Kylläpä aika onkin taas juossut, vastahan sinä liityit laumaamme. Tämän pojan tarina on aivan erityinen - niin kuin kaikkien poikieni, tietenkin. Tällä hetkellä pidämme kortisonipaussia, kuukausi on taas oltu ilman lääkitystä. Lungisti ottaa Huimis, oli lääkityksellä tai ei - päivän agendaan kuuluu keittiössä norkoilu, matolla piehtarointi, luun nakerrus (oman luun lisäksi syödään aina mm. Luxin luu...) ja paikallaan retkotus vaikka mikä olisi, viimeiseen asti. Tämä se on koira, joka ei väistä. Vaikka makaisin sen etujalkojen päällä, Huima ei säpsähdä, ei siirry.
Syntymäpäivää Huima vietti lenkkeillen uudella reitillä ja kirmaillen paikallisella niityllä juoksukaverinsa, Balin, kanssa. Taisi siinä mennä muutama jäniksenpapanakin poskeen ja jälkiruoaksi muutama valmiiksi pilkottu, ohut oksa joita tuuli on nakellut asvaltit notkuviksi.
Mukavaa Synttäripäivää Huima - Imikimin kanssa teimme muutaman kortin:
pysy aina helluisena, toivoo Anita, Viri, Hupi, Luxi ja Bali!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti