössössä.

Kadut ovat lumen vuoksi ihan megakapeat muutenkin kävellä, ja väistäminen -vastaantulevan ihmisen tai koiran tai ihmisen & koiran- on melkolailla haasteellista. Kilometrin tarpominen tuntuu näissä kelioloissa kahdelta ja kävelet sitten aikaisin aamulla, keskipäivällä tai myöhään illalla -niin kävelevät kaikki muutkin. Mummoa, lastenvaunua, sauvakävelijää, pulkkaa, koiraa tulee vastaan joka väylällä ja polulla, ja yleensä niillä kapeimmilla.

Huomaan huokailevani ja manailevani nyt joka lenkillä ja siinä sitä onkin; äänekäs huokailu höyrystää sitten vielä rillitkin, ja silmien valumisen ja rillien huurun takia en suurimmaksi osaksi lenkkiä näe mitään! Kohta tehdään seuramatkoja kuuhun, mutta silmälasien pinnoitteet on tehty sisäihmisille, jotka käsittelevät lasejaan puuvillahanskat kädessä!

Mutta mikä siinä on, vain yksi yö välissä ja aika kultaa muistot. -3,8 astetta, lunta paikoitellen metrin verran, pulkkia kadut punaisena, mutta taas rohkeasti aamulenkille; josko tänään väylät olisivat suosiollisempia ja emme väistelisi ihan puolta lenkkiä sentään?

Ei kommentteja: