Tänään käppäillessäni aamulenkillä tapahtui jotain aivan outoa. Mutta ennen kuin menen siihen, kerron hieman taustaa.
Asuinalueellani, Vantaan Metsolassa, asuu erittäin paljon koiria. Ja koska alue pitää sisällään lähinnä omakoti- ja rivitaloja tarkoittaa se sitä, että koiria pidetään paljon pihoilla. Ei siinä mitään, mutta lenkkeily on vaikeaa jo irtiolevien kissojen takia, saati oravien, harakoiden, fasaanien jne... Ja; oma lukunsa ovat nämä pihakoirat.
Välillä ei tiedä itkeäkö vai nauraa, kun hiljan tepastelimme kapeaa pihakatua ja koiria meuhkasi ainakin neljän talon pihamaalla. Todellakin MEUHKASI. Ne haukkuivat, juoksivat piha-aitaa edestakaisin ja pomppivat ilmaankin. Hämmästelen lähinnä sitä, että yhdelläkin pihalla oli mies haravan varressa ja pieni villakoira melskasi minkä kerkesi miehestä n. 1,5 metrin päässä. Mies oli niin keskittynyt tutkimaan Fiskarsin haravaansa, ettei saanut sanotuksi koiralleen yhtään mitään?
Toisissa taloissa pihaovet olivat auki, mutta ärräpäitä päästelevien koirien omistajia ei näkynyt mailla eikä halmeilla, eikä edes oven suussa puuttumassa räksytykseen millään tavalla? Onko näiden koiranomistajien mielestä mukavaa ja hassunhauskaa, että heidän koiransa haukkuvat kaikkea liikkuvaa ja aidan takana menijää?
Eikä tässä vielä kaikki. Ei tietenkään.
Olen varmasti avautunut aiemminkin siitä, että kodistamme on tasan 2 poistumisreittiä. Lähellä on omakotitalo, jonka aidan alta on kahdesti hyökännyt kaksi pumia laumani kimppuun. Hyvästi "rauhallinen" ja "normaali" ohitus tuostakin talosta, kun pumit ovat pihalla valtoimenaan. Muutaman metrin päässä on rivitalopiha, jonka pihakeinussa on erittäin usein äksy terrieri kiinni. Tuokin veijari on kertaalleen karannut laumani kimppuun. Lue edeltä, mitä kirjoitin rauhallisesta jne. ohituksesta, mitä tulee tämänkin pihan kohdalle.
Taas ei tiedä itkeäkö vai nauraa -lue = kierrettävähän sekin piha on- kun terrieri on ulkona... Juuri taas eräänä aamuna käännyin kotitielle ja terrieri aloitti räksytyksensä ja hyökkimisensä pihakeinussa. Sanomattakin on selvää, että omistajat eivät puuttuneet koiransa käytökseen. Terrierin hihna riittää tiestä aina noin puolen metrin päähän ja se tarkoittaa sitä, että meidän on ihan mahdotonta kävellä kotiin tuota kautta. Siispä kiertämään ja lenkkiimme hieman bonusmetrejä.
En tiedä, mutta vaikka asummekin omakotialueella, mihin ääntä ja haukkuakin mahtuu, olisi miellyttävää (??), että muille tienkäyttäjille voitaisi taata rauhallinen kävely ilman, että tarvitsee tehdä u-käännöstä ja kiertämään aluetta päästäkseen kotiin?
Muuttaessamme omaan rivarikotiimme, tein paljon töitä Virin kanssa, että sain kitkettyä siitä turhan haukkumisen. En katso hyvällä turhaa räksytystä ja koirieni tai koirani muiden provosointia. Ja koska en tee sitä omien koirieni suhteen, minun on vaikeata ymmärtää sitä muidenkaan koirien kohdalla.
Voinee olla, että koirien omistajat ajattelevat perisuomalaiseen tapaan; "mitäs läksit", "kävele muualla" tai "mitäs hankit niin paljon koiria", mutta minusta se on aika itsekästä?
Näiden 7,5 vuoden aikana olen törmännyt vain satunnaisesti siihen, että omistajat kieltävät koiriaan turhasta räksytyksestä tai puuttuvat koiransa pomppimiseen ja riehumiseen edestakaisin aitojensa takana.
Voihan se toki olla niinkin, että minä olen itsekäs vaatiessani rauhallisia ja häiriöttömiä lenkkejä? Ymmärrän toki jossain määrin koirien tarvetta puolustaa reviiriään ja haukkua kutsumattomat vieraat ja kulkijat hornan kuuseen, mutta Fiskars-miehen tapaiset ihmiset saavat minut hämmentymään. Hän seisoi liki koiraansa ja olisi koska tahansa voinut puuttua tilanteeseen edes huutamalla "EI!". Turha toivo.
No, tänään oli liki, etten pysähtynyt tekemään aaltoja.
Norppatielle on erääseen omakotitaloon muuttanut kaksin kappalein dobermanneja. Olen itseasiassa ohittanut tuon talon jo laumoineni kahdesti. Toisella kerralla mies kasteli letkun kanssa pihaa ja dobermannin äityessä kumeaan haukkuun, mies loiskaisi letkusta vettä koiransa niskaan ja koira hiljeni oitis.
Tänään ohittaessamme taloa, olivat molemmat koirat aidan takana huutamassa hälytystä; "Wouwouwou, whippetvaara, whippetvaara!!!". Nainen ilmestyi heti pihaovesta ja käskytti koiransa hiljaisiksi. Omassa laumassani Juku ja Viri olivat ehtineet äityä antamaan palautetta; "Wuhwuhwuh, dobermannvaara, dobermannvaara!" ja minä suhauttelin omat poikani hiljaisiksi.
Siispä kiitos ja kumarrus, että ajattelevaisiakin koiranomistajia on.
Ison lauman kanssa koirapihojen ohittaminen ei ole ihan maailman helpoimpia tehtäviä, silloin kun siellä elämöidään ja juostaan eessuntaas. Semminkin, että pojillani on hieman huonoja kokemuksia aitojen kestävyydestä ja pidättelevyydestä.
